Nössiäiset todellakin tarvitsevat suojelua?

Tapasin Venäjätä peräisin olevan tyypin. Hän oli peräisin pienestä kaupungista ja tullut maahamme taskussaan 800 euroa. ; Hänelle oli alun perin ollut luvattuna työpaikka, mutta koska hänellä ei ollut ollut jotain dokumenttia, luvattu työpaikka otti tilalle jonkin toisen. Hän ei ollut aivan varma siitä miksi ei palannut tässä vaiheessa takaisin Venäjälle.

Mutta hän jäi maahamme ja on asunut täällä muutamia vuosia. Hän on työskennellyt monissa hanttihommissa, rakennuksilla, varastoissa ja siivoamassa. Sen lisäksi hän on perustanut yrityksen joka on välttävästi kannattava. Hän elää omillaan.

Venäjällä oman yrityksen perustaminen ei olisi kuulemma onnistunut samaan malliin kuin täällä. Sillä Venäjällä rakastetaan raskasta byrokratiaa. Ja byrokratiaseinän kiertäminen onnistuu lähinnä voitelemalla asioihin jouhevuutta ns. rahalla.

Hän näkeekin Suomen ihanteellisena maana. Ja tässä mielessä hänellä oli erikoinen suhtautuminen maahanmuuttokritiikkiin. Hän näkee että maahanmuuttokriitikot ovat hyvin pikkumaisia ja heillä on surkea stressinsietokyky. ; Mieleen tulevat lähinnä ne heikkohermot jotka tiputtavat lautasen lattialle ja menettävät särkyneestä astiasta mielenrauhansa. Suomessa ei tiedetä väkivallasta, sen näkemisestä tai muista vastaavista uhista mitään. ; Suomalainen ei ole esimerkiksi tottunut kohtaamaan tai näkemään minkäänlaista väkivaltaa. Kauhea numero ja kauhistelu ja järkytys seuraa sellaisesta joka on Venäjällä monesti "vähän harvinaista mutta tavallaan aika normaalia".

Ja tässä mielessä maahanmuuttokriitikot ovatkin tavallaan naurettavia. He hukkaavat paljon potentiaaliaan. Sillä heidän sanomisiinsa voitaisiin saada paljonkin järkeä sitä kautta että Suomi on näin hyvä maa. Että kansalaisemme ovat tottuneet hyvään ja helppoon eivätkä kykene ymmärtämään tai selviämään vähänkään kovemmissa oloissa. Ja siksi vieraiden maiden marginaalisempikin riski olisi suuri ja merkittävä. Suomen säälittävä kansa tarvitsisi apua ja tukea ja vahvan suojelusysteemin joka holhoaisi heitä ja tätä kautta rajaisi pienimmätkin riskit rajan tuolle puolelle. Rakentaisi kuplan apua tarvitseville ihmisille.

Mutta ei. Suomalaiset maahanmuuttokriitikot teeskentelevät olevansa vahvoja sankareita jotka eivät mitään suojelua tarvitsisi. Uhoa riittää ja ovat olevinaan niin vapauden puolella ja byrokratiaa vastaan. Eivät näytä tajuavan että vaikka he puhuvat vihaavansa byrokratiaa niin ovat itse asiassa vaatimassa rajoituksia ja kieltoja esimerkikisi ihmisten kulkemiselle ja mielipiteistölle. ("Suvakit" ovat vaarallisia kansanpettureita jne.) Näin he luovat kuvan kuin kestäisivät maksimaalisten vapauksien konfliktit ja rajoituksettoman vallankäytön sivutuotteet. Tämä ei ole järkevää. Tunnustaisivat olevansa suojelua vaativia säälittäviä epämiehekkäitä nössiäisiä joita ovatkin. Niin jutuissaan olisi järkeä ja koherenssia.

Motivaatiopostaus

Lukiossa eräs ikätoverini menetti silmänsä viallisen "Comet Bomb" -ilotulitteen seurauksena. Hän hankki itselleen lasisilmiä. Yksi niistä oli musta, sellainen jossa iiristä simuloiva osa oli punainen. Hänellä oli myös tapana esimerkiksi istua vieressäni lukion "ATK -kopissa". Ja kilkutella lasisilmäänsä esimerkiksi voiveitsellä.

Moni tietenkin motivoituu tästä. Vammautuneiden voimautumisista syntyy optimistisia kasvamistarinoita. Mutta tämä ei ole se motivaatio jota minä haluan tässä yhteydessä opettaa. Motivaationi koskee enemmän sitä että tämä vitsi on hauska ehkä vähän aikaa. Mutta sen venyttäminen vuosiksi ei ole yhtä tehokasta ; Jos samaa veitsikikkaa tekee vielä kahdeksankymppisenä ukkona, niin se on enemmän rituaali ja piintynyt tapa kuin vitsi.

Älkää motivoituko. Käyttäkää suojalaseja jos ammutte ilotulitteita. Ne voivat auttaa jos takana onkin oman huolimattomuuden sijaan vaikkapa viallinen tuote.

Demokratian rikkomisesta

Kompiloin itse itseäni siteeraaten kreationismiaiheisen kirjoituksen "Uuteen Suomeen". Sen takana korostin tiettyjä "vastuukysymyksiä". Tasapainoilu oli hyvin vaikeaa koska kun puhutaan mustamaalaamisesta ja sensuurista syntyy helposti uhkia luovaa puhetta joka olisi tässä kontekstissa ollut vähintään ironista ellei peräti kaksinaismoralistista. (Tu quoque on argumenttivirhe, joten ei tämä tosin pelastaisi kreationisteja pulasta. Sitä vaan korostaisi olevansa samassa kuopassa itse.)

Näkemys on konfliktissa kahden asian kanssa.

Tekstin takana on havaittavissa myös poliittinen asenne. Tai vähintään näkemys joka on tavattu nähdä nimenomaan politiikassa. Siinä demokratia nähdään sananvapauden kannalta tärkeänä. Tässä mielessä suurin ero syntyy luultavasti anarkistien näkemykseen sananvapaudesta. Siinä sananvapaus tarkoittaa karkeasti ottaen mielivaltaa jossa mistään sanotusta ei tule mitään seurauksia. Eli sananvapaus olisi sananvastuuttomuutta. Itse taas näen asioita eksistentialistisemmin, jolloin sananvapauden takana tulee merkitystä jos kykenee seisomaan sanojensa takana myös vaikeuksien edessä.

Toki tässä vaikeuksien edessä seisoessa tilanne on vähän kuin Martti Lutherilla joka seisoi koska ei muuta voinut. Hän itse edusti haastettuna sananvapautta josta hänen kanssaan erimieliset eivät osanneet nauttia. On jossain määrin ongelmallista kuitenkin väittää että sananvapausasenteen demonstroiminen vastuutilanteessa ja vaikeuksien edessä olisi sama kuin sananvapaus. Sillä tämä demonstroiminen usein vaatii kontekstin joka on kaikkea muuta kuin sananvapaa.

Ja tämä ei liity poliittiseen korrektiuteen tai retoriikkaan. Olen sitä mieltä että kreationistien tulee saada olla sitä mieltä mitä he ovat. Ja he saavat myös muotoilla asioita omituisilla tavoillaan - kunhan vaan huomaavat että saatan omalla sananvapaudellani sanoa että heidän tapansa on typerä, asenteellinen ja paskiaismainen. (Tämä ei ole sensuuria. Sensuuri olisi sitä että poistatan tekstit. En ole kieltämässä tai illegalisoimassa paskiaismaisuutta.)

Sen sijaan kysymys liittyy siihen missä kontekstissa ylipäätään ihminen voi sanoa jotain. Ja antamani kreationismiteema oli tässä oleellinen. Korostin että tappouhkailu ei ole sananvapautta vaan sensuuria. Tämä voi tuntua hämärältä koska tappouhkaus on jotain joka tulee suusta. Ideana on lähinnä se, että se on enemmän keino vaientaa toinen kuin mikään argumentti tai mielipide. Tappouhkaus on keskusteluun metaisesti liittyvä asia. Se liittyy keskusteluilmapiiriin eikä sanomiseen ja sen sisältöön ja muotoiluun.

Toinen asia jonka kanssa tämä on jännitteinen on nimenomaan puhdas utilitaristinen ajatus. Tekstini kreationismista alleviivaa tätä näkökulmaa. Sillä korostin että kreationistien vilpitön mielipide siitä että evolutionistit ovat julmia ja pahoja ja yhteiskuntaa tuhoavia johtavat utilitaristisen logiikan kautta "päämäärä oikeuttaa keinot" -ajattelua. Tämä huomio on tärkeä. Sillä usein anarkistista näkemystä vastaan taistellaan juuri utilitarismin kautta. Ja anarkismi tuo esiin itseään juuri sitä kautta että utilitaristinen järjestelmä on usein asenteellinen, julma ja valmis uhraamaan hyvinkin radikaaleja asioita enemmistön edun nimissä. Nämä eivät kuitenkaan ole aivan täysin sama asia. Asiaani mutkistaa osittain se, että tästä näkökulmasta ei osata irrottautua. Näin itsensä ymmärretyksi tuominen on vaikeaa ; Mielikuvana tulee haihattelu ja puoltenvaihtaminen jos mielikuvat ovat kovin lukkiutuneita näihin totuttuihin kilpaileviin luokkiin.

Asiaa lisämutkistaa sekin että moni näkee että uhittelua ja pelottelua olisi vain vastapuolella. Liberaali/&vasemmiston nähdään oikeisto/&konservatiivien puolella hyysäävän. Tämä tarkoittaa moralistista sensuuria jossa viedään oikeudet sananvapauteen ja vaikka aseiden omistukseen ja jossa luodaan vaarallisia vapauksia jotka uhkaavat yhteiskuntarakenteita. Toisaalta tilanne on se että toinen puolikin pelkää natseja ja muita hupparimiehiä hyvinkin vaarallisina asioina. Pelkäämisen relevantiksi tekeminen ja uhkapuheen luominen ovat pitkälti sama asia. Ja nykyinen poliittinen ilmapiiri on täynnä tätä.

Utilitarismi ja anarkismi ovat tavallaan osatotuuksia.

Jacques Rancieren poliittinen filosofia on tässä mielessä jotain jonka kautta oma näkemykseni on kenties parhaiten kuvattavissa. (Ja jos ei parhaiten niin ainakin kohtuullisen hyvin.) Hänen filosofiassaan vastustetaan sellaisia asioita joilla usein oikeutetaan demokraattisia vaaleja. Sellaisia argumentteja kuin "jos jätät äänestämättä niin annat äänesi sille jota äänestäisit kaikista vähiten". Tai "jos et äänestä niin et saa valittaa". (Tai Suomessa vielä toistaiseksi puuttuvan mutta USA:n järjestelmässä useinin törmättävän "jonkin kolmannen ehdokkaan äänestäminen sataa vihollisesi laariin".  Tämän ajatuksen takana on se, että ei riitä että poliitikko on älykäs ja oikeassa tai muuten ansiokas, hänen tulisi olla myös relevantisti valittavissa eli riittävän potentiaalinen voittaakseen.)

Ranciere korostaa sitä että tämänlaiset puheet esitetään usein jotta pelastettaisiin demokratia. Mutta niiden käytännön vaikutukset tekevät demokratiaa tuhoavista voimista kannattavia. Vastustajista mustamaalataan puhtaan pahuuden edustajia. (Tämäkin liittyy vahvasti siihen uuden suomen kreationismitekstiini jossa painotin sitä miten kreationistit mustamaalaavat evolutionisteja Pianka-mokan malliin ja miten toisaalta kreationistit valkopesevät omia Kent Hovindejaan vähintään yhtä suurella innolla.)

Ranciere huomauttaa että utilitarismin käyttämisessa argumentaatiossa on usein kysymys siitä että uhrataan asioita jonkin suuremman hyvän edessä. Kysymys on juuri siitä että ihmiset ovat valmiita luopumaan oikeuksistaan. Ja tämä oikeuksista luopuminen ei katso puoluekantaa ; Voidaan todellakin nähdä että jos kielletään tuliaseet niin ihminen luopuu vapaudesta omistaa ase siksi että näkee aseiden ongelmat niin suuriksi. Voidaan todellakin nähdä että ihminen luopuu yksityisyyteen liittyvistä oikeuksistaan ja antaa valtiolle tarkkailuvaltaa koska hän pelkää terroristeja. Voidaan nähdä että ihminen luopuu oikeudestaan mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa jos näkee että vaihtoehtona on yhteiskunnan tuhoutuminen. (Tässä en tarkastele oikeutta jonain joka on jo lainsäädännön antama vaan jokin joka voisi olla vapaus jossain mahdollisesti kuviteltavissa olevassa lainsäädännössä.) Usein näissä on toki kyseessä se että ihminen lieventää pomppua siten että karsii itseltään oikeuksia joiden käyttämiseen hänellä itsellään ei ole minkäänlaista intoa. Tässä mielessä ollaan valmis luopumaan oikeuksista joiden relevanssi itselle on pienempi kuin jollekulle toiselle. Mutta kokonaisuus on kuitenkin se että joku on valmis luopumaan näistä itsellesi tärkeistäkin oikeuksista koska ei pidä niitä yhtä tärkeinä. Ja näin ihmisten oikeudet monenlaisiin asioihin vähenevät. Sitä saatetaan esimerkiksi tehdä joitain poliittisia puolueita laittomiksi.

Pelottelupuheet pyrkivät laajentamaan tätä. Ja jos onkin kenties perusteltua kieltää jokin pro-pedofiliapuolue, uhkapuheella systeemi saattaa mennä niin pitkälle että vasemmistolais-suvakkilainen puolue määritetään kansanpetokseksi ja illegalisoidaan. Tai sitten perussuomalaisuus kielletään liian KKK -natsistisena. (Teoriassa, käytännössä ainakaan vielä juuri kukaan ei ole oikeasti näin jyrkkä.) Tämä suunta jossa pelottelupuhe ei ainakaan innosta luomaan uusia vapauksia vaan nimenomaan oikeuttaa vapauksien poistamista uhkien vuoksi on melko ilmiselvä.

Ranciere on tässä kohden mielestäni oikeassa. Itse muokkaisin tätä näkemystä jopa siihen suuntaan että jos asialle on itseisarvoinen oikeutus ja se on sellaisenaan hyvä, ei tarvita utilitarisia argumentteja. Utilitarismi tarvitaan kun tehdään kompromisseja kahden pahan välillä. Utilitarismi on sitä että jos oma puoli ei näytä hyvältä niin sitten luodaan suhteellinen hyvyys jossa ollaan parempia kuin jokin toinen.

Ja pelottelupuhe on siitä jännittävä että se voi koostua pelkitä mielipiteistä. Eli uhan kohde voi olla lähinnä ideologisesti perusteltu ultimaattinen paha. Tai jopa pelkästään "näin moni vaan kokee" -tyylinen ultimaattinen paha. Ultimaattista pahaa kohden voitaisiin nähdä oikeutetuksi utilitaristissävyinen ajatus siitä että voimaa vastaan voisi käyttää hieman pienempää voimaa. Pahaa vastaan voi käydä pienemmällä pahalla. Ultimaattista, vaikka vain kuviteltua mutta mielikuvissa vahvasti ultimaattista, pahaa vastaan voidaan käydä äärimmäisilläkin keinoilla.

Laskennallinen voitto jossa äänestetään vain potentiaalista voittajaa on jossain määrin huolestuttava ; Se että ei äänestetä hyvää poliitikkoa joka ansaitsee äänemme (tai jätämme äänestämättä jos sellaista ei löydy) ollaan valmiita uhraamaan. Ja sensijaan äänestetään sen mukaan ketä poliitikkoa pidetään vähiten laskennallisena pahan edustajana. Tämä on minusta aika iso oikeus luovuttavaksi. ; Poliitikot eivät pian enää aja asioita vaan vastustavat sitä. Ja peli on entistä vahvemmin sitä että harvalla on eliitin valta. Se ei ole enää yksi mies-yksi ääni (demokratia jossa on muutakin mielipidekirjoa kuin potentiaalisia voittajia ja heidän voittonsa määrääviä kysymyksiä) vaan yksi mies ja yksi ääni (diktatuuri tai harvainvalta jossa vain voittajat määräävät mikä on ylipäätään relevanttia.)

Sananvapaus on ylipäätään mahdollista vain turvallisessa ympäristössä.

Käkätin

Naapurikaupungissani Järvenpäässä on valtuutettu Seppo Heino esittänyt kannanottojaan maahanmuuttajiin. Tästä on seurannut kohinaa. Erityisesti on tartuttu kohtaan "joka kerta vetäiskää matua käkättimeen kun tilanne niin vaatii. Älkää kattelko sivusta kun matut ahdistelee, puuttukaa tilanteeseen välittömästi ja kovaa." Lisähaastattelussa hän kommentoi ja täsmentää näkemyksiään.

"Mitä tarkoittaa kehotuksesi "joka kerta vetäiskää matua käkättimeen kun tilanne niin vaatii"?
– Se on hieman provosoiva kehotus. Siinä on myös huumoria mukana. Sanotaan vaikka niin, että se tarkoittaa, että laittakaa kova kovaa vastaan.
– Se ei tarkoita sitä, että mennään lyömään suin päin käkättimeen, vaan että uskalletaan mennä väliin tarvittaessa.
Pidätkö oman käden oikeuden käyttöä kannatettavana?
– En pidä kannatettavana mutta se alkaa olla välttämätöntä. Poliiseilta on vähennetty henkilökuntaa. Ei poliisia voi odottaa tuntia, jos on joku tilanne päällä."

Ei ole ihmeellistä että asiasta on jouduttu keskustelemaan.

Keskustelun ytimeen on noussut puolustavia näkökulmia. MV -lehden parista löytää esimerkiksi lausuntoja joiden mukaan "Poliisi kiihottui Heinon henkilökohtaisesta mielipiteestä." Kysymys on tietenkin vain siitä, että "Seppo Heino kehotti puolustautumaan matuväkivaltaa vastaan".

Tässä kohden, vaikka usein puhutaankin siitä että Heinolla olisi jokin mielipide asiasta, niin tosiasiassa tässä vedotaan usein nimenomaan ei-mielipiteeseen. Eli viitataan juuri siihen että itsensä puolustaminen on luvallista. Tämä ei tietenkään ole jotain joka on mielipide. Se on juridinen tosiasia. Ja oikeusvaltio toimii siten että tämänlaiset asiat eivät ole mielipiteitä. Lain on oltava sama kaikille.

Toisaalta Heinon itsensä käyttämä huumoripuolustus on tässä suhteessa erikoinen. Sillä hän itsekin näyttää pitävän lausuntoaan rohkeutena ja korostaa (alussa linkkaamani lehtijutun yhteydessä antamassaan) haastattelussa että moni on kehunut häntä tästä rohkeudesta. Selvästi hän ei siis käytä ironiaa ja väitä päinvastaista kuin sanoo. Tämä tarkoittaa että hän harrastaa sarkasmia. Jolla taas täytyy olla pointti. Ja tässä yhteydessä kun sanoo että jutussa on huumoria, niin itse asiassa tunnustaa että "huumori", "pila", "satiiri" tai vastaava tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että hän on ilmaissut vilpittömän näkemyksensä todellisuudesta käyttäen alleviivaavia ja korostavia ilmaisukeinoja. Tässä mielessä "vitsi, vitsi" ei ole mikään pelastus.

Kysymys on kiinnostava.

Suomen laki nimittäin sallii itsepuolustuksen. Ja tämä onkin järkevää. Sillä on turhaa odottaa että poliisi tulee estämään. Se mikä itse asiassa pahoinpidellyksi tulemisessa eniten rikkoo perusturvallisuutta on se, että televisioviihde antaa kuvan jossa poliisi ennen kaikkea iskee rikollisiin kun nämä ovat vielä tekemässä rikosta. Tosiasiassa poliisi ei tule pamputtamaan pahoinpitelijää. (Se on todennäköisemmin vartija. Joskin harvoin edes tämä.) Ambulanssityöntekijä on tässä mielessä konkreettisempi ja nopeampi apu itse tilanteen kannalta. Poliisia tarvitaan rikosilmoituksentekemiseen ja tutkintaan ja vastaavaan. Tilanne on tuossa vaiheessa karkeasti sanoen ohi. On ollut kauan.

Rikoslain 4:ssä luvussa käsitellään ns. hätävarjelua. Joka on oikeutettua jos se täyttää tietyt hyvin määrätyt ehdot. Se vaatii että tilanteessa puolustetaan oikeushyviä (esimerkiksi henki, koskemattomuus, omaisuus, kotirauha). Tämän lisäksi ollakseen hätävarjelua se vaatii välitöntä tilannetta ja uhkaa. Ja toiminta on välttämätöntä jotta oikeudeton hyökkäys torjutaan.

Seppo Heino ei selvästi käsittele hätävarjelua tältä kannalta. Hän puhuu siitä miten pitää pistää kova kovaa vastaan. Tämä ei vastaa lain hengen vaatimaa pienintä mahdollista voimaa. Edes poliiseilla ei ole niin laajoja oikeuksia miten Heinon kommentit kehottavat muita ihmisiä toimimaan. Viesti on muotoiltu imperatiivimuotoon. Tämä on kehotusta joka koskee itseä ulkopuolisia ihmisiä. Hän ei kirjoita fantasioivansa mielikuvituksessaan jotain jota ei tekisi oikeasti. Tai että miten hänestä olisi mukavaa jos laki sallisi. (Tämänlainen saivartelu on toki keino kiertää vastuuta. Mutta ne onnistuvat juuri sitä kautta että ne ovat lain mielestä oleellista saivartelua.)

Itsepuolustuspuolella - ja siinä mitä itse vartijana ollessani jouduin oikeasti miettimään lakikirjan ääressä kun aiheena on oikea väkivalta oikeille ihmisille. (Eikä vain jossain kaupunginvaltuuston ei-edes-koskaan-pysyviä-ruumiinvammoja-saaneen mukakovisfantasioissa jotka kumpuavat liiallisesta määrästä televisiota ja liian vähäisestä määrästä oikeaa väkivallan näkemistä, kokemista ja kohtaamista.) Tässä korostuu se, että mitä saa tehdä on aina tilannekohtaista. (Tämä on jopa jossain määrin mieltävääntävää, sillä lakituvassa näitä voimankäyttöjä ja niiden asiallisuuksia voidaan tarvittaessa keskustella uskomattoman pitkiä aikoja. Ja lopputulos esitetään kuin se olisi pitänyt muutamassa sekunnissa tiedostaa.) On jotain nyrkkisääntöjä, kuten sitä että saa käyttää saman verran voimaa kuin toinen. (Tai "yhtä yksikköä enemmän" jos on hyvä keksimään tekosyitä.) Minimimäärä voimankäyttöä on kuitenkin se lain henki joka tulee varsin hyvin selville.

Vaikuttaakin siltä että Heino on jäänyt tässä kohden koulunpihan maailmaan. Sellaiseen, jossa tärkeintä on se, kuka aloittaa. (Ja jossa pahoinpitelijä voi yrittää oikeasti selittää opettajalle päin naamaa että teko oli huumoria ja vitsi ja leikkiä. Ja jopa luulla selviävänsä tästä kaikesta kuin koira veräjästä. Mikä ei tietenkään onnistu aikuisten maailmassa koska täällä ei mitata onko teko tehty vitsillä vaan sitä onko tässä käytetty perusteltu vai perusteltua isompi määrä voimaa ja aikaansaatu tässä minimimäärä vahinkoa.) Tässä maailmassa on tietenkin sellaista lain oikeudet ylittävää ajattelua, jossa esimerkiksi se että joku tönii sinua, niin hänen naamaansa voidaan hakata tiiliskivellä. Tai jos joku lyö sinua voit murskata jokaisen hänen kädessään olevan luun niin että hänet tehdään varattomaksi eikä hän enää lyö ketään koskaan tämän jälkeen.

Machokulttuurissa ja vastaavissa kenties emotionaalisesti luontevia reaktiotapoja, ja tämänlaisista fantasiointi on itsellenikin kaikkea muuta kuin vierasta, mutta ei tämä silti ole mitenkään lainmukaista. Ja tämä ei-lainmukaisuus on se joka tästä tekee hankala. Viesti ei kehota käyttämään minimimäärää voimaa ja siitä päinvastoin huokuu henki joka kumpuaa hyvinkin ankaraa voimankäyttöä.

Viestin sanamuoto on tässä mielessä nimenomaan "antihumoristinen". Ja tämä on ongelma. Koska se vie lausunnon helposti Rikoslain 17 luvun tienoille. Aletaan puhumaan rikokseen kehottamisesta. Siitä onko tämä toteutunut vai ei.

Heino on kirjoittanut kommenttinsa internetiin jossa se on julkisesti nähtävissä. Hän on siis sanonut näin jollekin ihmiselle. Mutta tämäkin on ongelmallista. Sillä rikokseen kehottaminen on kaikkea muuta kuin "mielipiteen kertomista". Tässä mielessä väkivaltaan kehottaminen on hyvin hankala kohta. Kenenkään ei toisaalta tarvitse totella ja toteuttaa väkivaltaa jotta siitä voitaisiin rangaista. Toisaalta viestinnän tulee olla jotenkin riittävän julkista. Ja ei-suljetuksi laitettu henkilökohtainen facebooksivu jossa on paljon seuraajia on varmasti hyvin hankalasti tulkittava. Itse en osaa sanoa onko teko laiton vai ei. Se on selvästi hyvin harmaalla alueella eikä mitenkään ilmiselvästi vain hyvä asia. (Tämänlaisten tilanteiden vuoksi tarvitsemme lakimiehiä, ammattilaisjoukkoja.)

Omassa käytöksessä kannattaa tietenkin jossain määrin pitää varaansa. Ja tämä "toimitaan varmuuden vuoksi niin että oma ahteri on turvassa" -asenteen kannalta on hyvä muistaa mitä Marko Forss on blogannut laista ja mielipiteistä ja loukkauksista ja uhkauksista. "Kiihottamispykälän mukaista solvaamista ja panettelua verrattiin ohjelmassa ajatusrikokseen. On kuitenkin eri asia konkreettisesti kirjoittaa ”ajatuksensa” sosiaaliseen mediaan, kuin hautoa asiaa mielessään. Sama logiikka toimii myös kunnianloukkauksen ja laittoman uhkauksen osalta. Voit loukata mielessäsi tiettyä henkilöä rajattomasti, mutta jos kerron sen hänelle kasvotusten, voi kunnianloukkaus täyttyä. Myöskään sillä ei ole väliä, että kyseessä on ”mielipiteesi”. Muistan esimerkiksi tapauksen, jossa yläkouluikäinen poika kertoi minulle, että hän voi kertoa luokkakaverinsa olevan ”huora”, koska se on hänen mielipiteensä. Vaan eipä se ”mielipidekään” oikeuta loukkaavaa puhetta."

Joukkorähinää ja ympäristön tarkastelua

Forssassa tapahtui joukkotappelu. Olen ns. "työn puolesta" ollut turvallisuusalalla tekemisissä joukkotappeluiden kanssa. Erityisesti Kontulassa. Tämä tapahtui tietenkin aikoina jolloin se vielä oli rauhaton. Eli aikana jolloin alueen infrastruktuuri ei ole entisellään. Joukkotappeluita oli aikana jolloin alueella oli vieri vieressä erilaisia baareja ja muita alkoholintarjoilupaikkoja. Nykyään Kontula on turvallinen, kun sekaan on tunkenut pelottavapigmenttisiä hahmoja rakentelemaan kebabravintoloitaan. Ratkaisu on toiminut paremmin ja on ollut tarpeellisempi kuin Turun Soldiers of Odin.

Forssan tapauksessa on monia asioita joita itse asiassa voin arvioida. Yleiskuvaa saa jo annetuista tiedoista.
Kohta 1; Jos jokin tapahtuma tapahtuu jonkin lähellä, voi jo arvailla ketkä ovat hyökkääjiä ja ketkä puolustajia. Jos koululaiset piirittävät bingon, bingomummot tuskin ovat tässä tapahtumassa hyökkääjiä. Jos Bandidosin tiloihin ammutaan singolla ja alueella on parvi Helvetin enkeleitä, molemmat voivat olla rikollisjärjestöjä mutta hyökkäävä taho on silti esillä. Forssan tapauksessa joukko maahanmuuttajia ei ole mukiloinut kalpeanaamoja millään keskustorilla. Tapahtumapaikkana oli maahanmuuttajien tila. Tämä toki sopii siihen "viralliseen selitykseen" jonka mukaan paikalle on saavuttu mielenosoittamaan rauhallisesti. Joten yksinään tämä ei riittäisi mihinkään. Kokonaisuuden kannalta se on kuitenkin arvokas ja tärkeä huomio.
Kohta 2; Syyllinen pakenee poliisia. Jos ihminen pelkää väkivaltaa hän pakenee paikalta. Joukkotappeluissa rauhanomaiset ihmiset myöskin helposti pakenevat jo ennen poliisin saapumista. Rauhanomaista ihmistä väkivalta pelottaa. Tässä tapauksessa poliisin tiedotus kertoo että suurin osa paikalla olleista kantaväestön edustajista pakeni poliisin saapuessa paikalle. Jos omatunto olisi puhdas, tätä ei tapahtuisi juuri tälläisenä hetkenä. Tämä on vähintään epäilyttävää. Ja tukee esimerkiksi "vääräoppisen suvakin" Sakari Timonsen antamaa kuvaa siitä että tosiasiassa kyseessä oli se, että oltiin pahastuttu oikeasti tapahtuneesta pahoinpitelystä, jossa kaksi maahanmuuttajaa oli oikeasti pahoinpidellyt 15 -vuotiaan. Ja nämä "rauhanomaiset mielenosoittajat" olivat lähteneet jakamaan oikeusvaltiolle epätyypilliseen tapaan muillekin kuin tekijöille. Pelkkä rikollisen kanssa samaan etniseen ryhmään kuuluminen on riittänyt. (Jostain syystä korttelimme kansallissosialistimieliset eivät ihastuisi jos lähtisin lyömään heitä itseään pampulla vain sen vuoksi että näin kun joku valkoihoinen mies hakkaa vaikka naisen. Vartijana näin tämänlaisiakin tapahtumia joten aivan täysin voisin. Tai siis en, koska en ole idiootti.)
Kohta 3; Jostain syystä kantaväestöllä oli ollut mukana pesäpallomailaa ja metalliputkea. Kaikissa paikoissa joissa olen käynyt, on ollut sellainen tilanne että jos spontaani maahanmuuttajajoukko tulisi päälleni "aseinaan bambukepit" niin tottakai etsisin itselleni kättä pidempää. Valitettavasti kokemuksieni mukaan Suomen katuja pidetään puhtaana sen verran tehokkaasti että metalliputkia ei ole vain lojumassa ympäriinsä. Koska näitä esineistöjä ei kasva kaduilla luonnostaankaan, ei pulustautumishalullani olisi merkitystä. Aseistautumisen helppous yksinään tietenkin viittaa siihen mikä on pelottavaa. Kun olen pelannut zombiepelejä, kuten "Dying Lightiä", niin niissä on aika usein maassa poimittavana kättä pidempää - usein juurikin pesäpallomailoja ja metalliputkia joita Forssassakin oli. Tämä viittaa siihen suuntaan että zombieinvaasio ja siihen liittyvä apokalypsi on alkanut. Tällöin maahanmuutto muuttuu triviaaliksi ongelmaksi. Tai sitten "viaton aseettomaan rauhanomaiseen mielenosoituksen tullut" on varustautunut rauhanomaisella metalliputkella ja pesäpallomailalla jo lähtiessään. Joka on kyllä sellaisenaan ällistyttävää.

Kokonaisuus luo kuvan. Ja sen tiedostaminen ei ei mielestäni vaadi mitään Sherlock Holmesia. Olenkin hämmentynyt siitä miten moni on pahastunut siitä että poliisi on ottanut talteen nimenomaan näitä kotomaisia riehakkeita. Ja miten yleinen ilmapiiri on sellainen että selitetään että media ja poliisi valehtelee ja tämä valehtelu on ongelma kun pitäisi tietää että ilman tätä ihmiset menevät hakemaan oikeaa tietoa kyseenalaisilta sivustoilta. (Näissä sanomissa ihmetyttää nimenomaan se henki jossa korostetaan sitä että samanaikaisesti haetaan oikeaa tietoa ja että nämä mediatahot ovat kuitenkin jotenkin epäluotettavia. Ihan kuin näitä julkisia statementeja heittävät istuisivat kahdella jakkaralla - kahdella jakkaralla jotka sijaitsevat eri kaupungeissa.)

Yksittäisestä joukkoraiskauksettomuudesta Yleiseen joukkoraiskauspettymykseen

Uutenavuotena puhuttiin paljon Kölnin joukkoraiskauksesta. Tässä yhteydessä esiintyi väite siitä että Helsingissä olisi tapahtunut myös - juuri sopivasti samaan aikaan Kölnin tapauksen kanssa - joukkoraiskaus. Puhuttiin paljon taharrush gamaesta. Ja kuulin useamman kuin yhden kerran ennustuksen siitä että tästä kesästä tulisi hurja. Joukkoraiskaus ja taharrush gamae täyttäisi kadut.

Tämä täytti iltapäivälehdistön turmeleman mieleni odotuksella. Odotuksella siitä että pääsisi moralisoimaan ja kauhistelemaan. Sellaisen avulla koen olevani parempi ja älykkäämpi ihminen. Minun kesälomani loppui viime viikolla. Jostain syystä joukkoraiskauksia ei ole näkynyt. Ei näkynyt vaikka olin niin kannustunut että jätin lomamatkat syrjään ja kyttäsin kotona odottaen ja iltapäivälehtien nettisivuja lueskellen että oikein pääsisin tohkeilemaan. Lomastani tuli valitettavan tylsä.

Suomen uuden vuoden joukkoaraiskaustapahtumien kohdalla ei ole tullut oikeusjuttuja. Jostain syystä asianomistajat ovat olleet vaitonaisia, ja asiasta ei ole saatu mitään todisteita. Tähän liittyen on saatu sitten sen tyylisiä palautteita kuin "hurjat jutut maahanmuuttajien tekemistä joukkoraiskauksista vaikuttavat liioitelluilta ja ovat omiaan lietsomaan ulkomaalaisvihaa. Huolestuttavaa tässä on myös se, että jos uutisointi ei aina pidäkään paikkaansa, sitä kuitenkin voidaan käyttää hyväksi muun muassa vaalitaistossa." ... "rikosylikomisario Kari Tolvanen pitää perättömiä ilmoituksia joukkoraiskauksista erityisen huonoina sen takia, että ne kasvattavat turhia pelkoja. Miksi perättömien tai liioiteltujen seksirikosten syntipukeiksi valikoituvat sitten ulkomaalaistaustaiset miehet? Sitä kokenut rikosylikomisario Tolvanenkaan ei lähtenyt arvailemaan." Toisin sanoen kun odotin lomalla lisää kotomaista joukkoraiskausviihdettä - korjaan relevanttia vain sattumalta maailmankuvaani ja etevyyttäni tukevaa uutisaineistoa - niin kokemani kesän joukkoraiskaussumma oli pienempi kuin ennen kesää. Tämä oli antiklimaattista. (Pun intended.)

Selvästi puheet joukkoraiskauksista ja taharrush gamaen valtavirtaistumisesta eivät ole toteutuneet. Odotankin että jokainen niitä uutenavuotena heilutellut katuu, eikä toista virhettään.

Itse olen kuitenkin lähinnä katkera. Minulle luvattiin paljon lisää katkeruutta elinpiiriini. Olen pettynyt! Onneksi sentään maailmassa on uskonnollista ekstremismiä joka näkyy maamme väkivaltatilastoissa. Ja äärivasemmisto leikkii "hyvällä väkivallallaan". Tai tässäkin on "jotain". Jostain syystä "suvakkien mielestä huono väkivalta" voittaa tilastoissa. Voittaa, vaikka VOK -polttopulloiskut - tuo joulukuinen ilmiö joka oli muotia vähän kuin Helsingin joukkoraiskaus uutenavuotena, paitsi että ne sentään havaittiin oikeasti tapahtuneiksi - eivät olleet sellaisia että ne olisi laskettu mukaan. Ja se uskonnollinen murhanhimo, se jota islamistit tuovat maahan ja se joka elää rikkaana fundamentalistikristittyjen parissa omissa vainohouruissani ... se sen sijaan pitää tänä vuonna "lumipeliä". Sitä ei ole tapahtunut lainkaan.

Vain äärioikeistolaiset tietävät mikä saa minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Ja tekevät parhaansa tämän eteen!

Linnanmäki-itsemurhasta

Käydessäni linnanmäellä jonotin paljon. Tämä opetti runsaasti kärsivällisyyden hyveestä. Valitettavasti en ole hyveellinen - ja vaikka olisinkin niin pitäisin kärsivällisyyttä tylsänä ja huonona hyveenä siksi että se on luonteeltaan passiivista eikä aktiivista. Tässä triviaali-hyveellistyessäni sain sitten kuunnella muita jonossa olevia ihmisiä.

Eräässä vaiheessa takanamme jonotti ala-asteikäinen minulle ennästään ja jälkeestään tuntematon lapsi. Hän keskusteli äitinsä kanssa turvalaitteista ja siitä olisiko mahdollista tehdä itsemurha kyseisessä laitteessa johon he jonottivat. Lapsi mietti asiaa selvästi kiinnostuneena. Hän kuitenkin samanaikaisesti ei ymmärtänyt koko itsemurhaamisen konseptia. Hän tiedosti sen olemassaolon mutta ei voinut ymmärtää sitä koska "elämä on ainutlaatuinen asia".

En tässä lähde lähestymään sitä onko ainutlaatuisuus hyvä asia. Sitä voisi sanoa että elämä voi toisille olla ainutlaatuisen perseestä. Ja sitä voisi jatkaa myös siitä, miten ihmiselämien lukumäärä tai harvinaisuus ei muuta ihmisarvoa ; Jos maailmassa on kuusi miljardia ihmistä ei ihmisen elämä ole vähempiarvoinen kuin jos ihmisiä olisi vain 10 000. (Luonnonsuojelijat voivat olla toki tästä erimielisiä. Lajin säilymisen kannalta tällä on väliä. Mutta harva liittää tätä ihmiselämän arvoon sellaisenaan.) Ihmiselämän tekee uniikiksi lähinnä asioiden kombinaatio. Ja osaset tuskin ovat kovin ainutlaatuisia ja uniikkeja. Ja muutenkin vaikuttaa siltä että olemme vähemmän ainutlaatuisia kuin pienessä subjektiiviskeskeisessä päässämme itsellemme kerromme.

Mutta en lähde tuohon vaan siihen että miten linnanmäkilaitteista voi ylipäätään saada tuollaisia itsemurhamielikuvia. Kysymyksen mielenkiintoisuutta alleviivaa se, että itsemurhan tekeminen tuntuu vieraalta.

Tässä kohden mieli menee väistämättä Freudin thanatos -ajatusten suuntaan. En ole kovin suuri psykoanalyysin ystävä tai kannattaja. Mutta jossain määrin voidaan sanoa että linnanmäen laitteissa on kieltämättä jonkinlainen kuolemanvietin ruokkimisen maku. ; Freudin mukaan ihmisellä oli kuolemanvietti joka houkutti häntä kuolemaan ja ottamaan riskejä ja vaaroja.

Monet laitteista ovat hurjia ja pelottavia. Kun lapset ja nuoret teinipojat esittävät laitteissakäymistä darena, on selvää että tässä on kysymys jonkinlaisesta uhkarohkeuden demonstroinnista. Tosin linnanmäen laitteet eivät tavallaan ole aitoa uhkarohkeutta koska niistä on yritetty tehdä mahdollisimman turvallisia - jonka sivutuote on muuten se, että laitteissa itsemurhan tekeminen on monesti ällistyttävän vaikeaa. Toki maailmanpyörästä voi aina hypätä. Mutta esimerkiksi "Kieputtimen" turvakaarihässäkkä takaa lähinnä sen että saat ennen pitkää skolioosin ja ruhjeita hartiaasi.

Kuitenkin laitteeseen menevä asettaa itsensä tunnetasolla alttiiksi. Laitteet on usein jopa rakennettu siten että ne näyttävät ja kuulostavat pelottavilta. Ne, noin ylipäätään, simuloivat vaaratilanteita vaarattomasti. Laitteeseen astuja luottaa luonnontieteisiin, insinööreihin ja vastaaviin. Ja hän saa luottamuksen vastineeksi tunnetason kokemuksen siitä millaista olisi jos tätä luottamusta ei olisi.

Linnanmäen laitteet ovatkin varmasti hieman hauskoja samasta syystä miksi vanhat slapstick -komediat ovat hauskoja. Ns. Beign violation theory korostaa että ihmisiä huvittaa se, että heille rakennetaan tilanteita jotka vaikuttavat vaarallisilta mutta joiden seuraukset ovat enimmäkseen harmittomia. Liukastuminen banaaninkuoreen ei ole hauskaa, mutta jos liukastuu näyttävästi ja kaatuu kaarella banaaninkuoreen ilman että tästä seuraa mitään aivovammaa ja sairaalakäyntiä, tilanen on hauska. Linnanmäen laitteissa käyminen voi tätä kautta olla helpottavaa.

Veronmaksajasta kuluttajaan ; Maksa itte monopolipoliisisi.

Sain eiliseen AY -liiketekstiini kommentin. Se on mielestäni kohtuu tärkeä. Ja siihen vastaaminen vaatii (ainakin minulta) hyvin paljon sanoja. (Toki minua myös provosoi rinnastus kommunistinuoriin. Mutta tämä ei ole koko totuus.) Kommentissa oli tiettyjä ansioita. Ja toisaalta niihin vastaaminen täsmentää kantojani. Ja sen jälkeen kommentilla ei välttämättä ole ihan niin suurta relevanssia.

"Et oikein ymmärrä että mitä eroa on kartellilla ja monopolilla. Tai että miten eroaa oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oikeus ilmaiseen terveydenhoitoon." Koska tässä on kaksi kohtaa, vastaukseni rakentuu kahteen "lukuun".

Kartelli/Monopoli.

Tässä kohden viittaus monopoliin oli ilman lisätäsmennystä selvä. Koska kyseinen kirjoitus käytti sanaa monopoli. Eikä kartelli. Syynä oli se, että "rivien takana" viittauskohtani koski itse asiassa keskiajan kiltoja. Ne olivat sekä monopoli että AY -liike. Ja ilman tätä erityisluonnetta teksti ei olisi syntynyt siinä muosossaan missä se on syntynyt ; Itseäni tilanteessa huvitti eniten se, että kun luin kuvauksia kiltojen vaikutuksesta korostui että erilaiset liikemiesten herrakerhot ja muu kapitalistinen olivat ne jotka syntyivät kiltojen pohjalle. Joka on totta. Mutta toisaalta kun katsoi kiltojen toimintaa, mieleen syntyi hyvin vahva mielikuva AY -toiminnasta. Tämä huvitus oli se joka sai minut kirjoittamaan asiasta mitään.

Kartelli -sana olisi varmasti ollut täsmällisempi ja se olisi johtanut mietteitä vähemmän harhapoluille. En kuitenkaan pidä monopoli -sanan käyttämistä kovin ongelmallisena. Sillä monopoli μονοπώλιο on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Tämä määritelmä ei pidä takanaan syntymekanismia.

Esimerkiksi ymmärrän että Alko ei ole sellainen monopoli joka rakentuu tai nojaa vapaaseen markkinatalouteen. Useat monopolit syntyvät ei-vapaalla markkinataloudella. Mutta valitettavasti tunnetaan myös luonnollinen monopoli on muodostuu tilanteessa, jossa yksi tuottaja pystyy toimimaan markkinoilla niin tehokkaasti, että muiden ei kannata tulla markkinoille. Tällöin yrityksellä on tuotannossa tavallisesti skaalaetu tai vaihtoehtoisesti markkinoille tulon kustannus voi olla hyvin korkea. Vapaa markkinatalous tuottaa näitä monopoleja.

Kuitenkin samalla on selvää että markkinatalouden tapana on tuottaa "pitkiä häntiä". Eli tosiasiassa markkinoilla on yksi tai hyvin harvalukuinen määrä suuryrityksiä. Ja suurimman osan kannalta on itse asiassa yksi ja sama onko kilpailu sallittu sellaisessa abstraktissa mielessä. Jos todennäköisyydet lähteä markkinoille ja saada suuri markkinaosuus on minimaalinen, on kyseessä käytännön tasolla vastaava ongelma.

Näin ollen monopoliasia ei ole virhe. Markkinoilla voi olla yksi osaaja. Tai ne voivat olla de facto tähän verrattavissa. Kun sanoin, että vapaa markkinatalous tuppaa tuottaamaan monopoleja, on muistettava että tämä on totta. Tässä ei ole mitään ongelmallista. Se, että sanoin, että järjestelmä A tuottaa asiaa Z ei muutu sillä että sanoo että järjestelmä B tuottaa samaa asiaa Z. Täytyisi osoittaa, että vapaa markkinatalous ei missään tilanteessa johtaisi monopoliin. Vapaassa markkinataloudessa ei kuitenkaan, melko määritelmällisesti, ole sellaisia tilanteita joissa esimerkiksi luonnollinen monopoli vain lakkaisi automaattisesti olemasta näkymättömän käden vaikutuksesta. Toisin sanoen tässä maistuu se, että argumenttiani on hieman ohjailtu johonkin tavalla joka kovasti muistuttaa loogista päättelyvirhettä. Tosin tämä harhautuminen olisi kieltämättä ollut estettävissä jos olisin käyttänyt mainittua kartelli -sanaa. Koska siihen liittyvät mielikuvat ohjaavat ajatuksia vain yhteen paikkaan.

Fyysinen koskemattomuus vs. oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon

Tämä onkin sitten vaikeampi beast. Sillä ensimmäinen ja helpoin tapa lähestyä asiaa on huomauttaa, että kommentoijan esitys pitää sisällään ensi sijassa eettisen premissin. Ja jos tämän eettisen premissin kanssa on erimielinen, niin argumentin vaikuttavuus melkolailla lakkaa. Tässä mielessä huomio voisi palata monesti tekemääni uskontokritiikkiin. Jossa vikana on se, että jotain eettistä jako päsmäröidään muiden yli niin että jos he eivät tätä jaottelua hyväksy niin he eivät ole vain erimielisiä vaan myös väärässä. Itse näenkin että on arvostettava sekä negatiivisia että positiivisia vapauksia. Ja täten jos uusliberalisti näkee että jaotteluero on tärkeä, niin sitten uusliberalismi on väärässä.

Mutta tämä on kuitekin tavallaan epäreilu tapa lähestyä asiaa. Blogitekstini ansaitsee oikeutensa mielipidekirjoituksena. Mutta jos se pyrkii olemaan yhtään mitään enempää, niin se on vaikeuksissa. Koska ottamalla eri eettiset premissit ei osoiteta että uusliberalismi olisi sisäisesti ristiriidassa. Uskovaiset tekevät vastaavaa asennoitumista siten että he ottavat esimerkiksi naturalistin ja sovittavat tähän ei-naturalistien ehtoja. Ja sitten juhlivat siitä että naturalisteilla olisi jokin sisäinen ristiriita. Tosiasiassa naturalistit ovat ongelmissa vain suhteessa tiettyyn dogmaan. Ja kenties tätä kautta voidaan nähdä miksi naturalistit ovat skismaattisia kyseisen dogman kannattajien kanssa. Sanotaan näin, että en välttämättä halua mennä tälle tielle.

Ja siksi otankin viittauksen. Kommentoija ystävällisesti antoikin siihen referenssin. (Tämä on tarpeen koska en rehellisesti ottaen muista suurinta osaa siitä mitä olen kirjoittanut. Kirjoitan joka päivä tai pyrin tähän. Ja usein käytän jotain jäsentelytyökalua vain siksi että sitä voi käyttää. Joten en aina edes kirjoita siitä mitä mieltä olen.)

"Yövartijavaltio" -juttuni on mielestäni jotain johon uskallan kuitenkin nojata astetta enemmän kuin pelkkänä mielipidekirjoituksena. Tämä vaatii astetta enemmän pohdintaa. Tämä vaatii sitten hieman uusliberaalinmakuisia lähestymisiä.

Kun pointtinani oli että rikkaat eivät halua maksaa kaikille terveydenhuoltoa mutta ovat halukkaita siihen että poliisi hoitaa oli mielessäni tietenkin ensi sijassa se, että niin poliisi kuin terveydenhuoltohenkilökuntakin ovat työntekijöitä. Lisäksi molemmat ovat ammatteja joista on tavattu pitää aivan normaalisti ei-valtiollisia ja valtiollisia versioita. On julkinen ja yksityinen lääkärilaitosto. (Joiden ammattitaitoa valtio toki ei-markkinataloudellisesti kyylää ja hyvä niin.) Sen lisäksi suomessakin on niin poliisi kuin yksityisiä turvallisuusalan toimijoita. Aihe ei ole markkinatalouden ulkopuolella. Jos jokin maa hoitaisi poliisityöt pelkästään yksityisillä vartijapalveluilla, se ei rikkoisi millään tavalla vapaata markkinataloutta vastaan. Päin vastoin. Siinä olisi kyse täydestä kilpailusta.
1: Uusliberalismissa onkin usein makusteltu asioita tavalla jossa uuslibearlismi on hyvin domeenispesifisti argumentoitua. Ja laajentaminen yhdestä fraktiosta toiseen nähdään virheenä. Mutta mitäpä ei voisi odottaa ihmisiltä jotka toisaalta usein korostavat objektiivisuutta ja strategioita. Mutta jotka sitten heti vähänkin uhattuna alkavat tuottamaan etiikkapuhetta vapaudesta. Ja joilla on paljon konsepteja reiluudesta ja epäreiluudesta. Joka sidotaan ansaitsemiseen ja loisimiseen sellaisella arvottavalla tavalla joka tuskin ainakaan humen giljotiinia noudattaa...

Monissa maissa yksityinen turvallisuuspuoli on hyvinkin paljon laajempaa kuin meillä. Eikä tässä yhteydessä ole tavatonta että rikkaat aidoittavat hyviä asuinalueita joissa on turvallisuusasiat kunnossa. Ja sitten katsotaan että köyhät ovat jotenkin syyllisiä yrittämisen puutteeseen kurjuudestaan. Tämä asenne ei ole uusliberalismin vastaista. Ja yksi syy on juuri siinä että jos kannattaa matalaa verotusta, niin kaikessa, myös poliisin kohdalla, tilanne menee siihen että joku maksaa turvallisuudesta. On esimerkiksi turhaa vedota John Stuart Millin oikeudenmukaisuusteorioihin tai Immanuel Kantin moraaliperiaatteisiin jos siihen ei liity työvelvoitetta. Jos verotus vedetään minimiin on selvää että myös turvallisuuspuolella menee niin että työ muuttuu käytännössä siihen että veronmaksajan sijaan toiminta maksetaan käytön mukaan.(Uusliberaaleilta kuitenkin tulee aivan oikeasti iskulauseita joissa 50% verotus on 50% orjuutta. Eikä tämä ole ristiriidassa uusliberaalin filosofian oppejen kanssa.)

Ja sama käytäntö sanoo että olipa eettinen periaatteisto mitä tahansa, niin uuslieralismi haluaa minimoida yhteiskunnan ja hallituksen rahoituksen. Ja muuttaa asioita ansaitsemispohjaiseksi. Ja että näistä seuraa esimerkiksi se että jollakulla ei ole senhetkisellä työllään varaa sairaalahoitoon. Kenties ruokaankaan. Josta taas käytännössä seuraa se että nämä yritteliäät ihmiset käytännöllis-kyynisesti mieluusti ryöstävät rikkailta (siksi että heillä on rahaa) ja antavat ne köyhille (itselleen). Joten käytännössä esittämäni hyötyristiriita on aika konkreettinen. Jos halutaan ajaa ihmisiä nurkkaan luodaan väkivaltaa joka kohdistuu itseen. Joten on aika ilmiselvää että muita nurkkaan ajavan kannattaa vaatia että joku muu jakaa kuluja siitä että häntä itseään ei puukoteta-ryöstetä-kidnapata-syödä. Koska jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat niin aggressiivisten epätoivoisten ihmisten lisääntyminen lisää poliisin tarvetta ja jos se kohdistuu tiettyihin yksilöihin se myös vaarallistaa heidän tehtäviään. Ja tälläisestä sitä haluaa mieluusti rahaa. (Huonoa palkkaa saava poliisi ei muuten ole motivoitunut tekemään työtään ; Tämä näkyy aika vahvasti monissa Afrikan maissa. Joissa poliisi on käytännössä byrokratianavaaja jolle maksetaan lahjuksia. Näin käytännössä, vassokuu.)

Mutta tämä kyynistäminen ei kuitenkaan vielä riitä. Sillä uusliberalismin sisällä on kuitenkin nyt esitetty filosofinen jaottelu. On jotenkin epätyydyttävää jäädä siihen miksi asiat nyt vaan menevät siihen että niiden pitäisi mennä myös oikeudenmukaisuuden mukaan. Uusliberaalit saisivat siis kuitenkin oikeudenmukaisuuden pointin itselleen. En ole kovin vakuuttunut tästä. Viittaan tässä taustatempun nojaavan aiempaan filosofiseen ihmisoikeustekstiini. Siinä nojataan sellaisiin konsepteihin jotka ovat käteviä kommentoijani kannalta. Sillä siinä korostetaan että kaikki oikeudet eivät ole samanarvoisia. Tästä kautta kommentoijalla onkin pointinjyvänen. On nähtävissä esimerkiksi että "velvollisuus olla hukuttamatta" on erilainen kuin "velvollisuus auttaa hukkuvaa".

Se ei vaan valitettavasti kanna kovin pitkälle. Sillä rehellisesti sanoen;
1: Uusliberalismissa on hyvinkin usein otettu nimenomaan positiivisia vapauksia jotka tallaavat muiden negatiivisten vapauksien yli. Jos mietitään uskonnonjulistusta, tulee mieleen kaduilla huutaminen. Tälle ratkaisuksi tarjotaan sekularismia, valtion ja uskonnon erottamista. Jos mietitään mitä markkinamies tekee julistaessaan, aletaan puhumaan mainoksista. Onko ihmisillä tärkeämpi "vapaus jostain" vai "vapaus johonkin"? Toki uusliberaali korostaa tässä että jokainen saa mainostaa mutta mainontaa ei saa ulkopuolelta tukea. Pointti ei ole kovin täydellinen. Mutta siinä on kuitenkin pieni twisti joka ei ole uusliberaaliudelle ainakaan eduksi. Jaottelu pelkkiin negatiivisiin vapauksiin ja positiivisiin vapauksiin ei olekaan niin ilmiselvä.
2: Toinen on se, että tosiasiassa ruumiillinen koskemattomuus ei ole mikään absoluutti. Voisin alleviivata sitä että poliisi on valtion väkivaltakoneistoa. Maissa joissa ei ole kuolemanrangaistusta puututaan kuitenkin ruumiilliseen koskemattomuuteen. Poliisi saa pamputtaa (ehdoilla) ja tekee täten jotain jota pahoinpitelijä tekee mutta laittomasti. Korostaisin kuitenkin enemmän sitä, että jos ruumiillinen koskemattomuus on absoluutti, niin esimerkiksi monille uusliberaaleille tärkeä autoilu ja vapaa liikkuvuus ovat jotain joita voitaisiin rajoittaa. Sillä autojen kanssa kuollaan. Sama koskee toki montaa muutakin asiaa. Uusliberaali voisi silti sanoa että pointti kertoo lähinnä että ruumiillinen koskemattomuus ei ole ehdoton itseisarvo. Mutta että se on kuitenkin oleellisesti erilainen koska siinä puututaan ihmisiin jotka vievät muilta vapauksia. Kun taas sairaanhoidossa joku toinen maksaa jonkun toisen hoidon. Ja ihmisillä olisi kutenkin ikään kuin vapaus hoitaa omat asiansa (johon heillä ei ole varaa.)
3: Tärkein pointti on kuitenkin se, että kun puhutaan ruumiillisesta koskemattomuudesta ja sen suojelusta, niin tässä on nähty oleellisista muuttujista siivottu karvalakkimalli. Nähdään että ruumiillinen koskemattomuus on jotain joka koskee vain uhria. Tosiasiassa käy kuitenkin niin että ruumiillista koskemattomuutta suojelee poliisi. Jolla on infinitesimaalista suurempi riski vammautua tai jopa kuolla prosessissa. Kysymys ei markkinataloudellisesti ja eettisesti ole siitä että onko uhrin ruumiillinen koskemattomuus eri asia kuin köyhä jonka sairaanhoito maksetaan. Kysymys on siitä miksi poliisilla olisi velvollisuus riskeerata oma ruumiillinen koskemattomuutensa jonkun ventovieraan puolesta. Markkinataloudellisesti kyseessä on sopimus jossa raha vaihtaa omistajaa. Eli kyse ei ole mitenkään eri asiasta. On jokin taho joka maksaa ja jokin taho joka hyötyy. On jokin taho jonka ruumiillinen koskemattomuus uhrautuu joka tapauksessa. Eikä uhri ole mitenkään automaattisesti arvokkaampi ihminen kuin poliisi. Siksi voisi olla aivan hyväksyttävää sanoa että poliisi pitäisi muuttaa veronmaksajakeskeisestä mallista käyttäjäkeskeiseksi. Eli ne jotka käyttävät palvelua maksavat siitä ammattilaiselle. Ja ne jotka haluavat loisia verovaroilla ja säästää killinkejä oman turvallisuutensa maksukuluista ovat samanlaisia yhteiskunnan varoja leachaavia loisia kuin ne jotka eivät maksa omia sairaalakulujaan. Siksi jos haluaa turvata oikeutensa ruumiilliseen koskemattomuuteen voi olla aivan oikeutettu pitämään abstraktin oikeutensa. Aivan kuten sairaalahoitoja maksamaan kykenemätön köyhä on oikeutettu siihen että hänellä on abstrakti oikeus omaan henkeensä ja elämäänsä. Ja jos haluaa mennä tämän pidemmälle ja riskeerata muita ihmisiä niin maksakoot täyden markkinahinnan ilman yhteiskunnan hyysäämistä. (Joka vaatii verorahojakin!) Tai ostakoot itselleen luotiliivit. Ne tulevatkin tarpeeseen kun yhteiskunta on noin muutoin, esimerkiksi sairaalahoidon, puolesta ajettu täyteen epätoivosia ja hyväosaisia vihaavia ihmisiä. Siinä voi sanoa että naura pajatso!

---

Itse toki toivon että jokainen uusliberaali ja hänen perheensä sairastuu parannettavaan tautiin. Mutta jonka hoito olisi 10 000 euroa enemmän kuin mihin hänellä on varaa ja pankista annettavat lainat päälle. Ja sen jälkeen heidät hoidettaisiin julkisessa terveydenhuollossa. Ja sitten saavat olla ikään kuin velkaa näiden kanssa. Kenties tässä muuttuisi ihmisten mieli ja suhtautuminenkin.

Odinin Soturien tylsyys

Uutenavuotena maahanmuuttokriittiset sivustot, MV -lehti etunenässä, ennustivat julmaa ja vaarallista kesää. Luvattiin että maahantunkeutujat harjoittavat muuhunkin tunkeutumista, jopa väkisintunkeutumista. Uudenvuoden aikaan kesän ennustettiin olevan yhtä taharrush gamaeta. Tämä oli tietoa. Jostain syystä näitä ei ole tapahtunut joten omia epäonnistuneita ennustuksia ei nyt olla sitten tunnustettu tai tuotu esiin. (Mutta kenties he luottavatkin että oikeasti raiskauksia massatapahtuu ja poliisi vain piilottaa ne? Eli taharrush gamaen näkymättömyys kesäisessä katukuvassa johtuu siitä että paha liberaalimedia huijaapuijaa mediaa poliisin johdolla...) Kun niin innolla tiedettiin nyt pitäisi yhtä innolla tunnustaa oma erehdys ja se että oma näkemys turvallisuusasioista ei kuulukaan niihin erityisosaamisalueisiin. Että ei ole ymmärrystä ja osaamista ja sen vuoksi on tehty vääriä ennusteita ja ylilyöntejä.

Retoriikassa naisten turvallisuus edellä kyhättä Odinin Soturitkin on ollut ongelmallisessa tilanteessa. Se nimittäin elää uhantunteesta. Katupartioiden toiminta onkin siitä jännittävässä tilanteessa että maahanmuuttokriittiset kyllä arvostavat sitä mutta eivät halua itse osallistua. Toiminta onkin hiipumassa. Hiipumassa turhuuteen. "Katupartiot ovat julkisuudessa kertoneet, että ne ilmoittavat poliisille havaitsemistaan rikoksista tai uhkatilanteista. Yksikään HS:n haastattelemista poliiseista ei ole kuullut, että näin olisi tapahtunut. Toisaalta poliisit eivät ole myöskään kuulleet, että katupartiot olisivat itse syyllistyneet partioinnin yhteydessä väkivaltaisuuksiin tai muihin rikollisiin ylilyönteihin." Tässä on varmasti syynä se, minkä opin vartija-aikoinani. Työpäivät ovat pitkiä ja vaikka olin pahamaineisilla ja paikoiteillen vauhdikkailla alueilla, oli kuvaavin toiminta tylsyys. Vartijan täytyy kökkiä varuilla ja sitten ehkä muutaman minuutin ajan tapahtuu jotain. Tämä on sangen tylsistyttävää. (Tämä luonnollisesti sopi minulle, sillä tein työtä käytännössä vain rahan vuoksi ja suurimpana odotuksenani oli päästä illalla kotiin. Tylsä on hyvä turvallisuusalalla.)

Helsingin Sanomissa kuvattiin, miten Odinlainen lähestyy tätä asiaa ; "Pitäisi sattua jotain huonoa, että ihmiset aktivoituisivat". Koska katupartiointi elää uhasta ja uhantunteesta, ja niissä vaeltajat ovat macho bullshit -sankarimyyttiä ylleen haikailevia tyyppejä, sellaisia joista tulee helposti esimerkiksi väkivaltarikollisia jotka uhkailevat naisia stiletillä, he elävät toiminnasta. Koska kadut eivät ole vaarallisia, ihmiset eivät aktivoidu. Näyttääkin siltä että tällä hetkellä kaduilla on turvatonta lähinnä jos olet maahanmuuttaja. (Joita vastaan sitten käydäänkin aseistautuneena kunhan maahanmuuttajat ovat yksinään tai korkeintaan kaksistaan. Koska jokainen tietää että Odinin sotilaat kulkevat joukossa koska eivät edes nykyisessä turvallisuustilanteessa uskaltaisi olla rohkeita yksinään. Hehän ovatkin lauman suojaa vaativia sääliöitä jotka eivät yksin pärjäisi edes ei-väkivaltaa vastaan.)

Onkin mielenkiintoista huomata miten näissä tapauksissa sosiaalisessa mediassa tiedetään että "matujen rikokset ei ylitä uutiskynnystä" tai päädy edes poliisille asti. Ja maahantunkeutujiin kohistuvat rikokset ovat keksittyjä ja väritettyjä ja vaikka eivät olisikaan niin se olisi sittenkin vain reilua. Että maahanmuuttajat lavastavat itseensä kohdistuvia rikoksia ja vaikka eivät niin natiivi on vain oikeudenmukaisesti vastaprovosoitunut ja puolustaa itseään. Maahanmuuttajien harrastamaa päälle räkimistä, raiskaamista ja tönimistä ja muuta väkivallantekoa on helppoa uskoa jos on vain kotona internetissä. Mutta jos kaduilla kävellessä vastassa on vain tylsyyttä, ei ole ihme jos Odinin soturit joutuvat hakemaan itselleen gloriaa keksimällä hatusta maahanmuuttajien rikoksia. Kaduille mennessä on melko selvää että mitään kuvatunkaltaista maahanmuuttajien massana tekemää rikosvyöryä ei ole. Sen sijaan jotkut näyttävät hyväksyvän "matujen pizzerian" palon. Ja korostavat että "saastaisista paikoista" ei saisi ostaa edes limsapulloa.

Toki tylsyys näkyy muussakin. Usein on esitetty että maahanmuuttajat ovat moralistisia ja vanhoillisia. He tuovat islamin luomia pukeutumiskieltoja. Naisten pitää pukeutua säkkiin. Länsimaat kuvataan vapaamielisinä ja vapauden ystävinä. Siksi onkin hupaisaa nähdä mitä tylsyyteensä vajoavat Odinlaiset mietiskelevät kierroksillaan. Se on jotain sellaista johon löytyy näppäriä vastanäpäytyksiä.

 

Onkin mielenkiintoista huomata miten moralisti-hyysääviksi kukkahattutädeiksi Odinin sankarit ovat tulleet. (En tiedä ovatkohan he pahastuneita siitä että maahanmuuttajat eivät raiskaa koska raiskaus on pakotettua ja liian moni nainen antaakin heille vapaaehtoisesti, mutta ei sitten halua, mielestäni ymmärrettävistä syistä, panna Odinin sotureiden kanssa edes stiletillä uhkailtuna?) Hehän käyttäytyvät kovasti sellaisella asenteella joka on sisällöltään ja rakenteeltaan tuttua "sosiaalidemokraattisemmista" ja "vihervasemmistiolaisemasta" eri asioista pahastumisesta. Heidän käytöksensä onkin tältä osin sellaista että heitä varmasti ilahduttaa uuden Soldiers of Odin -vaatemalliston kuosit. Sopivat näihin katupartioilaisten tylsyyden kummuttamiin ajatelmatunnelmiin mainiosti. Niihin pukeutumalla ulkoasu heijastaisi heidän käytöstään ja moralisointiasennettaan.

Hallintaotteita?

Fiore dei Liberin ja monien muiden keskiaikaisten manuaalien puolelta puuttuu selvästi yksi tekniikkajoukko joka on tavallinen modernin maailman kamppailutaidoissa. Nimittäin hallintaotteet. Syy on melko selvä. Miekka ei ole hyvä poliisin tai siihen rinnastettavan ase. Se on siihen liian letaali. Fiore on lyhyesti ja ytimekkäästi jotain jossa on kysymys tappamisesta. (Tavalla jossa ei ole hermopisteitä ja kuristusotteita koska niiden toimiminen kestää liian kauan.)

Mutta tähän on poikkeus. Johannes Leckühner keskittyi messeriin. Ja hänen teoksessaan on hallintaotteta. Kun mietitään miksi "Kunst des Messerfechtens" pitää tämänlaisia sisällään ei ole ilmiselvää. Onhan messerkin teräase. Se on kuitenkin myös ei-ritarien teräase. Sellainen jota tavallinen säätyläinen tai kiltalainenkin on voinut kantaa. Ja usea onkin kantanut.

Turvallisuudesta kaupungin sisällä on tässä yhteydessä voitu hoitaa siten että killat ovat hoitaneet asioita sisäisesti. Vuorotellen. Ja tässä yhteydessä järjestelmä synnyttää tarvetta poliisitaidoille. Ja lisäksi tämä järjestelmä lisää lähes väistämättä systeemiin tiettyä herraskaisuutta. Ihan sen takia että jos sitä nyt sattuu vartiossa tappamaan humalaisia vieraskiltalaisia niin sepä hauskaa ; Vartija on legitiiminä kaupungin väkivaltakoneistona vain lyhyen aikaa. Ja muina aikoina se on joku muu. Osan aikaa jopa tämän tapetun kiltalaisen tovereita. Lisäksi herrasmiesmäisyys ei provosoi. Jos pääammatti on muu kuin hakkaaminen sitä tietää että turvallisuushommissa on kasvanut riski saada itsekin päihinsä virantoimituksessa. Ja sitä olisi muitakin töitä tehtävänä.

Olisikin jännittävää ottaa tämä konsepti ja laajentaa sitä. Ei niin että kilta ottaa joukostaan vartioita. Tai ostaa vartioita. Vaan jossa nimenomaan johtoporras joutuisi tekemään turvallisuusalan touhuja. Saisi nähdä minkälainen yhteiskunta syntyisi jos nykyäänkin olisi niin että ihmisiä dumpattaisiin vuorottain vartiointitehtäviin. Että ei ole väliä vaikka olisit suuryrityksen pomo. Tiettynä aikana sitä joutuisi kävelemään kadulla kuin sinä ja minä. Kenties tämä ajaisi siihen että miljoonaomaisuutta käyttäisi hieman varovaisemmin veroparatiisien suuntaan. Ihan siksi että se pulsu jota ensi viikolla joutuisi työntämään putkaan voi olla provosoitunut iltalehtien uutisista. Ja tämän johdosta itsellä on konkreettisesti kasvanut riski saada sirpalepullosta.

Olen jotenkin viehättynyt tästä ajatuksesta.

Yövartijavaltio

Sakari Timonen on käyttänyt termiä "yövartijavaltio". Termi viittaa siihen miten julkisia rahoja halutaan käyttää tietyllä tavalla. Hän ottaa kohteeksi erityisesti Lepomäen. "Lepomäki itse on menestyjä. Markkinaliberaalien tapaan hän ei halua valtion sekaantuvan millään tavalla markkinoiden toimintaan." Julkista taloutta ja yhteisomistusta halutaan minimoida. Tässä on kuitenkin omituisia kulmia. Esimerkiksi sairaanhoidosta halutaan mahdollisimman vähän julkista. Eli mahdollisimman paljon yksityistä. Kuitenkin valtiolle nähdään rooli jossa turvallisuudesta maksetaan. Esimerkiksi poliisille täytyy antaa valtion tukea sen sijaan että se hoidettaisiin mahdollisimman hyvin yksityisillä turvallisuusalan toimijoilla. Timonen kuvaakin miten tälläinen "valtio sitten olisikin yövartijavaltio, jossa valtion tehtäviin kuuluisi vain armeija, poliisi ja tuomioistuinlaitos. Kun sosiaalipolitiikka on ajettu alas, niin niitä kaikkia varmasti tarvitaan suojelemaan vähälukuista pärjääjien joukkoa osattomien massoilta."

Kysymys on lähtökohtaisesti mielenkiintoinen. Koska näyttää todellakin siltä että kun puhutaan vapaasta markkinataloudesta, halutaan leikata sosiaalituesta ja yrityksistä. Mutta turvallisuuspuoli olisi hoidettava erinomaisesti. Valtion velvollisuus olisi hoitaa nämä minimiverotuksilla tai jopa verottomasti saatavilla tuilla.

Onkin selvää että tämän takana on "tiettyjä asioita". Voidaan nimittäin nähdä että jos sosiaalihuolto vedetään alas, syntyy jopa kasvanut tarve turvallisuusalalle. Jos esimerkiksi yhteiskunnan kantokyky romahtaa ja ruokaa ja rahaa ei riitä, ei ole tavatonta ajatella että joku intoutuisi ryöstämään rikkaita. Ei antaakseen köyhille, paitsi siinä mielessä että roisto on itse varaton. Eikä siksi että rikas on rikas ja eettisesti hyvä ryöstön kohde. Vaan siksi että köyhillä on niin vähän mitään varastettavaa. On selvää että tiukoissa oloissa rikas aivan rationaalisesti ajattelee omaa etuaan ja katsoo että poliisien kohdalla kommunismi onkin maanmainio ajatus.

Timonen onkin kaivanut Lepomäen muita näkemyksiä. Ja niistä paistaa jännittäviä henkiä. Lepomäki korostaa että edullinen tapa hoitaa palomiesasia. Timonen tiivistää miten erikoista onkin että vaikka vapaata markkinataloutta kannatetaan niin "Sen turvaamiseksi yleinen asevelvollisuus olisi kuitenkin oltava, koska palkka-armeija on liian kallis ja halvalla saa vain palomiehiä." Tämä on tietenkin yllättävää koska olen luullut että kommunismi tarkoittaisi sitä että saadaan huonoa laatua isolla hinnalla kun etuudet syövät palkkoja. Lepomäen ajatuksissa paistaakin esiin se että vapaa markkinatalous työnottajan puolella on monin paikoin ikävä juttu. Markkinaliberaali turvallisiin hyväpalkkaisiin töihin päässyt tuskin haluaa maksaa vaarallisen työn lisää ja muuta ei-haluttavuusbonusta. Saati olla itse ilman valtion apua maksamassa asiantuntevan turvallisuusalan koulutuksen niille omaa nahkaansa suojeleville. Tässä halutaan julkistaa ja käyttää yhteismaata tavalla joka muistuttaa yhteismaan tragediaa. Mikä on sinänsä erikoista että tämä on todella se ongelma joka kommunismissa on periaatteessa mahdollinen. Sosiaalitukien kohdalla tämä realisoituminen ei ole yhtä ilmiselvää. Mutta kun vapaalla markkinataloudella rikastunut ei halua maksaa vapaan markkinatalouden mukaista palkkaa vaan haluaa loisia muiden rahoilla tässä asiassa, ei ongelmilla ole merkitystä koska raha on valtaa.

Vapaan markkinatalouden täyskannattaja voisi kuitenkin sanoa että jos hinnoittelussa olisi jokin ongelma niin vapaa markkinatalous kyllä paikkaisi sen. Tämä paikkaaminen tosin tarkoittaisi sitä että esimerkiksi palokunta alkaisi saamaan riskienottoaan vastaavaa palkkaa. Ja kun riskinä on oma henki, jonka palomies tai poliisi laittaa. Mukaanlukien koulutuksesta ja taidoista saadut bonukset tälläisen työn tekijän kukkaroon.

Toki tässä Samalla määrittyy mikä olisi lainkuuliaisen köyhän osa Timosen yövartijavaltiokonseptissa. "Siinä valtiossa jokaisella olisi oikeus pitää saaliinsa itse ja osattomiksi jääneillä olisi pakkoon perustuva velvollisuus puolustaa rikkaiden saalista."

Tästä konseptista mieleeni tulee lähinnä Hobbes.

Hobbes on mielestäni siitä hyvä hahmo mukaanotettavaksi että hän vihasi sisällissotaa ja halusi ylläpitää yhteiskuntaa. Hän myös käytti paljon termiä nimeltä yhteiskuntasopimus. Hobbes eli aikana jolloin sisällissota oli hänelle koettu asia. Ei olekaan ihme että hänestä mikä tahansa on parempi kuin tämänlainen.

Hän kuvasikin yhteiskuntajärjestykselle vastapooliksi "luonnontilan". Se on väkivaltainen ja kaaoottinen paikka. Syynä on se, että siellä jokainen voi periaatteessa tappaa toisen. Yhteiskuntasopimuksen puute tarkoittaa tämänlaiseen tilaan päätymistä. (Mikä johtaa koomisiin juttuihin aina kun kuulen yhteiskuntasopimuksettomuuden televisiosta. Todellako saan mennä tekemään pääministeristä "Soylent Greeniä" uudella reseptilläni? Tässä toki tuskin puhutaan yhteiskuntasopimuksesta Hobbesin määritelmissä.) Hobbes piti tätä niin kauheana että mikä tahansa tyranniakin olisi parempi. (Tosin Hobbes ei itse asiassa väittänyt että luonnontila olisi koskaan välttämättä toteutunut missään ihmisten parissa.) Ihmiset sopivat vaikka että eivät tapa toisiaan. Ja näin syntyy sopimus yhteiskunnasta.

Onkin hyvä huomata että monesti ihmiset ajattelevat että yhteiskunta antaa heille oikeuksia. Kuitenkin nämä oikeudet ovat hyvin usein kieltoja tai käskyjä. Oikeus pitää sisällään kymmenen käskyn henkisiä kieltoja kuten "älä tapa", "älä varasta", "älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi"... Yhteiskuntasopimukseen päätyikin tätä kautta sellaisia asioita joita kuvasi ennen kaikkea se, että siinä oli asioita joita ihmiset eivät halunneet että toiset ihmiset tekisivät heille itselleen. Kysymys on muiden ihmisten vapauksien rajoittamisesta.

Hobbesin tärkein oivallus liittyikin siihen että tässä näkökulmassa yhteiskuntasopimus ei itse asiassa takaa ihmisille oikeuksia. Sen sijaan se väistämättä ottaa niitä pois. Jos luonnontilassa ajatellaan ihmisillä olevia haluja, omistusoikeus ei merkitse mitään koska toisen omaisuus olisi itselle haluttava ja kätevä resurssi. Omistusoikeus on itse asiassa vain sitä että otetaan pois vapaus ottaa omaisuutta käyttöön vain sillä että sen ottaa käyttöön. Tässä mielessä vahvimman lain toteutuminen on yhteiskuntasopimuksen antiteesi. (Joka taas on vapaata markkinataloutta vastaan.)

Toki Hobbesilla oli mukana näkökulma joka teki hänestä epäsuositun. Yhteiskuntasopimus on suvereeni mutta vain tiettyyn rajaan asti. Esimerkiksi ihminen jonka valtio tuomitsee kuolemaan tuskin hyväksyy yhteiskuntasopimusta. Ja hän varmasti yrittää väistää tätä. Kuitenkin samalla yhteiskuntasopimuksessa nimenomaan annetaan yhteisölle valtaa päättää siitä mikä on juuri minulle tärkeää ja soveliasta vaatia. Joten yhteiskunta voi tappaa ihmisiä vaikka se olisi heidän yhteiskuntasopimuksentekemisetujaan vastaan ja jopa sen perushenkeä vastaan.

Mutta Hobbesin suurin skismojasynnyttävä ajatus liittyy sisällissotiin ja vallankumouksiin. Nimittäin mitä tapahtuu sisällissodan aikana? Se vaikuttaa luonnontilaan palaamiselta. Ja sitä se onkin. Aina siihen asti kunnes vallankumous onnistuu. Hobbesilla yhteiskuntasopimuksen perusoikeutus kun on se että se kykenee ylläpitämään itsensä. Jos yhteiskunta ei toimi, ja niin moni kärsii että he saavat vallankumouksen joka voittaa vallitsevan järjestelmän, niin se kertoo että hävinnyt entinen valtajärjestelmä toimi huonosti. Ja uusi vallankumous on näin oikea vain siksi että se on voittanut. Tämä jossain määrin palauttaa tilannetta vahvimman lakiin.

On selvää että Lepomäen ideaalien kohdalla julkishyödykkeenä loisittu poliisivoima on resurssointia yhteiskuntasopimuksen koheesiolle. Se voi olla toimiva strategia kriisioloissa. Tai se voi olla kriisinluontia.

Japanilainen ratkaisutapa

Japanissa oli, aikana jolloin maa oli pikku hiljaa avautumassa ja esimerkiksi tuliaseita alkoi jossain määrin olemaan liikenteessä, turvallisuudesta vastaavia poliisien ja palovahtien yhdistelmiä. He kulkivat tiimeissä. Tiimi koostui yhdestä samuraityylisestä henkilöstä ja muutamasta vahvemmin palovartijatyylisestä henkilöstä.

Tiimillä oli käytössään myös tikkaat. Tikkaita tarvittiin pääasiassa siksi, että parin kerroksen korkuisten talojen katoille päästiin sammuttamaan tulta ja purkamaan kattolevyjä niin että tulipalo ei pääsisi leviämään. Tikkaiden käyttöön tosin opetettiin muutakin. Esimerkiksi opetettiin miten tikkaiden avulla voitaisiin ottaa kiinni ja hallita vaikka joku joka pitää ottaa tappaamatta kiinni.

Mistä päästään siihen samuraityyppiin. Hän saattoi olla aseistautunut jopa keihäällä. Häntä ei käytetty normaaliin painimiseen, hallintaan ja nonletaaliin toimintaan. Vasta kun joku tulkittiin niin vaaralliseksi että hänet täytyi tappaa, otettiin hänet käyttöön.

Järjestelmä on tietenkin elitistinen eikä työ jakaudu kovin tasaisesti. Kuitenkin hieman vastaavaa järjestelmää käytetään IT -alalla. Siellä tavataan rakentaa tiimejä jotka koostuvat incident managementistä ja problem managementista. Incident managementissa on kysymys mekaanisesta toiminnasta. Buutataan koneita ja tehdään purkkavirityksiä tai hoidetaan puuduttavia helppoja ja tavallisimpia ongelmia. Jos ongelman toistumisen riskit ovat suurtet tai se on erityisen vaikea, konsultoidaan problem managementia.

Nykyajan poliisikin tosin tavallaan tuntee samurain. Poliisin työ on enimmäkseen samanlaista kuin palovartijan. Mutta heillä on silti käytössään poliisin virka-ase.

Turvallisesti ja valvotusti

Olisin mielelläni kirjoittanut tämän kirjoituksen aikaisemmin, mutta valitettavasti aikaani vei se, että katsoin ... turvanauhoja. Turvanauhojen käsittely onkin tullut tutuksi. Vartija-aikoinani totuin siihen että turvanauhat ovat sellaisia että ensin tapahtuu rikos ja sitten katsotaan nauha ja tämän jälkeen tulee poliisi.

Prosessi on taatusti tullut tutuksi myös Axl Smithille. Hänkin kokosi omaksi turvallisuudekseen nauhoittavan turvakameran, luonnollisesti omaan käyttöön eikä levitykseen. Ja vaikka julkisilla paikoilla kuvaaminen onkin usein laillista, on yksityisillä alueilla nauhoittamisesta vaadittava lupa. Ja vaikka nauhalla olisi julkisia paikkoja ei tämä tee kuvauspaikasta julkista paikkaa.

Joka tapauksessa Axl Smith kohtasi virheensä vastuun. Tulevaisuudessa hän joutunee toisia töitä. Sellaisia joissa hän joutunee käyttämään taiteilijanimeä. Onneksi sellaiseksi kelpaa vaikka "Axel".

Pelleistä ja pamputtamisesta

Takkiraudassa kirjoitettiin katupartioista ja Loldiers of Odinista. Olen tässä hyvin samaa mieltä siitä että natsiaatteen sijaan syynä on uhkan kokeminen. "Katupartiot ovat merkki siitä, että hallintoalamaisten turvallisuudentunne on heikentynyt ja he kokevat, ettei valtion väkivaltakoneisto enää kykene sitä turvaamaan." (Tämä ei tietenkään lupaa hyvää. Olen huomannut uhan kokemisen olevan usein peruste aggressiolle. Ja minulla on ID -liikkeen kohdalla asiasta ns. "henkilökohtaisiakin kokemuksia".)

Samoin minusta on oleellista huomata että katupartio on laaja käsite. Ja laajana se itse asiassa ei ole vaarallinen tai edes vastustettava asia. Sitä kritisoidaan usein sen suppeammasta käsitteestä. Ja toisaalta taas tämän suppean käsitteen mukaiset ryhmät hakevat oikeutusta juuri siitä että kukaan ei voi kieltää kaduilla kävelyä. Katupartiot määrittelevätkin itseään juuri tämän laajan kautta. Tosiasiassa keskustelu ei ole siitä mikä on kiellettyä vai sallittua vaan siitä mitä nämä katupartiot ovat ikään kuin olemuksellisesti. On selvää että on puolueellista kysyä asiaa katupartiolaisilta itseltään. Samoin kuin pelkästään heidän vastustajiltaan.

Siksi onkin kenties terveellisempää kiinnittää huomiota siihen mikä signaali katupartiot ovat joka tapauksessa. Ja historiallisesti katsoen tiedetään että ilmiö on signaali hyvin huolestuttavista asioista. Onkin huvittavaa ajatella että moni ihminen joka arvostaa slippery slopea siinä että homoseksuaalien avioliitto johtaisi väistämättä moniavioisuuteen ja eutanasia mummomurhiin ja eugeenisiin projekteihin, ovat usein juuri niitä joilla on syviä vaikeuksia nähdä että katupartioiden normalisoiminen on  askel kohti sitä että yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen hoidetaan poliisille rinnakkaisella järjestelmällä. Josta taas ei ole menneisyydessä seurannut mitään kovin hyvää. Sillä jos järjestelmä toimii pro bono, sen oikeuttamisena on jonkinlainen aatteen palo. Joka ei johda reiluuteen. Lisäksi katupartioiden kohdalla haasteena on se, että ne helposti johtavat korpilakiin joka taas rikkoo Montesquieun vallan kolmijakoa kohtaan. Joka taas on käytännössä sama kuin länsimaisen sivistysvaltion totaalinen hylkääminen ja jengivaltaan siirtyminen.
1: Samoin on turhaa uskoa että katupartiot olisivat täysin riskittömiä. On selvää että Soldiers of Odin ei ole valinnut nimeään ja jäseniään sattumalta. Tiedetään että viinkinkeihin liitetään tiettyjä mielikuvia väkivallasta. Samoin on selvää että viikinkimyytillä oli tärkeä osa natsiaatteessa. Ja samoin tässä johtohahmojen väkivaltarikoshistoria on sekin arvokas vihje siitä millä asenteilla, arvomaailmalla ja keinoilla asiaa edistetään.

Pelleistä:

Mielenkiintoisempaa onkin kenties katsoa sitten Loldiers of Odinia. "Ehkä yksi typerimpiä reaktioita on tullut vasemmistolaiselta LOLdiers of Odin -pelleryhmältä, joka on yrittänyt suhtautua katupartiointiin aggressiivisen vihamielisesti, riitaa haastaen sekä provosoiden. Ruukinmatruunassa tuo porukka herätti vain hirvittävän vaivautumisen tunteen: he eivät tiedä, minkä kanssa he pelleilevät. Pellet yrittivät provosoida Tampereella Soldiers of Odinin jäseniä muun muassa heittämällä tulipalopakkasessa nestettä partioijien päälle."

Olen itse ollut Loldiersejen kohdalla jotain muuta kuin vaivautunut. On toki kiinnostavaa katsoa sitä miten sanavalinnoilla voidaan vaikuttaa asioihin ns. argumentoinnin ohi. Onkin ollut kiinnostavaa huomata miten ennen "poliittisen korrektiuden" vastutajat ovat korostaneet sitä miten sananvapaus on tärkeää. Että ei saa vaientaa. Ja tässä voidaan käyttää monenlaisia keinoja. Nyt keskustelu on mennyt siihen että vaaditaan poliittista korrektiutta, jopa hyvin vahvaa sellaista. Tätä oikeutetaan kansan vallalla. Josta tehdään demokratiaa sillä ajatuksella että selitetään että demokratia olisi typistettävissä vain ja ainoastaan enemmistön vallaksi. (Millä on toki jännittäviä yhteyksiä tiettyihin nimeltään ylikäytettyihin poliittisiin ilmiöihin. Minkä ei pitäisi yllättää ketään.)

Mielestäni itse pelleily ei ole ongelma. Ongelmana on se mikä tuntuu vaivaavan useita vasemmistolaisia muutenkin. Siinä missä katupartio hakee oikeutustaan sitä kautta että et voi kieltää useaa ihmistä kävelemästä yhdessä kadulla, Loldiers tekee siitä performanssin. Kriittinen performanssi muuttuu taas hyvin helposti mielenosoitukseksi. Ja sellaiset pitäisi ns. ilmoittaa etukäteen. ; Tässä mielessä en ole ottanut kovin vakavasti sitä että poliisia on syytetty epäreiluksi vaikka sen vuoksi että se ottaa kiinni sellaisia ihmisiä jotka ovat ottaneet osaa ei-ilmoitettuun mielenosoitukseen mutta ei ota kiinni sellaisia ihmisiä jotka ottavat osaa periaatteessaan arvomaailmaltaan vastenmielisempään mutta ilmoitettuun mielenosoitukseen. Poliisin ei tule vahtia mielipiteitä vaan toimintaa.

Ja luultavasti tässä onkin se isoin ongelma. Nykyaikana asioita katsotaan vain identiteettien kautta. Ja tästä poikkeaminen johtaa omituisuuksiin. (Ja yleensä vain vastapuolen omituisuudet nähdään. Sama tyyppi joka ihmettelee miksi feministiaktivistit välttelevät taharrush gamaeta voivat olla samoja tyyppejä jotka vaikenevat aivan yhtä aktiivisesti VOK -vandalismista ja muusta polttopullojen heittelystä. Jokainen joka tekee näin on idealistinen idiootti. Ilman ainuttakaan poikkeusta. Ja valitettavasti on vaikeaa sanoa koskeeko tämä poikkeuslausunto itse asiassa koko Suomen Kansaa. Vai pelkästään sitä idealististen idioottien määritelmää...)

Jos katsotaan vaikka "Kansan Uutisten" näkemystä, on selvää että heitä oikeutetaan asialla. Tämä jesuiittamainen päämäärä oikeuttaa keinot -ajattelu on hyvin huolestuttavaa. ; Onkin mielenkiintoista huomata miten Kari Hotakaisesta leivotaan natsien ns. "hyödyllinen idiootti". Kertomalla että katupartioiden väkivaltaisuus on 1:1 äksyimmän maahanmuuttoa koskevan vihapuheen kanssa. Samalla voidaan unohtaa että pakkasilmalla kastelu on kaikkea muuta kuin harmiton huvittava pieni temppu. Se on vaarallista.

Toki tässä on syytä varoa liiallisuuksiin menemistä. Se on helppoa. Takkirautakin hulahtaa tästä läpi. "No, vasemmistolaiset ovat tunnettuja siitä, että he lällättelevät vakavilla asioilla, kaivavat verta nenästään ja haastavat riitaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden heidän ei pitäisi. Jos joku tästä pellejengistä saa a) pampusta b) dunkkuunsa, ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle." Sepäs oli buddhalaista. Sepäs oli sivistysvaltiohenkistä. (NOT.) Poliisin ei tule olla mielipidepoliisi. Ja myös vasemmistolaisiin kohdistuva väkivalta on väkivaltaa. (On toki mielenkiintoista ja enemmän kuin hieman huolestuttavaa huomata miten maahanmuuttokeskustelu on muuttunut siten että yhä useampi puhuu siitä miten myös "suvakkeja" tulee rangaista samalla tavalla. Eli kyse ei ole enää valkoisesta suomesta siinä mielessä että ajettaisiin suomen kansalaisten asiaa. Vaan valkoisesta suomesta siinä 1918 -teemoituksessa.)

Sivuun katsomisen lupaaminen kertoo siitä että tässä arvotetaan. Itsekin ymmärrän että jos vinoileee nakkikioskissa yöllä voi seurauksena olla turpaansa saaminen. Tämä odotettava seuraus ei kuitenkaan ole kaikki. Itse asiassa näen että jos joku pelle saa S.O.O. -jengiläisen tai vastaavan provosoitumaan ja lyömään tätä kyseistä pelleä, niin se näyttää että miten tämä turvaajajoukko ei kenties stressinsietokyvyltään olekaan kovin riskitön ilmiö. Samalla se demonstroi miten ylilyöntejä ja väkivaltaa voidaan oikeuttaa vaikka keksimällä sille oikeutuksia ja selityksiä. Se että kaivaa verta nenästään johtaa varmasti veren nenästä vuotamiseen. Mutta tämä on ns. paljastavaa. Ja paljastuksen kohde ei olekaan se hakattu vaan se joka (a) lyö (b) katsoo sivuun (c) lupaa katsoa sivuun.

Mieleen tulee vertaukseksi lähinnä vanha Prideen kohdistunut kaasutteluisku. Se, miten moni selitti että kulkue on provokatiivinen. Ja jossa korostettiin esim Uusitalon voimin sitä, miten hassunhauska ja harmiton asia kaasuttaminen on. On aivan selvää että Soldiers of Odin on provokatiivinen mutta sen jäsenten päälle ei silti saa heittää nesteitä pakkasessa. Samoin Loldiers of Odin on provokatiivinen mutta heitä ei pidä hakata. Jos he tekevät rikoksen, on poliisin tehtävä sakottaa tai heittää putkaan. Dunkkuun vetäminen on rikos. Ja itse asiassa pahoinpitelytilanteessa sivuun katsominen on sekin itse asiassa sellainen että se rapsuttelee teemoja joita varten on varattu Suomen rikoslain 21 luvun 14 §.

Minä lupaan että jos joku pieksee Ruukinmatruunan, niin tämä uskonnoton moraaliarvotyhjiötyyppi ei katso sivulle vaan vähintään kutsuu ambulanssin paikalle. Tätä en tee maailmankuvan vuoksi vaan siitä huolimatta. Vedoten johonkin yleiseen ihmisarvoon ja elämän kunnioittamiseen. Ihan siksi että kuvittelen että tätä tarkoittaa se, että on länsimaisen sivistysmaan ihminen ja kansalainen. Jos haluaisin tukea muunlaista toimintaa voisin saman tien avata maan ISIS -järjestölle. (ISIS tosin osaa polttaa taloja vähemmin mokailuin ja vie asenteet niiden johtopäätökseen järkähtämättömämmin ja toimivat pitkäjänteisesti ja järjestelmällisesti ja muutenkin älykkäämmin. Vertaukseni ei tässä mielessä ole täysin asiallinen.)

Oinosen erehdys

Oinonen herätti huomiota viittaamalla raiskaukseen josta poliisi ei ollut tietoinen. Häntä haluttiin tämän vuoksi kuulla. "Poliisin mukaan kaikki raiskausepäilyt otetaan poliisissa ehdottomasti vakavasti. Oinosenkin kertoma tapaus halutaan siksi tutkintaan. Ihmetystä herättää, miksi Oinonen tietää tällaisesta, mutta poliisi ei. - Poliisi on käynnistänyt kansanedustaja Pentti Oinosen lausuman vuoksi esiselvityksen, onko Oinosen mainitsemaa 15-vuotiaan tytön raiskausrikosta Kuopiossa tapahtunut ja onko asiassa syytä käynnistää esitutkinta."

Olikin varmasti kannustavaa tietää että poliisi yrittää nimenomaan tutkia maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia ja pitää tätä niin tärkeänä että rikoksesta tietäviä halutaan kuulla. Kukaan ei ainakaan voi sanoa että poliisi ei ottaisi näitä raiskaustapauksia vakavasti. Poliisin kiinnostus siitä että tästä kuullaan sai erikoisen käänteen. Siitä tuli tarina siitä miten Oinosta kiusataan.

Ensin sanotaan että polisiia ei kiinnosta ulkomaalaisten tekemät raiskaukset ja sitten kun poliisi haluaa kuulla niin poliisin kuulemishaluille ei tässä suostuta näkemään mitään muuta syytä kuin käyttää sitä jonkinlaisena painostuskeinona. Oinonen tuohtui siitä, että hänen raiskausaiheisen kirjoituksensa todenperäisyys oli kyseenalaistettu. Kyseenalaistettu pyytämällä todisteita siitä. Poliisi ahdistelee kauheasti kansanedustajaa todisteita pyytämällä. (Tällä ei kuitenkaan haluta tässä kontekstissa nähdä yhteyttä siihen miten uskottava Oinosen viittaama rikos itse asiassa on. Se on tavallaan erillinen asia ja ilmiö. Maahanmuuttajien tekemissä raiskauksissa pahaa on että niitä ei oteta vakavasti eikä niitä tutkita.)

Oinonen selitti, että häntä ei kuultavaksi viedä. Hän halusi niin kovasti olla tietämättä teon yksityiskohdista, eli suojella ulkomaalaista raiskaria poliisilta, että "Minähän en vapaaehtoisesti poliisiauton kyytiin mökistäni astu. Saa tulla 4-5 riskiä miestä kantamaan, olen sellainen jullikka vielä tässäkin iässä, 63-vuotias Oinonen sanoo." Tässä minä ihmettelin että missä Oinonen olisi harjoittanut jotain kamppailulajeja useita vuosia tunteja päivässä. Sillä useaa vastaan kamppaileminen on vaikeaa. Ja poliiseilla on etälamauttimet. Toki haluaisin tietää tämän sitäkin kautta että jos Oinosen kamppailuseura ei potki häntä pois siksi että heidän mielestään taitoja ei saa käyttää poliiseja vastaan, niin asetan sen tarkasti boikottiin. Oinosella täytyy olla tämä taito koska eihän hän voisi rehennellä.

Sellaisille ihmisille jotka keksivät tapahtumia, rikoksia ja muita päästään ja toimivat väkivaltafantasioiden mestareina on toki toinenkin nimi. Oinonen tuskin kuitenkaan haluaa että häntä kutsutaan tässä yhteydessä "uskovaiseksi" tai "supersankaritarinoiden kirjoittajaksi". Olisi nimittäin melko omituista ja ironiakäänteistä lietsoa keksittyä rikosta ja sitten tulla ulos tämänlaisten sankaritarinoiden kanssa. Joten peruslähtökohtana on se että Oinonen on rehellinen. Joten Oinosen jullin kamppailutehokkuus on tässä mielessä hyvin oireellinen tai merkittävä tosiasia.

Mutta luultavasti Oinonen ei väitäkään "olevansa niin kova jätkä". Se oli vain minun tulkintani. Luultavasti hän on rehellinen ja viittasi vain siihen että hän on niin lihava että hänen kantamiseensa tarvitaan monta riskiä miestä. Tämän arvioin uskottavaksi. Pian Oinonen ilmoittikin että häntä viedään poliisiautoon. Joku voisi muistaa että pidätys, vangitseminen ja vapaudenriisto ovat eri asioita kuin kuulemaan pyytäminen. Olisi mahdollista että poliisit pyysivät kahville keskustelemaan että onko rikosta tapahtunut ja kenties juttelemaan Oinosen mielenterveyden tilasta ja siitä minkälaista apua hyvinvointivaltio voi sellaiseen tarjota. Mutta Oinonen tietenkin tekee kuten sanoo. Hän ei valitettavasti tässä yhteydessä kertonut medialle monta riskiä miestä prosessiin oikeasti tarvittiin. Mikä on ymmärrettävää koska hänellä oli kiire, ja ilmoituksen sisältö oli muutenkin se että haastattelut jäävät myöhemmäksi. Mutta tottakai hän sanojensa mittaisena rehellisenä miehenä teki kuten lupasi. Tämä olkoot peruslähtökohta kunnes Oinonen toisin todistaa. (Näin olkoot vaikka häntä ei kuulemma edes viety poliisiautoon.)

Sittemmin Oinonen onkin kertonut, että hän erehtyi. "Oinonen erehtyi raiskausepäilyn uhrin iästä, tapahtuman ajankohdasta sekä epäillyn taustasta." Tokihan tilanne olisi toinen jos joku muu keksisi rikoksen josta unohtaisi ja väärinmuistaisi kaikki em. asiat, ja syyttäisi niiden pohjalta perussuomalaisia niin saattaisi heilahtaa kunnianloukkaussyytteitäkin. Hän ei kertonut erehtyneensä poliisejen määrästä joten se tieto oletettavasti pitää paikkaansa. Oinonen on sen verran lihava että hänen kantamiseensa tarvitaan neljä tai viisi riskiä poliisimiestä. Sen verran asia toki murehduttaa, että poliisin mukaan case is closed ; Oinosen ilmoittama maahanmuuttajien tekemä 15 -vuotiaan raiskaus ei tarvitse esitutkintaa. Näin taas yksi mamurikos katosi kuin ei olisi koskaan ollut olemassakaan ; Kriisistä käteen jäikin oikeastaan vain se, että poliisia ei kiinnostanutkaan, ei raiskaus eikä Oinonen. Homolausunnoistaan tunnettua Oinosta taas kiinnosti 4-5 raavasta uniformupukuista miestä.

---

Ei. Ette saa mitään parempaa. Tämä tapaus ei ole missään näkökulmassa sen arvoinen. Tällaisessa maassa elämme. Selvästi pitkäjänteisesti ammatikseen paskaa puhuva voidaan viedä poliisikamarille mediamylläkässä melko mielivaltaisesti. Tapahtumassa ei ole yhtään kunniallista osapuolta. En välttämättä halua asua tämänlaisessa maassa.

Miten "uusi ilmiö" määritellään?

Kun viime päivinä on katsottu poliisin viestintää, on selvää että taustalla on jonkinlaisia viestinnällisiä vaikeuksia. Yleisö kenties himoitsee totutta, kenties jopa tietynlaista totuutta, mutta tämä kuitenkin pakenee kuin nuori neito klähmivää miestä.

Ja vertaukseni ei ollut satunnainen. Ilkka Koskimäki kuvaa, että Suomeen on saapunut uusi seksuaalisen häirinnän ilmiö. Ja hän on pysynyt tässä kannassaan hyvin vahvasti. "Koskimäki sanoi, että puistoissa ja kaduilla tapahtuneet seksuaalirikokset olivat Suomessa tuntemattomia ennen kuin 32 000 turvapaikanhakijaa saapui maahan viime vuonna." Tämä on hyvin kiinnostava lausunto. Tai ainakin siitä on kohistu, joten sitä pidetään merkittävänä.

Se tietenkin istuu lujasti narraatioon ns. ulkomaalaisten tekemistä puskaraiskauksista verrattuna vaikkapa suomalaisten miesten tekemiin humalassa kaverinaisen raiskaamisiin. (tjsp.) Tähän on isketty melko vahvasti. Aiheeseen liittyen on tuotu esiin paljon vanhempia seksuaalirikosilmiöitä.
1: Esimerkiksi yliopiston juhlissa on tapahtunut kaikenlaista hyvin negatiivista. Juhlissa, jotka siis eivät koostu pelkästään kavereista ja ihmisistä jotka tuntevat toisensa ennästään, on pyritty huumaamaan, humalluttamaan ja hyväksikäyttämään naisia. Myös klähmintää ja muuta vastaavaa on tapahtunut. Tämä on siitä kiinnostava ilmiö, että yleisessä keskustelussa raiskaripervo ei edusta yliopisto-opiskelijoihin liitettyjä ominaisuuksia.
2: Toisaalta tuntemattomia naisia on ahdisteltu jatkuvasti. Tästä on tiedossa reportaasejakin, jopa hyvin kauas menneisyyteen. Naisia vähintään häiritään. Tämä on siitä merkittävä asia, että maahanmuuttokeskustelussa naisten seksuaalinen koskemattomuus on hyvin nopeasti noussut tärkeimmäksi arvolauselmaksi. Mutta vielä vuosi sitten muodikasta oli väheksyä seksuaalisen häirinnän muotoja. Niitä määriteltiin jotenkin harmittomiksi. Syynä oli se, että konservatiivit ovat perinteisesti ja vuosikymmenten ajan vastustaneet postmodernia feminismiä ja relativismia. Ja koska nämä tahot ovat puhuneet naisten häirinnästä on ollut tärkeää vähätellä tätä. Nyt kun entinen vähättely törmää nykyiseen ylikorostamiseen syntyy varmsti tunne siitä että koko seksuaalinen häirintä olisi uutta.
3: Toisaalta ilmiön takana on jotain muutakin. Nimittäin lakien muuttuminen. "Se, että Koskimäki kertoo naisten ahdistelemisen puistoissa olevan uusi ilmiö Helsingin seksuaalirikoshistoriassa on poliisin näkökulmasta hieman ymmärrettävämpi väite: tilastoista tapauksia ei voikaan juuri löytyä ajalta ennen vuotta 2015. Tämä tosin johtuu pitkälti siitä, että seksuaalinen ahdistelu tuli omana pykälänään lakiin vasta syyskuussa 2014. Ennen vuotta 2015 seksuaalisista ahdisteluista ehdittiin langettaa vain yksi tuomio. Siinäkin tapauksessa ahdistelu oli tapahtunut turkulaisen kuntokeskuksen infrapunasaunassa, ei yleisellä paikalla Helsingissä. Se, että tilastoissa ei merkintöjä ahdistelurikoksista ole, ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö ahdistelua olisi ollut ilmiöksi saakka aiemminkin." Toisaalta raiskaustilastot viittaavat siihen, että "puhutaan samoista suuruusluokista". "Koskimäki viittaa STT:n jutussa myös poliisin joulukuiseen tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin, että Helsingissä tapahtui julkisilla paikoilla viime vuonna 14 raiskausta, kun vuonna 2014 niitä oli 9. Jo tämä osoittaa, että aivan tuntemattomia julkisilla paikoilla tapahtuneet raiskaukset eivät olleet ennen viime vuonna Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden tuloa."

Minulla on tästä kaikesta sellainen olo, että syynä on se, että Koskimäki puhuu eri asiasta kuin kaikki ylläolevat. Koskimäki ei välttämättä väitä että seksuaalinen häirintä olisi uutta. Hän ei puhu edes seksuaalisen häirinnän määrän dramaattisesta kasvusta. Vaan että nyt olisi tullut jokin ennen havaitsematon seksuaalisen häirinnän spesifi muoto jota ei ole ennen ollut. Se ei välttämättä olisi uusi. Se ei estäisi sitä että ennen olisi tapahtunut seksuaalista häirintää. Vaan siitä, että on tehty asioita "uudella tavalla".

Se, mitä tämä "uudella tavalla" tarkoittaa jää auki. Koskimäen ilmaisuja lukiessa minulle jää muutenkin sellainen olo kuin omaa tekstiäni lukisin ; Joskus teksteissä on kuvattu asiaa niin että nimenomaan ulkomaalaisten tekemät ahdistelut olisivat uusi asia. Joka kertoisi että ennen ulkomaalaiset olisivat olleet jotenkin erityisen enkelimäisiä kun he eivät olisi raiskanneet. Joskus taas syntyy vaikutelma siitä että vanha ilmiö näyttäytyy uudessa kulmassa kun maahanmuuttajat tekevät seksuaalista häirintää kuten muutkin ja tämä on sitten uusi asia. Että tekijöiden rodussa on nähtävissä muutosta. Joskus taas syntyy vaikutelma että sitä on tehty tekoja jollain aivan uudella tavalla, esimerkiksi kenties yhteistyötä käyttäen tai osana taskuvarastustaktiikkaa "tai jotain". Selkoahan tästä ei tietenkään saa koska Koskimäki ei määrittele. Ilman spesifiä sisältöä voidaan luoda useita tulkintoja. Joista vakiintunut ajatus naisten kokeman seksuaalisen häirinnän mitätöimisestä on yksi. (Mutta vain yksi.)

Itse olen miettinyt asiaa siten, että kun Suomessa aikanaan otettiin vastaan Karjalan evakkoja, niin Pohjanmaalla ei varmasti aiemmin ollut karjalalaisten tekemiä rikoksia. Jotka nyt sitten olivat siellä "uusi asia". Ja kenties karjalaisilla on oma kulttuurinsa ja sen mukanaan oma tapa tehdä samoja rikoksia mitä pohjalaiset ovat tehneet. Ja tämä twisti olisi voinut näkyä "uutena ilmiönä". Teen asian näin koska se on kohteliain. Tulkinnan valitseminen kertoo yleensä tulkinnan tekijästä. (Paitsi ehkä juuri tässä kyseisessä tapauksessa. En ole kovin kohtelias tai kohteliaisuuteen pyrkivä.)

Kölnin nestettä.

Kölnissä on tapahtunut naisten kaltoinkohtelua. Tämä on herättänyt paljon keskustelua. Mielestäni tämä on niitä aiheita joita ei ole kiinnostavaa lähestyä eettiseltä kannalta. Sillä jos jonkun ihmisen oikeasti tarvitsee keskustella siitä onko naisten raiskaus, seksuaalinen häirintä tai klähmintä asiallista, hän tarvitsee jotain muuta kuin kunnioittavaa argumentointia.

Tällaisessä tilanteessa voi toki sen verran statementoida että sanoo jotain yleishumaania, kuten ; "Tukekaamme ihmisten elämän ja elinpiirin koskemattomuutta ihmisestä tai mielipiteestä riippumatta. Ja haluan että kaikilla on mahdollista elää ilman hänen itseensä, elinpiiriinsä tai ihmissuhteisiinsa kajoamista. Ja että voimme ilmaista itseämme. Se on kohtuullinen toive ja oikeus."

Sen sijaan on syytä katsoa itse asiaa. Helsingin Sanomilla on uutinen joka on vaihtanut otsikkoa. Alkuperäinen otsikko oli "Jopa tuhannen ulkomaalaisen joukko ahdisteli naisia Kölnissä uutenavuotena." Nykyinen otsikko on "Ulkomaalais­miesten joukko ahdisteli naisia Kölnissä uutenavuotena – Poliisipäällikkö: ”rikosten uusi ulottuvuus”" Otsikointimuutos on leimallinen. Sillä asian ympärillä on käyty paljon hyvin ... erikoista ... keskustelua. En rehellisesti sanoen pidä tätä otsikonvaihtoa kannustavana. HS onkin ilmeisesti yrittänyt hiipiä vastuusta tässä kysymyksessä. Tässä mielessä suhtaudun suopeammin Iltalehteen joka teki saman otsikoinnin, mutta ei ole muuttanut sitä julkaisun jälkeen. "Tuhannen ulkomaalaismiehen joukko ahdisteli naisia Kölnissä"

Otsikoinnit olivat osana jotain jossa puhe "tuhansista rikollisista". Ja tämä iski ihmisten tajuntaan. Tässä taustalla oleva logiikka on mielenkiintoinen ; On puhuttu läsnä olleista ulkomaalaisista. Ja toisaalta rikoksista. Ja jotenkin on vihjattu että nämä olisivat yksi ja sama asia. Jo aivan pintaraapaisukin oli kiinnostava. Koska alkuperäinen juttu ei ilmoittanut esimerkiksi kaikkien väkivallantekojen/seksuaalisten ahdistelujen määrää kyseisellä ajanjaksolla. Mielenkiintoista olisi myös tietää miten tämä tuhatpäinen ulkomaalais/taustaisjoukko identifioitiin Kölnissä? 1000 pidätettyä epäiltyä? Tästä ei ollut tarjolla tietoja. Näin ollen voitiin kysyä millä logiikalla syytös tuhansista saatiin?

Tarkempi asian seuraainen paljastikin lisää. Oli kenties sittenkin syytä noudattaa Merkelin ohjetta siitä että kaikkia ulkomaalaisia ei pidä syyttää. Ja laajentaa siihen että kaikki paikalla olleet ulkomaalaiset olisivat rikollisia. (Sen sijaan haistatan kyllä Henriette Rekerille, joka nyt vaan on kammottava olento. Hän ehdotti että naiset pysyisivät käsivarrenmitan päässä ventovieraista. Tämä voi olla massatapahtumissa hyvin vaikeaa. Itsekin toki suosin käsivarrenmittaa. Mutta minun ohjeissani nainen kalibroi kourimistilanteen alkaessa välittömästi ja ripeästi oikaisemalla mittavälineen itsensä ja kourijan naaman väliin.) Samoin on turhaa sanoa että tekoja voitaisiin oikeuttaa kantaväestön rasismilla. Se kuulostaa aivan liian Räsäsen pride-provokaatiolta ollakseen missään mielessä täysjärkisen, etiikkaan millään tavalla kykeneväisen, ihmisen argumentti.

Kölnin rikosilmoitukset olivat sitten hyvin kiinnostavaa luettavaa. Joukkoahdistelusta voidaan puhua. On tullut satoja rikosilmoituksia. Toki kaikkia rikoksia ei ole välttämättä ilmoitettu. Mutta tästä saadaan suuruusluku. Jos yhteistyötä tehneet tuhat rikollista tekee tälläisen määrän rikoksia se tarkoittaa sitä että jokaista rikosta kohden olisi noin sata tekijää. Tämä ei ole yksinkertaisesti järkeenkäyvää. On selvää että tosiasiassa paikalla oli tuhat maahanmuuttajaa. Ja suurin osa heistä ei ole tehnyt yhtään mitään rikosta. Toisin sanoen ; Jos vaikka Ropeconissa tai jossain muussa massatapahtumassa tapahtuu rikoksia, vaikka monta suunnitelmallista taskuvarkautta, ei jokaista larppaajaa voida syyttää varkaaksi. Tämä on kaikille helppoa ja ilmiselvää. Paitsi kun ryhmä koostuu maahanmuuttajista. (Saatanapaniikki ja roolipelivainot muuten lietsoutuivat siitä että vähän vastaavaa ei ymmärretty roolipelaajien ja larppaajien parissa. Analogiani oli tässä mielessä harkittu.)

Asiasta tehdyt vaikeammankieliset uutiset ovatkin informatiivisempia. Sen sijaan, että tuhat kiimaista muslimiraiskaajaa hyökkäsi, tapahtuikin jotain hyvin muuta. Kyse oli muutaman kymmenen rikollisen suunnittelema "Antanztrick" (taskuvarkaustemppu) ; Massan keskellä oleva uhri saarretaan, tämän huomio sidotaan johonkin ja sitten kun huomio on saatu niin varastetaan omaisuutta. Kähmintä on ollut hyvin inhottava uusi kikka jolla huomio on saatu kiinnitettyä. Sillä ei tietenkään ole kähmityiksi tulleille juurikaan merkitystä. Kourinta on inhottavaa eikä siitä tule miellyttävämpää sillä että joku lisäksi nyysii lompakon.

Eli toisin sanoen muutama kymmenen tyyppiä olivatkin syyllisiä. He olivat yhteisvoimin ahkeroineet. Pari-kolmekymmentä syyllistä ahkeroi niin sata saadaan aikaan hyvinkin helposti. Eikä tule kysymyksiä siitä miten keskimäärin sata ihmistä yrittää raiskata ja kouria yhtä uhria. Että miten he ovat edes mahtuneet tekemään tätä aktiota.

Silti voidaan sanoa että asiasta tiedotettiin huonosti. Minäkin menetin muutenkin horjuvaa uskoani. Ilmeisesti aiheen tulenarkuus on johtanut siihen että asiasta kerrottiin mediassa vasta monta päivää kaiken jälkeen. Tämä ei internetaikana ole hyväksyttävää.

Eikä siinä vielä kaikki.

Samaa esitettiin tapahtuneen Suomessa. Otan tähän yhteyteen Iltalehden joka käyttää lähteenään Orpoa. Tämä uutinen herätti minussa syvää ihmetystä. Sillä siinä viivettä oli paljon. Kun jopa MV -lehti ilmoitti asiasta vasta Kölnin jälkeen mielessäni oli syvä epäilys. Tässäkin yhteydessä puhuttiin tuhannesta. Paikaksi oli esitetty Helsingin rautatieaseman aluetta. Kun tämänlainen uutinen ei näy edes MV:ssä ennen kuin Köln on jo vakiintunut uutisaihe, ei voi kuin haistaa palaneen käryä. Median piilottelu ei tässä ole se käry. Vaan se, että ennen Kölniä ei ole osattu keksiä tämänlaisen voimaa. Ja sitten siitä on kehitetty meteliä.

HS uutisoikin jännittävästi siitä miten Helsingissä epäiltiin tapahtuneen samanlaista kuin Kölnissä. Ja samassa yhteydessä Kölnin tuhannet rikolliset korvattiin 16 epäillyllä joiden karkottamista ollaan harkitsemassa. KRP esittikin että mitään vastaavaa ei tosiasiassa ollut suunniteltu. (Johon muuten syntyi vastareaktiona ajatus siitä että suvakkipoliisi pitäisi jäävätä vain koska hän on suvakki ; Jos joku poliisi jäävättäisiin koska on maahanmuuttokriittinen samat ihmset olisivat huutamassa että ei saa mielipiteen, vakaumuksen tai identiteetin vuoksi jäävät. Että "sanan vappaus". Nyt identiteetin kautta harrastettu ad hominem ja kaivon myrkyttäminen ovat näistä vekkuleista asiallista. Onneksi maassamme ei ole eugeniikkaa. Näille kävisi heikosti jos kriteerien mittauksisssa olisi yhtään mitään kognitiivisia testejä.) Tässä tapauksessa näyttääkin joltain aivan muulta. Esimerkiksi asematunnelissa ei tapahtunutkaan ollenkaan ilmoitettuja raiskauksia. Sen sijaan näyttää että Orpokaan ei suoranaisesti valehdellut tai puhunut muunneltua totuutta. Sillä ilmoituksia oli tullut. Niiden taakse nähtiin kuitenkin muslimien sisäiset kähinät. Sunnien ja shiiojen mielipide-erot olivat johtaneet siihen että kun "vääränlaiset turvapaikanhakijat" olivat lähteneet ulos niin "oikeanlaiset turvapaikanhakijat" olivat ilmiantaneet heitä. ; Toki taustalla oli ollut varsin kyseenalaisiakin motiiveja ja niiden perusteella on tehty perusteltuja pidätyksiä. (Ei kuitenkaan tuhatta.) Esimerkiksi maahanmuuttajamiehet olivat haaveilleet miesprostituoituna toimimisesta.

Toisin sanoen siitä että "poliisi oli valmistautunut" huhupuheiden mukaan muuttui monien pienissä päissä "teko oli todella tapahtunut" -luokkaan. Mainiota, mainiota. Tämä on hyvin informatiivista. Ei tapahtumasta. Vaan uutisten tulkitsijasta. Älkää kuvitelko että tämä ei vaikuta yleiseen kredibiliteettikertoimeenne. Luottamus menee kun ei ole luotettava. Jos tuntuu pahalta olla ei-luotettu ja ääliönä pidetty niin teit sen ihan itse. Itke minulle joki!

Tämä on mielestäni kiinnostavaa. Koska tässä ytimessä ei ole rasismi tai rassismi vaan muslimien suuntausten väliset väännöt. Ja henkilökohtaisesti pidän tätä kovana ongelmana. Shiiojen ja sunnien riidat ovat saaneet hyvin huolestuttavia (lue:väkivaltaisia) muotoja ulkomaailmassa. Näitä asioita ei voi hyväksyä. (Ne ovat lisäksi nähdäkseni ytimeltään monokulttuuria, sitä että vain yksi ajatussuuntaus per maa. Siksi vääräoppisia saakin tuhota. Minä en tällaisestä monokulttuurista välitä. Mutta olenkin ilmeisesti "suvakkiapina joka määkii" ja joka "luokitellaan samaan luokkaan näitten pedofiilien ja raiskareiden kanssa kun takasin maksun aika koittaa...") Maahanmuuttajia ja muslimeja käsitellään helposti homogeenisena sakkina. Näin heistä saadaan yhtenäinen vihollinen. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä että suurin uhka jätetään huomaamatta ja metelöidään ja liioitellaan asioita joita uutisista ei voida lukea.

Jokainen raiskaus on liikaa. Mutta uutisiin ei voi lukea "tuhatta hyökkääjää" mielivaltaisesti. Valheellinen metelöinti on vaarallista koska se suuntaa huomiota syrjään pääasioista. Sillä puhuessaan tuhansista lietsotaan ensinnä valetta. Ja sitten kun vale huomataan huomio siirtyy lähes väistämättä siihen että tämä uusi luku on paitsi pienempi niin mittakaavallisesti aivan eri suuruusluokkaa kuin tuo esitetty. (Koska ankkuroitumisilmiö. Eli taustalla ihan perustavia psykologisia ilmiöitä.) Ja näin jää unohdutettua se että jokainen uhri on liikaa. Ilman näitä liioitteluja minäkin olisin luultavasti maahanmuuttokriittisempi. Nyt minun on nähtävä että tämä kriisi lähinnä todisti miten idiootteja suurin osa maahanmuuttokriittisistä on. Ja miten median ongelmat eivät koske vain jotain MV -lehteä vaan sen sijaan median ja vastuunväistö koskee myös kaikenmaailman muutakin lehdistöä. Journalistit eivät osaa laskea tekijöiden ja uhrien suhdelukuja omista uutisistaan ja sekoilevat peruskäsitteiden kanssa niin että epäillyistä ja perättömistä syytöksistä tulee todiste siitä että teot on todistetusti tehty.