Kreationistien argumentaatio on kautta historian ollut evoluutiokriittisyyden ympärille rakentunutta. "Vähäx te ootte tyhmii joten mä oon fiksu" -argumentaatiotapaan.
Siinä on etsitty aukkoja evoluutioteoriasta. Tämä tarkoittaa sitä että ei itse asiassa tiedettyjä asioita jotka olisivat ristiriidassa evoluution kanssa, eli ei ole ongelmakohtien, anomalioiden listaaminen.
Sen sijaan ollaan vaadittu "parempia todisteita". Esimerkiksi tästä käy tapa jolla he lainaavat Gouldin näkemystä fossiilirekordistaa ; Gouldin näkemys oli se, että evoluutio on ajallisesti epätasaista, ja joskus muutoksia on nopeammassa tahdissa. Ja tämän vuoksi fossiilirekordiin ei uskottavasti kertyisi riittävän paljoa fossiileita jotta niistä syntyisi aukoton ketju. Sellainen "täydellinen ketju" jota kreationistit vaativat. Syynä on se, että fossiloituminen ei ole mitenkään hirvittävän tavallista. Tätä kautta fossiilirekordin aukkoisuus on seuraus, ennuste, fossiloitumisesta tiedetyistä asioista.
Kreationistien mukaan epätäydellinen fossiilirekordi puolustaa yhtä hyvin evoluutiota kuin luomistakin. Tosin he eivät ole voineet osoittaa pätevästi että Jumala loisi todennäköisesti sentapaisen rekordin kuin nykyään. Evoluutikot kykenevät. Koko kreationistien fossiilien "evoluutiolle tuottamiin vaikeuksiin" -ajatusrakennelmakin nojaa sen asian ymmärtämiseen, että evoluutio tuottaisi pikkuhiljaa muuttuvia muotoja. Välimuotojen vaatiminen on järkevää heti kun tajuaa että evoluutio ennustaa tietyntyyppistä fossiilirakennelmaa. Evoluutio voidaan siis falsifioida osoittamalla aineisto joka on selvästi erilaista.
1: Toki kreationistit myös liioittelevat Gouldin sanomaa. Gould ei väitä että fossiilirekordia ei voitaisi järjestää. Hän esittää jopa selvästi "Bully for brontosaurus" -kirjan sivulla 144-145 seuraavaa : "Archaeopteryx, the first bird, is as pretty an intermediate as paleontology could ever hope to find." Välimuotojen puuttumista ei tarvitse selittää vaan sitä että fossiilisto ei ole täydellinen.
Vastaavaa ajattelutapaa on tietysti kaikkialla, vaikkapa Tilke -DNA:n kohdalla.
Tästä päästään siihen että (ID)kreationistit on perinteisesti liitetty vahvasti Aukkojen Jumala -virhepäätelmän käyttäjäksi. Eli jos jokin asia on selittämättä, sille ei voida keksiä selitystä. Heidän mielikuvituksensa ja keksimiskykynsä rajoite on sama kuin luonnonlakien rajoite. Syntyy paradoksaalinen "Emme tiedä siis tiedämme" -asenne.
Kreationistit yrittävät hyvin usein pelastaa itsensä ongelmasta sortumalla tu quoque -argumenttivirheeseen. Eli että evoluutioteorian kohdalla tehdään samaa kuin mitä he tekevät.
He ovat yrittäneet pelata asiaa takaisin väittämällä että esimerkiksi Gouldin fossiilirekordin täyttäminen on "Aukkojen Darwinismia". Tässä kohden he kuitenkin unohtavat yhden hyvin tärkeän asian. Induktio on tieteessä aivan normaali ja olennainen selitystapa. Induktio voidaan ymmärtää vaikkapa peittävän lain mallin kautta ; On havaintoaineisto, jonka jokin induktio selittää. Koska induktio koostuu sännöstä, on kyseessä laki joka kulkee siinäkin kohdassa missä ei ole mitään suoria havaintoja. Aukko ei ole ongelma induktiolle. Ristiriita sen sijaan on.
1: Kreationistit eivät tätä ymmärrä, koska he haikailevat ja vaativat "puuttuvia renkaita" ihmiselle, bakteerin siimamoottorille tai mille tahansa. Sen sijaan he unohtavat esimerkiksi Haldanen lausunnon, jonka mukaan evoluutio oli testattavissa ja falsifioitavissa, koska jo yksi prekambrikaudelle ajoitettu jänis kaataisi sen. Kreaitionistit eivät etsi Haldanen esimerkin tapaisia aitoja ristiriitoja ja ongelmia tuottavia kohtia, vaan leikkivät "emme tiedä siis tiedämme" -leikkiään.
Evolutionistit eivät käytä "Aukkojen Darwinismia", koska he eivät viittaa tuntemattomaan perusteluna jollekin uudelle. Sen sijaan he tekevät kuten tieteessä on tehty aina ; Jos meillä ei ole havaintoa jostain asiasta, se ei tarkoita samaa kuin asian puute. "Todisteiden puute ei ole todiste puutteesta". Evoluutioteoriaa laitetaan niihin aukkoihin, koska evoluutio on havaittu siellä missä asioita on tarkasteltu. Emme tiedä yhtään ainutta rottabaramiinien spontaania syntymää mutta sen sijaan elämä syntyy aina toisesta elämästä, joten evoluutioteoria minimoi tämänlaiset "tyhjästä syntymis -ihmeet". Jumala olisi fiksu jos me olisimme havainneet Jumalaa luomistyössä. Silloin voisimme oletella että Jumala on toiminut niissäkin tapauksissa joita ei ole raportoitu. Tämä olisi pätevää induktiivista päättelyä. Syynä ei ole aihe vaan havainnot. Jumalasta ei ole havaintoja, toisin kuin luonnonvalinnasta, mutaatioista ja muista evoluutiovoimista.
Aukkojen Jumala on tietämättömyyteen vetoamista, jossa vedotaan siihen että jotain kohtaa ei ole mitattu, joten sitä kohtaa ei voida testatusti varmistaa ja sanoa että juuri tämä kohta liittyy induktioon. Induktiossa mittaamattomuus voidaan hyväksyä, sen kohta tiedetään koska meillä on se induktio joka peittää alleen havaintoja joista osa on havaittuja ja toiset ajatellaan "evidenssin nojalla" saman ilmiön alle kuin ne havaitutkin asiat. Induktio on itse asiassa selitysvoimansa kautta tavallaan aukkojen peittämistä tiedettyyn vedoten. Aukkojen Jumala taas yrittää kumota tiedetyn niillä aukoilla. Ajattelutapa on täsmälleen päinvastainen.
Joku voisi sanoa että kreationistit peittävät aukot Jumala -induktiolla. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa. Asia on selvää kun katsomme miten Dembski on yrittänyt kiertää sen ongelman että kreationistit sortuisivat aukkojen Jumalaan. Hän on rakentanut tätä varten eliminatiivisen menetelmän, jossa oletetaan ensin että on vain Suunniteltua, Lainmukaista ja Satunnaista. Ja jatkaa sitten että Suunnittelu todetaan eliminoimalla luonnolliset ja satunnaiset elementit. Tällöin saisimme tietää vaikka tässä vain kritisoitaisiin vaihtoehtoja.
Tämä näkemys johtaa siihen että ei voi olla mitään Jumalaa tai Suunnitelmaa jota laittaa aukkoihin jotka voidaan selittää jollain induktiolla. Gouldin näkemys fossiilirekordista on siksi todiste evoluutiolle eikä kreationisti voi vedota siihen koska hän ei ole eliminoinut evoluutiota niiden kohdalta. Jumala ei voi olla mikään induktiivinen päätelmä joka laitetaan "selittänään erilaiset fossiiliaineistot". Sillä lainomaisen eliminoinnissa induktiot estetään. Jos eliminoimme lainomaisen on selvää että jäljelle ei jää lainomaisuutta. Jos "Design" olisi jokin induktio, se eliminoituisi lainomaisen poistamisen kohdalla. Mutta tämä on kielletty koska "Design" tunnistetaan "ikään kuin varmuuden vuoksi" määrittelemällä se somethingelseismiksi, jättämällä sen määritteleminen sikseen ja sanomalla vain epämääräisesti että "se on jotain muuta".
Näin ollen on selvää että aukkojen darwinismi -syytös on halpa leimakirves jolla yritetään helpolla retorisella kikalla palauttaa itseen kohdistunut kritiikki. Tämänlaiseen nimittelyyn nojaava osoittaa minun silmissä vain totaalisen osaamattomuutensa tieteenfilosofiassa ja perustelujen perusrakenteissa. Ja koska sanonta on kovin suosittu, teen tästä päätelmiä koko ajattelulinjan dogmaattis-ideologis-kusipäisestä taustasta.
And you wonder why we call them IDiots?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Holmesian fallacy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Holmesian fallacy. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
perjantai 21. maaliskuuta 2008
Sherlock Holmes -virhe.
"When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth."
(Sir Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmes, in The Sign of Four, 1889)
"No shit, Sherlock!"
(Unknown)
"Holmesian Fallacy", joka perustuu siihen, että eliminoimalla vaihtoehtoja, saataisiin lopulta jäljelle pätevä päätelmä, vaikka itse asialle ei muutoin olisi mitään todisteita.
Logiikan mukaan näin voi tietenkin olla. Jos oletamme, että on pakko olla JOKO A TAI B TAI C TAI D, ja saamme tiedon että EI A, EI B, EI C, tiedämme että johtopäätös on pakosti D.
Kuitenki käytännön tasolla tässä on mahdollisuus tehdä vakavia virheitä. Ensinnäkin virhe voi tulla siinä, että kohteita eliminoidaan oikeista syistä. Toinen taas on se, että olet todella laittanut kaikki mahdolliset vaihtoehdot eliminointijonoon. Käytännössä ongelmana on tietenkin se, että jos johtopäätös on jotain poikkeuksellista, "extraordinaryä", se vaatii poikkeukselliset todisteet, eli silloin on erityisen suurella huolellisuudella käytävä läpi kaikki vaihtoehdot ja myös premissit. Jos päättely perustuu puhtaaseen eliminaatioon, täytyy todella olla tieto siitä, että eliminaatiojonossa ovat kaikki vaihtoehdot mitään pois jättämättä ja että eliminoinnissa todella eliminoidaan oikeista syistä. Jos ja vain jos eliminaatiolista on aivan täydellinen, eikä eliminoinnissa ole varmasti tehty virhettä, voidaan sanoa:
Tätä on melko helppoa kuvata muutamalla esimerkillä. Televisiossa tulee kummitustenmetsästysohjelma, jossa TAPS -niminen firma ja sen jäsenet käyvät tutkimassa kummitustaloja. (Kummitukset ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Olen jopa nukkunut muutamassa kummitustalossa, tosin tulokset ovat olleet tylsiä.) Ohjelma on viihdettä, mutta TAPS -miehet ovat tavallista ghostbusteria skeptisempiä, ja kalustetumpia, joskin he ovat myös kummituksiin uskovia. Sarjan puitteissa ainakin yksi talo on tuomittu "luultavasti kummituksettomaksi". (Tietenkin kummitustalon omistaja oli varma, että kummittelua tapahtui, mutta TAPS ei vain sattunut saamaan sitä kiinni itse teosta.) Toisaalta TAPS ei tyypillisesti yhdistä tapahtumia itse kummitteluun, sille riittää että tapahtuu jotain, jota he eivät pysty selittämään. Tällöin he tarjoavat "aukkojen kummitusta", joka tuntemattomilla ominaisuuksillaan jotenkin selittää ilmiön. NOT. Tosiasiassa TAPS ei eliminoi kaikkia mahdollisia huijaustapoja, se tyypillisesti tarkistaa yhden tai kaksi tosi ilmeistä temppua. Tämä on kaikkea muuta kuin "kaikkien vaihtoehtojen analysointi". Sarja siis tavallaan antaa väärän ja puutteellisen eliminointijonon.
Toinen malliesimerkki avaruusolentojen vierailuun uskovien päättelyillä. Perinteinen UFO:n määritelmä tarkoittaa "tunnistamatonta lentävää esinettä". Osa UFO -kannattajista (ei siis kaikki) tuntuu olevan sitä mieltä että jos ilmiötä ei saada osoitettua ihmisen tuotoksi tai luonnonilmiöksi, se tarkoittaa sitä että se ei voi olla ihmisen tuotosta tai luonnonilmiöitä. (Osa taas on sitä mieltä että se on vain tunnistamaton, mikä taas ei tarkoita että se olisi tällä nimellä "selitetty". Tuntemattoman nimeäminen ei kuitenkaan ole selittämistä. Se vain vakuuttaa huolimattomasti ajattelevat.) Vaihtoehto on heistä luonnollisesti avaruusolennot. Tosiasiassa avaruusolennot ovat "extraordinary" -ilmiö. Tiedemiehet ovat vuosien varrella löytäneet lukuisia uusia luonnonilmiöitä ja efektejä. Mutta sen sijaan he eivät ole löytäneet ulkoavaruuden olentoja. (Vaikka tälläisen voisi vaikka ampua todisteeksi. Toki ne voisi houkutella myös pelaamaan Dirge of Cerberus -peliä, avaruusolennoilla menisi kuitenkin ensimmäinen viikko siihen että he yrittäisivät läpäistä sen vaikean tarkka -ampujien välttelytehtävän.) Tosiasiassa ilmakehän ilmiöt yhdistettynä pelkästään tavallisiin koneisiin voivat aikaansaada paljon erittäin vaikeasti "eliminoituvissa" olevia luonnollisia syitä, mm. kangastusten kautta. Siksi ei ole tavatonta, että eliminointiin luottava humanoidien ystävä kertoo, että jotain öljypaloa ei ole todistettu, mikä hänestä tarkoittaa sitä että epäilijöiden sanalla ei ole mitään painoarvoa. (Se, että hän itse ei ole osoittanut todisteita avaruusolennoille yhtään enempää ei käy hänen mielessään. Kun tämä yhdistettään "erikoislaatuisiin todisteisiin jotka vaaditaan erikoisille väitteille", he joutuisivat myöntämään näkemyksensä olevan niitä "vähemmän perusteltuja uskomuksia".)
Vastaavaa päättelyä harjoitetaan tietysti myös mielenfilosofian puolella. Melko moni uskoo jonkinlaiseen sieluun tai muuhun yliluonnolliseen elämänvoimaan. Heidänkin "tieteensä" koostuu enimmäkseen toista mieltä olevien kritisoinnista, ei siitä että he korroboroisivat omaa näkemystään. Heille näyttää riittävän, että toisilta vaaditaan valtavasti. He itse sen sijaan tyytyvät vain tietämään.
Tunnetuin esimerkki on tietysti "aukkojen Jumala" -päättely. Joka voidaan itse asiassa nähdä yhtenä Holmesian Fallacyn aliluokkana. (Sehän tavallaan valitsee setin, jossa on "riittävän hyvin selitetyt luonnontieteen ilmiöt" ja "Jumala", muita vaihtoehtoja ei ole. Sitten se eliminoi, tai lähinnä jättää löytämättä "riittävän hyvin selitetyn luonnontieteellisen ilmiön" ja päättelee että "Jumalahan" se sieltä jää eliminoinnista käteen. Sääli vain että eliminaatiojoukko ei ollut täydellinen - ja melko usein huomataan, että eliminointikin on tehty huolimattomasti tai virheellisesti.)
Tämän näkemyksen voi hyvin todistaa vääräksi, paitsi todistustaakkaan vetoamalla, myös leikkimällä intuitionistisella logiikalla (intuitionistic logic), joka ei ole määritelty "totuusarvolla" vaan "todisteella":
1: Siinä A ei tarkoita että A olisi totta, vaan että on todisteita A:sta.
2: Jos taas ¬A, se tarkoittaa että on todisteita siitä että A:sta ei ole todisteita.
Suurin osa eroista, esimerkiksi propositiologiikkaan nähden, seuraa tästä erosta. Intuitionistisessa logiikassa esimerkiksi ¬¬A:sta ei seuraa A, kuten normaalissa logiikassa. Toki siinäkin A:sta toki seuraa ¬¬A, mutta tässä tapauksessa systeemi kulkee "vain yhteen suuntaan".
Lisäksi voitaisiin ihan vakavasti miettiä, miten mielekkäitä edes aidosti eliminatiivisiin systeemeihin perustuvat selitykset ovat; Nehän ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voida lähestyä myös "todisteiden kautta". Siinä missä esimerkiksi syyllisjonoa voidaan eliminoida, mutta toisaalta tekijä voidaan saada joko silminnäkijän tai "CSI -tyylisen" rikospaikkatutkinnan "irl" -versioiden kautta tietoa tekijästä, sama ylellisyys ei koske niitä pseudotieteitä, joissa eliminointia niin ahkerasti harjoitetaan. Miten esimerkiksi kummituseliminoinnin totuusarvo selvitetään, kun itse kohde on systeemissä eristetty testaamiselta? Ja mitä tuntemattomilla ominaisuuksilla varustettu ilmiö itse asiassa selittää? Selittämiseen kun tarvitaan aina jokin looginen systeemi. Joka tässä tapauksessa selvästi puuttuu. Kaikki mikä eliminoidaan, on jotain tunnettua, joten luonnollisesti vain "eitunnettu" jää jäljelle. Tämä taas voi olla luonteeltaan miten mielivaltaista tahansa. (Ja käytännössä emme esimerkiksi voi eliminoida luonnonilmiöitä pois, koska emme voi eliminoida teoriaa jota ei ole vielä keksitty. Tämä on eliminoinnissa ongelmana, koska sen uskottavuus perustuu täydellisesti siihen että kaikki vaihtoehdot todella ovat eliminointijonossa.) Eliminoivien projektien lopputulos on aina mysteeri, kummitus, ihme tai muu "magic mumbo jumbo".
Ja mitä ne nyt sitten selittävät, jos mysteeri, joka tosiasiassa saattaa joskus ratketa tieteen avulla, vain korvataan sellaisella mysteerillä, jota ei kyetä selittämään yhtään millään?
Jokseenkin tämän vuoksi Sherlock Holmes oli fiktiivinen satuhenkilö, ja hänestä kirjoittaja, sir Arthur Conan Doyle, haksahti pitämään Cottingleyn keijukaisia aitona asiana. Hänenkään mieleensä ei varmaan tullut kuin pari luonnollista selitystä asialle, jotka hän sitten "eliminoi" huolimattomasti. Siksi jäi häneltäkin kokematta
(Sir Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmes, in The Sign of Four, 1889)
"No shit, Sherlock!"
(Unknown)
"Holmesian Fallacy", joka perustuu siihen, että eliminoimalla vaihtoehtoja, saataisiin lopulta jäljelle pätevä päätelmä, vaikka itse asialle ei muutoin olisi mitään todisteita.
Logiikan mukaan näin voi tietenkin olla. Jos oletamme, että on pakko olla JOKO A TAI B TAI C TAI D, ja saamme tiedon että EI A, EI B, EI C, tiedämme että johtopäätös on pakosti D.
Kuitenki käytännön tasolla tässä on mahdollisuus tehdä vakavia virheitä. Ensinnäkin virhe voi tulla siinä, että kohteita eliminoidaan oikeista syistä. Toinen taas on se, että olet todella laittanut kaikki mahdolliset vaihtoehdot eliminointijonoon. Käytännössä ongelmana on tietenkin se, että jos johtopäätös on jotain poikkeuksellista, "extraordinaryä", se vaatii poikkeukselliset todisteet, eli silloin on erityisen suurella huolellisuudella käytävä läpi kaikki vaihtoehdot ja myös premissit. Jos päättely perustuu puhtaaseen eliminaatioon, täytyy todella olla tieto siitä, että eliminaatiojonossa ovat kaikki vaihtoehdot mitään pois jättämättä ja että eliminoinnissa todella eliminoidaan oikeista syistä. Jos ja vain jos eliminaatiolista on aivan täydellinen, eikä eliminoinnissa ole varmasti tehty virhettä, voidaan sanoa:
Tätä on melko helppoa kuvata muutamalla esimerkillä. Televisiossa tulee kummitustenmetsästysohjelma, jossa TAPS -niminen firma ja sen jäsenet käyvät tutkimassa kummitustaloja. (Kummitukset ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Olen jopa nukkunut muutamassa kummitustalossa, tosin tulokset ovat olleet tylsiä.) Ohjelma on viihdettä, mutta TAPS -miehet ovat tavallista ghostbusteria skeptisempiä, ja kalustetumpia, joskin he ovat myös kummituksiin uskovia. Sarjan puitteissa ainakin yksi talo on tuomittu "luultavasti kummituksettomaksi". (Tietenkin kummitustalon omistaja oli varma, että kummittelua tapahtui, mutta TAPS ei vain sattunut saamaan sitä kiinni itse teosta.) Toisaalta TAPS ei tyypillisesti yhdistä tapahtumia itse kummitteluun, sille riittää että tapahtuu jotain, jota he eivät pysty selittämään. Tällöin he tarjoavat "aukkojen kummitusta", joka tuntemattomilla ominaisuuksillaan jotenkin selittää ilmiön. NOT. Tosiasiassa TAPS ei eliminoi kaikkia mahdollisia huijaustapoja, se tyypillisesti tarkistaa yhden tai kaksi tosi ilmeistä temppua. Tämä on kaikkea muuta kuin "kaikkien vaihtoehtojen analysointi". Sarja siis tavallaan antaa väärän ja puutteellisen eliminointijonon.
Toinen malliesimerkki avaruusolentojen vierailuun uskovien päättelyillä. Perinteinen UFO:n määritelmä tarkoittaa "tunnistamatonta lentävää esinettä". Osa UFO -kannattajista (ei siis kaikki) tuntuu olevan sitä mieltä että jos ilmiötä ei saada osoitettua ihmisen tuotoksi tai luonnonilmiöksi, se tarkoittaa sitä että se ei voi olla ihmisen tuotosta tai luonnonilmiöitä. (Osa taas on sitä mieltä että se on vain tunnistamaton, mikä taas ei tarkoita että se olisi tällä nimellä "selitetty". Tuntemattoman nimeäminen ei kuitenkaan ole selittämistä. Se vain vakuuttaa huolimattomasti ajattelevat.) Vaihtoehto on heistä luonnollisesti avaruusolennot. Tosiasiassa avaruusolennot ovat "extraordinary" -ilmiö. Tiedemiehet ovat vuosien varrella löytäneet lukuisia uusia luonnonilmiöitä ja efektejä. Mutta sen sijaan he eivät ole löytäneet ulkoavaruuden olentoja. (Vaikka tälläisen voisi vaikka ampua todisteeksi. Toki ne voisi houkutella myös pelaamaan Dirge of Cerberus -peliä, avaruusolennoilla menisi kuitenkin ensimmäinen viikko siihen että he yrittäisivät läpäistä sen vaikean tarkka -ampujien välttelytehtävän.) Tosiasiassa ilmakehän ilmiöt yhdistettynä pelkästään tavallisiin koneisiin voivat aikaansaada paljon erittäin vaikeasti "eliminoituvissa" olevia luonnollisia syitä, mm. kangastusten kautta. Siksi ei ole tavatonta, että eliminointiin luottava humanoidien ystävä kertoo, että jotain öljypaloa ei ole todistettu, mikä hänestä tarkoittaa sitä että epäilijöiden sanalla ei ole mitään painoarvoa. (Se, että hän itse ei ole osoittanut todisteita avaruusolennoille yhtään enempää ei käy hänen mielessään. Kun tämä yhdistettään "erikoislaatuisiin todisteisiin jotka vaaditaan erikoisille väitteille", he joutuisivat myöntämään näkemyksensä olevan niitä "vähemmän perusteltuja uskomuksia".)
Vastaavaa päättelyä harjoitetaan tietysti myös mielenfilosofian puolella. Melko moni uskoo jonkinlaiseen sieluun tai muuhun yliluonnolliseen elämänvoimaan. Heidänkin "tieteensä" koostuu enimmäkseen toista mieltä olevien kritisoinnista, ei siitä että he korroboroisivat omaa näkemystään. Heille näyttää riittävän, että toisilta vaaditaan valtavasti. He itse sen sijaan tyytyvät vain tietämään.
Tunnetuin esimerkki on tietysti "aukkojen Jumala" -päättely. Joka voidaan itse asiassa nähdä yhtenä Holmesian Fallacyn aliluokkana. (Sehän tavallaan valitsee setin, jossa on "riittävän hyvin selitetyt luonnontieteen ilmiöt" ja "Jumala", muita vaihtoehtoja ei ole. Sitten se eliminoi, tai lähinnä jättää löytämättä "riittävän hyvin selitetyn luonnontieteellisen ilmiön" ja päättelee että "Jumalahan" se sieltä jää eliminoinnista käteen. Sääli vain että eliminaatiojoukko ei ollut täydellinen - ja melko usein huomataan, että eliminointikin on tehty huolimattomasti tai virheellisesti.)
Tämän näkemyksen voi hyvin todistaa vääräksi, paitsi todistustaakkaan vetoamalla, myös leikkimällä intuitionistisella logiikalla (intuitionistic logic), joka ei ole määritelty "totuusarvolla" vaan "todisteella":
1: Siinä A ei tarkoita että A olisi totta, vaan että on todisteita A:sta.
2: Jos taas ¬A, se tarkoittaa että on todisteita siitä että A:sta ei ole todisteita.
Suurin osa eroista, esimerkiksi propositiologiikkaan nähden, seuraa tästä erosta. Intuitionistisessa logiikassa esimerkiksi ¬¬A:sta ei seuraa A, kuten normaalissa logiikassa. Toki siinäkin A:sta toki seuraa ¬¬A, mutta tässä tapauksessa systeemi kulkee "vain yhteen suuntaan".
Lisäksi voitaisiin ihan vakavasti miettiä, miten mielekkäitä edes aidosti eliminatiivisiin systeemeihin perustuvat selitykset ovat; Nehän ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voida lähestyä myös "todisteiden kautta". Siinä missä esimerkiksi syyllisjonoa voidaan eliminoida, mutta toisaalta tekijä voidaan saada joko silminnäkijän tai "CSI -tyylisen" rikospaikkatutkinnan "irl" -versioiden kautta tietoa tekijästä, sama ylellisyys ei koske niitä pseudotieteitä, joissa eliminointia niin ahkerasti harjoitetaan. Miten esimerkiksi kummituseliminoinnin totuusarvo selvitetään, kun itse kohde on systeemissä eristetty testaamiselta? Ja mitä tuntemattomilla ominaisuuksilla varustettu ilmiö itse asiassa selittää? Selittämiseen kun tarvitaan aina jokin looginen systeemi. Joka tässä tapauksessa selvästi puuttuu. Kaikki mikä eliminoidaan, on jotain tunnettua, joten luonnollisesti vain "eitunnettu" jää jäljelle. Tämä taas voi olla luonteeltaan miten mielivaltaista tahansa. (Ja käytännössä emme esimerkiksi voi eliminoida luonnonilmiöitä pois, koska emme voi eliminoida teoriaa jota ei ole vielä keksitty. Tämä on eliminoinnissa ongelmana, koska sen uskottavuus perustuu täydellisesti siihen että kaikki vaihtoehdot todella ovat eliminointijonossa.) Eliminoivien projektien lopputulos on aina mysteeri, kummitus, ihme tai muu "magic mumbo jumbo".
Ja mitä ne nyt sitten selittävät, jos mysteeri, joka tosiasiassa saattaa joskus ratketa tieteen avulla, vain korvataan sellaisella mysteerillä, jota ei kyetä selittämään yhtään millään?
Jokseenkin tämän vuoksi Sherlock Holmes oli fiktiivinen satuhenkilö, ja hänestä kirjoittaja, sir Arthur Conan Doyle, haksahti pitämään Cottingleyn keijukaisia aitona asiana. Hänenkään mieleensä ei varmaan tullut kuin pari luonnollista selitystä asialle, jotka hän sitten "eliminoi" huolimattomasti. Siksi jäi häneltäkin kokematta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)