Juoruiluja eräästä merkittävästä blogista

"Takkirauta" -blogi oli mielestäni hyvin kiinnostava. Osittain siksi että se oli ihan fiksu. Osittain siksi että se kuvasi pedantisti ja riittävällä informaatiolla tietynlaisen ajattelusuuntauksen sisältöä. Siksi minua harmittikin kun blogi poistui. Tai siis tarkalleen ottaen blogi ei ole poistunut. Se on "Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia. Jos arvelet, että on tapahtunut virhe, ota yhteyttä blogin kirjoittajaan ja pyydä kutsu."

Ratkaisu oli omituinen; Blogitekstejä oli paljon ja moni olisi varmasti pitänyt siitä että tekstit ovat julkisia. (Asiaa ihmeteltiin jonkin verran.) Toisaalta jos teksteistä ei pidä voi blogin poistaa-poistaa aivan kokonaisuudessaan. Asiaan saatiin mielenkiintoista valoa. Sillä tällä hetkellä Takkirauta ilmestyykin miellyttävästi foorumimuodossa. Tämä luonnollisesti ilahduttaa mieltäni. Blogin keskusteluryhmä oli sen verran runsas, että foorumi varmasti taipuu tämäntyylisiin asioihin hyvin.

Toki tätä kautta selviää muutakin. Tekstejä lukiessa löytyy adminin mainintoja kuten "Julkaistu Takkirauta-blogissa" ja perässä päivämääriä ja kellonaikoja (Esim, "Julkaistu Takkirauta-blogissa 4.7. 2017 kello 09:16".) Tämä kertoo siitä että blogia on tehty ns. echo chamber -malliseksi. En suhtaudu tämänlaiseen toimintaan kovin kunnioittavasti. Mieleen tulee sekin että Takkirauta -blogin sisältö vaikutti loppuaikoinaan ärjyyntyneen melko tavalla - foorumi sen sijaan näyttää hyvinkin leppoisalta. Tässä mielessä mieleen ei voi olla tulematta sitäkin että mitä kaikkea ääriliikkeilyä potentiaalisessa suljetussa ja valitulle kansalle tarjotussa blogissa on. Eihän siellä välttämättä mitään oikeasti ole. Mutta näin ulkopuolelle tälläinen piilottelu haiskahtaa vähintään epäilyttävältä.

---

Tähän liittyen voisin sanoa että minun kunniotukseni on Takkirauta -blogistin kannalta siitä kiinnostava, että minulla on käytännössä hyvin varma tieto siitä kuka hän on yksityishenkilönä. Asian selvittämien ei ollut edes kovin vaikeaa. Hän on vuotanut tietoja itsestään hyvinkin paljon. Toki tässä on mahdollista erehtyä; Hakutiedoilla käsiin tulee kourallinen ihmisiä. Ja tätä kautta mukaan voi solahtaa vahingossa eräs Turkulainen saksalainen miekkailija. Mutta tietenkin löytäminen on helppoa jos laittaa esim. sosiaalisen median julkisiin ammattiprofiileihinsa sen tyylisiä tekstejä kuin (vapaasti suomentaen) "harrastan purjehdusta, uintia, pienoismallien tekemistä, valokuvaamista, historianelävöittämistä, laskuvarjohyppyä ja kendoa. Omistan jahdin ja olen suunnistuskouluttajana nimeltä mainitussa purjehdustoiminnassa. Olen harjoittanut kilpailutasoista uimista kansallisella tasolla nuoruudessani. .. Historiassa kiinnostukseni koskee erityisesti keskiaikaista historiaa, erityisesti heraldiikkaa, jousiammuntaa ja taistelutaitoja. Valokuvauksessa olen keskittynyt purjehduskuviin. Minulla on yksityinen lentolupakirja. Myers-Briggs-tyyppini on INTJ". Kunnioituksen väheneminen lisää halua tehdä tämäntapaisia "paljastuksia"..

Millään nettimeemeillä ei ole väliä #HASHTAGONSAATANASTA

Taannoin netissä oli #BLACKLIVESMATTER -kampanja. Siinä korostettiin esimerkiksi poliisien tekemää väkivaltaa ja ampumisia jotka kohdistuivat tilastojen valossa selvästi useammin tummaihoisiin kuin muihin. Tämä suututti ihmisiä ja he perustivat vastakampanjan #ALLIVESMATTER. Jossa korostettiin että kaikkien elämä on arvokasta.

Näiden kahden iskulauseen välille syntyi taistelua. Mikä on tavallaan hupaisaa koska tosiasiassa niiden välillä ei ole ristiriitaa. Voidaan jopa sanoa että logiikan tasolla voitaisiin jopa sanoa niin että jos mustien elämällä ei olisi väkiä ei kaikkien elämälläkään voisi olla väliä.

Mutta tässä tietenkin katsottiin jotain ihan muuta kuin näiden sisältöä. Tarkalleen ottaen kysymys oli preferensseistä; #BLACKLIVESMATTER -kampanjalla oli kohde. Tilastollinen ero joka oli havaittu. Tämä ero oli se ongelma johon he halusivat puuttua. #ALLLIVESMATTER taas sanoi että tällä erolla ei ole relevanssia ja huomio pitäisi siirtää pois tästä tilastollisesta erosta.

Tämä jäi tietenkin sen jalkoihin että virallinen totuus tarkasteli iskulauseita kuin ne olisivat kirjaimellisia ja niitä käsiteltäisiin logiikkapohjalla ilman että niihin liittyisi lisäasenteita.

Tässä mielessä onkin hyvä muistaa että sama asenne ja tilastoero olisi voitu nostaa esiin kampanjalla #ALLLIVESMATTER joka alleviivaisi sitä että murhatilastoissa oleva ero korostaa sitä että tummaihoisten elämällä ei ole väliä. Ja että tämä olisi pakko korjata. Eli lause "kaikkien elämällä olisi väliä" alleviivaisi sitä että kaikkien elämää ei kunnioiteta samalla tavalla. Ja se olisi sovitettavissa iskulauseen taakse aivan täysin.

Ja jos kampanja olisi rakennettu tältä pohjalta #ALLLIVESMATTER ei olisi saanut tukea niiltä jotka nyt tätä samaa iskulausetta kannattivat. Itse asiassa he todennäköisesti vastustaisivat sitä. Koska kysymys on siitä mihin kontekstiin ja ideologiseen ryhmään iskulause liitetään. Ei edes siitä ollaanko asioista samaa mieltä vai eri mieltä.

Itse näkisin että Alllivesmatter ja Blacklivesmatter ovat molemmat pintatasollaan lauseita joista enemmistö on ainakin virallisesti samaa mieltä. Riitaa oli kuitenkin paljon. Koska ihmiset riitelivät. Ja asiat.

Poliittisia muoti-ilmiöitä ja iskulauseita ei pyöritetä logiikalla koska ihmisiä ei pyöritetä logiikalla. Selitykset joilla iskulauseita oikeutetaan eroavat yleensä vahvastikin niistä asenteista joilla niitä tehdään.

YouTuben ihmeellinen pulmakierre

Algoritmit ovat nykyään kenties tehokkain tapa käyttää näkymätöntä valtaa. Voidaan puhua "algokratiasta" jossa esimerkiksi se joka päättää millä tavalla Googlen hakuehot optimoidaan vaikuttaa (1) siihen mitä näkyy ja ei näy (2) minkälaisia kieroiluja näiden ominaisuuksien vuoksi kannattaa käyttää kun halutaan saada näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa.

Tässä mielessä algokratian hankaluus onkin siinä että valta joka on näkymätöntä ja huomaamatonta ei tässä tapauksessa ole "vähemmän valtaa tai kiltimpää valtaa" vaan se on vahvempaa valtaa koska takana on myös valtaa tiedosta. Toisaalta tietoja ei voida vain julkisesti antaa esille koska muutoin hyväksikäyttäjiä löytyy aina.

Hyvä esimerkki tästä on YouTuben menneisyys. Sehän on painotti aluksi näkyvyyttä siten että ne videot jotka saivat paljon klikkauksia menestyivät. Ne olivat niitä joita ehdotettiin. Tästä syntyi kulttuuri jossa klickbait ja esimerkiksi seksuaaliset latauskuvat toivat pettyneitä klikkauksia, "huijauskatsojakertoja". Tähän reagoitiinkin siten että nykyään algoritmit painottavat "relevanttia katsomista" joka lasketaan videon katsomisajasta. (Tarkat yksityiskohdat tästä ovat tuntemattomia.) YouTube myös muuttaa algoritmejaan jotta erilaiset kikkakuutoset eivät yliyleisty.

YouTuben otin esiin sitä kautta että se on myös monelle elinkeino. Yksi tälläisistä monen miljoonan seuraakajannan omaavista tyypeistä on Joerg Sprave. Hän on saksalainen hyvin erikoinen mutta lempeä tyyppi jolla on kanava nimeltä "Slingshot Channel". Hänen kanavansa edustaa "rakenna ja kokeile" -tyyppisiä ratkaisuja. Tyylilajin tunnettuja hahmoja löytyy televisionkin puolelta. Esimerkiksi "Mythbusters" -sarjan Adam Savage ja Jamie Hyneman on sovitettavissa kyseiseen genreen. Videoidensa perusteella herra Sprave on vähintään kohtuullisen sekopaatti, mutta lempeä ja harmiton sellainen.

Hän päätyi mediakohun keskelle kun DailyMail julkaisi uutisen "Google blood money: Web giant cashes in on vile seven-minute video showing ‘knife expert’ penetrating a stab vest like the one worn by murdered Westminster PC" jossa häntä syytettiin ISIS -kouluttajaksi. Viitekohtana oli video jossa Sprave testasi yhtä suojaliivimallia. Tämän suojaliivin väitettiin olevan sama kuin poliiseilla (mikä ei pidä paikkaansa) ja että video oli opetusmateriaalia siitä miten taistella tyyppiä vastaan jolla on sellainen turvaliivi. (Teknisesti ottaen totta, koska liivi oli susi ohje menee suunnilleen mallia "bodaa vähän ja lyö lujaa". En tosin usko että terroristit joutuvat tämänlaisia opettelemaan erikseen.) Spravea kuvattiin myös veitsiekspertiksi, joka on siitä omituinen nimitys että en tiedä mistä sellaisen arvonimen saa. Etenkin kun Sprave ei ole mikään kamppailulajiekspertti. Hän enemmänkin rakentaa asioita. Hänen kanavansa

Tästä on keskusteltu hyvin paljon eri paikoissa. Spraven oma vastine syytöksille on katsomisen arvoinen. Se on sarkastinen ja kohtelee DailyMailia kuten DailyMail kohteli häntä itseään. Tähän liitoksissa onkin se, että suuri määrä mainostaja on lähtenyt. Brändiboikotti on toki Spraven kanavaa laajempi. Mutta se on selvästi osana systeemiä.

YouTuben algoritmiikka iski tässä tapauksessa jonkin aikaa Spraven lompakkoon. Koska syytöksissä ei selvästi ollut pohjaa ei kanavaa poistettu. (Ja kun kanavaa ei poistettu se on aika vahva indikaattori että tämä myös tiedetään.) Tässä kohden on kuitenkin hyvä huomata, että artikkeli on johtanut kysymyksiin ns. mustasta listasta ja sille joutumisesta. YouTube on tehnyt sen jonka jokainen järkevä yritys tässä tapauksessa tekee. Pyrkii minimoimaan taloudelliset tappiot. Ja estämään vastaavien tapahtumisen jatkossa.

Tässä yhteydessä on noussut esiin se, miten YouTuben algoritmit näyttävät mainoksia eri paikoissa. Mainostajat eivät ole pitäneet siitä että mainoksia näkyy jossain yhteydessä joka voi haitata heitä. "Verirahoihin" ei haluta olla liitoksissa. Tässä yhteydessä on muutettu käytänteitä. Algoritmeista rahansaanti on vaikuttanut. Näin ollen ei ole väliä onko tämänlaisissa kohuissa järkeä tai ei. Ne ovat tehokas keino iskeä sinne missä tuntuu, tarkalleen ottaen lompakkoon.

YouTuben "advertisement friendly" -käsite on sekin herättänyt paljon keskustelua. Se on vaikuttanut "true crime" ja kauhukanaviin. Ja kaikkeen muuhun joka heittää "Poliittisesti epäkorrektia" tai jotakuta järkyttävää materiaalia. Tämä voidaan nähdä ikärajakysymykseksi ja tämänlaiset rajoitteet koskevat toki kaikkea muutakin mediaa joten tässä ei tavallaan ole mitään uutta tai ainutlaatuista. Mutta tämä on selvästi vaikuttanut moneen muuhunkin asiaan. Esimerkiksi paljon seurattu ja sisällöltään hyvin kuivakka David Pakman Show on joutunut tilanteeseen jossa sen videoiden tekemistä ja julkaisua ei rajoiteta. Mutta se ei tienaa mitään. Kanava on itse asiassa siitä kiinnostava että se on osa laajempaa toimintaverkostoa joka toimii myös televisiossa. Ja näissä se täyttää kovimmatkin asiallisuusstandardit. Se tuottaa epäräväköitä liberaaleja uutisia jotka koskevat esimerkiksi ihmisoikeusasioita ja politiikkaa. (Kanava edustaa "poliittista korrektiutta" siinä mielessä että se on sekä poliittinen että hyvin korrekti.)

David Pakman Shown kohdalla on tullut vastaan jopa tilanne jossa sitä on erikseen haluttu tukea siten että YouTubea on lähestytty mallia "Olen mainostaja ja haluan että mainokseni näkyvät juuri tällä kanavalla, ottakaa rahani" ja YouTube on sanonut "ei". Selvästi advertisement friendly on jotain muutakin kuin mainostajien tukemista. ; Selvästi ateismi ja sekularismi ja humanismi ja liberalismi ovat lähtökohtaisesti "järkyttävää materiaalia" joka ei sovi perheen pienimmille tai kenellekään kanavan runsasmääräiselle seuraajakunnalle.

Prosessi näyttää toki silmiini tutulta. Saatanapaniikki 90 -luvullakin lähti perättömistä yhteyksistä (jossa saatananpalvontaa liitettiin ties mihin, mukaanlukien roolipeleihin). Ja se levisi haluun sensuroida kokonaisia alakulttuureita. Syntyi paljon melua tyhjästä. (Ja tätä ylläpitivät paljon metelöivät tyhmät.) ; Kyseessä oleva kauhistujaporukka on asenteeltaan sellaista että he ovat viimeinen taho jonka käsiin haluan antaa algokratian avaimet. Siinä vaiheessa kun faktantarkistamattomat huhupuheet ja näistä kauhistuneet suun kautta huohottajat määräävät siitä saako kylähullu tai väärää mieltä oleva uutistoimisto leipää pöytään, on jopa Illuminati miellyttävä vaihtoehto. Minä kun tiedän omakohtaisesti mitä "kristillinen rakkaus" tälläisissä kauhupaniikeissa tarkoittaa noin niinkuin kristittynä olemisen konkretiassa.

Kuulutko kirkkooon.. can you be heard to the church?

Kirkkoon kuuluminen on tietenkin byrokraattinen kysymys. Jäsenyydestä on kysymys. Tässä mielessä kun ihmiseltä kysytään kuuluuko hän kirkkoon on kysymyksessä tähän liittyvä kysymys. Tässä kontekstissa kirkosta erotaan ja siihen liitytään.

Mutta kenties tärkeämpi olisi kysyä että kuuluuko kirkkoon. Siis siinä mielessä että onko oma olemus ja mielipiteistö jotain joka vaikuttaa kirkon sisällä. Tällöin vastaus saattaisi muuttua hyvinkin radikaalisti. Moni kirkon jäsen on hiljaa. Toisaalta itse olen niitä jotka huutavat kovaa ulkopuolelta. Toki minunkin kokemukseni on että minä kenties olen kovaääninen mutta kuulluksi en tule.

Kun kirkosta eronnut uskonnoton huutaa internetissä vlogiin, kuuluuko siitä ääni jos kukaan ei klikkaile?

Saako demokratiassa hävinnytkin sanoa mielipiteensä?

Trumpin vaalien jälkeen hävinneet puolet ovat tehneet monenlaisia. Eräs tapaus on erikoinen. Se oli omituinen ja kiehtova. AIheena on "HE WILL NOT DIVIDE US" -viestiä toistava taideprojekti. Viesti oli selvästi myös ns. poliittista taidetta. Ja Trumpin vastaista. Viesti on tietenkin jossain määrin hävinneiden karkeroitumitsa joka on naamioitu optimismiksi. Virallinen viesti onkin jotain joka selvästi yrittää optimismilla reagoida jakautumisen ja vihollisuuden uhkaan jota koetaan olevan ilmassa. "Open to all, 24 hours a day, seven days a week, the participatory performance will be live-streamed continuously for four years, or the duration of the presidency. In this way, the mantra "HE WILL NOT DIVIDE US" acts as a show of resistance or insistence, opposition or optimism, guided by the spirit of each individual participant and the community. "

Mutta sitten nörtit ja trollit iskivät. 4CHAN, joka on Suomalaisen ylilaudan suurempi ja vielä aavistuksen verran mielipuolisempi paikka on jokin jossa ei saa kertoa että jokin on "mahdotonta". Kun nörtit uskovat tieteellisiin induktioihin rukouilun sijasta, ja heillä on käsissään ns. aivan liikaa vapaa-aikaa, tapahtuu hyvin ällistyttäviä asioita.

Alun perin "HE WILL NOT DIVIDE US" -kuvaa laitettiin kameroihin. Ja sen paikka oli tiedetty. Siksi trollit menivätkin sen lähelle tuottamaan Trumpia tukevaa iskulausetta. Näin ollen yhtenäisyyttä korostavaa viestiä ei sensuroitu mutta taideprojektia katsovat kuulivat videoissaan Trump -myönteistä viestintää. Tämä on tietenkin jossain määrin kiusaannuttavaa heille joille koko projekti oli hengeltään Trumpinvastainen ja reagointi Trumpiin liitettyyn uhkaan.

Ja niin kävikin että viestin paikkaa ja sitä kuvaavaa kameraa siirrettiin. Tällä kertaa tuntemattomaan paikkaan. Viestiä ei muutettu. Se liehui lipussa joka oli vedetty salkoon. Videokamera kuvasi tyhjää taivasta. Kuvassa ei ollut maamerkkejä tai mitään muutakaan jotta sen paikkaa voitaisiin selvittää.

Tähän liitettiin viesti jossa luvattiin että viesti pysyisi salossa koko Trumpin vallassaoloajan. Tämä koettiin haasteena ja haastamisena. Ja tästä alkoi ns. projekti ; 4Chanilaiset tarkkailivat videota. Siinä tapahtui asioita. Aurinko nousee ja aurinko laskee ja tätä kautta voidaan tietää millä aikavyöhykkeellä lippu sijaitsee. Tätä tietoa yhdistettiin siihen minkälainen sää kuvissa oli ja näin saatiin rajattua aluetta pienemmäksi. Nörtit tutkivat myös kuvassa näkyviä lentokoneita ja niiden lentoreittien kautta saatiin rajattua hyvinkin pieni alue. Tätä täsmennettiin yöaikana saaduilla tähtitieteellisillä tiedoilla yhdistettynä satelliittien lentoaikoihin. ; Tilanne huipentui siihen että vieläkin liian suurta aluetta rajattiin siten että eri paikoilla soiteltiin kovaäänistä torvea samalla kun nettikameran toisessa päässä kuunneltiin kuuluuko sitä soittoa juuri sillä hetkellä. Lopuksi lippu vedettiinkin salotsa ja sen tilalle vedettiin Pepe -aiheinen T -paita ja "Make America Great Again" -lippis.

Olen luonnollisesti hyvin vaikuttunut.

Vaiva ja työ ja nerokkuus joka yhden lipun etsimisessä on on mielestäni uskomattoman kova temppu. Tätä ei voi olla ihailematta. Samalla on selvää että itse teko on hyvinkin siinä mielessä absurdi ja pikkumainen että sen kohdalla tekisi mieli sanoa että "no harm done". Teko oli seurauksiltaan hyvinkin mitätön eikä kukaan vahingoittunut.

Mutta sitten on se toinenkin puoli. Vaivan takana on toinenkin puoli ; Ryhmäpaine ja kiusaaminen on huolestuttavaa nimenomaan silloin kun se yltää hyvin kaikenkattavaksi. Kaikenkattavuus näkyy siinä että myös pieniin asioihin nähdään tarpeelliseksi puuttua.

Kuten kirjoitin, ensimmäisen lipun kohdalla toiminta oli mielestäni soveliasta siinä mielessä, että siinä vastustajan viestiä ei poistettu. Se ei ollut sensuuria. Sen päälle ja oheen liitettiin muita asioita. Mutta lipun kohdalla itse alkuperäinen viesti otettiin pois. Toisin sanoen haluttiin korostaa sitä että tämänlaisia viestejä ei oikein haluta nähdä. Ja tämä tarkoittaa sitä että lippu voidaan käydä varastamassa toisen ihmisen lipputangosta. Kyseessä on symboliin isketty varkaus joka itse asiassa antaa viestin siitä että "hävinneiden tulisi pitää turpansa kiinni" ja noudattaa jotain Trumpin määrittämää asiasisältöä joka määrittää mikä on poliittisesti korrektia ja mikä valeuutisointia. (Jotain jota monet Trumpin epäkohteliaisuutta kannattavat trollit ovat yleensä vastustaneet ennen hänen valintaansa.)

Toisin sanoen tässä puututaan väärää mieltä olevan omistusoikeuteen ja sananvapauteen. Tässä kohden tosin vastaan saattaakin tulla Streisand -effect. Juuri kukaan ei tosiasiassa olisi välittänyt jostain hyvin helposta sanaleikistä. (HE WILL NOT DIVIDE US voidaan käsittää siten että jakaminen koskee joko "Meitä" tai "Amerikkaa".) Kun se koettiin ärsyttäväksi ja sitä ryhdyttiin jahtaamaan siitä tulikin kiinnostavaa.

Samalla jotenkin alleviivattiin sitä että Trumpin kannattajat eivät olekaan sananvapauden ja poliittisen epäkorrektiuden vastustajia vaan nimenomaan sensuroimassa for lulz. Ja heitä naurattaa kovasti se että sensuuria tapahtuu heidän kanssaan erimieltä olevalle. ; Ei ole sattumaa että vitsit ovat pikkumaisia ja niiden kieltäminen ja sensuuri "ei vahingoita paljoa". Mutta pahat johtajat ovat tupanneet ns. keräämään vitsinkertojia. Erimielisyyden ilmaisu häiritsee näiden johtajien johtajuudestaan nauttimista ja ne halutaan siksi torjua ja torpata.

Näin siitä huolimatta että temppu oli omalla tavallaan hyvinkin vaikuttava.

Tuskin olisin itse onnistunut vastaavassa. En vaikka minulle annettaisiin kaikki ylimääräinen vapaa-aika. ; Toisaalta olisin tekemisen lisäksi suhtautunut onnistumiseeni eri tavalla. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, kun taannoin selvitin "hyvin todennäköisesti rajaten" sen kuka tietty yksilö "Takkirauta" -blogia pitänyt Ruukinmatruuna oli irl. (Toki on teoriassa mahdollista että osittain induktiivisia päätelmiä sisältävä tutkintalinjani sattui löytämään jonkun joka vain sattuu sopimaan ihan näihin kaikkiin attribuutteihin. Mutta tämä on melkoisen epätodennäköistä.)

Tämä onnistui koska hänen anonyymiytensä oli ns. "varsin näennäistä".  Hän kertoi elämästään ja jotkin yksityiskohdat toistuivat. (Ja jos se toistuu 3 kertaa se ei enää ole sattumaa, kuten "Ruukinmatruuna" itsekin sanoisi.) Hän tuli paljastaneeksi aika paljon yksityiskohtia blogissaan. Aviosääty, lasten lukumäärä, jopa se millä viikolla hänen nimipäivänsä on. Harrastuksista selvisi joitain varsin harvinaisia harrastuksia joihin liittyy ns. paperijälkeä ja lehtikuviin pääsyä - historian elävöitys jossa opetellaan Liechtenaueria, purjehdus, laskuvarjohyppy. Tätä voitiin yhdistää ammattiin metallialalla ja Diplomi-Insinöörin tutkinto. Hän oli myös nainen ja omien sanojensa mukaan blondi. Näillä tiedoilla pääsin "uskottavaan lopputulokseen". Jota en paljasta tässä, sillä kokisin tämän tarpeettomaksi. Minulle riittää se että selvitin tiedon jota on salattu ja haluttu salata. Mutta en näe mitään tarvetta puuttua toisen ihmisen autonomiaan siinä mielessä, että erikseen paljastaisin työni lopputuloksen kaikille. Minusta olisi ilkeää paljastaa ihmisen identiteettiä kaikille kun hän selvästi on halunnut pitää sen salattuna. Anonyymiys on valinta ja minusta olisi pikkumaista vuotaa tieto julkiseksi vain siksi että en satu olemaan poliittisesti samaa mieltä monessakaan asiassa hänen kanssaan.
1:  Sitäpaitsi tämänlaiset asiat tarjoavat ns. leaveria. Hän on tavallaan palveluksen velkaa omasta huolimattomuudestaan ja voin varmistaa että hän kohtelee minua jatkossakin asiallisesti ; Vihjeeksi voisin sanoa että asiat voi hoitaa hyvinkin "Hikipedian" ja "Raivon Ensyklopedian" Napoleonkin on kiinnostanut minua mutta tiedän hänestä, lukemiensa ja seuraamiensa lehtieä kautta, että hän on Turkulainen homo. Ja jälkimmäinen ei jätä paperijälkeä. Hän on vuotanut itsestään tietoa tämän verran ja olen sentään ollut hänen kanssaan tekemisissä tavallaan "vain vuosia". Ruukinmatruuna tykkäsi omasta äänestään ja itsestään ja näistä kertomisesta. Sinänsä ymmärrettävää. Mutta jos haluaa pysyä anonyyminä...

Toisaalta toivoisin että 4Chan valitsisi oikeasti hyviä ja merkittäviä kohteita seurattavaksi. Se voisi tarkastella esimerkiksi ISISin julkaisemia videoita ja selvittää niistä missä nämä paikat tarkalleen ottaen sijaitsevat ; Jos ensimmäinen mielleyhtymä on "ei ole mahdollista", niin tiedän että 4Chanille mahdoton on vain tavallista kovempi haaste. ISIS -videoissa on sentään enemmän vihjeitä kuin tyhjässä taivaassa...

Vaaleja edeltävä blogeaminen

"Raivon Ensyklopediassa" viitattiin ärsyttävään ilmiöön. Ennen vaaleja ehdokkaat kirjoittelevat lehtien mielipidepalstoille. Ne ovat eräänlaisia ilmaisia vaalimainoksia. Ja niiden sisältö on jotain joka on hyvin kaukana mielipidekirjoittamisesta. "näiden halpamaisten ja tyypillisesti kirjallisesti avuttomien sepustusten kirjoittajat todella kuvittelevat, ettei ole läpinäkyvää kalastelua aktivoitua kerran vaalikaudessa halvimmalla mahdollisella tavalla rimaltaan alhaisimmalla printtimedian forumilla." Itsekin koen tämän ärsyttävänä. On toki hyödyllistä tietää poliitikoista joita ei äänestä. En siis kannata sensuuria tässä asiassa.

Vastaava ilmiö on myös blogejen puolella. On olemassa juuri tämä itseään vaalimainostava samainen ihmisryhmä, joka intoutuu kirjoittamaan blogeja ehdolla ollessaan. Näistä tyrkyistä tiedostaa sen, että he kirjoittelevat ahkerasti aina muutaman vuoden välein. Tai jos ovat uusia tyrkkyjä niin perustavat blogin. Blogi on, jos vain mahdollista, vielä banaalimpi viestintäkanava kuin lehtien perinteinen mielipidepalsta. Niissä kun on yleensä jonkinlainen päätoimittajan tarjoama suoja erilaisilta nöyryytyksiltä.

Tässä takana ei ole se, että poliitikot eivät sinällään saisi kirjoittaa blogeja. Itse asiassa näen että blogi on parhaimmillaan hyvä keino olla yhteydessä äänestäjiin ja vaikuttaa aktiivisesti. Tai vaikuttaa aktiiviselta. Vaalimainosten kohdalla kysymys onkin enemmän siitä että se muistuttaa aika vahvasti tuoteasettelua ; On periaatteessa ymmärrettävää että elokuvissa vaikka ajetaan jotain autoa ja siksi tämä auto voi olla saman tien sponsoroitu. Mutta jos homma menee siihen että tuoteasettelu määrää mitä elokuvassa tapahtuu kovinkin laajasti, siitä tulee häiritsevää. Suurin osa vaaliblogeista on kalastelevia eivätkä tarjoa kovin eksakteja teesejä. Niillä vedotaan ympäripyöreästi.

Tässä kohden sosiaalinen media onkin lisäksi hyvin erikoinen paikka. Se on helppoa rinnastaa perinteiseen lehteen tai perinteiseen mainontaan. Sosiaaliseen mediaan (vaali)mainossisältöä tuottava taho on vähän kuin mainostoimiston mies joka tekee mainoskampanjan. Kuitenkin siinä on myös eroja. Esimerkiksi se, että sosiaalinen media vaatii pitkäjänteisyyttä. Vain vaaliaikoina blogaava vaikuttaa helposti tyrkyltä ja vain mainostavalta..

Jos esimerkiksi kohtaa minut voi kokea järkytystä. Esimerkkejä kuulemastani; "livenä olet ihan eri kuin täällä facessa siis todella eri" ... "olet aina niin vakava, jopa tympeä paitsi sitten livenä jotenkin ihan eri, lempeä" ... "livenä olet kuin lammas" ..."fasessa susta saattaa kuulla naurua sieltä rivien välistä mutta livenä ei sitäkään". Jos joku pitää minua vilpittömästi rivien välissä nauravana vitsailijaa ja samanaikaisena epähauskan tympeänä, niin tämä on pitkäjänteisen imagonrakennuksen seurausta. Olen kirjoitellut sosiaalisessa mediassa ja blogeissa kauan. Ja teen tätä paljon osittain siksi että voin tätä kautta ilmentää itsestäni niitä puolia joille ei oikein muutoin ole tilaa. (Kuten puolisoni asian ilmaisi : Livenä olen kiltti ja minulta puuttuvat rajat. Annan ihmisille mahdollisuuden ja he saavat tökkiä ja tulla privaattialueille. Kunnes he menevät liian pitkälle jonka jälkeen varoittamatta raivoan heille. Ikään kuin lyön heitä varoittamatta metaforisella tiiliskivellä naamaan.) Tässä mielessä seuraajille syntyy vilpitön vaikutelma siitä että ikään kuin tietäisi minkälainen olen ihmisenä. Suollan mielipiteitä jotka eivät aina ole kovin arvokkaita tai hyviä. Mutta kukaan ei pidä niitä mainostyrkyttelynä tai vilpillisenä vallankalasteluna.

Sosiaalisessa mediassa vain vaaliaikoina mainostava onkin kuin ihminen joka lähettää kohteliaisuusjoulukortin kerran vuodessa. Tai joka soittaa vain kerran viidessä vuodessa. (En sano tätä moitteena siinä mielessä että en itse pidä yhteyttä ihmisiin juuri ollenkaan. Minulle soitetaan, minä en soita kenellekään.) Sosiaalisessa mediassa vaalimainostava onkin tässä mielessä ihminen joka ei ymmärrä käyttämänsä viestintäkanavan rakennetta. Hän ajattelee että se on kätevä tapa viestiä vaalikampanjan aikana. Eikä ajattele sitä niin, että vain vaaliaikoina näkyminen koetaan hyvin erikoisella tavalla ihan siksi että sosiaalinen media rakentuu nopeaan viestintään. Ja on tätä kautta lähempänä suullista viestintää ja juttelua kuin printtimediaa.

Kuinka ystävyys on niin vaikeaa?

Itselläni on aika vähän ystäviä. Suopeita ihmissuhteita on jokseenkin enemmän. Osittain koen asian niin, koska olen hyvin tarkka. Moni voisi laskea ystäväksi huomattavasti kepeämmin perustein. Filosofiassa kun on ystävyyden määritelmiä jotka ovat mielestäni hyvin kepeitä. Niissä voidaan esimerkiksi vaatia lähinnä hyödyttävää ihmissuhdetta. Tällöin suurin osa työelämän suhteista esimerkiksi kaupankäynnissä olisivat ystävyyssuhteita. Ne eivät kuitenkaan tuota sen tyylistä aitoa iloa ja nautintoa jota ystävyyteen liitetään.

Toisaalta tarjolla on ystävyyden lähestymistä jossa korostetaan seuran tuomaa nautintoa ja hyötyä. Mutta näiden kohdalla esineisiin kiintyvä ihminen voisi harjoittaa ystävyyssuhteita. Tämäkin tuntuu vieraalta, vaikka kieltämättä kiinnynkin esineisiin, tunteenomaisella ja nostalgisella mutta ei-saidalla tavalla.

Mutta olenkin tässä suhteessa Aristoteelinen. Siinä ystävyydeltä vaaditaan periaatteessa aika paljon. (1) Suhteen pitää olla molemminpuolinen, eli itsen ja kohteen täytyy jakaa arvoja tai kiinnostusta tai molempia. Vastavuoroisuusvaatimuksessa ystävyys on sellaista, että stalkaajakaan ei voi sanoa lähtevänsä ystävän kanssa kävelylenkille ja että vain toinen sattuu tietämään tästä. (2) Suhteen pitää olla tasa-arvoinen eli molemmat osapuolet olisivat samanarvoisia eikä toista koeta jotenkin paremmaksi kuin toista. Taidoissa ja ominaisuuksissa voi olla eroja, mutta suhde ei ole hierarkista. (3) Ystävien pitää toimia useassa eri kontekstissa. Heidän täytyy tehdä yhteistyötä monessa erilaisessa tilanteessa. (4) Ystävien pitää olla autenttisia ja rehellisiä. Heidän välillään on luottamussuhde jossa ei salailla, olla informaation kulussa kovin rajoittuneita, saati että tietoa käytettäisiin manipulointiin.

Itse tulen usein toimeen ihmisten kanssa kontekstissa jossa jaetaan yhteinen kiinnostuksenkohde, mutta joka on tekemistä tietyssä kontekstissa. Näin ollen esimerkiksi miekkailussa on ihmisiä joiden kanssa viihdyn mutta jotka eivät voi olla ystäviäni koska en jaa elämääni kuin tässä yhdessä tilanteessa. Toisaalta en laajenna suhteita koska en ylipäätään luota juuri kehenkään ennen kuin olen jakanut heidän kanssaan paljon kokemuksia eri konteksteissa. Toisaalta yhdessäolo perustuu usein tavoitteelliseen tekemiseen jossa on taitoeroja. Ja nämä taitoerot ovat oleellisia koska sitä tavoitellaan sitä että ollaan hyviä tässä asiassa. Tältä pohjalta ystävyyttä on vaikeaa rakentaa.

Onkini ihme että minulla on ystäviä ylipäätään. Tosin Aristoteleen vaatimukset ovat niin kovia että moni kutsuisi sitä enemmänkin "tosiystävän" kuin "ystävän" määritelmäksi. On ihme jos oikein kellään on tämänlaisia ystäviä. Ainakaan kovin monia. Siksi on kai lohdullisempaa elää sosiaalisessa mediassa jossa "ystävä" on sellainen tyyppi joka haluaa jostain syystä, aivan mistä tahansa syystä, seurata sinua. Ja jonka kanssa vastavuoroisuus tarkoittaa sitä että sinä et vastaavasti aktivoidu ja poista häntä kaverilistasta. Ystävyys jossa ei tarvita kaveripyynnön hyväksymistä kovempaa aktiivisuutta on jotain jota riittää meille jokaiselle. Se lohduttaa niinä hetkinä kun tajuat eläväsi yksin ilman vertaista ja luotettavaa lajikumppania.

♬ Hän ei oo oikea Gayboy ♫

QX Gaalailta katsastaa
äänestettyjä palkintojaan pois.
Irja Askola hymyilee,
mutta internetillä on kyynel silmissään.

Hän ei oo oikea gayboy,
niin nettitädit hälle sanoivat.
Hän ei oo oikea gayboy,
jos miehen voi joskus saada mielestään.

Tuure youtubeen leiriytyy
nettikameran valon loisteessa.
Kaikki kohuun jo tylsistyy,  mutta Ronkainen ei voi silmiään ummistaa.

Hän ei oo oikea gayboy,
niin mikaniikot hälle sanoivat.
Hän ei oo oikea gayboy,
jos tyttöjä voi saada mieleensä.

Netin trollisto ruokailee
internetflamen lämmössä.
Piispa Askolakin nuoruudesta huokailee,
  vaikka suojaikärajasta ei piitannut vähääkään.

Hän ei oo oikea gayboy,
niin paheksujat hälle sanoivat.
Hän ei oo oikea gayboy,
kun ei teinipojat tiedä tunteitaan.

Hän ei oo oikea gayboy.
mutta niin paljon häntä maailma rakastaa...
Hän ei oo oikea gayboy.
et ees MV -lehti ei kehtaa häntä tuomita.

Näytä, tarkkaile, huomioi, hae & ohjaile ; Hallitse

Internet on siitä erikoinen asia, että se tarjoaa helpon jakelukanavan ties mille. Tätä voidaan pitää hyvinkin demokraattisena ja sananvapauden ystävänä ; Kaikki saavat sanoa haluamansa ja sitten niitä juttuja luetaan jotka kiinnostavat ja innostavat.

Minun kaltaiset katkeroituneet blogistit ovat toki tienneet jo kauan jotain ; Että samalla kun netti tarjoaa "helpon tarjonnan" se lähinnä syö sisällöntuotannon arvoa. Ja että netti tarjoaa "kaikkien taistelun kaikkia vastaan". Ja tässä taistelussa kaikki näkemykset eivät saa yhtä suurta näkyvyyttä. Tai mahdollisuutta. ; Mieleen tulee rajoittamaton kilpailu markkinataloudessa. Kilpailu romauttaa hintoja ja syntyy itseäänruokkivia järjestelmiä joissa tuloerot kasvavat eksponentiaaliseesti. Vahvimmilla on valtavasti valtaa ja tätä on käytännössä mahdotonta rikkoa.

Karkeasti ottaen kysymys on siitä että esimerkiksi google ja muut hakukoneet saavat hirveästi "näkymätöntä valtaa". Ne nimittäin luovat algoritmit joiden mukaan arvioidaan mikä on meille tärkeää. Ja tässä on mahdollisuus hyvin erikoisiin asioihin. John Danaher on kirjoittanut tässä yhteydessä algokratiasta. Eli vallasta joka tulee niille jotka kirjoittavat algoritmeja jotka sitten sanovat mikä on oletettavasti tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. "I defined algorithmic governance — or as I prefer ‘algocracy’ — as the use of data-mining, predictive and descriptive analytics to constrain and control human behaviour. I then argued that the increased prevalence of algocratic systems posed a threat to the legitimacy of governance."

Kysymys on hirvittävän kiinnostava, sillä osa näkee että Trumpin voiton takana olisi ollut erikoinen ja ainutlaatuinen tekoälyn hyväksikäyttö. Siinä esitettiin että Big Datan käytöllä onnistuttiin analysoimaan "vaalikarjaa". Jutun ytimeen on asetettu Michal Kosinski, joka oli käyttänyt sosiaalisen median datalouhintaa psykometrisiin projekteihin. Hänen metodejaan oli sitten löydetty erilaisilta yrityksiltä jotka tekivät töitä isoista rahoista ihmisille jotka halusivat kampanjoida itselleen paljon valtaa. Mainituksi tulee etenkin Cambridge Analytica -niminen yhtiö.
1: Tässä yhteydessä perustalla on se, miten sosiaalisesta mediasta todella voidaan saada tietoja esimerkiksi temperamenttityypeistä ja poliittisista mielipiteistä. Tämä on ytimeltään populistista mutta ei epädemokraattista ;  Tässähän selvitetään lähinnä "mitä massat haluavat" ja sitten tätä voidaan käyttää siihen että heille tarjotaan juuri sitä. Ainut minkä tämä onnistuessaan tekee, on se että äänestystilanne ei itse asiassa enää merkitse kovin paljoa mielipiteen ilmaisuna tai siinä että kansan tahdosta saadaan jotain tietoa. Mitä paremmin tämä vaihe onnistu sitä miellyttävämpi valikoima voidaan tuottaa. ; Toisaalta tämä tieto ei ole kaikkien saavutettavissa joten periaatteessa tämän pohjalta voidaan luoda tilanne jossa luvataan haluttavia vaalilupauksia joita ei sitten tosiasiassa pidetä. Ja tätä kautta valtaanpääsy todennäköistyy epäreilusti ja tarjoaa edun joka on ennen kaikkea rikkailla.
2: Toisaalta näitä samoja korrelaatteja voitaisiin käyttää toiseen suuntaan. Voitaisiin etsiä tietynlaisia ihmisiä. Tässä tapauksessa ominaisuuksia tai ominaisuusryhmiä voitaisiin etsiä ennen kuin heiltä on edes kysytty. (Tässä ei sinänsä ole mitään kummallista. Olin töissä markkinatutkimusyrityksessä jossa itse asiassa tein suunnilleen tätä. Etsin esimerkiksi keinoja joilla voitaisiin löytää kohderyhmään sopivia mutta mahdollisimman tasaisesti jakautuneita tietynlaisia ihmisiä ryhmähaastatteluihin. Omat keinoni olivat toki melko yksinkertaisia verrattuna siihen mihin isolla aineistolla päästään.)

Kun käytössä on paljon dataa sosiaalisesta mediasta jota käsitellään tavalla jonka tulokset ovat vain harvojen saatavilla voidaan tietenkin analysoida se, minkälaisia temperamentteja ihmisillä on niin, että tulokset ovat hyvin tarkkoja. Tästä voidaan löytää (vaikka faktorianalyysillä) erilaisia mielipideklustereita ja klikkejä. Voidaan myös tietää mikä provosoi massoja ja alakulttuureita - jopa yksilöitä. Mielipiteiden muuttaminen ja äänestysinnokkuuteen vaikuttaminen tulevat nekin mukaan. Tässä tilanteessa Big Data todella voi tarjota periaatteessa keinoja siihen miten ihmisten mielipiteiden kartoituksesta päästään siihen että osataan mahdollisimman tehokkaasti manipuloida massoja. Data kertoo millä naruilla mielipiteet saadaan muuttumaan. Ja mikä ärsyttää aktivoitumaan. Tässä mielessä tilanne sitten muuttuukin joksikin joka on melko epädemokraattista. ; Kansanvallasta päästäänkin siihen miten ihmisiä aktivoidaan äänestämään ja miten ihmisiä saadaan vedeltyä kuin pässiä narussa. Tätä voidaan tukea tukemalla sitä että ihmiset eivät myöskään helposti näe muunlaista materiaalia kuin sitä joka tukee tätä kaikkea aiemmin mainittua.

Tässä mielessä on muistettava että vapaa kilpailu ei ole samaa kuin reiluus. Eikä massojen houkuttelu ole sitä populismia joka voidaan liittää demokratiaan vaan siihen populismiin joka perustuu massojen ohjailuun tavoilla jotka ovat kaikkea muuta kuin demokraattisia. ; Big data on jotain joka on väline. Ja sitä voidaan käyttää monenlaiseen. Sillä voidaan myös johtaa Neuvostoliittolaiseen meininkiin, ainostaan paremmin valvottuun sellaiseen. Se varmistaa tehokkaan aivopesun, propagandanjakamisen jossa vaihtoehtoja on vaikeaa löytää, toisinajattelijoiden kartoittamisen ja luetteloinnin, ja ihmisten mielipiteistöjen ohjailun. Sekä sen että hädän tullen vähintään tietää mitä ihmiset haluavat ja voi sitten valehdella-luvata niitä.

Toki tämä on kenties hieman pitkälle vedettyä sanoa että tämä on jo tapahtunut . Olen itse asiassa hyvin epäluuloinen kun jonkin tuloksen jälkeen osataan kovinkin selittää miten se tapahtui. Trumpin kohdalla vain hyvin harva piti voittoa ennustettavana - lähinnä joku Michael Moore ja jotkut muut onnistuivat ennustamaan tilanteen oikein. Ja he tekivät sen ilman mitään Big Datan tuntemusta. Toisaalta Trumpin lausunnot eivät vaikuta kovinkaan analysoiduilta. Ja kolmanneksi olen kuullut aika monelta vanhemman polven ihmiseltä kokemuksia. He kertovat nähneensä täsmälleen samoja temppuja Neuvostoliiton johtajien puheissa. Toki tässä on se että Neuvostoliittolaiset menestyivät joten he varmaan käyttivät hyviä strategioita, mutta toisaalta heidän keinonsa ovat helposti kopioitavissa vaikka heidän puheistaan ja sen ajan historiallisesta toiminnasta. Ja Neuvostoliittolaisetkaan eivät keksineet keinojensa hiomiseen nykyajan Big Dataa.

Mutta silti. Tässä on kuitenkin kuvattu jotain joka on itse asiassa täysin mahdollista tämän ajan teknologialla. Tämä ei ole tieteisfiktiota. Tämä on hyvin lähellä sitä, että herää kysymyksiä että jos tälläistä ei ole käytety niin miksi ei ole käytetty...

Se pieni ero.

Internetissä rakennetaan mitä omituisempia teemoja. Nyt esimerkiksi kuulin että siellä on pyörimässä sellainen asia kuin "#tissiviikko". Siinä otetaan kuvia joissa näkyy rinta-alue, joko puettuna tahi ilman.

Tämä on tietenkin jotain joka varmasti houkuttelee monia miehiä. Ja vaikeutena onkin se, että sen ideana on kai voimaannuttaa naisia. Että he voivat olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Mutta sitten joku tietenkin arvioi ja alkaa tekemään luokitelmia koon, muodon ja vastaavan mukaan, tekee tästä arvion ja palauttaa lähettäjälle. Ja tämänlaisen kampanjan ongelma onkin siinä että siitä tulee lähinnä pervoille keino nähdä tuttujensa, naapureidensa ja satunnaisten ihmisten vähäpukeiskuvia. (Vaikka näille onkin helposti saatavaa tarjontaa internetissä ilman tälläisiä kampanjoita niin ei se kaikkia estä.)

Ja kun julkinen sosiaalisen median kampanja kehottaa julkistamaan kuvia niin tässä on vaikeaa vedota mihinkään privaattiin ja sanoa että "kun tämän kampanjan tarkoitus on että jokaisen tissit ovat hänen oma asiansa". (Siis siinä mielessä ovatko niistä ylpeitä ja saavatko he esimerkiksi näyttää niitä milloin haluavat.) Sillä vaikka tämä on totta, tämä on sellaisella internetin tasolla hyvin triviaalilla tavalla totta. Sanotaan vain että jos tissit kerran ovat yksityisasia niin pidä ne sitten piilossa. (Vaikeus on siinä että maailma ei ole aina reilu, voidaan ikään kuin joko valita ongelma tai toinen ongelma. Yksityisasialla on tässä kaksi merkitystä ja niiden välillä tapahtuu ekvivokaatio tilanteesta toiseen siirryttäessä. Mikä tekee asioista hyvin vaikeita.) Ennustankin ns. vaikeuksia ja kuvalaudoille vuotavia kuvia joiden konteksti katoaa ja ongelmat odottavat aktivoitumistaan johonkin itselle kiusalliseen ja hankalasti selitettävään tilanteeseen.

Toisaalta monia muitakin asioita tietenkin seksualisoidaan. Ei olisi varmasti mikään ihme jos syntyisi #munapäivä jolloin sitten suollettaisiin kuvia puetusta tai ei puetusta miesten pöksyosastosta. Tai tosiasiassa ei. Sillä näissä kohden näyttää olevan niin että kovimmat esineellistäjät ovat kuvienottajat itse. Olen käsittänyt että sosiaalisessa mediassa lähetetään tarpeettomankin ahkerasti toisille kikkelikuvia. Tästä tulee yleisesti valitusta.

Sen sijaan kukaan ei valita että heidän floodinsa täyttyisi luvattomista tissikuvista. Eikä vain siksi että ei valittaisi jos tulisi. Sillä kukaan ei myöskään ylvästele saavansa tämänlaisia kuvia.

Oliko Hesburger ajatuspoliisi?

Hesburger päätyi pienen nettikohuilun kohteeksi. Syynä oli työntekijän kirjoittama asiaton ja poliittisesti epäkorrekti mielipiteenilmaus twitterissä. Twitterviestissä ei mainittu Hesburgeria, mutta työntekijä voitiin yhdistää tämän firman työntekijäksi. Lausunto oli seuraava "20 min ennen sulkemisaikaa sisälle astuu jäbä Make America Great Again -lippalakki päässä. Ois tehnyt mieli sylkästä sen purilaiseen." Toisin sanoen hampurilaiseen ei sylkäisty oikeasti, mutta se olisi tehnyt mieli tehdä. Ja tämä haluttiin sanoa ääneen internetissä. Ja tämä oli tehty nimellä niin että yhteys ihmisen ja työpaikan välille oli mahdollista vetää.

Tästä seurasi somekohuilua, joka onnistui juuri siksi että tämä edellämainitsemani yhteys oli mahdollista tehdä. Tämänlaisen seuraaminen ulkopuolisena on aina huvittavaa. Tarjolla oli suuria tunteita ja kaverien puolustamista. Naurettavuutta, pikkumaisuutta ja kaksoisstandardeja molemmin puolin.

Se ilmoitti twitterissä siitä, että "Käynnissä olevaan keskusteluun viitaten: Päätimme yhteisymmärryksessä asianomaisen kanssa, että hän ei jatka työskentelyä Hesburgerilla." Lausunto oli monella tavalla haasteellinen. Sillä tämä muotoilu oli hankala sillä työsopimuslain mukaan sopimaton käytös on irtisanomisperuste, mutta ehdoin. "Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä." Mutta yhteinen keskustelu on tietenkin juridisesti pätevää. Yhteisestä päätöksestä työsuhteen voi katkaista ilman että kyseessä on lain rikkominen ja mielivalta.

Saara Huttusen Hesburgerin twiittiin kirjattujen lausumien mukaan kyseessä on viha feministejä kohtaan. Koska tämä lausunto, joka ei ollut sisällöltään feministinen, koski feministejä koska sen kirjoittaja ja sanoja oli feministi. "no aika ilmiselvältä feminismivihalta tuo näyttäisi". Tätä on vaikeaa ymmärtää (kuten on joitain muitakin kommentteja. Mitä liikkuu ihmisen päässä joka reagoi asiaan kuten Rauno Kyykkänen ; "Nämä tytöt söisivät suurella intohimolla toistensa kuolaa?").

Muutkin feministiset kannanotot ovat puolustavia. Tosin niissä yritetään katkaista yhteys viestin ja potkujen välille. Sen sijaan nostetaan esiin se että tämä twiittaus nosti sosiaalisessa mediassa kommentointiryöpyn ja tämä tulkittiin ajojahdiksi. Sanna (pelkkä etunimi) sanoo "Teidän työntekijänne joutui vihan kohteeksi ja te annatte potkut." korostaa sitä että lausuntoon tuli liikaa reagointeja ja tämä oli ikävää ja tuhoisaa. Voi kun sama ihminen olisi sanonut samanlaisia Olli Immosen kohdalla. Itse näen että somekohut ovat somekohuja. Ne tuntuvat ajojahdilta ja maistuvat ajojahdilta. Mutta ovatko ne nettikiusaamista? Asia on varmasti kommenttikohtaista jossa koko reagointi-intoa voi tuomita, mutta yksittäisiä kommentoijia voisi varmasti saada menestyksekkäästi oikeuteen vastaamaan tekosistaan ja sanomisistaan tämän kohinan ja paheksunnan liepeiltä.

On mielenkiintoista miettiä onko ihmisillä oikeus sylkeä toisten ruokiin. Tai onko heillä oikeus fantasioida tästä ja kertoa siitä julkisuudessa. Tämänlainen suhde poliittiseen korrektiuteen on kiinnostavaa koska sillä on mielenkiintoisia seurauksia maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä kohden reagointitavat näyttävät sellaisilta, että mielipiteet ovat niin feministeiltä kuin maahanmuuttokriitikoiltakin kääntyneet nurin. Ne tahot jotka sallivat fantasian fantasiana noin yleensä - vrt. vaikka puolustus Halla-ahon fantasioinnista suihinottoa ehdottaneen homoseksuaalin ampumisesta - ovat tässä näkemässä asian torjuttavana koska fantasia ja teko ovat samaa perhettä. Kyse olisi esimerkiksi Juha Muilu joka viittaa tässä ilmiöön sanomalla että "käänteinen ihmisoikeus paskoa toisten ruoka-annoksiin?"

Tässä Hesburgeria tuskin voi syyttää, ainakaan juridisesti. Sen sijaan sitä ei voi olla miettimättä miten erilainen kohu olisi jos joku olisi tullut sateenkaarilippalakissa hesburgeriin ja sama sylkemisfantasia olisi tullut perussuomalaiselta. Kohu itse asiassa näyttäisi samalta, mutta osapuolet ja suhde sananvapaudesta kääntyisi kuin lennosta...

Somekuplautuminen on vain liberaalien ongelma.

Sitä kerrotaan että somekupla on jotain joka koskee nimenomaan liberaaleja. Minullekin on käyty kertomassa että minun täytyisi puhkoa kuplaani, vain sen perusteella että minulla on ylipäätään joitain mielipiteitä joistain asioista. Eli ilmeisesti se että ei ole kuplassa tarkoittaa sitä, että on oltava hyvin dogmaattinen mielipiteistö johon omia näkemyksiä verrataan.

Otanpa tässäyhteydessä sitten talteen jotain. Olen itse asiassa niitä jotka hengaavat enimmäkseen paikoissa jotka raivostuttavat itseäni. (Ja sitten ihmetellään miksi olen niin vihainen.) Tässä voidaan nähdä miten maahanmuuttokriittisessä "Rajat kiinni!" -ryhmässä suhtaudutaan kuplautumiseen. En joutunut edes selaamaan kommentteja pitkään, tämä oli ensimmäisessä tämän päivän pikku lukuhetkeni ketjussa.

Suomen lain ja sitaattioikeuden minulle suomin valtuuksin siteeraan tässä antiliberaalia joka siis ei ole kuplassa koska tästä kuplautumisesta ei ole relevanttia puhua. Annan viisaan asioihin tutustuvan Kimmö Helminen-Kilmisterin (ehdottomasti ei pseudonyymin taakse piiloutunut pelkuri vaan rehdisti ja avoimesti omall nimellään toimiva tyyppi) ja Rolf Niemisen valottaa.

Toisin sanoen "suvakkeja" ei suvaita kuin siellä rasmuskuplansa sisällä. Ja jos sieltä menee ulos alkaa "veri lentämään". Sitten valitetaan ja ihmetellään että pitävät maahanmuuttokriittisiä väkivaltaisina paskoina ja että elävät liikaa omissa nurkissaan tutustumatta erimielisten mielipiteisiin.

Niin. Miksiköhän? Jos ensimmäinen palaute keskustelukontaktista erimieliseen on tämä, niin miksiköhän heillä on tälläisiä asenteita syntynyt? Voi mikä mysteeri! Tätä ei ihmiskunta voi selittää muulla kuin sillä että liberaalit ovat tyhmiä, asenteellisia ja kyvyttömiä katsomaan asioita omasta näkökulmastaan poikkeavilla tavoilla!

Blonkkaaminen ja mitä se kuvaakaan

Kun katsotaan internetkäyttäytymistä, on erilaisia tapoja päätyä torjutuiksi. Tämä on ollut yleistä ja monesti ymmärrettävääkin. Jo sfnetin ajoilta tunnetaan "tervetuloa killfileen" -tyylisiä reagointeja. Laajempi mutta vähemmän valikoiva tapa on estää kaikki kommentointi. (Ja vielä tarkempi versio on deletoida saamansa kommentit joista ei pidä.)

Itselläni on kommentointi aina auki.

Minulta on usein kysytty että miksi. Kysymys on ymmärrettävä sillä palautteeni on usein kaikkea muuta kuin ystävällistä. Olen palautteen palautteelleni usein hyvin ilkeä. Mutta tässä onkin takana se, että jos joku ilmaisee avoimen mielipiteensä ja minä ilmaisen avoimesti oman mielipiteeni näistä en sensuroi yhtään mitään. Kaikki voivat sen sijaan nähdä sekä sen kommentin että sen siihen antamani reaktion. Ja arvioida omassa päässään että onko palaute ja palautteen palaute älyllisiä. Ja ovatko ne ylilyöviä emotionaalisesti. (Nämä eivät ole aina yksi ja sama. Älyllisyys on usein liitoksissa siihen että ei ylilyö, mutta poliittisesti epäkorrekti ja epäkohtelias lausunto voi silti joskus harvoin olla järkevä.) Ymmärrän myös että palautteen palautteet ovat osa sitä millä minut itseni tuomitaan, ymmärrettävästi. Ihmiset voivat sitten ihan arvioida haluavatko he antaa palautetta tämänlaiselle ihmiselle. Että maksaako vaivaa. Itse olen aina huutoetäisyyden päässä. Meno on raakaa mutta se antamani palautekaan ei ainakaan ole millään tavalla ennakkosensuroitua.
1: Saatan tosin joissain erikoistapauksissa torjua jonkun. Silloin syynä on yleensä eṕäargumentatiivinen onelinerfloodaus tai jokin vastaava. Jotain jonka epäloogisuuden tai argumenttien puutteen olen tuonut esiin. Ja jonka tekijä ei ole halunnut tehdä parannusta tässä asiassa. Olen siinä mielessä avoimesti elitistinen. Mielipide ei saa arvostusta vain sillä että sen sanoo ääneen. Ihminen ei persoonana saa kunnioitusta ennen kuin hän on kunnioitettava. Ihminen saa luottamusta vasta kun osoittautuu luotettavaksi. Nämä ovat poikkeuksia koska niiden määrä on vuosien nettihistoriani jälkeen laskettavissa kahden käden sormilla.

Blokkaaminen on aina osoitus siitä että on valmis sensuroimaan jotain jollain ehdoilla. Kommentointioikeuden poistaminen antaa kenties hieman kategorisemman oikeutuksen asiaan. Mutta ihmisten ja aiheiden tai näkökulmien tai tyylien torjuminen sanoo että minkälainen käytös tai minkälainen ihminen ansaitsee kommentointioikeuden kanssaan. Ja tämä on suoraan sidoksissa keskusteluoikeuteen.

Blo(n)kkaaminen on "kyökkipsykologisesti" oireellista.

Usein tentattaessa torjumisen syiksi selitykseksi annetaan "olki joka katkaisee kamelin selän". Tai siis tätä selitystä annetaan silloin kun hyvää selitystä ei ole. Pienestä asiasta annettu blokki kertookin usein hyvin paljon ihmisestä. ; Esimerkiksi ainut asia joka Martti Muukkosesta täytyy tietää on se että kun hän blokkasi minut, hän selitti asian siten että olin siinä hänen "kamelin selän katkaisseessa kommentissani" niin henkilöönkäyvä. Tämä on tärkeä huomio koska hänellä on valtava ego. Hän kestää erimielisyyksiä kunhan ne eivät kosketa hänen persoonaansa. Joka on, suoraan sanoen sellainen että hän on niitä ihmisiä jotka kirkkoherraksi päästyään kuvaavat haastatteluissa itse itseään nöyriksi, keskusteleviksi ja pohdiskelijoiksi. (Tälläiset ihmiset eivät koskaan ole sellaisia.) 

En esimerkiksi arvosta Aidon Avioliiton Susanna Koivulaa joka Uuden suomen puolella blokkasi minut. Hän kannattaa virallisesti sananvapautta. Kun hän kirjoitti blogiinsa siitä miten liika palautteenanto hänelle on sananvapauden vastaista, nostin kommenteissa esiin sen miten hän itse usutti Aidon Avioliiton taisteluhiiret kommentoimaan minulle kun olin blogannut Uuteen Suomeen aiheesta. Hän ei huomannut malkaa ja olkea silmässä vaan sananvapaudellisesti blokkasi minut. Olen pitänyt tätä häneltä äärimmäisen pikkumaisena tempauksena.

Otan tässä kuitenkin esiin hieman toisen tilanteen.

En ole laskenut Jukka Hankamäkeä "vihollisiini". Päin vastoin, olen jopa kunnioittanut miestä. Hän on virallsiesti oikein erityisen kova mielipiteenvapauden ystävä jne. Kannattaa omien sanojensa mukaan myös poliittisesti epäkorrektia viestintää. Kirjoitin hänen populismitekstistään kommentaarin eilen. Ei mielestäni mitenkään raaka. Tänään kun menin uuteen blogitekstiinsä kommentoimaan näen että ei ole estänyt kommentointia kategoriesti : Viestejä tulee tekstiin. Mutta minut on blonkattu.

Mikä siis on liikaa Hankamäen egolle? Tämä. Teksti, joka alkaa Hankamäen kehumisella, ja vain täydentää hänen populismikuvaansa. TÄMÄ on se kritiikin taso joka katkaisee dialogisesta filosofiasta kirjoja kirjoittaneen tyypin keskusteluyhteyden. Blokkaus on myös ilmiselvästi hyvin uusi.

Sillä kun Hankamäki kirjoitti voimaannuttamisesta ja tässä jopa aivan kysyi mikä voimaannuttaa ihmisiä kerroin että miekkailu voimaannuttaa minua. Vastaukseni oli "On jostain syystä voimaannuttavaa kun miekkailussa olet tekemässä hienoa tekniikkaa ja toinen potkii haaruksiin ja heittää lantioheitolla lattiaan. Ja tämä toinen on 160 senttinen nainen." Hän on toki kommentoinut tähänkin "On jostain syystä voimaannuttavaa huomata, että kyseinen "160-senttinen nainen" esitti minua kukoksi orrelle, joten potku taisi osua tuomariksi pyrkivän omiin muniin. Ota pois puusilmä. Naisväkivallan ihastelulla ja tuomaripelillä tätä matsia ei ratkaista." En itse toki kokenut palautettani "naisväkivallan ihailuksi". Aivan samoista syistä kuin en pidä ylipäätään kamppailu- ja itsepuolustuslajejen harrastamista väkivaltana.
1: Kommenttini oli itse asiassa suoraan liitoksissa Hankamäen omaan teemaan. Hankamäki korosti miten halveksituista ja miehekkäiksi koetuista asioista ei saisi voimaantua. Oma esimerkkini oli samanaikaisesti hämmentävä sekoitus "aggressiivista maskuliinisuutta" että "feminiinistä hakatuksi" tulemista. Ja Hankamäki toisinti palautteessaan sitä vähättely-tuomitsemisasennetta jonka jokainen itsepuolustuslajiaktiivi todennäköisesti jossain vaiheessa törmää. Eli Hankamäen palaute oli itse asiassa kukkoilua jossa hän esitti itseään tuomaripeliin. Ja teki sen juuri sellaisella tavalla jota hän tekstissään moitti. Missä toisen voimaantumisen aito kokemus dissataan halveeraamalla tämä voimaantumisen kohde.
2: On toki hämmentävää jos tietämäni todellinen 160 -senttinen tyttö todella tuntisi Hankamäen ja olisi sanonut hänelle jotain juuri tämänlaista. Teoriassa se on mahdollista. Historiallisia miekkailijoita on sen verran vähän että aktiivit ovat tunnistettavissa melko pienistä vihjeistä. Esimerkiksi minä käytännössä lähes varmasti tiedän kuka "Takkirauta" on yksityishenkilönä siksi että hän harrasti purjehdusta ja historianelävöitystä ja hänellä oli kokemusta Liechtenauer -tyylin miekkailusta. Ihme jos ei noilla taustatiedoilla olisi jäljellä hyvin pieni määrä mahdollisia tyyppejä...

Voimaannutus voi sen sijaan tulla siitä että kysymys ei ole siitä kuka olet vaan mitä osaat. Jos mielikuvien hento kykenee niin miksi en minäkin taipuisi viimeistään joskus? No, näitä asioita en voi kertoa koska minut on torjuttu. Toki teoriassa blokkaus voisi tulla myös tästä, mutta ajallisesti näyttää siltä että torjunta on tullut nimenomaan tuon blogitekstini kirjoittamisen jälkeen.

Ja olisi tuosta miekkailukommentista torjuminenkin hyvin hyvin pikkumaista ja kaikkea muuta kuin dialogista.) Lausuntoni nähtiin aika poliittisena vaikka se oli lähinnä tosiasia siitä mikä minua nyt jostain syystä sattuu voimaannuttamaan. ; Oikeat syyt voivat olla mitä tahansa. Itse epäilen sitä että addrenaliini on ylipäätään hauska asia. Ja satun olemaan (1) heteroseksuaali (2) sadomasokisti.. Mutta en ole tästä varma. Kokemuksestani olen varma, teorioista en.

En ole itse asiassa yleisesti ottaen sitä vastaan että minut tai joitakuita muita torjutan. Olen yleensä ajatellut niin että olen sen verran ärsyttävä ja rasittava että jos joku ei halua olla kanssani tekemisissä, se on ymmärrettävää. Joskus sensurismi nimittäin on ymmärrettävää. Mutta kun Hankamäen suhde sananvapauteen ja keskusteluun on kirjoihin ja kansiin painetusti "dialogiaa" ja "poliittista korrektiutta sietävää dialogia" kestävä, niin hän on kuin selibaattilupauksen antanut mutta silti kuoripoikia paneva stereotypioiden katolinen pappi. Arvot ja käytös ovat niin epäsynkassa että itkettää. Hankamäen herkkyyttä katsellessa ei voi sanoa muuta kuin että "Voi jonkun toisen Herran Jeesuksen kristuksen Perse (jonka tiukka mutta vähäläskinen jälki on väitetysti Torinon käärinliinasta havaittavissa)!"

Kuinka kaikkia trolleja ei ole tehty samanarvoisesti

Tämä kirjoitus kertoo trolleista. Mutta ei niistä trolleista joista Suomessa nykyään puhutaan. Täällä trollius on usein vakiintunut käsittämään Venäjä -trolleja, eli Venäjän propagandaa tuottavia tahoja joita kutsutaan "tehtaiksi" - aivan kuin ärsyttävät ja provosoivat kommentit ja propaganda olisivat jokin tuote jota valmistettaisiin. Tai sitten puhutaan tietysti jostain Yle -trolleista jos ollaan niitä vastapuolen ihmisiä. Trolli on sanana viitannut kauan - ja tälläkin hetkellä viittaa Suomen ulkopuolisessa maailmassa - hieman toisenlaiseen ilmiöön.

Ja tästä trolliudesta olen kirjoittamassa nyt.

Tässä on taustalla se, että niin kauan kuin on ollut olemassa internet siellä on ollut ihmisiä joiden tärkeänä asiana on ollut puuttua muiden ihmisten asioihin. Tämä ihmisryhmä on usein seuraamassa jotain omasta mielestään konventionaalista ja ilmiselvää viisautta. Ja tämä oikeuttaa heitä ns. tunkemaan nenäänsä asioihin jotka eivät ole pätkääkään heidän omiaan. ; Keinot vaihtelevat käännyttämisestä ja asenteellisista onelinereistä kovaankin poliittiseen lobbaamiseen ja jopa suoranaiseen kiusaamiseen ja vainoamiseen.

Aaron James on kirjassaan "Asshole: A Theory" kuvannut juuri tätä ihmisryhmää. (Teos on filosofisempi ja älykkäämpi kuin otsikko voi antaa ymmärtää.) Hän tiivistää teoriansa niin että kaikki ilkeily ei ole samanlaista. Ja päästäkseen tähän mainittuun ilkeilyn alalokeroon on täytettävä sellaisia kriteeriattribuutteja kuin se, että näkee että jonkinlainen tarkoitus pyhittää keinot. Nämä ihmiset ovat häijyjä ja jossain määrin naurettavia sellaisella erikoisella tavalla jota kuvaa se, että he ottavat itsensä liian vakavasti.

Tämänlaatuinen kohde taas on perinteisesti ollut ihanteellista parodioinnin ja ivan kohdetta. Näitä ihmisiä voidaan provosoida ärsyyntymään ja tekemään itsestään naurettavan. Samalla voidaan raapia heidän retoriikkansa antama ruusuinen kuva ja paljastaa miten konventionaalinen viisaus on usein ajattelemattomuutta jota jatketaan siksi että sitä on tehty niin kauan että ns. sunk cost effect iskee kusipäähän täydellä teholla.

Ja tästä päästään niihin tässä tekstissä käsittelemiini trolleihin.

Pääongelmana on se, että moni sekoittaa trollin ja Aaron Jamesin kuvaaman, käännetään nyt tässä yhteydessä vapaasti, "kusipään" yhdeksi ja samaksi lokeroksi. Ja tämä sekoittuminen on sinänsä hankala asia että
1: Ihmiset ovat aika monenlaisia, ja Poen laki pätee vahvasti. Moni ilmiö on ns. ajautunut parodiahorisonttiin ja sen vuoksi on vaikeaa tai jopa mahdotonta erottaa onko kirjoittajan ilmaisema äärimielipide vilpitön vai parodia. Eli on vaikeaa erottaa trollia ja kusipäätä toisistaan.
2: Toisaalta ääliöt pelaavat peliään siten että he suojautuvat kritiikiltä teeskentelemällä trolleja. Syynä siihen miksi tämä on kannattavaa se, että trolleissa on sellainen puoli että niihin suhtaudutaan yleensä kahdella strategialla (1) ajatuksena on että trolleja ei ruokita eli heidän juttuihinsa ei tartuta, ei edes kritisoimalla (2) trolleissa nähdään jotain sellaista hyveellisyyttä joka liitetään perinteisiin narreihin.

Trollien kunnioitettavuudesta.

Ja kyllä. Trollien kunnioitettavuus on jotain jota on kenties syytä lähestyä tarkemmin. Luin erään nettituttavani asettaman kommentin minusta. (Hän ei sattuneesta syystä halua, luultavasti ymmärrettävästi, sitoa nimeään minuun.) Pidin kommentista paljon. "Hän on yritteliäs, innostunut ja lahjakas. Pelottava kombo, koska on myös suhteellisuudentajuton. Hän saa aikaan. Ensin hän pikaisesti säveltää ja näpertää jotain lennosta ja sitten tulee ja paiskaa sen näytille, vähän kuin jokin internetmaailman Petri Gerdt." (Petri Gerdt on tunnettu lähinnä Myyrmannin räjähdyksestä eikä mistään muusta.) Tässä kohden näkyy että arvostus ei ole täysin läpitunkevaa. Mutta hikipedian ylläpitäjänä ja kaikenlaatuisena provokaattorina minulla on piirteitä jotka liitetään sellaiseen asiaan kuin poliittinen epäkorrektius. Tämän taakse nähdään hyveitä ja tätä kautta asia ei ole täysin paheellinen ja sitä voidaan kunnioittaa, vaikka tuotokset tosiasiassa näkisikin sekä ärsyttävinä, riskaabeleina, tuhoisina ellei peräti suisidaalisina.

Ja näiden hyveiden läsnäolo muistuttaa, että ihmisten ärsyttäminen ei ole aina samanlaista. Osassa näitä hyveitä on, toisissa niitä ei ole. Kun ihmisiä ärsyttää erilaisen kommunikaatioteknologian tai viestintämenetelmien tai retoristen keinojen kautta, asian voi tehdä siten että mukana on arvostettuja piirteitä.

Esimeriksi narrien kohdalla kunnioitusta herätti se, että
1: He löivät selvästi ylöspäin, eli kohteisiin jotka olivat narria vahvempia ja joilla oli narreja enemmän valtaa. Tämä viittasi rohkeuden hyveeseen.
2: He osasivat jotenkin kyseenalaistaa vallitsevat konventiot eli olivat luovia tavalla johon liittyi jonkinlainen älyllinen elementti.
3: Samalla he voivat tarjota tärkeää kritiikkiä ja jopa opettaa jotain maailman menosta.
4: Lisäksi narrien jutuissa oli huumoriarvoa, eli ihailtavat ja arvostettavat narrit eivät olleet vain kuluneita tokaisuja toistavia papukaijoja vaan he osasivat olla myös aidosti humoristisia eivätkä vaan hassuja sillä tavalla kuin ne puujalkavitsejä ulkoaopetelleet ja niitä toistavat hassut setämiehet joita joka ikisessä suvussa on.

Narrien ärsyttävyys oli pahe joka annettiin anteeksi koska ne olivat (1) harmittomia, (2) viihdyttäviä (3) tai tarpeellisia. ; Huono käytös oli ovelaa ja fiksua joten ne olivat omintakeisella laatikon-ulkopuolella olevalla tavallaan sellaisia että niissä oli arvoa kun niitä katsottiin eettisenkin silmälasiston läpi.

Trollien oikeutus toimille on pitkään nojannut yllämainittuun.
Trollit ovat yleensä nojanneet siihen että heihin provosoituvat ottavat asiat liian vakavasti. Tätä demonstroinee se miten eräs kliseisin trollinnaamakuva kysyy vain "U MAD?". Jopa Batman -elokuvista napattu Heath Ledgerin näyttelemän Jokerin kysymys "Why so serious?" on napattu tähän yhteyteen. Se kuvaa juuri sitä että ideaalitrolli ei itse asiassa ota omaa sanomaansa vakavasti. Arvostettava ja hyveellinen trolli ei ole jumiutuneita dogmejaan viskova hahmo. Sen sijaan hän herättää asennevammaisten moralistien huomion ja valaisee heidän tekopyhyyttään, asenteellisuuttaan ja ilkeyttään. Trolli ei ota sanomaansa vakavasti, sen sijaan heidän sanomiinsa provosoitunut ottaa. Toisin sanoen, hyveelliseen trolliuteen vastareagoiminen on epäonnistuminen.

Trollit ovat toisin sanoen hieman samantapaisia kuin Jonathan Swift joka kirjoitti "Vaatimattoman ehdotuksen" jossa käsiteltiin kannibalismia ratkaisuna irlantilaisia koskeviin sosiaalis-poliittisiin ongelmiin. Ei siksi että kannattaisi kannibalismia vaan sen vuoksi että järkyttynyt ja pahastunut ihminen pysähtyisi miettimään sitä miten sen ajan yhteiskunta käsitteli irlantilaisia.

Tässä on ongelmia.

Tämän hyveellisen trolliuden takana on muutamia ongelmia. Ensimmäinen on se, että sen takana on asenne joka on hyvinkin valheellinen. Trolliudessa on vahvana henki jossa internet on huvituksille. Ja että se olisi jokin virtuaalinen epätosi paikka jossa ei olla vakavasti ja joka ei tavallaan kosketa mitenkään mitään aitoa ja olemassaolevaa maailmaa. Siksi ironinen etäisyys olisi odotettavissa ja järkevää.

Toisin sanoen, trollius kannustaa asenteeseen jossa internetissä sanottuja asioita, siellä vierailevia ihmisiä ja mitään mitä he siellä sanovat ei tulisi ottaa kunnioituksella - tai ainakaan tosissaan. Tämä on hyvin ongelmallinen suhtautuminen sillä internet on enemmän viestintäkanava kuin tietty ilmaisun muoto. Internetissä julkaistu lehti voi olla aivan yhtä vakava kuin saman lehden paperiprinttiversio.

Valitettavasti internet on kuitenkin kytköksissä omiin elämiimme. Kun joku esimerkiksi pilkkaa sitä miten moni pitää facebookissaan valheellista ja idealisoitua kuvaa jossa on pinnallisuuksia, konformistisia ja ketään ärsyttämättömiä mielipiteitä ja jossa näkyy vain onnistuminen ja optimismi, unohtuu helposti se että profiili viittaa oikeaan ihmiseen. Ja profiileilla vierailee monia ihmisiä, joista kaikki eivät välttämättä ole ystäviä tai ystävällisiä. Negatiivisuudet ja heikkoudet päätyvät mahdollisesti ulkomaailmaan aikaansaamaan ongelmia. Ongelmia itselle. Ja ongelmia läheisille. (Esimerkiksi minun puolisoni ei ole lainkaan sosiaalisessa mediassa eikä minun sivuiltani ole mitään kytköksiä häneen. Ei edes yhteisvalokuvaa jossa molemmat ovat samassa kuvissa ei ole netissä. Koska minä olen minä.) Ironinen etäisyys on jotain joka ei sovi kaikille. Minunlaiseni ihminen vielä saattaa uhrautua ja olla valmis pilaamaan tyystin maineensa. ; Minulla on varaa laajentaa ironinen etäälläolo elämäntavaksi joka kattaa lähes kaikki elämäni osa-alueet. (Paitsi ne jotka olen eristänyt täysin siitä kaikesta muusta, joka on hyvin työlästä.) Kaikilla ei ole mahdollisuutta tämänlaiseen etuoikeuteen.

Isompi ongelma on kuitenkin se, että paheellisia provokaattoreita on.

Voidaan nähdä että on myös paheellisia ärsyttäviä hahmoja. Ja he oikeuttavat itsensä, toimintansa ja olemassaolonsa edellämainituilla piirteillä. Tässä kohden mielenkiintoista on se, että nämä provokatiiviset hahmot eivät ole niitä joita kuvaa narrien hyvyys. Päinvastoin. Nämä ihmiset ovat niitä joita narrit ovat tupanneet vastustaa.

Nämä ihmiset toistavat samoja termejä niin että vaikka joku "partalapsi" on saattanut olla ensimmäisellä kerralla hauska, se on toistettu niin että kaikkia muita haukotuttaa ja termin kuuleva tietää että tyyppi kuuluu samaan jengiin ja jakaa heidän ryhmänsä sisäisen konventionaalisen viisauden ja Totuuden. (Tässä mielessä termi muistuttaakin kulttien ja lahkojen käyttämiä omia termejä. Joiden tärkein tarkoitus on se, että oikeat sanavalinnat voi oppia vain seuraamalla ja kuulumalla järjestöön riittävän kauan ja tätä kautta se on kätevä keino tunnistaa "meidät" "muista".)

He esittävät että he ovat provokatiivisia ja ovat esittäneet vitsejä. Tässä vastaan tulee kuitenkin yleensä ottaen se, että tästä puuttuvat kaikki ne hyveet jotka ovat antaneet oikeutuksen narriudelle. He ovat aina hyvin tosissaan. He lyövät sosiaalisesti itseään heikompiin. He luottavat laumavoimaan ja haluavat tasapäistää. Ideana on usein saada jokin ideologinen kontrolli lakiin, erityisen mieluisia ovat rajoitteet jotka estävät muiden elämäntapaa ja tekevät vaikeaksi tai mahdottomaksi tehdä jotain sellaista mitä nämä tyypit eivät itse halua tehdä itse (ja tämä halutaan laajentaa koskemaan kaikkia).

Tämänlaisen paheellisen kusipään tunnistaakin siitä että he voivat samanaikaisesti levittää kaksoisviestiä jonka ytimessä on se, että (1) heidän esittämänsä juttu oli humoristinen ja huumoria eikä sitä siksi saa ottaa vakavasti ja (2) heidän kritisoimisensa tai sensuroimisensa on mielipiteenvapauden rajoittamista aivan kuin he sittenkin olisivat olleet kovastikin sitä mieltä mitä ovat sanoneet.

Ideana onkin se että kaikenlaisia ääliöyksiä heitellään ja jos ne otetaan hyvin niin sitten otetaan vastuu rohkeasta mielipiteenilmaisusta ja sitten jos niistä tulee ongelmia niin halutaan pestä kaikki vastuu kaikista seurauksista selittämällä että "vitsi, vitsi". Tämänlainen kaksoisviestintä on kaksinaamaista ja pelkurimaista, vaikka usein näin toimiva yrittää kovasti myydä temppuiluaan trollien hyveillä eli rohkeudella ja rehellisyydellä. Kiemurtelu on kuitenkin teko joka paljastaa totuuden. Ja kiemurtelu ja siitä valehtelu kertovatkin onneksi aika monille että henkilö joka väittää olevansa rehellinen ja rohkea on pelkuri ja valehtelija.

Omintakeisuus, luovuus ja älyllisyys puuttuvat. Asiat jopa kuvataan identtisellä tavalla niin että on hyvin vaikeaa suhtautua siihen onko heillä täyttä suhdetta ajattelunvapauteen ja mielipiteenvapauteen kun sekä ajatukset että niiden ilmituonti ovat enemmän ulkoa tulleita ja ulkoaopeteltuja kliseitä, peräti sellaisia joiden kiertäminen on sen verran laajaa että niiden tuhoutumisesta ei ole oikein mitään pelkoa.

Tässä mielessä venäjä-trollit ovat itse asiassa propagandisteja joilla on trollien nimi mutta joilta puuttuu hyvien trollien taakse nähtävät hyveet. Argumentaatio ja häirintä eivät ole tietenkään vain internettiä. Niillä vedellään nykyään politiikkaakin. Jopa hämmentävän paljon. Tai oikeastaan ei; Sillä ainahan politisointi on kiinnostanut niitä joista on oleellista laajentaa omat dogmaattiset pakkomielteensä niin tärkeiksi että niiden on rajoitettava kaikkia muitakin, halusivatpa nämä tai eivät. Trollia on vaikeaa erottaa kusipäästä jolla on nettiyhteys. Ja asennevammainen ihminen joka sanoo jotain eikä kestä sitä että kriitikoilla on sananvapaus kritisoida heitä itseään elää sillä että kriitikko muka olisi vain "ruokkimassa trollia".

Ja tämä on heidän vahvin, kenties ainut, aseensa nykyaikana jolloin kuka tahansa voi esimerkiksi tarkistaa montako minkäkinlaista terroristi-iskua on tapahtunyt euroopassa viime vuoden (tai viimeisen 20 vuoden) aikana.

Perverssi facebook

Facebook oli mennyt tulkitsemaan kuuluisan Vietamin sotaa koskevan kuvan lapsipornoksi. Kuva napalmin polttamasta lapsesta oli tulkittu pornografiseksi, ilmeisesti sen vuoksi että facebookissa katsotaan enemmän muotoa kuin sisältöä. Kuvassa juoksevan lapsen alastomuus on tulkittu suoraan siksi että kuva olisi sisällöltään eroottinen.

Jos facebook näkee kuvan pornografisena, eli seksuaalisia himoja ruokkivana kuva-aineistona, se on melkoisen perverssi.

Voiko filosofian opiskelijoiden diversiteettiongelma avata poliittista keskustelua?

Filosofia on maineeltaan poliittisesti epäkorrektia. Käytännössä se muistuttaa poliittisen epäkorrektiuden nimeen vannovia. Ja tämä johtaa siihen että siinä on kaksinaismoralismia. ; Ensimmäinen asia joka filosofiassa opitaan on että kaikki pitää kyseenalaistaa. Toinen asia on opetella filosofit, perinteet ja heidän lainaamisensa oikeaoppisesti. Filosofia on helposti pänttäyslaji, ulkolukulaji.

Splintered Mind -blogissa kirjoitettiin siitä miten filosofian opiskelijoiden parissa on vahvaa samanmielistymistä. Filosofian oppitunneilla ja väitteyissä ja vastaavissa pärjää enemmän persoonalla. "Philosophy classroom discussion is normally dominated by people with high academic/cultural capital. In the U.S. this means: rich, white, male, non-disabled, self-confident, parents with high educational attainment, fluent in highbrow English speaking styles. These are the students mostly likely to have the boldness to announce, in the second week of class, in front of their peers and professor, confident opinions about why Kant is wrong, or relativism is really the correct meta-ethical theory, or David Lewis's metaphysics is objectively better than Hilary Putnam's." Toisin sanoen jos on rikkaasta perheestä joka puhuu uskottavaa brittiaksenttia, ja on valmiiksi autoritaarinen ja tottunut dominoimaan, siitä on hyötyä. Nämä eivät tietenkään ole klassisia ideaaleissa esitettyjä filosofien hyveitä. Mutta käytännössä noilla pääsee pitkälle. Ehdotettu ratkaisu on pienryhmien korostaminen.

Poliittisesti epäkorrekti henki, mielipiteiden diversiteetti,  kasvaa. Tämä on tietenkin erikoista koska tavallisesti poliittista korrektiutta ajetaan sen vuoksi että ongelmaksi nähdään tapakulttuuri. Että röyhkeämpikin pääsee sanomaan sanottavansa ilman että etikettipoliisi jarruttaa epäkohteliaisuuksista. Mutta mielipidediversiteetistä hyötyvät nimenomaan vaatimattomimmat. Ne jotka eivät ole indiivejä, vahvoja persoonia, autoritaarisia ja huutavia. Isoissa massoissa puhuen syntyy poliittinen korrektius jossa vallassa ovat epäkorrektit tyypit.

Tämä on tavallaan erikoista vaikka sen tiedostamiseen ei "after the fact" ehkä mitään kovin kummoista ajattelijaa tarvita. Tämä on tietenkin jotain jota voidaan hyödyntää vaikkapa poliittisessa keskustelussa. Blogasin juuri "Uuden Suomen" puolelle hieman turhautuneen ja vain osittain perustellun "näkemykseni" siitä miten blogeihin saa reagointeja.

Tarkastellesani omien blogejeni kommentti- ja tykkäyksien määriä huomasin, että (1) Jos kirjoittaa stereotyppisesti liberaalista tai konservatiivisesta kulmasta saa lukijoita, kun taas molempia puolia moittiva tai kehuva saa vähemmän reagointeja ja tykkäyksiä. (2) Argumentaatiota pitää olla mahdollisimman vähän. Kompleksisuus etäännyttää hyvin voimakkaasti. (3) Oma persoona pitää näkyä ja tämän persoonan täytyy olla autoritaarinen ja mulkkumainen.

Kun nykyään puhutaan poliittisesta korrektiudesta, on huomattava että on diversiteettiongelma. Ja se ei todellakaan ole siellä missä sen helposti näkee olevan. Epäkohteliaat idioottimaiset paskapäät menestyvät nykyisessä massaviestinnässä.

Tosin tässä on syytä muistaa että echo chamberit luovat diversiteettiä. Ja massakulttuuri onkin synnyttänyt niitä paljon. Eri facebookin suljetut ryhmät ja mielipiteen normalisoivat ovat ryhmän sisäisesti poliittisesti korrekteja ja torjuvat erimielisyyttä hyvin vahvasti. Mutta tämä toisaalta sirpaloittaa keskustelukenttää ja kokonaisuudesta tulee monipuolisempi.

On tavallaan mietittävä mikä on arvokkaampaa. Tai vähemmän kuraa.

Elin tavallista elämää kunnes googlasin yhtä musiikkikappaletta.

Sosiaalinen media harrastaa kohdistettua mainontaa. Se on harrastanut tätä melko paljon. Siksi olenkin hieman ihmeissäni kun olen alkanut saamaan näkyviini erittäin runsaasti "Clear Blue" -raskaustestimainoksia. Raskaustesti joka mainostaa itseään sitä kautta että se tunnistaa hyvät päivät tulla raskaaksi ja näkee kuinka pitkälle raskaus on edistynyt.

Mainokset kysyvät "oletko valmis ottamaan hymyn elämääsi". Ja hymyllä ne tarkoittavat vauvaa. Ajatus on tietenkin aika ahdistava. Jos raskaustehti tuottaa mainoksissa näkyviä nauruja ja hymyjä itselleni lähinnä siitä että testi näyttää maksimaalisesti kohti mahoutta. (On sitä joskus ollut jopa säikkyjä aiheesta, oikeasti.) Siinä miten pitkällä raskaus olisi on kiinnostava lähinnä sitä kautta että aborttia ei saa jos sikiö on jo kehittynyt liiaksi. Mainosta ei selvästi ole kohdistettu tälle kohderyhmälle.

Paras mainoslause kaltaiselleni miehelle on kuitenkin "tule raskaaksi Clear Bluen avulla". Nyt jo mieskin synnyttää, ilmeisesti vain siksi että moni ikäiseni alkaa saamaan tarpeekseen sukulaisten kyselyistä siitä miten pikkujalat taapertavat ja miksi eivät.

En minä tämän kaiken edessä voi kuin äimistellä muuta kuin sitä, että mitä ihmettä minä olen googlettanut? Mielestäni en mitään. Paitsi CMX:än kappaletta "lapsi", that is. Toivon että kyse ei ole siitä.

MV -lehden Betteridgen lain hetki.

Betteridgen laki (Betteridge's law) on nyrkkisääntö jonka mukaan "Any headline that ends in a question mark can be answered by the word no." Tämän säännön mukainen tapahtuma kävi MV -lehdelle. Se jakoi videolinkin otsikolla "Ollaanko tässä Allahin asialla?" Itse "artikkelisointi" kysyy että "Onko islam äärimmilleen vietyä brutaaliutta?" Molempiin vastaus lienee ainakin tämän jaetun materiaalin kohdalla "Ei".

Jaettu aineisto on uskontokritiikin parissa missään määrin tekemissä olleille hyvin tuttu. Tosin ei aivan tuossa muodossa. MV -lehden jakaman videon kuvanlaatua on huononnettu ja siihen on lisätty arabialaista kirjoitusta ja muslimityylistä laulua. Joka on selvästi päälleliimattu "taustanauha", eikä esimerkiksi reagoi videoiden tapahtumiin. Itse video ja sen tapahtumat kuvaavat kenialaisia kristittyjä jotka polttavat elävältä noitina pitämiään ihmisiä.

On vaikeaa uskoa että video on editoinut itseään vahingossa tuollaiseksi. Ja sen jakaminen eteenpäin osoittaa sekä huonoa makua että osoittaa sen, että taustatutkimusta ja faktantarkistusta ei viitsitä tehdä lainkaan. Se, että MV -lehdessä on tuollainen juttu vaatii vähintään valelteluvaiheen jossa video luodaan ja idiotiavaiheen jossa sitä levitetään. Kenties valehtelua ja idiotiaa löytyy tätä laajemminkin prosessissa.

---

Tähän juttuun tekisi mieli kommentoida miten se on nolo "burn" MV -lehdelle. Tai miten se on "so stupid it burns". Mutta en kehtaa.

Hei, katsos tätä!

Monilla miehillä on erityinen selfie-munakuvagalleria. Tämä ei ole missään nimessä homoseksuaalia. On vain yksinkertaisesti hyvä olla valmiina jotta voi tarvittaessaan viestiä tunteitaan naisille nopeasti, tilanteessa missä hyvänsä. Bussissa ei esimerkiksi voi spontaanisti vilautella ja ottaa selfieitä. Ja siksi monessa arkisessa tilanteessa onkin oltava valmista materiaalia lähetettäväksi spontaanisti vaikka siksi että kuulee ensimmäisen kerran jostakusta omasta mielestään sievästä naisesta internetissä.

Lisäksi hyvän pippelikuvan ottaminen on vaikeaa. On mietittävä asentoa ja kompositiota. Aivan liian moni ottaa amatöörimäisiä salaman ylivalottamia kuvia jotka on lähinnä otettu suuntaamalla kameraa housunkauluksesta sisään. Kunnon kikkelikuva on vaikeaa ottaa selfienä, varsinkaan jos ei ole selvin päin. Siksi Teuvo Hakkarainen ei ollut ollenkaan homoseksuaali selitellessään omia kikkelikuviaan. ; On aivan asiallilsta pyytää ystävän apua jotta saa tehtyä omasta kikkelikuvastostaan mahdollisimman houkuttelevan ja mainostavan ja miellyttävän.

Hyvässä kikkelikuvassa on mietittävä asentoa, kompositiota ja sitä minkälaisen viestin haluaa sillä kertoa. Esimerkiksi kontrastia ja väritasapainoa säätelemällä  saa kikkelin näyttämään kovalta ja suuremmalta. Toisaalta "airbrushaamalla" ja pehmeillä suodattimilla ja sopivasti valaisemalla peniksestä saadaan suuren, pehmoisen ja puhtaan näköinen. Sopivalla kuvankäsittelysuotimella kuvaan saa myös tarkempia asenteita, jotka on syytä miettiä yksityiskohtaisesti ja tilannekohtaisesti. On oltava harkittu jokaista kuvaa tehdessä. Ja niistä on syytä tehdä itselle erityinen kansio jossa on erilaisia viestejä välittäviä kikkelikuvia. Sillä aivan kuten kikkeli voi tyydyttää jokaista naista eri tavalla erilaisina yksilöinä, on tämän saman viestin ja yksilöllistämisen syytä näkyä lähetetyissä kikkelikuvissa.

Kuvakulmilla ja esinahan asennoilla voidaan välittää viestiä. On aivan eri asia näyttää täydessä ojossa olevaa lähes tulkoon orgasmiin runkattua penistä kuin näyttää pullottelevaa elintä jonka esinahan uumenista terska vain hieman kurkistaa, ikään kuin leikkisästi kutsuen.

Liian usein peniskuvissa näkee ruttuisia, kenties jopa tahraisia, vaatteita. Tausta voi olla valkoinen, koristeellinen tai muuten kiinnostava. Peniksen voi myös asetella mielenkiintoisesti. Kultturellisti viinilasissa lepäävä penis nahkakantisten kirjojen ympäröimänä antaa erilaisen viestin kuin penis jolle on leikkisästi kiedottu pieni kravatti terskan ympärille.

Tai siis helvetti vieköön ei.

Tänään Marko "Fobba" Forss kirjoitti facebookiin viestin peniskuvien jakamisesta. Viesti keskittyy ns. sextortioniin. Eli siihen että erilaiset palvelut ovat erikoistuneet siihen, että "Kun se iloittelu siellä kameran edessä on suoritettu, alkaa kiristäminen. Maksa summa X tai Facebook-kaverisi ja kaikki muut mahdolliset tuttusi pääsevät seuraamaan kyseisen iloittelun YouTubeen ladatun videon kautta." Samalla korostetaan että tilanteita provosoidaan "Ihmettelet ehkä sitä, miksi tämä kuvankaunis nuori neito ehdottaa lähempää seksuaalista nettikanssakäymistä hetken nettikeskustelun jälkeen, koska et muista niin käyneen villeinä poikamiesvuosinakaan. Ehkä se johtuu siitä, että netissä ollaan rohkeampia? Eikähän tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä, eihän?"

Forssin tekstiin reagoinnit ovat olleet erikoisia. Esimerkiksi Samuli Suonpää korosti, että "Poliisi varoittaa miehiä lähettämästä lapsille peniskuvia. Kun sitten miehiä voitais kiristää." Ja hän huokailee asialle. Muutenkin on tullut kommentointia mallia "Tarvitaan SuomenPoliisi kertomaan, miksi alaikäiselle ei saa lähettää kikkelinkuvia. Ettei joudu kiristetyksi."

Pedofilian toistuminen oli erikoinen, koska Forssin viesti koski ennen kaikkea nuoria, jotain parikymppisiä, naisia joille ennen kaikkea keski-ikäiset miehet lähettelevät peniksenkuvia. Viestin aiheena oli enemmän aikuisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän twistautuminen sekstailija-irstailijaan takaisin palaavasta kiristyksestä kuin pedofiliasta. Toisaalta kiristys toimii varmasti vielä paremmin pedofiileihin. Joskin heidän löytämisensä voi olla vaikeampaa ja tämä tekee siitä sellaista että ilmiöstä ei synny samanlaista tienaus-ammattialaa kuin tästä em. ansaintamallista.

Teemana on pedofiliatwistin lisäksi ollut se, että moralisoinnin sijasta kiristetyksi joutuminen olisi jotenkin oleellisen väärä näkökulma. Itsekin olen sitä mieltä että terveen ihmisen kannattaa hillitä kikkelinkuvien lähettelyä ensisijassa kaikista muista syistä paitsi tässä mainitusta. Mutta toki, jos sitä on jo seksuaalinen häiritsijä tai halujaaan toteutteleva pedofiili niin kenties ainut mikä menee läpi senlaatuiseen mieleen on "ei pidä lähettää kikkelinkuvia kun se voi kiristää sillä"... Valitettavasti moni ihminen ei välitä etiikasta vaan siitä mitä reaktioita tästä saa.

Peniskuvien kohdalla Forssin näkökulma on lisäksi kenties ainut asia joka toimii ja tehoaa muutenkin. En puhu pedofiliasta vaan normaalimmasta pervoilusta. Sillä nykyaikana moni suhtautuu seksuaalisuuteen tavallaan yllättävän luontevana osana elämää. On niin avomielinen ja luonteva ja avoin että muu yhteiskunta ei ole ikään kuin vielä vapautunut tabuistaan ollakseen valmis niihin. (Toinen vaihtoehto on toki se, että ollaan niin konservatiiveja että erilaiset seksuaalisen häirinnän puolet nähdään feministisenä propagandana, jonain josta on hyötyä lähinnä silloin jos voidaan viitata siihen että seksuaalinen häirintä on yleistynyt tai yleistymässä maahanmuuttajien vuoksi.)

Kikkelilähetystyö tekijäänsä kiittää?

Kun moni lähettää kikkelinkuvia, he eivät ajattele sitä kuten vastaanottaja sen kokee. Syynä on osittain se, että lähettäjä ei kykene irtautumaan itsestään. Hänelle itselleen hänen oma peniksensä on tärkeä ja hieno. Tämän kautta oma penis ja sen lähettäminen rinnastuu helposti (1) seksikkäisiin kuviin joita saataisiin itse naisilta (2) siihen että oman peniksen erektio on jonkinlainen kehu vastaanottajalle, koska onhan imartelevaa jos on niin seksikäs että tuottaa iloa niin paljon että tulee erektio, jonka evidenssi tuo lähetetty kuva on.

Tässä tosin helposti unohtuu se, että seksikuvissa mieleen ei tule keskiverto seksikuva keskiverrosta naisesta vaan enemmänkin pornofantasioiden kuvia. Tämän voi huomata kun katsoo niitä asenteellisia viestejä joissa miehet eivät halua nähdä heille yllätetysti näytettyä mummopornoa tai vastaavaa. Tosiasiassa eroottisille kuville oletetaan konteksti. Ja tätä ei tiedosteta koska rinnastuskohteen piilo-oletuksia ei tiedosteta. Ja toisaalta ainakaan minä en juurikaan nauti mistä tahansa vaginakuvasta. Tissikuvat eivät itse asiassa oikeastaan edes rinnastu kikkelikuviin vaan paidattomana otettuihin kuviin.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä kikkelikuvatrollaustapauksessa josta kirjoitin aiemmin. Mies lähetti kikkelikuvan ja kehui naisen silmiä. Ja oli yllättynyt kun nainen ei pitänyt kikkelinkuvista. Hän ei pitänyt takaisin saamistaan kikkeleistä. Ei varsinkaan kun niiden lähetettyjen kokoa ja sitä miten niissä ei ollut omituisia muhkuroita, toisin kuin hänen lähettämässään peniksen kuvassa oli.. Oli selvää että lähettäjä luuli olevansa leikkisä tyyppi jolle seksuaalisuudessa ei ole tabuja ja joka korosti hauskanpitoasennetta. Mutta vastaanottaja koki tämän seksuaalisena häirintänä. Tavalla joka täysin ylitti kikkelinkuvien lähettäjän ymmärryksen. (Toki naisilla on monia muitakin hauskoja tapoja reagoida epämiellyttävään yllätysmunaan.)

Valtaosa kikkelikuvien lähettäjistä on varmasti aivan samalla tavalla pihalla. Totaalisen pihalla tavalla joka rinnastuu mielessäni lähinnä aatteeseensa liikaa uppoutuneilta ties minkä ideologian edustajilta. Juuri niiltä joilla on aina päivän paras ad hoc -selitys sille miksi heidän systeeminsä on järkevää ja asiallista. Mikään todistusaineisto tai selittäminen tai argumentointi päinvastaisesta ei muuta näiden ihmisten mielipidettä.

Vastaanottajan näkökulmaa - ja hieman evoluutiotakin

Naisnäkökulma, eli kikkelikuvanvastaanottajan näkökulma, on aina tärkeä. Viestinnässä on aina muistettava lähettäjä, lähetysmedian rakenne ja vastaanottaja. Ne kaikki ovat tärkeitä. Kun aloitin tämän tekstin kikkelikuvantuotantotaiteella, tein tämän pelkästään lähettäjän näkökulmasta. Laajensin siinä olevaa ideaa eteenpäin. Eli otin lisäksi kuvanottovälineen ja valokuvan mediana huomioon. Tämä on tärkeää puhuttaessa viestinnästä. Ja jo tämä taso, ilman vastaanottajan tasoa demonstroi että kikkelikuvien lähettely ei ole kovin harkittua. Sillä jos se olisi harkittua siitä tulisi juuri tuon kuvaamani kaltaista. Ja se taas vaikuttaa varmasti absurdilta myös heistä jotka lähettävät kikkelikuvia.

Vastaanottajan näkökulmaa voi olla vaikeaa tavoitella näin miehenä. Mutta onneksi Alina Välimäki kirjoitti yllätysmunista juuri tarvitsemastani vastaanottajanäkökulmasta naisena. Kutsuessaan "yllätysmuniksi" näkökulma pitää sisällään, paitsi yhden pisteen vitsin, niin myös muistutuksen siitä että kikkelinkuva tulee yllättäen. ; Tämä on merkittävää. Sillä vaikka itsekin olen periaatteessa joviaali ja kykenen olemaan luonteva ympäristössä jossa on alastomuutta, olen kovin häiriintynyt yllätystisseistä. Eli jos en ole varautunut alastomuuskontekstiin, sattumalta nähdyt tissit tuovat pienen shokin. Joka ei ole pelkästään miellyttävä.

Ongelma on laajempi ; Kikkelikuvien lähettäminen kuvastaa hämmentävän monille kuvia lähettäville jonkinlaista ystävällisyyttä ja luottamusta. Heidän kannattasi muistaa että jos puhutaan aidosta ystävällisyydestä, niin esimerkiksi monia uskonnollisia julistajia pidetään häiritsevinä juuri siksi että he harrastavat ystävyyteen liittyviä ulkoisia piirteitä ilman että he olisivat ansainneet nämä. Tämä koetaan tunkeiluna. Mennään liian henkilökohtaiselle tasolle liian nopeasti. Näin ollen ystävällisyys ei ole argumentti jos siihen ei liity ystävyyteen liittyvää läheistä suhdetta ja tuttuutta.

Välimäki kirjoittaa siitä, miten kikkelinkuvat ovat sukupuolittuneet erityisellä tavalla "Mielenkiintoisinta tässä on se, että naiset ja miehet ajattelevat sukuelinkuvista täysin erilailla. Toisin kuten miehet ehkä kuvittelevat, naiset eivät ajattele lersseistä ruudullaan, että ”oi kun pääsisin istumaan tuon päälle” tai ”voi kun saisin tuon jötkäleen suuhuni”. Usein nainen vain tuijottaa ruutuaan etsien kuvasta outoja pilkkuja tai paiseita, kauhistellen ja punastuen miettiessä karvoja hampaiden välissä." ; "En tiedä yhtään naista, jota munakuvat kiihottaisivat – päin vastoin! Suurimman mokan miehet tekevät silloin kun muutaman viikon kestäneen tekstailun jälkeen potentiaalinen heila lähettää seisovasta nautintonakistaan kuvan naiselle."

Välimäki myös tuo esiin kasan erilaisia lainauksia jotka demonstroivat juuri sitä miten miehet tuntuvat kokevan munakuvat aivan asiallisina. Otan näistä lauseista esiin ne jotka ovat mielestäni argumentaatioltaan sosiaalisia ja vastavuoroisuusajatuksen mukaisia. "Jos haluan nähdä tytön alasti, lähetän hänelle munakuvan. Toivon että hän lähettää minulle kuvan itsestään takaisin." ... ”Kun näen kauniin naisen, lähetän hänelle munakuvan koska minulla ei ole hajuakaan mitä voisin sanoa hänelle.” ... ”Koen melkeimpä kaikki naisten ruumiinosat kiihottavina, joten miksi hän ei kokisi munaani kiihottavana?” ... "Eikö nainen ilahtuisi ajatuksesta, kuinka kovaksi hän minut tekee?" Tämä aikalailla demonstroi miten vihjeettömiä miehet ovat. Limaisesta pervosta ja seksuaalisesta häiritsijästä saa helposti kuvan ilkeänä ja itsekkäänä. Mutta he eivät ainakaan perustele asiaa itselleen näin.

Itse olen miettinyt asiaa siltä psykologiselta kannalta että tilastollisella tasolla miehet ovat usein visuaalisempia kuin naiset. Kenties kikkelikuvan lähettäjän ei pitäisikään miettiä naista miehen kanssa identtisenä? Kenties vika olisi jo tässä. Media on vastaanottajan kannalta väärä.

Välimäki sen sijaan hakee jonkinlaista samanlaisuudenhakemista kuviin. Hän lähestyy naisena asiaa evoluutio mielessään. "Pohdiskelin alkukantaisia, evoluution jättämiä tekijöitä, jotka saavat meidät lähettelemään alastonkuvia. Naiset nimittäin ottavat usein kuvia takamuksistaan sekä tisuleistaan kertoen miehille olevansa hedelmällisiä. Tässä on jotain järkeä, eikö? Näin ollen esimerkiksi miesten käsivarsista otetut kuvat kertoisi naiselle miehen olevan voimakas sekä turvallinen kumppani suvun jatkamiseen. Jormalla ei pitkälle pötkitä, joten miesten on turha rakentaa itsetuntoaan sen ympärille." Onkin mielenkiintoista miettiä asiaa evolutiivisesti. Tässä saattaa tulla mieleen monia piirteitä ; Evolutiivisesti tiedetään että miehet eivät jonota spermapankkiin koska miesten lisääntyminen on menneisyydessä liittynyt alastomien naisten vartaloiden näkemiseen. Toisaalta kun miettii omia seksuaalisia kokemuksia, seksin aikana tulee konkreettisesti yleensä nähtyä rintoja ja kasvoja - kenties jopa takamuksia asennosta riippuen - kuin itse sukuelimiä. Näin ollen ei ole mikään ihme jos miesten - ja miksipä samoista syistä naistenkin - visuaaliset preferenssit eivät keskity sukuelinten näkemiseen. (Toki on sitäkin mahdollista nähdä lähietäisyydeltä, asentokysymys. Näissä asennoissa lisääntyminen voi tosin olla kovasti estynyttä.)

I am not giving a hug

Eilisessä Pridessä oli jonkin verran megafonimateriaalia. Vähän ennen kulkueen liikkeellelähtöä esitettiin että halaaminen tekee parempia ihmisiä. Ja että lempeyttä tulisi levittää halaamalla jotakuta spontaanisti. Olen toki joskus muulloinkin ollut massatilaisuuksissa joissa puhuja korostaa koskettamisen merkitystä. Ja on kannustanut hiplaamaan tuntemattomia.

Kulttuuria tuetaan myös kielellisillä konventioilla. Internetissä on ties mitä ryhmähalaus ja halaus -käsitteitä joita kylvetään hyvinkin innolla. Ja niitä pidetään läpeensä hyvinä. Esimerkiksi tässä päivänä muutamana eräs ihminen oli minua kohden "myötätuntoinen" - sellaisella omituisella tavalla jolla vain erityisen itseriittoiset self righteous -tyypit osaavat olla - ja hän heitti minua halaus -tekstillä. Kun kerroin että en pidä fyysisestä koskettelusta ja siihen viittaavista sanoista, hän toisti tilanteen. Hän ei varmasti olisi yhtä tyytyväinen jos jollekulle tehtäisiin vastaavia toistoja jos hän kertoisi että seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät ilmaukset internetissä ahdistavat ja joku sanoisi että ne ovat "vain sanoja" ja toistaisi näitä seksuaalisesti sävytettyjä termejä siihen heti perään.

Mielestäni tämänlainen on hyvin hävettävää, kunniatonta ja väärin. Vertauksena tulee mieleeni lähinnä se että kehotettaisiin harrastamaan spontaanisti seksiä itsen kanssa vasemmalla olevan kanssa siksi että seksistä on etuja fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle. Kysymyksenä ei ole edes kieltää näitä hyötyjä vaan nimenomaan se, että tästä huolimatta aktio olisi raiskaus.

Ja raiskaus on hyvä vertaus siinä mielessä että molemmissa on kysymys oman kehon koskemattomuudesta. Halauksen kohdalla tätä ei toki tunnusteta koska sen kohdalla kyse ei ole lyömiseen verrattavissa olevasta väkivallasta. Eikä se ole yleensä seksuaalista, kuten raiskaus. (Tosin:halaaminen on silloin tällöin jossain määrin seksuaalista ja joskus harvoin se on jopa vahvasti seksuaalista.) Elämme kulttuurissa jossa on kielletty viisaasti klähmintä. Ja meille opetetaan myös että EI:n jälkeen ei saisi toistaa tekoa. Olen itse tosin sitä mieltä että jo siinä vaiheessa jos kuulee Ei:n on tehnyt virheen. En ole kieltämässä klähmintää vaan korostan että se vaatii tilannetajua. Jos klähmintään tulee vastaukseksi ei, on tilanne tajuttu väärin ja virhe on klähmijän. (Ainakin siihen asti kunnes toisen ihmisen ruumis on muuttunut hänen omaisuudekseen.)

Omalla kohdallani kyseessä on pääasiassa epäluottamuksesta. Minua on lyöty paljon. Suomessa on toki olemassa ihmisiä joita on lyöty useammin ja pahemmin. Mutta tämä määrä on yllättävän pieni. (Minua on sentään lyöty lihakirveellä kolmevuotiaana. Ja tämä on vasta rikkaan monisyisen elämän aloituspuolta.) Tässä kohden on syytä tiedostaa että minua ei ole pahoinpidelty halailulla. Mutta mieli toimii näissä asioissa kuten se toimii. Kun astuin lapsena maamehiläispesään ja sain paljon pistoja, en alkanut pelkäämään mehiläisiä tai ampiaisia vaan kärpäsiä. Pelkäsin kärpäsiä oikein kunnolla. Samassa mielessä on hieman kornia, joskin ymmärrettävää, että halaaminen ja pitkittynyt fyysinen kontakti ahdistaa ihmistä joka on tottunut nopeasti tuleviin ja impaktinomaisiin fyysisiin kontakteihin.

Halaaminen vaatii siksi erityistä luottamusta. (Laskeskelen että ihmiskunnassa on ehkä kymmenkunta ihmistä joka on saanut minulta riittävästi luottamusta.) Se on tärkeä asia johon liittyy erityistä luottamusta ja kunnioitusta. Spontaani halailu poistaa tämän puolen tilanteesta täysin. (Tosin nykyään kunnia ja asioiden ansaitseminen ei tunnu olevan muotia .. Kaikkia pitäisi arvostaa ja antaa kaikki kunniaan ja luottamukseen liittyvät edut ilmaiseksi ja ehdoitta.)

Tästä puhuminen ei ole muodikasta. Toki Aliisa ihmemaassa on kirjoittanut tästä pakkohalailusta ongelmallisena "pakkohoitona". Ja varmasti joku muukin on tähän asiaan tarttunut. Itselleni kysymys on kuitenkin oikeudesta omaan kehooni ja siitä että miten jonkun muun henkilökohtainen reviiri on jotain jota ei pidä lähteä tallaamaan vaikka itse onkin kultturellisti ihastunut jostain toisesta kulttuurista. Minä en ole kulttuuripiiri ja kehoni ei ole uhrattavissa jonkin maan sovinnaistapojen edessä. Ei vaikka tämä jokin toinen maa olisi sellainen jossa en ole koskaan edes käynyt. Tai jonka kulttuurin tuntisin, ymmärtäisin tai olisin sisäistänyt. (Kenties jossain on kulttuuri jonka sovinnaistapoihin vedoten voin viitata fyysiseen koskemattomuuteen? Tämä on irrelevanttia koska kyse ei ole näistä in first place.) Kysymys on minun ruumiistani. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen pointti.

Onneksi omalla kohdallani on se hyvä puoli että en välttele konflikteja ja osaan käyttää pahaa kieltä. Lisäksi Fiore on opettanut minulle monia heittoasioita. Näin ollen osaan pitää puolta itsestäni. Kykenen ennaltaehkäisemään paljon ja jos sanat eivät riitä kykenen kyllä estämään tilanteita. (Yllätyshalaus on toki siitä kätevä että aktiot ovat tässä kontekstissa pelkästään itsepuolustuksellisia. Enhän minä voi 100% tietää että onko minuun kohdistumassa fyysinen uhka. Torjun reaktiivisesti tämän fyysisen uhan kokemuksen.) Toki tässäkin kohden on mainittava että on potentiaalisesti mahdollista että halaamistilanne muuttaa ihmisen paremmaksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka sattuu elämään hieman syvemmällä kuin me maan pinnalla tallaajat olemme tottuneet. (Alla ohjeita siitä miten kunniattomia halailijoita voidaan kohdella oikeaoppisesti ja herrasmiesmäisesti.)