(Edward. O. Wilson, "Konsilienssi", sivu 284)
Legismiin, eli näkemykseen jonka mielestä ihmiset tarvitsevat vahvan ja tarkan lainsäädännön, perustuu näkemykseen jossa ihminen on pohjimmiltaan epäsosiaalinen. Tämän vuoksi kautta se olisi altistettava erilaisille ulkopuolelta tuleville laeille, jotka pitäisivät ihmisen kurissa. Tätä kautta ihmisten moraalia vahditaan kahdella tavalla: Ihmisten toimintaohjeet joko siirretään uskontoon tai sitten ne byrokratisoidaan.Tätä näkemystä edustavat esimerkiksi ne kristityt, jotka korostavat perisynnin tulkintaa, jossa sen katsotaan tarkoittavan sitä että ihminen on muuttunut pahaksi. Perisynnin vuoksi olemme epätäydellistyneet ja kaikkinainen synti on myös alkanut houkuttamaan. Tähän liitettin jopa kollektiivisen koston idea: Sen vuksi esimerkiksi tuttu kotoinen Luterilainen kirkkokin piti jumalanpilkasta oikeana tuomiona kuolemantuomiota. Se ei ole tietenkään ainut maa, jossa jumalanpilkkaamisesta on rangaistu ankarasti. Islamilaisissa maissa tuomio "samasta rikoksesta" saa nykyäänkin "saman tuomion". .
Myös kiinassa noudatettiin tätä näkemystä. Jukka Hankamäki korostaa tätä. Hän kirjoittaa siitä miten maahanmuuttajia ei ole hyvä tuoda maahan, koska ihminen ei pidä ulkopuolisista ja vain kaukaa voimme välittää ristiriitoja. Voimme sen sijaan arvostaa heitä kaukaa. Vain lähellä heistä tulee ongelma. Hänestä "ero on parempi kuin huono liitto". Hän muistuttaa että kiinassa saatiin aikaan mahtava saavutus, kiinan muuri, kun kansa yhdistyi vastustamaan yhteistä vihollista. Yhtenäiskulttuurin vahvuus on yksimielisyys, ja yhteistyö on voimaa.
Tähän liittyy vahvasti ksenofobia, vieraanpelko. Ihminen luonnostaan epäilee vieraita asioita. Luottamus on heikoilla. Tätä usein myös tuetaan institutionaalisesti: Esimerkiksi heimouskonto voi varoitella vieraista, ja tätä kautta pelkoa heihin vahvistetaan. Legismiin tämä liittyy luontevasti, koska jos ihminen tarvitsee lakia ja lainsäädäntö on "meidän", ja muilla on toinen ei "niillä" ole "meidän" lakia. Siispä heiltä puuttuu valvonta, joten he ovat odotusarvoisesti pahoja.
Yhtenäiskulttuurin perustelut ovat tietysti kaikille tutut. Se synnyttää sisäistä yksimielisyyttä ja sisäistä rakkautta. Kaikilla ryhmillä on "rakkaus keskuudessaan" : Sisäpiirin edestä taistellaan, uhraudutaan ja sitä puolustetaan. Se myös vähentää sisäisiä ristiriitoja. Tämä on tietysti totta. Sherifin "Robbers Cave" näytti ihmisen tunteiden koko kirjon. Pieni ryhmä syntyi helposti. Toiseen ryhmään syntyi ilkeämielistä ja aggressiivista kilpailuhenkisyyttä välittömästi. Ja vasta ulkoinen vihollinen liitti kilpailevat ryhmät yhteen. Toisin sanoen ihminen on helposti jonkinlainen rasisti - tai ainakin toiseuttaja. Hankamäki viittaa siihen, että kaukaa olisi parempi rakastaa. En kuitenkaan usko että rakkaus kaukana oleviin olisi se, mikä toteutuu. Etäisyys estää vain pahanteon. Ja siksi sotia varten varustaudutaan vain niiden maiden varalle, joiden on mahdollista hyökätä. Kautta historian tämä on käytännössä ollut rajanaapurimaat.
Ongelmana on tietenkin rajanveto: Yhtenäiskulttuurin nimissä on kautta aikojen perusteltu erilaisia ihmistyyppejä koskevia kieltoja. Esimerkiksi homoseksuaalisten on nähty hyökkäävän yhteiskunnan ydintä, perhettä, kohtaan. Se on tätä kautta uhannut koko yhteisöä. Sen vuoksi se on haluttu kieltää. Sekin on yhdistänyt ihmisiä. Myös noitavainot nousivat paikoin Saksassa hysterian tasolle. Se siis yhdisti ihmisiä valtavasti. Niitä harva pitää kuitenkaan oikeutettuina. Oma kommenttini on siksi se, että "hyvä av(i)oliitto on aina parempi kuin asumusero."
Ehkä syynä on se, että luotan että ihmiset ovat luonteeltaan "riittävän moraalisia" kyetäkseen tulemaan erilaisten kanssa toimeen. Se, että ksenofobia on ihmisissä helposti ensimmäinen reaktio, ei tarkoita että yhteiskunta ei voisi tehdä asialle mitään vaan että se tulisi ottaa pakottavana voimana huomioon. Toki homoseksuaalejenkin oikeuksien puolustaminen on aikaansaanut vastustusta ja sisäisen hajaantumisen lisääntymistä, joka on harmittomimmillaan sitä että rukoillaan ryhmässä eduskuntatalon edessä kun jotain tälläistä lakia on käsitelty. Kuitenkin näkemykset ovat jo minun elossaoloaikanani muuttuneet paljon. Minusta hyvään suuntaan. Kiinan muuri on tietysti mahtava saavutus, kuten myös Kiinan nykyisin harjoittama vahva nettisensuuri. Ideakin on juuri sama. En silti näkisi tätä lähtökohtaisesti riittävän hyvänä perusteluna, joka jotenkin tekisi Kiinasta moraalisemman paikan, pikemminkin päin vastoin.
Siksi minusta on olennaista tunnistaa toiseuttava sääli sympaattisesta myötätunnosta. Tämä on helppo tuoda esiin NIMBY (Not In My Back Yard) -asenteella. "NIMBY -ihmiset" säälivät esimerkiksi alkoholiongelmaisia ja muita vähäosaisia. He samalla tekevät säälillä näistä alempiarvoisia ihmisiä, toiseuttavat ne. Tämä nousee esiin sillä, mitä tapahtuu jos vaikka alkoholiparantolaa aletaan suunnittelemaan alueelle: Heistä oikea paikka on yksinkertaisesti "jossain muualla", eli mahdollisimman kaukana niistä paikoista jossa hän asuu ja joissa hän liikkuu. Parantolan rakentamista he voivat kuitenkin tukea, jos se tehdään kauas. Tässäkin on takana sitä, että valmistumisen myötä alkoholiongelmaiset siirtyvät muualle, ja sitten niitä ei tarvitse enää "katsoa katukuvassa". Sen sijaan aidon myötätunnon kohdalla tätä kauko-lähirakkauden eroa ei ole. En siis usko että "kaukaa" varsinaisesti "rakastetaan", vaan tämä kunnioitus on jotain hieman muuta, se on jopa lähempänä vihaa. Se vain teeskentelee rakastamista.
Toki ymmärrän, miksi Hankamäki, joka on avoimesti ja rohkeasti homoseksuaali, saa näkemykseensä pontta. Minäkin olen homoseksuaalejen ystävieni kautta saanut huomata, kuinka islamilaiset ovat usein vahvasti homoseksuaalisuuden vastustajia. Kun ollaan nuivia, ihminen on tyypillisesti nuiva takaisin. Kun juuri on sanut "luvan olla olemassa", tuskin haluaa ensimmäisenä siirtää maahan ihmisiä, joiden mielestä "ei saisi olla olemassa".
Kuva: Albrecht Dürer, "Jumalanpilkkaaja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti