Ainakaan siitä köyhyydestä ei ole näyttöä...

Sarkasmi on tärkeä taito. On esimerkiksi viitteitä siitä että sarkasmi lisää ympärilleen luovuutta. Sarkasmin tunnistaminenkin on tärkeää, koska se liittyy ihmisten aivotoimintaan ja sarkasmin tunnistamisen vaikeutuminen tai puute viittaa tiettyihin neurologisiin puutteisiin. Tietyt aivovammat ja esimerkiksi autismi tai aspergerin syndrooma voivat vaikeuttaa sarkasmin huomaamista.

Olen itse tunnettu kahdesta piirteetsä (a) harjoitan itse sarkasmia aivan käsittämättömän paljon (b) olen vähintään kohtuu huono huomaamaan muiden sarkastisuutta. Olen tietoinen tästä puutteesta ja yritänkin parantaa tätä koko ajan tietoisesti. Sillä pidän asiaa tärkeänä.

Jonkinlaiseksi lohdukseni voin sanoa että Suomessa sarkasmin tunnistamisen taito on yleisesti ottaen melko matalalla. USA;n ohjelmistosta sen sijaan huomaa että heidän viihdeohjelmissaan sarkasmia on hyvinkin paljon, siellä sarkasminlukutaitoa vaaditaan. Suomessa taitoa ei ole eikä vaadita ja hyvin monet käyttävätkin tätä sumeilematta hyväkseen (a) Voidaan käyttää "sarkasmikorttia" jotta päästäisiin sanomisten vastuita, pälkähästä johon on päätynyt kun onkin livauttanut sivu suunsa mitä oikeasti tarkoittaa, jolloin ihminen on vain sanonut mitä on tarkoittanut ja kiinni jäädessään väistää ikään kuin sanomalla "vitsi vitsi" (b) herättävät kohuja lukemalla toisen selkeästi sarkastisen tekstin aivan tosissaan niin että muutoin teksti joka olisi lähinnä humoristinen onkin nyt esimerkiksi osoitus vastapuolen natsismiliitoksista tai vastaavaa.

Tämän sarkasmin yhtenä syynä on usein koulutus, tai oikeastaan se, että meillä on koulutusta mutta me emme lue kirjallisuutta jossa olisi sarkastisuutta mukana. Käsitteemme populaarikulttuurista ovat liian keveitä kunnon sarkasmintajun kehittämiseen ja korkeakulttuurimme on liian ihanteiden sävyttämää johon sarkasmi on ikään kuin liian renttumaista. Lisäksi kulttuurissamme on ylipäätään tietty - sinänsä jossain paikoin monesti viehko - taipumus suorapuheisuuden kunnioittamiseen. Siihen että sanotaan mitä tarkoitetaan. Tästä on vain äärimmilleen vietynä syntynyt tapa jossa sarkasmia ei ymmärretä eikä sitä hyväksytä oikein edes vaihtoehtonakaan. Sarkasmi on joko suoraan naureskelun syntiä eli valehtelevaa häijyyttä, tai sitten sitä ei huomata kun se tulee vastaan.

Suomessa sarkasmiksi tajutaan yleisesti vain ns. halpa sarkasmi, joka on alleviivatun kusipäistä surrealismiin asti. Kaikki muu ymmärretään väärin. Joko tahallaan tai tarkoituksellisesti. ; Tämä on tietysti ongelma koska (a) sivistyksellisesti sarkasmi on retorinen taito, ilmaisun tyylilaji jonka tunnistaminen on itse asiassa jopa yleissivistystä sanan humanistisemmassa mielessä (b) sarkasmi on oveluutta ja älykkyyttä joten sen hylkääminen poistaa arvokkaan älyllisen lelun (c) Sarkasmi on kenties häijyä, mutta siinä on myös huumorintajun siemen. Näin ollen sarkasmia voidaan pitää jonain jossa toisistaan muutoin helposti irrallaan oleva sydämen sivistyksellisyys, intellektuellin älyllisyys että rahvaamman viihteellisyys kohtaavat. Sarkasmiton yhteiskunta ei hyväksy Voltairen kaltaisia suuria ajattelijoita.

Yleisesti ottaen suomalaisten sarkasmintaju onkin sillä tolalla, että itse en suostuisi kirjoittamaan mihinkään lehteen tai vastaavaan täysin sarkastista tekstiä. Koska tyyliin eivät sovi ne merkit joita yllättävän moni lukija näyttää tarvitsevan. Pitäisi käyttää "heittomerkkejä" että ihmiset tajuavat että "tää on vähän niinq vitsi ja niiq sarkasmia". Hymiöiden ja muiden naurettavien ihmisen viestinnän syöpien käyttäminen yksinkertaisesti pilaa sisäisen Voltaireni. Niin että en suostuisi kirjoittamaan koska teksti joko ymmärrettäisiin kammottavasti väärin tai sitten se pitäisi muotoilla "Marko 6Veelle allviivaten". Sarkasmi on jotain joka perusoletuksenaan olettaa että ihmiset ovat tervejärkisiä, edes rippusen oveluusmielisiä ja jopa kenties älykkäitä. Sen heittomerkittäminen olisi samaa kuin sen perusolemuksen riipiminen jollain syvällisellä ja olennaisella tavalla.
1: Olen toki antanut sen verran myöten että olen tajunnut että esimerkiksi tämän blogin lukijoihin tulee taatusti idiootteja ihmisiä jotka eivät ymmärrä sarkasmia ja siksi olenkin laittanut "vahvistimet päälle". Olen siis antanut tässä kohden periksi idiooteille. Ja sitten minua pidetään häijynä. Johtuisiko siitä että moni ei osaa sarkasmia tästä trollitasolle nostetusta liioittelusta huolimatta, vaan joku viaton ääliö lukee tekstini että "raivoa raivoa verenpaine verenpaine". En tiedä mitä tehdä heidän kanssaan. Olen päättänyt että en välitä ja vittuilen. Lisään vaan vahvistusta sarkasmiin ja nauran heille. He nähdäkseni myös ansaitsevat sen, koska yritän sentään pitää blogiani jokseenkin älykkäinä ja laadukkaina ja toivoisin että kommenteissa löytyisi yritystä samaan..

Tämä (ja paljon muutakin ; pääosin painokelvotonta) tuli mieleen kun luin Metrossa 11. marraskuuta 2012 ilmestyneen Janne Metson kolumnin "Tyhmille ja köyhille". Tai tarkemmin ottaen en tästä kolumnitsa. Edellänmainitsemani "tämä" tuli kun luin ihmisten reaktioita ja kommentteja siihen liittyen. Huomasin että jos minulla on ongelmia sarkasmin kanssa, niin olen ihmistajun pikkujättiläinen verrattuna moniin.

Janne Metson kolumni oli hyvin tyylipuhdasta sarkasmia. Se rakensi mahdollisimman selvän miltei parodisen tekstin jossa oli erään tahon kliseitä. Se rakensi kontrastin ja tätä tyylikeinoa käyttäen se osoittikin kritiikkiä niille tahoille jotka tätä kliseekieltä käyttävät. Tämän kliseekielen käyttäjät olivat ateisteja. Eli teksti oli kristinuskoa puoltava. Otan esille muutaman näytteen jotta lukija ymmärtää että juurikin tästä on kysymys.

Janne Metso aloittaa "Suomalaisista enää 27 prosenttia uskoo kristinuskon Jumalaan, kertoo kirkon tutkimus. Vielä neljä vuotta sitten osuus oli kymmenen prosenttiyksikköä suurempi. Tämä on luonnollista, sillä ihmiset ovat entistä koulutetumpia ja uskovat siksi mieluummin viisaisiin miehiin kuten tähtitieteilijä Esko Valtaojaan ja evoluutiobiologi Richard Dawkinsiin." Tämä oli hyvä aloitus, koska se oli itse asiassa vielä lievä. Jo kouluretoriikankin oppitunneilta mieleen on jäänyt sääntö jossa on sarkastisen tekstin kirjoittajan on hyvä aloittaa pienellä ja koventaa tahtia. Kovemmasta tahdista näkee esimerkin kohdassa jossa reagoidaan entisen NBK -tappajan ja nykyisen evankelista Johanssonin tilanteeseen : "Johansson kertoo saaneensa syntinsä anteeksi. Tieteellisen maailmankuvan omaava nykysuomalainen ei tietenkään niele tuollaista puppua, sillä tiettyjä asioita kuten murhaa, ei yksinkertaisesti voi saada anteeksi. Lyömisen ja pettämisenkin antavat anteeksi vain läheisriippuvaiset. Tarkemmin ajatellen varastamistakaan ei voi antaa anteeksi, paitsi sen yhden silloin nuorena." Tämä kohta oli kolumnin keskivaiheilla, ja Metso onkin rakentanut tässä kohden varsin vahvan parodisuuden hengen. On selvää että hän ei edusta omia ajatuksiaan tai oikeastaan sellaisenaan enää kenenkään ajatuksia sinällään. On selvää että Metso käsittelee tätä näkökulmaa sarkastisesti ja siihen sopivasti liioitellen. Tämä ei ylitä mielestäni edes hyvää makua, eli se on hyvää sarkasmia. Se on ilkeää, hieman yliampuvaa mutta ei liian. Tämä tekee sarkasmista "uskottavan iskun". Metso lopettaa mielestäni täydelliseen lopetukseen joka suorastaan huutaa että hän on kristinuskon puolella. "Vauraassa euroopassa Jeesus-juttu on niin nähty, mutta Kiinassa ja Afrikassa yhä useampi lankeaa siihen. Niin ja vankilassa. Koko Jumala on siis köyhiä, tyhmiä ja sairaita varten. Mutta niinhän siellä pölyttyneessä kirjassa taitaa lukeakin."

Metson teksti nosti raivomyrskyn. Ei suinkaan ateisteilta. Uskovaiset ovat niuhoontuneet. Ensimmäiset olivat jo seuraavan päivän lehden tekstiviestipalstalla. Niissä Metsoa kutsuttiin muun muassa "ateismi-hihhuliksi". Ajattelin että pari on ymmärtänyt väärin. Mutta näitä viestejä tuli sittemmin lisää. Tämän päivän tekstiviestipalstalla sitä moitittiin edelleen, ja usein kappalein. ; Otan tältä päivältä pari esimerkin vuoksi. "On se vaan niin hieno juttu, että Janne Metsosta Esko Valtaojasta ynnä muista "sivistyneistä" suomalaisista huolimatta Jumala kuitenkin on olemassa. Häntä ei kukaan voi pyyhkäistä olemattomiin. Ja on tosi mahtavaa kun omasta kokemuksesta sen tietää." Toinen taas ei vouhkannut omakohtaisuudesta mutta siitä puuttui tuon edellisen viestin sympaattinen pohja ; "Ei mennyt ihan putkeen J. Metson kolumni. Olen älykäs ja rikas, henkisesti että aineellisesti. Raamattu ei missään kannusta herkkäuskoisuuteen. Päinvastoin, Jeesus käski seuraajiaan menkää ja tehkää opetuslapsia ja opettakaa pitämään kaikki, mitä on käsketty pitää. Raamattu on hieno ohje- ja historiankirja, jonka lähde on Jehova Jumala taivaan ja maan luoja. Hänelle olemme tilivelvollisia, halusimme tai emme." Jehovan Todistajan älyä ei ainakaan sarkasmintajusta huomannut, eikä siitä oikein voi löytää argumenttiajaan. Ehkä ahdistavin tämän päivän viesti on kuitenkin seuraava, nimimerkiltä "Sanoista tilille" : "Janne Metso: Toisten hengellisen vakaumuksen halventaminen on ala-arvoista. Jäämme seuraamaan kuinka viisas, rikas ja terve tulet olemaan." Tämän "da?" -laatuisen viestin kohdalla ymmärrän toki kommentoijan intention, mutta en silti edes tiedä mikä asiallisen ja järkevän ihmisen pointti tässä voisi olla ; Järkevä ihminen huomaa että se on aika asiaton. Että odotetaan sairastumisia ja uhataan niillä - eli sillä että Jumala olisi kostonhimoinen paska! Se, että sarkasmin näkemättömyys otetaan lähtökohdaksi ei muuta lausuntoa ystävälliseksi ; Räväkkää uskovaista tekstiä on hyvin tavallisesti, ja niistä ei metelöidä. Ateistisen mielipiteen ilmaiseminen on jotenkin pahempi. Ateisteja saa kritisoida ja pilkata ihan standardina esimerkiksi kyseisen lehden tekstiviestipalstoilla. Eikä tässä ole mistään vakaumuksenpilkkaamisesta ole kysymys asiattomuudesta tai uskisten sikailusta.

Samaan aikaan facebookissa yritin virittää tähän liittyvää lausuntoa. Sillä tuntemieni uskovaisten parissa oli facebookissa vakava keskustelu siitä miten Enqvist on liian tuomitseva uskovaisille eikä esittele uskontoa riittävän monisyisesti eikä ole valmis koskaan nostamaan ateistejen virheitä esille tai puolustamaan uskovaisia. Tässä kohden he eivät kommentoineet tähän. Tämä muistuttaa siitä mikä on standarditilana kaikessa uskonnossa aina ; Käytännössä ateisti kohtaa vain näitä metron tekstaripalstalle tekstiviestejä floodaavia. Uskovaiset eivät koskaan nouse puolustamaan heitä vaikka syytä olisi. Sen sijaan nämä leppoisat uskovaiset sanovat että jos ateisti kritisoi puolella sanalla näitä metrofloodaajia niin he typistävät kristinuskosta olennaisimman ja että jos ateistit kritisoivat tuollaisia ja perustavat sen varaan vakaumuksensa niin sitten hekin ovat ateisteja. Vitut ovat. Eivät nimittäin koskaan nosta teon puolelle muuta kuin sen ateisteja vastaan vouhkaamisen.

Yksikään kristitty ei koskaan nouse puolustamaan ateistia, agnostikkoa tai vastaavaa - tai Metson tapauksessa näköjään edes kristittyä - fundamentalistivouhkaajia vastaan. Antavat vouhkata ja ovat itse hiljaa. Itkevät iltaisin itsensä uneen nämä sääliöt kun ei heidän näkökulmaansa koskaan näy missään. Ai ei näy? No siihen on helvetin helppo ratkaisu. Kirjoittajaa ne näkemyksenne esiin. Nouskaa niitä vouhkaajakristittyjä vastaan edes joskus jotta näkyy kristityn lausuma "Jos Enqvistin näkemys tarkoittaa kriittisyyttä tuollaista kohtaan niin sitten minäkin olisin ateisti..." jonain muunakin kuin kliseehokemana. Oma vuosien kokemus nettielämässä onkin se, että agnostikon rooli on se, että kukaan kristitty missään ei puolusta koskaan. Ei edes vahingossa. Sillä on vähän väärää jengiä. Sitä kun on helppoa vaan laittaa pikku simmut kiinni ja sanoa sen sijaan vaikkapa Enqvististä jotain sen tapaista että "Uskomantonta, jos tiedemies suoltaa noin ennakkoluuloista tekstiä. Hänhän kuvaa uskovaisen stereotypiaa tai karikatyyriä, joka ei mitenkään täsmää empirian kanssa." Kun vastaus on siinä silmäin alla. Että esimerkiksi Metron tekstiviestipalstata ja foorumeilta näiden esimerkkien löytäminen on helppoa. Ja että jos et ole uskovaisten sisäpiirissä selkää taputteleva teologianharrastaja vailla omien piirien ulkopuolisia ihmissuhteita, voisit huomata että empiirinen todellisuus nimenomaan näyttää että kristillisyys on pääasiassa hiljaa olevaa nysväystä joka katsoo sivusta kun marginaalinen vähemmistö aggressiivisesti kiusaa. Ja tämän vain annetaan tapahtua.

Tosin Metson saama aivan turha ryöpytys nostaa vahvan tunteen siitä että on oltava paljon kristittyjä joiden järki riittää tajuamaan että Metso oli kristinuskon puolella. (Onhan?) Kristityt eivät ilmielvästi puolusta Metsoa tältä ryöpytykseltä joka taas on kestoltaan ylenmääräistä ja lukumäärältään rasittavaa ja laadultaan surkeita. Fiksut kristytyt eivät tietenkään ole näitä ja he eivät todellakaan näe että Metso olisi eri jengiä. He tietävät tämän kristityksi. Eli he tekevät tämän omilleen. Tämä nostaa esiin ajatuksen siitä että kenties minun kokema yksinäisyys ja kiusaaminen - joka lienee jokaiselle ateistille, uskonnottomalle tai agnostikolle tuttua empiiriseti koettua arkielämää - ei johdukaan siitä että ei olla kristittyjä.

Väitänkin että kristityt eivät olekaan sisäänpäinlämpiäviä. He ovat sääliöitä. He ovat niitä ihmisiä jotka katsovat kun jotain pahaa tehdään eivätkä yritä muuttaa asioita. Sääliöt ovat kaiken joukossa julkisesti tapahtuvan väkivallan, esimerkiksi koulukiusaamisen, päämoottorina. Sillä he näkevät ja katsovat pahaa tekevää marginaalia mutta antavat sen tapahtua. "Nähdäkseni sääliöillä on niinku juridinen oikeus elää mutta tiätsä eettinen velvollisuus tappaa itsensä ja he ovatkin elossa vain siksi että he tunnustavat olevansa niiiin pahoja ihmisiä". (Ja tässä viimeisessä lauseessa oli sarkasmia. Mutta yllättävän vähän.) Kristillisyys on siis pahempaa kuin mitä uusateistit sanovat. Enqvist ja vastaavat rakentelevat olkiukkoja kristityistä. Ja samalla jää huomaamatta että se ei osu valtaosaan kristityistä. Jotka taas ovat paljon pahempia kuin esitetyn olkiukkoelämäntavan kristityt. Joiden toimnta on sentään ymmärrettävissä sillä että he elävät vakaumuksensa mukaan kuten kokevat oikein olevan. ~ Metron tekstiviestifloodarit ovat idiootteja, sivistymättömiä ja luultavasti huumorintajuttomiakin ; heiltä puuttuvat valtaosa sivistyneen ihmisten hyveistä. Mutta he ovat sentään vilpittömiä ja eettisyyteen pyrkiviä sellaisella tavalla jossa hyvyyskuva ei ole jokin abstraktio vaan jota yritetään tavoitella ja toteuttaa omassa elämässä. Tämä painaa minun silmissäni paljon.

Mielikuvia ja maailmankuvia.

"War between him and the day / Need someone to blame / In the end, little he can do alone / You believe but what you see / You receive but what you give."(Nightwish, "Amaranth")

Etenkin kun puhutaan kulttuurista, etiikasta ja moraalista, törmätään erilaisiin näkemyksiin, maailmankuviin, katsomuksiin ja muihin vastaaviin.
Erottelu on ylensä seuraavanlainen.
1: Maailmankuva on kokonaisnäkemys, jonka avulla hahmotetaan maailmaa. Maailmankuvalla voidaan tarkoittaa paitsi yksityisen ihmisen, myös tietyn aikakauden, uskonnon tai ideologian teorioita maailmasta.
2: Maailmankatsomus taas tarkoittaa arvoja sisältävää yksilön tai yhteisön kokonaiskäsitystä maailmasta, moraalista ja ihmisistä. Esimerkiksi jonkun teorian tai tiedonhankintametodologian kannatus ei ole sellaisenaan ismi ennen kuin siihen aletaan liittämään esimerkiksi moraalidogmia. Kun oikeassaolo liitetään moraalisuuteen, puhutaan maailmankatsomuksesta. Ja kun väärässäolo tarkoittaa moraalittomuutta, puhutaan vainoamiseen ja totalitarismiin perustuvata maailmankatsomuksesta.

Ilkka Niiniluodon kirjassa "Tiede, filosofia ja maailmankatsomus" maailmankatsomus sisältää kolme osaa: (1) maailmankuva, eli se onko maailma fysikaalinen tai henkinen (2)arvot, eli minkälainen maailman pitäisi olla ja (3)tieto -opillinen osa, joka määrittelee miten perusteltua tietoa saadaan. Erityisen tärkeää on huomata, että on (is) ja pitäisi olla (ought) ovat toisistaan irrallaan. Humen giljotiinia ei siis ole unohdettu.

Tietenkään pelkillä määritelmillä ei tehdä paljoa, sillä niistä pitää saada lisäksi tietoa. Maailmankuvan vaikutus todellisuuteen ja tämän vaikutuksen luonne, olisi hyvä tietää. Ilman tätä tietoa ei voida tehdä tulkintoja tai teorioita maailmankuvien vaikutuksesta.

Henry Thomas Buckle kirjoitti laajan historian tutkielman, joka oli luonteeltaan sosiologinen yritys kohdistaan ihmisen käyttäytymisen tutkimusta erilaisille menetelmille. Teoksen nimi oli "History of Civilization in England". (Buckelle tämä tarkoitti koko sivistyksen historiaa.) Siinä hän esitti idean, jonka mukaan metafyysinen lähestymistapa ei tuota oikeita tuloksia ihmisistä, vaan sen sijaan tulee käyttää tieteellistä metodia. Bucklen määritelmässä metafyysinen menetelmä tarkoitti itserepresentaatiota, joka on prosessi jossa henkilö mietti asioita itsensä kautta. Hän mietti omia tunteitaan ja tämän pohjalta teki sitten loppupäätelmän. Bucklesta totuus selviää vain tutkimalla ryhmiä. Itsestä ei voi jalostaa yleistä tietoa.

Karkeasti voidaan sanoa, että omista lähtökohdista syntyy mielikuvia ja luuloja siitä mitä muut ehkä ovat ja vain tutkimuksella syntyy perusteltuja tuloksia.

Bucklen näkemys onkin osoittautunut todeksi. Itse asiassa jopa siinä määrin, että erilaisten maailmankuvien vaikutusta tutkivien tutkimusten tulokset voidaan käsittää vain massan kautta. Itsestä yleistäen niissä ei voida onnistua : Kulttuurien monimuotoisuustutkimukset näyttävät, esimerkiksi että kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ultimaattumipeliä pelataan. Tämän pelin ideana on se, että henkilö A saa summan X rahaa, josta hän saa antaa haluamansa määrän henkilölle B. B saa päättää saako A mitään. Jos A ei saa, jää B:kin ilman. Eri heimot pelaavat peliä eri tavoin: Euroopassa tyypillinen on strategia, jossa yleensä A tarjoaa kohtuullisen paljon, ja välistä A tarjoaa pieniä summia, jotka B hylkää rangaistukseksi. Torguudit taas antavat paljon, ja vaikka tulisi pienikin tarjous, he B:nä hyväksyvät sen. Aut ja Gnaut -heimot taas tarjoavat A:na jopa yli puolta, jonka B torjuu. Syynä on se, että ihmiset yhdistävät pelin kulttuuriinsa: Aut ja Gnautheimoissa tasavuoroisuudella on vahvat perinteet, joten A:n iso tarjous tarkoittaisi isoa vastapalvelusta, ja isot tarjoukset nähdään jopa hieman rehvastelevina, malliin "ota tästä, köyhä, kyllä meillä osaavilla riittää" -ei siis niinkään moraalisina kuin euroopassa. Rankaisun merkitys kulttuurissa on ratkaisevaa: Tiibetissä asuvat ovat yleensä anteliaita, mutta eivät väheksy pientäkään lahjaa. Heille vieraanvaraisuus ja rangaistuksiin negatiivisesti suhtautuminen on olennaista. Yhteistä kaikille kulttuureille on toki jakaminen, ahneimmissakin kansoissa jaetaan. Se on kulttuuririippumatonta. (Ja tiedämme sen, koska nuo suoritetut kokeet osoittavat sen.)

Toisaalta tiedämme, että eri maiden lainsäädännöt ja uskonnot ovat maailmankuvien mukaisia. Ja myös kulttuuri vaikuttaa käyttäytymiseen, ja siihen mitä pidämme moraalisena. Toisaalta tiedämme myös, että kulttuureissa on aina mukana aimo annos teologista korrektiutta. Syynä on luultavasti se, että uskonnoissa ja muissa tilanteen analyysi on erittäin monimutkaista. Tämä liittyy olennaisesti John Stuart Millin utilitarismiin kohdistettuun kritiikkiin. Kritisoijat kun ovat sanoneet, että utilitarismin laskeminen on äärimmäisen mutkikasta, eikä siksi onnistu. Hän sanoi että

"Tämä on aivan sama kuin joku väittäisi, että kristinuskon on mahdotonta ohjata toimintaamme, koska meillä ei ole jokaisessa tilanteessa aikaa ennen toimintaa ryhtymistä lukea läpi Vanhaa ja Uutta testamenttia."

Tosiasiassa utilitarismi oikeassa elämässä voi toteutua vain nyrkkisääntönä. Sama koskee uskontojakin. Voidaan tehdä katekismuksia tai jotain karkeita suuntaviivoja, mutta maailman mutkikkaat ja ainutkertaiset risteämät seurauksineen ovat analyysin ulkopuolella. Ja tästä seuraa se, että hermeneutiikalle ongelmallinen tilanne, jossa todelliset uskomukset jäävät piiloon; Hindut pitävät lehmiä pyhinä, mutta kokeet osoittavatkin että sonneille annetaan enemmän maitoa, vaikka hinduviljelijä itse ei myönnä että hän suosisi sonneja "syntisesti".

Tästä seuraa yksinkertaisesti se, että aitoa jonkun maailmankuvan vaikutusta ei voida arvioida lukemalla sen oppia sellaisenaan. Avuksi on otettava tilastomatematiikka ja empiria. Lisäksi silloinkin kun oppia käsitellään sen dogmien kautta, tulisi ottaa huomioon että niitä ei tulkita oman maailmankuvan kautta. Muutoin syntyy mustamaalaamista: Otan esimerkiksi Mika Sipuran blogissa mainitun Jan Nummensalon kommentoinnin, jossa esitettiin että "jos nuorilla opetetaan evoluutiota, he lakkaavat uskomasta tuonpuoleiseen ja heistä tulee tappajia." Tiedämme, että näin ei ole, koska minun sukupolvelle, joka on hieman koulutappajaa vanhempi, on opetettu evoluutiota. Jo minun isälleni on koulussa opetettu evoluutiota ja se oli silloin maan tapa. Ja Matti Leisola kertoi anekdoottia elämästään tilaisuudessa nimellä "Luomisen lauantai", paljastui että jo hänen nuoruudessaan evoluutiota opetettiin koulussa - siis arvioita 1960 -luvulla. Koulusurmat ovat uusi ilmiö, joten ihmettelen, miten tässä on yksinkertaisesti havaittuna kaksi sukupolvea evoluutio -opetusta, eikä ateismiin kääntyminen saati murhaaminen ole ollut koko ajan ajankohtaista. Evoluutikoita on jo pitkään syytetty moraalittomiksi, koska "evoluutio alentaa ihmisen apinaksi". Ja tämän väitetään johtavan pahuuteen, ja siihen että Jumalaa ei ole. Kuitenkaan evoluutikot itse eivät juurikaan ole Humen giljotiinia hylänneet. Evoluutikoita vihaava ei tietenkään vielä tästä usko. Mutta asiaa voidaan valaista toista kautta. Älykkään Suunnittelun ideanahan on alentaa ihminen laitteeksi. (Jos eläimeksi alentaminen antaa luvan teurastaa kuin karjaa, kertooko koneeksi alentaminen siitä että saa rikkoa kuin kahvikuppeja.) Moraalille ei tässäkään näkemyksessä ole uhrattu dogmeja, koska Älykäs Suunnittelija voi olla avaruusolento, tai vaikkapa Saatana. En usko että tätä voidaan pitää järkevänä tai asiallisena. Itse asiassa tälläisten heitteleminen "tosiasioina" lähentelee jo herjaamista.

Tosiasiassa nimen omaan vaikutuksia ajatellen evoluutio ei ole järkevä selittäjä kouluampumisille, mutta Älykäs Suunnittelu olisi, koska se on tuore. Jos jokin tekee muutoksen, sen läsnäolo muuttaa tilannetta; Asiaan voisi sitoa myös sen, että kouluampumisia tapahtuu paljon myös Amerikoissa, jossa kreationismi ja Älykäs Suunnittelu ovat vahvoilla. Ja että koulusurmat ovat looginen jatkumo, kun ajatellaan että joku nuori oppii Älykkään Suunnitteln kannattajilta että "jos evoluutio on totta, saan tappaa" ja oppii sitten koulussa että "evoluutio on totta". Tällöin syy on eri maailmankuvien yhteensovittamattomuudessa. En kuitenkaan usko, että tämä on takana. Ja syynä ei niinkään ole se, että tämän kaltaiset tulkinnat ovat korkeintaan mahdollisia - eivätkä niinkään perusteltuja, eli että evoluutikoiden tai Älykkään Suunnittelun kannattajien olisi tehtävä niin uskoakseen "oikein". Yleistäminen Auvisesta kaikkiin evoluutikoihin on sama, kuin yhdistäisi jokaikisen kuoripoikiin sekaantuneen katolisen papin kaikkiin katolisiin pappeihin. Eikä pelkkä selvä havaittu aatekorrelaatiokaan riitä: Jos koulusurmaajat ovat koulukiusattuja JA ateisteja, voisihan syynä olla vaikkapa se että äärimmilleen kiusatut ryhtyvät ampujiksi - esimerkiksi sekoamisen ja kostonhimon vuoksi -ja ateisteja vain kiusataan paljon tavallista enemmän. Tämä taas voisi johtua vaikkapa siitä että uskovaiset ovatkin usein kiusaajia - he esimerkiksi ovat oppineet kotoaan että evoluutikot ovat vastustettavia ja kammottavia moraalittomia epäihmisiä. Tällöin ongelma poistetaan poistamalla kiusaaminen, eli jopa rajoittamalla uskovaisten toimia. En siis väitä että näin on, vaan että tämänkaltaiset elementit on otettava huomioon kun tekee analyysiä oikeista syistä siellä takana. Yliyksinkertaistettuja tulkintoja, joita voidaan jopa tukea tilastoilla ilman cherry - pickingiä, on liian helppo tehdä. Ja jälleen lähestytään herjaamista.

Omaa maailmankuvaa sisältä katsoen näkee hyvän ja erilaisissa näkee helposti pahan. Tulkinnat tekee usein oman näkemyksensä kautta, Bucklen varoittaman "metafyysisen" itsetarkkailun kautta. Siksi kun kristitty näkee verisen pultsarin ja auttaa tätä koska näkee siinä Luojan luoman. Minä taas en Luojasta niin välitä, mutta menen muista syistä aina auttamaan - ja usein huomaan kuinka massat valuvat ohitse tai peräti kehäksi onnettomuuspaikan lähelle kerääntyen, jossa on katsojia mutta ei toimijoita. Ja joskus mietin että noistakin suurin osa kutsuu itseään kristityiksi.

Syy tälläiseen demonisointiin on itse asiassa psykologiassa. Esimerkiksi se tulee esiin Amerikan vaaleissa: Jukka Hankamäki kirjoitti blogissaan seuraavaa:

"McCain oli myös "al-Qaidan ehdokas". Terroristijärjestö nimittäin ilmoitti ennen vaaleja, että se toivoo republikaaniehdokkaan valintaa, sillä tämä oli luvannut jatkaa sotaa Afganistanissa ja Irakissa. Tämä kertoo jotakin terrorismin logiikasta. Terrorismi on mahdollista vain vastustajan eli vihollisen olemassaolon kautta. Niinpä al-Qaida koki McCainin valinnan oman toimintansa jatkamisen ehdoksi."

Syynä Al Qaidan ajatteluun on yksinkertaisesti se, että ihminen rakentaa helposti maailmankuvaansa "vastustajiensa kautta". Jos vihollista ei ole, esimerkiksi denialismi ei olisi mahdollista. Rokotevastustajat elävät lääketieteen vastustamisen kautta.

Ja herjaamisessa on se hauska asia, että se tuppaa tulemaan takaisin. Siksi jos menee epäkohteliaasti ylpeilemään osaamisellaan ja mollaamaan muita vaikkapa nettikeskusteluihin, voi taatusti kerätä ison listan siitä miten "taas sain asiatonta vastustamista, katsokaa minkälaista strategiaa ja järkeä he käyttävät". Tämä ei vaadi ennustajanlahjoja: Kun menee nakkikioskille rellestämään ja nimittelemään, saa turpaansa. Olivatpa herjatut sitten suomalaisia kristittyjä tai manitouhun uskovia intiaaneja.

Suurin ongelma on "oman maailmankuvan kautta tehty tulkitseminen". Kun esimerkiksi uskovainen itse ajattelee että moraali tulee Jumalasta, hän ajattelee aatteensa sisältä, että ilman Jumalaa ei voi olla moraalia. Tosiasiassa muut voivat rakentaa moraalinsa muuta kautta. Itse asiassa myös Jumalaan uskovat joutuvat rakentamaan uskonsa joko auktoriteettiin vetoamiseen tai sitten he joutuvat vetoamaan siihen kuinka Jumala osaa järkevät moraalilait. Tämä taas on pelkkä tyhjä väite ilman perustelua. Ja perusteluun taas tarvitaan utilitarismia tai jotain muuta moraalilakia vastaavaa keinoa, jota taas voidaan käyttää moraalin perusteluna ilman Jumalaakin. Ateisti taas näkee että hän saa moraalinsa omasta ajattelustaan ja harkinnastaan ja näkee että Raamattu vain syöttää vastaukset. Tosiasiassa ratkaisujen toteutukset ovat molemmilla todennäköisesti samansuuntaisia.

Tästä saa helpon vertailun tämän päivän Metro -lehdestä. Siinä Janne Metso kirjoitti kolumnin nimeltä "Suurta busetusta". Se käsitteli bussejen kylkiin sidottuja mainoksia. Aluksi briteissä bussien kyljessä oli uskonnollisia mainoksia. Niissä viitattiin Helvettiin. Eri maailmankuvista tilanne näyttää erilaiselta:
1: Uskovaisista Helvetti on varoite, todelinen uhka. Tämä on kuin varottaisi avannosta.
2: Ateisteista tämä tarkoittaa sitä, että uskovaiset tarkoittavat että heistä on oikein että ateisti joutuu Helvettiin kärsimään - eihän oikeudenmukainen Jumala heitä sinne muutoin voisi laittaa.
Olisi yksisilmäistä väittää että vain toinen näistä tulkinnoista sallittaisiin. Metso oli kuitenkin mieltynyt ateistien vastaiskusta; He olivat laittaneet bussien kylkeen viestin "Jumalaa ei todennäköisesti ole. Lopeta siis huolehtiminen, ja nauti elämästä." Hän kirjoittaa:

"Minun ei tarvitse pelätä Helvettiä, mutta madot odottavat mullassa valmiina luikertelemaan ruumiiseeni. Koska kukaan ylhäällä ei tarkkaile tekojani, voin pettää, varastaa ja valehdella täysin huoletta kunhan en jää kiinni. Valitettavasti sekään ei onnistu, koska humanisti tahtoo toimia eettisesti oikein. Ja jos Jumala olisi olemassa, voisin saada pettämisen, varastamisen ja valehtelemisen anteeksi pyytämällä ja katumalla."

Siksi olisi syytä muistaa tutkia ennen kuin hutkii. Muutoinhan voi olla niin, että syyttää vaikkapa evoluutiota kannattavaa ateistia, joka vastustaa väkivaltaa, murhaamisesta. Yleensä pitäisi tajuta jo siitä, että jos joku vastustaa jotain tekoa ja selittelee miksi hän ei pidä sitä oikeutettuna, se yleensä tarkoittaa sitä että hän ei hyväksy sitä, jolloin se ei ole hänen maailmankuvansa mukainen.

Eikä aatteesta saisi siltikään tuomita yksilöitä: Siksi jos esimerkiksi katolinen pappi vastustaa kuoripoikiin sekaantumista ei tee sitä, eikä suojele pedifiileja työtovereitaan, hän ei ole syyllinen vaikka hänen kollegansa olisivat miten kovia puuhamiehiä. Tai jos joku kreationisti uhkailee -kuten minun kohdalleni sattui - se ei tarkoita että kaikkia tulisi rangaista, tai että tämän synnit olisivat kaikkien muiden kannettava. "Yksilöstä ei saisi yleistää, eikä yksilöön saisi yleistää." Maailmankuva ja maailmankatsomus kun on jaoteltu joko ryhmäkohtaiseksi tai yksilökohtaiseksi elämänkatsomukseksi. Ja näiden välillä on vissi ero. Samoin kuin on eroa sen välillä, että jonkun teorian kannattajat tekevät murhia ja sen välillä että tuo teoria on väärä. Ydinpommi kehitettiin atomiteorian pohjalta, ja sen nimissä tapettiin paljon. Se ei silti ole tämän vuoksi mitenkään väärässä.