Kampit ovat käteviä koska niissä toinen saadaan maahan. Tästä on hyötyä silloin jos haluaa pois, koska toisen kömpiessä saa kätevästi etumatkaa. (Ja "Maverick" -elokuvan tapaan, jos henkilö pakenee tänään, hän varmistaa sen että hän voi paeta myös joskus muulloin. Erittäin järkevä strategia, jos tavoitteena on olla pitkäikäinen peluri) tai jos haluaa jatkaa, mutta päihittävänä osapuolena.
Kamppien tekemisessä on muutamia tärkeitä elementtejä. Ensimmäinen on tietenkin se, että se riippuu olennaisesti ulottuvuudesta. Ja toisekseen kampeilla on vain muutama toimiva päätyyppi. Kampissa on tärkeää erottaa "sisäpuoli" ja "ulkopuoli". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kun tyylit, joissa minimoidaan toisen hyökkäysvaihtoehtojen mahdollisuudet, tavoittelevat sitä että ollaan toisen "ulkopuolella", eli sivussa sen verran että hän ei kääntymättä pääse esimerkiksi lyömään kuin toisella kädellä koska toinen ei ulotu. Sisäpuolella taas yletytään käyttämään molempia käsiä ja jalkoja.
Kampit ovat valitettavasti tästä näkökulmasta hieman hankalia, koska ne on helpoin tehdä nimen omaan sisäpuolelta. Ulkopuolelta siihen on yksi tapa. Se on tuossa oikealla puolella oleva tapa. On hyvä huomata, että takajalkaan ei ulotu, ja jos ulottuisikin, se ei ulkopuolelta tehtynä välttämättä kaataisi. Käytännössä "etujalan pyyhkäisy" on ainut vaihtoehto. Tämä on syytä tehdä juuri nilkkaan, asento joustaa tuossa asennossa sen verran paljon että kaatuminen ei onnistu kovin hyvin ylempää, joten ne olisivat vain potkuja. (Nekin toki satuttavat, mutta ne eivät ole tämän jutun aihe.) Kohde kääntyy taakse päin.Muut keinot ovatkin sitten tehtävä sisäpuolelta. Olen piirtänyt kummalliset "puu -ukot" siihen tapaan, että niihin päästään myös jos tykkää laillani olla niitä jotka ovat "ulkopuolella". Tätä kautta niissä on "hieman enemmän". Ne ovat tietysti tyyliteltyjä, jotta jokainen tarvitsisi oikeasti opettajan jotta voisi tehokkaasti ja oikein käyttää niitä. Dynamiikka kuitenkin selviää ja ne, jotka "jo osaavat juttuja" saanevat niistäkin jotain irti. (Ellei sitten ole liian perusasiaa heille.)
Sisäpuolellakin on näppärää käydä etujalan kimppuun, aivan kuten ulkopuolellakin. Tätä tilannetta kuvaa tuo toinen kuva, tuossa oikealla sekin. Tässäkin impakti tehdään yleensä kantapäällä, koska se antaa enemmän ja paremman tehon ja sitä voidaan käyttää. Kun toisen jalka nostetaan melko ylös, toinen pää tasapainopisteen tuolla puolen lähtee kompensoimaan tilannetta. Jossain vaiheessa tasapainopiste osuu tukipinta -alan ulkopuolelle ja silloin seuraa tietysti kaatuminen. Kaatuminen tapahtuu tässä kohden eteenpäin, mahalleen.
Sisäpuolelle voidaan tietysti tehdä kamppi lähemmän jalan polvenkin kohdalle. Syynä tässä on jalan rakenne, joka ei ole "ulkopuolelle" ja "sisäpuolelle" katsoen samalla tavoin käyttäytyviä. Tässäkin kannattaa käyttää kantapäätä. Tässä erikoisena piirteenä on se, että impaktin sijasta painaminen voi olla rauhallinenkin. Syy on siinä, että toisella on jalka maassa, joka toimii pysyvänä kiintopisteenä, ja sen suhteen loppujalan painaminen saa tyypin painumaan. Jos tämä tehdään "nopeasti" kaadutaan usein eteenpäin, kuten tuossa kolmannessa esimerkkikuvassa. Mutta jos se tehdään hitaammin, seurauksena on yleensä istuma -asentoon meneminen. Se voi olla rauhallinen tai ripeä, riippuen tietysti siitä miten vahvasti toinen pyristelee. Pääsääntö on: Mitä enemmän painaa vastaan, sitä nopeammin rysähtää.
Kolmas keskeinen sisäpuolen kamppi kohdistuu takana olevaan jalkaan. Tämän voi tehdä joko varvasosalla tai jalkapohjalla painamalla. Kantapäätä ei voi käyttää "ulottuvuussyistä". Tästä kikasta saa kaadettua eteen tai taaksepäin, riippuen siitä miten toisen tasapaino sattuu sillä hetkellä olemaan.Tietenkin nämä olivat vain karkeimmat kampit, esimerkiksi jalan kietomiseen perustuvia kaatoja ja maasta tehtäviä "saksikaatoja" ja muita en laittanut tähän kohtaan. Näitä yhdisti se, että ne tehdään pystyasennosta ja ne ovat äärimmäisen helppoja, ja ne tietysti selvittivät samalla myös tätä "sisäpuolen" ja "ulkopuolen" välistä eroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti