Pieni ajatus : Äänistä ja värähtelyistä

Ylläoleva YouTube -video pitää sisällään demonstraation fysiikan laboratoriosta. Tämä on fysiikkapuuhastelua jota voi tehdä kotonakin ; Kaiken ei tarvitse olla kallista. Esiin tuleva ilmiö on seurausta siitä mitä fysikaalinen ilmiö nimeltä resonointi on. Tietyllä tavalla värähtelevä tietyn muotoinen taso synnyttää tietynlaiset kuviot hiekasta. Itse asiassa videota seuraten näkee mistä tämä verkostojen ja linjojen ja muiden kuvioiden synty tapahtuu ; On alueita joilla ollessaan hiekka kohtaa värähtelyä ja silloin se siirtyy johonkin suuntaan. Toisaalla töniminen ja liike on vähäisempää. Ja näin hiekka kulkeutuu niin että hiekka asettuu vakaille alueille. Kotioloissa voi tietysti olla hauskempaa soittaa pinnalle musiikkia ;

Tällöin muistuu tietysti mieleen se, että musiikki joka on sovellus esimerkiksi kielen värähtelyyn perustuu sekin soitinten fysikaalisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi kielisoittimissa värähtelystä määrää kielen paksuus ja pituus -jossain määrin myös kimmoisuus. Äänen korkeus ja syntyvän äänen vakaus liittyvät sitten näihin ominaisuuksiin. ; Musiikin fysiikan lainomaisuus on säännönmukaisuutta. Joten ei pidä ihmetellä sitä että musiikin teoriaan liittyy matematiikkaa ja geometriaa. Kitarassa huiluäänet syntyvät kun tietyt kohdat sidotaan näpäytyshetkellä hennolla kosketuksella joka sitten poistetaan. Nämä solmukohdat ovat aina kielen murto -osia. Kenties hupaisa yksityiskohta on se, että kitaran otelaudalla olevat metalliosat ovat kaikukopan lähellä tiuhemmassa kuin lähelä virityskoneistoa ; Puolet kielestä on oktaavi, seuraava oktaavi vaatii enää tämän jäljelle jääneen puolen puolittamista.. Sama tosin vaikuttaa joka ikisen sävelaskeleen kohdalla, joten tiivistymä on pikkuhiljaista. Oktavi on vain isomman ääsäänön helpoiten tajuttavissa oleva yksityiskohta.

Sitä on sitten sitä vaikeampi ymmärtää että miksi tämä värähtelykoejärjestelmä on varustettu osaksi New Age -taikauskoa. Esimerkiksi ylläoleva video liittää värähtelykuviot Pyhään geometriaan ja mystisiin salaisuuksiin. Kun värähtelyt ovat matemaattisia ja sitä kautta syntyy esimerkiksi symmetrisiä kuvioita, mystikot ovat ihmeissään kun jossain oloissa syntyy symboleja jotka ovat rakenteeltaan melko yksnkertaisia ja nekin (esim daavidin tähti) on rakennettu symmetrioita hyväksikäyttäen. Itse asiassa aiheen parissa liikuskellessa ei voi olla huomaamatta, miten fysikaalista lainomaisuutta mukavasti ja arkisen testattavasti esiintuova koejärjestely nähdään todisteena siitä että muinaisilla ihmisillä olisi ollut jotain käsittämätöntä viisautta joka ylittää ihmisten ymmärryksen. Värähtelyllä syntyvien kuvioiden on jopa väitetty todistaneen homeopaattien vakavastiotettavuuden vaatiman veden muistin.
1: Kun hiekka on kovaa, alueille meneminen tun tuu vähemmän mysteeriltä kuin nesteen; Kuitenkin hiekka toimii koska se on riittävän pientä ja kevyttä, eli on siksi riittävän analoginen veden irrallisten molekyylien kanssa. Pienillä kivillä tämä vaatii kovempaa paukuttelua eikä pieni värähtely enää riitä joten hiekka ja vesi ovat tässä samankaltaisempia kuin hiekka ja pikkukivet.. ; Toisaalta harva kuitenkaan uskoisi että värähtely todistaisi hiekan muistin, ja että tämä olisi syy niellä mutaa.

Siitä huolimatta että värähtelytilanne itse asiassa syntyy ilman tälläistä. Esitetään jopa että tämä värähtely todistaisi että maailma on sellainen miksi sen tekee, ja että luonnonlait ovat vain illuusiota. Hiekanjyvästen ajautuminen resonanssin mukaan näyttäytyy selittämättömänä taianomaisena mysteerinä vielä nykytieteen aikana, jolloin tämänlaisten ilmiöiden selittäminen on ollut kaikkea muuta kun mysteeri. Mysteerinen olo syntyy kuitenkin vain kun kuuntelee näiden selitysten sisältöä. Mysteeri on se, millä moni kokee ne vakuuttaviksi ja järkeviksi.

Muuttuvat symb☮lit.

Valitettavan yleinen tapa on tulkita aineistoa siten, että etsitään siitä yhteyksiä ajattelematta niiden luonnetta. Tämä korostuu symboliikassa. Ei ole tavatonta että jonkin asian väitetään edustavan jotain, koska siinä on yhteys johonkin toiseen merkkiin. Itse törmäsin tähän hieman erikoisessa yhteydessä.

"Peace" -merkkiä (☮) esitettiin saatanaa palvovaksi muutamalla perustelulla: (1) Se on okkulttinen korpinjalka/variksenjalka, "crow's foot". (2) Se on kristillisesti inhottava koska siinä rinnastettaisiin Pyhän Pietarin väärin päin naulitsemiseen, jossa sakarat alaspäin olisivat symboli käsien murtamiselle. (3) Se on "Nero's Cross", joka symbolisoisi kristillisyyttä harhaopiksi. Luultavasti näille yhteyksille on jotkin lähteet, tai ainakin oletan näin.

Minulle se on kuitenkin se "Gerald Holstomin tekemä merkki", joka tuli käyttöön vuonna 1958. Se symbolisoi silloin rauhaa tai sodanvastaista aktivismia, tai hippiliikettä. Moni haluaa olla hippi, ilman että haluaa loukata uskontoa. Ja järkevää sanoa että rauhan symboliksi tulkiten se on uskonnonvastainen vain mikäli uskonto = sotiminen. Kristityt ja muut uskovaiset lienevät eniten tätä rinnastusta vastaan.

Tässä tuleekin esiin se, miten konteksti on tärkeää. Pelkkä löydetty yhteys ei riitä, vaan tämän lisäksi olisi syytä katsoa sen käyttökonteksti. Usein sama symboli näyttelee eri sisältöä eri yhteydessä.

Otan esimerkiksi "kalan".
1: Kristillisessä tulkinnassa kala rinnastuu Jeesukseen. Syynä on se, että kreikan sana "kalalle" on ἰχθύς ikhthýs. Sen alkukirjaimista saadaan sana Iesous (Jeesus) CHristos (Kristus) THeou (Jumalan) Uiou (Poika) Soter (Pelastaja). Tämä viittaa myös siihen että Apostoleja rinnastetaan ihmisten kalastajiksi. Vainojen aikana merkkiä piirrettiin. Siihen liittyi jopa "salaisuus", eli kun ensimmäinen piirsi kaaren, toinen piirsi sen kanssa ristiin toisen kaaren, ja lopputuloksena oli kala. Näin molemmat tiesivät että toinen on kristitty.
2: Kalalla on myös vanhempia merkityksiä. Erikoista on että aika usein ne liittyvät jumalataräitiin: Kiinassa Kwan-yin -Jumalataräiti kuvattiin kalan muodossa. Intiassa jumalatar kali on "kalansilmäinen".
3: Lisäksi kala viittaa symbolina tähtimerkkeihin. Tässä muodossaan se on kristilliseltä kannalta selvästi "pakanauskontoa".

Kuitenkaan itse kalasymboli voidaan aivan täysin järkevästi irrottaa aikaisemmista astrologisista tulkinnoista sekä jumalatar -tulkinnoista. Niiden käyttäminen ei ole "pakanallista", vaikka merkki olisi samantapainen. Kenties tähän liittyen olenkin nähnyt sellaisen selvästi New -Age -uskonnon sävyjä saaneen amuletin, jossa oli kaksi kuunsirppiä, jotka ristesivät ja muodostivat kalan. Tämä ei kuitenkaan ollut kristillinen, vaikka tässä olikin selvä ideatason yhteys kristittyjen kaarien piirtelyyn. Symboli on aina kontekstissa.

Suuri osasyy on tietysti se, että valtaosa symboleista on rakenteeltaan yksinkertaisia. + -merkillä on tuskin sen kummempia kristillisiä taipumuksia. Kun ihmistä lisäksi kiinnostaa kulttuurista riippumatta symmetria, kultaisen leikkauksen lukusuhteet, alkuluvut sekä muu vastaava, on selvä että kulttuurien runsaus tuottaa runsaasti samoja merkkejä eri tarkoituksiin.

Lisäksi joskus toisen paikan symboli ei ole lainkaan symboli. Esimerkiksi roolipeleissä käytettäviä monisärmäisiä noppia syytetään okkultistisiksi, koska niiden muodot ovat erikoisia ja "maagisiksi joskus tulkittuja". Kuitenkin voidaan ajatella että ne viittaavat Platonin perusmuotoihin, Platonin kappaleisiin. Kuitenkin roolipelaajat ovat korkeintaan todennäköisyysmatematiikan palvojia, koska noppien ainut merkitys on olla satunnaisuuden lähde, ja ne tarjoavat sovelluksen erilaisiin tilanteisiin. Joskus pitää saada numero laajalta skaalalta ja joskus pieneltä. Joskus noppakin on vain noppa.

Sitten päästäänkin moniin muihinkin symboleihin. Nimittäin suuri osa yhteyksistä ei ole satunnaisia. Nimittäin uskontojen leviämisessä tavallista se, että se kohtaa eri uskonnon edustajia. Tässä suhteessa on ollut kaksi mahdollista suhtautumistapaa:
1: Vanhan uskonnon jumalat ja symbolit on otettu omiksi. Esimerkiksi monet katolisten pyhimykset ovat vanhoja Jumalia, ja pyhäpäivien merkityksiä on muutettu niiden ajankohdan säilyessä. Ehkä selvin esimerkki on Pyhä Kristoforos, joka on koiranpäinen. Legendan mukaan hän oli ollut erityisen komea ja hän oli saanut rukousvastauksena koiran pään. Näin hän sai keskittyä Jumalan palvontaa naisten sijasta. Tässä hahmossa on kuitenkin Anubis -jumalan vaikutusta. Esikristillinen jumala muuttui pyhimykseksi.
2: Toinen tapa taas on ollut tehdä entisistä jumalista uuden uskonnon demoneja. Tästä esimerkkejä löytyy karhun kohdalla. Suomessa palvottiin karhuja, ja tämän pyhyyden vuoksi sillä oli kiertonimiä "vanha vihtahousu" muutti merkityksensä demoniseksi. Samoin on käynyt monelle muullekin. Toinen esimerkki on "Perkele". Sitä ei löydä yleisestä demonologiasta. Balttilaisessa näkemyksessä (liettuassa) perkunas ja (latviassa) perkons viittaavat ukkosenjumalaan. Eli nimestä on tehty "saatananpalvontaa". Esimerkiksi titaanit, jotka ovat Zeun isä, voivat tätä kautta olla vanhoja alueen jumaluuksia, joista on jäänyt jäänne kreikkalaisten jumalkokoelmaan. Samaa on tietysti tehty symboleillekin.

Tämä on muistettava etenkin saatananpalvonnan (joka eroaa olennaisesti satanismista) yhteydessä. Sillä tosiasiassa epäkristillinen saatananpalvonta on tavallaan oksymoroni. Saatana on nimen omaan kristillinen paha. Sen symboleissa onkin (1) kristillisyyden tuottamia merkkejä, kuten 666 -numero ja (2) kristillisyyden "pahaksi muokkaamia" merkkejä. Siksi on hyvä huomata, että monet saatananpalvonnan symboleista ovatkin olleet joskus "ihan hyviä asioita". Niitä voidaan tulkita tässä kontekstissa.

Babylonia iskee takaisin.

Horoskoopit (kreik: ὡρόσκοπος = ὥρα : aika/tunti & σκόπος : tarkastelija) ovat yleensä harmitonta viihdettä. Jotkut kuitenkin pitävät niitä tärkeinä. Meillä on töissä yksi mies, joka pitää horoskooppeja arvossa. Hän ei toki usko että kaikki kalat olisivat juuri tietynlaisia, vaan että jokaisessa horoskoopissa on useita kuvauksia ja niistä enemmistö sopii siihen oikeaan horoskooppimerkkiin.

Tämä on muutamalta kohdalta erikoista:
1: Horoskoopit on rakennettu Mesopotamialaisen astrologiaperinteen päälle. Tähtikuvioiden kierto taivaankannella sidottiin päivämääriin. Koska tähtikuviot kiertävät hieman eri tahtiin: Ympärikierto ei kestä aivan koko kalenterivuotta, on käynyt niin että nykyisissä horoskoopeissa ole korjauksia tässä kohden, on parin tuhannen vuoden aikana käynyt niin että merkkien olisi pitänyt siirtyä yhdellä eteenpäin, mutta tätä ei ole tehty. Eli horoskoopit on sidottu tähtikuvioihin, mutta eivät kuitenkaan ole. Alunperin astrologia perustui maakeskisyyteen ja siihen että tähtikuviot ovat taivaankannessa yhtä kaukana. Tätä kautta aurinkokeskinen näkemys, jossa tähdet ovat eri etäisyyksillä aikaansaa sen että samassa kuviossa oleva tähti ei luultavasti ole edes lähellä toista saman tähtikuvion tähteä, ne ovat vain samassa suunnassa, mutta niiden välillä voi olla todella pitkä matka: Aivan kuten Helsingin asemalta katsoen näyttää että Pasila ja Kerava ovat samalla linjalla ja kansallismuseo ei ole. Kuitenkin Pasila ja kansallismuseo ovat melko lähellä toisiaan ja Keravalle on mittaa.
2: Toisaalta tärkeä asia oli myös se, että kun vitsailin että tähtikuviohan on rykelmä, jossa on eri kulttuureissa nähty eri muoto, niin että periaatteessa ei ole mahdotonta sanoa että on horoskoopiltaan "muurahaiskarhu" tai "opossumi" - itse kun näen tähtikuvioissa mahdollisuuden näihinkin. Tässä mukaan tuli symbolismi: Eläimet eivät kuulemma ole satunnaisia, vaan eläimen luonne heijastuu eläinratamerkkiin. Siksi esimerkiksi leijonat ovat rohkeita, koska oikeatkin leijonat ovat. Ongelmana on tietysti se, että nämä yhteydet ovat symbolisia: Skorpioneilla on kova kuori ja pehmeä sisus, joten tämä symbolisoi tietysti heidän tunne -elämäänsä. Lisäongelmia tulee tietysti siitä että leijonat nähdään itsellisiksi johtajatyypeiksi ja taistelijaluonteiksi, kun taas oikea leijona on laumaeläin ja saalistamisen sijasta suurin osa niiden elämästä menee loikoilussa, ja lauman urokset ovat erityisen laiskoja, valtaosa metsästyksestä jää naaraille : Toisin sanoen ominaisuus ei tule edes eläimistä itsestään, vaan siitä mitä nämä eläimet ihmisille perinteisesti symbolisoivat. Eli analogia tulee kahden symbolin mutkan kautta. Vaatii melko erikoisen universumin toiminnan, joka osaa lukea nämä efektit. Ihmisluonteelle tämä tietenkin jotenkin ihmeellisesti tuo lisää uskottavuutta.

Psykologia tässä kohden on mielenkiintoinen: Asian takana on tietty ihmisen lajinmukainen tapa ajatella väärin.
1: Forer -efekti on ilmiö, jossa ihminen hyväksyy persoonallisuutensa kuvauksena epämääräisiä, monimerkityksellisiä ja yleisiä lausumia. Forer teki satunnaissanalistoja ja sai kuvaukset osumaan 84% ajasta. Kuvaukset toisin sanoen tarkentuvat mielessä.
___1.1: Tätä tehostaa se, jos sen sanotaan kertovan juuri itsestä. Tämä ilmiö vahvistuu, jos henkilölle kerrotaan että se on tehty juuri hänelle. Tässä takana on tietenkin se, että vaikka ympäripyöreiksi tavallisesti tajutaan vain muutamat kuvaukset, tosiasiassa suurin osa kuvauksista ovat monisyisiä, aivan kuten sosiaalisuusjuttuni kohdalla huomautin. Jos ihmiselle kerrotaan että ne ovat satunnaisia listoja, he ajattelevat joko että että "tuo voi olla tai olla olematta". Mutta kun kerrotaan että se koskee juuri heitä, he ottavat sen tulkinnan että se on. Itsekriittisyys laskee. Siinä missä epävarmuus tai toinen tulkinta olisi tullut ensimmäisenä mieleen, tuokin nyt uudenlaisen tulkinnan mukaan. Tästä hyvä esimerkki on Gauquelin tekemä tutkimus : Hän pyysi isolta joukolta maallikoilta tietoja horoskooppia varten. Heille ei lähetetty tietojen perusteella tehtyä horoskooppia, vaan kaikki saivat massamurhaajan luonteenkuvauksen. Maallikoista 94% arvioi kuvauksen sopivaksi, ja 90%:lla tämän mielipiteen jakoivat heidän perheensä ja ystävänsä. Vaikka Forer jo taustalla oli voimakas, henkilökohtaistaminen näkyi melko paljon, muokkaamatta listaa tulee heti 10% lisää uskottavuutta.
_____1.1.1: Tämän vuoksi esimerkiksi se, jos astrologi innoissaan kertoo että hän oli aikaisemmin ollut skeptinen, mutta oli sitten tutkinut kaikkia horoskooppeja ja niiden jotka eivät olleet hänen omiaan, joutuu uuteen kuvaan. Hänhän tietää mikä on hänen horoskooppinsa. Samoin kuin kavereiden horoskooppimerkin tulkinta tätä kautta onnistuu niin hyvin että ihmetyttää. Muut listat tulkitaan helposti kriittisesti. Itse asiassa olin hieman ilkeä ja kerroin työkaverilleni väärän horoskoopin itsestäni. Hän suhtautuikin hieman kriittisesti ja mainitsi muun muassa että "kala et ainakaan ole". Kalenteri on toista mieltä, mutta en viitsinyt pahoittaa hänen mieltään. Yksittäinen epäonnistuminen olisi kuitenkin tilastollinen poikkeus jopa minun mielestä, sen pohjalta ei oikein voida tehdä osuvaa tulosta.
___1.2: Lisää tehoja syntyy jos kuvaukset ovat pohjasävyltään positiivisia, kuten horoskooppien kohdalla usein onkin. Tämä johtuu siitä että ihmiset näkevät usein mitä haluavat. Jokainen meistä varmasti pitävää itseään Lake Wobegon -efektin mukaisesti itseään keskivertoa parempina "enemmän kuin tilastot sallisivat".
2: Lisäksi ihmisen muisti painottuu. Tali Sharot, Alison M. Riccardi, Candace M. Raio & Elizabeth A. Phelps tekivät kokeen, joka osoitti että ihmisen aivot toimivat siten että se automaattisesti painottaa menneisyyden onnistumisia epäonnistumisten taas saadessa pienemmän painoarvon. Tämä on toki tullut esiin useissa muissakin ennustamiseen liittyvissä testeissä: On tavallista että vaikka epäonnistumisia ja onnistumisia on ollut juuri se, minkä satunnaisuus olisi antanut myöten, ennustaja itse kokee että arvaukset olisivat ollut hyvinkin tilastollisesti harvinaisen osuvia ollakseen sattumaa.
3: Tätä tietysti korostaa se, että astrologian ystävä helposti esittää että hän osaa arvata usein oikean horoskooppimerkin. Kuitenkin kun tarkemmin analysoidaan, huomataan että pääasia hausta koostuukin "et ole ainakaan tuo etkä tuo horoskooppimerkki", jonka epäonnistuminen on tällä ehdolla itse asiassa harvinaista: Kun tähtimerkkejä on 12 kpl, onnistut 5 kertaa kuudesta kun sinulla on nämä ehdot. Ja kun tähän yhdistetään se, että arvataankin muutama horoskooppimerkki, näitä oikeita tietoja tulee todella usein, kolmea neljää merkkiä arvaten joka neljäs osuu aivan nappiin. Ja jos edelliset yhdistetään ja jo toisen onnistuminen lasketaan osavoitoksi, on epäonnistumisesta on itse asiassa tehty melko harvinaista. Ongelma johtuu siis siitä että dataa ei itse asiassa käsitellä tilastollisesti ja kontrolloidusti, ja joustava arvaus vaikuttaa ikään kuin siinä olisi tehty harvinainen onnistuminen, jossa arvataan 1/12 mahdollisuus ja tähän osutaan ainakin 5 kertaa kuudesta.
4: Lisäksi ihminen näkee asiat monesti siten, miten hän haluaa nähdä ne. Tämän vuoksi se, että alkaa uskomaan horoskooppeihin vaikka edellisten kautta vahvistaa luuloa siitä että ne onnistuvat hyvin. Toisin sanoen vakaumus syventää itseään. Alku on helposti jotain pientä: Katsotaan muutama kaverin läpi horoskooppikirjasta ja katsotaan - edellisten vaikuttaessa - että ehkä siinä on jotain perää. Tästä syntyy kasvava luottamuksen kehä. On muistettava että assimilaatio on ihmiselle helppoa ja luontaista. Odotusten teho vaikuttaa hirvittävän paljon, tästä voi tehdä hauskan omakohtaisen kokeilun.
___4.1: Epäonnistumiset voidaan helposti hylätä, ja vain onnistumiset kerrotaan eteenpäön tällöin seurauksena on cherry picking: Kertomus edustaa pientä osaa, eikä se kerro kokonaisuudesta yhtään mitään. Tämä korostuu jos tarinat kerrotaan anekdootteina. Tällöin kuulija ei voi katsoa montako kertaa on yritetty, millä ehdoilla ja miten on onnistuttu. Helposti vain onnistumisia korostetaan, ja niidenkin kohdalla melko epämääräisesti. Tämä ei vaadi edes mitään huijaavaa mieltä, koska epäonnistumiset on helppo rationalisoida pois. Itse asiassa toistuvasti aiheeseen liittyen törmää siihen että (1) osa ei ole oma itsensä, heihin horoskooppi ei toimi, koska se käsittelee taustasuhtautumistapaa, joka olisi luonnollinen. Me näemme käytöksen joka on pinnallista eikä aina luonnollista. (2) arvaus oli väärin koska ei tunne tarkasteltavaa henkilöä riittävän hyvin. Jos data olisi ollut tarkempa, horoskooppi olisi noussut esiin. (3) Horoskooppi ei ennusta jokaista yksilöä oikein, virheetön tietämistä ei vaadita tieteessäkään. Tämä epäonnistuminen oli poikkeustapaus. (4) Astrologilla oli huono päivä, joskus työvire vain ei ole täydessä kunnossa. Jos päivä olisi hyvä, tulos olisi tietenkin noussut esiin.
5: Usein stereotypioita pidetään jotenkin ikävinä asioina, jotka leimaavat ja tekevät liian rohkeita yleistyksiä. Horoskooppien kohdalla niitä perustyyppejä kuitenkin pidetään jostain syystä melko mukavina. Eikä sitä pidetä pelkkänä tilastollisena vetona, vaan tavallisin tapa mitä horoskooppia suunnataan yksilölle on heti lehden palstan jälkeen se, että sitä sovelletaan häneen itseensä. Tässä tehdään yksilöön yleistämisen virhe, joka sekin on tyypillistä stereotypiapohjaisille ennakkoluuloisille ajatteluille, jossa ajatellaan että "Jos usein suomalainen mies juo viinaa kerran vuodessa, ja tuo on Suomalainen mies, hänkin juo viinaa joka vuosi." Tosiasiassa yksilö voi hyvinkin olla absolutisti. Astrologiassa kohtaa helposti kaikki ne induktiivisen profiloinnin pahimmat sudenkuopat joiden vuoksi se usein muuttuu virheelliseksi ja epäluotettavaksi, eikä se tarjoa muuta poliisitutkintaa ja tuomioistuinten varmistusmenetelmää niiden karsimiseksi. Tämä ei ainakaan vahvista horoskooppien toimivuuden uskottavuutta.

Kaikesta huolimatta olen lähes varma siitä, että horoskoopit vaikuttavat elämäämme niin että yhteys horoskooppimerkin ja ihmisen välille saadaan esiin tilastollisella tarkkailulla. Syitä on esimerkiksi seuraavanlaisia:
1: Jotkut ihmiset uskovat horoskooppeihin. Lisäksi ihmiset voivat muuttua elämänsä varrella. Kun horoskoopeissa opetetaan että horoskoopista poikkeaminen voi johtua siitä että ihminen ei ole oma itsensä, tämä kannustaa häntä kohti näitä piirteitä. Toisaalta kun ne nivoutuvat hänen minäkuvaansa ja ne ovat sävyltään positiivisia, ihmiset tavoittelevat niitä. Joskus he onnistuvatkin. Yrittämättä jättäen onnistuminen on harvinaisempaa. Syynä ei siis ole niinkään se että tähdet määräävät ihmisten kohtaloista vaan se että ihmiset tekevät sen.
2: Ja vaikka stereotypioita ei uskottaisi tai niihin ei erikseen painotettaisi, käy helposti sama kuin aasialaisnaisilla matematiikkatestissä: Yleinen stereotypia vaikuttaa vaikka sitä ei edes väitetä todeksi.

Horoskooppeihin uskoakseen ei siis tarvitse olla mitenkään hullu. Se tulee kuin luonnostaan. koska iyminen on pohjimmiltaan "ennustettavan epärationaalinen". Luultavasti horoskoopit vetoavat lisäksi sen vuoksi koska ne antavat tunteen maailman ymmärtämisestä ja hallinnasta. Ja lisäksi niissä on kohtalouskoa, jonka hoivaan ihminen voi paeta vastuutaan ja epäonnistumisiaan. Samalla ihminen kokee olevansa osa kosmosta, jotain suurempaa.