Rasistinen, rasistinen, patsasteoria.

Kaada ittelles vaan...

Antiikin tutkija Bond, Sarah Bond, on saanut tappouhkauksia. Uhkailijat edustavat alt-right -oikeistoa. He eivät ole pitäneet siitä miten Bond on kuvannut antiikin patsaita värikkäinä. Tässä kiistaa on herättänyt erityisesti "Why We Need to Start Seeing the Classical World in Color". Siinä tutkitaan patsaita ja niiden värejä. Ja havaitaan että antiikin rooma on ollut monikulttuurinen paikka.

Tämä on nähty rasistisena monikulttuurisuushyysäyksenä. Väitteenä on, että "liberal professor says that all white statues are racist".

Uhkailevat vaihtoehtotodellisuusoikeistot näkevät aika outoja asioita "rasistisina". (Mallia "liberaali monikulttuurinen värinä" joka on heistä itsestään rasismia, olen usein kuullut.) Vetoaahan tyhmään tietysti vihollisesta tehty olkiukko "pitää valkoisia patsaita rasistisina". Kun tosiasiassa ne väripigmentit kyllä tunnistetaan niistä ainejäämistä jota maalista on jäänyt. Antiikin kreikkalaisten patsaiden värikkyys ei ole ollut uutta tietoa tai yllätys yhtään kenellekään perustutkimusmenetelmistä edes alkeet tietäville; Ajatus antiikin ajan vitivalkoisista marmoripatsaista perustuu samantyyliseen nerouteen kuin pitäisi antiikin kreikkalaisia idiootteina jotka eivät ole ymmärtäneet laittaa moneenkaan rakennukseensa kattoa. (Koska raunioissa ei sellaisia ole. Ja tukipylväätkin ovat eripituisia niissä raunioissa...)

Toisaalta ei ole mikään julkinen salaisuus että roomalaiset harjoittivat monikulttuurisuutta imperiuminsa menestysaikoina. Se oli laaja maa jossa sallittiin useitakin tapoja ja kulttuureita. Antiikin ajan maailmasta kertoo toki jo sekin miten "Raamatun" Paavali viittaa puheissaan patsaasta joka oli tehty "tuntemattomalle Jumalalle". (Apostolien teot, 17 luku.) Ei ole salaisuus sekään että oikeiston usein ihailema rooma ei ollutkaan sellainen kuin joku rooman aikoja haikaillut fasisti Mussolini seuraajineen on niitä konstruoinut. (Ja jonka kautta monet käsitykset roomasta ovat luultavasti yleistyneet ja levinneet.)

Rooma menestyi koska se jätti uskonnon sen aikaista maailmaa totuttua irrelevantimpaan osaan yleistä politiikkaa. Sen sijaan se kiinnitti huomiota rahaan, kaupankäyntiin ja muiden kulttuurien tekemien teknisten innovaatioiden varastamiseen. ; Voisi jopa sanoa että Rooma menestyi siten että se teki tärkeistä asioista poliittisia ja jätti irrelevantit asiat kunkin maan uskonnonvapauden ja tapakulttuurin alle. (Kunhan nämä muistivat symbolisesti osoittaa alamaisuutta rooman poliittiselle vallalle.)

Onkin ironista miten nämä uhkailevat tyypit itse näyttävät osuvat naurettavaan stereotyyppiinsä käänteisenä; On olemassa tyyppejä joille kreikkalaisten patsaiden värikkyys nähdään rotukysymyksenä ja joista patsaiden väripigmenttien havaitseminen patsaista on nähtävissä poliittisesti värittyneenä rotuteoriana. ; Jos samanlainen ajattelu yleistyy maassamme, voi syntyä sen tyylisiä vaihtoehtoisia totuuksia mitä Jarkko Lakkisto esitti asian yhteydessä "Vähäsen sama kuin että punamullalla hirsiseinän tai laudoituksen suojaaminen on poliittinen kommentti mäkitupalaisilla ja torppareilla.." Toki punainen on kommunismin väri ja kouluttamattoman nälkäkuoleman varassa olevan mäkitupalaisen voi odottaa olevan altista maaperää kommunismille. (Monestakin syystä jotka olen mielestäni tuossa vihjannut riittävän alleviivatusti.) Mutta...

Joka on sama kuin se syytetty huonostiajattelu mutta twistillä.(Väärinajattelija -sanalla on outoja konnotaatioita. Mutta väärinhän nuo ajattelee. Tiedeasiat ei juuri tässä asiassa ole juurikaan relevantilla tavalla mielipide. Käytän kuitenkin "huonostiajattelija" -termiä. Siinä on vähemmän marttyyripotentiaalia ja se korostaa sitä että nämä ihmiset ovat idiootteja joiden mielipiteitä saa toki omata, jos haluaa olla väärässä ja päälleentiputetun että jo syntymässä ilman happea jääneen päästäisen tasoisesti tyhmä.) Yhtä tyhmä ja samantyylinen asennevamma. Paitsi että tämän asennevamman omaavia on olemassa. Ja ne huutelevat antiikintutkijoille.

Onkin mielenkiintoista miten pelkästään tutkimuksen intressi kiinnostaa ja pelkästään se riittää. Eli esitetään että "teoria on liberaalin mielen tekemä ja liitoksissa hänen poliittiseen ideologiaansa" tarkoittaa että teorian olisi oltava väärä, huono, virheellinen ja tyhmä. Intressit tutkmuksessa kiinnostavat kuitenkin oikeasti vasta kun ne ovat epätosia tai huonosti perusteltuja. Totuus ei tunnista tai tunnusta poliittista puolta. Ei ole väliä miten idea on keksitty vaan miten se testataan ja todistetaan. Tästä ajatuksesta poikkeava ajatuskin toki tunnetaan. Sellainen jossa kiistetään teorioiden totuudellisuus ja ne nähdään pelkästään poliittisina konstruktioina. Tämä näkemys tunnetaan relativismina. Ja jostain syystä trendi näyttää nykyään olevan sellainen että vasemistosta alkaa löytymään yhä kasvavia määriä teknokraattihumanisteja jotka lähestyvät luonnontieteitä kun taas yhä useampi oikeistolainen - etenkin ne jotka näkevät "liberaalia biasta" kaikkialla tiedemaailmassa ja korostavat sananvapautta teorioidensa tärkeimpänä ansiona ja jotka nimen tasolla pilkkaavat kaikkia relativisteja - on juuri sellainen.

Naurettavin "selitys" fatwakateuteen...

Fatwakateus on jostain syystä viime päivinä kiertänyt netissä tavanomaistakin runsaammin. Eri foorumeilla on pitänyt reagoida siihen miten liberaalit, ateistit, feministit tai muut vastaavat tahot moittivat kristinuskoa mutta eivät islamia.

Tätä tapahtuu mm. paikoissa joissa on uusateisteja jotka pitävät Sam Harrisin islamargumentaatiosta. Joten tilanne on ollut surkuhupaisaa. Jotain jota voi odottaa tilanteessa jossa ihminen kävelee feministien ympärileikkauskeskusteluun nähden kritiikin vain juutalaiskysymyksenä ja tätä kautta jonain joka ei hauku muslimeita vaan judeo-kristittyjä ; Selvää on että islamkritiikiksi ei lasketa islamkritiikkiä sellaisenaan vaan kritiikin täytyy tosiasiassa olla konservatiivien vakiintunutta maahanmuuttojurnutusta. Toisin sanoen näistä reagoinneista on selvää että
1: Henkilöt ovat täysin vihjeettömän olkiukon varassa. He "ihmettelevät" jotain ilmiötä jota ei ole. Ihmetys loppuu kun ottaa pään omasta ignorantista perseestä, kasvaa ihmisenä ja tiedostuvat.
2: Siitä että islamkriittisyys on määritelty hyvin tarkalla tavalla. Ei riitä että vihaa islamia. (Sam Harrisin lausunnot ovat tässä itse asiassa aika tymäkkää tavaraa.) Pitää käyttää tiettyä jargonia. Toisin sanoen ei riitä että puhuu maahanmuutosta, ei riitä että kritisoi islamia. Tämä kritisointikin täytyy tehdä tietyin lausunnoin ja niillä täytyy olla tiettyjä sisäpoliittisia valtapelillisiä lausuntoja. Kuten uskontokieltoa. (Tämä pyrkimys uskonnon kieltämiseen näyttää olevan jokseenkin vahvan hypoteesi siitä mitä uskontokritiikin täytyy olla.)
3: Siitä että tässä ei tiedosteta identiteettejä kovinkaan hyvin. Eli jos joku moittii jollain palstalla islamia hänet oletetaan maahanmuuttokriittiseksi toveriksi. Mutta nimiä ei jakseta seurata konsistentisti historiaan ja tulevaan eli ei muisteta mitä tämä on viime viikolla tai edellisenä päivänä sanonut. Ja näin jos joskus moittii kristinuskoa mutta ei samassa lauseessa hauku islamia ei auta jos on haukkunut islamia edellisenä päivänä. Koska maahanmuuttokriittisen olmin lähimuisti ei elä sinne asti. Näin samaa tyyppiä leimataan milloin "suvakiksi" ja milloin "meikäläiseksi maahanmuuttokriitikoksi" aina tilanteen ja kommentin mukaan ilman että tästä muodostuu mitään koherenttia kokonaiskuvaa.

Mutta ei. Nämä asiat ovat periaatteessa vakiintuneita juttuja. Perusteoriana on että kristityt ovat hyviä ja ystävällisiä ja riskittömiä moitittavia. Eli ateistit ovat pelkureita jotka eivät moiti uskontoja jotka oikeasti ovat riskejä. He naurattavat minunlaisia ihmisiä jotka ovat (1) kritisoimassa kristinuskoa sen vuoksi mitä he ovat tehneet minulle itselleni (2) tartuin maahanmuuttokritiikkiaiheeseen vasta kun ihminen päätti että on asiallista ruveta uhittelemaan minulle netissä väkivallalla ja tappamisella ja muulla vastaavalla kauniilla patrioottiörveltämiseltä.
1: Moitin varmaankin islamiakin kasvaneella innolla kunhan joku sieltä suunnasta provosoituu vastaavaan tempaukseen. Olen siinä mielessä omakohtaisuuskeskeinen narsistinen sadistinpaskiainen vailla armoa ja anteeksiantokykyä. Tämä ei ole kovin eettistä tai kunniakasta. Mutta se nostaa pelkuruusteoriaan uuden twistin. Sellaisen jota kannattaa lähteä miettimään ennen kuin lähtee vaikka uhittelemaan minulle internetissä. Minun kanssa joko tullaan toimeen tai ... no, ei tulla.

Mutta tosiaan. Lienee tarpeellista palata siihen mikä minua huvitti tässä fatwakateusaallossa. Argumenttien kurimuksesta löytyi vannoutuneen kristityn lausunto siitä että tosiasiassa kristittyjä moititaan koska ateistit tietävät että kristityt ovat heitä. Eli tässä kohden hän ajatteli että ateistit symppaavat kristittyjä ja ajattelevat että heitä voidaan kritisoida koska kyse on ikään kuin enemmän omasta viitekehyksestä. Eli toisin sanoen islamia ei moitita koska nämä ovat "muita". Ideaalin takana on sama mikä on mustien ihmisten kohdalla ; "only a nigger can call an other nigger nigger".

Teoria on ainakin omalla kohdallani huvittava. Uskonto ja uskonnottomuus on ollut minun sukupolveni yksi keskustelunaiheista - itse asiassa maahanmuutto on vain sivujuonne jossa käväistään. Todennäköisesti uskonnottomuusteema nousee jälleen hyvin pian "siksi vakioaiheeksi" josta muka pitää puhua enemmän vaikka tosiasiassa vuosia ei ole mistään muusta puhuttukaan. Uskonnottomien juridinen asema on jotain joka keskusteltiin ehkä sukupolvi-pari sitten. Käytänteet elävät monesti jäljessä (de jure ei ole sama kuin de facto). Uskonnottomuus on ollut koko nuoruuteni ja aikuisikäni jotain jonka yhteiskunnallisesta asemasta on väännetty. Tätä kautta uskonnottomuus on ollut jotain jolla kristityt ovat esimerkiksi käsitelleet omaa kristillisyyttään, ikäämn kuin kontrastissa. Ja tämä ruotiminen on johtanut varmasti siihen että uskonnottomuus on ollut asia joka on ollut pakko käsitellä. Siitä on ollut pakko olla tietoinen. Keskustelun määrä ja ärhäkkyys ovat pakottaneet siihen. Joko sitä kuuntelee päivästä toiseen miten omaa identiteettiä tallataan maahan. Tai sitten debatoi vastaan ja on konfliktissa. Kun jatkuvasti kuulee teorioita siitä miten uskonnollinen vakaumus tekee huonomman kansalaisen, uhkaa kansakunnan tulevaisuuden, turmelee lapset, tekee kelvottomaksi vanhemmaksi, tekee lapsen heitteellejättävän, ja on muutenkin jotain sellaista aateryhmää josta piispatkaan eivät voi löytää positiivisia edustajia muuta kuin lähinnä menneisyydestä. (Joka on tarpeen jotta luodaan illuusio siitä että ateisteja ja uskonnottomia ei vihata siksi että he ovat ateisteja ja uskonnottomia. Rehellisesti sanoen mistään muusta ei ole kysymys.) Kristityt ovat nimenomaan luoneet juopaa siitä jossa en ole kansakuntaa. On jopa esitetty että uskonnottoman pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan tai että hän kannattaa neuvostoliittomeininkiä. (Tyyppejen suusta jotka itse pahastuvat jokaisetsa natsivertauksesta tämä on tietenkin vähintään jokseenkin huvittavaa.) Tyypit jotka ensin selittävät miten olen moraalissa kristillisen Suomalaisen yhteiskunnan vapaamatkustaja ja jotka diskvalifioivan täydestä kansalaisuudesta ja luotettavasta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä, ovat nyt selittämässä vakavalla naamalla että moitin kristittyjä siksi että koen heidän jotenkin kuuluvan jengiin.

Tämä on vihjeettömämpää ja huvittavampaa kuin mikään muu fatwakateusmateriaali jota olen alla kuvannut. (Ja joiden vihjeettömyyden olen aika alleviivatusti tuonut esiin.) Alleviivaan asiaa sanomalla kaikille kristityille ; Ette te ole mitään "samaa jengiä" minun kanssani. Koen suurempaa sananmielisyyttä australialaisiin agnostisiin evoluutiofilosofeihin kuin suomalaisiin kristityihin. Islaminuskoiset ovat kannaltani epäkiinnostavia lähinnä sen vuoksi että he eivät (vielä) ole ehtineet kovin ankarasti uhkailla minua tai olleet minua kohtaan kovin häijyjä. (Muutos tähän voi olla vain ajan kysymys.) Lopettakaa leikkiminen että me voisimme olla jotain samaa kerhoa. Me emme ole. Suurin osa kristityistä ei ole vihollisiani. He ovat minulle herttisen yhdentekeviä. Osa heistä, se aggressiivinen vähemmistö joka on niin aktiivista että se joskus näyttää enemmistöltä, sitten on sellaitsa että he näyttävät ensin tekevän parhaansa että maailma olisi sellainen että olisimme yhteensovittamattomia (uncompatible). Eli tilanne olisi "joko minä tai he". Ja jotka sitten ihmettelevät kun sanon "O.K." Enkä valitse heidän etuaan vaan oman olemassaoloni.

Kristityt ja minä. Elämme samalla maantieteellisellä alueella ja meitä sitovat samat lait. Mutta ei ole mitään "meitä". Me emme ole tiimi. Kohtelen teitä vain sillä mitä laki sanoo. Tämä on kuivakka, asiallinen ja virallienn suhde. Ei mikään kaveruus tai tiimipeli. Jos haluaisitte tiimipeliä olisitte ideologiana, instituutiojärjetelmänä ja yksilöinä pelanneet korttejanne vuosia ihan toisella tavalla kuin olette pelanneet. Välimme ovat muodolliset ja kohteliaat. Mutta vain niin kauan kuin käyttäydytte moitteettomasti ettekä yritä tunkea muodollisuudesta henkilökohtaiseen. Muka-ystävällinen tunkeilu ja aggressio ovat jotain joihin teillä ei ole millinkään tilaa. Ne millit kun on annettu ja lunastettu jo parikymmentä vuotta sitten. (Tässä odottelen itse asiassa lähinnä sitä milloin saan ne jo annetut korkojen kera takaisin...)

Metatasolle vapautumisesta

Vapaus on hyvin moderni arvo. Se on niitä perusasioita joiden voidaan nähdä olevan nykyään se jaettu arvo joka yhdistää muuten riitelevää oikeistoa ja vasemmistoakin.

Tässä voi usein helposti huomata tilanteita joissa vapauden puute viittaa hallittuna olemiseen ja tällöin esimerkiksi kapinointi (vallitsevia) normeja vastaan nähdään helposti vapautumisena. Teini joka kapinallisesti polttaa tupakkaa vastoin vanhempiensa kieltoa saattaa kuitenkin tehdä tätä pakonomaisesti ja tupakointi voidaankin nähdä jonain joka demonstroi miten riippuvaisia vanhempiensa mielipiteistä - ja paheksunnasta - tässä ollaan. Eikä nikotiiniriippuvuuskaan välttämättä edusta sitä vapauden vahvinta ydintä. Toki tupakasta kieltäytyminen pakonomaisesti ei sekään ole vapautta. Joten selvästi tässä on kysymys muusta kuin siitä että noudattaako vai rikkooko normeja.

Tässä mielessä voi olla hyvä katsoa vapautta kategorisoimalla käsitettä hieman.

Yllättävää kyllä vapaus ei ole mitenkään yksiselitteinen asia. Niitä kaikkia yhdistää kuitenkin yksi asia. Nimittäin valta. Vapaus nähdään jonain jossa ihmisellä on kyky tehdä valintoja. Vapaalla toimijalla on kapasiteettia toimia eri tavoilla. Toki pelkkä valta ja valinta ei riitä. Vapaus voidaan nähdä kaikille vapausnäkemyksille yhteiseksi piirteeksi joka on kuitenkin aina lähinnä välttämätön mutta ei riittävä ehto.

Tämän lisäksi tarvitaan tiettyjä lisämääritteitä. Ja näiden kohdalla koulukunnat alkavat nousemaan esiin;
1: Itsellisyys on vapautta johonkin korostaa sitä että ihmisellä on valta tehdä jotain jota hän itse jotenkin edustaa. Karkeimmillaan tämä näyttäytyy siinä että ihminen saa tehdä sellaisia valintoja kuin hän haluaa tehdä. Tämä sitoutuu usein jonkinlaiseen tematiikkaan jota voisi kutsua paremman sanan puutteessa autenttisuudeksi. Tässä kohden tilanne menee hankalaksi. Sillä esimerkiksi Aristoteleen mukaan ihminen on poliittinen eläin. Kristinuskossa on paljon teologista ajattelua joka nojaa siihen että kristinuskon opit kuvaavat ihmistä autenttisimmillaan ja tätä tätä kautta kristinuskon normien seuraaminen on autenttisena olemista. Tässä on yleensä takana teoria siitä mitä ihminen on.
2: Rajoittamattomuus on vapautta jostain, taas korostaa sitä että meidän valintojamme ei rajoiteta ulkopuolisella voimalla. Tässä on haasteellista se, että lähes kaikki aiemmin mainitut ihmisen autenttisuuden teoriat voidaan nähdä tämänlaisina rajoituksina.
3: Itsellisyys taas korostaa että teot ovat vapaita kunhan niitä eivät koske kohdan kaksi rajoittavuuksia muistuttavia asioita joita edustavat esimerkiksi (1) ulkopuoliset voimat jotka (1a) ovat fyysisiä reunaehtoja jotka tekevät joitain asioita täysin mahdottomiksi (1b) ulkoisia sosiaalisia reunaehtoja joissa jonkinlainen uhka joka on joko välitön, todennäköinen tai seurauksiltaan vakava. (2) Sisäiset voimat kuten jonkinlainen psykologisesti epäterve traumakäytös, vääristynyt omatunto, tai muu vastaava voima joka muistuttaa kovasti itsellisyysteorian kohdalla mainittua epäautenttisuutta.

Tästä seuraa se, että vapaus näyttäytyy helposti ihmiskuvan kautta.

Käsittelemme vapautta kuin se olisi hyvin yksiselitteinen asia. On kuitenkin selvää että se mitä ihminen haluaa voidaan käsitellä muootoon "mitä ihminen oikeasti haluaa jos hänellä ei ole rajoitteita". Tästä syntyy helposti sellainen tilanne että vääriä asioita haluava ihminen voidaan nähdä vaikkapa traumatisoituneena.

Toisaalta moraali, esimerkiksi vastuu ja anteeksianto, näyttävät hyvin erilaisilta. Esimerkiksi kristinusko on moraaliltaan hyvin Jumalakeskeinen. Ja synty on sitä että rikotaan Jumalaa ja Jumalan normia vastaan. Esimerkiksi kun joku raiskaa jonkun, tämä voidaan nähdä syntinä joka rikkoo Jumalan säädöksiä vastaan. Tässä mielessä on ymmärrettävää että ihminen rukoilee anteeksiantoa Jumalalta eikä raiskauksen uhrilla ole niin suurta merkitystä. (Katolisessa kirkossa pappi ei ole raiskauksen uhri mutta hän voi antaa lepyttelytoimenpiteet. Luterilaisessa kirkossa tätä tasoa ei korosteta, mutta sielläkään armon erityisehtona ei ole sopu uhrin kanssa.)

Itselleni tilanne on siinä mielessä erilainen että en näe että on mitään metafyysistä ihmiskunnan ulkopuolista moraalikäsitystä. Ihminen on sosiaalinen eläin ja laumaeläiminä meillä on tietynlaisia taipumuksia. Koska moraali on minulle ihmisistä lähtöisin, osittain evoluution säätämää lajityypillistä käytöstä, osin kulttuurin iskostamaa ajattelua, olemme vastuussa vain toisillemme. Joka tietenkin tarkoittaa sitä että Jumalalta anteeksi saaminen on melko irrelevanttia koska se aito anteeksiannon lähde, eli omien pahojen tekojen uhri, ei ole mitään anteeksiantoa antanut.

On esimerkiksi selvää että jos kristitty sanoo että moni ihminen sekoittaa normittomuuden ja vapauden ja että ihminen päinvastoin vapautuu kristuksen kautta, hän puhuu omasta ihmiskuvastaan ja korostaa myös että tämä on parempi kuin erimielisen ihmiskuva ja vapauskäsitys. Jos Jeesus kuvaa ihmisen autenttisena ei kyseessä tietenkään ole rajoittava normi vaan kuvaus siitä mitä ihmiset terveenä ja rajoittamattomana haluavat.

Kenties tästä erilaisuuden tiedostamisesta voi kuitenkin johtaa jotain.

Itse kuitenkin näen että tälläinen vapauden metakäsitys tuo esiin uusia huomioita jotka mahdollistavat argumentoinnin siitä huolimatta että vapauskäsitteissä on eroa. Syntyy ikään kuin ylätaso jonka kohdalla eri maailmankuvat sisältävät rajoitteita ja vapautteita. Kokonaisuutta voidaan katsoa laajemmin ja näin voidaan nousta moraalista joka on hieman erilaista kuin se että katsotaan yhden maailmankuvan ja yhden normin ja yhden tilanteen kautta.

Voidaan esimerkiksi huomata että kun uskovainen uhkaa vakaumuksellista ateistia helvetillä, tässä tilanteessa on niin että (1) uskovainen on uhkailija koska hän pitää antamaansa uhkaa relevanttina. (2) Hän ei kuitenkaan rajoita tällä uhkalla ateistin käytöstä koska ateisti ei koe uhkaa relevanttina. Tämä taas eroaa vahvasti siitä miten asiaa käsitellään keskustelussa. Usein ateisti moittii helvetillä pelottelijaa vapautta rajoittaavksi uhkailijaksi kun taas helvetillä uhkaaja korostaa että hän ei uhkaile vaan pelkästään varoittaa jostain relevantista ongelmasta joka seuraa. (Vaikka tämä on sekin ulkoinen uhka joka on relevantti eli se on nähtävissä vapauden rajoitteena.)

Somekuplautuminen on vain liberaalien ongelma.

Sitä kerrotaan että somekupla on jotain joka koskee nimenomaan liberaaleja. Minullekin on käyty kertomassa että minun täytyisi puhkoa kuplaani, vain sen perusteella että minulla on ylipäätään joitain mielipiteitä joistain asioista. Eli ilmeisesti se että ei ole kuplassa tarkoittaa sitä, että on oltava hyvin dogmaattinen mielipiteistö johon omia näkemyksiä verrataan.

Otanpa tässäyhteydessä sitten talteen jotain. Olen itse asiassa niitä jotka hengaavat enimmäkseen paikoissa jotka raivostuttavat itseäni. (Ja sitten ihmetellään miksi olen niin vihainen.) Tässä voidaan nähdä miten maahanmuuttokriittisessä "Rajat kiinni!" -ryhmässä suhtaudutaan kuplautumiseen. En joutunut edes selaamaan kommentteja pitkään, tämä oli ensimmäisessä tämän päivän pikku lukuhetkeni ketjussa.

Suomen lain ja sitaattioikeuden minulle suomin valtuuksin siteeraan tässä antiliberaalia joka siis ei ole kuplassa koska tästä kuplautumisesta ei ole relevanttia puhua. Annan viisaan asioihin tutustuvan Kimmö Helminen-Kilmisterin (ehdottomasti ei pseudonyymin taakse piiloutunut pelkuri vaan rehdisti ja avoimesti omall nimellään toimiva tyyppi) ja Rolf Niemisen valottaa.

Toisin sanoen "suvakkeja" ei suvaita kuin siellä rasmuskuplansa sisällä. Ja jos sieltä menee ulos alkaa "veri lentämään". Sitten valitetaan ja ihmetellään että pitävät maahanmuuttokriittisiä väkivaltaisina paskoina ja että elävät liikaa omissa nurkissaan tutustumatta erimielisten mielipiteisiin.

Niin. Miksiköhän? Jos ensimmäinen palaute keskustelukontaktista erimieliseen on tämä, niin miksiköhän heillä on tälläisiä asenteita syntynyt? Voi mikä mysteeri! Tätä ei ihmiskunta voi selittää muulla kuin sillä että liberaalit ovat tyhmiä, asenteellisia ja kyvyttömiä katsomaan asioita omasta näkökulmastaan poikkeavilla tavoilla!

Sukupuolen takia

Sattuipa eräänä päivänä eilen niin että olin treenien jälkeen julkiseen liikennöintiin liittyvässä kontekstissa. Tässä sain mahdollisuuden kohdata ihmisiä. Tätä pidetään tärkeänä asiana sillä jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja kaunis ja sellaisenaan arvokas.

Tässä tapauksessa kohtaamani ihminen oli alkoholin vaikutuksen alaisena oleva nuorehko kaljupäistä skeneä edustava viehättävä mieshenkilö. Oli miellyttävää törmätä alkoholilta lemahtavaan ilmapiiriin. Mies oli selvästi kontaktia hakeva ja sillä tavalla sosiaalinen. Hän esimerkiksi huuteli ylipainoisille naisille siitä miten hän lokeroi heitä ja miten ymmärtää heitä koska on joskus "pannut läskiä". Hän oli tässä kaverinsa kanssa joka oli astetta maltillisempi.

Minä olen mies joten hänen reagointinsa olivat hieman erilaisia. Hän viittasi kieltämättä kunnianarvoisaan hattuuni. Kyseli että "onko mukavaa olla ufo". Lisäksi hän oli kovasti erinäistä mieltä homoseksuaaleista ja siitä miten hattu päässä olevia homoja hakataan. Tämä oli toki erityisen mielenkiintoista. En lähtenyt poistumaan paikalta vaan olin enemmän passiivinen. Hän koki tämän ärsyttävänä. Jonka vuoksi rakensin pikasuunnitelman. Koska hän oli tietyssä suunnassa, tiesin että hän joutuu käyttämään tiettyä hyökkäyslinjaa jos aikoo käydä suoraviivaisesti päälleni. Minun etunani taas on se että koska minä en hyökkää on minulla häntä enemmän vapauksia. Tavoitteni oli siis siirtyä humalikon linjalta syrjään, peittää hänen näkökenttänsä vasemmalla kädellä pidetyllä kunnianarvoisella hatullani. Ja iskeä miellyttävällä lantiolla ja jalkalihaksilla ja selkälihaksilla tuettu koukku suoraan hänen palleihinsa. Koska, no, olin enemmän kuin hieman hermostunut ja hänen puheensa rakensivat mieleeni assosiaatioverkon. (Hattutemppu ja siitä jatkettu lyöminen taas ovat selkärankaan treenattu rationaalinen reagointitapa johon olen kuluttanut useita ja useita tunteja. Sen sitä saa kun käy niissä treeneissä.)

Luonnollisesti vaivihkaisesti laitoin tähän lyömiskäteeni avainnippuni. Sellaisella tavalla jossa sormien välistä pistää esiin yksi avain. Arvioin että kyseinen kaljupää nostaa penkistä kolme kertaa enemmän kuin minut. Ja minut vielä useamman kertaa. En tietenkään lähtisi vääntämään kättä, painimaan avoimesti tai leikkimään hänen kanssaan peliä jossa yritetään kättelyotteella puristamaan kilpaa. Minua kiinnosti selviytyminen. Ja minun kanssani ei ehkä kannata lähteä leikkimään siinä mielessä että en välitä niin paljoa kunniasta. Väkivallassa ei ole kunniaa. Lopputulos olisi tietenkin ollut karman läpitunkema ; Mies joka on niin varma omasta machoseksuaalisuudestaan ja joka kyseenalaistaa nössiäisiksi ja hinttimäisiksi kokemiensa heteroseksuaalejen miehien seksuaalisuutta olisi saanut kyseenalaistaa omaa mieheyttään koko säälittävän loppuelämänsä. Koska ihan sama mitä hän nostaa penkistä. Hänen kiveksensä ovat hämmentävän heppoisassa nahkapussissa olevia melko pienikokoisia adadobimaisia pampuloita.

Yritin olla vaivihkainen. Mutta ilmeisesti humalikon ystävä huomasi jotain sillä hän varoitteli kaveriaan että "älä, tuolla on piru merrassa". Ja kas niin, mitään ei tapahtunut. Tosiasia on, että olisin varmasti saanut tappelussa aika pahasti turpaani. Sillä en ollut kehittänyt mitään tätä kaveria varten. Ja oletettavasti hän auttaisi kyllä sitä nolosti satutettua kaveriaan. Mutta hänellä oli tilannekäsitys kunnossa. Hän - toisin kuin hänen humalainen kaverinsa tai minä - edustaa niitä voimia jotka tekevät Suomesta ja kaduistamme vähemmän väkivaltaisia paikkoja sellaisella relevantilla tavalla joka on näkymätöntä ja näkymättömyydessään merkittävää. Hänen ansiostaan Suomessa on todenäköisesti kaksi kivestä ja yksi omituinen vankilatuomio vähemmän.

Itselleni oli selvää että tässä tilanteessa oli kysymys pääasiassa sukupuolesta ja seksuaalisuuden ilmentämisestä.

Ja näin onkin usein väkivaltatapauksissa. Mutta tätä ei oikein tunnuta ymmärtävän. Jostain syystä maassamme on omituinen reagointitapa sukupuolisuuteen ja siihen liittyvään väkivaltaan. Tämä kumpuaa joskus esiin hyvin omituisissa konteksteissa. Esimerkiksi "Valomerkin" Samuli Suonpäätä käsittelevässä jutussa. Jutussa on Suonpään ajattelutavalle tyypillinen rakenne. Suonpää kertoo usein että hänen ihonväristään, sukupuolestaan ja vastaavista ei välitetä koska hän on mies. Tässä hengessä hän kertoo esimerkiksi naisten tasa-arvosta seuraavaa "Koska olen mitä olen, aloin kokea, että vastineeksi velvollisuuteni on tukea huonommassa asemassa olevia. Suonpään mukaan heitä ovat Suomessa naiset, etenkin nuoret. Jos 25-vuotias nainen kirjoittaa jotain, sen on paljon vaikeampi lyödä läpi kuin keski-ikäisen miehen juttujen. Kukaan ei myöskään uhkaa raiskata minua tai kommentoi tissejäni, jos puhun, Suonpää toteaa." Samalla juttu on kuitenkin täynnä Suonpään saamia uhkailuja jotka ovat peräisin maahanmuuttokriittisestä skenestä.

"Näytätkin ihan homolta. Pesäpallomailan saat perseeseesi. Sinunlaisesi paskat tapetaan jokainen. Muut myöhemmin mutta sinä olet sellainen paska että sinusta aloitetaan." ... "Me tiedämme, missä asut. Seuraavan kerran kun hypit meidän nenällemme, saat varoa tosissasi. Tuollaisesta paskasta saadaan henki pois todella helposti." Tosiasia on, että Suonpää saa näitä koska on mies.

On hämmentävää että Suomessa on vallalla keskustelukulttuuri jossa naisten saamat raiskauspelottelut ja vastaavat johtuvat siitä että he ovat naisia. Ja jos mies saa hakkausuhkauksia se johtuu siitä että keskustelukumppani on maahanmuuttokriittinen. Toisin sanoen miesten saama väkivallan uha politisoidaan kun taas sen kanssa identtinen naisten kokema asiattomuus sukupuolistetaan.

Taustalla onkin se, että miesten kohtaamassa väkivallassa mukana on sävyjä joissa uhri on syyllinen. Josta olen aiemmin kirjoittanut, muun muassa siitä johtuen että jos korostaa jotain muuta kulmaa harrastaa victim blamea tai vastaavaa ; Joka on itsessään ällistyttävää koska nähdäkseni tilanne on vastakohta victim blamelle. Naisten kohdalla jos selittäisi että raiskauksen syynä on pukeutuminen, reagointi on toinen. Naisten puolustusta ajava suuttuminen on ymmärrettävää. Se, että miesten puolesta ei suututa on sitäkin ällistyttävämpää. Olen jopa kuullut väitteitä siitä että feminismi ajaa tasa-arvoa. Mutta se kuitenkin näyttää korostavan että naisten raiskaus on merkittävää koska se on miesten kohdistamaa väkivaltaa naisia kohtaan. Mutta miesten keskinäisestä väkivallasta ei tarvitse välittää koska miehet tekevät sitä toisilleen. Tai jotain vastaavaa.

Kun kulttuurissamme on nimenomaan feministien parissa tuotu esiin sitä että sukupuolisuus on enemmän kuin pelkät sukupuolielimet, on hämmästyttävää miten laajakirjoisesti tämä unohdetaan heti kun kyseessä on väkivalta. Naisten raiskaaminen koetaan sukupuolikeskeiseksi koska se kohdistuu sukupuolielimiin. Miesten keskinen väkivalta taas politisoidaan koska se kohdistuu sekundaarisiin sukupuoleen liitettyihin machomielikuvien tukemana mielikuvissa sukupuoleen liitettyihin ominaisuuksiin kuten lihaksiin ja vahvuuteen.

Asiaa voi lähestyä toisestakin kulmasta.

Tunnen läheisesti ihmisen joka on sukupuolenkorjausprosessissa. Hän on muuttumassa naisesta mieheksi. Tässä yhteydessä on jännittävää että häntä kiinnosti tässä yhteydessä asia joka ei häntä muuten ole kiinnostanut. Hän halusi oppia puolustamaan itseään. Sukupuolta vaihtavan on "noloa" tai muuten hankalaa mennä kamppailusaleille. Joissa monissa onkin tarjolla macho-äijätunnelmaa juuri sellaisessa muodossa että se ei saa sukupuolta vaihtavaa tuntemaan oloaan kotoisaksi. Suosittelin toki hänelle että menee harjoittelemaan jonkun sellaisen kanssa joka kestää huonoutta ja joka myös osaa opettaa. Ehkä hän oppii muuta kuin pysyvien ruumiinvammojen aikaansaamista. (Joka taas on omien väkivaltaan reagointejeni väkevää ydinmehua. Minä en tapa. Minä en hallitse kivulla. Minä en niputa kontrolliin. Käyt päälleni ja sinulta katoaa pysyvästi jokin ominaisuus. Period.)

Kiinnostavaa on, että hän koki tarvitsevansa itsepuolustustaitoja siksi että hän oli oppinut että miesten elämässä - etenkin jos asuu vähän turvattomammalla hintaluokaltaan edullisemmalla alueella - on yllättävän paljon väkivallalla uhittelua ja väkivallan uhkaa. Tavat eivät aina demonstroidu rikostilastoihin koska poliisi ei tosiaan listaa kaikkea - esimerkiksi minun kokemani eilinen tilanne ei rekisteröidy yhteenkään rikostilastoon. Ne ovat pelottavia ja itsepuolustus on miehelle helposti osa ratkaisupakkia. Tämänlainen asia ei ole ilmiselvä tai tuttu jos satut olemaan nainen. Koska naisia kohdellaan toisella tavalla. Heidän panemisestaan esimerkiksi huudetaan asiattomuuksia, jota tuo eilinen tapauskin näpsäkkäästi demonstroi.

Se ei ollut "keskustelu" joka epäonnistui, se oli "kristikunta" joka epäonnistui.

Sami Koponen on kristitty roolipelaaja. Hän on kirjoittanut kommentaaria vanhaan "Lauantaivekkariin". Kirjoitus on mielestäni tarpeellinen, vaikka osassa kohdissa olen hyvin erimielinen tai "twistaan" samanmielisyyden muotoon joka ärsyttänee Koposta itseään. Ja siihen kommentoinnin kautta nostan esiin jotain joka mielestäni koskee myös tätä päivää, kenties vahvemmin kuin voisi ajatella. Rinnastan asiaa maahanmuuttokeskusteluun. Molemmissa on kysymys "huolestuneiden kansalaisten" luomasta ilmapiiristä jossa sitten toimii mielenkiintoisia yksittäistapauksia.

Aluksi Koponen kuvaa ytimekkäästi pätkän. Ja syyn miksi kirjoittaa siitä nyt. "Rooliskenessä on viime aikoina linkitetty paljon Ylen Elävän arkiston pätkää vuoden 1997 Lauantaivekkarista. Siinä toimittaja Susanne Päivärinta, Larppaaja-lehden päätoimittaja Esko Vesala ja huolestunut äiti Anna Lintunen keskustelevat roolipelaamisen vaaroista." Tartun tässä lähinnä konseptiin josta laajennan ihmisryhmän "huolestunut kansalainen".

"...on todettava että 1990-luvulla moni roolipeliharrastaja koki olevansa ahtaalla. Painostus ulkopuolisten taholta oli tuntuvaa ja jotkut roolipeliyhdistykset järjestivät jopa ohjeistusta siitä, miten roolipelaamisesta pitäisi puhua ei-harrastajien kanssa. Päätellen siitä, miten paljon kyseinen Lauantaivekkarin liki 20 vuoden takainen pätkä on saanut huomiota skenessä, aihe on edelleen herkkä. Lienee liioiteltua puhua traumasta, mutta kyllä aikakausi silti jätti jälkensä moneen harrastajaan. Luulen, että iso osa ropeskenen kristinuskovastaisuudesta kumpuaa juuri näistä kokemuksista." Tämä on mielestäni oleellinen huomio. Kun roolipelaaja suhtautuu kristittyihin negatiivisesti kannattaa pitää perusoletuksena että syynä ei ole liian vähäinen kristittyjen kohtaaminen vaan liiallinen "kristittyjen" kohtaaminen. Aivan varmasti suuren osan roolipelaajista suhde kristinuskoon tulee siitä miten kristityt heitä kohtelevat. Yllätys. Toki en ymmärrä miten ilmiö-valtakuntatasolla voitaisiin olla oikeasti traumatisoituneita. Yksilötasolla vihjaan että Koponen puhukoot vain omasta puolestaan. Roolipelivainot ovat olleet juonteena lähipiiriini osuneessa itsemurhatapauksessa. Ja sillä on tätä kautta jonkinlainen vaikutus myös omaan suisidaalisuuden sävyttämään vuosituhannen alkupuoliskooni. Kysymys ei ollut vain keskustelusta vaan siitä että ihmiset tekivät erilaisia asioita "suojellakseen" ja "suojautuakseen".

"1990-luvulla nimittäin Suomessa pelättiin saatananpalvonnan ja siitä aiheutuvien hirmutekojen yleistyvän (ks. Titus Hjelmin ansiokkaan väitöskirjan tiivistelmä) ja roolipelit erheellisesti niputettiin samaan syssyyn. Saatananpalvojia eivät pelänneet vain herätyskristilliset saarnamiehet, mutta varsinkin jälkikäteen juuri heitä on pidetty pahimpina syyllisinä." Tämä on hyvin oleellinen. Olen huomannut että saatanapaniikkia kohdellaan hyvin usein strategialla "fragmentoi ja denialisoi". Ilmiön relevanttius halutaan kyseenalaistaa. Joskus viattomalla ihmettelyllä ja toisinaan siitä että tämä kyseinen fragmentti on pieni. Näin esimerkiksi Rockmusiikkia koskenut saatanapaniikki irrotetaan fantasiakirjallisuutta koskeneesta saatanapaniikista ja tätä pidettiin ihan eri asiana kuin roolipelaajien kohtaama. Joka oli eri asia kuin päiväkotilasten turvallisuuteen keskittynyt pelko saatananpalvontarituaaleista ja lapsikaappauksista. Joka taas oli aivan eri asia kuin se yleinen huolestuneisuus saatananpalvonnasta.

Kysymys oli kuitenkin laajasta ilmiöstä. Tässä ilmiössä mukana on niin saatananpalvonnasta uskonnollisesti kohkaantunut Ahorinta, kuin Lintusen tapaiset "äitylit". Toisaalta aikakausi tuli tutuksi siitä että entisiä saatananpalvojia oli jopa enemmän kuin oikeita saatananpalvojia. Kaikenmaailman Päivi Niemet ja Anni Pönnit kertoivat. Ja kirkko otti osaa "Saatana kutsuu minua" -videolla. Asiaa on käsiteltävä nimenomaan yhdessä. Omiin silmiin fragmentoiminen onkin oleellinen osa vastuunpakoilun ilmapiiriä. Fundamentalisteista ei laajassa mitassa tykätä joten heihin on kätevää sysätä syyllisyyttä. Ilmiö ei kuitenkaan koske vain heitä. Mielestäni myös maltilliset kohkautujat tulisi saattaa vastuuseen. (Tai häpeään, se riittäisi minulle. Jos oikeus ei toteudu niin kosto/kostautuminen on melkein yhtä maukas asia.) Fragmentoiminen on irrationaalista ja se vain saa ilmiöt näyttämään pieniltä ja harmittomilta. Jos samaa tehtäisiin nykyaikana selitettäisiin että "matu tappaa" ja "mamu raiskaa" -argumentit olisivat ihan eri genreä joilla ei olisi mitään tekemistä keskenään.

"Roolipeliharrastuksen edustajat puolestaan eivät tuntuneet ymmärtävän kasvattajien huolta lapsista. Sen sijaan, että huoli olisi kohdattu vakavasti ja asiaa olisi käsitelty, tyypillinen puolustuspuheenvuoro korosti roolipelaamisen ihmistä kehittäviä ominaisuuksia. Harrastajat siis erehtyivät puhumaan roolipelaamisesta sinänsä, kun vastapuoli puhui yksittäisistä harrastajista." Ja pukinkasvoisen Baphometin kellit. Tässä nousee esiin huoli ties mistä asioista. Nähdäkseni tässä Koponen tekee oleellisen virheen. Roolipelaajat ymmärsivät, jopa minä ymmärsin, että pelottelupuheet johtuvat siitä että ihmiset pelkäävät. Tämä ei ollut relevanttia tai tärkeää huolta. Ja siihen tarttumisesta ei edes tule mitään. Sillä tosiasiassa tässä on kysymys hyvin samanlaisesta asiasta joka on tapahtunut maahanmuuttokeskustelussa. On nimenomaan virhe luulla että yksittäistapauksia pidetään yksittäistapauksina. Kun ihminen huolestuu hän puhuu yksittäistapauksista mutta laajentaa tämän kokonaisiin ihmisryhmiin. Itse pidän yksittäistapauksiin tarttumista huolestuttavana ja se viittaa enemmänkin että tässä ei ole asia josta huolestunutta pitää kuunnella vaan että tässä on riski yhteiskunnan turvallisuudelle joka pitää kontrolloida. Muutos on tärkeä. Sillä uhkapuheella on yhteys siihen että tulee "yksittäistapauksia". Tämä demonstroituu erikoisessa kreationismin ja tappouhkailun välisessä yhteydessä, josta kirjoitin uuden suomen teksteihini taannoin.

"Äitylin" tunnekohkaus on ymmärrettävissä, ja sen voi ymmärtää ainoastaan oikein. Saman oikean kokemuksen saa aina kun perhearvoista höyryävä irrelevantti ja arvoton lajitoveri iskee pöytään "eikö kukaan ajattele lapsia" -kortin. Se synnyttää automaattireaktiona kaksi asiaa (1) huomio tunteisiinvetoavuudesta joka herättää kysymyksiä siitä voinko minä alkaa käyttämään vaikka natsikorttia asiallisena tervehdyksenä ja huomiona järkevässä keskustelussa menettämättä kunnioitustani ja (2) syvä huoli siitä onko tämä "lapsien ajatteleminen" sitä stereotypioivaa pedofiilianmakuista. Koska ilmeisesti muutkin saavat tämänlaisia stereotypioita vedellä tunnepohjalta niin sen täytyy olla asiallista ja järkevää. Ja loppuaika onkin keskusteltava siitä huolesta onko tämä "lapsikortin" vetänyt suulla varustettu limbinen järjestelmä henkilökohtaisesti yksittäistapaus josta ei muka saa yleistää. (Koska arvostan vastavuoroisuutta jne. Ja oletan että keskustelija määrittää omilla sanomisillaan asiallisen kielipelin ja sen rajat harjoittamalla keskustelua. Ja nämä koskevat heitä itseään.)

Sillä esimerkiksi itse jaan maahanmuuttokriitikot kahtia. On sellaisia joihin suhtaudun jonkinlaisella ymmärryksellä. Ja sitten on niitä jotka näen aivan suoraan saatanapaniikin, sen jälkeisen ateismivastaisuuden jatkumoksi. Ennen maahanmuuttajia maassamme haettiin "sisäisiä vihollisia". Jotka kohtasivat suunnilleen samaa uhkailua ja painostusta kuin maahahmuuttajat ja maahanmuuttomyönteiset nykyään. (On tavallaan irvokasta että saatanapaniikki iski vahviten nimenomaan "nuorisokulttuuriin" sen monissa muodoissa ja vieraannutti monia ihmisiä kristinuskosta. Ja sitten kun nämä ahdistetut olivat uskonnottomia ja ateisteja niin sitten heistä luotiin se seuraava vihollinen. En ihmettele niitä ateisteja jotka ovat iloisia maahanmuuttokritiikin tuomasta rauhasta. Että on edes joku muu kuin he itse kohteena taas. Itsekästä mutta ymmärrettävää.)
1: Halla-aholainen maahanmuuttokriittisyys puhui ilmiöistä. Siinä viitattiin tilastoihin ja yli- ja aliedustuksiin. Tämä on sellaista että vaikka sen kanssa olisi erimielinenkin niin voi kuitenkin jotenkin ymmärtää huolta. Siksi esimerkiksi "Roba" -sarjaan voitiin laittaa Halla-aholaisia ajatuksia puhunut poliisi ja että tämä ei muuttunut suoraan vihulaiseksi. Pystyn kunnioittamaan tätä ihmisryhmää.
2: MV -lehtityylinen maahanmuuttokriittisyys taas on huolestuneiden kansalaisten huolipuhetta joka viittaa yksittäistapauksiin jotka joko ovat todella tapahtuneita tai eivät. Näistä syntyy demonstroivia tarinoita joista synnytetään assosiaatioita koko ilmiötä kohtaan. Tässä yhteydessä voi syntyä jopa ajatuksia "hyvästä väkivallasta" ja tilanteista joiden kohdalla "ei ole mitään syytä uskoa että näin ei voisi käydä". Kuten käy esimerkiksi mahdollisesti jalkansa satuttaneen koiran tapauksessa. Koska alueella on Matuja, partikulaari kaljapullo on islamistimatujen heittelemä ja tämän vuoksi voidaan rynnätä maahanmuuttokeskukseen tönimään ensimmäisiä vastaantulevia maahantunkeutujia. Tätä pinnan palamista ja sen toteuttamista pidetään arvostettaana. (Tosin, oikeasti. Ei tuota kuvattua hyökkäystä ole tapahtunut. Siitä olisi saatu poliisijuttuja ja maahanmuuttomyönteiset olisivat revitelleet sitä demonstraationa mielivallasta jossa tunnistetaan syylliset ja yleistetään tämä tekijästä ihmisryhmään.) Kun yksittäistapaukset nousevat esiin ei oikein mitään voi tehdä. Tarinoiden kumoaminen on vaikeampaa kuin niiden keksiminen. Valheeksi paljastunut tarina ei haittaa koska se kuvaa henkeä joka on tosi koska on jokin muukin vastaava kertomus jota ei ole kumottu. Ei voi vedota yksittäistapaukseen siitä miten itse on asiallinen ja edustaa tätä ryhmää koska puhutaan lieveilmiöistä. Ja kuten Koponen huomauttaa, ilmiötasolle meneminenkin nähdään ohipuhumisena. Tässä ei voi onnistua keskustelussa. Virhe on aloittaa keskustelu in first place. Sama koskee tätä "huolestunutta äityliä".

Roolipeli liittyi saatanapaniikkiin koska saatananpalvonnan vaaroja pidettin todellisina ja relevantteina. Se oli se asia jonka nähtiin uhkaavan yhteiskuntarauhaa. Saatananpalvonnan kiistäminen tai sen merkityksen vähättely oli näille ihmisille "terveen järjen vastaista". Vaikka tosiasiassa ainut epäterve järki oli näillä saatanapanikoituneilla ihmisillä

Ilmeisesti Koponen ei huomaa näitä. Joka johtunee siitä että hän ei ole saanut kokea kunnollista painostusta elämässään. Sellaista voi toki maassamme tapahtua, joss sattuu olemaan kristitty. Itse ennustankin että muutaman vuoden kuluttua maahanmuuttokeskustelu on maassamme lopahtanut. Ja siinä vaiheessa postuumisti marginalisoidaan ilmiötä. Se muuttunee prosessissa pelkäksi äärioikeistolaisten mellastukseksi. Ei puhuta tavallisista ihmisistä ja "huolestuneista äityleistä" jotka ovat luoneet ilmapiiriä. Huomion saa vain joku "Suomen vastarintaliike" ja VOK -polttopullottelu. Huvittavinta asiassa on tietenkin se, että tällä hetkellä maahanmuuttokriittiset korostavat miten se on tavallista normaalien "huolestuneiden kansalaisten ja muiden äityleiden" hommaa. (Joka on se totuus joka unohtuu sitten kun sitä on postuumisti itselle noloa ja inhottavaa katsoa.) Kun taas maahanmuuttokriittisyyskriittiset ovat tällä hetkellä korostamassa ääriliikehdintäyhteyttä tarpeettoman kovasti niin että he luovat sitä (epätotta) kuvausta asioista josta tulee vallitseva mielikuva tapahtumienkulusta tulevaisuudessa... Relevanttia on tajuta että saatanapaniikki oli yleistä ja tästä pitää syyttää laajaa kristikuntaa. Heidän ainoa roolinsa prosessissa on kompensoida aiheuttamansa vahinko, pyytää ja anella armoa. Jota tuskin ainakaan minulta saavat, koska minä kohtelen kuten minua on kohdeltu.

Tässä mielessä onkin hyvä nähdä miten Koposella on kristittynä hieman hankalaa ymmärtää roolipelaajien kokemuksia. Hänellä on liian suuri kiire valkopestä historiaa. Hän lopettaa tekstin tavalla joka on tuttu monien uskonnollisten tekstien pehmennyksestä.

"Roolipelaajiin kohdistuneita syytöksiä käsiteltäessä pitää muistaa tutkia myös roolipelikulttuuria itseään. 1990-luvulla kotimaisessa roolipeliskenessä oli kaksi suosittua peliä: Cyberpunk 2020 ja Vampire: the Masquerade. Molemmissa peleissä pelihahmot tapasivat olla anarkistisia maailmantuskan sotureita, joilla ei ollut mitään selkeää kiinnekohtaa elämässään. Hahmojen väliset suhteet perustuivat enemmän vallankäyttöön kuin rakkauteen. Väkivalta tai vähintään sen jatkuva uhka kuului näihin peleihin. 30-vuotiaat roolipelaajat puhuivat siitä, miten roolipelaaminen kehittää empatiaa eläydyttäessä erilaisten ihmisten elämään ja miten hahmojen väliset ihmissuhteet ovat keskeistä pelisisältöä. Tämä varmaan kuvasi heidän omia kampanjoitaan, mutta veikkaan, että nuorempien kundien peleissä väkivalta, irtosuhteet, angstailu ja yleinen sekoilu oli paljon yleisempää. Tämä on ikäkausikysymys: samalla tavalla kirjallisuus- tai leffamakukin tapaa muuttua elämänkokemuksen karttuessa."

Kysymys on ; Miksi tämä on relevanttia? Miten tämä liittyy aiheeseen? Itse tunnustan että omat teiniroolipelini olivat enimmäkseen random encountereita vastaan taistelua. Ei niissä mitään kovin jaloa ollut. Pelimekaniikkaa ja sen realisointia mietittiin enemmän kuin hahmoihin samastumista. Yksi ryhmämme roolipelaajista oli tunnettu ruleslawyer joka nillitti siitä että kaikki meni viimeisen päälle peliteknisesti oikein ja tarinankerronta sai mennä jos se oli sääntöjen vastaista. Toinen ryhmän jäsen taas osti kirjan, sulkeutui laskimensa kanssa kammioonsa ja selvitti kaikki sisään solahtaneet epäreilut epätasapainot ja porsaanreiät pelissä jotta voisi munchata maksimaalisesti. Puolisoni taas pelasi "Vampire: the Masqueradea". Oliko tämä Saatananpalvontaa? No ei. Joten se tuskin puuttuu siihen että onko roolipelaaminen saatananpalvontakytkettyä tai ei. Joten en ymmärrä miksi tämä lopetus on haluttu tekstiin laittaa.

Tai tavallaan ymmärrän. Retorisena ratkaisuna jossa tasapuolisuutta luodaan rakentamalla pehmennys jonka kautta saatanapaniikki oli ymmärrettävää ja vikaa olisi nimenomaan roolipelaajien puolella. Valitettavasti näissä panikointiasioissa viat ovat olemassaollessaankin irrelevantteja ; Toki tv:stä väkivaltaviihdettä katsovia voisi syyllistää samoista teemoista kuin roolipelaajia. Sama väkivaltaisuus yhdistettynä uhrifantasiointiin ja itsemarttyrisointiin koskee muuten myös "Raamattu" -aiheisia elokuvia. Mutta tämä unohtuu koska anstaavissa nuorissa on jotain joka tekee uhasta uskottavaa ja relevanttia. (Toki saatanapaniikki on jollain tavalla psykologisesti ymmärrettävä. Koska se tapahtui. Tämä selitys tuskin vaan on sellainen joka viehättää. Massakohkailun psykologia on ymmärrettävää ja inhimillistä. Mutta se on myös perseestä. Ja ideologia joka ei suojele sellaisilta vaan massatuottaa niitä yhden toisensa jälkeen on jotain jota ei halua yhteiskunnan ytimeen. Paitsi jos se on omien pahimpien vihollisten yhteiskunta jossa ei elä itse. Ja sattuu olemaan tunteeton sosiopaatti itse kaupan päälle, jotta voi toivoa tälläistä pahimmille vihollisilleen.)

Itselleni se luo lähinnä mieliyhteyksiä Keijo Ahorinnan "Saatananpalvonnan monet kasvot" -teoksen. Hänellä oli siinä luettelo epäilyttävistä piirteistä, joihin esimerkiksi Jouni Vilkka on tarttunut. Ja angstaaminen ja vastaavat asenteet olivat tässä luettelossa mainitut. Ehkä Koposella on kristillisen yhteyden kautta aika vahva näkemys siitä että roolipelaamista olisi hyvää ja huonoa. Ja että tämä olisi ideologiasidottua niin että hyvää roolipeliä on samastumista ja kristillisiä arvoja korostavat pelit. Ja siinä muussa voi sitten olla jotain epäilyttävää. Joka vihjaa siitä että arvomaailma jolla saatananpalvonta liitettiin roolipeleihin ei ole kuollut, todellakaan. Ja että jos on kristitty voi sellaista harrastaa vaikka on itse ollut viiteryhmässä joka on aiemmin kohdannut tätä mielivaltaa. Tämä vihjaa että jos samastumiskykyä mitataan niin Koponen ei kykene samastumaan edes oman viiteryhmänsä sisällä oleviin ihmisiin jos heillä on uskonnollinen erimielisyys. Ja minä kykenen samastamaan roolipelaajat, ateistit ja maahanmuuttajat yhdeksi ryhmäksi jotka kohtaavat ja kokevat samantapaisia asioita. Mutta minä olenkin se tunnetusti mihin tahansa kykenevä tunteeton sosiopaatti. Tai näin minulle usein kerrotaan.

---

Olen laittanut alkuun "Last of Us" -musiikkia koska tämä aihe vaatii minua käärimään sen ympärille kauniita asioita jotta voin sen kestää. Toisaalta siinä selvitään ihmisille vihamielisten zombieiden täyttämässä maailmassa. Tulkitsija saa miettiä ovatko nämä zombiet representaationa sille miten saatananpalvojien uhkaa nähtiin jonain joka kääntää tavallisia ihmisiä vihollisiksi. Vai ovatko nämä zombiet niitä kristittyjä jotka ovat oman ajattelukykynsä menettäneitä limbisiä järjestelmiä jotka ovat nyt ja aina hyökänneet niitä vähiä ei-zombie -ihmisiä vastaan pyrkien tartuttamaan/käännyttämään heidät.

Kiinnostaako tälläinen ilmainen kyyti?

Ylläolevan Antti Natusen kommentti on kiinnostava. Huomiotaherättävää on, että hän puhuu siinä navetan taakse viemisestä. Viittauskohde on kontekstoitu Samuli Suonpäähän. Viestissä on mielenkiintoista Natusen ammatti, taksiyritys. Ja tämän yritystiedot ovat yhtä julkisia kuin tuo Natusen kommenttikin.

Asiasta on tiedusteltu ja hän ei näe tehneensä mitään väärin. Natusen pääteemana oli se, että hänestä kirkko ja suvakit on unohtaneet oman kansan ja etenkin suomalaiset tytöt. Hän ei ilmeisesti kyennyt samastumaan siihen että vaikka hän olisi oikeassa suvakeista ja kirkosta, niin hän on jakamassa rangaistukseksi kuolemantuomiota.

Se, että Natunen ei ymmärrä tehneensä mitään väärin on sinänsä kiehtovaa. En tiedä uskallanko minä tuollaisen taksin kyytiin mennäkään. Hän tuskin näkisi mitään väärää siinä että hän tekisi taksillaan Lapuan liike -tyylisiä kyydityksiä. So there.

Toki perussuomalaisretoriikalla tämäkin kääntyy sellaiseksi että hän on vain tarjoamassa ilmaista kyytiä. En tosin tiedä missä paikkakunnalla saatana navetta sijaitsee.

Totta kuin Rotta

Saku Timonen sai postissa kuolleen rotan. "Millainen mahtaa olla sielunmaisema sellaisella tyypillä, joka lähettää vihaamansa bloggaajan 81-vuotiaalle äidille kuolleen hiiren kirjepostina?" Kyseessä on laajempikin ilmiö. Sillä Jori Eskolinille on lähetetty samanlaista postia. "3-vuotias vantaalaispoika sai eilen torstaina inhottavan ja hyytävän, hänen nimellään lähetetyn postipaketin: sisällä oli ainoastaan kuollut rotta." ... "Pojan isä, blogisti Jori Eskolin uskoo kyseessä olevan yritys vaientaa hänet." Koska molemmat ovat tunnettuja ja äänekkäitä maahanmuuttokriitikoiden kriitikoita, ei ole vaikeaa arvata minkälainen ideologinen yhteys tässä postissa on takana.

Elossa olevat rotat ovat mainioita olentoja. Toki etenkin lemmikkirotat ovat toki aika usein syöpäisiä. Rotat ovat suloisia. Kuolleet rotat ovat sitten jotain muuta. Kuollut rotta on kuvottava ja iljettävä. Se voi pitää sisällään tautiriskin, sellaisen riskin joka vaarantaa terveyden tavalla joka on luonteeltaan sellainen että lähettäjä on joko tiennut tai hänen on pitänyt tietää se. Rotta ei ole myöskään älyllinen kannanotto. Tämä kertookin kaiken oleellisen lähettäjän sielunmaisemasta ja kognitiivisista kyvyistä ja siitä taidosta jolla hän osallistuu yleiseen keskusteluun. Rajat on todellakin kiinni. Kognitio ei tuonlaatuisissa aivoissa kulje.

Huomattava asia on se, että kuolleisiin eläimiin liittyy vahvaa symboliikkaa. Teko on siksi väkisinkin uhkaava. (Toki voi olla että ihminen on niin idiootti että ei ymmärrä tälläisiä konnotaatioita. Mutta tämä tavallaan pahentaa ongelmaa.) Lisähuomiona voin sanoa että Mafia käyttää hevosenpäitä, ei rottia. Elokuvassa "Se7en" on ymmärretty lihanpakkaamisen ja postittelun ydin huomattavasti tehokkaammin.

Ihan siksi että tulee inaisesti erilainen viesti käytettävästä tuhopotentiaalista kuin jonkun rotan kanssa. Rotan tuhoaminen ei vaadi muuta kuin että asuu vaikka sellaisessa loukossa joka rapisee rottia. Jos kuollut sianpää kertoo että tekijällä on voimaa, kyky kuljettaa suurta määrää lihaa ja pääsy vannesahaan, ja tottumus käsitellä verisiä asioita, pelkkä kuollut rotta kertoo enemmän lähettäjänsä henkilökohtaisesta hygieniasta. Myös postitustapaa kannattaa miettiä. Jos herää kuollut rotta tyynyllä, se antaisi huomattavasti paremman viestin.

Toki ymmärrän jos rotanpostittajan kognitiiviset kyvyt ja harjaannutetut taidot eivät riitä tuollaiseen asialliseen ja kunnolla tehtyyn uhkailuun ja lyttäämiseen. Mutta sellaisen kyvyttömän luuserin ei ehkä kannatta lähteä harrastamaan uhkailua in first place... Etenkin siinä vaiheessa kun halpamaisuus yltää omaisiin kohdistuvaan hyökkäykseen, kannattaa pitää varaansa koska se on sitä high risk businessia.

Ei se mitään että on moraaliton. Mutta jos on moraaliton tavalla joka on lähinnä säälittävä, niin pääsee jo johonkin kirjoihin. Toki jos minulle itselleni tulisi tuollainen laatikko, pistäisin rotan talteen ja ottaisin tavoitteekseni löytää sen lähettäjän.

Miten toimia zombieapokalypsissä?

"Walking Dead" -sarja on kohtuullisen yhteiskunnallinen. Mutta sen sisarsarja "Fear the Walking Dead" on tätä alleviivaavammin.

Se myös ottaa jonkin verran enemmän kantaa esimerkiksi zombienpuremiin. Sarjojen kiinnostava puolihan on siinä, että siinä on hitaita zombieita. Ja zombieapokalypseissä on syytä tietää että leviämisnopeus on hyvin tärkeä. Ja kysymys on siitä miten zombiet kasvavat yli kriittisen massan. Sillä mitä useampia zombieita on, sitä useampi ihminen muuttuu zombieksi. Hitailla zombieilla joiden puremaan kuolee pitkällisesti kuten "Walking Deadissa" tämä luku on suuri. Kriittinen massa on helpompi saavuttaa jos zombiet ovat nopeita ja muuntumien zombieksi tapahtuu nopeasti. Sarjoissa tämä onkin selitetty siten että tosiasiassa kukaan ei kuole zombievirukseen. Se on vähän kuin HIV. Sen kuolettavuus on tavallaan nolla vaikka se toisaalta onkin merkittävä. Jokainen on jo viruksen kantaja joka muuttuu zombieksi oli kuolinsyy sitten mitä tahansa. Ja tätä kautta epidemian laajuus on mahdollinen. "Fear The Walking Dead" esittääkin suoraan että ihmiset eivät kuole zombienpuremaan. Olisikin omituista jos kaikki virusta kantavat kuolisivat saatuaan virusta puremasta. Sen sijaan puremassa on bakteereita jotka infrastruktuurin romahtamisen jälkeisessä maailmassa ovat tappavia. Näin ollen zombienpurema on hieman kuten Walking Deadin vankilassa levinnyt epidemia. Joku epäili että zombievirus oli muuttunut ilmalevitteiseksi. Mutta kyseessä oli ihan vaan jokin muu tauti.

Ja koska kaikki ovat kantajia, selitys leviämiseen haetaan muualta. "Fear The Walking Dead" puhuu rokotuskampanjoista ja tämä vihjaa että tämä olisi epidemian alkulähde. Jonkinlainen manipuloitu salaliittoinen Big Pharma.

Muutoinkin "Fear The Walking Dead" on paranoidi. Siinä on vielä paljon ihmisiä. Ja heitä jätetään melko paljon heitteelle. Tämä on mielestäni hyvin kiinnotavaa sillä sarja rakentaa paljon konflikteja sen varaan, että pelastetaanko joitain ihmisiä vai ei. Tässä kohden ongelma vertautuukin hyvin maahanmuuttokeskusteluun ja siihen minkälainen maahanmuuttokriittinen on parhaimmillaan (ei ironisesti ilmaistuna). ; Ei ole väliä onko kyseessä Amerikan Kansalainen vai Meksikaani. Periaate on sama ; Kun ihminen ottaa vaikka veneeseensä tuntemattomia, hän tekee eettisesti humaanin teon. Kuitenkin samalla nämä tuntemattomat ovat riski. He voivat esimerkiksi yrittää ottaa valtaansa veneen. Kenties avutonta teeskennellään jotta saadaan ryöstettyä vene, sen ruoka, lääkkeet ja polttoaine. Ja vaikka riski tälle olisi pieni, niin kysymys on siitä että tämä riski on niin vakava että sitä ei oikein voi ottaa.

Siksi olisikin hyvä että sarjaa katsova maahanmuuttokriittinen näkee että miksi ne ihmiset jotka haluavat ottaa maahan pakolaisia tekevät mitä tekevät. Samalla tietenkin voi antaa ymmärrystä niille jotka leikkaavat köydet poikki avuttomien ihmisten pelastusveneistä ja tuomitsevat heidät tätä kautta käytännössä kuolemaan.

Itse asiassa riskienotto jossa ryhmään ei oteta uusia onkin toimiva ja turvallinen strategia. Aina siihen asti, kunnes tilanne tulee siihen tilanteeseen jossa on toimittava ryhmissä. Kun oma itseään varovaisesti suojellut ja tätä kautta pieni ryhmä kohtaa suuremman ryhmän, se on pulassa. Ja siinä vaiheessa on turhaa lähteä kelaamaan aikaa takaisinpäin ja miettiä että jos oltaisiin otettu mukaan lisää ihmisiä niin sitten meillä olisi kiitollisuudenvelassa olevia ihmisiä ja isompi joukko. Sellainen joka voisi tämän skisman voittaa. Kun nyt taas ei. Varsinaisessa "Walking Deadissa" tämä onkin ymmärretty. Sarja on viime aikoina muuttunut yhä enemmän yhteiskuntaa rakentavammaksi. Ja melko pelottava uusi pahiskin on sellainen, että se on saavuttanut mahtinsa sillä että se sitouttaa alleen hirveän määrän ihmisiä. Ei siis jätä heitä avuttomaksi, vaan komentamalla heitä voimalla ja keräämällä veroja.

Ankarimman kautta

Osa maahanmuuttokriittisistä ajaa kantaa jossa "suvakit" ovat erehtyneet ja että heidän silmänsä aukeavat. Tässä on ylenkatseellinen mutta sopuisa sävy. Sellainen jossa saadaan jotain lohtua siitä että lopulta suvakkikin tiedostaa miten asiat oikesti ovat. Ja jossa korostuu jopa se että on murheellista että maahanmuuttokysymys jakaa kansan.

Sitten on linjamaa jonka mielestä "suvakit" ovat väärässä ja siksi heitä pitäisi rangaista. Jopa "ankarimman kautta". Tällä on hyvin mielenkiintoinen suhde sananvapauteen ja mielipiteenvapauteen. Kun vielä muutama kuukausi sitten maahanmuuttokritiikin päälinja oli se, että vastustettiin sensuuria, poliittista korrektiutta ja vastaavia, niin nyt siitä on selvästi irtautunut linja joiden mielestä "suvakkeja" tulee rangaista vääristä mielipiteistään.

Toki joku voi miettiä sitäkin onko "ankarin rangaistus" jotain joka lähentelee uhkailua. (On selvää että "ankarin rangaistus" tuskin voi osua internetissä vittuiluun, vinoiluun tai muuhun vastaavaan kevyeeseen. On selvää että se viittaa johonkin aika kovaan. Mihin, se kannattaa juridistista syistä jättää mainitsematta silloin kun kylvää "ankarin rangaistus" -tyylisiä sanapareja.) Ja jossa lietsotaan sitä että kansa on kahtiajakautunut 1918 -henkeen ja että on tärkeää valita puolensa sodassa. Sillä on tämän huomion ja siitä nousevan teeman kanssa merkitystä kuitenkin lähinnä sävyssä.

Kirkkoa polttavat kristiaanit ja muuta erikoista islamkriittisyyttä

Tikkurilan Seurakunta antoi potkut nettikirjoittelun vuoksi. Tai siis antoi väliaikaisen vapautuksen töistä. "Työntekijä on toistaiseksi vapautettu tehtävistään" Syynä oli se, että turvapaikanhakijoille oli järjestetty puurojuhla. "”Syljen niiden puuroon”, ”Joku hartaus niillä... Poltan sen kirkon”, ”Saatana yksikään mutiainen tulee sanomaan mitään”." Tämä työtehtävistä vapauttaminen on kyseisen papin puolella sitten koettu vapauden vastaisena. "”Nehän oli vain kirjoituksia!” työntekijä vastasi HS:lle puhelimitse tiistaina kirjoituksistaan ja niistä syntyneestä kohusta. ”Mä saan ryhmään kirjoittaa mitä mä haluan. Niin moni muukin tuolla kirjoittaa mitä vaan”, hän sanoi."

Mielenkiintoista oli, että pappi oli saanut tukea. "Rajat kiinni" -ryhmässä kehuttiin lausujan rohkeutta. Joka kertoo siitä minkälainen eettisyys noilla ihmisillä on. Jos ajatellaan että minä menisin vaikka johonkin aikuisten kerhoon asenteella "syljen heidän ruokaansa, naulaan ovet kiinni ja tuikkaan koko paskan tuleen" ja tätä kutsuttaisiin rohkeudeksi, niin olisi kyllä melko omituista rohkeutta. Tämänlainen asenne on tietenkin takana perinteitä kunnioittavien kansallismielisessä joulussa ollut tänä vuonna muutenkin.

Samalla on täysin selvää että kyseessä ei ole islamviha. Samoin on turhaa sanoa että "ei oo rasismia". On turhaa selittää mistään "islamismista". Jos menevät kirkkoon eivät ole moskeijassa. Jos ovat seurakuntatoiminnassa yhteydessä eivät ole ISIS -musulmaaneja. Intoilu ja kehuilu näille toimille näyttävät mistä on oikeasti perimmiltään kysymys ja mikä on vain PR -retoriikkaa. Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, herää kysymyksiä. Tai oikeastaan ne loppuvat. Kristillisessä kirkossa seurakuntatoimintaan osallistuvien vastustus kertoo että kysymys on heidän alkuperästään eikä mielipiteistään tai vakaumuksestaan. (Ei sillä että se tekisi asiaa yhtään oikeutetuksi.)

Onkin totta, että tuontyylisiä asioita sanotaan usein, niin yleisesti, että se on jonkinlainen maan tapa. En kuitenkaan tiedä miten ne ovat "vain kirjoituksia". Saku Timonen kirjoittikin sananvapauden lakipuolesta. Unohdetaan että perustuslaki takaa tietyt oikeudet ja vaikka tuollaisia tappofantasiointeja ei ennakkosensuroida, niistä voi kuitenkin tulla jälkikäteen rikosseuraamuksia. Jotkut teot on kriminalisoitu. Esimerkiksi se, että mafiapomo uhkaisi tappaa jonkun perheen, niin uhkailu on "vain sanoja" vain hyvin todellisuudesta vieraantuneissa määrittein. "Yhteistä näille kaikille kriminalisoinneille on, että ne on tehty perustuslain oikeutuksella. Ne ovat juuri niitä seuraamuksia, joista kenenkään ennakolta estämättä ihan tolkuttomia kirjoittava saattaa päästä osalliseksi." ; Kyseisen kirkon palkollisen kohdalla haluankin nähdä että joku yrittää sanoa että polttaa työpaikkansa kun siellä on ihmisiä sisällä. Ja tekee tämän julkisesti ja näkyvästi. Ja katsotaan kauanko hän saa jatkaa töissään.

Toki tämä yritys kiertää vastuusta on tuttu. Mutta jotain uuttakin on. Silloin kun minä olin seurakunnan ja uskovaisten yhteydessä enemmän ei ollut internettiä. Silloin asioita sanottiin päin naamaa. Näiden dokumentointi oli hyvin vaikeaa. Uhattuna tuon tyyliset "juttujen heittelijät" vain kiistivät sanoneensa mitään. Koska on aivan eri asia uhitella ilman seuraamuksia ja ajatella olevansa sananvapauden airut kuin kantaa vastuuta sanomisistaan ja olla sananvastuun piirissä. Ennen vanhaan ihmiset tekivät noita somehuuteluita ja koska ihminen oli syytön kunnes toisin todistettiin heille ei voinut tehdä yhtikäs mitään. Sitä saattoi tehdä kaikenlaista ja päästä eläkkeelle hymyillen, itsekorostaen sitä miten nuorten seura on pitänyt hänet niin nuorekkaana. Nykyään maailma on parempi

Olen jopa iloinen. Kun Sakari Timonen kirjoitti tästä, hän nosti esiin myös sen että vastuuseen joutuneet uhittelijat jäävät hyvin yksin ja ilman tukea. "Se kaikkein suurin hämmästys näille sananvapauden sankareille näyttää kuitenkin aina tulevan siitä, että seuraamuksia saanut jää yksin. Kaikki samanhenkiset kannustajat luikkivat tiehensä ja korkeintaan murisevat jotain odotettavissa olevasta kansannoususta ja suvakkien rankaisemisesta. Mitään konkreettista apua heiltä ei saa." Ennen tämä yksin jäämisen kokemus oli tarjolla vain tälläisten uhittelija-laukoja -pappien uhreille. Noiden uhittelijapappien tuleekin jäädä yksin. Mielellään ilman mahdollisuutta rippiin, anteeksiantoon tai edes yhteen ainoaan ystävään. Nuo todellakin ansaitsevat sen kaiken.

---

Asian tiimoilta on puolustauduttu viittaamalla "Synnitön heittäkööt" -konseptiin. Aivan kuten tämä kristillisesti koulutettu pappina toimiva oli itse oppinut niiden kivien viskelemisestä. Kun ei hänen tasoisensa osaa niin miksi vähemmän koulutetut. Miksi ei-kristityt välittäisivät. Kun hän ei osaavana kristittynä välitä? Mutaan vaan tämä pappi. Halveksittakoon kaikkea mitä hän pitää Pyhänä. Tosin eihän Pyhällä ole tuollaisille papeille tietenkään mitään merkitystä. Kuten tuo "synnitön heittäköön" -ironia demonstroi. Että halveksittakoon vain häntä yksilönä ilman mahdollista eheytymiseen. Ikuisesti. Aamen!

"Kansalaistottelemattomuus"

James Hirvisaari kirjoitti eilen facebookiinsa suhteellisen voimakasta materiaalia. Aineisto on ns. varmuuden vuoksi tallessa myös ruudunkaappauksena. Sillä olisihan ikävää jos Hirvisaaren tärkeä sanoma vaikka katoaa ... sanotaanko odotettavissa olevan mediakohinan tai vastaavan .... vuoksi. Sillä monilla hänen kaltaisillaan on erikoinen suhde sananvapauteen ja sananvaltaan. Sellainen jossa sananvapaus tarkoittaa sitä että saa sanoa mitä tahansa. Ja että mitään vastuuta ja vaikeuksia ei saa tulla mistään. Monet vapautta korostavat filosofit ovat kuitenkin nähneet eron pelkän särkevän anarkian ja vapauden välillä. Ero on karkeasti ottaen siinä että vapauteen liittyy vastuu. Tottakai pidän Hirvisaarta vastuullisena miehenä. Mutta datavirheitä ja viestien katoamisia voi kuitenkin tapahtua.

On merkittävän kiinnostavaa huomata, että viesti on väkivaltaan melko positiivisesti suhtautuva. "...en ole esimerkiksi ollut laisinkaan pahoillani kuultuani erään hotellinjohtajan mustasta silmästä, en myöskään erään hotellin kärähtämisestä. Paikkakunnalle olisi ollut paljon parempi, jos se olisi palanut maan tasalle." Tämä ei toki ole paha. Olen itsekin fantasioinut monenlaista vähintään kohtuullisen häiriintynyttä. Se, että näitä fantasioita ei toteuta elämässä eikä kehota muita tekemään niitä käytännössä on juuri se ero mikä on tärkeä. En pidä siitä, että tuomitaan ajatusrikoksista. (Vaikka jo syntinen ajatus onkin kristinuskossa tuomittu.) Hirvisaari sympatiseeraa melko rankkaakin tuomitsemista. Mutta muistaa toki korostaa että vain mielessään. "kannatan mieleni maailmoissa kenttätuomioistuimia ja rikollisten puihin ripustamista. Symppaisin jopa lopullista kollektiivista ratkaisua."Häneltä toki lipsahtaa. Kaikkeen ei kirjata mielikuvitusta. "Mikään ei ole liiallista toimintaa pahantekemisen lopettamiseksi." Mutta tämä voi olla lipsahdus. (Jopa Freudilainen sellainen.) Retoriikassa tunnetaan myös viime aikoina melko vahvasti yleistyt teema joka vihjaa että sympatiaa tulee myös Suomen kansalaisten kohtelemiselle samalla tavalla. "Samoin kaikki maahanmuuttopolitiikan kelvottomaan tilaan syylliset pitäisi saada ankaraan vastuuseen kansanpetturuudesta." Joka vihjaa siitä että tosiasiassa maahanmuuttajat ovat vasta alkusoittoa.

Maanpettureiksi ja maanpettureiden tavalla tuomittavaksi on kenties odotettavissa myös siitä että sattuu olemaan väärä maailmankuva ja mielipide. Mikä on viehättävä ajatus koska perinteisenä oikeuttamisen retoriikkana on ollut se että mielipiteenvapaus ja tyhmienkin mielipiteiden ilmaisu on tärkeämpi kuin poliittinen korrektius. Ja että esimerkiksi siksi Sieg Heiliä täytyy saada sananvapauden vuoksi sanoa vaikka se olisi provokatiivista. Tätä on vaikeaa sovittaa yhteen sen kanssa että pitäisi tuomita tai jopa lynkata siitä että olisi suvakki. Että jos maailma olisi oikeudenmukainen ja toimisi siten miten pitäisi niin seuraisi tätä. On vaikeaa ajaa mielipiteenvapautta ja sitten vaatia "ankaraa vastuuta" kansanpetturuudesta.

On toki huomattava että Hirvisaaren käsittelemässä tekstissä ilmenee sana kansalaistottelemattomuus. Kun Päivi Räsänen aikanaan herätti koko kansakunnan Kokoomusnuoria myöten keskustelemaan omantunnonvapaudesta ja siitä onko vahvin "Raamattu", "omatunto" vai "Suomen laki". Silloin korostui että sisäministerin lisäksi aika moni, noin neljännes, olisi valmis rikkomaan lakia omantuntonsa edessä. Tätä sitten selitettiin parhain päin puhumalla siitä miten tämä koskisi Suomea radikaalimpia olosuhteita - joka vain mitätöisi sen että aihe olisi Suomessa esitettävässä puheessa kristityille mitenkään relevantti.

Tätä Räsäsen ajatusta kykeni sympatiseeraamaan siksi että kansalaistottelemattomuudelle on vakiintunut määritelmä. Se liitetään sellaiseen ajatusperinteeseen jota edustaa Henry Thoreau ja Mahatma Gandhi. Ja tähän omantunnonvapauden kohdalle voidaan nähdä jopa ansiokkuutta. Kansalaistottelemattomuutta kuvaa se, että (1) tottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan tuon epäkohdan korjaamista. (2) Tottelemattomuuteen osallistuvat toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan ja (3) ovat valmiita kärsimään siitä seuraavat rangaistukset. (4) Toiminta on väkivallatonta.
1: Toisin sanoen kansalaistottelemattomuutta edustamaan voidaan saada vaikka Casey Rybackin "Rastimo", jossa lauletaan että "Ei muutama tonni paljoo oo pahan akan pilkkaamisesta". Ja siitä erkaannutaan välittömästi kun samainen laulu esittää että "Ei muutama vuosi paljoo oo pahan akan kalttaamisesta".

Thoreaun filosofia on antikansallismielistä ja korosti nimenomaan autonomisuutta, yksilönvapautta ja kaikkea muuta vastaavaa. On yksinkertaisesti niin että valtio tehdään jotta se hyödyttää siinä eläviä yksilöitä. Ja jokaisella yksilöllä on oikeus irrottautua valtiosta. Josta seurasi se, että henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle velvoitteita. Näin ollen ei ole esimerkiksi mitään velvollisuutta osallistua sotaan puolustamaan maataan. Ei vaikka olisi syntynyt siihen. On selvää, että kansalaistottelemattomuus on saavuttanut positiiviset konnotaationsa sitä kautta että se on liitetty hyvin tärkeisiin ihmisoikeusvoittoihin. Hirvisaaren tapa käyttää termiä yrittää irtautua kaikesta tästä. Ja se vihjaa siihen suuntaan että Hirvisaaren yleissivistys ja kognitiivinen kyvykkyys taitaa olla sillä tasolla että hän ei kykene sitomaan niitä hirttosilmukoita joita hänen pimeissä väkivaltafantasioissaan hautoo.

Onkin huvittavaa katsoa, miten kansalaistottelemattomuutta terminä käyttävät sellaiset ihmiset joilla on viehtymys anonyyminä kommentointiin. (Jopa pseudonyymi on saavutus monille.) Tyyppien puheissa korostuu termi maanpetos ja lynkkaamisen eufemismit. (Maanpetos muuten käsittää muuten pääasiassa sotaan yllyttämistä ja vakoilua koskevia rikoksia. Mutta tietenkin sanojen sisältöjen osaaminen, kirjoitustaito tai muu älykkyysosamäärältään kenkää fiksummille helpot aktiot eivät ole näiden isämmaanpuallustajien vahvinta alaa.) Ja haastettuna - eli kohdatessaan erimielisen - nämä muutoin niin innokkaat sananvapauden airuet uhittelevat naisille raiskaamisesta ja miehille hakkaamisesta ja tappamisesta. Väkivaltaa ei pidetä pahana, sitä toivotaan lisää aivan suorasanaisesti, ilman mitään "vain fantasioissani" -suojauksia.

Muutos - enkä nyt puhu siitä joutsenlaulupuolueesta vaikka se Hirvisaaren maininnan jälkeen voisi olla relevanttia - on ollut kohtuullisen ripeä. Ja poikkeuksellinen. "Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Mari Kuukkanen varoittaa, että muukalaisvihasta on ”kovaa vauhtia” tulossa täysin arkipäiväistä Suomessa. Kuukkasen mukaan hallitseva ajattelutapa Suomessa tuntuu olevan, että iskut ja vihamielisyys ovat luonnollisia ja selitystä kaipaamattomia reaktioita turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun."

Kun puheissa näyttää kerran toisensa jälkeen nousevan se, että maahanmuuttajien lisäksi olisi oikeudenmukaista rangaista myös "suvakkeja", olen tietenkin varautunut siihen että ilmapiiri muuttuu siihen suuntaan että pian täällä hakataan-lynkataan-poltellaan myös "suvakkejen" taloja. (Ja herran tähden minulla ei ole aavistustakaan siitä lasketaanko minut "suvakiksi" vai ei. Tästä näyttää olevan useita mielipiteitä. Tosin ei minusta taida yksikään muodikas suuntaus tällä hetkellä ihan hirveästi digata.)

Olisin ironisen huvittunut siitä että sananvapautta hokeneet ihmiset ovat tuomitsemassa mielipide-erojen vuoksi. Olisin ironisen huvittunut siitä että pelkkien internetissä pilkatuksi tulemisesta itsensä vainotuiksi martyrisoituneet eivät koe mitään ongelmaa talojen polttamisessa tai mustien silmien jakelussa. Olisin ironisen huvittunut siitä, että ne ihmiset jotka ovat vihanneet "kuplautumista" ja korostaneet mielipiteenvaihdon tärkeyttä ja vaatineet poliittisen korrektiuden välttämistä ovat kannattamassa sitä että "maassa maan mielipiteillä tai maasta pois". Jossa esimerkiksi väärä poliittinen suuntaus on "maanpetos". Olisin ironisen huvittunut siitäkin että ihmiset jotka vihaavat kommunismia ja korostavat kansallismielisyyttä ovat vahvasti Putin -trollien vietävissä. Ja jotka ehdottavat ateisteille Staliniin ideologisten vainojen vastenmielisyydestä ja heittelevät juttujaan Pohjois-Koreaan muuttamista ovat vetämässä linjaa jossa väärän poliittisen suuntauksen kannattaminen on jotain josta on tuomittava kansanpetturuudesta. Mutta eihän tässä tilanteessa oikein voi olla huvittunut.

---

Kirjoittaja fantasioi täysin viattomasti ja ilman mitään kannustusta tai aktivointia natsien "katupartion" kohdalle tulevasta itsepuolustustilanteesta jossa harrastetaan toiseenhyökkäyksen ja ennaltaehkäisevän väkivallan sijasta puhdasta reaktiivista itsepuolustusta. Ja jossa puolustusmanööverit kodhistuvat ensi sijassa hyökkääjien kiveksiin, joihin tietenkin kohdistetaan voimankäyttöä sillä mallilla jossa jokainen aktio on mahdollisimman tuhoisa ja laskutapa on "käytetty yksi voima". Pääiskut ovat tietekin turhia sillä aivojahan noilla kohteilla ei ole.

Pölhöyttä ; Uhittelusta ja sukupuolesta

Olen mukana yhdessä puujalkavitsiryhmässä. Siellä sattui ja tapahtui. Tapahtui asioita jotka ovat sittemmin jääneet moderoinnin jalkoihin. Asia alkoi ei-minun esittämästäni vitsistä. Jossa on musliminainen burqassa ja sitten kehutaan tämän lapsia. Kuvassa on jätesäkkejä. Kyseessä on mauton visuaalinen vitsi jonka poistamista en kannattanut. Korostin että vitsi on huono mutta että se ei riko mitään.

Tästä seurasi sitten kaikenlaista. Esimerkiksi kerrottiin miten on mukavaa että MV -lehden tyylistä materiaalia levitetään kaikkialla. Ajatus sai siis kannatusta muunakin kuin mauttomana vitsinä. Mikä on tietysti huolestuttavaa mutta ei sensuuria ansaitsevaa.

Kommentoinnin sävyssä nousi sitten esiin se, miten erästä kommentoijaa moitittiin hänen sukupuolensa kautta. Onelinerit olivat mallia "pese vittusi". Älykkyystaso tai huumorintaju eivät siis olleet kovin korkealla. Ja mielestäni tämä demonstroi sitä mikä internetissä on yleistä ; Tosiasiassa ihmisiä harvemmin vastustetaan sukupuolen vuoksi. Mutta jos sinulla on väärä mielipide ja olet nainen, se vaikuttaa siihen mitä argumentteja esitetään. Naiset kohtaavat raiskauspuheita ja pimppiviittauksia varsin kevyesti.

Minä palauttelin tästä hieman. Tartuin vitsiin ja selitin että mies varmasti onkin vittupää ja hänkin on tainnut jättää intiimihygieniansa jollekin tasolle, kun haistelee niitä mitä haistelee. (Minulla on tällä hetkellä profiilikuvassani armeijanostalgiointiviikon vuoksi kaasunaamarikuva. Antamassa demonstrointia millä voimin tuollaista MV -lehden fanien pimpanhajua kestän.)

Vastaus mieheltä oli että minä se olen homoseksuaali eikä hän. Ja koska en vastannut viiteen minuuttiin, oli voitonriemuinen kommentti että "olen itkemässä" jossain kun en uskalla. Voitonriemu "oot homo" -huudon päälle oli kieltämättä huvittavaa. Mutta en toki malttanut olla vastaamattakaan. (Olen niitä "viimeinen sana" -ihmisiä aika usein muutenkin.)

Johon vastasin että en väittänyt häntä homoksi, koska olen aivan varma että hän ei ole edes miesten mieleen. Että hänestä pitää puhua enemmän alempitasoisena miehenä jonka olemassaolo on niin suuri ongelma evoluutioteorialle että Henry Laasasta on tarvittu luomaan teoria sille miksi hänenlaisiaan on. Ja että tämä em. pimpin pesemättömyys on yksi syy sille että hän läsnäolollaan kerran toisensa jälkeen demonstroi miksi hän ei saa seksiä keneltäkään.

Sitten vein keskustelun siihen suuntaan että olen luullut että islam on paha uskonto siksi että heillä tapetaan pervoja. Ja että kristityt eivät ole tälläinen "rauhan uskonto". Ja että MV -lehden omistaa intiaanipäällikkö Shitting Bull.

En tiedä osuiko mikäkin loukkaus kaikista arimpaan paikkaan. (Joka uhittelijoilla on kenties fysisesti melkoisen pieni mutta virtuaalisesti sitäkin herkempi, pikkumaisemmista kipeytyvä.) Mutta keskustelussa tuli vastaan se mitä tälläiset suupaltit tekevät. Sukupuoli vaikuttaa. Ja koska minulle ei voinut heittää pimppivitsejä, hän sen sijaan palasi paikalle kertomalla että hän tietää missä asun. Ja paitsi että missä asun hän myös aivan oikein kertoi asuinalueeni. Joka oli oikea asuinalueeni. Hän kertoi että minun kaltaiset odottelijat (5 min) ovat stalkereita ja että heilläpäin tälläiset pervot tapetaan. Mikä on tietenkin hyvin aggressiivis-aggressiivinen uhkaus, etenkin kontekstissa jossa on ilmaistu että tiedetään asuinpaikka.

Suhtaudun uhkauksiin jossain määrin vakavasti. En ole sensuristi, mutta jokainen minulle nykyään tuleva tappouhkaus päätyy odotusarvoisesti poliisille. Tässä tapauksessa en kuitenkaan voi tehdä näin koska tekijä on pseudonyymi. Nimimerkkiä tuskin saa kiinni helposti, henkilöntunnistus voi olla vaikeaa. En siis tässä suhteessa voi kuin odottaa ja antaa asian todennäköisesti raueta tyhjyyteen ja onttouteen josta kyseisen tyypin uho on noussut.

Onhan minua aikaisemminkin uhattu. Mutta silloin on kyllä hermostuttanut enemmän. Mieleen on noussut tietty paranoia. Tässä tapauksessa kuitenkin tunsin enemmän oloni valppaaksi ja ilahtuneeksi. Ilmaisinkin tekijälle hyvin tarkasti että jos hän on tulossa tappotöihin niin hänen itsensä kannattaa kyllä ilmoitella poliisille ennalta että minne on lähdössä ketäkin tappamaan. Ihan sen takia että ei ole mukavaa varmasti hänen omaisilleen jos äijä vaan katoaa. Minun suhteeni asiaan on tietenkin epämääräisen passiivinen. Katoamisen olosuhteet ja tekijät siihen liittyen ovat hyvin abstrakteja, ympäripyöreitä ja tulkinnanvaraisia. Ainakin siihen asti kunnes eivät ole. Että tervetuloa ottamaan selvää.

Jopa amerikkalaiset lakkaavat olemasta "ei edes väärässä".

"Myytinmurtaja" Adam Savage kohtelee kreationismia "ei edes vääränä näkemyksenä". Hän ei halunnut vierailla kreationismimuseossa ja selitti että vierailu olisi kenties lähinnä haitallista kreationismin elvytystä. "The conflicted feeling I have is, there is a scientific term which I really like that is “not even wrong,” and these are ideas that are so far off the mark they’re not even worth discussing. I’m worried about participating or giving oxygen to ideas that are not even wrong lest I lend them a credibility as something that’s debatable."

Asenne on sinänsä ymmärrettävä, että kreationismi on ollut USA:ssa hyvin vaikutusvaltaista, äänekästä ja kohtuu suosittua. Aihe on herättänyt keskustelua ja Dennis "Mr. Mabus" Markuzen tyylistä reagointia. (Eli tappouhkailuja.) Toisaalta tuoreet uutiset kertovat, että tämä saattaa olla menneisyyttä. Kreationismi - määritteissä joissa mukana on niin YEC kuin ID:kin - on menettänyt otteensa. Etenkin nuorissa ihmisissä. (Kreationismin suosio onkin laskenut myös Google trendseissä tasaisesti vuosi vuoden perään.) Muutos on osittain kytketty uskonnollisuuteen. Uskonnottomia on enemmän. Ja ennen kaikkea uskonnoissa nimenomaan järjestäytynyt uskonto on menettänyt otettaan. "That is not to say that religion doesn’t still exert a powerful hold on American identity; it does. However, the fact that fewer people are identifying with an organized religion is good news for science education, because many of those religions have historically opposed evolution."

Trendin takana on yksinkertaisesti se, että yhteiskunnassa käy se mikä käy Kuhnin mukaan tieteessä. Ihmisillä on oma skeemansa ja siihen sovitetaan asioita. Tieteen tutkimusohjelmat eivät kumoudu vaan muuttuvat hedelmättömiksi ja niiden kannattajat jäävät eläkkeelle. Evoluution kohdalla kreationistit tuppaavat olemaan samanlaisia kuin suuret auktoriteettinsa - enimmäkseen vanhoja jääriä. Ei tässä voi sanoa muuta kuin että evoluutioteorian ja evolutionismin kohdalla on yksi menestyksen resepti ; "our secret weapon: Old people die".

Kreationistien teemana on ollut vahvasti evoluution vastustaminen. Ja tämä on ollut paikoitellen "tarpeettoman tiukkaa". Olen joskus hieman ihmetellytkin sitä miksi kreationismin puolelta tulee niin paljon uhkaavaa käytöstä. Sehän myy itseään "nörttimäisellä tavalla" tieteenä. Toisaalta kristinusko ei kannusta tämänlaiseen toimintaan. Kun kristinuskon ongelmaksi nähdään se, että niin monet kristityt eivät noudata omaa oppiaan (kun taas samat ihmiset näkevät islamin ongelmaksi sen, että he noudattavat), on syytä ihmetellä että miksi tämä on niin toistuvaa. ; Olen melko varma, että takana on kreationismille tyypillinen uhan korostamisen kulttuuri. Evoluutio on paitsi vahva vihollinen myös vaarallinen. Evoluutio uhkaa abstraktis-hengellisesti sielua ja tuhoaa ikuisia elämiä. Ja synnyttää tämänpuoleisuudessakin holokausteja ja kansanmurhia. Kun vihollinen on vaarallinen ja epäreilu ja kristitty kreationisti on tieteellinen mutta vainottu, on selvää että joku herää puolustussotaan. Ja jos kokee olevansa uhattu ja alakynnessä, käyttää helposti epäreiluja sissisodan tyylisiä keinoja. Kuten uhkailua, vandalismia ja terrorismia.

Toisaalta kun "Tekniikka&Talous" kirjoitti siitä, että tutkimuksissa on havaittu että insinööreillä on muita ihmisiä suurempi todennäköisyys terrorismiin ryhtymiseen, en ollut yllättynyt. Tutkimuksen tehneet Gambetta ja Hertog epäilivät yhteydeksi sitä, että "Kyselyvastausten perusteella näyttäisi, että insinöörialojen opiskelijat ovat konservatiivisempia ja uskonnollisempia kuin muiden alojen opiskelijat. Radikalisoitumista voi selittää tämä arvopohja yhdistettynä ajatusmaailmaan, joka haluaa löytää selkeitä vastauksia." Kreationismissa taas tunnetaan ns. Salem hypothesis. Sen mukaan kreationistit, etenkin kreationistien auktoriteetit, tuppaavat olemaan insinöörejä. Jotenkin tämä "sopii kuvioon".

Olen kuitenkin tyytyväinen siitä että amerikkalaiset lopettavat olemasta ei-edes-väärässä. Se poistaa yhden uskonnollisen turvallisuusuhan. Sen rinnalle on toki tuhat uutta.

"Aseistautuminen" ja sen "rationaalisuus".

"Hallintoalamaiset eivät ole tyhmiä?"
Puhukaa vain omasta puolestanne.
Tämä hallintoalamainen on ainakin
helvetin hölmö!

"Takkirauta" -blogissa otettiin kantaa siihen miten poliisin mukaan ihmiset ovat ostaneet sokaisevia turvasumutteita hämmentäviä määriä. Poliisi ei osaa selittää ilmiötä. Onneksi meillä on asiantuntijoiden lisäksi blogisteja jotka eivät saa käsiinsä samaa määrää kuin poliisivirkamiehet ja jotka kykenevät luomaan tämän ei-datan puolesta parempia induktioita. Esimerkiksi "Ruukinmatruuna osaa selittää. Hallintoalamaiset eivät ole tyhmiä." paistaa syväanalyysiä jossa näkyy aineistoon ja tilastoihin ja niissä tapahtuviin trendeihin tutustuminen.

No, siitä huolimatta pidän blogistin esittämää tulkintaa jokseenkin uskottavana. Perusselitys on "Ihmiset eivät luota valtioon vain siksi, että se sanoo olevansa heidän hallitsijansa ja se sanoo olevansa heidän järjestyksenpitäjänsä. Valtion on lunastettava tämä luottamus. Sen on lunastettava tämä luottamus joka päivä, joka viikko, joka kuukausi, joka vuosi. Pelkät sanat eivät riitä. Siihen tarvitaan tekoja." Tässä ajatuksessa on vähintään jonkinlaista viisautta. On selvää että ihmiset elävät jonkinlaisissa turvallisuustilanteissa. Jos esimerkiksi rikostilastot räjähtävät käsiin ja kaikkialla tehdään toistuvasti väkivaltarikoksia, ei auta että valtio selittää kaiken olevan kunnossa. "Takkiraudassa" tästä päästään jopa lynkkaamiseen asti "Vanha sosialisti Jukka Kemppinen totesi omassa blogissaan eräälle kommentoijalle, että "sinäkin voisit olla mukana lynkkausporukassa". Ruukinmatruunan on pakko tunnustaa, että niin ruukinmatruunakin voisi. Lynkkausporukat ovat signaali siitä, että yhteiskunnan omat järjestyksenpito-, rankaisu- ja väkivaltamekanismit ovat joko kyvyttömiä tai haluttomia hoitamaan tehtäväänsä. Tällöin suora seuraus siitä on, että vääryyttä kärsineet ottavat oikeuden omiin käsiinsä."

Valitettavasti tämä ei ole tosiasiassa asiantila. Rikostilastot eivät ole räjähtäneet käsiin. Itse asiassa kun katsotaan rikostilastoaineistoja, voidaan huomata että tällä hetkellä on vähemmän vakavaa väkivaltarikollisuutta kuin minun lapsuudessani. Siihen vain suhtaudutaan vakavammin. Samoin kun katsotaan rikosten tekijöitä, tilastojen valossa meidän pitäisi pelätä enemmän juopporemmiemme kavereita ja parisuhdekumppaneitamme kuin mitään muuta.

Rikostilastot eivät ole räjähtäneet käsiin maahanmuuton seurauksena. Sen sijaan meillä on kourallinen tosiasiallisia medianäkyvyyttä saaneita tapauksia joiden tilastollinen paino on hyvin pieni. Sellaisia kuin Tapanilan joukkoraiskaus. On toki selvää että joka ikinen yksittäinen rikos on ikävä asia. On toki myös selvää että Tapanilan joukkoraiskaus oli äärimmäisen törkeä rikos. Kuitenkin jos katsotaan ihmisten riskiä joutua rikoksen uhriksi, tämänlaiset eivät paina kovin paljoa.

Näenkin että tähän liittyvä pelko on samaa sukua kuin se, että ihmiset pelkäävät lentokoneella lentämistä enemmän kuin autolla ajamista. Vaikka auto-onnettomuusia tapahtuu sekä määrällisesti enemmän että tilastollisesti per matkustettu kilometri ja per matka enemmän kuin lentokoneella. Tämä pelon väärinasettuma on luonnollista. Ja se ei perustu tosiasioihin vaan kokemuksiin. Ja niitä levitetään narraatioilla eikä tilastoanalyyseillä. Esimerkiksi tälläisestä narraatiosta voi saada seuraavan luonnehdinnan em. linkatusta blogista "Siellä, missä on paljon yksinäisiä toimettomia nuoria miehiä, naiset ovat hengenvaarassa. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun kyseiset nuoret miehet edustavat uskontoa, joka on tunnettu väkvialtaisuudestaan, sekä geeniklusteria, jonka keskimääräinen ÄO on suomalaista selkeästi alhaisempi sekä testosteronitaso korkeampi."Pelko ei siis kohdistu siihen että kostettaisiin kasvanutta ja toteutunutta rikollisuusmäärää.Se on enemmän pelkoa siitä mitä uskotaan tapahtuvan tulevaisuudessa. Joka taas on teoria joka vaatisi kunnollista aineistoanalyysiä.

Samaa narraatiota voi löytää lehdistöstä paljonkin. Esimerkiksi kun "Raivon ensyklopediassa" katsotaan Sari Heliniä journalistina, nousee esiin se miten ihmiset saadaan kokemaan sitä että rikoksiin ei puututa silloinkin kun niihin puututaan. On helppoa kirjoittaa, että "Helsingin käräjäoikeuden tuomiot Tapanilan raiskauksesta tarkoittavat maallikolle, että tekijöitä ei rangaistu. Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata" ja unohtaa että "Rangaistus joko on tai ei ole. Rangaistus voi olla jonkun mielestä perustellusti tai perusteettomasti kohtuuton tai riittämätön, mutta se on kiistatta olemassa. Jos jokin on rangaistavaa, se ei ole luvallista eikä sallittua. Se on silloin kiellettyä. "Naisen saa siis Suomen lain mukaan raiskata". Kuinka hölmö tämän kirjoittaja oikein on? Millä logiikalla jokin on sallittua, jos siitä saa ehdollista vankeutta, joka on muuten suomalaisessa systeemissä varattu kohtalaisen vakaviin rikoksiin syyllistyneille?"

Kuitenkin minä hyvin ymmärrän että aseistautuminen todennäköisesti selittyy tällä uhan kokemisella. Olen nimittäin omakohtaisesti siitä hauskassa tilanteessa että minut todennäköisesti voidaan laskea "asehamstraajaksi" jossain mielessä. Jos Takkiraudan blogistilla tilanne on seuraava : "Meillä on kellari täynnä kylmiä aseita, kiitos historianelävöittämisharrastuksen, ja molemmilla meillä roikkuu parisängyn tolpassa bowiepuukko. Sillä tavoin, että sen saa unenpöpperössäkin siitä irti. Lisäksi posti toi meille taannoin kaksi gladiusta, puoliso osti balisongin ja ruukinmatruuna itse pusherin." niin minä en jaksa edes luokitella talossamme olevia teräaseita. On käytännössä mahdotonta kulkea talossamme metriä ilman että käsillä on jokin lyömäase. Ne ovat pääasiassa koristekäyttöön.

Ja jollain tavalla miekkailuharrastukseni voidaan myös sitoa uhan kokemiseen. Kaiken alkuna ja juurena on jossain mielessä "se tietty" saamani tappouhkaus. Se kannettiin anonyymisti postilaatikkoon, ei postitettu. Se oli hyvin jännittävä saada koska näin välitetty viesti kertoo enemmän kuin pelkkä postitettu viesti. Viestin tuoja todella tiesi missä asun. Ja halusi demonstroida tämän konkreettisesti.

Koska uhka oli tuntematon, suhtauduin siihen varsin vainoharhaisesti. Lopetin internetinkäytön omalla nimellä joksikin aikaa tyystin. Lopetin kreationismidebatin - uhkauksen saannin syyn. (Hikipedistin urani muuten alkoi siksi että tarvitsin muuta ajankulua. Ja siksi siellä olevaa nimimerkkiäni ei voi sitoa vakioihini, se on eri kuin mitä muualla käytän. Vaikka minulla on "legendaarisen sitoutunut suhde" omiin nimimerkkeihini. That's the reason!) Lisäksi muutaman viikon kannoin koko ajan teräaseita. Tämä sitten jalostui siihen että koin tarpeelliseksi harjoitella taitoja jotka saattavat tulla tarpeeseen. Nykyään keskustelen uskonnosta sitten tavalla joka demonstroi sitä että ryppyilystä on seurauksia. Se on varoitus niille jotka haluavat yrittää aggressiota. Ja vaikka minusta on helppoa saada tietoja, olen ollut hyvin tarkka siitä että puolisostani ei ole mitään linkkiä minuun internetissä. Ei yhteiskuvaa, ei mitään. Yhteytemme internetissä ovat "olematontakin olemattomat". Ja tämä ei ole vahinko.

Kun uhkailija sitten paljastui, ja johti siihen että tienasin itselleni gauntletit, paljastui että uhkailija oli luuseri. Olisin todennäköisesti voinut hakata hänet ennen harjoitteluakin. Toki tämä demonstroi siihen että "kristittyyn kreationistiin ei pidä luottaa". (Hän oli käynyt meillä jopa kylässä!) Uhka oli koettu ja tätä kautta relevantti. (Moni selittää että tappouhkaus ei merkitse mitään. No, yleensä ihmiset projisoivat omaa itseään erilaisiin tulkintoihin. Ja itse elän sen mukaan että lupaus on lähes sama kuin teko. Luotettavuus on juuri sitä että sen tekee mitä lupaa. Ja näin ollen tappouhkaus on minulle lähes sama kuin murha. Toki kunniattomia ihmisiä on. Mutta en pidä sitä lähtökohtaisena ja todennäköisimpänä skenaariona koska en itse ole sellainen. Haluan myös pelata varman päälle.) Onkin itse asiassa hauskaa huomata miten nukkumapaikan varustaminen on "Ruukinmatruunalle" tärkeää. Tosiasiassa kotiin tunkeutuminen on hyvin hyvin harvinainen rikos. (Edes Tapanilan joukkoraiskaajat eivät ulkopuolelta tukeutuneet kotiin kun uhri oli nukkumassa.)

Tämä viittaa siihen että tarve on enemmänkin suojella ideaa kodista ja turvallisesta paikasta. Ja tällöin on luontevaa varustaa se paikka jossa itse on avuttomin ja heikoin. Eikä se jossa hyökkäys todennäköisimmin tulee. (Koska tunteet ja narraatiot, eikä tosiasiat ja tilastoanalyysit.) Nauraisin, ellen tekisi itse täsmälleen samaa. (Minulla tosin on hukari. Koska bowiepuukko on mielestäni liian heppoinen. Hukari on täydellinen ahtaissa tiloissa taisteluun. Jos nukkuisin avoimessa maastossa varustautuisin varmaan jollain vielä isommalla. Koska suuri ase kertoo omanlaisensa narraation.)

Tässä mielessä epäluottamus maahanmuuttajiin on varmasti samaan tapaan "semirationaalista" kuin oma varautuneisuuteni. Se on jossain määrin sidottu johonkin tosiasia-aineistoon. Mutta tosiasiassa keskustelua johdetaan tunteilla (etenkin pelon tunteilla) ja siihen sidotuilla narraatioilla joiden tehtävänä on lähinnä validoida niitä tunteita niillä joilla niitä on. Näin keskustelu helposti vetoaa mutta ei argumentoi. Eli perustelut ovat uskottavia vain niille jotka uskovat johtopäätökseen jo valmiiksi.

Tämä ei toki ole samaa kuin absurdi epäjärkevyys. Itse asiassa voidaan nähdä että uhantunteiden lietsonta on tämänhetkisen Pers/Kusta -hallituksen pääteemoja. Taloudellinen uhka taas on sidottu lähes kaikkiin konflikteihin. Uhan kokemus voi olla perusteltu tai ei. Sen kohde on sitten hieman oma lukunsa. On selvää että kun natsi-saksassa syntyi juutalaisten tuhoamisvimma, sitä oikeutettiin sillä että Saksan kansa oli uhattuna. Kokemus uhasta oli varmasti aito. Näin ollen lynkkausmentaliteetti oli ymmärrettävissä. Ei 6 miljoonaa juutalaista (plus bonus) tuhottu ilkeyttä. Asenteet tekijöillä vertautuivat varmasti "korpilakiin" ja "itsesuojeluun".

Asia on siitä kiinnostava että viime vuosien arvokeskustelua seurattuani olen tavallaan helpottunut siitä että en ole maahanmuuttaja. Tämä olisi "tavallaan mahdollista". Menneinä vuosina on nimittäin paniikkipuhuttu erilaisista ihmisryhmistä. Muutama vuosi sitten uhaksi ei koettu maahanmuuttoa - itse asiassa monet maahanmuuttokriitikot kertovat miten heillä oli vaikeaa löytää samanmielisiä. Vihat kohdistuivat esimerkiksi uskonnottomiin. Eikä heidän puolustamiseensa nähty relevanssia.

Silloin taloustilanne oli parempi eikä valtio heitellyt uhkapuhetta. Nyt heittää. Ja arvokeskustelun ollessa eri asennossa ei uskonnottomia pidetä uhkana. Onkin tässä mielessä erikoista lukea vaikka siitä SPR:n kerääjän saaneesta uhkailusta. Siinä kun uhittelija kertoo siitä miten moni varustautuu ikään kuin sisällissotaa varten. Aivan avoimesti. Samoin on tietenkin kiinnostavaa kuulla siitä miten pakolaiskeskuksia vastaan on isketty tulella. (Esim. Lammilla ja Kouvolassa.) Näyttää siltä että maahanmuuttajia pelkäävät ovat päättäneet harjoittaa "ennaltaehkäisevää väkivaltaa" ja "kostamista ennen kuin tekoa on ehditty tekemään". Ja näin ollen toimivat juuri kuten pelkäävät maahanmuuttajien tekevän heille. Tämä on tietenkin asenteellisesti hieman omituista. Sillä miten tällä tavalla voidaan suojella joltain joka muistuttaa heitä itseään? Uhan kokemisen kautta reaktio on kuitenkin ymmärrettävä.

Nyt tätä tapahtuu maahanmuuttajille. Jos ulkopoliittiset asiat olisivat toisin, uhan kokemus todennäköisesti siirtyisi toiseen suuntaan. Esimerkiksi niitä vastaan joiden nähtäisiin tuhonneen yhteiskunnan yhtenäisyyden tai rahavarat vaikka sosiaalituin. Ennen, kun tilanteet olivat lievemmät, myös teot olivat polttopulloja pienempiä. Siksi esimerkiksi Prideen iskettiin kaasuaseella eikä polttopulloilla koska silloin arvokeskustelun uhkapuhe kohdistui homoseksuaaleihin ja näin "yksittäistapaukset joista ei saa yleistää" nousivat todennäköisemmin tästä aiheesta käsin. Dan Koivusaloa puukotettiin kirjastossa, koska siihen aikaan tämä oli uhkakeskustelua. Ei ole sattumaa myöskään se, että kun "Vapaa-ajattelijat" vaihtoivat Raamattuja pornoon, tilaisuuden järjestäjiä tappouhattiin. Koska arvokeskustelu kohisi silloin tästä.

Kun katson nykyistä "rationaalisena pidettyä" lynkkauskulttuuria tiedostan että muutama iteraatio sitten se saattaisin olla minä. Jeejee! Tässä mielessä minun on tietenkin tehtävä se mikä rationaalista on. Eli ostaa itselleni taas uusi teräase. Roikkumaan kotona seinällä. Koska sehän se minut pelastaa Helsingin pahamaineisilla asuinalueilla hetkenä kun joku kreationismista innostunut Suomen Vastarintaliikkeen uusnatsi tunnistaa naamani blogista.