Tukahduttajat

Kuvasin ylläolevan telkkien ja sorsien kohtaamisen. Se ei ole itsessään mitenkään erityisen harvinainen tai dramaattinen tapaus. Mutta jos nauhaa katsoo etologin silmin, huomaa hyvin monenlaisia signaaleja. Videoitu tapaus on hyvin sosiaalinen ; Siinä huomioidaan parisuhdetta, toisen lajin edustajia ja jopa kuvaaja huomioidaan. Paikallinen homosorsapari väistyi melko suopeasti ärhentelevän heteroseksuaalin telkkäparin alta. Telkkäkoiraan aggressiivisuus taas selittyy munimiseen ja pesintään, poikasiin sitoutumisella. Seksuaalisuus, perhesysteemi ja omien geenien levittäminen ovat selvästi jotain joka vaikuttaa eläimillä käyttäytymiseen.

Tämäntapaiset ajatukset ovat hyödyllisiä myös ihmisiä miettiessä koska ne voivat auttaa kun mietitään miksi ihmiset ovat nimenomaan parisuhteessa. Eivät yleensä esimerkiksi laumasuhteessa jossa yhdessä huolletaan jälkeläisiä. Eikä lapsia toisaalta jätetä heitteelle elämään suoraan luonnossa kuten jotkut eläinlajit tekevät. Luonto tuntee mitä ihmeellisempiä perhemalleja, joten miksi ihmisillä on juuri tämänlainen systeemi mikä on? ;
Parisuhdeteoriat, etenkin jos ne ovat monogamiakeskeisiä, ovat yllättävän usein sellaisia että niiden ytimessä on termi tukahduttaminen. Tällä kertaa katson asioita vain tämän yhden käsitteen kautta. (Etologia on tausta-asenne jolla tätä käsitettä pyöritetään.)

Parisuhde miesten vallankäyttönä naisia kohtaan.

Klassinen feminismi selittää naiseen kohdistuneen seksuaalista vallankäyttöä ja alistamista. Tässä on syyksi annettu esimerkiksi pelkkä valta itsessään. Travis on esimerkiksi esittänyt että naisen seksuaalisuuden tukahduttaminen johtuu yksinkertaisesti siitä että mies vain haluaa hallita ja kontrolloida naista.

Feministit ovat jopa esittäneet että luonnontilassa naiset elivät promiskuiteetissa, eli harjoittivat hyvin vapaamuotoisesti seksiä. Perusteluna on käytetty bonobojen varsin avomielistä ja rietasta seksielämää. Ja sitä että nainen kykenee harjoittamaan seksiä monta kertaa peräkkäin, mikä taas on miehelle vaikeaa. - Tämä taas olisi nykymalliselle yhteiskunnalle tuhoisaa ja miehet olisivatkin siksi kahlinneet naisten seksuaalisuutta ja näin saaneet itselleen valtaa. Tämän teorian ainoana ongelmana on oikeastaan se, että tästä vapaasta seksistä ei oikeastaan ole näyttöä. Näyttää pikemminkin siltä että seksuaalisia rajoitteita on ollut jopa ennen maatalouden aikaa. (Jota on pidetty rajapyykkinä "kaaosteoriassa".)

Hieman toisenlaista, ei pelkkään miesten pahantahtoisuuden oletukseen perustuva, tapa löytyy esimerkiksi Bussilta. Hän on ollut sitä mieltä että miehillä on poliittinen tavoite saada naiset siveiksi. Tässä näkemyksessä ytimessä on se, että lapsi on aina kahden ihmisen sukusolujen tuotos, mutta naisen ja miehen kohdalla on biologinen epäsymmetria. Tässä epäsymmetriassa nainen tietää että jälkeläinen on hänen. Mies taas ei voi olla aivan varma siitä onko lapsi oma vai vaikkapa postimiehen. Lisäksi kun kulttuurissa omaisuus on yleensä ollut miehellä, tämän omaisuuden jakaminen muille kuin omille jälkeläisille on haluttu varmistaa. Tämän epävarmuuden ja varmistelutarpeen vuoksi miehellä olisi sitten motiivi "turvailla" asioita. Kun naiselta odotetaan ja vaaditaan siveyttä, he harjoittavat vähemmän seksiä muiden kuin puolisonsa kanssa.

Tässä näkemyksessä on hyvä havaita että vaikka feminismissä yleensä kuvataan "paha patriarkaatti" koko miessukukuntana, tämä teoria korostaa sitä että nimenomaan jo naisen saaneiden miesten kannattaa panostaa yksiavioisuuteen. Näin ollen miehen valta-asema olisi ytimessä. Ja näin ollen on ymmärrettävää miksi rikas ja naimisissa oleva konservatiivimies kannustaa naisia yksiavioisuuteen kun taas köyhä ganjaa polttava kitararenttu kannattaa "vapaata rakkautta".

Parisuhde naisten vallankäyttönä miehiä kohtaan.

Toisen teorian mukaan avioliitto on nimenomaan "naisten keksintö". Tätä ajaa suomessa esimerkiksi Laasanen. Mielenkiintoista kyllä, hänen vaihtamisen arvoon liittyvä teoriansa muistuttaa näkemyksissään yllättävän voimakkaasti vanhaa feministien näkemystä josta olikin aikaisemmin tässä samassa blogauksessa.

Hän korostaa sitä että mies voi harjoittaa seksiä useiden naisten kanssa ilman seuraamuksia. Siksi nainen haluaa seksiä vähemmän kuin mies. Tämä on lähtökohta johon sitten sovelletaan kysynnän ja tarjonnan periaatteita. Kun seksi on naiselle "vähäisempi tarve" eli nainen haluaa laatua määrän sijasta, tilanteesta tulee se, että "mies vonkaa ja nainen kieltää yleensä." Joka tarkoittaa sitä että nimenomaan nainen hallitsee seksiin liittyvää hintaa. Nainen voi vähäisemmän tarpeensa vuoksi kontrolloida sitä milloin, kenen kanssa ja millä ehdoin. Näin nainen pääsee mutkan kautta määrittelemään muita asioita. Esimerkiksi liehittelyyn liittyvät raha, lahjat ja seurustelutoiminta ovat nekin suoraan naisen päätettävissä. Mies jonka tarve on suurempi joutuu siksi helpommin tarjoamaan ja nainen päättää "kyllä vai eikö" tarjous ole riittävä.

Tähän liittyy voimakkaasti myös ajatus siitä että naiset kontrolloivat toisiaan jotta voisivat hallita paremmin miehiä. Naiset vahtivat toisiaan, ja kevytkenkäinen nainen nähdään riskinä omalle perheelle. Henkenä on se, että jos mies saa seksiä riittävästi näiltä kevytkenkäsiltä naisilta, he eivät enää haluaisi panostaa vastaavalla tavalla perheisiin ja lapsiin. Vanhan sanonnan tapaan "Jos saa ilmaista maitoa, miksi ostaa lehmä?" Lapsi taas on naiselle merkittävä panostus jonka kohdalla nainen voi olla varma äitiydestään. Se on kuitenkin myös työläs joten on hyvin käytännöllistä saada sidottua mies auttamaan lapsen hoidossa. Naiset siis ikään kuin rakentavat kartellin jossa he vahtivat toisiaan ja tätä kautta seksuaalinen hinta nousee entisestään. Näin ollen vähäisemmän tarpeen valta korostuu, kun mies ei voi kysellä tarjouksia muualta. Ja näin ollen naisten kannalta tilanne on se, että kaikki voittavat, paitsi miehet. Tässä naisen sukuvietin ei edes tarvitse olla heikompi kuin miehellä. Naiset ovat rakentaneet vain onnistuneesti kulttuurisen järjestelmän jossa he ovat onnistuneet resurssoimaan oman seksinsä paremmin nimenomaan "kartellitoiminnan" kautta.

Tukahduttamisen kiisto.

On olemassa myös näkemyksiä joiden mukaan mitään tukahduttamista ei tapahdu. Näissä teorioissa selitetään esimerkiksi sitä että naisella olisi heikompi sukuvietti kuin miehillä. Tällöin ero olisi biologiassa eikä kulttuurissa. Nainen joka on sidottu esimerkiksi raskauteen on varovainen jotta saisi parhaan isän ja olisi siksi biologisesti siveä. Etologianäkökulmani alussa auttaa (auttoi ainakin itseäni) kenties huomaamaan että tämä ei oikeastaan poista asian ydintä, eli sukupuolten vallankäyttöä ja epäsymmetriaa. Se vain siirtää sen kulttuuritasolta biologiaan.

Voidaankin sanoa että "seksin hinta" on vaihtoteoriassa hyvin omituinen. Sillä tosiasiassa kaikki tukahduttamisteoriat ovat korostetusti seksuaalisia. Sen sijaan etologianäkökulma voi auttaa (ainakin itselläni auttoi) huomioimaan että seksuaalisuus on "evoluution meihin editoima ominaisuus" koska se liittyy jälkeläistuotantoon. Evolutiivisesti seksin hinta on hyvin hyvin vaikea laskea. Koska vastakkain on;
1: Se, että mies panostaa vähemmän. Raskaus ja synnytys on energiatalouden kannalta hyvin paljon kovempi panostus kuin siittiöidentuotanto ja siemensyöksy. Tämä johtaa siihen että joko evoluutio on kannustanut naisista siveämpiä tai naisten kannattaa panostaa siveyteen oman itsensä ja omien etujensa vuoksi. Tämä ajaisi tilannetta siihen suuntaan että miehen tulisi maksaa jotain seksistä. Jos mies panostaa lapseen tai äitiin yhtä paljon kuin nainen raskauteen ja lapsenhoitoon, syntyy luonteva tasapainotila.
2: Se, että mies elää epätietoisuudessa on kuitenkin toinen epäsuhta. Mies voidaan huijata panostamaan raskauden hedelmää joka on itse asiassa jonkun toisen. Tämä tarkoittaa sitä että naisen tulisi maksaa miehelle jotain jälkeläiseen panostamisesta tai ainakin pienentää seksin hintaa dramaattisestikin.
Näin ollen parisuhteeseen, kenties jopa monogamisiin taipumuksiimmekin, löytyykin luonteva selitys. Nainen haluaa miehen koska mies ottaa osaa valtavaan työtaakkaan nimeltä lapsi. Näin nainen säätelee miehen tulemisia ja menemisiä ja haluaa välttää miehen vieraissakäymisiäkin koska tämä voisi vähentää naisen omiin lapsiin panostamiseen käytettävissä olevia resursseja. Mies taas haluaa valvoa sitä että syntyvät jälkeläiset ovat todella hänen omiaan eivätkä muiden joten hän luonnollisesti kontrolloi naisen seksuaalisuutta. Nainen haluaa miehen töihin ja mies haluaa varmuutta isyydestä.

Tämä on tietysti hyvin "konservatiivinen perhemalli". Se voi selittää miksi heteroseksuaalista yksiavioisuutta ainoana perhemallina puolustetaan "eikö kukaan ajattele lapsia"  -argumentaatiolla kun taas "liberaalimmat parisuhdemallit" ovat seksuaalisuuskeskeisempiä. Tässä esityksessäni ainut ongelma onkin oikeastaan vain se, että perhe ei enää melko pitkään aikaan ole ollut biologinen konsepti vaan sosiaalinen konsepti. Adoptiojärjestelmät ja vastaavat ovat sotkeneet biologisuusteemaa syrjään.

Nykyään onkin luontevampaa puhua yleensä ottaen lapsen huoltamisesta. Ja yllättävän usein puhutaan jopa lapsen oikeudesta rakkauteen joka ei ole juridinen vaan eettinen oikeus, juridiikka huolehtii vain lapsen perustarpeista eikä se voikaan pakottaa vanhempia rakastamaan lapsiaan. Se, että lapsi ei ole biologinen ei ole monille este. Kun lastenhoitovietti ja vauvakuume on kova, riittää sen tyydyttämiseksi vieraskin mukula. Tämäkin on tietysti etologeille tuttua ; Jopa luonnossa hoidettavana saattaa olla toisen yksilön jälkeläiset. Ja joskus luonnossakin tapahtuu jopa eri lajin poikasten mukanaoloja.

Harha ihmisen hallintakyvystä.

Yksi nykyajan vallitsevista piirteistä on lapsuuteen vetoaminen. Ihmisen pahan luonteen tai masennuksen tulee ikään kuin automaattisesti saada selityksensä lapsuudenajan kokemuksista ja vain niistä. Tässä on takana haave vapaasta ihmisestä, joka on syntyessään tabula rasa, ja loppu on elämän traumojen ja onnistumisten vaikuttamaa. Tätä kautta ihminen on vain kulttuurin tulos. Tässä on ollut parikin hyvin erilaista lähestymistapaa. Niistä ehkä keskeisimmät ovat seuraavat:
1: Behaviorismi, jossa ajateltiin että käytösmalleja syntyy kun vanhemmat antavat palkkioita ja rangaistuksia.
2: Freudilainen lähestymistapa, jossa ihmisen psykologiset ongelmat ovat (usein vanhempien)aikaansaamien traumojen synnyttämiä.

Ja taustalla on ajatus siitä että jos taustalla on geenejä, ne poistaisivat vastuun. Rikollisuus joka johtuu geeneistä tarkoittaisi vapauttamistarvetta. Toki tämä on rikollispoliittinen väite, ja seikakilee etiikan ja toiveajattelun maailmassa. Maailma ei välttämättä ole toivottava. Ja ainakin minä olen sitä mieltä että hulluus on syy laittaa hoitoon, mutta ei päästää vapaaksi. Rangaistus ei olekaan kostonhimon tyydyttämistä tai kompensoimista varten, vaan pragmaattinen toimenpide muun yhteisön suojelemiseksi.

Ja olisivat jotenkin kahlitsevia. Toisin sanoen asia nähdään niin että Geeni=Rajoite. Tämä on sinänsä erikoinen asia, koska yleisesti ottaen geenit tuottavat ominaisuuksia. Niiden kautta tapahtuu jotain. Jos geeni olisi rajoite vapaudelle, virusten täytyisi olla erityisen vapaita.

Taustalla on usein ajatus siitä että järki jotenkin auttaisi irtautumaan vaistoista. Olen tässä kohden kuitenkin William Jamesin kannoilla. Hänestä ihmisellä oli enemmän impulsseja kuin monilla muilla eläimillä. Hän sanoi asian seuraavasti "Sellaisenaan järki ei hillitse impulsseja. Ainoa asia joka kumoaa impulssin on toinen impulssi. Järki voi kuitenkin vaikuttaa siten että se laukaisee vastakkaisen impulssin."

Tälläinen sosialisaatio ei ole yhtään tuulesta temmattua, tai irrationaalista uskonnonkaltaista dogmatiikkaa. On valtavan paljon todisteita siitä että lapsista tulee tietyissä määrin samanlaisia kuin vanhemmistaan. Ja on selvää että e miten vanhemmat käyttäytyvät korreloi sen kanssa minkälaisia lapsista tulee. Esimerkiksi väkivaltaiset ja rikolliset vanhemmat tuottavat enemmän samanlaisia lapsia. (Vaikka siis latasinkin aluksi kovia sanoja, syynä on se että erilaisilla ilmiöillä on teoreettinen taso ja ideologinen taso. Tässä tapauksessa ilmiöön liittyy tiettyä sosiaalis-valtapoliittista toimintaa joka pinnallisesti liitetään taustalla olevaan teoriaan. Sen huonous ei ole sama asia kuin taustateorian huonous.)

Kasvatus ei olekaan koko totuus. Itse asiassa asiaa voisi alustaa muutamalla esimerkinomaisella vasta -argumentilla.
1: Useinhan ihmiset esittävät että koska lapsi on lapsuudessaan kohdannut tiettyä, ja hän on nykyään jotain, on takana tuo ilmiö. Selkäsaunojen kohdalla voidaan sanoa ainakin että tuhmat lapset saavat paljon selkäänsä. Mutta selkäsaunat eivät välttämättä aiheuta tuhmuutta. Jos lapsella on paha luonne lapsena ja hän saa selkäänsä, ja lapsi on pahaluonteinen aikuinen, syynä voi olla muukin kuin hänen lapsena kohtaamansa väkivalta. Vastaselityksenä on "Ei ihme että hän on rikkinäisestä kodista, koska hän voi rikkoa kodin kuin kodin."
2: Lapsien ja vanhempien välillä on tietysti yhteyksiä. He ovat samassa kulttuurissa. Mutta heillä on paljon yhteisiä geenejäkin.

Tätä kautta voidaan sanoa että (kun on sellainen korrelaatio että) jos lapsi käyttää huumeita, suhde vanhempiin on yleensä heikko. Mutta kertooko tämä siitä että etäisyys vanhemmista aikaansaa huumeidenkäyttöä. Vai onko huumeiden käyttö suoraan ja/tai välillisesti sellainen asia joka etäännyttää vanhemmista. Vastaus ei ole ilmiselvä, paitsi niille jotka ovat ennalta päättäneet dogmaattisen totuutensa. Heille korrelaatio joka sopii omaan asiaan on suora todiste, eikä tarkempaa seulomista tarvita. (Hamilon "Älkää säätäkö päätänne" näyttää esimerkkejä siitä miten pelkkä geenien ehdottaminenkin tässä yhteydessä johtaa helposti syytökseen "pikkuporvarillisuudesta" ja johtaa nihilaatioon, jossa geenien tutkiminen on torjuntaa ja tarkoittaa että erimielinen on psyykkisesti sairas ja tarvitsee terapiaa.)

Hauska yksityiskohta tässä on tietysti se, että geenit ovat vanhemmilta samoin kuin kasvatus. Eli olimmepa mitä tahansa, osoittava sormi osoittaa samaan tahoon. Tätä samaa tahoa voidaan katsoa sekä geneettisestä että toiminnallisesta perspektiivistä. (Ehkä ne ovat jossain kohdissa erilliset, toisissa samat ja kolmannessa erikseen yhteisvaikuttavia.)

Kasvatusmyyttiä vastaan voidaan astua hieman konkreettisemminkin. Ensinnäkin ihmiskunnassa on käytösmalleja jotka ovat universaaleja. David Buss löysi tälläisen säännönmukaisuuden lisääntymistavoissa. Hän tutki 37 kulttuuria. Kaikissa naiset arvostivat miehen taloudellisia mahdollisuuksia enemmän kuin miehet naisten taloudellisia mahdollisuuksia. Kaikkialla naiset haluavat miehessä statusta, rahaa, ahkeruutta ja kunnianhimoa. Ja miehet arvostivat nuorempaa naista, fyysistä ulkonäköä, ja uskollisuutta ja siveyttä. (Erot olivat suurimpia Japanissa ja pienimpiä Hawaijilla, mutta kaikkialla ne olivat olemassa.) Tämä sama näkyy tietysti jokaisessa roskalehdessä, mutta näyttääkin siltä että roskalehdet eivät tuota tätä ilmiötä vaan heijastavat ja vahvistavat jo olemassaolevaa. (Kulttuuri voi saada sinut himoitsemaan tietyn merkkistä suklaata, mikä on kulttuurista. Mutta itse nälkä on biologinen ja geenien ohjaama ominaisuus. Ei jotain jota vain "imitoit ympäristöstä".)

Tässä on kuitenin oltava tulkinnassa huolellinen. Esimerkiksi Daniel Dennett on huomauttanut että näkyvä käytös voi olla päättelyn tulos, kopioitu toimintatapa, opetettu normi... Ja siinä voi olla takana myös vaistoa. Nämä eivät itse asiassa ole toisiaan poissulkevia. Sandra Scarr pitää tässä tärkeänä lokerovalintaa: Eli taipumusta valita itselleen sopiva kasvatus. Ihmiset pitävät asioista joista ovat luonnostaan hyviä ja harjoittelevat tätä. Näin perimä ja kulttuuri vahvistavat toisiaan. Hänestä turhaumia tulee siitä että ei saa valita lokeroaan. Itse asiassa tämä voi sopia jopa kasvatukseen. Eli vanhempien tapa kohdella lapsiaan voi olla ainakin osittain perinnöllistä. Tällöin vanhempien kasvatustapa on kulttuurista mutta sillä on perimän pohja. Vastaukset eivät siis ole suinkaan toisensa poissulkevia.

Siksi geneettinen selitys ei välttämättä yhtään tarkoita sitä että takana ei voisi olla torjuntaa tai palkkioista oppimista tai kulttuurin vaikutusta. Eikä kulttuurin ja kasvatuksen vaikutus tarkoita että sen taustalla ei olisi geenejä.

Tässä vaiheessa on vihdoin aika astua Rich Harris -argumentaation maailmaan. Hän korosti erillään kasvatettujen lasten vaikutusta. Kun käytös voi johtua vanhemmista tai perimästä, on paras katsoa (identtisiä) kaksosia jotka ovat kasvaneet eri paikoissa. Heillä on sama perimä mutta erilainen elämänhistoria. Harris huomasi että monissa asioissa oli yhteyksiä. Eli esimerkiksi eronneiden vanhempien lapset erosivat muita helpommin, mutta tämä näkyi vain jos lapset olivat vanhempien biologisia lapsia. Adoptiovanhempien eroaminen ei vaikuta samalla intensiteetillä. Sama koski rikollisia: Rehellisestä rehelliseen adoptio 13.5% oli lain kanssa vaikeuksissa. Rehellisestä rikolliseen adoptiossa luku oli 14.7%. Rikollisesta rehelliseen 20%. : Rikollisesta rikolliseen 24%. Lukuja katsellessa on selvää, että sekä kasvatus että perimä vaikuttavat. (Hamilon "Älkää säätäkö päätänne" kertoo tähän yhteyteen sopivasti että näitä tilastoja vastaan on esitetty argumentti siitä että lapsi on äitinsä kanssa raskausajan, ja viisi minuttua syntymän jälkeenkin. Tämä kuitenkin siirtää traumojen syntyajan siihen että kuusivuotiaana tehdyt kokemukset muuttuvat vähemmän tärkeiksi - joskaan eivät merkityksettömiksi)

Vanhemmilla onkin varmasti usein tunne siitä että heille odotetaan vastuu koko lapsen persoonasta. Mutta he sitten kuitenkin ovat vain sivustakatsojia, jotka joutuvat tutustumaan lapseen, eivätkä aina huomaakkaan olevansa ohjaksissa, vaan vain rinnalla kulkemassa. Luvut näyttävät että vanhemmuus kuitenkin vaikuttaa paljon, eli kasvatus ei ole turha asia.