"Peace" -merkkiä (☮) esitettiin saatanaa palvovaksi muutamalla perustelulla: (1) Se on okkulttinen korpinjalka/variksenjalka, "crow's foot". (2) Se on kristillisesti inhottava koska siinä rinnastettaisiin Pyhän Pietarin väärin päin naulitsemiseen, jossa sakarat alaspäin olisivat symboli käsien murtamiselle. (3) Se on "Nero's Cross", joka symbolisoisi kristillisyyttä harhaopiksi. Luultavasti näille yhteyksille on jotkin lähteet, tai ainakin oletan näin.
Minulle se on kuitenkin se "Gerald Holstomin tekemä merkki", joka tuli käyttöön vuonna 1958. Se symbolisoi silloin rauhaa tai sodanvastaista aktivismia, tai hippiliikettä. Moni haluaa olla hippi, ilman että haluaa loukata uskontoa. Ja järkevää sanoa että rauhan symboliksi tulkiten se on uskonnonvastainen vain mikäli uskonto = sotiminen. Kristityt ja muut uskovaiset lienevät eniten tätä rinnastusta vastaan.
Tässä tuleekin esiin se, miten konteksti on tärkeää. Pelkkä löydetty yhteys ei riitä, vaan tämän lisäksi olisi syytä katsoa sen käyttökonteksti. Usein sama symboli näyttelee eri sisältöä eri yhteydessä.
Otan esimerkiksi "kalan".
1: Kristillisessä tulkinnassa kala rinnastuu Jeesukseen. Syynä on se, että kreikan sana "kalalle" on ἰχθύς ikhthýs. Sen alkukirjaimista saadaan sana Iesous (Jeesus) CHristos (Kristus) THeou (Jumalan) Uiou (Poika) Soter (Pelastaja). Tämä viittaa myös siihen että Apostoleja rinnastetaan ihmisten kalastajiksi. Vainojen aikana merkkiä piirrettiin. Siihen liittyi jopa "salaisuus", eli kun ensimmäinen piirsi kaaren, toinen piirsi sen kanssa ristiin toisen kaaren, ja lopputuloksena oli kala. Näin molemmat tiesivät että toinen on kristitty.2: Kalalla on myös vanhempia merkityksiä. Erikoista on että aika usein ne liittyvät jumalataräitiin: Kiinassa Kwan-yin -Jumalataräiti kuvattiin kalan muodossa. Intiassa jumalatar kali on "kalansilmäinen".
3: Lisäksi kala viittaa symbolina tähtimerkkeihin. Tässä muodossaan se on kristilliseltä kannalta selvästi "pakanauskontoa".
Kuitenkaan itse kalasymboli voidaan aivan täysin järkevästi irrottaa aikaisemmista astrologisista tulkinnoista sekä jumalatar -tulkinnoista. Niiden käyttäminen ei ole "pakanallista", vaikka merkki olisi samantapainen. Kenties tähän liittyen olenkin nähnyt sellaisen selvästi New -Age -uskonnon sävyjä saaneen amuletin, jossa oli kaksi kuunsirppiä, jotka ristesivät ja muodostivat kalan. Tämä ei kuitenkaan ollut kristillinen, vaikka tässä olikin selvä ideatason yhteys kristittyjen kaarien piirtelyyn. Symboli on aina kontekstissa.
Suuri osasyy on tietysti se, että valtaosa symboleista on rakenteeltaan yksinkertaisia. + -merkillä on tuskin sen kummempia kristillisiä taipumuksia. Kun ihmistä lisäksi kiinnostaa kulttuurista riippumatta symmetria, kultaisen leikkauksen lukusuhteet, alkuluvut sekä muu vastaava, on selvä että kulttuurien runsaus tuottaa runsaasti samoja merkkejä eri tarkoituksiin.
Lisäksi joskus toisen paikan symboli ei ole lainkaan symboli. Esimerkiksi roolipeleissä käytettäviä monisärmäisiä noppia syytetään okkultistisiksi, koska niiden muodot ovat erikoisia ja "maagisiksi joskus tulkittuja". Kuitenkin voidaan ajatella että ne viittaavat Platonin perusmuotoihin, Platonin kappaleisiin. Kuitenkin roolipelaajat ovat korkeintaan todennäköisyysmatematiikan palvojia, koska noppien ainut merkitys on olla satunnaisuuden lähde, ja ne tarjoavat sovelluksen erilaisiin tilanteisiin. Joskus pitää saada numero laajalta skaalalta ja joskus pieneltä. Joskus noppakin on vain noppa.
Sitten päästäänkin moniin muihinkin symboleihin. Nimittäin suuri osa yhteyksistä ei ole satunnaisia. Nimittäin uskontojen leviämisessä tavallista se, että se kohtaa eri uskonnon edustajia. Tässä suhteessa on ollut kaksi mahdollista suhtautumistapaa:
1: Vanhan uskonnon jumalat ja symbolit on otettu omiksi. Esimerkiksi monet katolisten pyhimykset ovat vanhoja Jumalia, ja pyhäpäivien merkityksiä on muutettu niiden ajankohdan säilyessä. Ehkä selvin esimerkki on Pyhä Kristoforos, joka on koiranpäinen. Legendan mukaan hän oli ollut erityisen komea ja hän oli saanut rukousvastauksena koiran pään. Näin hän sai keskittyä Jumalan palvontaa naisten sijasta. Tässä hahmossa on kuitenkin Anubis -jumalan vaikutusta. Esikristillinen jumala muuttui pyhimykseksi.
2: Toinen tapa taas on ollut tehdä entisistä jumalista uuden uskonnon demoneja. Tästä esimerkkejä löytyy karhun kohdalla. Suomessa palvottiin karhuja, ja tämän pyhyyden vuoksi sillä oli kiertonimiä "vanha vihtahousu" muutti merkityksensä demoniseksi. Samoin on käynyt monelle muullekin. Toinen esimerkki on "Perkele". Sitä ei löydä yleisestä demonologiasta. Balttilaisessa näkemyksessä (liettuassa) perkunas ja (latviassa) perkons viittaavat ukkosenjumalaan. Eli nimestä on tehty "saatananpalvontaa". Esimerkiksi titaanit, jotka ovat Zeun isä, voivat tätä kautta olla vanhoja alueen jumaluuksia, joista on jäänyt jäänne kreikkalaisten jumalkokoelmaan. Samaa on tietysti tehty symboleillekin.
Tämä on muistettava etenkin saatananpalvonnan (joka eroaa olennaisesti satanismista) yhteydessä. Sillä tosiasiassa epäkristillinen saatananpalvonta on tavallaan oksymoroni. Saatana on nimen omaan kristillinen paha. Sen symboleissa onkin (1) kristillisyyden tuottamia merkkejä, kuten 666 -numero ja (2) kristillisyyden "pahaksi muokkaamia" merkkejä. Siksi on hyvä huomata, että monet saatananpalvonnan symboleista ovatkin olleet joskus "ihan hyviä asioita". Niitä voidaan tulkita tässä kontekstissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti