"Aidosta Avioliitosta"

Täällä maallistuneessa maailmassa itse taivas
antaa kunniaa tasa-arvoiselle avioliittolaille.

Kirjoitin eilen hieman Heurekassa pidettävästä tilaisuudesta ja siitä miten sen kritisointi ei nyt ehkä ole niin vainoa kuin voisi luulla. (Tai voisi jos on idiootti jolla on marttyyrikompleksi.) "Aito Avioliitto" -keskusteluun on sittemmin ilmennyt pari sen tyylistä kulmaa että niitä voi pitää jopa filosofisesti ja sosiologisesti ja uskonnonvapaustemaattisesti kiinnostavina. (Oikeasti.) Niitä on ilmennyt Susanna Koivulan blogauksen kommenteissa. Ja toki muuallakin, mutta sieltä löytyy esimerkkitapaukset niistä asioista joihin ajattelin tarttua.

"Aito"?

"Aito avioliitto- termi ei ole syrjivä, vaan se viittaa alkuperäiseen avioliittokäsitykseen, jossa avioliiton muodostaa nainen ja mies. Avioliiton uudellen määrittelyä on samaa sukupuolta olevien liitot." ... "Saako toisen tontille rakentaa" usein kysellään. Samaa sukupuolta olevien liitto on rakennettu toisen varatulle tontille. Vapaita tontteja olisi rakentaa ja lakeja säätää, nimittäin sanoja riittää nimetä vaikka minkälaisia liittoja."

Esille on noussut se, että Aito -nimitys ei ole halveeraava. Osa on moittinut sitä että termi on pejoratiivinen ja implikoisi että toisenlaiset avioliitot olisivat jotenkin epäaitoja. Kannan puolustajilla on asiaan selvä kanta. Tämä nimeämiskysymys on vaikea. Ja olen tässä kohden kallistumassa sille kannalle että nimitys ei ole pejoratiivinen.
1: Ei vaikka minun henkilökohtaisesti onkin vaikeaa pitää alkuperäisyyttä aitona. En esimerkiksi ole niitä jotka määrittävät sanojen "oikeita" merkityksiä etymologian sanakirjalla. Sanan valitsijat ovat kokeneet tämän "aitona" ja sillä hyvä. "Alkuperäinen" avioliitto olisi tuonut mukanaan hauskoja haaremiajatuksia ja ymmärrän miksi tälle tielle ei ole menty. Se, miksi tähän ei ole valittu "kristillinen", "islamistinen" tai "judeo-kristillinen" avioliitto tai "uskovien avioliitto" niin, no sitä varten minulla on tässä blogauksessa kakkosluku. Palaan asiaan - mutta en vielä.

Omituista vain on se, että tässä kohden Aidon Avioliiton kannattajat ovat ongelmissa. Sillä tasa-arvoista avioliittolakia vastustettiin argumentaatiolla joka on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin tuo heihin nyt kohdistettu syytös. Kun asia on nyt ilmiselvästi paskaa ja huonoa argumentointia, niin miksi nämä samat ihmsiet eivät ole tätä ilmiselvyyttä huomannut silloin kun sillä vastustettiin tasa-arvoista avioliittolakia?

Silloin ongelma tiviistyi juuri nimeämiseen. Moni suuttui että he eivät aja epätasa-arvoista avioliittoa. Selitys kuului että Onhan tasa-arvoisen avioliiton kohdalla suututtu siitä että "kaikilla on samat oikeudet mennä naimisiin eri sukupuolta olevan kanssa". Eli tasa-arvo voidaan määritellä näin joten kaikki muut määritelmät ovat väärässä ja typeriä ja virheellisiä.

Tässä nimeämisasiassa omaa näkemystään tasa-arvoiseksi kutsuva puoli taas näki asiaa sitä kautta, että mikä on tasa-arvon ja privileegion ero. Privileegio on sitä että osa saa mennä avioon haluamansa ihmisen kanssa. Homot eivät. Ja että reilussa yhteiskunnassa tämä rajoite pitäisi jotenkin erityisen vahvasti argumentoida. (Ongelmana näyttääkin olevan juuri se, että vaikka argumentteja esitetään niin niissä riskinä on se, että ollakseen koherentti pitäisi lapsia suojella myös avioerolta tekemällä niistä täysin laittomia.) Ricky Gervaisin huumorilla "Same sex marriage is not gay privilege, it's equal rights. Privilege would be something like gay people not paying taxes. Like churches don't." Tämä nimitys sitten varattiin ja tälle tontille sitten yritettiin tunkea selittämällä että perinteinen avioliittosysteemi on nimenomaan tasa-arvoinen. Tämä tehtiin "tasa-arvo" uudelleenmäärittelemällä tavalla jota "tasa-arvoisen avioliittolain" määrittelijät eivät itse olleet käyttäneet.

Kun menneisyydessä moni on tiedostanut että "Jos väittää homoliittoja tasa-arvoisiksi niin väittää että toiset ovat epätasa-arvoisia." Tuossa joku voisi sanoa että nimenomaan sitten pitäisi tarkoittaa että "aito avioliitto" tarkoittaa että toinen on "epäaito avioliitto". Tässäkin taistelua käydään sillä että "aito" voidaan nimetä ties miten.

Itse olen sitä mieltä että tässä tasa-arvoinen avioliitto -sana tulkitaan sillä määrittein mitä liberaalit sitä käyttävät, koska se on heidän puheissaan. Konservatiivit ja ties mitkä teologit sitten ovat vain vääristelemässä, jos käyttää eri terminsisältöä kuin kritiikin kohde, niin tekee ekvivokaation, määritelmä jolla moititaan on sanamuodoltaan sama mutta termin sisältö vaihdetaan toiseksi, ikään kuin piilossa. Tämä on päättelyvirhe, peräti logiikkaan liittyvä eli siinä mielessä paha virhe. Tämän lisäksi pejoratiivisuussyytös panee sanoja toisen suuhun, sellaisia joita hän ei ole itse sanonut. Joten se on myös olkiukko. Olkiukko taas on yleensä sekä perustelun logiikkaa että keskustelun asiallisuutta rikkova.

Tässä kohden on tietysti niin että avioliiton aitous tarkoittaa sitten sitä mitä tämä aidon avioliiton kannattajat sillä tarkoittavat. (Esim. Minun mieleeni tulee "aito maito", joka ei ole sen aidompaa kuin valion maitokaan. Mutta tällä ei ole merkitystä koska assosiaatio ei ole se miten näitä pitäisi pelata.) Asialla olisi jotain merkitystä. Paitsi että kaikki on käsitemasturbaatiota ja retorisia pelejä. Niitä saa pelata niin paljon kuin haluaa, mutta jos kuvittelee että tämä tekee mitään muuta kuin vähentää uskottavuutta monien silmissä niin sitten luulee kyllä väärin.

Tahtoisin kuitenkin huomauttaa että Suomen Laki on jotain joka koskee kaikkia Suomalaisia. Kristityt voivat toki määritellä kirkon avioliiton miten mielivät koska ovat kristittyjä. Mutta koska emme elä teologiassa tällä ei ole mitään tekemistä juridisen määritelmän kanssa. Jokainen Suomen kansalainen on sisäpiiriä eikä kenenkään toisen tontilla. Suomen laki koskee kaikkia ja jos sama laki koskee kaikkia on uskonnonvapauden, sananvapauden, mielipiteenvapauden ja ties minkä vapauden vastaista kieltää kansalaisia ottamasta kantaa vaikka avioliittotermiin juridisena konseptina. Kun heittää suustaan tämänlaisia sammakoita on pirun vaikeaa perustella muille että "kyseessä ei ole syrjintä". Mieleen tulee koulukiusaaja joka rystyset verillä selittää opettajalle että oli vaan leikkiä se missä toisen irtohammas lopulta päätyi koulun hietikolle. "Ei olla" ei tuossa tilanteessa ole mikään argumentti.

Uskonnotonkin voi?

"Yhdistys on uskonnollisesti sitoutumaton, joten lienee ymmärrettävää, että tilaksi ei valittu vaikkapa jonkin seurakunnan tilaa. Luulempa, että kohu olisi tullut ihan mistä tahansa paikasta. Kohuksi riittää jo yhdistyksen olemassa olo."

En tartu tässä kohukysymykseen. Muistutan vain että tasa-arvoisesta avioliittolaistakin tuli kohu. Ja kova kohu tilikin. Se on sitä so what -kulmaa joka on irrelevantti. Kristittyjen toisinajattelijoiden marttyrisointia siinä yritetään, melko säälittävällä tavalla. Kohina, kritiikki, vastustus ja boikotti nähdään vainoamisina. Ne eivät ole. Se, että asettuu maailmankuvasodassa näkyvissä asioissa edustamaan tiettyä mielipidettä johtaa kommentointiin ja siihen että asiasta kohistaan. Julkinen keskustelu ei ole vainoa. Jos tätä eroa ei ymmärrä tätä ei voi olla kognitiivisesti kyvykäs ottamaan kantaa sellaisiin kysymyksiin kuin "onko vai eikö ole syrjintää".

Mutta tuossa nousi "uskonnollinen sitoutumattomuus". Itseäni hämmentää että tässä on paikaksi valittu Heureka. Ei tiedekeskuksen henki kuvasta avioliittolain palauttamiseetosta yhtään enempää kuin kirkkokaan. Tietääkseni nörttimäinen fysiikkaleluilla leikkiminen ei ole se mikä kuvastaa Aitoa Avioliittolakia.

"Ei olla uskonnollisia" on väitteenä toki omituinen. Mutta kun paikalla on Tapio Puolimatka, on selvää että "ei olla" on odotettavaa. Eli samalla tavalla kuin "intelligent design" ei ole kreationismia. Ja kreationismi "ei ole" uskontoa. Perusväitteeni itse asiassa on, että periaatteessa voidaan nähdä yleinen (general) esitys jossa ateisti voi vihata homojen avioliittoa. Kuitenkin tässä kohden esitys on spesifi (particular) ja koskee että juuri Aito Avioliitto olisi uskonnollisesti sitoutumaton. Tämä taas on käytännössä ilmiselvästi hevonpaskaa.

Ryhmän johto paljastaa minkälaisesta liikkeestä on kysymys. Lainataan suoraan "Aito avioliitto -yhdistyksen" sivuja. "Vieraina Ranskan suurmielenilmaisut avioliiton puolesta järjestäneen La Manif Pour Tous -järjestön presidentti Ludovine de La Rochère, sekä Varro Vooglaid Viron avioliittoliikkeistä. Tulkkaus suomeksi. Mukana eduskunnan lakivaliokunnan jäsenet Peter Östman ja Mika Niikko sekä Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Jukka Rahkonen. Professori Tapio Puolimatkan luento aiheesta: Miten sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa yhteiskuntaelämän perustaa. Tapahtumassa julkaistaan KANSALAISALOITE sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseksi. Tilaisuuden juontaa Pasi Turunen."
1: Tapio Puolimatka on ID -kytköksinen Alvin Plantingan kalvinistista teologiaa fanittava innokas kristitty. Hän on lainannut innokkaasti argumentointia jossa evoluutiota kannattava ateisti ei voi olla rationaalinen ihminen, intellektuellisesti itseensä tyytyväinen.
2: Mika Niikko, no hänkin on esimerkiksi yrittänyt saada kreationismia kouluihin.
3: Pasi Turunen on aktiivinen kristillinen apologetiikko joka on mm. palkittu vuoden kristillisen kirjan kirjoittamisesta. Hän muun muassa rinnasti Jokelan ampumisten yhteydessä ateismin tämänlaisii surmaajiin. Asenne varmasti lähentää uskonnottomaan kulmaan.
4: Ja jos Pasi Turunen on korostanut että ateistien kampanjan räväkkyys ja ärhäkkyys kertovat liikkeen heikkoudesta ja on korostanut tähän tarttumisen tärkeyttä, on erikoista että hän on samassa tilaisuudessa Lodivine de La Rochèren kanssa. Meno hänellä ja hänen viiteryhmällään on monta kertaa pahempaa kuin bussimainoksia liimanneilla lappujenjakoateisteilla oli. Mitä ranskalaisesta aktivistista on sanottavana, paitsi että hänellä on wikipediasivut ranskaksi. Ja sitä lukiessa selviää että "ei ainakaan uskonnoton" lienee varsin maltillinen kuvaus hänen vakaumuksestaan.
5: Peter Östman on kristillisdemokraattien puheenjohtaja. Yhtä uskonnoton kuin Päivi Räsänen.
6: Jukka Rahkonen, karkeasti ottaen melko tuntematon suuruus. Hän taas on mielenkiintoisessa kytköksessä. Hän on ollut varsin ahkera kommentoija "Seurakuntalainen", lehdessä etenkin jos aiheena vain on evoluutio. "Kun systemaattisesti on tuputettu tiettyä maailmankuvaa ja paradigmaa ja yhtä systemaattisesti on estetty vastakkaisten tutkimusten tekemistä ja vaiettu tuloksista niin tehokkaasti kuin se on laillisuuden rajoissa mahdollista, niin ei se ole ihme, ettei ole helppoa palata alkuperäiseen Jumalan luomaan paradigmaan. Itse kullekin uuden paradigman omaksuminen on lähes uskoontuloon verrattava murros koko ajattelussa. Siitä syystä uuden paradigman yleistyminen tieteessä vaatii yleensä kokonaisen sukupolven vaihtumisen. Sen ei kuitenkaan kaikkien kohdalla tarvitse mennä niin." Aivan selkeästi uskonnotonta. Ei ollenkaan uskonnollista tämä, ei kreationismiakaan, etenkään kun R.A.T.E -kliseet ja muut YEC -konventiot käytetään mieluusti.

Itse asiassa näyttää siltä että Aito Avioliitto on paitsi kristittyjen niin myös hyvin kreationistihenkisten kristittyjen ponnistus. (Kreationismiteeman kohdalla järjestäjissä on vähintään yliedustus, ellei peräti loukkaamaton yksimielisyys.) Kuinka tämä ryhmä pystyy muka huomioimaan maallisemman osion? Kysymys on nimenomaan siitä että kenties homojen avioliittojen vastustus ja heteroliittojen avioliiton kannatus ovat sellaisia että uskonnotonkin voisi niitä kannattaa. Mutta tällä ryhmällä on hyvin haasteellista huomioida nämä ihmiset. Miten he ovat varmistaneet että eivät tee omia olkiukkokyhäelmiään "naturalisteista" ja esitä sellaisia argumentteja joissa ei mainita Jumalaa mutta jotka vetoavat vain niihin ateisteihin jotka ovat idiootteja. (Tokihan voidaan kuvitella että teistikin voisi uskoa että Jumala ei ole luonut universumia, mutta tämä ei olisi loogista. Tämänlainen sanavalinta on tarpeen siksi että korostetaan että argumentit olisivat rationaalisia myös eikristityille.) Kun paikalla on monta kristittyä jotka ovat kuluttaneet elämänsä siihen että he korostavat että ateisti ei voi olla rationaalinen ja eettinen tuskin ovat argumentoimassa että homoliitot ovat uskonnottomistakin epäeettinen asia. Asiaa korostaa se, että viiteryhmässä ei näytä hevin olevan uskonnottomia toimijoita. Ei esitelmöimässä tai Aito Avioliitto -järjestön sisällä toimijoissa. Tämä herättää kysymyksen "miksi". Ja järkevin syy on siinä että tämä kyseinen toimija ei ole tosiasiassa mikään uskonnollisesti sitoutumaton.

Toki asia on myös meta-argumentatiivisesti haasteellinen. "Tämä Päivä" -blogissa oli esimerkiksi kuvaus argumentista jota myytiin maallisena vastustuksena tasa-arvoiselle avioliittolaille. Tämä argumentti oli, paitsi huono, niin myös siitä erikoinen että se oli itse asiassa rakenteeltaan teistinen. Kommentoinkin sinne pitkästi aloittaen "Ne eivät toki ole eksplisiittisesti uskonnollisia, mutta ne ovat - kuten näytät - järjettömiä jos niitä katsotaan yhtään uskonnollisen kontekstin ulkopuolelta." ...""Luonnollisuus" on vain tapa kätkeä, implisitisoida, vanha sanonta "Luomakunta" ja "Jumalan luoma maailmanjärjestys". Kun homous kielletään Raamatussa, niin se on luonnonjärjestystä vastaan vaikka kaikki maailman sorsat olisi kuinka homoja." ... "Homoseksuaalisuuden lisääntyminen nähdään ongelmana koska se redusoituu siihen samaan "luomisjärjestykseen". Avio-oikeuden laajeneminen nähdään ongelmana samaa kautta. Ja jos tavallinen perhe liitetään samaan ryhmään homoseksuaalisuuden kanssa, ryvettyy siinä koko perhekonsepti ja ihmiset etääntyvät siitä Jumalan hyvästä luonnonjärjestyksestä." ... "Kannatan yleensä ns. hyväntahtoisuuden periaatetta, jossa jos joku esittää jotain omituista ja ristiriitaista, niin ajattelen että se johtuu jostain muusta. Että ihmiset ovat perustaltaan kohtuu järkeviä, eli heidän ajattelussaan on esimerkiksi mukana jotain piilo-oletuksia." Tuossa tapauksessa piilo-oletuksena oli teologia. Argumenttiperinne on sidottava katoliseen siveyperinteeseen jossa on jätetty Jumala mainitsematta. Valitettavasti tämä piilotus johtaa non sequituriin; Argumentti ei enää ole sellainen että "näistä premisseistä seuraa tuo johtopäätös". ; Ajatus lisääntymisestä funktiona kun johtaa ongelmiin. Ilman Jumalaa se on kuin väite siitä että käsiä ei voi käyttää juuri mihinkään koska niillä voisi olla vain yksi funktio. Ja siihen että yleisyys ei ole kaikki jos mies on kaksimetrinen hän ei edusta keskiarvoisen mittaista miestä eikä siksi voi olla mies. Nämä lisäoletukset hoidetaan yleensä Jumalalla.

Jatkaisin ranttia tuosta enemmän, mutta sillä ei ole väliä. Sillä Aito Avioliitto ei yllä edes siihen tasolle että sitä voitaisiin käsitellä yleisenä (general) kantana homoseksuaalisuuteen. Se on selvästi hyvin tietynlaisten (particular) ihmisten yhteenliittymä. Heillä on toki lupa tehdä näin, eikä ole laitonta pitää tämänlaisia tilaisuuksia. Mutta että uskonnosta riippumaton. Sitä se ei taatusti ole.

Tietääkseni ongelma onkin juuri siinä että "kristittyjen tontilla kristinuskon määräämä heteroliitto" onkin asian ytimessä. Ja uskonnottomat ovat melko lailla dumpattu ulkopuolelle koko asiassa. On aivan turhaa väittää että tämä edustaisi jotain laajempaa kuin kristittyjä. Tässä mielessä Heurekan sijasta olisi ollut rehellistä pitää tilaisuus saman tien jonkun lahkolaiskristillisen seurakunnan tiloissa. Jostain syystä "Aito Avioliitto" näyttää silmissäni tuhkimotarinalta. Asenteeltaan, ei lopputulokseltaan. (Tuhkimo kertoo ihanteista aina adoptiolapsen kohtaloista perijöiden saamiseen keskittymiseen asti. Unohtamatta sitä että seassa on kaiken maailman kreationisteja jotka pyörivät ympäriinsä kuin rotat. Joita pitää sitten kuunnella. Ja luottaa täysin tietäjiin jotka tekevät juttuja puhumalla nonsenseä.)

---

Näitä oivalluksia saadessani olisin voinut huutaa "Heureka". Mutta se olisi ollut tilanteeseen sopimatonta.

Hyötyliikunta

Juttelimme töissä hyötyliikunnasta ; Monen pitää erikseen "skarpata" siihen, että ei mene autolla eri paikkoihin. Kävely portaissa ja teillä auton ja hissin sijaan on jotain jota täytyy ikään kuin aktiivisesti muistuttaa. Hyötyliikunta onkin niitä teemoja joissa luonto ja yksilö hyötyvät. Hyötyliikunta on ekologista ja egologista. Minä, autottomana, kutsun tätä enemmänkin pakkoliikunnaksi. Siksi päädyinkin kommentoimaan asiaa jotakuinkin seuraavasti :

"Mieli kestää vain sen minkä ruumiskin. Siksi pitää harrastaa vähintään hyötyliikuntaa. (Kaikki liikunta on kansantalousliikuntaa.) Siksi lupaankin joka päivä kävellä Keravan asemalle. Ja tulla takaisin kotiin polkupyörällä."

Polkupyöränvarastusvitsi -
Koska rikollisuus on
aina niin hauskaa.

Mielestäni tämä oli ihan hauska vitsi. Siinä on klassinen vitsin rakenne. Siinä on set up "hyötyliikunnasta" ja sitten siinä on punch siitä mikä liikunnasta tekee hyödyttävän. Työkaverini kommentoivat huomautustani kysymällä että ajaako vaimoni sitten polkupyörän asemalle ja minä palautan sen illalla. Eli kuin kyseessä ei olisi vitsi. Tämä voi tietysti johtua siitä että olen käsittämättömän huono kertomaan vitsejä. Mutta facebook antoi samanlaisia tuloksia. "Hyva idea! Mutta mihin ne kaikki polkupyorat sitte laitettas?" ... "Pyöräily on hauskaa maisemamatkailua :) Talutat menomatkan?" Ihmisille ei ollut ilmiselvää että kyseessä on vitsi ja että tottakai mä olen varastamassa niitä pyöriä.

Ensin asia ällistytti minua hieman. Mutta tosiasiassa tämän vitsin huonouden takana on suurempia asioita. Huumorintajussani on ikään kuin hyötyliikunnan kokoinen ongelma. Tai oikeastaan hyötyliikunta on jäävuoren huippu. Sen alla on 90% ongelmasta.

Ricky Gervais on kuvannut huumorintajua siten, että suuri osa stand-up komiikasta on rytmiikkaa. Maallikko keskittyy vitseihin. Mutta tosiasiassa moni ammattikoomikko tietää että nauru herätetään rytmillä. Moni ei oikeastaan kerro vitsejä vaan tuottaa refleksinauruja oikealla rytmityksellä. Ricky Gervais tosin piti tätä vielä aika pinnallisena huumorintajuna. Hänestä syvempi huumorintaju vaatii aina jotenkin sen, että asettaa itsensä likoon ja toimii persoonallaan. Ja että kenties siksi maailman parhaat koomikot näyttävätkin melko usein näyttelevän yhtä ja samaa roolia.

Vitsiäni tulisikin lähestyä siten että huumori ei ole mitään mystistä. Moni ajattelee että huumorintaju on kuin karisma. Eli jokin joka joko on tai ei ole. Kuitenkin sekä karismaa että huumoria voi harjoitella ja kehittää. Ja rytmiikkaa tarkasteleva voi huomata että vitsin punch on jotenkin veltto. Tässä paras keino on yleensä tiivistää.

Tällöin vitsin voi kertoa vaikka tiiviimmässä muodossa "ajattelin harrastaa hyötyliikuntaa - lupaan kävellä joka päivä asemalle ja ajan polkupyörällä takaisin." Vitsi ei ole vieläkään täydellinen. Mutta se on parempi. Itse asiassa stand -upissa sen voisi kertoa tuollaisenaan koska puhutussa kielessä on mahdollista painottaa asioita. Jos asiaa painottaa siten, että "aion harrastaa hyötyliikuntaa, lupaan kävellä joka päivä asemalle ja ajaa polkupyörällä takaisin." Tekstimuodossa tätä painotusta ei voi tehdä ja näin mielikuvia on vaikeampi säätää. Vitsi jää liian diskreetiksi. Siinä on vitsin rakenne mutta se ei ikään kuin mainosta olevansa vitsi. Siksi se otetaan enemmänkin käytännön kannalta. (Ja käytännön ohjeet eivät ole yleensä "Puhdistus ja maalaus sen jälkeen myynti ja uutta putkeen".) Ja diskreettiyden kohdalla on yleensä syytä sepustaa enemmän. Set up on siitä vaikea, että sen täytyy ikään kuin ohjata ihmiset ajattelemaan oikeita asioita. Mutta ilman että alleviivaa sitä liikaa.

Ja asema on paikkana huono. Siellä on toki aina polkupyöriä - itse asiassa vain harvoissa paikoissa on yhtä paljon polkupyöriä kuin juna-asemilla. Mutta asema ei alusta ihmisten mielikuvia polkupyöriin vaan juniin. Siksi jokin paikka jossa oikeasti on vähemmän pyöriä on parempi. Siksi on parempi sanoa vaikka geneerinen "keskustaan" kuin "asemalle". Samoin rikollisuustematiikkaa voi tuoda esiin. Mutta ei niin että suoraan sanoo että käy varastamassa pyörän. Toisaalta vitsiä voi myös jatkaa, jolloin siitä tulee tarinanomaisempi. Ja näin vitsiä voi painottaa ja alustaa "molemmilta suunnilta".

Näin vitsi voisi lopulta päätyä vaikka muotoon "Ainut hyötyliikunta jonka minunlainen kelmi tuntee on se, että aion kävellä keskustaan ja ajaa pyörällä takaisin. [pieni tauko] Ja silti usein päädyn lopulta menemään autolla, Maijan kyydissä."

Taistelu tylsyyttä vastaan

Richard Dawkins kuvasi dokumenttiprojektissa "Dawkinsin maailma" elämäntapamietelmiä. Kun häneltä toistuvasti kysytään, miten ateisti kykenee elämään epäuskonsa kanssa, hän vastasi siihen ottamalla erilaisia vaihtoehtoja joita ihmiset ovat tehneet kun he ovat kokeneet (eivät siis vain tiedostaneet) Jumalan puuttumisen.

Esimerkiksi hän kuvasi miten Tolstoi ahdistui menetettyään uskonsa, koki arvotyhjiön ja vetäytyi askeettiseen hengellisyyteen jossa hengellisyys oli ainut vaihtoehto koska ateismi oli niin musertavaa. Camus taas korosti arvotyhjiön sijasta absurdiutta ; Sitä että maailmaan on luotava oma merkityksensä kaiken toiston ja pinnallisen rutiininkin päälle. Osa ihmisistä heittäytyy kulutusjuhlaan jossa pelataan uhkapelejä ja hankitaan jännitystä kuluttamalla. Dawkins hylkäsi nämä kaikki itselleen sopimattomina ja lopputuloksena oli Ricky Gervaisin tapainen ateismi jossa yritetään kehittää elämää, luodaan, toimitaan ja tutkitaan. Ja jossa maailma on ihmeellinen ja elämä on niin positiivinen ja mukava asia, että sen ainut heikkous on rajallisuus, eli elämän lyhyys. Tässä mitä syvemmin asioita katsoo, sitä ihmeellisemmiltä ne näyttävät. Ja että tässä ihme ei tule mysteeriydestä jossa tiede pyyhkii ihmeen pois, vaan jossa ymmärtämisen tunne tuo juuri sen ihastuksen.
1: Monet uskovaiset tietysti ovat "miettineet asiaa paljon yksinään" ja päättäneet että vain Tolstoin tai LasVegasn -tapa ateismiin on uskottava. Olen aina hieman huvittunut miten nämä dogmaan jumiutuneet omassa ajatusvankilassaan olevat veikot osaavat päättää toisten puolesta - selviä toisten toiminnasta seuraavia havaintojakin vastaan - mitä nämä oikeasti tuntevat, kokevat ja eivät koe. Se, mikä on uskottavaa ja mahdollista on heidän "mietiskelyissään" kovassa osassa. Usein niitä kuvaa samastumisen puute. Joko ei ymmärretä ollenkaan tai sitten asiat ajatellaan vain sen "oman ateistisen historian" kautta.

Itselleni huomiota herätti kuitenkin Graham Greene. Dawkins otti hänen agnostiutensa esille, ja korosti miten hän oli heittäytynyt sattuman ja hallitsemattomuuden alueelle. Agnostiuden kokemus oli johtanut siihen että jännitystä haettiin esimerkiksi siten että Greene kokeili venäläistä rulettia aidoilla luodeilla. Kyseessä ei ollut itsemurhayritys vaan jonkinlainen jännityksestä saatava addrenaliinirush. Greenen agnostinen elämä oli ennen kaikkea taistelua tylsyyttä vastaan. Dawkins jatkoi tätä sillä, että usein uskonnoissa on kyseessä hallinnan pakosta. Ja että monet ihmiset näkevät Jumalisuuden nimenomaan sattuman takana. Ja että ihminen näkee Jumalisuutta kun luulee tunnistavansa järjestystä sattuman takana. (Ja että ihmisellä todella on tämänlainen illuusio.)

Graham Greenekin kääntyi myöhemmin katoliseksi. Ja hän jatkoi jännityshakuisuutta elämällä varsin seikkailullisen elämän esimerkiksi vakoilijana.

Näin Greenessä jotain oleellista itsessäni. En siten että näkisin jännityksenhaun jonkinlaisena Jumalan hakemisena. Vaan, että Jumalisuuden puute tarkoittaa ennen kaikkea maailman pelikenttämäistymistä. Tämä eroaa hyvin oleellisesti Dawkinsin ja Camusin mallista. Sillä Camus alistuu tilanteeseen ja Dawkins ajattelee että voit mestaroida omaa elämääsi ja hallita sitä monin paikoin kaikesta huolimatta. Greenen tapaan haen helposti jännitystä nimenomaan jotta elämässä ei olisi hallintaa. Ikään kuin tunnustaakseni että asiat eivät nimenomaan ole hallussa. Riskit ovat seikkailullista, eivät absurdia eivätkä hallinnan tai ymmärtämisen pakkoa.

Itse asiassa on vaikeaa sanoa onko tämänlainen
1: Asenne seurausta agnostismista, joka ytimessään perustuu tietyn tietämättömyyden halaamiseen ja esimerkiksi sen tunnustamiseen, että kuolemanjälkeisen elämän olemassaolo ja kohtalo sen jälkeen eivät ole millään tavalla hallittavissa tai ymmärettävissä. - Ja on sitä kautta jo ensimmäinen aika iso askel kohti sitä että asiat voivat olla vain pelleilyä, trollaamista ja vain puoliksi ymmärtämistä varten.
2: Seuraako agnostismi asenteesta jossa ymmärtämistä tarvitaan lähinnä rajallisuuden tiedostamiseen jotta voidaan toimia järjettömästi ja puuhata mitä typerämpiä ylilyöntejä.

Uskoisin että tähän ei ole yhtä ratkaisutapaa tai perustaustaa ; Eihän ateistitkaan suhtaudu jumalattomuuden tiedostamiseen samalla tavalla. Tolstoi tunsi filosofisesti identtisen tilanteen oleellisesti eri tavoin kuin Dawkins, Camus tai Greene.
1: Etenkin uskovaisten halaama lajityypillinen homo religiosus -ihmiskuva hämmentää monia uskomaan että reaktiot olisivat tässä jotenkin lajityypillisiä. Eivät ne ole. Uskovaisiksi kääntyneiden omat kokemuksenne ja kaveripiirinne entisten ateistejen kokemukset eivät ole satunnaisesti valikoituneita. Kaveripiiri koostuu uskovaisista jotka ovat lähteneet tietylle tielle. Tämä valikoi otoksen ja vääristää saadut tulokset.

Olenkin huomannut että suuri osa agnostikoista vaikuttaa "lähes hengellisiltä" ; Suoraan sanoen agnostikkojen skaala näyttää noin usein olevan sitä että (a) joku on "hengellinen ja de facto uskovainen joka ei uskalla tunnustaa tätä koska itsensä uskovaiseksi tunnustamisen olisi jonkinlainen stigma" siihen että (b) joku on "de facto ateisti, mutta liian kohtelias tunnustaakseen tätä kristityille päin naamaa". (c) Osa näyttää kuitenkin seuraavan Greenen tietä. Heitä voinee sanoa jonkinlaisiksi fundamentalistiagnostikoiksi. Jostain syystä heitä ei oikein saada mediaan puhumaan. Agnostikkojen osuus julkisissa keskusteluissa on minulle - heidän aatetovereilleen - yleisesti ottaen sitä kaikista nukuttavinta materiaalia. Olo ei ole sellainen että tekisi mieli kuunnella ja nyökkäillä. Heidän kuuntelunsa ei siis ole taistelua tylsyyttä vastaan.