Kurinpalautus

Kaikki kuolemat eivät ole samanarvoisia. Tämä tuli melko selväksi käytyäni Jimi Joonas Karttusen pahoinpitelypaikan ohi. Suomen Vastarintaliikkeen kohtaaminen johti siihen mitä on pelätty. (Jopa Kike Elomaa on pelännyt "jotain".) Aihe on johtanut ilmeisesti jatkomietintöihin sillä poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen korosti järjestöjen väkivaltaisen käyttäytymisen suitsimista. Samalla on otettu asiasi selvittää, että onko Suomen Vastarintaliikkeen toiminta laillista vai ei. (Mikä on toki astetta eri asia kuin sen laittomaksi tuomitseminen.)

Paikalle oli kerääntynyt ihmisiä. Oli kukkalaitteita ja liiduilla asfalttiin piirtämisiä. Kaikille kuolijoille ei tapahdu vastaavaa. Ja karkeasti ottaen kuolema, jopa rikoksen uhrina kuolema, johtaa reaktioihin lähinnä jos (1) rikos jää mysteeriksi joka ei selviä tai (2) kuollut on kuollut ideologiansa puolesta marttyyrina joka tarkoittaa (2.1) sitä että hän on edustanut jotain näkemystä jolla on ollut suosiota ja kuollut tämän vuoksi tai (2.2) joku kovasti vihattu ryhmä nähdään tässä edustavan itseään.

Marttyyrien kohdalla on syytä tiedostaa että tässä ollaan irtauduttu ihmisestä. On sen sijaan menty tarinoiden maailmaan. Ja tässä vaiheessa faktojen valikoiminen ja niiden ympärille tehdyt tulkinnat tekevät sen, että marttyyristä leivotaan joko sankaria tai konnaa. Niiden kohdalla glorifiointi ja demonisointi on voimakasta. Kysymys kun ei oikeasti ole kuolleesta, vaan eloonjääneiden identiteetistä. Ja niiden välisestä kinasta. Kuolema muuttuu poliittiseksi itseilmaisuksi. Tämä on silmissäni aina vähintään jokseenkin vastenmielistä.

Asiaan voi kuitenkin reagoida toisinkin. Reagointi ei aina ole demonisointia ja glorifiointia. Esimerkiksi itse siirrän huomiota pois uhrista ja kohti ilmiöitä. Kun ihmiset ilmaisevat itseään, heidän identiteetistään paljastuu monenlaisia asioita. Ja näitä on valaisevaa tirkistellä.

Peruspalikoista.

Suomen Vastarintaliike on itselleni tuttu jo melko pitkän ajan päästä. Eräs hikipedistikumppanini kun sattui pääsemään heidän laittomaan henkilörekisteriinsä. Pääsyn syy oli hieman epäselvä, mieleen tuli lähinnä yksi kuva, jossa oltiin pelleilemässä kommunistinen punatähtilakki päässä. Muutenkin liike on toki ollut näkyvä ja keskeinen osa aiheen parissa tapahtuvaa toimintaa. Ja tässä mielessä maahanmuuttokritiikin ja natsismin suhteesta keskustelussa tämä on eräänlainen peruspalikka joka on ollut "pakko tuntea". Ei siksi, että kaikki maahanmuuttokriittiset olisivat ääriliikkeilijöitä. Vaan siksi että tämänlainen järjestäytynyt toiminta joka on aktiivinen on merkittävä huolimatta siitä että se on prosenttimääränä aika pieni. (Vrt. itse asiassa vaikka terrorismi.)
1: Karkeasti ottaen viime päivien sepustelut ovat paikoin vaikuttaneet siltä että on ihmisiä joiden mielestä maahanmuuttokriittisyydellä ei ole mitään tekemistä rasismin ja uusnatsismin kanssa. Ja jotka sitten eivät tunnista Suomen Vastarintaliikettä. Ilman tätä tietoa keskustelu olisi vähän sitä että keskustelisi siitä mikä taivaankappale kiertää mitäkin, mutta ei koskaan olisi kuullut auringosta. Tekisi mieli sanoa että jos argumentoi että kaikki taivaankappaleet kiertävät maata, niin tälläinen mielipide vaatiikin tämänlaisia tiedonvajauksia.


Tapaus oli toki ainutlaatuinen.

Suomessa poliittinen väkivalta on erittäin harvinaista. Poliittinen väkivalta vaati edellisen kerran Suomessa kuolonuhrin 18.8.1949. (Muunlaista, osittain poliittisesti motivoitua väkivaltaa, on sitten ollut toki tuonkin jälkeen.) Ja sitä yleensä ottaen paheksutaan innolla. Maahanmuuttokriittiset ovat nostaneet tämän väkivallattomuuden usein esiin. He esimerkiksi moittivat Li Andersonia sen vuoksi että hän oli sanonut että vasemmistolainen väkivalta on erilaista. Tämä vääntyi siihen että vasemmistolaisilla olisi parempaa ja huonompaa väkivaltaa. Ja että hän tuomitsisi vain oikeistolaisen väkivallan. Tästä persoonan maalaamisesta tuli hyvin suosittu asia.

Marttyyriys johtaa persoonakeskeisyyteen.

Marttyyriys on siitä jännittävä asia, että se mielellään vie keskustelun siihen minkälainen uhri on tai ei ole. Ei olekaan ihme, että keskustelu on polarisoitunut. Kun omaiset kuvasivat Karttusta "runopoikana", on esimerkiksi "Tuonen Joutsen" -blogi korostanut sitä että Karttusesta valehdellaan. (Tässä yhteydessä saa kokea kommentin jota tavallisesti kuulee vain vasemmistolta. "...media revittelee otsikoilla niin paljon kuin pystyy klikkauksia saadakseen, virheet ehkä korjataan sitten myöhemmin jos jaksetaan, kunhan savu on hälventynyt.") Tässä mielessä itse lähestynkin asiaa siten, että mitä erilaisia mutta yleisiä strategioita tässä aiheessa on käytetty. Nämä ovat tärkeitä strategioita sillä niiden avulla voidaan tunnistaa monenlaisia asioita. Ennen kaikkea sitä, missä joukoissa seisoo ja missä ei.

Ennaltaehkäisevää itsepuolustusväkivaltaa.

Saku Timonen on kerännyt talteen muutamia ruudunkaappauksia. Niissä on iloista materiaalia. (En tässä viittaa hänen argumentteihinsa tai vastaavaan, vaan siihen että tämänlaiset talteenotetut lausumat ovat sitaattivalikoimaa.)

Suomen Vastarintaliike kirjoitti asiaan julkisesti seuraavalla tavalla "Loppuvaiheilla paikalle tuli melkoisen sekavasti käyttäytynyt kaveriporukka, joka tunnisti lipun. He alkoivat välittömästi käyttäytyä aggressiivisesti lippuja pitäneitä aktivisteja kohtaan ja räkivät näitä. Kiroilemisen, räkimisen ja uhkailun vuoksi oli erään aktivistin puututtava tilanteeseen ja annettava pikainen kurinpalautus."
1: Lausunto oli itselleni huvittava sillä tietty macho bullshit kuuluu Suomen Vastarintaliikkeeläisten ja muiden eläköön kansallissosialismi -uusnatsien skeneen. Olen esimerkiksi itse ollut ns. boozereissa joissa oli läsnä myös heitä. Ja heidän käytöksensä niissä oli sen verran uhittelevaa ja pahistelevaa, että.. Enkä usko että Suomen Vastarintaliike olisi saanut lähettää perään kiitoskortin, että terävänäköisesti ja tilannetajuisesti tehty. Tässä kohden machoilukulttuuri osuu siihen "itse puollustuksen" ihmeelliseen maaperään mikä tuntuu olevan aiheen parissa laajemminkin jäänyt vieraaksi. Tässäkin on tullut esiin myös lausuntoja joiden mukaan räkiminen on vaarallista, eikä voi tietää mitä tauteja siinä voi olla. Tässä "jokainen turvallisuusalan ammattilainen" tuli mainituksi tavalla jonka asenne eroaa vahvasti niistä lausunnoista joita oma vartijataustani toi linkkaamaani aiempaan tekstiini.

Tosin pahempaakin oli luvassa. Jori Eskolinin löydösten sitaattivarastona käyttäminen kun tuo tietoisuuteen muutakin kuin Sami Kankkusen tyylisiä lausuntoja siitä miten provosoiva ja ärsyttävä käytös ei olekaan poliittista epäkorrektiutta vaan on riittävä oikeutus. Ja että kuolemaan johtava väkivalta on vain kurinpalautusta. Lisäksi löytyy sellaisia helmiä kuin ; "Pisteet vastarintamiehille ja naisille siitä, että eivät ota mitään paskaa kommareilta. Katu muuttui punaiseksi, ei punikkiaatteesta vaan punikkien verestä. Eläköön kansallissosialismi!" Tässä on jo vahvasti sitä sävyä, että Karttunen oli niin huono ihminen, että ansaitsi kuolla. Selvästi tässä on kyse siitä paremmasta oikeistolaisesta väkivallasta joka on niin paljon parempaa kuin äärivasemmiston hirveä ääriliikkeily.

Nonpoligy.

Kenties mielenkiintoisempi katsottava on kuitenkin Kike Elomaan kommentti. Sillä hän harjoittaa hyvin tavallista retoriikkaa. Sellaista joka ei vaadi jossain harvinaisessa marginaalissa tai ääripäässä olemista. Siitä löytyy sellaisia helmiä kuin "Tuomitsen kaiken väkivallan, mitään väkivallantekoja ei voi puolustaa, mutta viime vuosina ei ole ongelmia käsitelty avoimesti. Kaikki ovat pelänneet, että koska tapahtuu ja nyt sitten tapahtui." sekä "Se pojan kuolema oli järkyttävä, sitä ei olisi saanut missään tapauksessa tapahtua. Ja kaikki ne raiskaukset ja väkivallanteot, jotka ovat maahanmuuttajien aiheuttamia, tarvitsisi estää."

Tässä strategia on käytännössä identtinen Päivi Räsäsen ja Asmo Maaselän kommentointiin joka koski Pride -kulkueen kaasuttamista. He korostivat että Pride oli provokaatio joka ärsytti ja sitä kautta saatiin herätettyä sitä että homojen kokoontumisvapauden mukainen ennalta ilmoitettu kulkue olisi jotenkin oleellisesti osasyyllinen tapahtumiin. On vaikeaa kuvitella Räsästä tai Maanselkää itseään tekemään väkivallantekoja. Räsänen ei valinnut samaa kulmaa muihin kommentoimiinsa väkivallantapauksiin, niihin joissa ei ollut homoseksuaaleja uhreina. Sillä niissä hän on voinut pitää tekijää "vihollispuolena" ja tällöin "vihollinen" on jotain jota on kannattanut leimata. Kun homoja vastaan iskettiin, olisi vastaava iskenyt vasten omia homouteen liittyviä mielipiteitä - ja seurauksena olisi varmasti myös kannattajien karisemista.
1: Siksi toisissa väkivallaniskuissa Räsänen esimerkiksi korosti ateismin vaikutusta ja eikä miettinyt olivatko kristityt provosoineet Pekka "Luonnollinen valitsija" Auvista esittämällä ärsyttäviä ja provokativiisia mielipiteitä. Ei, vaikka puheet militantista ateismista olivat siihen aikaan kovasti suosittuja.. Sillä kun tekijä ei iske omaan identiteettiin ja omaan viiteryhmään, on luontevaa dissata. Kun se osuu omaan viiteryhmään, tarjotaan tekosyitä ja liennytyksiä. Teosta tulee välittömästi niin kovasti ymmärrettävä mutta ei hyväksyttävä.

Samoin Elomaa itse ei varmasti ole huitomassa "suvakeille kurinpalautusta". Kuitenkin tämänlainen huomion sivuun heittäminen on hyvin tärkeä. Ja näiden lausuntojen valkopesu vaatii sitä että lukisi lausuntoja Elomaan mainitsemalla tavalla, kuin "Piru Raamattua". On toki selvää että Elomaan mielipide siitä miten kaikki väkivallanteot ja maahanmuuttajien raiskaukset on torjuttava on sekä tosi että kannatettava. Itsekin kannatan hyvin monenlaisten rikosten ennaltaehkäisyä ja ennen kaikkea jälkikäteen rankaisemista. (Ennaltaehkäisyssä kun voidaan periaatteessa astua perusoikeuksien yli..)

Rationaalinen ihminen reagoi kenen tahansa kuolemaan siten että sanoo vaikkapa, että "Mielestäni oli törkeää että kyseinen ihminen kuoli pahoinpitelyssä, mutta kaikki naisten tekemät pankkiryöstöt on rangaistavia tekoja." Terve ihminen ei sano tälläisiä. Elomaakin näkee tässä takana laajempia yhteyksiä. Yhteydet ovat erityisen kiinnostavia, sillä Elomaa puhuu maahanmuuttajista ja lehdistön tekemästä vääristelystä. Karttunen ei kuitenkaan ole ei maahanmuuttaja eikä journalisti. Hän on vaaleaihoinen ns. "suvakki".

Onkin selvää että tämänlainen epä-anteeksipyyntö on hyvin informatiivinen. Näiden kohdalla on tärkeää muistaa että
1: Tämänlainen reaktio ei ole luonteva jos "ei olla missään tekemisissä väärintekijän kanssa". Silloin on luontevaa nimenomaan ottaa erilaisuus ytimeen ja vastustaa sitä uhria. Tämä vahvistaa sitä että on itse oikeassa.
2:  Näissä tapauksissa kaikki tärkeä ja oikea milipide mukailee käytännössä poikkeuksetta rakennetta jossa on kaksi osaa ; On konformistinen yleinen mielipide johon reagoidaan ja joka toisinnetaan. Sitten tulee "mutta". (Joka on joskus ihan "mutta" -sana. Erilaisia tapoja ilmaista sama asiasisältö on muitakin.) Ja se mitä tämän "mutan" jälkeen tulee on se todellinen oma mielipide.

Elomaa selvästi tunnistaa että tässä on kyse hänen omaan toimintaansa liittyvästä ääriliikehdinnästä. Hän ymmärtää selvästi myös että maahanmuuttajat ja "suvakit" kuuluvat yhteen johonkin sellaiseen yhtenäiseen viholliskuvaan jossa jos toinen tulee mainituksi on toinenkin relevantti.

Pimeyden ydin

Tilanne on poikkeuksellinen. Ja erikoista on se, että tässä on keskitytty valkoihoiseen heteromieheen jolle on myönnetty uhristatus. Tämä on saavutettu siten miten jotkut ihmiset saavat merkitystä. Eivät sillä miten he elävät, vaan sillä miten he ovat kuolleet. Tässä tapauksessa kuolinsyyksi voidaan mainita "eräitä liiaksi provosoinut suvakkius".

Tilanne on siitä ikävä että minuakin on kutsuttu suvakiksi. Ja tulenarka ja tunteita herättävä maahanmuuttokeskustelu on tietenkin jotain joka on monista provosoivaa. Olen kuitenkin ajatellut että poliittinen korrektius tarkoittaisi juuri sitä että saa provosoida ilman että siitä tulee pampulla päähän ja sitten joku selittää miten se oli OK koska olin jollain tavalla paska jätkä. Teko ei muuttuisi hyväksyttäväksi edes "luonnonvalintaan" viittaamalla. Itse en halua tulla merkittäväksi ihmiseksi, ainakaan tuolla tavalla. (Joskin kuolemani eettiset seuraukset voisivat olla hyvin mutkikkaita. En liene parhaita miehiä.)

Tätä kautta onkin kenties oleellisinta huomata että tällä on merkitystä. Sillä vaikka käytännössä uusnatsit ovat rasisteja ja rasistinen toiminta kuuluu toimintatapohinsa, se ei tässä tunnu olevan se olennaisin jako. Suomalainen kaveri, joka sai "kurinpalautuksen" koska ei SVL:n jäsenten mielestä ollut heitä kohtaan riittävän kunnioittava - ei siis ilmeisesti sen vuoksi että olisi ollut "MaTu". Tämä laajentaa maailmaa siihen suuntaan että "me" vs "ne" ei kulje "suomalaiset vs. haittamaahanmuuttajat". Vaan kaikki jotka eivät halua elää heidän tavallaan tai haluaisivat esittää vastakkaisen mielipiteen olisi laitettava heidän mielestään "kurinpalautukseen". Oikeutukseksi kelpaa sitten jälkikäteen se, että "luonnonvalinta karsii" vaikkapa päihdeongelmien vuoksi.
1: Nämä eivät toki ole symmetrisiä. Eli räkiminen, uhittelu tai päihdeongelma ei tee uusnatsin hengiltä hakkaamisesta tilannetajuista. Tai muutenkaan sellaista josta SVL lähettäisi kiitoskorttia perään. Jos matu pitää tuomita kollektiivisesti, viitaten tilastoissa oleviin yli- ja aliedustuksiin. Jos "suvakki" Karttunen voidaan tuomita ihmisroskaksi ongelmiensa vuoksi. Niin SVL -veikkosta kaveripiireineen ei saa leimata rankan väkivaltahistoriansa mukaan. Koska sellainen on ennakkoluuloista ja leimaavaa. Itse toki kutsun tämänlaisia monituomittuja väkivalta-apinoita asiallisesti väkivaltaisiksi ihmispaskoiksi, joiden kohdalla tulisi todella miettiä sitä että mikä tekohistoria on sellainen että sellaisen edessä olisi - ihan näiden tyyppien sisäisen konsistenttiuden nimissä - keskusteltava siitä miten Suomen kansalaisuus ansaitaan ja millä ehdoilla valtiontalouteen vankeustoimintansa kautta tulevat kulut ovat niin suuria että heidät tulisi yhteiskunnan pärjäämisen ja turvallisuuden nimissä lähettää ammuttavaksi jonnekin turvalliseksi määriteltyyn muzulstaniin..

Tämä on erikoista koska perinteisesti maahanmuuttokritiikki itsessään on hakenut oikeutusta nimenomaan fragmentoimalla. Sitä ollaan pitkin matkaa ensin kuultu että "kyse ei ole maahanmuuttajista vaan niistä maahanmuuttajista jotka eivät tee työtä". Sitten tätä on laajennettu niin että tämä piirre tunnistetaan vaikka kansalaisuudesta. ("Emme vastusta esimerkiksi vietnamilaisia jotka ovat ahkeria mutta vihaamme somaleita jotka eivät tee työtä kuin huumekuriireina".) Ja osalla rajat menevät kiinni siten että lasketaan "matut" yhteen "maanpettureiden" kanssa. Ja tällöin ei haittaa jos jotkin paikat punautuvat "punikin" verellä. Strategiat joilla Karttusen kuolemaan on reagoitu ovat toisin sanoen näiden peruspuolustusten antiteesiä. Ja näitä on näkynyt sellaisiltakin ihmisiltä joiden mielestä nuo edellämainitut erilleenmäärittelyt ovat erityisen oleellisia. Tämä on jokseenkin hämmentävää.
1: Aivan kuin kaikki "nämä erottelut ovat meille oleellisia" olisivat olleet jotain valehtelua ja illuusiota. Tämä ei tietenkään ole mahdollista koska konsistenttius, johdonmukaisuus, järkevyys, asiallisuus, täydellinen rehellisyys median edessä ja muut vastaavat ovat jokaisen maahanmuuttokriitikon erottamaton ominaisuus..

Samalla on toki murtunut tarina siitä että "äärivasemmisto" olisi kova riski. Sisäasiainministeriö onkin kommentoinut että valtaosa Suomen ääriliikehdinnästä on ääroikeistoa. Ei siis edes pahamaineisia maahanmuuttajia. Saati äärivasemmistoa. Äärioikeistolla ei ole omia marttyyreitaan. Sen sijaan heillä on jotain jota vasemmistolla ei ole. "Oikeutettu väkivalta", "parempi väkivalta" jonka uhri ansaitsi kohtalonsa ihan itse. Tämä ei ole hienoa.

Aggressiosta, poteroitumisesta ja sananvapaudesta

Arto Luukanen kirjoitti näkemyksen siitä, että "Eilinen oli surullinen päivä suomalaiselle demokratialle. Oli pimeä päivä - ”Mustan Mielenosoituksen” päivä." Syynä oli mielenosoitus jossa esimerkiksi tasavallan Presidentti oli puhumassa. Luukasen mielestä "Pahinta oli mielenosoituksen uus-lapualainen luonne. Siellä nimiteltiin toisinajattelijoita natseiksi ja fasisteiksi. Aikoinaan itsenäisyyspäivänä mellakoinut ja poliisia työllistänyt poliitikko parjasi laillista suomalaista puoluetta ISIS-termein. Lyhyesti: heinäkuun 28 päivä vuonna 2015 kannattaa muistaa. Silloin nimittäin kylvettiin vihan siemeniä, jotka noussevat pian oraalle." En tiedä mikä lapualainen liike on kutsunut toisinajattelijoita natseiksi ja fasisteiksi. (Lapuan liike oli äärrrrimmäisen oikeistolaista, se vastusti vasemmistoa ja kommunisteja. Kuten btw. myös perussuomalaiset.)

Nähdäkseni tämä reagointi on ollut huono. Olen itse pitänyt Immosen kohtelua ja Breivik -analogiointia ylilyöntinä. Luukasen temppu on kuitenkin täsmälleen sama. On hyvin mielenkiintoista huomata että mielenosoitus on jotain jota pidetään sananvapauden ydinasioina. Luukanen näkee sen sen antiteesinä. Hän näkee kulkueeseen osallistuvat hyväuskoisina hölmöinä. Kun samaa sanotaan "jytkystä", voidaan huomata että puolueen sisällä on jonkinlainen kaksoisstandardi asiasta.

Syytös on erikoinen, koska me emme ole "joutuneet muistamaan" päivämäärää jolloin Pride -kulkueeseen hyökättiin tai jolloin kenties (miten niin kenties) idioottimaisella asenteella elämäänsä elävä Dan Koivulaakso oli kirjastossa. Niissä tapahtui paljon vahvempia asioita kuin tuossa mielenosoituksessa jonka pahin teko taisi olla se, että perussuomalaiselle kansanedustajalle buuattiin ja taputettiin vaimeasti. Se on vielä sitä sananvapautta. Onkin mielenkiintoista huomata miten tätä spontaanisti tehtyä mielenosoitusta on syytetty jopa laittomaksi. Tästä Jani Mäkelän rohkea lähestyminen on hyvä esimerkki. Ja se toi uuden hienon retoriikan asiantuntija-poliitikko -keskusteluun. Eli sen, että jos tohtorismies on erimielinen siitä mitä jokin lakipykälä tarkoittaa tai ei tarkoita, niin sitten poliitikko ei muuta mielipidettään vaan ottaa asiallisesti esiin sen, että on hauskaa leikata erimielisen pomolta rahoitusta. Itsekin toki heitän pikaistuksissani typeryyksiä ja Mäkelä on inhimillinen mokailuissaan, mutta olen itse ymmärtänyt että minulaisella temperamentilla on typerää lähteä päättämään muiden asioista. Hyvä jos omien asioiden hoitamiseen.

Samanaikaisesti.

Kristillisdemokraattisessa KD -lehdessä puhutaan erikoisia. "Pride provokaatio" -teemasta tuttu Asmo Maaselkä, siis mies joka ymmärsi kun Pride -kulkueen kimppuun käytiin, kirjoiotti artikkelin uskonnonopetuksesta. Hän alustaa sen nimenomaan nykypäivään. "Uskonnonopetuksesta povataan kiistaa Suomen hallituksen pöydälle. Hallitus on luvannut lisätä liikunnan määrää peruskouluihin yhden tunnin verran. Uskonnonopetus voi joutua uudelleen leikkuriin. Uskonnonopetuksesta kiistely on jatkunut jo yli sadan vuoden verran." Itse itseään haastatteleva ja itse itseään siteeraava Maaselkä kertoo "Meksikossa käytiin pitkä ja verinen vallankumous vuosina 1910 – 1920 jonka jälkeen vasemmistolaiset voimat saivat vallan. Vuonna 1917 säädetyn perustuslaki kielsi uskonnon harjoittamisen kirkkojen ulkopuolella. Myös uskonnonopetus kiellettiin. Toimenpide johti maan uudelleen sisällissotaan. Puoluesihteeri Asmo Maanselkä kertoo miten veriseksi yhteenotto muuttui." Maaselkä esittää asian jotenkin uskonnon voittona "Kapina loppui vasta vuonna 1929 kun Meksiko sai uskonnolle myönteisen presidentin, joka perui uskonnonvapautta sortavat lait. Sisällissodassa ehti kuolla jopa neljännesmiljoona ihmistä. Aseellisesta taistelusta luovuttiin. Meksikolaisten uskonnonvapautta alkoi puolustaa demokraattisesti kristillisdemokraattinen puolue PAN Partido Acción Nacional vuonna 1939."

Tämä tekstikokonaisuus on kyllä jotain jota on vaikeaa ymmärtää. Miksi se on kirjoitettu? Miksi 1900 -luvun alun juttu liitetään nykyaikaan kuin se olisi relevantti? Kuvastaako Maanselkä sitä miten kristityt voivat olla valmiita taisteluun? Onko tämä muistutus siitä että Päivi Räsänen kertoi että kristitty voi jossain olosuhteissa taistella lakia vastaan, tai että asia on niin mutkikas ja vaikea ja pohdittava asia että ei ole ihme jos joku päätyy vaikeassa asiassa toimimaan niin että todella taistelee lakia vastaan? Vai onko tämä esimerkki siitä miten kristittyjen ei pidä toimia? Vai onko tämä vain neutraali uhkaus uskonnonopetuksen leikkaamista miettiville että "en nyt pidä eettisenä tätä toimintaa mutta väkivalta räjähtää". Tämä ei toki suoraan kannusta sotaan, mutta tässä on aggressiivisempi perussävy kuin "suvaitsevaiston" mielenosoituksessa ja Immosen facebookpäivityksessä yhteensä. Joku saattaisi pitää tätä implisiittisenä uhkauksena kun teksti korostaa sitä miten uskonnonopetuksen vähäisyyteen pettyneiden kansalaisten spontaani raivo räjähti piispojen johtaessa.

Toki asia on historiallisestikin omituinen. Minä toki hankin tietoni Meksikosta muualtakin kuin "Red Dead Redemptionin" tyylisistä peleistä ja western -elokuvista, mutta jo niidenkin pohjalta voisi muistella sen tyylistä, että Meksikon sisällissota johtui siitä että kansan vihaaman diktaattori syrjäytettiin, kun haluttiin edes hiukan parempi hallinto. Kun tämä hallinto koski opetukseen, katoliset papit provosoituivat. Opettajien tappaminen oli kätevää piispojen mielestä. Lisäksi valtaosa kapinallisista ei suinkaan voittanut vaan he joutuivat pakenemaan Yhdysvaltoihin. Ja tekojen räväkkyys vähensi kirkon arvovaltaa entisestään. Itse asiassa niin pahasti että vasta myöhemmin, Cardenan presidenttikaudella, Katolinen kirkko pääsi jonkinlaiseen sopimukseen Meksikon valtion kanssa. Nykyään Meksikossa kirkon rituaalivaltaa rajoitetaan ; tämänhetkiset Meksikon lait kieltävät monet vanhat katoliset tavat kuten suuret uskonnolliset juhlat ilman virallista lupaa.

Maaselkä kuvaa tilannetta selvästi kulmasta jossa tässä prosessissa olisi jonkinlainen uskon voitto. Se vihjaa että kapinaa ei nähdä pelottelukeinona joka muistuttaa että kristittyjen kannattaa pitää maltti. Historian faktojen valikointi juuri kuvatulla tavalla, jossa ylilyönnit mainitaan lähinnä jotta ei voitaisi sanoa että asiaa ei ole huomioitu. Kun tätä tulee ihmiseltä joka ymmärtää että Pride provosoi ja kommentoi tähän liittyen sen jälkeen kun on tapahtunut väkivaltainen isku laillista mielenosoitusta kohtaan, niin tämä on pelottavampaa kuin moni asia. Lehti kun ei ole mikään facebookstatus mallia kännissä-läpällä. Se on virallinen KD -lehti jossa Maaselkä korostaa statustaan puolueessa. Se on julkaistu. KD -puolueessa joku on siis katsonut että tämä on asiallista päästää läpi.

Uskon kuitenkin että uskonnonopetuksen kohdalla ei saada kolmessa päivässä spontaania 15 000 ihmisen mielenosoitusta. Tai se olisi kyllä kiva nähdä.

Itsestäänselvyyksiä

Heikki Hilvo luokitteli monia asioita joita ateisti voi tehdä Suomessa. Hän kutsui niitä itsestäänselvyyksiksi. En voinut sanoa hänen listastaan muuta kuin että "söpöä". Söpöä siksi että Hilvo uskonee sanomaansa itse. Mutta lista on sitten kuitenkin aivan saatanan naïvi. Sellainen jota pitää ilmiselvänä lähinnä kristitty jolle yhteiskunnan de jure ja de facto ovat samoja asioita. Moni kristitty onkin Hilvun tapaan "viaton", eli totaalisen ignorantti, vihjeetön ja pihalla siitä mitä ateistina eläminen on. Kenties heidän kannattaisi ensin kokeilla muutama vuosi aktiivista ateismia ja palata asiaan sen jälkeen! Sillä on vaikeaa nähdä miten kukaan joka on ateismia kokeillut voisi uskoa riskittömään uskonnonvapauteen Suomessa. Hilvon argumentti on vahvimmillaan suhteellisena argumenttina. Ateisteilla todellakin menee muualla vielä huonommin kuin täällä. Mutta tämä ei tietysti tarkoita sitä että asiat menisivät hyvin. Tai siten kuin Hilvo niiden väittää menevän.

Kirjaimellista, liian kirjaimellista.

Hilvo -polo luulee että teologisesti korrekti taso riittää. Ja että elämänmeno on sitä mitä laki sanoo. Tosimaailmassa tilanne muistuttaa buddhalaisuutta ja toista maailmansotaa. Japanissa oltiin buddhalaisia, ja buddhalaiset eivät vahingoita eläviä olentoja. Joten katsoessaan heidän toimiaan sotarikosaiheessa ei voida kuin päätellä että ilmeisesti ihmiset eivät ole eläviä olentoja. Aivan samoin uutisissa törmää hyvin toistuvasti siihen miten länsimaiset kristilliset pastorit ehdottovat esimerkiksi ateistejen ja homojen tappamista.

Olen hieman yllättynyt siitä miten lujassa Hilvo on illuusioissaan. Kun nimittäin otetaan huomioon esimerkiksi Päivi Räsäsen taannoinen avautuminen omantunnon ja lain suhteesta. Tämä johti esimerkiksi mittaukseen jonka mukaan 28% suomalaisista on valmis rikkomaan lakia omantuntonsa puolesta. Ja tässä keskeisenä käsitteenä ei ole laki vaan provokaatio. Ja uskonnonvapauslaki on tässä aivan varmasti ensimmäisiä jossa joustetaan. Ja tässä kohden avainsanana on se, minkä taakse valtaosa ateistien vihaamisesta laitetaan. Avainsana on "liberalismi". Uskonnottomuus liitetään tiettyyn leiriin mielikuvissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on homokulkueeseen tehty kaasutusisku. Se rikkoi montaa lakia ja oli pahoinpitely. Silti Suomesta löytyi ihmisiä joiden pääviesti oli korostaa mistä pitäisi puhua. Linjan aloitti itse Päivi Räsänen selittämällä että "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" Eli Räsänen ymmärsi tekijää korostetusti. Kysymys on selkeästi laajemmasta asiasta kuin homoista. Tätä korostaa Maaselän tilanteesta tekemä kolumni. Hän sai Keskisuomalaiseen, eli ihan yleiseen sanomalehteen, lausunnon jossa selitettiin pelisäännöt. Pelissä jossa on kaksi puolta "vähemmistö" ja "enemmistö". "Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." Astrologi Tuija Uusitalon mukaan kaasuisku oli peräti hupaisa asia, komiikkaa. Ja homot terroristeja.

Ja tästä päästään siihen ateismiosuuteen. Ateismi ärsyttää monia ihan saatanasti. Mielipiteen ilmaisu provosoi äärimmäisen monia ja äärimmäisen vahvasti. Se nähdään aika usein osana "arvoliberalistista kehitystä". Ja näin ollen on merkittävää miten ero de jure ja de facto -tasojen välillä on. (Ero on toki myös maantieteellinen. Hilvo kontulalaisena tuskin on tutustunut esimerkiksi pohjanmaalla olevaan toimintaan. Suomessa on "raamattuvyöhyke" urbaanin ja ruraalin välillä. Ja ongelmat keskittyvät sinne missä on kristittyjen enemmistö.) Ateisteja voidaan sitten kaupungistuneemmillakin alueilla pitää "Takkiraudan" tapaan vapaamatkustajina. Henkilöinä jotka nauttivat uskonnon tuomista eettisistä hyödyistä tuomatta mitään tilalle. Samoin kun keskustellaan vaikka siitä että miksi ateistit ovat USA:ssa eniten vihattu ja vähiten luotettu vähemmistö, syynä on se että ateistit eivät ole luotettavia. Tämä voidaan sanoa aivan suoraan. Ateistit koetaan epäluotettavina ja ärsyttävinä.

Esimerkiksi kun mietimme miten suvivirsi on monissa paikoin "kansalaisuustesti", sen moottorina ei ole se, että julkisesti kaikki kristityt lähtisivät talikko kädessä ateistijahtiin. Sen sijaan se toimii siten että joukko kohisee ja valittaa ja loukkaantuu jostain ateistien toiminnasta. (Kuten julkisesti esilletulosta.) Ja tämä luo yleisen ilmapiirin. Siinä eläminen ei ehkä ole miellyttävää, mutta se ei ole rikollista. Ongelma onkin siinä että jos on vaikka pienessä pitäjässä se, että jos koulussa lauletaan "Suvivirsi", niin ihmiset seuraavat ympäristöä. Jos poistuu paikalta, jää mieleen. Jos ei laula, pistää helposti silmään. Ja sitten kun ollaan sopivassa humalatilassa, on tämä laulamattomuus tai poistuminen sitten se kauhea provokaatio. Ja näin sitten tulee turpaan. Lopputulos menee rikostilastoihin pahoinpitelynä eikä viharikoksena joka olisi asiaankuuluva tuomio. Tämän määrää on siksi vaikeaa myös arvioida. Mutta arvaisin että se on niin suuri että jos siitä voitaisiin tietää, niin hyvin moni hämmästyisi. Ja sitten jos tämän jälkeen toivoo että ei laulettaisi sitä laulua jonka vuoksi tulee joko rikkoa vakaumus tai saada turpaan, niin sitten sanotaan suoraan, että on ajamassa militantisti ateistivaltiota ja että pitäisi painua Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaikki yritykset muuttaa tilannetta vaativat ateistisen mielipiteen ilmaisua ja se taas johtaa tilanteen pahenemiseen. Sillä asia tulkitaan jotakuinkin niin että "kansanperinne on vaarassa - ja vieläpä Jouluna!"

Ateistien ilmaisunvapaus;

Hilvu esittää että jos on ateisti "sanoa sen julkisesti, ääneen ja myös levittää ajatuksiasi". Tässä on kuitenkin mielenkiintoisia seuraamuksia. Lain mukaan on mahdollista mutta käytännössä vastassa on monessa paikassa ja väärässä seurassa luvassa paljon vaikeuksia. Adressit.com keräsi kristityt ajamaan ateistilasten pakkokastamista. Ihmiset ovat myös ajaneet sellaista asiaa kuin pakkouskonnon ajaminen ateistien lapsille. Joka on itse asiassa käytännössä täysin turhaa sillä julkinen totuus on että uskonnonopetusasialla kikkaillaan aivan sikana. Pääasiassa toki säästösyin eikä uskonnonjunttaus mielessä. Mutta sekin kertoo miten vähän ateistejen vakaumuksesta välitetään kun tämänlaisesta voidaan säästää.

Mutta kenties vahviten asian saa esille vertailulla. Jos mietitään sitä että metroissa on viime aikoina ollut Herzogin mainoksia, sitä ennen muun muassa iso "Mahdollisuus Muutokseen" -kristillinen kampanja. Myös uskonnollisia kirjoja on mainostettu. Ne herättävät aivan eri mittakaavalla närkästystä kuin mitä "Jumalaa tuskin on" -bussikampanja herätti monissa huolestuneissa kansalaisissa. Asiasta tehtiin jopa kanteluita, joka kertoo siitä että vaikka ateistit todella saivat ilmaista mielipiteitään niin kiitos tästä ei kuulu kristityille. Jos heistä moni saisi päättää niin se olisi turpa kiinni. Samaa linjamaa puhuu myös pahamaineinen pornonvaihtokampanja. Nykyisin moni tietää "uusateisteista" lähinnä tämän. Kampanjaa paheksutaan. Mutta se mistä ei sitten koskaan puhuta on se, miten kampanjan järjestäjät saivat tappouhkauksia. Tämä ei ole kohinan ja paheksunnan arvoista. Ja silti ; Jos mielipiteenilmaisu on de jure laillista mutta saat de facto tappouhkauksia ei sinulla ole mitään sananvapautta. Ja vaikka suurin osa ei ole lähettänyt tappouhkausta, paheksunnan trendi on selvä. Pornonvaihtosokorassa ateistit, eivät tappouhkailijat, ovat vakavampi ja tärkeämpi asia. Joten selvästi mielipiteenilmaisu ei ole missään suhteessa samanarvoista.

Lisäksi on huomattava, että tosiasiassa ateistien sananvaltaa ei suinkaan ajeta. Hyvin moni "leppoisistakin" kyseenalaistaa sen miksi ylipäätään sanoa mitään. Ateistiblogit saavat usein sen tyyppisiä juttuja kuin "Miksi ihmeessä niin moni ateisti ja agnostikko niin monella kristilliselläkin foorumilla edelleenkin pyrkii käännyttämään uskovaisia... Ymmärrän kristittyjen missionaarisuuden, mutta mikä potkii näitä muita eteenpäin." Ja tämä on sitä leppoisista leppoisinta linjaa. Pauli Ojala on itse asiassa tullut tunnetuksi siitä miten hän utelee ateisteilta sitä että miten nämä motivoituvat ylipäätään puhumaan. Että jos on ateisti niin sitten pitäisi olla hiljaa. Itse olen saanut evoluutioteoriaa koskevasta sivustostani esimerkiksi sen tyylisiä lausuntoja että "Miksi kerron asioista vaikka joku voi menettää uskonsa?" Kirjeissä on yleensä ollut "mielipiteenvapautta" sen tyylisessä sävyssä että "Mikset ole hiljaa vaikka itse evoon uskotkin?" Näissä takana ei toki ole väkivallan uhkaa. Mutta niiden perussävy on sama. Ateistin mielipiteenvapaus pitää kuin erikseen perustella. On ikään kuin lupa olla mieltä kunhan on hiljaa. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan.

Ateistien ei-ilmaisunmahdollisuus

Hilvo sanoo suoraan että "tai voit pitää sen täysin omana tietonasi". Tämä on kenties suurinta fuulaa ikinä. Tosiasiassa vakaumusta udellaan hyvinkin tiiviisti ja tiukasti ja usein. Itse asiassa on varsin tavallista törmätä siihen että uskonasiat ovat niin yleisinhimillisiä että jokaisella on velvollisuus ilmaista vakaumuksensa. Nämä puheet ovat hyvin yleisiä. Ja niitä löytyy aivan valtavirran edustajiltakin. (Esimerkiksi maltillisen "Oljenkortta veistämäsä" -blogin uumenissa kirjoittaja on esittänyt sen suuntaisia lausuntoja.) Homo religiosus -ihmiskuva on tässä hyvin usein leimallisena. Tämä on toki tungettelua ja maanittelua. Jossa kantaaottamattomuus tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla (mitä se sitten sattuu olemaankin). Teknisesti tämä siis ei ole pakottamista vaan vain hyvin lähellä sitä.

Ja tämä palautuu siihen suvivirteen ja tappouhkailuun. On vaikeaa olla ilmaisematta vakaumusta, jos siitä tehdään yhteisrituaali josta poistuminen tai osallistuminen ovat näkyviä tekoja. On selvää että ateisti voi olla ilmailsematta vakaumusta. Mutta tämä vaatii sitten väkisin omantunnon vastaisen teon tekemiseen. Tässä kohden asiat ovat kuitenkin paremmin kuin tuon sananvapauden ilmaisun kohdalla.

Uhkailu.

"sinua ei pakoteta puukko kurkulla mihinkään uskoon" Tämä on sitten se todella omituinen puoli. Ensinnäkin Hilvo on itse toistuvasti valittanut ateistien uskontosensuurista. Ja tässä hän ei ole asettanut mitään tämänlaista puukkokriteeriä. Tämä herättää ihmetystä, ja muistuttaakin siitä miten eri ehdoin kristinusko on militanttia verrattuna siihen milloin ateismi on militanttia.

Ja lisäksi, kuten blogissani olen toistuvasti esiintuonut, korostuu se että puukkokysymyskin on itse asiassa hyvin hyvin hyvin erikoinen. Jos tappouhkailu lasketaan puukoksi niin se on suorastaan standardi. Eli Hilvon lausuma on epätosi. Kristityt kohkaavat internetissä varsin mielenkiintoisesti. Ja tosiasiassa ateistit pääsevät osalliseksi muunlaisistakin ilmiöistä jotka liittyvät kristinuskoon. Jos esimerkiksi tarkastellaan tapausta jossa Leo Mellerin toimia kritisoinut Juntunen kohtasi vaikeuksia, puhutaan yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästä ateismista. Jokainen uskonnollisten vallankäyttäjien kriitikko saattaa törmätä tilanteeseen jossa uskonherrojen rikokset valkopestään julkisessa mielipiteessä "Kannattajilleen Meller sai käännettyä rikossyytteet vainoksi Raamattujen salakuljettamisesta. Mutta eihän Suomen laki ole milloinkaan pitänyt Raamattujen kuljettamista rikoksena, Juntunen sanoo." ja sen jälkeen on aika rangaista. "Ja minullahan on uhrien kertomukset. Olen kuunnellut ihmisiä, joita on uhkailtu ja huijattu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seurusteluun.
Eräänä päivänä Juntunen huomasi, että hänen autonsa renkaat oli puhkottu. Ensimmäinen ja vielä toinenkin kerta menisi yleisen ilkivallan piikkiin, mutta viisitoista kertaa on Juntusenkin mielestä liikaa. - Tekijöitä ei ole saatu kiinni. En osaa yhdistää tätä muuhun kuin taisteluuni hengellistä väkivaltaa vastaan." Tämä koskee tietysti vahvasti ateisteja, koska ateistit ovat yleensä ottaen kritisoimassa uskonasioita. Muutakin provosoitumista voi olla edessöä. Onhan Suomessa esimerkiksi pahastunut Helluntailaisnuori yrittänyt polttaa City -lehden toimituksen.

Mutta haluan tietenkin todeta että minua ei ole uhattu puukolla. Minua on sen sijaan esimerkiksi uhattu abstraktisti kotiin kannetulla kirjeellä. Ja siinä on abstraktisti uhattu hengenlähdöllä. Mikä on sääli koska jos yrittää uhata minua puukolla, se on helposti käsitettävää. Ja sanotaan näin että se olisi myös taitosettini huomioiden kohtuullisen tehoton, tyhmä ja henkilölle itselleen riskaabeli strategia. Oli helpompaa uhata anonyyminä jolloin uhkassa oli enemmän arvailun varaa. Joten itse asiassa mielenterveydelleni olisi kenties parempaa jos minua todella olisi uhkailtu puukolla sen sijaan mitä nyt on jo tehty.

Mutta Hilvo ei tietysti laske tämänlaisia miksikään. Jonka vuoksi hän itsekin varmasti häpeissään vaikenee siitä miten ateistit yrittävät sensuroida uskontoa niin kauan kuin häntä itseään ei ole uhkailtu puukolla. Mutta tottakai hän on itkemässä "uskontoallergiasta" ja siitä miten joku sanoo silla ikävästi ja kuinka tämä on uskonnon sensuroimista. Sillä voi kristityn vittu vainottu kyynel. Sillä hänhän tietää ilmiselvyytenä että "sinua ei vainota, painosteta eikä alisteta ateismisi takia". Hän on teknisesti oikeassa. Sillä ateisteja painostetaan ja alistetaan heidän harhaoppisuutensa vuoksi. Samasta syystä kuin kristitty naispappi Pirkko Lehtiö sai tappouhkauksia. Hilvon blogauksiaan lukien taas voisi saada kuvan että kristityt olisivat jotenkin saarrettuja. Mutta puukkoa ei aseteta tällöin kriteeriattribuutteihin. (Uskon että kyseessä on jo tarkkaanvalittu kaksoisstandardi, jokin ketunhäntä tässä on pakko olla kainalossa.) Ja tämä kohta sitten kaiken kaikkiaan ampuukin alas listan loppupuolelta pari kohtaa "voit myös vapaasti sanoa mielipiteesi uskovaisista - ja todellakin, sinulla on siihen oikeus!" Kenties tämä on teknisesti totta. Mutta sen noudattamisesta on edessä sen verran runsaasti vaikeuksia että en suosittele. Jopa tämä minun blogini pitäminen on helvetin huono peliliike joka vihjaa tietystä tilannetajuttomuudesta. Odotettavissa tästä ei ole kuin paskaa.

Seurakuntaan kuuluminen

"voit silti halutessasi kuulua kirkkoon tai synagoogaan" Tämä itse asiassa pitää paikkaansa. Itse asiassa näyttää että tämä olisi jopa miltei jonkinlainen velvollisuus. Sillä jos ei kuulu kirkkoon joutuu ottamaan kantaa repertuaariin vasta-argumentteja. Mukaanlukien kirkon humanitaarinen hyvä työ. Joten kyllä. Ateisti saa maksaa prosentin rahaa järjestölle jonka johdossa esimerkiksi viidesläisillä on yliedustus ja joiden näkökannat ovat hyvin samanlaisia kuin Päivi Räsäsen kannat jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa (de jure) mutta jotka ovat isossa osassa kirkon sisäistä päätöksentekoa, rahankäyttöä ja muuta hallintaa (de facto). Tästä pitäisi tulla sitten hyvä fiilis?

Yhteisö.

"olet arvostettu yhteisön jäsen" Väittäisin että suurissa linjoissa tämä on täysin epätotta. Ateisteja ei arvosteta. Ellei arvostukseksi lasketa sitä että heitä ei tapeta ja silvota ja heitetä katuojaan. (Paitsi uhkauksissa.) Pienissä linjoissa tämä tietysti riippuu yhteisöstä. Ja esimerkiksi etelä-suomessa asiat ovat melko hyvin. Toki esimerkiksi omaa mieltäni on pahoittanut se, miten ensimmäiseen työpaikkaani joku arvon riemu-uskovainen otti yhteyttä varmistaakseen että palkanneet tietävät mitä olen. Johtajan välinpitämättömyys ja huvittuneisuus tästä asiasta on toki lohduttanut tämän edestä. Häiritsevää on toki tiedostaa se, että asia on yleistä. Esimerkiksi internetajattelijaksi luokiteltavissa oleva TJT on ottanut yhteyttä erinäköisten ihmisten työpaikoille ja häiriköinyt. Ateistien ja uskonnottomien työnsaannin kannalta on tämä mielessä pitäen jännittävää miettiä sitten vaikka erilaisia lestadiolaisalueita.

On hyvin vaikeaa uskoa että siellä ei palkattaisi uskontovereita. Työpaikan saaminen "jos ateismi ei haittaa niin kristinusko on kuitenkin aina bonus" -hengessä on melkolailla standardi. Kuuluuhan näillä alueilla myös televisioantennit kätkeä. Päin vastoin. Jos olet ateisti ja sanot sen ääneen olet "militantti". Sinua arvosteaan ateismista huolimatta ja halveksutaan siltikin tästä piirteestä. Ateismi yksinkertaisesti ärsyttää hyvin hyvin monia.

Eikä ihme. Onhan nämä asenteet nähtävissä jo koulussa. Lestadiolaisilla alueilla on tavallista että vääräuskoisten kanssa ei leikitä. Ja ateisti saa kuulla että hänellä ei ole nimeäkään koska häntä ei ole kastettu. Virallisesti lestadiolaiset eivät myönnä tämänlaisia arvoja kannattavansa. Mutta lapset kuitenkin noudattavat niitä. Sosiaalinen eristys toimii. Se ei toki ole laitonta. Mutta jos aiheena on kunnioitus on syytä huomata että kunnioituksen puutekaan ei ole laitonta. Kunnioituksen puuttuminen on kuitenkin epäkunnioitusta.

Ikonoklasmi

Tässä kohden on kuitenkin otettava esille se, että Hilvo on oikeassa listan kahdessa kohdassa. Ne eivät ole kenties kaikille ilmiselvyyksiä vaan nimenomaan olen aivan itse koetellut asiaa korkeimman omakätisesti ja olen itse niistä vakuuttunut. "Voit tehdä mistä tahansa jumalasta pilakuvan ja sinua suojellaan - voit polttaa Raamatun ja Tooran ilman pelkoa". Olen nimittäin todellakin tehnyt epäkohteliaan Raamatunpolttokokeen. Tekoa paheksuttiin, kuten varmaan kuuluukin. Toki tässä on hyvä huomata että minua suojelee poliisi eikä kristittyjen yhteisö. Tässä ero on melkoisen suuri. Itse asiassa väitän että jos poltan Raamatun, niin kristityt eivät polttaisi minua vaan ymmärtäisivät pride provokaation hengessä sitä joka minulle sitten tekisi sitä mitä sattuisikaan tekemään.

Loppukaneetti

Suoraselkäisten fundamentalistien toimintatavoista on syytä ottaa oppia. He ovat tarmokkaasti korostaneet sitä miten uskonto on etiikan ydin. Käytännössä he opettavat miten on asiallista toimia ateisteja ja ketä tahansa muuta kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Lisäbonuksena on se, että Hilvon kaltaiset uskovaiset usein korostavat miten he ovat reiluja ateisteille. Ja fundamentalistit ovat samaa mieltä. Että hekin kohtelevat muita täysin asiallisesti. Ateistit sen sijaan ovat militantteja ja uhkaavat länsimaista tulevaisuutta tuhoamalla länsimaisen kulttuurin perustan, Suvivirren ja ajamalla ranskan vallankumouksen giljotiineja. Julkisessa maailmassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä tämä on korvattu jollain aivan erinäköisellä asialla. Tarjolla on lähinnä laimeita lohdutuspalkintoja, kuten lupa maksaa kansankirkolle prosentti tuloista - Joka on kenties säälittävin kompensaatio ikinä.

Joskus tekisi mieli ottaa oppia kristityistä. Mutta jos kristittyjä kohtelisi "yhtä mulkkuisasti" joutuisi valitettavasti kuulemaan aika vahvaa kritiikkiä siitä miten tämänlainen käytös olisi militanttia. Ja mikä pelottavinta ; Jos sitä toimisi juuri näin, niin siinä tapauksessa syytökset militanttiudesta pitäisivät täysin paikkaansa!

Tilastoihme

Internetissä eräs uskova selitti, että "Jos ihmeparantumiset määritellään "epätodennäköisesti paranevaksi" lääketieteellisillä tilastoilla arvioiden, ei voida valittaa siitä että Jumala ei tee riittävästi ihmeitä." Tälle lausunnolle naureskeltiin melko paljon. Kuitenkin tämä nauru sai minut raastamaan hiuksiani tasolla, joka yltää Joukahaisen pulasta lähes Münchausenin uroteon mittoihin. Suossa oltiin ahdistuneena, mutta jos hiusten raastamalla voi nostaa itsensä suosta, olisin tehnyt juuri sen.

Sillä ylläoleva lausunto iskee erääseen oleelliseen piirteeseen kun tarkastellaan ihmeparanemisia. Esimerkiksi Hirsilä & Maaselkä tekivät tutkimuksen "Herra tekee ihmeitä ilman määrää". Siinä he ottivat ihmeparanemisanekdootit lääketieteellisen konsultaation alle. Katsottiin kuinka erikoisia ihmeet ovat. Logiikka ja perustelu on itsessään ymmärrettävä ; Post hoc ergo propter hoc -ajattelu jyllää kaikessa ihmeparantamisanekdootteilussa. Ja jos esimerkiksi päänsärky paranee sen jälkeen kun on rukoiltu, tuskin vaatii ihmettä koska päänsäryt nyt paranevat usein muutoinkin. Tutkimuksessa nähtiin, että esimerkiksi jotkin elimet voivat parantua. Siksi epätodennäköinen paraneminen katsotaan riittäväksi.

Ateistien "Why wont God Heal Amputees" vetää tämän argumentin äärimmilleen. Kysymys on siitä, miksi Jumala ei näytä ihmeparantavan mitään sellaista joka ei parane muutoinkin. Amputoidut eivät siksi näy muuten runsaslukuisissa ihmeparanemisissa. - Itsekin olen törmännyt hepatiitin oireiden katoamisesta ihmeen tehneen henkilön. Valitettavasti tämä on yllättävän yleistä hepatiitin kohdalla ja en siksi ollut vakuuttunut.

Lähtökohta on todellinen, ja ihmeparantumisia koskevassa argumentissa oli enemmän järkeä kuin ateisti haluaisi.
* Tämä kuitenkin johtaa siihen, että päänsärkyjen paranemisia ei laskettaisi koskaan ihmeparanemisiksi joten jos niitä parannettaisiin Jumalan toimesta koko ajan, niin ne eivät näkyisi määritelmänmukaisina ihmeinä.
* Toki tilastollisessa näkökulmassa on toinenkin puoli ; Vaikka Jumala ei koskaan parantaisi mitään, niin ihmeitä tulisi vastaan koska jos jollekin on tilastollinen mahdollisuus, niin niitä tapahtuisi monta. Kysymys on brute forcesta, siitä monta kertaa epätodennäköinen asia voisi tapahtua. Eli ihmekertomuksia tulisi ilman ihmeitäkin.
* Toki on hyvä huomata, että uskovainen hieman liioitteli syyttäessään ihmeparanemisten vähyydestä. (Vaikka hänellä olikin aivan oikea huomio tilastollisuudesta takanaan. Jota pitää kunnioittaa ollakseen fiksu skeptikko.) Sillä erilaisia epätodennäköisiä parantuvia vikoja on kasapäin. Näin ollen ihmeitä voisi tapahtua hyvinkin paljon kun nämä kaikki kasattaisiin yhteen. Ateistit tuppaavat selittämään että tarkastelujen jälkeen esille ei oikein tunnu jäävän ihmeitä ja ateistin rooliksi jääkin lähinnä vastata siihen seuraavaan haasteeseen, joita on helppo kehittää vaikka valehtelemalla tai muuten kikkailemalla. Tai siten että jokin dramaattinen anekdootti liitetään johonkin joka on paranemisihmeenä sama kuin päänsäryn paraneminen.

Ihmeiden kohdalla onkin pakko ottaa huomioon kaksoissokkokoe.

Ihmeparanemisen kohdalla suosin ilmiön todistamista. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksista siirrytään muuhun. Siihen, että osoitetaan rukouksella olevan vaikutusta paranemiseen. En tässä aseta sellaista vaatimusta, että Jumalan pitäisi parantaa paremmin kuin tohtorien vaikka tämä olisi ihanteellisen vahva todistus rukouksen tehosta eikä ollenkaan mahdotonta ainakaan kun ihmeparanemisten voimaa kuuntelee kertomuksista. Lääkärithän ovat aina toivottomia niiden tilastollisesti yleisten hepatiitin oireiden edessä ja hämmästyneitä paranemisen jälkeen. (Koska eivät ole lääkäreitä vaan heistä rakennettu auktoriteettihahmo jonka suuhun asetetaan sanoja röyhkeästi.)

Osittain en vaadi tätä koska luottamus lääkäreihin ja luottamus julistajiin ja jumalan parannusvoimaan ovat tutkitusti toisiinsa linkkiytyvä ilmiö - vaikka tämä olisi tietysti hyvin vahva todistusvoima Jumalasta. Vaatimus on lievempi. Yksinkertaiseti se, että rukous toimii paremmin kuin tyhjä. Tällöin lääkärihoidetut jotka saavat rukoilua paranevat paremmin kuin pelkästään lääkärihoidetut. Ja että rukoillut paranevat paremmin kuin placebohoitoa saanut verrokki. Vaadin tätä, sillä se on tieteellisen parannustehoa mittaavan kaksoissokkokokeen ytimessä.

Kaksoissokkokoe on lääketieteessä tunnettu ilmiö jolla voidaan testata lääkkeen toimivuutta. Tämä mahdollistaa suuren paranemismäärän. Eikä ole väliä sillä, onko sairaus päänsärky vai jotain muuta. Jos verrokkiryhmä paranee paremmin kuin lumelääkettä saava ryhmä, lääke toimii. Parasta on se, että mekanismia ei tarvita jotta parannusteho voidaan huomata. Rukouksen parantava voima voitaisiin osoittaa vaikka se toimisi miten yliluonnollisesti ; Paraneminen kun ei sellaista olisi. Tällöin voidaan valittaa vähäisestä parantamismäärästä. Jos voidaan havaita parantaako aspiriini päänsäryn, homeopatia AIDSin tai rukousparannus amputoidun, ei välissä ole mitään oleellista eroa koejärjestelyssä.

Ja näitä tutkimuksia on tehty. Itse asiassa "Medical News Today" referoi tutkimusta jossa oltiin tutkittu parantamistehoja.

"Percentage of Patients Having Complications After Surgery
52% - Patients who were receiving prayers and did not know this.
52% - Patients receiving no prayers and not being told anything about prayers taking place anywhere for anyone.
59% - Patients knowing they were receiving prayers."

Tämä tarkoittaa sitä, että rukous ei vaikuta itsessään. Ja toisen puolesta rukoilemisesta kertominen on haitallista. Rukous on noseboa, ja syyksi arvellaan esimerkiksi sitä, että ihminen kokee tilansa olevan jotenkin erityisen huono jos rukouksen kaltainen keino täytyy ottaa käyttöön. Että syntyy stressiä siitä että kaikki keinot pitää ottaa epätoivoissaan. Ja jos ei ennen ole epätoivoa niin sitten ainakin sen jälkeen.
1: Uskovaiset ovat selittäneet, että tutkimus ei ota huomioon esirukouksia joita muidenkin ryhmien puolesta olisi tehty. Kuitenkin tutkimuksissa otoskoot ovat sen verran suuria, että tarvittaisiin jokin erityinen mekanismi jolla esirukoilut asettuisivat kaikki samaan paikkaan. (Sattumalta tämänlainen olisi äärimmäisen epätodennäköistä.) Tämänlaista selitystä ei ole annettu, joten sitä voidaan pitää melko epätoivoisena, jopa epätoivoisen ryönäisenä, argumenttina. Tottakai esirukouksia tapahtuu, mutta miten juuri se ryhmä jolle kerrottiin rukouksista olisi saanut niitä muutoin erityisen vähän. Ja miten niitä on erityisen paljon osunut niihin jotka eivät ole muutoin saaneet rukoiluja.

Siksi olikin ymmärrettävää, että kristitty jätti tämän huomiotta. Tämän valossa voidaan sanoa että ihmeparantumisia ei tapahdu tilastollisesti riittävästi.

Toki uskovaiset välttävät kaksoissokkokokeeseen viittaamista toisestakin syystä. Ja syynä ei ole se, että tämä olisi naturalistinen testijärjestelmä koska sitä se nimenomaan ei ole. Sen sijaan se vie pois egoilusta. Kristillisen ihmeparanemisen ytimessä on aina kertojapersoona. On anekdootti jossa tietty yksittäinen sairaustila on parantunut. Kaksoissokkokoe antaa vain tilastollisen ilmiön jossa luonnollisia parantumisia ei voida erottaa ihmeparantumisista muuta kuin tilastollisella tasolla. Ja voidaan sanoa vaikka että "rukous paransi 1 200 parantuneesta." Ja vaikka luku olisi "3 ihmeparannusta 4:stä parantamisesta" olisi silti 25% mahdollisuus että mainittu ihmeparaneminen olisi fuulaa. Henkilöön vetoaminen taas on monen uskovaisen apologeetan ainut tapa kokea itsensä mitenkään tärkeäksi. Ihmeparanemiskertomus on heille kaksiosainen ; usko muuttaa elämää on sekä todiste Jumalasta että todiste omasta hyvästä uskosta.

En oikein jaksa uskoa näihin omakohtaisiin kokemuksiin. Luotan niihin vielä vähemmän kuin silminnäkijäkertomuksiin, joille niillekään ei voi antaa kovin suurta luotettavuusarvoa. Anekdootinkertoja ei ole mikään auktoriteetti jonka kokemuksesta kuuntelemalla voisi oppia maailman perimmäisestä luonteesta. He ovat lähinnä ihmisiä jotka loukkaantuvat siitä että maailmassa ei tapahdu riittävästi ihmeitä - ja jotka yrittävät tältä pohjalta keksiä miten se olisi ateistejen vika. Kuitenkin voidaan sanoa, että "paranormaalia kannattavien" ja "skeptikoiden" välinen ero tilastoanalyysin kautta ajautuu siihen missä se on muutoinkin. Ylitulkinta johtaa kokemukselliseen tulkintaan jota ei suostuta näkemään sattumaksi, koska viesti on miellyttävä ja kertoo uskovaiselle mitä hän haluaa kuulla.