"I never saw a wild thing / sorry for itself. / A small bird will drop frozen dead from a bough / without ever having felt sorry for itself."
(David Herbert Lawrence, "Self-pity")
Ridley Scottia pidetään hyvänä elokuvantekijänä. Hänen tuotoksistaan on mainittava muun muassa mainio "Blade Runner" ja "Thelma & Louise". Sekä "Alien - kahdeksas matkustaja". Hänen henkilöhahmojaan pidetään usein latteina ja kuvauksia maalailevina. Niissä on yleensä myös jotain sanomaa, kuten esimerkiksi "Blade Runnerin" perusmietinnöt tekoälystä, ihmisyydestä ja elämän arvosta.
"Sotilas Jane" taas on floppi, josta häntä ei taatusti muisteta. Syy on selvä. Elokuva on rakennettu sillä tavalla, että sitä taatusti vihaavat kaikki. Pinnallisesti se tarjoaa suorastaan kliseisen rääkkäyselokuvan, joita Amerikassa usein tehdään. Elokuvan kaava on perinteinen "Armeijaan menee joku, jonka taitoa ei arvosteta, mutta teoillaan hän osoittaa olevansa hyvä ellei paras ja lopulta hän saa arvostuksen". Elokuvassa yrittäjänä on nainen. Elokuvassa pääosaa näytteli Demi Moore, luultavasti sen takia että hän halusi eroon siitä vaarallisen syöjättären roolista, joita hänelle muutoin aina tarjottiin.
Tapahtumallisesti elokuvassa ei ole yhtään mitään, jota kukaan ei olisi nähnyt miljoona kertaa. Näin niille jotka arvostavat hyvää juonta, se ei tarjoa kovin mitään. Elokuva ei ole kuitenkaan myöskään erikoinen, joten niille jotka tykkäävät rytinästä, elokuva ei tarjoa "riittävästi". Ei siis ihme, että elokuva floppasi.
Kuitenkin elokuva esittää poikkeuksellisen teräviä kannanottoja. Se esittää naisasian tiimoilta esityksiä, jotka repivät sekä sovinistien että feministien linjoja samanaikaisesti. Siksi ne, jotka ymmärtävät nämä esitykset - Scott kun ei suoraan kerro mikä on oikein, vaan antaa kuvien puhua implisiittisesti kantansa - eivät todennäköisesti pidä asiasta.
Sovinistit tuskin pitävät siitä, että
1: Elokuvassa korostetaan sitä miten naiset eivät pääse kaikkiin armeijan töihin. 25% työpaikoista on suoraan naisten ulottumattomissa. Tätä asiaa vastustaa naissenaattori. Hänen aloituksensa vuoksi kokeeksi SEAL -joukkoihin laitetaan kokeeksi yksi nainen. Siellä on elokuvassa ennen tätä ollut vain miehiä, mutta nyt sinne tulee nainen. Aikaisemman pohjalta 60% SEAL:iin menijöistä lopettaan jo ensimmäisen viikon aikana, vaikka heillä on pääsyvaatimuksena jo hyvää asiantuntemusta sotilasalalta.
2: Lisäksi elokuvassa esitetään muutenkin että naisia pidetään vähemmän hyvinä. Asenteet yltävät sotilaista yrittäjänaisen aviopuolisoon. Sovinistit ovat sitoneet sekä miehisyytensä että omaarvontuntonsa siihen että kykenevät sellaiseen mihin "akat" eivät. Tämän uhkaaminen rikkoo egon, ja loukkaa sekä pelottaa heitä. Sotilaat nähdään ikään kuin ylimaskuliinisina olentoina. Ja jos nainen tekee sitä - ja vieläpä yhdellä kädellä punnertaessaan vääntää lauseita kuten "Ime mun munaa", niin e tietenkin rikkoo heidän minäkuvansa ja sen miten he ihmisyyden näkevät ja itsensä asettavat.
3: Erityisesti asian tekee selvästi rinnastus entiseen rasismiin: Mustia ei päästetty ennen erikoisjoukkoihin, koska esitettiin että heillä oli synnynnäisesti huonompi pimeänäkö. Mustalla miehellä ei siis ollut oikeutta puolustaa maataan samaan tapaan kuin valkoihoisilla.
Feministit taas tuskin pitävät siitä, että.
1: elokuvassa toiminta esitetään poliittisena pelinä, jossa ei olla asiassa sisällä. Tämä korostuu sillä, että hakijoista valitaan ulkonäköperusteilla. Ruma nainen ei kelpaa, vaan sen täytyy samanaikaisesti osoittaa olevansa todella hyvän näköinen. Ulkonäköasiat korostuvat muiden avujen kustannuksella. Tämä on tärkeää koska kokelaan naama kuitenkin menee lehtien kansiin eikä feministien aatelinjausta haluta naamaistaa rumaan naiseen.
2: Ja vaikka pinnallisesti kannanottona on se, että sukupuolella ei ole väliä, esimerkiksi tässä kohden on selvää että kokelas nähdään pelkästään sukupuolensa kautta. Häneltä ei kysytä haluaako hän ajaa jotain teemaa. Sitä kautta reagointi siihen kun hän erikseen kertoo että hän ei ole koulutuksessa tekemässä mitään pointtia tai politiikkaa, hänelle sanotaan että yleensä jos ei olla, sitä ei tarvitse mainita. Ongelmana on siis se, että vaikka haluaisi vain tehdä, eikä olla ideologian mallinukke, tätä valintaa ei sallita naiselle. Tämä taas kahlitsee.
3: Ja vaikka teemana on se, että naiset pärjäävät aivan yhtä hyvin, kaikessa korostetaan eristämistä. Naiselle annetaan kompensaatiopisteitä, muita erioikeuksia ja muita vastaavia. Tämän takia hän ei saa ystäviä. Hän käy valittamassa asiasta ylemmilleen, josta seuraa kommentaatiota siitä miten kohteliaisuus nähdään vainoamisena. Tosiasiassa tilannetta katsoessa on melko selvää, että kompensaatio korostaa perinteistä näkemystä. Asenne on se, että kun tilannetta täytyy tasata, se johtuu siitä että "se on huonompi". Tätä kautta syntyy sekä kateutta, että se muutenkin vahvistaa vallitsevaa normikäsitystä sen sijaan että osoittaisi sen vääräksi. Demi Mooren esittämä Jordan O'Neil haluaisi kuitenkin että hänet otettaisiin samanarvoisena ja että hänet hyväksyttäisiin taitojensa, ei sukupuolensa vuoksi. Aivan samoin kuin häntä ärsytti se, että hän ei ollut aikaisemmin saanut pestejä, ei taitojensa vaan sukupuolensa vuoksi. Feministit tunnetusti pitävät näistä tasauspisteistä ja kiintiöistä. Kuitenkin elokuvan mukaan tasa -arvo ei ole sitä että kaikkien olisi tehtävä kaikkea yhtä paljon, vaan korostaa enemmänkin sitä että taidon on ratkaistava, ei sukupuolen. Siksi systeemi on reilu, jos "kaikkien pisteet arvioidaan samalla tavalla". Tämä tietenkin korostuu sodassa, jossa vihollisen luoti ei anna naissotilaalle etumatkasekunteja.
4: Elokuvassa selviää, että naissenaattori sabotoi koulutuksessa pärjäämisen, koska hän tavoittelee naissotilaasta keulakuvaa. Ideana on se, että hän lähettää kuvia "anonyymisti" saadakseen esiin että "naista rääkätään". Tätä kautta hän on rakentanut perinteisen kaksoisansan: Jos nainen pärjää, se kertoo että nainen on hyvä, mutta jos nainen keskeyttää, se johtuu vainosta ja siitä että sovinistimiehet eivät ole reiluja. Ja jälkimmäinen toimii paremmin politiikassa. Vainottu uhri on aina tehokkaampi kuin onnistuja. Senaattori korostaa tekonsa oikeutusta erikoisilla syillä: Ensinnäkin hän näkee miehet vain perseeseen tuijottajina ja armeijaa jonain, jota kukaan nainen ei aidosti halua tehdä. Tätä kautta hän päättää että O'Neil ei voi haluta olla armeijassa muusta syystä kuin "tekemässä pointtia". Senaattorin mielestä armeija on miehistä aggressiivisuutta. Tämä näkemys selvästi halventaa miehiä, pitää heitä väkivaltaisina by definition. Ei toiminnan ja tekojen vaan sukupuolen vuoksi.
5: Senaattori vetoaa myös tilastoihin ja siihen että hän ei halua suututtaa kansaa: Naissotilaan kuolema on äänestyste mukaan erityisen paha asia. Tähän O'Neil korostaa ihmisen kuoleman eriarvoisuutta. Senaattorin esitys siitä että vain miesten paikka on sotimassa, että se on heidän roolinsa ja että naissotilaiden kuolema olisi pahempi asia kuin miessotilaan kuolema tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että miehen elämällä olisi vähemmän arvoa kuin naisten elämällä. Tällöin feministit eivät aja tasa -arvoa, vaan miehen elämän arvon halventamista.
Tätä kautta voisi sanoa karkeasti että tämä elokuva on sellainen että tuskin kukaan pitää siitä. Joko juoni tai sisältö mättää. Ja jos sisällöstä ymmärtää, tuskin pitää näkemästään. Mutta kaikkien pitäisi silti nähdä se. Ja jos se ärsyttäisi, se pitäisi katsoa uudestaan.
Jätin alkurunoon pienen jännän. Sen tarkka rooli kyllä selvinnee, kunhan elokuva vain on tullut katsottua. Vihjaan että se liittyy Viggo "Aragorn" Mortenseniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti