Voltaire kehotti kiinnittämään huomiota niihin asioihin ja ihmisiin joita ei saa moittia. Tämä on hyvin viisas ajatus. Sillä usein ihmiset puhuvat pehmeitä ja muotoilevat viestiään siten, että totuutta muunnellaan. Tässä syntyy maailma jossa tärkeitä asioita ovat ne joista haastateltu kieltäytyy puhumasta ja erilaisissa käsienheilutteluissa totuus tulee aina "mutan" jälkeen. On kätevää tiedostaa mitä "en ole rasisti, mutta" -aloite tarkoittaa. On kätevää huomata, että esimerkiksi Sipilän toiminnan selittämisen kannalta tärkeimmät arvot ovat vahvasti niitä joita hän välttelee. (Perhe, henkilökohtainen talous ja lestadiolaisuus sekä edellä mainittujen erilaiset kombinaatiot.)
Tässä mielessä voidaan ottaa Schmittin ajatus poliittisesta vihollisuudesta. Jossa poliittinen vihollinen saattaa saada aikaan jonkinlaisen säälireaktionkin, mutta heidät ollaan valmiita uhraamaan. Ja jossa voidaan välttää hyökkäämistä omia "poliittisia kavereita" kohtaan vaikka muuten oltaisiin kovasti selittämässä, että heillä ei ole mitään tekemistä niiden omien juttujen kanssa.
Itsenäisyyspäivään liittyen voin ottaa kaksi asiaa jotka liittäisin suoraan tähän ; Ensimmäiseksi viittaan uutiseen jossa perussuomalainen kansanedustaja Ari Jalonen on vaatinut 612 soihtukulkueen tutkimista. Syynä on se, että tämä kansallissosialismia puolustanut kulkue oli suorittanut vandalistisia temppuja Hietaniemen hautausmaalla. ; Jos perussuomalaisissa on totuttu väistelyyn joissa irtaudutaan natseista lähinnä sanoissa - on kiistetty se että ollaan natseja ja ollaan kenties painostettuna Timo Hännikäisen "ei kiinnosta onko kulkueessa natseja" asenteellisia - tämä on niitä asioita jotka todella konkreettisesti näyttävät että perussuomalaiset eivät kaikki ole natseja.
Toisaalta taas voidaan ottaa uutinen joka velloi ja muutti muotoaan pitkin iltaa. Kansallissosialistien mielenosoituksen sisällä oli ollut kähinää ja aluksi tiedotettiin että kyseessä olisi ollut natsien sisäiset kähinät. Mutta illan jatkuttua uutinen päivittyi siihen että kähinöijät olivatkin antifasisti vs. fasistit -linjalla. Samuli Suonpää on blogannut siitä mielestäni näppärästi. "Kun ensin uutisoitiin poliisin ottaneen kiinni kaksi natsimielenosoittajaa, Twitter täyttyi naureskelusta ja vahingonilosta. Natsit tapelkoot
keskenään. Myöhemmin uutista korjattiin, kun kävi ilmi, että kyse olikin natsien vastustajasta, joka oli päättänyt syöksyä keskelle poliisin vahtimaa natsimielenosoitusta vähän epäjärjestystä aiheuttamaan." ... "Ääni Twitter-kuplassani muuttui nopeasti. Nyt väkivalta olikin hieno ja ihannoitava asia: ”Natseja turpaan!” Väkivalta oli jälleen osoitus rohkeudesta."
Suonpää edustaa liberaalia kristillisyyttä jossa ei hyväksytä väkivaltaa edes natseja kohtaan. Hänellä sympatiaa tulee myös natsille joka oli vieläpä poliisin maijassa hakattu kun antifasisti oli käyttänyt tilaisuutta - tilaisuutta joka kenties syntyi siitä että häntä luultiin natsiksi eli aatetoveriksi - hyväksi ja hakannut sidotun lajitoverinsa. (Ja henkilön jonka suhde väkivaltaan on hyvinkin samanlainen ja näin tekee heistä hyvin samanlaisia ihmisiä.) Suonpään tekstissä nousee esiin myös Saku Timonen. Tai se miten Saku Timosen poliittinen vihollisuus on muotoutunut. ”En minä tuotakaan väkivallantekoa hyväksy, sen enempää kuin mitään muutakaan väkivaltaa, mutta ainakin tämä mies yritti vastustaa natseja.” En ole lukenut pahempaa asenneroskaa sitten Päivi Räsäsen Pride-provokaation!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vandalismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vandalismi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Johtaako teknologistuminen resurssitalouteen?
Nykyaikana korostetaan ammattitaitoa ja työntekemistä. Nämä ovat yhteiskuntamme "kansalaisvelvollisuuksia" (vähintään epävirallisesti). Tämän takana on se, miten yhteiskunnat tulevat nykyään toimeen. Karkeasti sanoen henki on se, että maat joilla on kaivoksia ja resursseja ovat yleensä kehitysmaita. Niissä resurssien tuottaminen on ikään kuin alin porras. Kehittyneemmät maat taas käsittelevät näitä resursseja. Ja tähän liittyy joko suoraan työtä ja johtamista. Tälle työlle halutaan hyvä arvo ja tätä halutaan verottaa ankarasti.
Tämä on siitä hauska asia että tämä ei välttämättä tule mieleen. Sillä moderni kapitalismi haluaa yleensä polkea työn hintaa. Mutta tässä unohtuu se, että kaikki työ ei ole samanlaista. ; Jos suutari tekee kenkiä, hänen ahkeruutensa voi lisätä hänen tulojaan mutta vain "lineaarisesti". Mutta jos joku suunnittelee kenkiä joita suutarit sitten suoritusperustaisesti tekevät, hän saa tuloja hyvin monesta eri lähteestä. Näin ollen on kannattavampaa panostaa jo menestyneisiin suunnittelijoihin. Suorittavan työn palkkaamista voidaan tässä kontekstissa tallata.
1: Ja erikoista kyllä vaikka progressiivinen verotus on se jota köyhät usein ajavat, sen kanssa käy helposti kuten Soinin tuulivoimaloiden verotukselle. Jos valtio saa isomman veroprosentin niiltä joilla on korkeat tulot ja jotka ovat nimenomaan "suunnittelu-ohjaustyössä", on kannattavaa maksimoida heidän tulojaan. (Kunhan he eivät vain siirrä rahojaan veroparatiiseihin.) Soinihan teki siitä erikoisesti että nyt kun kunnat eivät ole hyötyneet tuulimyllyistä ja tämä on rajoittanut tuulivoimaa kun tuulivoima on tuonut tuloja muille ja kunnat ovat saaneet valituksia melusta. Mutta nyt kun niitä verotetaan, kunnilla on insentiivi suostua tuulivoimaloiden tekemiseen.
Teknologistuminen kuitenkin muuttaa paljon. Itse olen niitä ihmisiä jotka näkevät että työn kannalta "ihmisissä ei ole mitään kovin erityistä". (Olen tässä mielessä vähän kuten luddiitit. Tosin ilman vandalismia. En harjoita tuotantovälineiden tuhoamista. Tai kannata sellaiseen kannustamista.) Toisin sanoen katson että teknologialla voidaan tehdä hirveän paljon sellaisia töitä joita ihmiset tekevät. Ja koneet eivät väsy eivätkä nuku. Eivätkä vaadi tuntipalkkaa. ; Tässä mielessä itse pelkäänkin että prosentuaalisesti suuri määrä työtä voidaan menettää tyystin koneille. Ja jos ennen vastassa on ollut teknologian yläraja ja se että ihminen voi tehdä jotain jota kone ei voi, niin tekniikan kehitys kaventaa tätä kuilua. Ellei peräti joskus ylitä sitä. Tällöin ei ole sellaista uutta alaa jolle siirryttäisiin. Jos menneisyydessä teknologia on tuhonnut mekaanista, tylsää, fyysistä, ikävää ja vaarallista työtä, on tämä ollut hyvä. Sillä työvoimaa on siirretty tekemään muita tehtäviä. Teknologia on myös avannut uusia aloja.
1: Nykyinen toimistotyöntekijä tekee töitä tietokoneella, ja vaikka koneet helpottavat monia töitä, esimerkiksi laskentaa, joita on ennen tehty päässälaskien, ei toimistotyöntekijöillä ole entistä enemmän vapaata. (Tai jos on, se on eturyhmien ja työehtosopimusten ansiota.) Sen sijaan teknologia on mahdollistanut uusia toimenpiteitä ja toimistotyöntekijä joutuu ahkeroimaan joko aikaisempaa monialaisemmin useammassa eri tehtävässä. Tai sitten hän joutuu tekemään tätä entisentyylistä työtä aikaisempia suurempia massoja. Koska työ ja sen verottaminen ovat tärkeitä, ei työn loppumista tarvitse pelätä. Paitsi jos teknologia tekee tämän kaiken muun työn. Työ ei lopu tekemällä. Se loppuu sillä että tehdään mekaanisia tekijöitä sille työlle.
Tästä voi seurata sellainen tilanne että valtiolla ei ole varaa maksaa passivoivaa tukea ihmisille jotka eivät ole töissä. Koska työtä tekeviä on hyvin paljon. Nykyaikana kun yhteiskunnan velvollisuus on se, että ollaan töissä, onnistuu koska työllisyysprosentti on kuitenkin vielä kohtuu suuri. Mutta kun työttömiä jotka eivät saa työtä on enemmän, yhä harvempi "ostaa tämän argumentin". Ja toisaalta ei sosiaalipuolen töitä oikein voida jättää maksamattakaan. Koska kyseessä ei ole pelkästään se että etiikka edellä "elätetään jotta eläisivät". Vaan koska jos ihmisellä ei ole ruokaa eikä muuta keinoa hankkia sitä, hän tarvittaessa ryöstää sitä. (Ja jos yksilön etiikka ei omasta puolestaan auttaisi vaan poikkeusyksilö uhrautuisi, niin puolisonsa ja lastensa puolesta uhrautujia löytyisi näistäkin.)
Siksi itse uskonkin että teknologian kehitys johtaa siihen että työn ja kuluttamisen merkitys yhteiskunnan rikkauden takana heikkenee. Tuottamisesta tulee halpaa kun sen tekee kone. Se, mikä merkitsee enemmän on tuotantokustannus. Näin ollen ei ole mahdotonta että tulevaisuudessa on jonkinlainen kansalaispalkka-ajatus. Ja resurssien hinta tulee olemaan määräävämpi. Tämä "resurssitalous" onkin siitä kiinnostavaa että se johtaa varmasti monin paikoin paluuseen kohti "hyvinkin ikiaikaisia talousjärjestelmiä".
Tämä on siitä hauska asia että tämä ei välttämättä tule mieleen. Sillä moderni kapitalismi haluaa yleensä polkea työn hintaa. Mutta tässä unohtuu se, että kaikki työ ei ole samanlaista. ; Jos suutari tekee kenkiä, hänen ahkeruutensa voi lisätä hänen tulojaan mutta vain "lineaarisesti". Mutta jos joku suunnittelee kenkiä joita suutarit sitten suoritusperustaisesti tekevät, hän saa tuloja hyvin monesta eri lähteestä. Näin ollen on kannattavampaa panostaa jo menestyneisiin suunnittelijoihin. Suorittavan työn palkkaamista voidaan tässä kontekstissa tallata.
1: Ja erikoista kyllä vaikka progressiivinen verotus on se jota köyhät usein ajavat, sen kanssa käy helposti kuten Soinin tuulivoimaloiden verotukselle. Jos valtio saa isomman veroprosentin niiltä joilla on korkeat tulot ja jotka ovat nimenomaan "suunnittelu-ohjaustyössä", on kannattavaa maksimoida heidän tulojaan. (Kunhan he eivät vain siirrä rahojaan veroparatiiseihin.) Soinihan teki siitä erikoisesti että nyt kun kunnat eivät ole hyötyneet tuulimyllyistä ja tämä on rajoittanut tuulivoimaa kun tuulivoima on tuonut tuloja muille ja kunnat ovat saaneet valituksia melusta. Mutta nyt kun niitä verotetaan, kunnilla on insentiivi suostua tuulivoimaloiden tekemiseen.
Teknologistuminen kuitenkin muuttaa paljon. Itse olen niitä ihmisiä jotka näkevät että työn kannalta "ihmisissä ei ole mitään kovin erityistä". (Olen tässä mielessä vähän kuten luddiitit. Tosin ilman vandalismia. En harjoita tuotantovälineiden tuhoamista. Tai kannata sellaiseen kannustamista.) Toisin sanoen katson että teknologialla voidaan tehdä hirveän paljon sellaisia töitä joita ihmiset tekevät. Ja koneet eivät väsy eivätkä nuku. Eivätkä vaadi tuntipalkkaa. ; Tässä mielessä itse pelkäänkin että prosentuaalisesti suuri määrä työtä voidaan menettää tyystin koneille. Ja jos ennen vastassa on ollut teknologian yläraja ja se että ihminen voi tehdä jotain jota kone ei voi, niin tekniikan kehitys kaventaa tätä kuilua. Ellei peräti joskus ylitä sitä. Tällöin ei ole sellaista uutta alaa jolle siirryttäisiin. Jos menneisyydessä teknologia on tuhonnut mekaanista, tylsää, fyysistä, ikävää ja vaarallista työtä, on tämä ollut hyvä. Sillä työvoimaa on siirretty tekemään muita tehtäviä. Teknologia on myös avannut uusia aloja.
1: Nykyinen toimistotyöntekijä tekee töitä tietokoneella, ja vaikka koneet helpottavat monia töitä, esimerkiksi laskentaa, joita on ennen tehty päässälaskien, ei toimistotyöntekijöillä ole entistä enemmän vapaata. (Tai jos on, se on eturyhmien ja työehtosopimusten ansiota.) Sen sijaan teknologia on mahdollistanut uusia toimenpiteitä ja toimistotyöntekijä joutuu ahkeroimaan joko aikaisempaa monialaisemmin useammassa eri tehtävässä. Tai sitten hän joutuu tekemään tätä entisentyylistä työtä aikaisempia suurempia massoja. Koska työ ja sen verottaminen ovat tärkeitä, ei työn loppumista tarvitse pelätä. Paitsi jos teknologia tekee tämän kaiken muun työn. Työ ei lopu tekemällä. Se loppuu sillä että tehdään mekaanisia tekijöitä sille työlle.
Tästä voi seurata sellainen tilanne että valtiolla ei ole varaa maksaa passivoivaa tukea ihmisille jotka eivät ole töissä. Koska työtä tekeviä on hyvin paljon. Nykyaikana kun yhteiskunnan velvollisuus on se, että ollaan töissä, onnistuu koska työllisyysprosentti on kuitenkin vielä kohtuu suuri. Mutta kun työttömiä jotka eivät saa työtä on enemmän, yhä harvempi "ostaa tämän argumentin". Ja toisaalta ei sosiaalipuolen töitä oikein voida jättää maksamattakaan. Koska kyseessä ei ole pelkästään se että etiikka edellä "elätetään jotta eläisivät". Vaan koska jos ihmisellä ei ole ruokaa eikä muuta keinoa hankkia sitä, hän tarvittaessa ryöstää sitä. (Ja jos yksilön etiikka ei omasta puolestaan auttaisi vaan poikkeusyksilö uhrautuisi, niin puolisonsa ja lastensa puolesta uhrautujia löytyisi näistäkin.)
Siksi itse uskonkin että teknologian kehitys johtaa siihen että työn ja kuluttamisen merkitys yhteiskunnan rikkauden takana heikkenee. Tuottamisesta tulee halpaa kun sen tekee kone. Se, mikä merkitsee enemmän on tuotantokustannus. Näin ollen ei ole mahdotonta että tulevaisuudessa on jonkinlainen kansalaispalkka-ajatus. Ja resurssien hinta tulee olemaan määräävämpi. Tämä "resurssitalous" onkin siitä kiinnostavaa että se johtaa varmasti monin paikoin paluuseen kohti "hyvinkin ikiaikaisia talousjärjestelmiä".
torstai 30. kesäkuuta 2016
JT -vandalismi
Jehovan Todistajia voi yleensä moittia lähinnä tylsyydestä, ovikellojen soittamisesta, tylsyydestä, entisten jäsentensä kohtelusta, ovikellon soittamisesta, senhetkisten jäsenten kyyläämisestä ties millä kirjanpidolla, tylsyydestä, erikoisista henkilörekisterijärjestelmistä, höyrähtäneistä Raamatuntulkinnoista ja ovikellon soittamisesta.
Joskus tähän tulee kuitenkin ikonoklastista rytmitystä. Olin hyvin yllättynyt lukiessani siitä miten JT:t olivat vandalisoineet muinaisen, vuosituhansia vanhan, temppelin Meksikossa. Syynä oli se että temppeli "ei ollut kristillinen". (Suomen kaavan mukaan kai "Raamatun mukainen".) Tekoa perusteltiin uskonnonharjoittamisella. Hienoa uskonnonharjoittamista. Etenkin kun tiedostaa että JT:t eivät oikein itse osaa rakentaa vastaavantasoisia temppeleitä tilalle edes nykyteknologiallaan.
Temppu on siitä erikoinen että edes uskonnollisille symboleille allergiset vapaa-ajattelijat eivät yleensä iske ns. kuolleiden uskontojen historialliseen tai arkeologiseen jäämistöön. (Koska uskonnossa symboli ei ole se mille he ovat allergisia vaan siihen vallankäyttöön jota käytetään symbolien kautta elossa olevissa uskonnoissa.) Heidän sekularisminsa ei ole taipunut tämänsorttiseen ikonoklasmiin. Tämän takana lienee JT -läisille yleinen ristiriita : Sitä perustellaan että ollaan valistuneesti tiedolla tuhoamassa esimerkiksi afrikkalaisten taikauskoja. Kun kuitenkin tosiasiassa taikauskoon liittyviin ilmiöihin uskotaan aika vakaastikin ja sitten vain selitetään että oikeasti demonit niissä puhuvat tai viestivät. Eli ilmiölle tarjotaan selitys ja tavan harjoittaminen muutetaan pahuudeksi. Sen sijaan että osoitettaisiin että tälläisiä demonihenkikeskusteluja ei tapahdu vaan niiden takana on erilaisia temppuja.
Joskus tähän tulee kuitenkin ikonoklastista rytmitystä. Olin hyvin yllättynyt lukiessani siitä miten JT:t olivat vandalisoineet muinaisen, vuosituhansia vanhan, temppelin Meksikossa. Syynä oli se että temppeli "ei ollut kristillinen". (Suomen kaavan mukaan kai "Raamatun mukainen".) Tekoa perusteltiin uskonnonharjoittamisella. Hienoa uskonnonharjoittamista. Etenkin kun tiedostaa että JT:t eivät oikein itse osaa rakentaa vastaavantasoisia temppeleitä tilalle edes nykyteknologiallaan.
Temppu on siitä erikoinen että edes uskonnollisille symboleille allergiset vapaa-ajattelijat eivät yleensä iske ns. kuolleiden uskontojen historialliseen tai arkeologiseen jäämistöön. (Koska uskonnossa symboli ei ole se mille he ovat allergisia vaan siihen vallankäyttöön jota käytetään symbolien kautta elossa olevissa uskonnoissa.) Heidän sekularisminsa ei ole taipunut tämänsorttiseen ikonoklasmiin. Tämän takana lienee JT -läisille yleinen ristiriita : Sitä perustellaan että ollaan valistuneesti tiedolla tuhoamassa esimerkiksi afrikkalaisten taikauskoja. Kun kuitenkin tosiasiassa taikauskoon liittyviin ilmiöihin uskotaan aika vakaastikin ja sitten vain selitetään että oikeasti demonit niissä puhuvat tai viestivät. Eli ilmiölle tarjotaan selitys ja tavan harjoittaminen muutetaan pahuudeksi. Sen sijaan että osoitettaisiin että tälläisiä demonihenkikeskusteluja ei tapahdu vaan niiden takana on erilaisia temppuja.
maanantai 28. joulukuuta 2015
Ehdotus uuden kansallislaulun paikaksi
Elämme Suomessa. Se on sivistysvaltio. Hyvinvointivaltio. Maa joka on kristillinen eikä koostu ISIS -terrorismista. (Tosin täytyy muistaa, että oikeasti ei saisi kutsua ISIStä ISIKseksi. Sen sijaan sitä piti kutsua sillä toisella nimellä. Mikä se oli? "douche"?)
Tämä tarkoittaa sitä, että kansallismieliset voivat olla rohkeita ja auttaa yhteisöään parhaansa mukaan. Ja tämä parhaansa mukaan. Tästä hengestä hyvänä esimerkkinä olkoot Markus Jansson; Tuo mies jonka luona Poe on aina vahvana. Onkin kieltämättä syytä miettiä sitä, minkälaisia puuhastelijoita ja kädettömiä amatöörejä maahanmuuttokeskusten polttelussa on.
Ja tietenkin hieman vaikutusvaltaisempi joukko. Sellainen joukko jonka puheita otetaan hyvin vakavasti. Sellaisella tavalla jossa kehotetaan enemmänkin kuuntelemaan. Sellainen jonka leimaaminen trollin provokaatioksi olisi punaviherkuplaan menemistä.
Tässä kontekstissa sitten on luettava MV -lehteä. Siellä kerrotaan, että "Seinäjoen VOK! Palomiehet kertoivat, että maksaa veronmaksajille noin 600€ kerta, kun he käyvät, eli 2-5 kertaa viikossa, ja kuukaudessa parhaimmillaan 20 kertaa." ... "Pakolaiskeskus Seinäjoki, 2- 5 kertaa viikossa kakarat pihalle. Lastensuojeluasia?" ... "Jos kotiisi tulisi palokunta 4 kertaa viikossa, niin olisiko lastensuojelu kimpussasi saman tien?"
Jossain menee ironiamittari rikki. Mieleni tekisi kysyä että mitä jos joku ulkopuolinen kävisi polttelemassa kotia kovin usein niin olisiko tämä syytä ottaa poliisiasiaksi. Mutta tässä unohtuisi se, että monille maahanmuuttokriitikoille polttamiset ovat vain ennaltaehkäisevää Suomen puolustamista. (Konsepti on kaduilla tuttu "ennaltaehkäisevän väkivallan" nimellä väkivaltarikoksissa.) Koska kysymys heille on kansallismielisyydestä joka vaatii hyvin uudenlaisia arvoja. Tarkalleen ottaen yhtä arvoa ja vain yhtä arvoa. Ehdotankin että uusi patrioottinen Suomi ottaa itselleen sopivan uuden kansallislaulun. Sellainen on jo sävelletty. Siinä lauletaan vain tuosta yhdestä arvosta.
Tämä tarkoittaa sitä, että kansallismieliset voivat olla rohkeita ja auttaa yhteisöään parhaansa mukaan. Ja tämä parhaansa mukaan. Tästä hengestä hyvänä esimerkkinä olkoot Markus Jansson; Tuo mies jonka luona Poe on aina vahvana. Onkin kieltämättä syytä miettiä sitä, minkälaisia puuhastelijoita ja kädettömiä amatöörejä maahanmuuttokeskusten polttelussa on.
Ja tietenkin hieman vaikutusvaltaisempi joukko. Sellainen joukko jonka puheita otetaan hyvin vakavasti. Sellaisella tavalla jossa kehotetaan enemmänkin kuuntelemaan. Sellainen jonka leimaaminen trollin provokaatioksi olisi punaviherkuplaan menemistä.
Jossain menee ironiamittari rikki. Mieleni tekisi kysyä että mitä jos joku ulkopuolinen kävisi polttelemassa kotia kovin usein niin olisiko tämä syytä ottaa poliisiasiaksi. Mutta tässä unohtuisi se, että monille maahanmuuttokriitikoille polttamiset ovat vain ennaltaehkäisevää Suomen puolustamista. (Konsepti on kaduilla tuttu "ennaltaehkäisevän väkivallan" nimellä väkivaltarikoksissa.) Koska kysymys heille on kansallismielisyydestä joka vaatii hyvin uudenlaisia arvoja. Tarkalleen ottaen yhtä arvoa ja vain yhtä arvoa. Ehdotankin että uusi patrioottinen Suomi ottaa itselleen sopivan uuden kansallislaulun. Sellainen on jo sävelletty. Siinä lauletaan vain tuosta yhdestä arvosta.
lauantai 12. joulukuuta 2015
Onko pyromania kulttuurinen vai geneettinen erityispiirre?
Niin. Onko? Joka tapauksessa täytyy toivoa että maahanmuuttajat integroituvat maahamme huonosti. Muuten he voivat tehdä tulkinnan siitä että perussuomalaisilla on tilastollinen yliedustus tuhopolttoihin, myös sellaisiin joiden kohdalla tehdään "evakuointeja", jolloin ero tuhopolton ja murhapolton välillä on helposti tuurissa.
Sillä jos luulevat että maassa eletään maan tavalla, niin valelisivat uusnatsien kerhotilat bensiinillä, naulaisivat ovet kiinni, raapaisisivat tulitikkua ja seuraavana päivänä selittäisivät että kännissä ja läpällä tekivät. Uhkaisivat tappaa kriitikkonsa jos nämä ovat miehiä. Ja raiskata jos nämä ovat naisia.
Sillä jos luulevat että maassa eletään maan tavalla, niin valelisivat uusnatsien kerhotilat bensiinillä, naulaisivat ovet kiinni, raapaisisivat tulitikkua ja seuraavana päivänä selittäisivät että kännissä ja läpällä tekivät. Uhkaisivat tappaa kriitikkonsa jos nämä ovat miehiä. Ja raiskata jos nämä ovat naisia.
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Mekan historian tuhoamisesta
Helsingin Sanomissa kerrottiin miten Mekassa on uudelleenrakennettu ankarasti. Mekan ja Medinan kaupungeista 95% islamin varhaishistorian aikaisista rakennuksista on purettu parin vuosikymmenen aikana. Paikalle tulee pyhiinvaeltajia, pyhiinvaellus on peräti osa uskontoa. (On kieltämättä kiinnostavaa että uskontoihin liittyy tälläistä turismia. Pyhiinvaelluksia on harrastettu euroopassakin. Ja nykyaikanakin on aivan erityinen uskovaisten luokka jotka matkustelevat Israeliin.) Ihmiset tulevat uskonnollis-historiallisen taustan vuoksi mutta talousasiat painavat.
Tämä on kieltämättä hyvin ärsyttävä tilanne.
Ensimmäinen assosiaatio tulee helposti vandalismiin. Esimerkiksi ISIS on ansioitunut historiallisten rakennusten tuhoamisessa. Bamian kaupungista talebanien vuonna 2001 tuhoamat Buddha-patsaat. Ja vastaavat. Lopputuloksen kannalta asia on tietysti melkolailla sama. Kohde on tuhottu.
Minulla on ollut jopa vähän sellainen henki että kulttuurit jotka tuhoavat kulttuuriperintöä joutunevat tekemään tätä osittain siksi että he itse eivät kykene tuottamaan mitään samanlaista. Tämänlaisen muistutuksesta, etenkin vääräoppisen muistutuksesta, on tietenkin luontevaa päästä eroon ja saada tätä kautta jonkinlainen valta tämän ärsyttävän asian yli.
Siksi suhtaudunkin hyvin eri tavalla siihen että talibanit tuhosivat Buddhapatsaita kuin sitä että kun vuonna 1453 osmannit valtasivat Konstantinopolin, ja tuolloin kristillisenä kirkkona ollut Hagia Sofia korjattiin moskeijaksi. Rakennus oli päässyt hieman rapistumaan ja korjaamisen yhteydessä talon käyttötapa muuttui tavalla joka varmasti ärsytti - ja tiettävästi ärsyttää yhä - monia kristittyjä syvästi.
1: Kun minun fundamentalistiagnostikkojen armeijat valloittavat Suomen niin takaan että kaupungin kirkoista tehdään pubeja ja moskeijoista pekonipurilaispaikkoja. Mutta se, että hakkaisin rakennukset taltalla palasiksi siksi että näissä taloissa olisi jokin maaginen kristillinen voima joka olisi tuhottava hajottamalla rakennus. Jääkööt muistomerkiksi siitä että paikalla oli ennen jotain joka päihitettiin. Ja että rakennuksissa ei ole mitään sellaista uljautta joka uhmaisipeniksiämme omaa mahtiamme. Olkoon näytillä vertailupisteenä tai haasteena josta pitää parantaa.
Toki analogia ei päde täysin.
On olemassa oleellisia erojakin. Ehkä näkyvin asia on se, että ISIS ja talebanit tuhosivat vääräoppista materiaalia kun tässä on isketty omaan kulttuuriperinteeseen. Toisaalta tämä tuhoaminen on Mekan ja Medinan kohdalla tehty omistusoikeuteen viitaten. Kun maat ja rakennukset ovat omistuksessa, kyseessä on eräässä mielessä astetta enemmän vain talojen purkaminen.
Suomessakin tämänlaista asennetta on ollut paljon. Itse asiassa Suomessa rakennuskanta on jopa hämmentävän nuorta. Näin ollen emme ole niin kaukana Mekasta ja Medinasta - oikeastaan se oleellisin ero on hieman nolo. Meillä ei ole samantasoista historiallista rakennuskantaa jota säilyttää. Ei ole edes yhtään mahtiuskontoa tullut meidän Suomalaisesta hulluudesta.
On kuitenkin hyvä tiedostaa että silti asioista voidaan pahastua ja jotkut temput edellyttävät pahaa huonoa makua. Esimerkiksi Suomenlinna on Uncesco -kohde joten voidaan nähdä että se on periaatteessa jollain abstraktilla tasolla "koko ihmiskunnan omaisuutta". Sellaista ei pidä rikkoman minkään omistusoikeuden nimessä. Toisaalta Suomenlinnan vieressä oleva Vallisaari ei ole Unescon listoilla. Mutta sinnekin tornitalojen pykääminen osoittaisi huonoa makua vaikka tälläistä ylevää ja mahtipontista statusta paikalle ei olekaaan saatu.
Aleksanterin Patteri esimerkiksi edustaa Venäläistä rakentamista ja voidaan nähdä siksi jossain määrin hieman sidoksissa "Suomen vihollisiin". Silti rakennuksen purkaminen ja sen päälle "Jonkun Viitasaarelaistyylisen Sahan" perustaminen osoittaisi muuhunkin kuin kykyyn laskeskella palovakuutuksien perään.
Tämä on kieltämättä hyvin ärsyttävä tilanne.
Ensimmäinen assosiaatio tulee helposti vandalismiin. Esimerkiksi ISIS on ansioitunut historiallisten rakennusten tuhoamisessa. Bamian kaupungista talebanien vuonna 2001 tuhoamat Buddha-patsaat. Ja vastaavat. Lopputuloksen kannalta asia on tietysti melkolailla sama. Kohde on tuhottu.
Minulla on ollut jopa vähän sellainen henki että kulttuurit jotka tuhoavat kulttuuriperintöä joutunevat tekemään tätä osittain siksi että he itse eivät kykene tuottamaan mitään samanlaista. Tämänlaisen muistutuksesta, etenkin vääräoppisen muistutuksesta, on tietenkin luontevaa päästä eroon ja saada tätä kautta jonkinlainen valta tämän ärsyttävän asian yli.
Siksi suhtaudunkin hyvin eri tavalla siihen että talibanit tuhosivat Buddhapatsaita kuin sitä että kun vuonna 1453 osmannit valtasivat Konstantinopolin, ja tuolloin kristillisenä kirkkona ollut Hagia Sofia korjattiin moskeijaksi. Rakennus oli päässyt hieman rapistumaan ja korjaamisen yhteydessä talon käyttötapa muuttui tavalla joka varmasti ärsytti - ja tiettävästi ärsyttää yhä - monia kristittyjä syvästi.
1: Kun minun fundamentalistiagnostikkojen armeijat valloittavat Suomen niin takaan että kaupungin kirkoista tehdään pubeja ja moskeijoista pekonipurilaispaikkoja. Mutta se, että hakkaisin rakennukset taltalla palasiksi siksi että näissä taloissa olisi jokin maaginen kristillinen voima joka olisi tuhottava hajottamalla rakennus. Jääkööt muistomerkiksi siitä että paikalla oli ennen jotain joka päihitettiin. Ja että rakennuksissa ei ole mitään sellaista uljautta joka uhmaisi
Toki analogia ei päde täysin.
On olemassa oleellisia erojakin. Ehkä näkyvin asia on se, että ISIS ja talebanit tuhosivat vääräoppista materiaalia kun tässä on isketty omaan kulttuuriperinteeseen. Toisaalta tämä tuhoaminen on Mekan ja Medinan kohdalla tehty omistusoikeuteen viitaten. Kun maat ja rakennukset ovat omistuksessa, kyseessä on eräässä mielessä astetta enemmän vain talojen purkaminen.
Suomessakin tämänlaista asennetta on ollut paljon. Itse asiassa Suomessa rakennuskanta on jopa hämmentävän nuorta. Näin ollen emme ole niin kaukana Mekasta ja Medinasta - oikeastaan se oleellisin ero on hieman nolo. Meillä ei ole samantasoista historiallista rakennuskantaa jota säilyttää. Ei ole edes yhtään mahtiuskontoa tullut meidän Suomalaisesta hulluudesta.
On kuitenkin hyvä tiedostaa että silti asioista voidaan pahastua ja jotkut temput edellyttävät pahaa huonoa makua. Esimerkiksi Suomenlinna on Uncesco -kohde joten voidaan nähdä että se on periaatteessa jollain abstraktilla tasolla "koko ihmiskunnan omaisuutta". Sellaista ei pidä rikkoman minkään omistusoikeuden nimessä. Toisaalta Suomenlinnan vieressä oleva Vallisaari ei ole Unescon listoilla. Mutta sinnekin tornitalojen pykääminen osoittaisi huonoa makua vaikka tälläistä ylevää ja mahtipontista statusta paikalle ei olekaaan saatu.
Aleksanterin Patteri esimerkiksi edustaa Venäläistä rakentamista ja voidaan nähdä siksi jossain määrin hieman sidoksissa "Suomen vihollisiin". Silti rakennuksen purkaminen ja sen päälle "Jonkun Viitasaarelaistyylisen Sahan" perustaminen osoittaisi muuhunkin kuin kykyyn laskeskella palovakuutuksien perään.
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Ikkunankarmivaa soitantaa
Muinoin oli lystit halpoja. Pojanviikarit esimerkiksi rakensivat pirunviuluja. Ikkunan karmiin lasinkulmaan kiinnitettiin nasta kitin alle, vasten lasia. Tähän nastaan tahi naulaan sitten kiinnitettiin rautalanka tai karhunlanka. Tätä narua hinkattiin ja kuului hirveä ujellus. Kun lasi resonoi sen piikin kanssa. (Tarvittaessa soitin purkautui kun nykäisi vahvasti. Joskus lanka katkesi ja nasta jäi ikkunankulmaan.)
Nykyään lasia ja kiinnitteitä on periaatteessa helppoa saada. Siksi voisi tehdä eri kokoisista laseista koostuvan kannettavan pirunviuluston. Niistä lähtisi erimittaisia lankoja. Näitä soitettaisiin sitten hartsilla. Erilaiset mourunnat saisi esiin taituriniekka.
Soittimelle voisi antaa nimeksi perkelele.
Nykyään lasia ja kiinnitteitä on periaatteessa helppoa saada. Siksi voisi tehdä eri kokoisista laseista koostuvan kannettavan pirunviuluston. Niistä lähtisi erimittaisia lankoja. Näitä soitettaisiin sitten hartsilla. Erilaiset mourunnat saisi esiin taituriniekka.
Soittimelle voisi antaa nimeksi perkelele.
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Pidä kiusankappaleet lähempänä, negatiivisuushaaste pv 3
Paikallisympäristö luo aina oman osansa arkeen ja elämään.
1: Keravan kollit. Paikalliset, ilmeisesti nuoret, ilmeisesti jalan, ovat sytytelleet lähialueella 5 roskakatosta. Sankarointiin ei ollut mennyt paljoa aikaa mutta vaikuttaa ympäristön viihteyteen. Puhuinko ympäristön viihtyisyydestä Keravalla? Kerava on kaunis, paitsi se alue missä asun. Se koostuu betonitaloista ja asfalttitasangosta. Vieressä parkkitalo. Ikkunassa McDonaldsnäkymä ja junarata. Ainut mikä palaa ovat roskakatokset jotka ovat irrallisia niin että palo ei oikein mitenkään leviä. Tavallaan sopii ympäristöön johon voisi liittää Mad Maxia. Valitettavasti en nauti koherenteissa teatterikulisseissa elämisestä. Olisi miellyttävää jos alueen ainoita viihtyisiä asioita ei pistettäisi paskaksi. Minäkin kohdistan paskaksi pistämiseni mieluummin johonkin irvokkaaseen. Kuten tälläisiin tulitikkuleikkiviin ääliöihin.
2: Keravan liikehdintä. Asun junaradan vieressä joten tästä tulee ääntä. Tähän on tavallaan tottunut. Junalla on ihmisiä joiden henki ei liiku mutta perse liikkuu töihin. En voi kuvitella lomamatkailua junissa. Nyt Helsinki-Vantaalla on jotain lentoasematöitä. Lentävät koneet talon yli koko ajan. Vähemmän kuin Korsossa, mutta siellä vuosien varrella totuin asiaan. Ja siellä ei ollut junia joihin olisi totuttava. Lentokoneella ihmisen mieli ja perse lentää. En osaa kuvitella työmatkoja lentokoneella tehtäviksi vaikka joku niitäkin kai tekee. Lisäksi lähellä on Keravan kirkko joka soittaa kelloja. Tämä on ilmeisesti kulttuuria ja sen tehtävänä on liikuttaa ihmisiä. Kirkko on yleensä melko tyhjä joten kellonsoitto ei liikuttane kuin allekirjoittaneen persettä. Kiroilemaan jonnekin. Kiroilemaan esimerkiksi sitä että sielukaan ei liiku äänettömästi. Eikä se liiku ilmeisesti äänen kanssakaan.
3: Kotoisa lähiympäristö, eli puolisoni, on päättänyt ostaa Playstation 4:sen. Saan siihen "Assassins Creedin Unityn" vasta kun lomani alkaa. Muka vaan sen takia että muuten pelaan kaikki vapaa-ajat ja voin nukahtaa töissä. Muka vaan sen pohjalla että näin on meinannut käydä menneisyydessä joka kerran. Pakkomielle on muka hyvä syy olla ostamatta, se että tykkää pelistä on syy olla ostamattas itä. Jumalauta! Miksi sitten ostaa se konsolikaan? Meillä pelataan tällä hetkellä Playstation 3:sta. "Oblivionia". Kyllä siinäkin riittäisi pelattavaa.
Bonus : Oma itse ja oma mieli luo virtuaalisen lähiympäristön. Viime yönä näin painajaista jossa tuntemattomat isot steroidijääkiekkoilijoiden näköiset miehet huutelivat uhkaavasti. Kyselin heiltä että ovatko he hakkaamassa minut. Sanoivat että kyllä. Potkaisin toista munille ja purin kurkusta. Toista löin peukalolla silmään. (Ihan kuin turpaan saamiset vuosien takaa muka ei tekisi mitään raumoja eräille. Kyllä tekee! Pidä itseäsi optimistina ja ihmisiin luottavana tälläisen kanssa! Paskinta on se, että näistä unista tulee hyvä mieli hänelle itselleen. Samalla paska. Mutta katharsiksen saa silti.) Tähän heräsin. Olisin voinut nukkua vielä puoli tuntia. Sellaista on turha yrittää nukkua uudestaan.
1: Keravan kollit. Paikalliset, ilmeisesti nuoret, ilmeisesti jalan, ovat sytytelleet lähialueella 5 roskakatosta. Sankarointiin ei ollut mennyt paljoa aikaa mutta vaikuttaa ympäristön viihteyteen. Puhuinko ympäristön viihtyisyydestä Keravalla? Kerava on kaunis, paitsi se alue missä asun. Se koostuu betonitaloista ja asfalttitasangosta. Vieressä parkkitalo. Ikkunassa McDonaldsnäkymä ja junarata. Ainut mikä palaa ovat roskakatokset jotka ovat irrallisia niin että palo ei oikein mitenkään leviä. Tavallaan sopii ympäristöön johon voisi liittää Mad Maxia. Valitettavasti en nauti koherenteissa teatterikulisseissa elämisestä. Olisi miellyttävää jos alueen ainoita viihtyisiä asioita ei pistettäisi paskaksi. Minäkin kohdistan paskaksi pistämiseni mieluummin johonkin irvokkaaseen. Kuten tälläisiin tulitikkuleikkiviin ääliöihin.
2: Keravan liikehdintä. Asun junaradan vieressä joten tästä tulee ääntä. Tähän on tavallaan tottunut. Junalla on ihmisiä joiden henki ei liiku mutta perse liikkuu töihin. En voi kuvitella lomamatkailua junissa. Nyt Helsinki-Vantaalla on jotain lentoasematöitä. Lentävät koneet talon yli koko ajan. Vähemmän kuin Korsossa, mutta siellä vuosien varrella totuin asiaan. Ja siellä ei ollut junia joihin olisi totuttava. Lentokoneella ihmisen mieli ja perse lentää. En osaa kuvitella työmatkoja lentokoneella tehtäviksi vaikka joku niitäkin kai tekee. Lisäksi lähellä on Keravan kirkko joka soittaa kelloja. Tämä on ilmeisesti kulttuuria ja sen tehtävänä on liikuttaa ihmisiä. Kirkko on yleensä melko tyhjä joten kellonsoitto ei liikuttane kuin allekirjoittaneen persettä. Kiroilemaan jonnekin. Kiroilemaan esimerkiksi sitä että sielukaan ei liiku äänettömästi. Eikä se liiku ilmeisesti äänen kanssakaan.
3: Kotoisa lähiympäristö, eli puolisoni, on päättänyt ostaa Playstation 4:sen. Saan siihen "Assassins Creedin Unityn" vasta kun lomani alkaa. Muka vaan sen takia että muuten pelaan kaikki vapaa-ajat ja voin nukahtaa töissä. Muka vaan sen pohjalla että näin on meinannut käydä menneisyydessä joka kerran. Pakkomielle on muka hyvä syy olla ostamatta, se että tykkää pelistä on syy olla ostamattas itä. Jumalauta! Miksi sitten ostaa se konsolikaan? Meillä pelataan tällä hetkellä Playstation 3:sta. "Oblivionia". Kyllä siinäkin riittäisi pelattavaa.
Bonus : Oma itse ja oma mieli luo virtuaalisen lähiympäristön. Viime yönä näin painajaista jossa tuntemattomat isot steroidijääkiekkoilijoiden näköiset miehet huutelivat uhkaavasti. Kyselin heiltä että ovatko he hakkaamassa minut. Sanoivat että kyllä. Potkaisin toista munille ja purin kurkusta. Toista löin peukalolla silmään. (Ihan kuin turpaan saamiset vuosien takaa muka ei tekisi mitään raumoja eräille. Kyllä tekee! Pidä itseäsi optimistina ja ihmisiin luottavana tälläisen kanssa! Paskinta on se, että näistä unista tulee hyvä mieli hänelle itselleen. Samalla paska. Mutta katharsiksen saa silti.) Tähän heräsin. Olisin voinut nukkua vielä puoli tuntia. Sellaista on turha yrittää nukkua uudestaan.
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Goat Stimulator
ISIS on saanut viime päivinä erikoisia vastustajia. Ensinnä on hyvä mainita siitä miten esimerkiksi Forbes uutisoi anonyymeistä. He ovat ilmoitettu - tai heidän nimissään on ilmoitettu sillä tavalla jolla anonymousin kohdalla ei ole mitään eroa sen kanssa että he ovat ilmoittaneet - että "We are unable to target ISIS because they predominately fight on the ground. But we can go after the people or states who fund them." Samalla on korostunut että vihollinen ei ole islaminusko sinällään.
Sitten on mainittava toinen kritiikkitempaus joka selkeästi "Charlie Hebdo" -iskujen innoittama. Siinäkin mollataan ISIStä. Se on myös tietokonepeli. Peli jota en tunnusta pelanneeni. Mutta johon on liittynyt joitain "Let's Play" -videoita YouTubessa. Joita olen nähnyt. Ja joiden mainosbannerit tuppaavat tarjoamaan alariveillään uskonnollisia mainoksia. Koska, miksipä ei? Pelistä on kirjoitettu lehdissä. Ja siitä on kenties syytä mainita muutamia yksityiskohtia. Pelin nimi on "Muhammad Sex Simulator 2015" ja sen on ohjelmoinut henkilö joka tunnetaan nimellä "gizmo01942". Pelissä harrastetaan seksiä. Vaihtoehtoina on sellaisia herkullisia vaihtoehtoja kuin lammas, vuohi ja joukko ISIS -miehiä. Asentoja on lukuisia ja tarjolla on myös pissaleikkejä. ISIS tuskin pitää pelin tekijästä.
En tiedä mitä poliisi sanoisi tämänlaisen jumalanpilkkapelin omistamisesta, niin sen siveellisyyttä että uskonrauhaa häiritsevien teemojen vuoksi. Enkä tiedä mitä puolisoni sanoisi sen pelaamisesta. Tai voin, mutta en halua kuvitella. Siksi minulla ei ole tätä peliä enkä ole tätä pelannut. En lainkaan, ollenkaan, yhtään. (Kukaan ei nähnyt mitään, ette voi todistaa mitään!)
Molemmissa strategioissa huomattavaa on se, että "sivullisia uhreja tulee". Eli vastustaja ISIS ei ole ainut joka saa ongelmia. Mutta anonyymien kohdalla kohteet ovat "vähemmän sivullisia".
Sitten on mainittava toinen kritiikkitempaus joka selkeästi "Charlie Hebdo" -iskujen innoittama. Siinäkin mollataan ISIStä. Se on myös tietokonepeli. Peli jota en tunnusta pelanneeni. Mutta johon on liittynyt joitain "Let's Play" -videoita YouTubessa. Joita olen nähnyt. Ja joiden mainosbannerit tuppaavat tarjoamaan alariveillään uskonnollisia mainoksia. Koska, miksipä ei? Pelistä on kirjoitettu lehdissä. Ja siitä on kenties syytä mainita muutamia yksityiskohtia. Pelin nimi on "Muhammad Sex Simulator 2015" ja sen on ohjelmoinut henkilö joka tunnetaan nimellä "gizmo01942". Pelissä harrastetaan seksiä. Vaihtoehtoina on sellaisia herkullisia vaihtoehtoja kuin lammas, vuohi ja joukko ISIS -miehiä. Asentoja on lukuisia ja tarjolla on myös pissaleikkejä. ISIS tuskin pitää pelin tekijästä.
En tiedä mitä poliisi sanoisi tämänlaisen jumalanpilkkapelin omistamisesta, niin sen siveellisyyttä että uskonrauhaa häiritsevien teemojen vuoksi. Enkä tiedä mitä puolisoni sanoisi sen pelaamisesta. Tai voin, mutta en halua kuvitella. Siksi minulla ei ole tätä peliä enkä ole tätä pelannut. En lainkaan, ollenkaan, yhtään. (Kukaan ei nähnyt mitään, ette voi todistaa mitään!)
Molemmissa strategioissa huomattavaa on se, että "sivullisia uhreja tulee". Eli vastustaja ISIS ei ole ainut joka saa ongelmia. Mutta anonyymien kohdalla kohteet ovat "vähemmän sivullisia".
perjantai 12. joulukuuta 2014
Senttihelvetistä
Kuulin että työttömyyskorvaukset ja muut vastaavat tuet saadaan nykyään samana päivänä. Tässä kohden tilanne on käsittääkseni muuttunut. Että aikaisemmin tukia olisi tullut sillä tavalla että jokainen ei saa rahaa täsmälleen samana päivänä, vaan eri henkilöt ovat saaneet saman rahamäärän mutta kaikilla ei ole ollut samaa rahansaantipäivää. Mielestäni tämä ei ole hyvä asia. Mielestäni tuet pitäisi nimenomaan porrastaa eri päiville. ; Syynä on se, että olen katsonut sivusta monta kertaa sitä miten työtön luokka diilaa sosiaalisesti keskenään rahoillaan. Siinä yksi lainaa kaverilta kun on saamassa rahaa viikon päästä. Tämä kaveri lainaa ja makselee velkojaan koska on saanut rahat tänään. Syy on selvä.
Syrjäytymistä voi toki tapahtua monesta syystä. Mutta impulssikontrollin puute näyttää olevan hyvinkin merkittävä tekijä. Toki syrjäytymistä tapahtuu masentumisen ja typeryyden vuoksi. Mutta osa syrjäytyneistä on hyvinkin fiksuja. Impulssikontrolli näyttää sen sijaan olevan usein hyvin heikko. Ja kun tämä yhdistyy päihteisiin, on kokonaisuus itseään ruokkiva. Heikolla impulssikontrollilla on vaikeaa pyristellä päihderiippuvuudesta. Ja päihteet heikentävät impulssikontrollia. Jos vartijana olemisesta oppii yhtään mitään niin sen, että valtaosta tekosista on aivan käsittämätöntä typerehtimistä.
1: Tosin minun standardeilla "luokkaretkeläisten" isku Tillanderin panssarilasia vastaan oli idioottimaista. Eikä pelkästään siksi että vandalismi on huono tapa ajaa asioita. Vaan myös siksi että johan sen sanoo järki. Ei tarvitse kuin laskea paljonko panssarilasi kestää ja sitten miettiä miten kovaa impaktia polkupyöräteline antaa lasille. Siinä sitä voi laseskella kuinka kovaa jytyytystä lasi kestää tai ei kestä. Ja miettiä kykeneekö tuottamaan sellaisen voiman. (Ei pysty.) Sen sijaan jos tilanteen ennakoi, hankkii sopivat välineet ja käyttää tieteen voimaa, voi sen haluaman vandalismin suorittaa. Vika on siis paitsi etiikassa niin ennen kaikkea myös toteutuksessa. Saatanan spontaania aggroontumista. Kunnon vallankumous ei synny kaaoottisesta eiorganisoidusta pelleilystä!
Kun "takkirauta" -blogissa selitetään miten yrittäjältä vaaditaan pitkäjänteisyyttä "Jollekin anarkomarkolle voi olla täysin käsittämätöntä ylipäänsä se, että tällainen pienyrittäjäriistoporvari on saattanut pyörittää puljaansa 20-30 vee ennnenkuin hän on saanut sen siihen jamaan, että anarkomarkot poimivat sen vihansa kohteeksi ja särkevät paikat. Tai se, että ruukinmatruunan kaltaiseksi porvariksi nouseminen on pitkällinen projekti joka alkaa jo peruskoulun yläasteella, ja vaatii paljon sitkeyttä, yrittämistä ja kieltäytymisiä sekä usein toimimista lauman arvoja ja laumasieluisuutta vastaan." En voi olla huomauttamatta että tämä on totta. Ja tässä on tavallaan yllättävän syvä ydin. Robert Kurzban nimittäin kertoo "Why everyone (else) is a hypocrite" -kirjassaan kertoo että tahdonvoima on melko vahvasti synnynnäinen. Tahdonvoima on myös ominaisuus eikä mikään varanto jota kulutetaan. Siksi osa ihmisistä sanoo kaikkeen ratkaisuksi sen että sen kuin päättää että tekee sen. Koska heidän omalla kohdallaan se menee niin. Osalla se on sitten paljon heikompaa.
Ja tämä on sen senttihelvetin ydinteema. Kun kaikki saavat rahat samana päivänä, he ovat muutamaa päivää ennen uuden rahan saantia kusessa. Tasaisempi rahantulo auttaa hommat pysymään edes jotenkin kurissa. Siksi tuissa pitäisikin rahan tuloa porrastaa. Jos vanha systeemi todella antoi rahoja hieman eri päivinä niin siihen palaaminen olisi varmasti hyvä. Jos sellaista ei ole ollut, siihen siirtyminen olisi hyvä.
Syrjäytymistä voi toki tapahtua monesta syystä. Mutta impulssikontrollin puute näyttää olevan hyvinkin merkittävä tekijä. Toki syrjäytymistä tapahtuu masentumisen ja typeryyden vuoksi. Mutta osa syrjäytyneistä on hyvinkin fiksuja. Impulssikontrolli näyttää sen sijaan olevan usein hyvin heikko. Ja kun tämä yhdistyy päihteisiin, on kokonaisuus itseään ruokkiva. Heikolla impulssikontrollilla on vaikeaa pyristellä päihderiippuvuudesta. Ja päihteet heikentävät impulssikontrollia. Jos vartijana olemisesta oppii yhtään mitään niin sen, että valtaosta tekosista on aivan käsittämätöntä typerehtimistä.
1: Tosin minun standardeilla "luokkaretkeläisten" isku Tillanderin panssarilasia vastaan oli idioottimaista. Eikä pelkästään siksi että vandalismi on huono tapa ajaa asioita. Vaan myös siksi että johan sen sanoo järki. Ei tarvitse kuin laskea paljonko panssarilasi kestää ja sitten miettiä miten kovaa impaktia polkupyöräteline antaa lasille. Siinä sitä voi laseskella kuinka kovaa jytyytystä lasi kestää tai ei kestä. Ja miettiä kykeneekö tuottamaan sellaisen voiman. (Ei pysty.) Sen sijaan jos tilanteen ennakoi, hankkii sopivat välineet ja käyttää tieteen voimaa, voi sen haluaman vandalismin suorittaa. Vika on siis paitsi etiikassa niin ennen kaikkea myös toteutuksessa. Saatanan spontaania aggroontumista. Kunnon vallankumous ei synny kaaoottisesta eiorganisoidusta pelleilystä!
Kun "takkirauta" -blogissa selitetään miten yrittäjältä vaaditaan pitkäjänteisyyttä "Jollekin anarkomarkolle voi olla täysin käsittämätöntä ylipäänsä se, että tällainen pienyrittäjäriistoporvari on saattanut pyörittää puljaansa 20-30 vee ennnenkuin hän on saanut sen siihen jamaan, että anarkomarkot poimivat sen vihansa kohteeksi ja särkevät paikat. Tai se, että ruukinmatruunan kaltaiseksi porvariksi nouseminen on pitkällinen projekti joka alkaa jo peruskoulun yläasteella, ja vaatii paljon sitkeyttä, yrittämistä ja kieltäytymisiä sekä usein toimimista lauman arvoja ja laumasieluisuutta vastaan." En voi olla huomauttamatta että tämä on totta. Ja tässä on tavallaan yllättävän syvä ydin. Robert Kurzban nimittäin kertoo "Why everyone (else) is a hypocrite" -kirjassaan kertoo että tahdonvoima on melko vahvasti synnynnäinen. Tahdonvoima on myös ominaisuus eikä mikään varanto jota kulutetaan. Siksi osa ihmisistä sanoo kaikkeen ratkaisuksi sen että sen kuin päättää että tekee sen. Koska heidän omalla kohdallaan se menee niin. Osalla se on sitten paljon heikompaa.
Ja tämä on sen senttihelvetin ydinteema. Kun kaikki saavat rahat samana päivänä, he ovat muutamaa päivää ennen uuden rahan saantia kusessa. Tasaisempi rahantulo auttaa hommat pysymään edes jotenkin kurissa. Siksi tuissa pitäisikin rahan tuloa porrastaa. Jos vanha systeemi todella antoi rahoja hieman eri päivinä niin siihen palaaminen olisi varmasti hyvä. Jos sellaista ei ole ollut, siihen siirtyminen olisi hyvä.
torstai 21. elokuuta 2014
Pieni ajatus ; Wikiholisti
Kuten jotkut saattavat arvata, olen tehnyt jonkin verran pätemistä ns. asiallisia muokkauksia wikipediaan. Niissä on lähteet ja kaikki. Lisäksi olen osallistunut hikipediaan, tuohon erikoiseen paikkaan, johon olen tehnyt paljon pätemistä asiattomia muokkauksia.
Wikipediassa on auktoriteetti ja hierarkia, joka on paikoitellen jotain jonka pääosa näyttää joissain aiheissa olevan asiallisten muutosten teon vaikeuttaminen. Siellä auttaa jos tuntee ylläpitäjän ja on saanut mainetta. Luotettavuus ansaitaan. Mikä on tietysti hyvä, mutta tekee tilaa myös valtapelille. Hikipedian autoritaarisempi mutta vallattomampi luonne taas on sitä että olen kahminut sieltä valtavan harvinaisen ja himotun ylläpitäjän statuksen. Statuksen josta eräs aktiivikäyttäjä (Kuri) kertoi seuraavan kuvauksen "jos katsotte Tuoreisiin muutoksiin, jotka näyttävät viisisataa yhdellä kertaa, näette vaihtuvien kasvojen joukossa palaavia, jotka toistavat itsensä jokaisen mieleen, joka selaa 500 tuoreinta muutosta. Näette, että heistä jokainen on ylläpitäjä. Näette, miten täällä on ylevän sarjakuvamainen yhteiskuntarakenne, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan on lähinnä kaksi tasoa: jossa satunnaisten rekisteröitymättömien osaamattomuuksiin puuttuu kaveripiirissä istuva, vakituinen muokkaaja, joista jokainen on ylläpitäjän pestissä ja saa luettavakseen kaikki pyyhityt kulttuurihistorialliset merkittävyydet ja toisten IP-osoitteetkin jos on jalosäätyinen. Paitsi eräs Kuri. Pitäisikö legioona hyviä miehiä laskea alas, vai pitäisikö yksi nostaa ylemmäs? Jätän Teidän pohdittavaksenne, kun järjen ihmiseltä vaikutatte."
En ole pitänyt näitä roolejani kovinkaan pahasti keskenään ristiriitaisina. Vitsini ovat niin kuivia että nörttiä innostaa. Ja asiatekstini ovat, luonnollisesti, niin pellejä että ne tuomitaan vitseiksi. Ja näin olen molempiin sopivassa ja miellyttävässä limbosuhteessa. Kaikki eivät kuitenkaan näe asiaa näin.
Asia paljastuu kenties vahviten kun katsotaan hikipedian asiallista osastoa. Siellä on wikipediasta paljon asiaa. Kokonainen artikkeliosasto. Ja se lähentelee monin paikoin jonkinlaista vittumaisesti muotoiltua sosiologiaa tai ainakin kommentaarein varustettua kronikointia. Ja se itse asiassa parodioimalla ja wikisisäpiirivitsejä/wikimeta-artikkeleja luomalla paljastaa sen miten wikipedia on herkkä asennevammaisuuksille. Itse asiassa siellä löytyy myös virheenbongausta, jota voisi aidosti käyttää parantamaan wikipediaprojektia. Hikipedia tuntee myös vastaiskun wikipedistejen vakioargumentille. Eli sen, että jos löytää virheen niin sen kuin korjaa sen ja wikipedia itsekorjaa itsensä tsädäm. Nimittäin Eutychianus -artikkeli muistuttaa siitä miten Suomen wikipediassa hänen nimensä on ollut vuosia väärin ja asiasta on huomautettu monta vuotta sitten tämän keskustelusivulla. Muutosta ei ole tapahtunut, ja kuka tahansa ei tietysti voi vain siirtää artikkelia uudelle nimelle.
Ja sitten otetaan wikipedian huumoria. Siellä on wikiholismitesti josta oikein Poen lakia torjutaan kertomalla että "Tämä sivu on huumoria. Sivu ei ole virallinen käytäntö." Varoitus on toki tarpeen, koska juttu ei ole kovin hauska. Juttu koskee muokkaamista ja wikipedia-aktiivisuutta. Jostain syystä hikipediaan suhtaudutaan jonain joka vihjaisi että wikistä ei ole pakkomiellettä. Se olisi ikään kuin sen antiteesi. Ja jotenkin en jaksa uskoa että kyseessä olisi se, että hikipedia nähdään rentouttavana ja hauskana paikkana joka toimisi ikään kuin tervehenkisenä mielenterveyttä parantavana juttuna jota voi tehdä jotta ei liikaa alkaisi vanne kiristämään päässä. Kyseessä on vitsiksi nimetty digitaalinen läimäys, yritys rangaista. Toki hyvin säälittävä yritys rangaista. Mutta yritys kuitenkin.
Selvästi olen näkemykseni kanssa hyvin yksin. Selvästi hyvä wikipedisti ei ole jossain muualla hörhöilevä puujalkavitsinvääntäjä. Sillä wikipedia määrittää hyvän käyttäjän harrastukset ja huumorintajun muutoinkin kuin artikkelien laadun kautta. Ja selvästi aika moni hikipedisti kunnioittaa ainakin tekojen tasolla sitä jos käy vandalisoimassa wikipediaa.
Itse kuitenkin näen, että molemmissa wikeissä on, joskin keskenään oleellisesti eri syin, vaarana muuttua echo chamberiksi. Hikipedian muokkaajamäärä on loppujen lopuksi "varsin maltillinen", joten sen ongelma ei ole valtarakenne vaan ihmisten määrä. Wikipediassa saman ongelman ajaa sitten tiukka hierarkisuus jonka mukana tulee yllättävä määrä auktoriteettia ja sananvaltaa. Näkisin että ulkokriittisyys on sitten se toisiksi paras vaihtoehto. Ja tässä mielessä on hyvä että hikipedialla on wikipedia ja wikipedialla hikipedia. Tässä olisi potentiaalia johonkin kauniiseen. Mutta tietysti sitä voisi viettää iltansa vain huvin vuoksi levykevandalisoimalla wikipediaa.
Wikipediassa on auktoriteetti ja hierarkia, joka on paikoitellen jotain jonka pääosa näyttää joissain aiheissa olevan asiallisten muutosten teon vaikeuttaminen. Siellä auttaa jos tuntee ylläpitäjän ja on saanut mainetta. Luotettavuus ansaitaan. Mikä on tietysti hyvä, mutta tekee tilaa myös valtapelille. Hikipedian autoritaarisempi mutta vallattomampi luonne taas on sitä että olen kahminut sieltä valtavan harvinaisen ja himotun ylläpitäjän statuksen. Statuksen josta eräs aktiivikäyttäjä (Kuri) kertoi seuraavan kuvauksen "jos katsotte Tuoreisiin muutoksiin, jotka näyttävät viisisataa yhdellä kertaa, näette vaihtuvien kasvojen joukossa palaavia, jotka toistavat itsensä jokaisen mieleen, joka selaa 500 tuoreinta muutosta. Näette, että heistä jokainen on ylläpitäjä. Näette, miten täällä on ylevän sarjakuvamainen yhteiskuntarakenne, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan on lähinnä kaksi tasoa: jossa satunnaisten rekisteröitymättömien osaamattomuuksiin puuttuu kaveripiirissä istuva, vakituinen muokkaaja, joista jokainen on ylläpitäjän pestissä ja saa luettavakseen kaikki pyyhityt kulttuurihistorialliset merkittävyydet ja toisten IP-osoitteetkin jos on jalosäätyinen. Paitsi eräs Kuri. Pitäisikö legioona hyviä miehiä laskea alas, vai pitäisikö yksi nostaa ylemmäs? Jätän Teidän pohdittavaksenne, kun järjen ihmiseltä vaikutatte."
En ole pitänyt näitä roolejani kovinkaan pahasti keskenään ristiriitaisina. Vitsini ovat niin kuivia että nörttiä innostaa. Ja asiatekstini ovat, luonnollisesti, niin pellejä että ne tuomitaan vitseiksi. Ja näin olen molempiin sopivassa ja miellyttävässä limbosuhteessa. Kaikki eivät kuitenkaan näe asiaa näin.
Asia paljastuu kenties vahviten kun katsotaan hikipedian asiallista osastoa. Siellä on wikipediasta paljon asiaa. Kokonainen artikkeliosasto. Ja se lähentelee monin paikoin jonkinlaista vittumaisesti muotoiltua sosiologiaa tai ainakin kommentaarein varustettua kronikointia. Ja se itse asiassa parodioimalla ja wikisisäpiirivitsejä/wikimeta-artikkeleja luomalla paljastaa sen miten wikipedia on herkkä asennevammaisuuksille. Itse asiassa siellä löytyy myös virheenbongausta, jota voisi aidosti käyttää parantamaan wikipediaprojektia. Hikipedia tuntee myös vastaiskun wikipedistejen vakioargumentille. Eli sen, että jos löytää virheen niin sen kuin korjaa sen ja wikipedia itsekorjaa itsensä tsädäm. Nimittäin Eutychianus -artikkeli muistuttaa siitä miten Suomen wikipediassa hänen nimensä on ollut vuosia väärin ja asiasta on huomautettu monta vuotta sitten tämän keskustelusivulla. Muutosta ei ole tapahtunut, ja kuka tahansa ei tietysti voi vain siirtää artikkelia uudelle nimelle.
Ja sitten otetaan wikipedian huumoria. Siellä on wikiholismitesti josta oikein Poen lakia torjutaan kertomalla että "Tämä sivu on huumoria. Sivu ei ole virallinen käytäntö." Varoitus on toki tarpeen, koska juttu ei ole kovin hauska. Juttu koskee muokkaamista ja wikipedia-aktiivisuutta. Jostain syystä hikipediaan suhtaudutaan jonain joka vihjaisi että wikistä ei ole pakkomiellettä. Se olisi ikään kuin sen antiteesi. Ja jotenkin en jaksa uskoa että kyseessä olisi se, että hikipedia nähdään rentouttavana ja hauskana paikkana joka toimisi ikään kuin tervehenkisenä mielenterveyttä parantavana juttuna jota voi tehdä jotta ei liikaa alkaisi vanne kiristämään päässä. Kyseessä on vitsiksi nimetty digitaalinen läimäys, yritys rangaista. Toki hyvin säälittävä yritys rangaista. Mutta yritys kuitenkin.
Itse kuitenkin näen, että molemmissa wikeissä on, joskin keskenään oleellisesti eri syin, vaarana muuttua echo chamberiksi. Hikipedian muokkaajamäärä on loppujen lopuksi "varsin maltillinen", joten sen ongelma ei ole valtarakenne vaan ihmisten määrä. Wikipediassa saman ongelman ajaa sitten tiukka hierarkisuus jonka mukana tulee yllättävä määrä auktoriteettia ja sananvaltaa. Näkisin että ulkokriittisyys on sitten se toisiksi paras vaihtoehto. Ja tässä mielessä on hyvä että hikipedialla on wikipedia ja wikipedialla hikipedia. Tässä olisi potentiaalia johonkin kauniiseen. Mutta tietysti sitä voisi viettää iltansa vain huvin vuoksi levykevandalisoimalla wikipediaa.
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Pieni ajatus : Sormeilu
Ylioppilaskokeiden aikana puhutaan usein erilaisesta vilpistä ja tyytymättömyydestä. Tällä kertaan puhetta on tullut symbolilaskimien resetoimisesta. Se kun, paitsi poistaa asiaankuulumattomat ohjelmat, muuttaa laskimen säätöjä. Kaikilla ei ole intoa opetella laskimen käyttöä kun kokeen kuitenkin pitäisi mitata ihan muuta osaamista.
Itselläni oli lukioaikana, ei symbolinen laskin, vaan graafinen laskin. Se oli tavallaan ensimmäinen tietokoneeni. (Se oli ensimmäinen tietokoneeseen vertautua laitteeni, mutta se ei ollut tietokone.) Se oli kohtuullisen kallis investointi.
Opettelin käyttämään laskinta ja muun muassa tein siihen pelejä. Aluksi tekstiseikkailutyyppisiä roolipelejä, matopelejä ja lopuksi jopa pienen luolastoseikkailun "Ökölä - tuomion maa", jossa oli standardilyömisen ja perusasevalikon lisäksi esimerkiksi kasvoillesylkemishyökkäys. Ja jos joku tietää miten paljon ajatustyötä ja naputtelua koherenttien ja toimivien pelien tekeminen ja buginkorjaus vaatii, tiedostaa että kulutin varsin paljon aikaa tämänlaiseen.
Tämä taas oli liitoksissa siihen, että aina kun jaksossa oli matematiikkaa, siihen kuului matematiikan koe. Ja näiden kokeiden aluksi laskin resetoitiin. Ja minulla oli pitkä matematiikka. Ja jouduin käymään muutamia pitkän matematiikan kursseja uudestaan. Laskintani siis resetoitiin todella usein.
Laskimista oli mahdollista vetää johto tietokoneeseen ja ottaa backupeja. Se olisi kuitenkin vaatinut siihen aikaan kalliin lisäpiuhan ja toisen tietokoneen. (Sellaisen joka tuki. Hankin lukioaikana käytetyn tietokoneen jossa tämänlaista ei ollut koska se oli liian vanha.) Siksi jokaisen jakson päätteeksi minulta vedettiin melko iso työmäärä bittiavaruuteen.
Tai siis olisi vedetty jos en olisi ohjelmoinut laskimeen ohjelmaa joka simuloi muistin tyhjennysprosessia. Se ei vain näyttänyt ilmoitusta vaan opettaja saattoi halutessaan aivan itse painella sen muistintyhjennyspainelun ja joka välissä laskin näytti oikealta, jopa virhenäppäilyjen kohdalla. Laskimeni tyhjeni toki sitten ylioppilaskokeeseen koska sen kohdalla en halunnut lähteä pelleilemään.
Osa voisi pitää tätä epäreiluna. Olisinhan voinut halutessani tehdä jotain hyödyllistä taidoillani. Eli esimerkiksi tehdä ohjelmia jotka olisivat auttaneet niissä matematiikan kokeissa. En koskaan tehnyt mitään tämänlaista (Arvosanani ja ennen kaikkea kokeideni sotkutasot ovat tästä varsin konkreettinen todiste.) Lunttaamattomuus oli minulle niitä kunnia-asioita.
Ihmettelen kuitenkin miten modernina aikana voidaan samanaikaisesti uskoa, että piratismi on varkautta. Mutta sitten tämänlaista ohjelmienpoistoa ei pidetä vandalismina. Toki kyseessä ei ollut rahallinen menetys, mutta työlle voitaisiin periaatteessa laittaa hinta. Ja kyllähän niitä pelejä esimerkiksi ostetaankin.
Itselläni oli lukioaikana, ei symbolinen laskin, vaan graafinen laskin. Se oli tavallaan ensimmäinen tietokoneeni. (Se oli ensimmäinen tietokoneeseen vertautua laitteeni, mutta se ei ollut tietokone.) Se oli kohtuullisen kallis investointi.
Opettelin käyttämään laskinta ja muun muassa tein siihen pelejä. Aluksi tekstiseikkailutyyppisiä roolipelejä, matopelejä ja lopuksi jopa pienen luolastoseikkailun "Ökölä - tuomion maa", jossa oli standardilyömisen ja perusasevalikon lisäksi esimerkiksi kasvoillesylkemishyökkäys. Ja jos joku tietää miten paljon ajatustyötä ja naputtelua koherenttien ja toimivien pelien tekeminen ja buginkorjaus vaatii, tiedostaa että kulutin varsin paljon aikaa tämänlaiseen.
Tämä taas oli liitoksissa siihen, että aina kun jaksossa oli matematiikkaa, siihen kuului matematiikan koe. Ja näiden kokeiden aluksi laskin resetoitiin. Ja minulla oli pitkä matematiikka. Ja jouduin käymään muutamia pitkän matematiikan kursseja uudestaan. Laskintani siis resetoitiin todella usein.
Laskimista oli mahdollista vetää johto tietokoneeseen ja ottaa backupeja. Se olisi kuitenkin vaatinut siihen aikaan kalliin lisäpiuhan ja toisen tietokoneen. (Sellaisen joka tuki. Hankin lukioaikana käytetyn tietokoneen jossa tämänlaista ei ollut koska se oli liian vanha.) Siksi jokaisen jakson päätteeksi minulta vedettiin melko iso työmäärä bittiavaruuteen.
Tai siis olisi vedetty jos en olisi ohjelmoinut laskimeen ohjelmaa joka simuloi muistin tyhjennysprosessia. Se ei vain näyttänyt ilmoitusta vaan opettaja saattoi halutessaan aivan itse painella sen muistintyhjennyspainelun ja joka välissä laskin näytti oikealta, jopa virhenäppäilyjen kohdalla. Laskimeni tyhjeni toki sitten ylioppilaskokeeseen koska sen kohdalla en halunnut lähteä pelleilemään.
Osa voisi pitää tätä epäreiluna. Olisinhan voinut halutessani tehdä jotain hyödyllistä taidoillani. Eli esimerkiksi tehdä ohjelmia jotka olisivat auttaneet niissä matematiikan kokeissa. En koskaan tehnyt mitään tämänlaista (Arvosanani ja ennen kaikkea kokeideni sotkutasot ovat tästä varsin konkreettinen todiste.) Lunttaamattomuus oli minulle niitä kunnia-asioita.
Ihmettelen kuitenkin miten modernina aikana voidaan samanaikaisesti uskoa, että piratismi on varkautta. Mutta sitten tämänlaista ohjelmienpoistoa ei pidetä vandalismina. Toki kyseessä ei ollut rahallinen menetys, mutta työlle voitaisiin periaatteessa laittaa hinta. Ja kyllähän niitä pelejä esimerkiksi ostetaankin.
lauantai 3. elokuuta 2013
Kammokoppi ja koppikammo.
Pidän ajatusta hyvänä, mutta olen tietysti muutamaa astetta kyynisempi. Katson että sen perusongelmana on se, että vapaus sekoittuu ikään kuin oikeuteen tai privileegioon. Se, että asioita rajoitetaan - esimerkiksi siten että meillä on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen - on enemmän oikeus. Oikeus tässä mielessä taas on enemmän kuin "vapautta jostain". (Mallia saa olla ateisti, jolloin saa vapauden uskonnosta, mutta tätä ei pakoteta kristityille eikä heistä tehdä pakolla ateisteja.) Oikeus on vapauden rajoittamista jota tehdään jonkun asian vuoksi. Ruumiillisen koskemattomuuden suojelu on tärkeä oikeus ja se pohjustaa käytännössä kaikkia muitakin vapauksia (Jos saat sanoa mitä haluat ja sinut hakataan siitä se ei ole "sillai vapaata".) Epäonnistuminen taas tuntuu liittyvän vapauteen. Laittomuuden tilassa ollaan enemmänkin tottelemattomia ja kenties jopa rikollisia.
Kenties tämän vuoksi angst on juuri eksistentialismille niin oleellinen käsite. Se kun katsoo elämää ja vapautta ja tunnetta joka elämisestä syntyy. Jos keskiöön laittaa vapauden, jonka peräti liittää Sartren tapaan vastuuseen tai Heideggerin tapaan siihen että elämä on syylliseksi tulemista, on selvää että angst on se tunne jota monesti kohtaa.
Näen että valtaosa vapauteen liittyvästä keskustelusta koskee juuri sitä että ihminen ei mieti vapautta vaan sitä mikä häntä ärsyttää ; Näin esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksen vuoksi voidaan rajoittaa vaikka sitä mitä kaupassa myydään ja tätä pidetään uskonnonvapautena. Vaikka sitä on vaikeaa pitää vapautena kun vapausasteet pienenevät. Itse asiassa tulin miettineeksi jopa niin synkeitä, että tosiasiassa se, että lukee vain itseä miellyttävää ja voimaannuttavaa kirjallisuutta rajoittaa helposti lukemisia hyvinkin paljon. Tällöin ärtymys johtuu siitä että ollaan rajattomia. Kuten Sartre huomautti, vapaus ja vastuu liittyvät yhteen. ; Nähdäkseni vapaus ja se, että maailmassa on ärsyttäviä mielipiteitä joiden kanssa on sompailtava ovat ikään kuin toisiinsa liitoksissa.
Kuitenkin voidaan nähdä että tietynlaista voimatonta ärtymystä todella on. Se ei synny vapaudesta. Ja se on luonteeltaan lannistavaa. Siinä korostuu oma rajallisuus ja toisen rajattomuus. Enkä pidä tätä pelkästään konservatiivien ominaisuutena. Itse asiassa näen että iskulause "kaikki on poliittista" on itsessään kahlitsevaa totalitarismia koska se kieltää yksityisen ja yleisen välisen dikotomian ja tämän seurauksena se iskeytyy suoraan intiimialueelle. Mikään ei ole enää yksityisasia. Tässä siis poliittinen valtapeli tallaa yksilön halun olla yksin ja rauhassa yli. Ainut toivoni onkin se, että tämä on oikeasti vain iskulause, eli siihen ei oikeasti uskota ja seurata.
Tässä kohden en kuitenkaan nosta ideologiaa ja arvokeskustelua ytimeen. Sillä näkökulmani on enemmänkin maantieteellinen. Se liittyy maantieteeseen ikään kuin mielikuvallisesti. (Tosin arvokeskustelu livahtaa eksistentiaalisesta takaovesta mukaan, älkää peljätkö.) Laitoin tuohon alkuun Helsinkiläisestä kirjastosta löytyvän Helsingin kartan. Se ei noudata mittakaavakarttaa, vaan on enemmänkin Mind Map -kartta jossa on erilaisia nähtävyyksiä. Karttaa pitää jopa käännellä, teksti ei ole tietyin päin vaan kiertäää karttaa. Kuitenkin sen avulla voi periaatteessa suunnistaa nähtävyydeltä toisille, siitä saa suunnat ja melko summittaisesti etäisyydenkin, ei toki eksaktia etäisyyttä vaan suhteellisen etäisyyden suhteessa muihin kartassa oleviin nähtävyyksiin.
Tästä päästään autiotaloihin. Ja kenties omituisimpaan sellaiseen.
Mutta joissain kohden on noudatettu vandalismin kaavaa. Siinä valtio ei tee mitään, koska vandalismin eteneminen on kuin luonnonlaki. Ensin autiotalo on hyvässä kunnossa, mahdollisesti pitkäänkin. Sitten kun ensimmäinen ikkuna rikkoutuu, aivan pian rikkoutuvat kaikki ikkunat. Yksittäiset tagit muuttuvat isommiksi graffiteiksi. Jossain vaiheessa talot vai palavat, eikä museoviraston tarvitse kuluttaa varoja suojelemiseen.
Helsingin keskustan tonttimaa ja talot ovat kalliita. Kuitenkin lähes keskellä Helsinkiä on autiotalo. Tai ei sitä taloksi voi sanoa, se on röttelö. Se on tietämäni mukaan vanha ratavartijan koppi. Muutaman neliön kokoinen koppi noin 20 metriä leveällä kaistaleella aivan junaradassa kiinni. Kohdassa, jossa radan itäreunaa Pasilasta tuleva pyörätie nousee jyrkkää mäkeä kohti Kalliota. Toisella puolella tietä on "kirkontapainen" eli Helsingin Diakonissalaitoksen kirkko. Joka on hieno. Olennaista on, että koska olen päivittäinen junamatkailija, olen nähnyt tämän vanhan ratavartijan mökin tuhansia kertoja. K -juna peräti kulkee sen viereltä joten etäisyyttä ei ole todellakaan paljon. Ja se on eräällä tavalla omituinen Helsingin mainos.
torstai 18. heinäkuuta 2013
Kivenpyörittäjän kyylä
Tällä kertaa satuimme myös paikalle siten että itse kivenpyörittäjä Sinenmaa oli paikalla. Hänellä oli pieni Suomen lippu ja pientä tarjottavaa - jopa kaltaiseni pakana sai oluen, joka mainosti asiaankuuluvasti olevansa "positiivisesti suomalainen". - Onneksi minulla oli tarjota vaihdossa inkivääriolutta, jota ilman en nykyään mene oiken mihinkään. - Tilanne sujui itse asiassa aivan leppoisasti ; Tilanne joka voisi rehellsiesti sanoen internetissä olla haasteellisempi.
Sinenmaa oli tekemässä huoltotöitä, koska lapset ja muunkin ikäiset vandaalismieliset hahmot tekevät tuhojaan. Hän myös esitteli paikkaa. Esimerkiksi kuoppaa joka oli talvella piilossa. Sinenmaa kertoi että se on nimetty maailman vaarallisimman polun, tai ainakin sellaiseksi sanotun, El Caminito del Reyn mukaan. Antamani linkki kertoo että tätä polkua kulkevat vain kaistapäät, joten aivan asiaan kuuluvasti kuljin sen ympäri.
Tämä on tietysti myös filosofinen kannanotto siihen että estetiikka ei ole samalla tavalla tentattava aihe. Ja muistutus siitä että en ole yhtä taitava mietiskelijä kuin vaikkapa Mika Sipura, josta "Kivinta on miettiä mitä ihminen on miettinyt silloin kun on miettinyt. Vaikka tuollaista luontopolun kävelysiltaa suunnitellessaan, lupiaskin tai Samsung Galaxy Noten pintaa raapustellessaan. Onko nojannut auktoriteettiin vai rimpuillut pakkomielteisesti irti?" Tähän voi tehdä arvailuja, jotka kertovat arvailijasta itsestään. Paitsi jos voi tiedustella asiaa "suoraan hevosen suusta". (Vaikka hevoset eivät puhu eikä lahjahevosen suuhun saa katsoa, niin silti seison sanomani takana!)
Esimerkiksi kuulin miten prosessia oli aloitettu vaatimattomasti. Oli ollut vain teltta ja oli ikävää joka päivä ottaa telttaa pyörän selkään. Kivien pyörittely oli sitten saavuttanut jonkinlaisen kulminaation. Että ei ollut aikaa pysähtyä miettimään koska silloin tulisi mieleen että temppu on hullun hommaa. Joten prosessia on jatkettava. (Mielestäni tämä kertoo mielenterveyden olevan edes jokseenkin kantimissa. Sillä vasta siinä vaiheessa kun itse ajattelet olevasi aivan terve ja kaikki muut ovat erimielisiä, on kyseessä jotain jota voidaan kutsua vakavaksi todellisuudentajun vääristymäksi.)
Ja tämä kenties selittää miksi osa on niin innostunut vallankumouksesta, mutta harvempi on innokkaana miettimässä paremman järjestelmän yksityiskohtia. ; Vallankumoushenkinen haluaa rikkoa järjestelmän, koska se on järjestelmä joka ylläpitää itseään. Kun taas klassisempi konservatiivi näkee että jos järjestelmä ei ylläpidä itseään se on rikki ja että yhteiskuntaa arvioidaan sen pragmaattisuuden kautta. Ja ajatus vakaudesta on tässä luultavasti se tärkein yksittäinen elementti.
Lisäksi Sinenmaalla on erikoinen ongelma. Sillä vandaalejakin on eri kokoisia. Ja suurin niistä on joskus valtio. Kivilinna minusta ansaitsisi virallisen nähtävyyden statuksen. Mutta sillä ei ole sellaista. Ja Ilmalan alue on nyt kaavoituksessa. VR:ää yritetään itse asiassa sysätä tällä alueella ahtaammalle, joka tarkoittaa sitä että kivilinnan päälle saatetaan suunnitella jotain muuta. Eli linna tullaan mahdollisesti purkamaan alas ja sen päälle rakennetaan muuta.
Ja tässä nolona yksityiskohtana on mainittava se, että alueen maa on myrkyttynyt. Paikalla on ollut kaatopaikka ja sinne on laitettu paljon teurasjätettä. Itse asiassa Sinenmaa näyttikin miten alueelta löytyy runsaasti vanhoja luita. (Mikä on itselleni hyvinkin kiinostavaa, koska olen kuitenkin ollut sikojen kanssa tekemisissä porsimisesta vierotuksen kautta teurastukseen ja lihanleikkuuseen asti. Ja koska mikään uskontojen tabu ei ole minulle pyhää, olen ikonoklastisesti jopa syönyt sianlihaa vain siksi että se on erinomaisen haram.) ; Saastuneisuus tarkoittaa sitä että alueelle ei rakenneta asuintaloja. Se ei kuitenkaan tarkoita että alueelle ei rakennettaisi toimistorakennuksia. Näin ollen Sinenmaan kivilinna pitäisi suojata ja alueen maaston viat jotenkin käsitellä. (Jotenkin uskon että maan saastuneisuuden korostaminen ei toimi tässä hyvänä argumenttina.)
Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, mutta se voi tietysti olla vaikeaa koska ainakaan toistaiseksi valtiomuotomme ei ole kovin runsaasti kuunnellut lausuntoja joiden argumentaatiopohja on että "älkää jyrätkö pientä kun kolme etelä-suomalaista hippiä tykkää siitä." En kuitenkaan usko että tämän tuhoaminen ja jonkin muun tilalle rakentaminen johtaisi kokonaisuuden paranemiseen.Siksi toivon että ehyt osa jäisi ehyeksi, eikä koko paika romuttuisi pahemmin kuin mihin ne aiemmat tuhopolttelijavandaalit ovat kyenneet.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Avio -onnea Lydia Truebloodin tapaan
Romantiikka on täynnä rituaaleja ja symboleja. Se ei ole pelkkää tunteen paloa, vaan siihen liittyy myös aktioita - etenkin akteja. Yksi kuuluisimmista on treffeillä puun kuireen kaiverrettava graffiti-tagi tai mikä lie kaiverrus. Tämä voi tuntua oikein miellyttävältä kunnes miettii sitä miten tämä pöyristyttävä vandalismi osoittaa miten monella ei-niin-lainkuuliaisella ihmisellä on veitsi mukanaan lähtiessään treffeille.
Sama jatkuu avioon mennessä. Sillä tavallisesti ihmiset menevät avioliittoon, hankkivat asuntolainaa ja ottavat henkivakuutuksen. Tämä voi tuntua vakaudelta ja turvallisuudelta kunnes miettii sitä miten tässä varmistetaan se, että peritään henkilö ja saadaan rahaa heti kun tämä kuolee.
Sama jatkuu avioon mennessä. Sillä tavallisesti ihmiset menevät avioliittoon, hankkivat asuntolainaa ja ottavat henkivakuutuksen. Tämä voi tuntua vakaudelta ja turvallisuudelta kunnes miettii sitä miten tässä varmistetaan se, että peritään henkilö ja saadaan rahaa heti kun tämä kuolee.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Tuhon estetiikka, rappion vauhti ja vauhdittaminen
Tälläisten rujojen paikkojen estetiikkaa harrastavat ainakin ns. urban explorationia harrastavat. (En itse ole tälläinen, tosin. Teen vain samantapaisia asioita samantapaisissa paikoissa, vähän. En ymmärrä mitä hiton löytöretkeilyä siinä on kun joku muu on käynyt samassa paikassa ensin. Nimeksi "sivupoluilla vaelteleva ajantappohaahustelu" tai "joutomaalorvailu" niin olen heti messissä!) He käyvät syrjäisillä unohdetuilla alueilla, autiotaloissa ja vastaavissa.
Tähän liittyen on hyvä ottaa yksi tietty lokaatio. Savion aseman lähellä on vanha Gummitehtaan asuinpaikasto. "Ruosteinen" -blogi - joka on em. urban explorationiin keskittynyt - on kuvaillut paikkaa. Siinä on useampia taloja, joilla on historia. Ja sen talot ovat olleet aika hienoja. Ja moderneja. Osa on pienempiä ja osa on suurempia ; Isoille herroille on laitettu paremmat tilat. Alue ei ole kovin seikkailullinen sillä sen löytämisessä ei ole mitään. Se näkyy Savion asemalle ja paikka on varsin tunnettu autiotaloalueena. Tästä paikasta on kirjoitettu tarkepaa detaljia "esoteerinen maantiede" -blogissa. Samalla selviää että yhdessä taloista on ollut aikoinaan myös salakapakka. Asuinalue on ollut pankin omistuksessa, ja vuokralaiset on häädetty. Se on ollut hajoamistilassa. Eikä tässä kohden ole kyse siitä mätänemisen ja lahoamisen hitaasta prosessita. Vaan vandalismista. Blogin sanoma vuodelta 2009 on karua : "Pankki on tyhjentänyt talot vuokralaisista, jotka kiusallisesti tuppaavat pitämään niitä kunnossa. Vapaassa pudotuksessa - vandaalien, romanikerjäläisten ja pyromaanien suosiollisella taustatuella - talokanta kypsyy varmasti ja nopeasti kuosiin, joka avaa mahdollisuuden toteuttaa saneerauksen, korvata ne ihkauudella, kivasti kahisevaa tuottavalla asuntoalueella. Museoväen hömpötykset, kuten puheet suojelukohteista, loppuvat viimeistään silloin kuin mitään suojeltavaa ei ole jäljellä."
Itse muistan ajat jolloin alueella oli vielä asukkaita. Se oli sitä aikaa kun sisähuvipuisto "fanfaari" aka. "planet fun fun" olivat nekin Saviolla. Toisin kuin nykyään, jolloin Saviolla ei ole mitään. ; Saviolla ei ole edes luontoa sanan oikeassa mielessä. Se ei ole henkinen tai esteettinen paikka. Yleensä paikoissa on jotain, ja on kyseenalaista voiko missään olla "ei mitään". Mutta jos on, niin Savio on kyllä erinomainen paikka tämän "ei minkään" etsimiseksi.. ; Olen itse käynyt kyseisen autiotaloalueen läpi muutaman kerran. Se on sopivasti kävelymatkan sisällä kotoani. Se on tuhoutunut, ei siis lahonnut vaan nimenomaan särkemällä pirstaloitunut, koko ajan. Tämä on kuitenkin ollut yllättävän pienimuotoista. Kuten tämän päivän kuvasta näkyy, osa taloista on
Nykyisessä kaupunkikulttuurissa on tietysti "rakentavaa" (tai sitten ei) huomata, miten nopeasti isokin raha voi makaamaan jäädessään tuhoutua. Elinvoimainen pari kartanotyyppistä taloakin sisältänyt kokonainen asuinalue on romuläjä kymmenessä vuodessa. ; Korniksi hengen tekee myös se, miten tälläinen syrjäpaikka on vuosia rapistunut kohtuu nopeasti. Asioille ei todellakaan ole tehty mitään. Katuvalojakaan ei ole purettu pois. Nyt sitten parissa päivässä on saatu paikalle paljon töitä, nopeasti. Alue joka ei ole ollut tarkkailun alla ei siis ole ollut kontrollikyvyn ulkopuolella, vaan kontrollihalun ulkopuolella. Alueesta on tiedetty ja se on ollut palolaitoksen ajomatkan päässä. (Palolaitos ei ole yhtään kaukana alueesta, itse asiassa.) Ja rehellisesti sanoen en tiedä mikä yksityiskohta tässä kaikessa on se karsein. Ehkä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Tästä kaikesta nousee tosin hyvin kumma heikko emergenssi ; Sellainen jota voisi kuvata vaikka suomalaista kauhugenreä edustavan "Sauna" -elokuvan alussa oleva tarina. Siinä venäläinen upseeri kertoo tarinaa jossa tsaari oli halunnut rakentaa kaupungin. Hän oli ehdottanut kultaa, mutta arkkitehti oli kertonut että maailmasa ei ole riittävästi kultaa. Arkkitehti sen sijaan ehdotti että kaupunki rakennettaisiin liasta. Likahan on merkki siitä että kaksi asiaa ovat kohdanneet. Kohtaamisista syntyy sivutuotteena likaa. Tsaari ei ollut kuullut tästä materiaalista ennen ja antoi luvan. Kun rivisotilas kysyi että mistä kaupungista oli kysymys, upseeri kysyi sitä, mistä kaupungista sotilas oli tulossa. ; Elokuvan lopputematiikka olikin sitä että lika liitettiin syntiin ja sauna tästä puhdistumiseen. Puhdistumiseen josta elokuva ei tarjoa pelastuksena. Tämänlaisesta kaupungista ja sen tematiikasta minäkin olen peräisin. Upseeri kertoi luultavasti Saviosta, paikasta jossa mahdollisesti on "ei mitään". Ja tämä ei mitään koostuu liasta, joka on syntynyt prosessissa jossa kaksi "jotakin" on kohdannut ja anhilloineet toisensa. Tänään vielä haisee terva ja palanut pihka. Huomenna ei ehkä enää sitäkään.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Kotisi vai Linnasi?
Kati Sinenmaa on monille internetistä tuttu. Hän on jopa eräänlainen crankin arkkityyppi, eli "periaatteessa fiksu ellei peräti nerokas". Se on enemmän siitä miten hän suuntaa tämän aivan selvän aivopotentiaalin. Hän on osalle tunnettu kenties vain periaatteessa herttaisena eksentrikkona jolla on tapa kohkata netissä. Ja hänen suhtatumisensa uskonnottomuuteen saa kieltämättä joskus asiattomia sävyjä, juuri sellaisia omituisia asiattomia sävyjä joita periaatteessa herttaiset ihmiset harjoittavat. (Joka ärsyttää itseäni erityisen paljon, noin yleensä.)
1: Hänellä on blogi. Blogi jonka alaotsikko "WHEN IN FINLAND DO AS THE FINNS DO" heijastaa juuri niitä omituisia fiiliksiä joita itselleni tulee Sinenmaasta. Se kehottaa olemaan maan tavalla englannin kielellä Suomessa. Lisäksi sen kirjoittaja on tietysti kaikkea muuta kuin keskivertoinen tallaaja, joten jos hän todella noudattaa tuota ohjetta niin se vaatii laveaa uudelleenmäärittelyä - ja jos näin tehdään ei se enää olekaan niin vastenmielinen kuin voisi luulla.
2: Tämän lisäksi hän on tunnettu ns. kivilinnasta. Hän oli aikanaan asunnoton joka rakensi Ilmalan nurkille asumuksen. Nykyään hän asuu keskuslämmitetyssä talossa ja käyttää internettiä. Osasta liikaa nettiä. Mutta rehellisesti sanoen jos itse olisin joskus ollut asunnoton, en tosin minäkään varmaan tekisi muuta kuin olisin netissä. En tulisi pois ikinä. (Sinenmaa on tullut pois metsästä mutta kermapersettä hänestä ei ole tullut. Häntä ei siksi vaivaa samaa mikä tuntuu olevan monessa muussa henkisessä kentässämme. Moni on "enkelipöly -DI" joka on jossain vaiheessa tajunnut että huuhaalla tienaa paremmin kuin diplomi-insinöörinä ja sen kanssa ei edes tarvitse osata mitään, paitsi hokea latteuksia ja onnellisuuspaskanjauhantaa joita kuitenkin saa tarpeen tullen vaikka teepussien lisälappusista.)
3: Sinenmaan kivilinnaprojekti on heijastunut myös dokumentissa "Kosminen näytelmä". Se on dokumentti jota en ole nähnyt. Se on dokumentti josta ei kuulemma tullut sellaista mitä Sinenmaa itse oli ajatellut. Mutta se on jotain joka kuitenkin tulee aina mainita. Se on se dokumentti jonka nimi seuraa Sinenmaata, todennäköisesti hautaan asti.
+: Jostain syysä Sinenmaa ei sen sijaan ole wikipediassa (pitäisi), vaikka esimerkiksi Uuden Englannin Nahkamies ja muut vastaavat kulkurit ovatkin osana projektia. Myöskään kivilinna ei ole wikipediassa. (Pitäisi.) Eikä virallisissa turistiesitteissä. (Pitäisi.)
Moni voisi luulla että paatuneena skeptikkona haluaisin pilkata huruakkaa joka kärrää kiviä. Kuitenkin asia on pikemminkin päin vastoin. Kaikki se mihin skeptikkona haluaisin puuttua on tapahtunut keskuslämmitetyissä tiloissa. Kivilinnan rakentaminen sen sijaan on niin sanoakseni fucking awesome. Lähdinkin katsomaan sitä ikään kuin nähtävyytenä ja kuriositeettina. Halusin lähteä katsomaan sitä mahdollisimman vähillä tiedoilla, joten yritin unohtaa jopa kaiken sen mitä olin kuullut.
Ilmalassa Sinenmaan rakennelma näkyy suoraa Ilmalan asemalta. Ei toki vahvasti, mutta riittävästi, jos tietää mitä etsii. Jos en olisi tiennyt Sinenmaasta, mäki olisi silti huutanut ihmiskäden manipulaatiosta. Olisin tosin luultavasti olettanut sen liittyvän jotenkin juoksuhautoihin tai vastaaviin. (En ole mikään erityisen hyvä rautainen eränkävijä, mutta osaan lukea maastoa ja etsiä eläimiä siten että armeijassakin ihmettelivät upseeritkin. Etenkin kun en havainnoinut ollenkaan janttereita tahi "vihollis"sotilaita, esimerkiksi.) Sinne nähdyn luo löytämisessä vaikeinta onkin Ilmalan erikoinen tapa hoitaa asemalle meneminen ja sieltä poistuminen.
Tosin kun asematunnelista kiipii ylös, on sillan päältä ja täältä linnasta saa hyvän kuvan ; Kesäaikaan siitä ei varmasti saisi mitenkään kokonaiskuvaa koska vihreys peittäisi näkymää liiaksi. Näin talvisin sen sijaan tilanne on toisin. Tosin lumi tietysti myös varmasti peittää paljon yksityiskohtia. Tässä vaiheessa mainostetut puheet olivat luoneet odotuksia. Kun katsoin sitä maisemana olin hieman pettynyt. Sillä minulle oli ikään kuin kerrottu väärin. Tekniset tiedot isoista metrimääristä ja parhaimmillaan 3m korkeudesta olivat ikään kuin luoneet odotukset jostain massiivisesta. Ne eivät olleet valehtelua mutta ne eivät olleet tottakaan. Ajattelin kuitenkin käydä vilkaisemassa tarkemmin lähempää. (Sinenmaa on ilmaissut että vierailla saa, kunhan tekee sen omalla vastuullaan eikä riko.)
Ennakko-oletuksissani kivilinna oli jostain syystä sijainnut nimenomaan tasamaalla. Se on kuitenkin rakennettu rinteen juurelle. Itse en luultavasti rakentaisi asumustani tämänlaiseen paikkaan koska luultavasti sinne tulvii vahvasti etenkin keväisin. Asiaa ei auta se, että aivan selvästi mäen ympäri kulkevaa tilaa käytetään lumen kasaamiseen. Ympärillä oli suoraan sanoen valtavat määrät lunta. Jonkinnäköistä hienotunteisuutta lumienkippaajilla oli kuitenkin ollut, koska lumikasoja oli kaikkialla muualla paitsi niissä paikoissa joissa ne olisivat olleet kivilinnan päällä tai sitä rikkomassa. Sitä oltiin osattu arvostaa. Tämä oli jonkinlainen pieni vihje siitä minkälaista erikoista voimaa tuolla koostaan huolimatta yllättävän pienellä paikalla oli.
Tien alas asti kierrettyäni näkyi korkein osa muurista. Muu osa oli matalampaa, eikä muurilla ole mitään tasakorkeutta - eikä rehellisesti sanoen mitään määrättyä kaavamaista muotoakaan. Kuitenkin jokainen kohta on juuri siinä missä pitääkin. Tässä vaiheessa tajusin että tässä on kyseessä jostain muusta kuin turistinähtävyydestä. Kyseessä oli ensi sijassa jonkun koti. Tapanani ei ole "ryskiä" luonnossa tai maastossa - se on pirun energiaa tuhlaavaa ja huonoa liikkumista. Kuitenkin virallinen mökkiin kulkeva polkukaan ei ollut mitenkään käveltävä. Pääsy varsinaiselle "linnanpihalle" onnistui varsin helposti oksankaan katkeamatta. (Tosin ympäristössä näkyi että kaikki eivät todellakaan ole olleet yhtä varovaisia. Esimerkiksi osa oli katkonut luultavasti ihan tahallaan joitain oksia.)
Linnanpihalla olo olikin sitten sellainen mikä on kun vierailee toisten ihmisten pihoilla. Tunne oli itse asiassa erityisen korostettu. Tunne on tietysti omituinen koska nähdäkseni Sinenmaa ei suoranaisesti asu kivilinnassaan - vaikka ei projektiaan varmasti koskaan lopullisesti hylkääkään. Lisäksi koditon Sinenmaa tuskin omisti maata jolla oli, eikä ollut ostanut tarvikkeita. Tekninen ja juridinen omistusoikeus on kuitenkin tässä kodintunnussa totaalisen irrelevantti. Jos Rousseau arvosti jaloa villiä ja halveksi sitä ihmistä joka ensimmäisenä rajasi alueen ja sanoi että hän omistaa sen, hän luultavasti tajusi vain sen juridisen omistusoikeuden puolen. Mutta ei sitä oleellista, sitä jota ilman villi ei voi olla jalo. En oikeastaan voinut nähdä sitä suoraan minään "kivilinnana" koska se olisi ikään kuin sodankäynnin väline ja nähtävyys. Tämä oli Sinenmaan koti ja sinänsä todella hieno yhden ihmisen aikaansaannos. Jos yksin pykää ja saa omin käsin aikaan jotain tuonkin kokoista, se on jo yksistään yhden hulluuden arvoista. (Enkä tässä suoraan väitä että Sinenmaa olisi hullu, vaan enemmän että vaikka hän olisikin niin se olisi silti sen arvoista.)
Sinenmaalla oli myös ilmeisesti pyöräkorjaamo tai niiden kanssa puuhasteluun liittyvä pieni tila sekä jonkinlainen asumuksentynkä. En ottanut valokuvia niiden sisällöstä samoin kun en tunkeutunut näille alueille koska toisen kotiin ei mennä silloin kun hän ei ole kotona - ei silloinkaan kun hän ei asu siellä! Pihallakäymisessäkin oli hieman sitä oloa jota oli joskus lapsena omenavarkaisilla käydessä. (Kykenen tunkeutumaan toisten ihmisten pihoille mutta en heidän rakennuksiinsa. Katto tekee paljon!) Samalla huomionarvoisaa oli, että tuhopoltto vuodelta 2008 näkyy yhä. On raivostuttavaa, että toisten tekemiä ja rakentamia asioita rikotaan niin että niitä ei enää voi käyttää. Polttamisessa on vielä jotain aivan erityistä ikävää symboliikkaa. Pyromaaneilla täytyy olla jokin pippelivika (kuten sellainen että heillä on pään ja aivojen sijasta pippeli ja terska). Mikään tavallinen munuaisvika jossa munuaiset ovat syntyjessä väärinpäin niin että ne pumppaavat kaiken kusen päähän ei yksinkertaisesti selitä tämänlaisen toimijan aktioita.
Linna ei ollut yhtä iso kuin ajattelin, mutta jotenkin se oli paljon merkittävämpi. Koko ei ole kaikki, kuten naiset (minulle) sanovat. Koin että jotenkin poistuin tästä kivikodista hieman parempana ihmisenä. (Vaikka poistuinkin puikkelehtimalla muutalta kuin portista, joka on tapa jonka Sinenmaa yhdistää ääliöihin. Tosin puolustuksekseni sanon että kulkemiseni on puikkelehtimisessaan hieman eri tasoa kuin keskivertoihmisellä. En särkenyt yhtään mitään, ainutkaan oksa ei taittunut.) Tätä ei rehellisesti sanoen tapahdu usein. Usein tuntuu että maailma lähinnä tuppaa kyynistämään. Kivilinnaan heijastuu outoja varjoja ja ne tekevät outoja ihmisille.
1: Hänellä on blogi. Blogi jonka alaotsikko "WHEN IN FINLAND DO AS THE FINNS DO" heijastaa juuri niitä omituisia fiiliksiä joita itselleni tulee Sinenmaasta. Se kehottaa olemaan maan tavalla englannin kielellä Suomessa. Lisäksi sen kirjoittaja on tietysti kaikkea muuta kuin keskivertoinen tallaaja, joten jos hän todella noudattaa tuota ohjetta niin se vaatii laveaa uudelleenmäärittelyä - ja jos näin tehdään ei se enää olekaan niin vastenmielinen kuin voisi luulla.
2: Tämän lisäksi hän on tunnettu ns. kivilinnasta. Hän oli aikanaan asunnoton joka rakensi Ilmalan nurkille asumuksen. Nykyään hän asuu keskuslämmitetyssä talossa ja käyttää internettiä. Osasta liikaa nettiä. Mutta rehellisesti sanoen jos itse olisin joskus ollut asunnoton, en tosin minäkään varmaan tekisi muuta kuin olisin netissä. En tulisi pois ikinä. (Sinenmaa on tullut pois metsästä mutta kermapersettä hänestä ei ole tullut. Häntä ei siksi vaivaa samaa mikä tuntuu olevan monessa muussa henkisessä kentässämme. Moni on "enkelipöly -DI" joka on jossain vaiheessa tajunnut että huuhaalla tienaa paremmin kuin diplomi-insinöörinä ja sen kanssa ei edes tarvitse osata mitään, paitsi hokea latteuksia ja onnellisuuspaskanjauhantaa joita kuitenkin saa tarpeen tullen vaikka teepussien lisälappusista.)
3: Sinenmaan kivilinnaprojekti on heijastunut myös dokumentissa "Kosminen näytelmä". Se on dokumentti jota en ole nähnyt. Se on dokumentti josta ei kuulemma tullut sellaista mitä Sinenmaa itse oli ajatellut. Mutta se on jotain joka kuitenkin tulee aina mainita. Se on se dokumentti jonka nimi seuraa Sinenmaata, todennäköisesti hautaan asti.
+: Jostain syysä Sinenmaa ei sen sijaan ole wikipediassa (pitäisi), vaikka esimerkiksi Uuden Englannin Nahkamies ja muut vastaavat kulkurit ovatkin osana projektia. Myöskään kivilinna ei ole wikipediassa. (Pitäisi.) Eikä virallisissa turistiesitteissä. (Pitäisi.)
Moni voisi luulla että paatuneena skeptikkona haluaisin pilkata huruakkaa joka kärrää kiviä. Kuitenkin asia on pikemminkin päin vastoin. Kaikki se mihin skeptikkona haluaisin puuttua on tapahtunut keskuslämmitetyissä tiloissa. Kivilinnan rakentaminen sen sijaan on niin sanoakseni fucking awesome. Lähdinkin katsomaan sitä ikään kuin nähtävyytenä ja kuriositeettina. Halusin lähteä katsomaan sitä mahdollisimman vähillä tiedoilla, joten yritin unohtaa jopa kaiken sen mitä olin kuullut.
Linna ei ollut yhtä iso kuin ajattelin, mutta jotenkin se oli paljon merkittävämpi. Koko ei ole kaikki, kuten naiset (minulle) sanovat. Koin että jotenkin poistuin tästä kivikodista hieman parempana ihmisenä. (Vaikka poistuinkin puikkelehtimalla muutalta kuin portista, joka on tapa jonka Sinenmaa yhdistää ääliöihin. Tosin puolustuksekseni sanon että kulkemiseni on puikkelehtimisessaan hieman eri tasoa kuin keskivertoihmisellä. En särkenyt yhtään mitään, ainutkaan oksa ei taittunut.) Tätä ei rehellisesti sanoen tapahdu usein. Usein tuntuu että maailma lähinnä tuppaa kyynistämään. Kivilinnaan heijastuu outoja varjoja ja ne tekevät outoja ihmisille.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Piilossa olevien kuvien arvo
"Rusinana pullassa on linnavuoren luola n:o 7. Se on halpamaisesti suljettu terästanko-ovella. Näin ei aina ollut; allekirjoittanut on itsekin siellä seikkaillut ja varsinkin heikkotehoisella taskulampulla varustetulle pikkukoululaiselle luola oli tietysti järjettömän jännittävä. Siellä oli vanha, linnavuoren henkeä kiteyttävä seinämaalaus muinaispurjealuksesta. Museovirasto piti kuvaa mahdollisesti ensimmäisen maailmansodan aikaisena. Myöhemmät urpot sprayasivat sen peittoon."
("Esoteerinen maantiede", "Vartiokylän linnavuori - Helsingin juuripaakku")
Graffitien kohdalla kenties merkittävin elementti on niiden korostettu ajallisuus. Ja se että ne peittävät alleen suunniteltua ja varhaisempaa seinäpintaa uudelleensuunnitellen sen. Graffiteja pyyhitään pois tai vähintään niiden päälle maalataan uusia graffiteja. Karkeasti ottaen ajallisuus vaikuttaa kuitenkin myös teosten laatuun. Valvonta ja julkisuus vähentävät niiden pysyvyyttä ja lisäävät näkyvyyttä. Hyvin vahvasti nähty graffiti pyyhitään helposti pois. Lisäksi ajan saaminen hyvän tekeleen vääntämiseksi on pieni.
Tässä mielessä jaan graffitit karkeasti nelikenttään:
1: Julkisissa paikoissa olevat näyttävät tempaukset. Näissä on sekä suuri näkyvyys että suuri vaivannäkö. Nämä ovat melko harvinaisia. Yleisin paikka löytää tämänlaisia on etsiä vaikkapa radanvarsilta ja kulkuteiden meluaidoista. Sillä niissä itse maalauspaikka on "etäällä" mutta ohi menee myös paljon ihmisiä.
2: Julkisissa paikoissa olevat töhryt. Näissä on hyvä näkyvyys, lyhyt elossaoloaika ja ilmeinen sanomisen vähyys. Tätä on yleensä ottaen aivan oikein kutsua vandalismiksi.
3: Syrjässä olevat näyttävät teokset. Näissä näkyvyys on pieni. Niitä joutuu yleensä ottaen jopa etsimään. Ne voivat kuitenkin säästyä hyvinkin puhtaina jopa vuosia. Niiden päälle ei ilmesty edes toisia graffiteja.
4: Syrjässä olevat töhryt. Tulkitsen että nämä edustavat joko pakkomielteistä töhrimistä tai sitten pelkurimaista töhrimistä jossa julkinen töhriminen olisi liian pelottavaa siihen liittyvien riskien vuoksi.
Tässä kohden esillä on se, miten tosiasiassa monesti taiteen näkyvyys liittyy erityisen vahvasti siihen miten nopeasti se tuhoutuu. Tämä ilmiö taas on tuttu historiaan liittyvissä asioissa ylipäätään. Esimerkiksi Wasa -laiva joka uljaan mahtipontisesti kaatui ja upposi, säilyi meren pohjassa. Nyt sen suurimmat vaarat koskevat turisteja. Laivan säilyttäjät ovat pulassa koska ihmisten hengitys ja kosteuden huokuminen vaikeuttavat laivan ylläpitämistä. Ja tätä kautta turistit jotka ihailevat Wasa -laivaa ovat laivan olemassaolon kannalta sen pahimmat viholliset. ~ Tietysti jonkin verran esiintyy kuulemma myös hieman absurdia vandalismiturismia jossa ihminen ihastelee muinaisen kreikan akropolista niin paljon että hänen on ihan pakko taltalla ja vasaralla irrottaa pieni pala marmoripylväästä ikuiseksi kotimuistoksi.
Paradoksina onkin se, että mikä on taideteoksen arvo jos sitä ei kukaan näe. Ja jos taideteos on arvokas, miksi sen pitäisi antaa tuhoutua. Paradoksi purkautuu kun tajutaan että taiteelliset arvot ja tieteelliset arvot ovat tässä vastakkain. ; Ihmiset haluavat arvostaa historiaa (tiede) ja kulttuuria (taide) samanaikaisesti. Ne ovat kuitenkin monesti ristiriidassa, ja pelaavat keskenään häijyä nollasummapeliä.
Seinätöhryjen kannalta tämä itse asiassa erityisen oleellista. Jos nimittäin puhutaan esihistoriallisista graffiteista aka. luolamaalauksista. Niitä pyritään suojelemaan hyvinkin vahvasti. Esimerkiksi Chauvet caven luolamaalauksia suojellaan koska turistit olisivat sille uhka. Luolan teosten erityiset esteettiset arvot ja historiallinen hienous ovat juuri ne syyt jonka vuoksi ihmisten ei haluta nähdä niitä. - Tiedemiehet pääsevät tietyin ehdoin tutustumaan luoliin ja niissä oleviin kuviin, joten tieteellinen avoimuusperiaate ei ole uhattuna. Tosin jo kuvien luo pääseminen on itse asiassa vaativa sukeltelu-kiipeilymanooveriseikkailu. Seikkailu joka pakottaa ihmettelmään lähinnä sitä että miten kuvat on löydetty in first place.
Onneksi nykyään on kompromissi. Tietokonemallinnus. Samoin kun graffitit voi tallettaa valokuvamuodossa, voidaan historiallisia kohteita mallintaa. Toki tässä katoaa paljon tieteilijöitä kiinnostavaa tietoa. - Valokuva graffitista ei pidä kemiallista tietoa siitä onko viivapiirros tehty millä tussilla ja onko vaikka käytetty maali ollut alumiinipohjaista graffitimaalia vai jotain muuta. - Se tarjoaa kuitenkin oleellisen vertailukohdan jos on nimenonaa turistihenkinen. "Matti Mattila"- blogi esimerkiksi kertoo ja arvioi että Suomessa Museovirasto on tuottanut Kajaanin linnasta on tehty hieno virtuaalikierros (jota oma koneeni ei kyllä pysty pyörittämään joten joudun luottamaan toisen käden lähteisiin).
Itse olen tietysti tietokonemallinnusten ystävä muutenkin. Eräs hienoin "Assassins Creed" -pelisarjan ominaisuus on ollut juuri siinä että siinä on mallinnettu oikeita rakennuksia ja jopa karttapohjia on yritetty mallintaa sen ajan mukaisiksi. (Toki vapauksia on tehty, kaikkea tietoa jokaisen sikolätin sijaintikohdasta ei varmasti ole missään joten historiallinen autenttisuus on otettava "with a little pinch of salt".) Mallinnetulle kohteelle voi tehdä kaikenlaista (kiipeillä) tavoilla jotka eivät olisi mahdollisia oikeassa kohteessa (rajoitteita tulee omasta akrobaattisuudesta ja poliiseista.)
("Esoteerinen maantiede", "Vartiokylän linnavuori - Helsingin juuripaakku")
 |
| Kalliossa tehty hieno tussilla tehty graffiti. Olemassaoloaika : Lyhyt. |
Tässä mielessä jaan graffitit karkeasti nelikenttään:
1: Julkisissa paikoissa olevat näyttävät tempaukset. Näissä on sekä suuri näkyvyys että suuri vaivannäkö. Nämä ovat melko harvinaisia. Yleisin paikka löytää tämänlaisia on etsiä vaikkapa radanvarsilta ja kulkuteiden meluaidoista. Sillä niissä itse maalauspaikka on "etäällä" mutta ohi menee myös paljon ihmisiä.
2: Julkisissa paikoissa olevat töhryt. Näissä on hyvä näkyvyys, lyhyt elossaoloaika ja ilmeinen sanomisen vähyys. Tätä on yleensä ottaen aivan oikein kutsua vandalismiksi.
3: Syrjässä olevat näyttävät teokset. Näissä näkyvyys on pieni. Niitä joutuu yleensä ottaen jopa etsimään. Ne voivat kuitenkin säästyä hyvinkin puhtaina jopa vuosia. Niiden päälle ei ilmesty edes toisia graffiteja.
4: Syrjässä olevat töhryt. Tulkitsen että nämä edustavat joko pakkomielteistä töhrimistä tai sitten pelkurimaista töhrimistä jossa julkinen töhriminen olisi liian pelottavaa siihen liittyvien riskien vuoksi.
 |
| Kuvasta näkee että usein samassa paikassa on sekaisin kaikenlaisia tekeleitä. Eli kyseessä on enemmän nyrkkisääntö kuin ehdoton totuus. Kuitenkin jo tuosta kuvasta näkee että se sijaitsee suhteellisen syrjässä mutta paikassa jossa on kohtuu paljon graffitimaalareita. Se on Helsingissä "kaasulaitoksella". Lyhyt kävelymatka ja hyvät kulkuyhteydet yhdessä hieman syrjässä olevaan sijaintiin tekevät kaiken. |
Paradoksina onkin se, että mikä on taideteoksen arvo jos sitä ei kukaan näe. Ja jos taideteos on arvokas, miksi sen pitäisi antaa tuhoutua. Paradoksi purkautuu kun tajutaan että taiteelliset arvot ja tieteelliset arvot ovat tässä vastakkain. ; Ihmiset haluavat arvostaa historiaa (tiede) ja kulttuuria (taide) samanaikaisesti. Ne ovat kuitenkin monesti ristiriidassa, ja pelaavat keskenään häijyä nollasummapeliä.
 |
| Kompromissi; Suljettujen tilojen graffitit säilyvät, eivät peity uudempiin graffiteihin. Eikä kukaan edes oikein näe niitä töhryjä. |
Onneksi nykyään on kompromissi. Tietokonemallinnus. Samoin kun graffitit voi tallettaa valokuvamuodossa, voidaan historiallisia kohteita mallintaa. Toki tässä katoaa paljon tieteilijöitä kiinnostavaa tietoa. - Valokuva graffitista ei pidä kemiallista tietoa siitä onko viivapiirros tehty millä tussilla ja onko vaikka käytetty maali ollut alumiinipohjaista graffitimaalia vai jotain muuta. - Se tarjoaa kuitenkin oleellisen vertailukohdan jos on nimenonaa turistihenkinen. "Matti Mattila"- blogi esimerkiksi kertoo ja arvioi että Suomessa Museovirasto on tuottanut Kajaanin linnasta on tehty hieno virtuaalikierros (jota oma koneeni ei kyllä pysty pyörittämään joten joudun luottamaan toisen käden lähteisiin).
Itse olen tietysti tietokonemallinnusten ystävä muutenkin. Eräs hienoin "Assassins Creed" -pelisarjan ominaisuus on ollut juuri siinä että siinä on mallinnettu oikeita rakennuksia ja jopa karttapohjia on yritetty mallintaa sen ajan mukaisiksi. (Toki vapauksia on tehty, kaikkea tietoa jokaisen sikolätin sijaintikohdasta ei varmasti ole missään joten historiallinen autenttisuus on otettava "with a little pinch of salt".) Mallinnetulle kohteelle voi tehdä kaikenlaista (kiipeillä) tavoilla jotka eivät olisi mahdollisia oikeassa kohteessa (rajoitteita tulee omasta akrobaattisuudesta ja poliiseista.)
lauantai 10. marraskuuta 2012
Puhe anonyymejä, vandaaleja, trolleja, out-topicaajia, copy-pasteajia ja linkfloodaajia vastaan
Sitten Sisällöntuottaja puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: Blogini kommenttipalsta on nyt lamereiden, vandaalejen ja linkfloodaajien hallussa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He peeloilevat ja panevat tekstiinsä huutomerkkejä. He ovat mielellään kunniapaikalla ja kommenttiosioiden ensimmäisillä osilla. He ovat hyvillään, kun ihmiset tervehtivät heitä. Huomatkaa heidät ja tarkkailkaa heitä, mutta älkää tehkö kuten he tekevät!
Voi teitä, ideologistit, ad hominemittajat ja flamettajat! Te suljette keskustelun mahdollisuuden ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät. Voi teitä! Te viette blogisteilta hermot ja latelette hokemianne vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan teidän tuomionne!
Voi teitä, yhden idean miehet, inttäjät ja flamettajat! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret, blogit ja foorumit ja massapostitatte itsenne toistoa ja tungette joka väliin asiaankuulumattomia tekstivyöryjä vain hankkiaksenne edes yhden kuuntelijan, ja kun siinä onnistutte, teette joko agitoitte tai piinaatte hänestä kahta vertaa pahemman trollin kuin itse olette!
Voi teitä, ideologiset pahastujat, oikean näkemyksen levittäjät, te teeskentelijät! Te olette kuin ruumishuoneen laverit. Ulkopuolelta huokuvat limaa ja mätää, ja sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette huonoja ulkonaisesti, ihmisten silmissä, ja silti sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.
Voi teitä, te sokeat anonyymit, sukkanuket, naamioitujat, IP ja toisten selän taakse menijät! Te sokeat typerykset! Te kätkette maineenne ja käytöksenne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: ymmärtämättömyyttä, riistoa ja hillittömyyttä! Sinä sokea ; Puhdista malja ensin sisältä, muuten siitä juominen maistuu saastalta ja sairastuttaa! Täyden maljan kätkeminen maan sisään ei tee viinistä maistuvaa.
Voi teitä, laiskat linkfloodaajat ja copy-pasteajat. Ulkoisesti te sanotte vievänne ihmisiä Paratiisiin, mutta kuitenkin suljette niiden ovet ihmisten silmien edestä! Te ette itse köytätte kokoon muiden tuotoksia ja sälytätte ne ihmisten luettavaksi, mutta itse he ette halua aivojanne rasittaa tai sormeane liikauttaa. Näin te haette rikan toisten varastoissa mutta ette lahjoita muille ortta omasta mielestänne!
Voi teitä, te vandaalit, te provokaattorit, te te demagogit ja agitaattorit! Te rakastatte huomiota ja blogistejen tuskastumista! Siksi Katukaa! Tekin, hyvä IP:88.131.372.129. Katumuksen ja armon avulla sinunkin on vielä mahdollista eheytyä. Siksi menkää ja käyttäkää paljon huumeita, jotta vankilaan joutuisitte ja oikea silmänne viimein teidät viekottelisi Uskon pariin ja vanhurskauden polulle.
Voi teitä, trollaajat, outtopiccaajat ja red herringaajat! Te olette kuin sokeita sokeiden taluttajia! Te kannatte lamppua teeskennelläksenne avuliasta ja näkevää. Mutta kantamastanne valosta on hyötyä vain jotta muut kauas näksiivät missä kuljette! Te höpisette viisastelujanne, mutta ette osaa toimia viisaasti. Te osallistutte kuin kulkisitte tietä, mutta kaikki mitä te teette, on yhtä olkiukkoa ja vääristelyä joka eksyttää kaikki matkantekijät. Te madot, te kyykäärmeet, kun iskette pään sijasta kantapäähän, murskatkoon tuo kantapää samalla teidän päänne! Laittakaa lamppunne vakkanne alle, ja syöttäkää helmenne sioille, sillä parempaankaan niistä ei ole.
Voi teitä, firsterit. Te ulkokultaiset. Käyttäydytte kuin omistaisitte paikan ja olette mielellänne paraatipaikalla jossa kaikki teidät näkevät. Mutta ei teillä kuitenkaan ole tilaa Isäni talosta, eikä teille löydy istumapaikkaa. Ei ole teillä sijaa majatalossa ja siksi teidän paikkanne on maata seimessä eläinten joukossa.
Voi vandaaleja! Sääliksi ja vihaksi käy Sisällöntuottajan mieli Teidän syntienne edessä ; Vaan oletteko nähneet kommenttimuokkausten poistojen vaivan? Ja niinkä asiattomat kommentit poistuvat kätenne liikahdulksella? Tunnetteko ikibannilistojen sisällön ja oletteko sen mitata määrittäneet? Tunnistatteko sitä että kommenttiosioiden siivouspalvelu toimii blogin kirjoittamiseen varatuilla voimavaroilla ja vandalismi on siksi kuin isäänsä äänestäisi!
Mutta silti minä siis neuvon teitä, hurskaat sisällöntuottajat, bännikää ikuisiksi ajoiksi kaikki anonyymit henkilöt ja kaikki hänen sukkanukkensa. Sillä he ovat peeloja, tapavandaaleja ja trolleja. He jotka lampaiden kielin yrittävät määkiä kuin villipedot. Siksi aina kun anonyymin näette, automaattiestäkää hänet, hänen sukkanukkensa ja kaikki IP-osoitteet joita hän on käyttänyt. Ja varmuuden vuoksi käyttäkööt hurskaat blogistit osoitepaljastimien lahjaansa ja selvittäköön kaikki tämän häiriköiden osoitteet. Ja varmistakoon että tulevaisuudessa asiat sujuvat kuin Tarkoitettu on. Autuaita olette te peelojen pilkkajat, anonyymin bashaajat ja trollaajien kukistajat! Kun teitä tekojenne vuoksi herjataan ja vainotaan ja kun teistä puhutaan kaikkea pahaa, niin iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te saatte bannimisesta ja kommentinpoistosta ja takaisin räyhäämisestä, on suuri.
Mutta muistakaan että autuas on hän, joka saa muokata ja kirjoittaa vailla vandaalien aiheuttamaa taakkaa arjessaan. Sillä heidän on parhaiden tekstien valtakunta ja kunnia. Iänkaikkisesti. Aamen.
Voi teitä, ideologistit, ad hominemittajat ja flamettajat! Te suljette keskustelun mahdollisuuden ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät. Voi teitä! Te viette blogisteilta hermot ja latelette hokemianne vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan teidän tuomionne!
Voi teitä, yhden idean miehet, inttäjät ja flamettajat! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret, blogit ja foorumit ja massapostitatte itsenne toistoa ja tungette joka väliin asiaankuulumattomia tekstivyöryjä vain hankkiaksenne edes yhden kuuntelijan, ja kun siinä onnistutte, teette joko agitoitte tai piinaatte hänestä kahta vertaa pahemman trollin kuin itse olette!
Voi teitä, ideologiset pahastujat, oikean näkemyksen levittäjät, te teeskentelijät! Te olette kuin ruumishuoneen laverit. Ulkopuolelta huokuvat limaa ja mätää, ja sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette huonoja ulkonaisesti, ihmisten silmissä, ja silti sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.
Voi teitä, te sokeat anonyymit, sukkanuket, naamioitujat, IP ja toisten selän taakse menijät! Te sokeat typerykset! Te kätkette maineenne ja käytöksenne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: ymmärtämättömyyttä, riistoa ja hillittömyyttä! Sinä sokea ; Puhdista malja ensin sisältä, muuten siitä juominen maistuu saastalta ja sairastuttaa! Täyden maljan kätkeminen maan sisään ei tee viinistä maistuvaa.
Voi teitä, laiskat linkfloodaajat ja copy-pasteajat. Ulkoisesti te sanotte vievänne ihmisiä Paratiisiin, mutta kuitenkin suljette niiden ovet ihmisten silmien edestä! Te ette itse köytätte kokoon muiden tuotoksia ja sälytätte ne ihmisten luettavaksi, mutta itse he ette halua aivojanne rasittaa tai sormeane liikauttaa. Näin te haette rikan toisten varastoissa mutta ette lahjoita muille ortta omasta mielestänne!
Voi teitä, te vandaalit, te provokaattorit, te te demagogit ja agitaattorit! Te rakastatte huomiota ja blogistejen tuskastumista! Siksi Katukaa! Tekin, hyvä IP:88.131.372.129. Katumuksen ja armon avulla sinunkin on vielä mahdollista eheytyä. Siksi menkää ja käyttäkää paljon huumeita, jotta vankilaan joutuisitte ja oikea silmänne viimein teidät viekottelisi Uskon pariin ja vanhurskauden polulle.
Voi teitä, trollaajat, outtopiccaajat ja red herringaajat! Te olette kuin sokeita sokeiden taluttajia! Te kannatte lamppua teeskennelläksenne avuliasta ja näkevää. Mutta kantamastanne valosta on hyötyä vain jotta muut kauas näksiivät missä kuljette! Te höpisette viisastelujanne, mutta ette osaa toimia viisaasti. Te osallistutte kuin kulkisitte tietä, mutta kaikki mitä te teette, on yhtä olkiukkoa ja vääristelyä joka eksyttää kaikki matkantekijät. Te madot, te kyykäärmeet, kun iskette pään sijasta kantapäähän, murskatkoon tuo kantapää samalla teidän päänne! Laittakaa lamppunne vakkanne alle, ja syöttäkää helmenne sioille, sillä parempaankaan niistä ei ole.
Voi teitä, firsterit. Te ulkokultaiset. Käyttäydytte kuin omistaisitte paikan ja olette mielellänne paraatipaikalla jossa kaikki teidät näkevät. Mutta ei teillä kuitenkaan ole tilaa Isäni talosta, eikä teille löydy istumapaikkaa. Ei ole teillä sijaa majatalossa ja siksi teidän paikkanne on maata seimessä eläinten joukossa.
Voi vandaaleja! Sääliksi ja vihaksi käy Sisällöntuottajan mieli Teidän syntienne edessä ; Vaan oletteko nähneet kommenttimuokkausten poistojen vaivan? Ja niinkä asiattomat kommentit poistuvat kätenne liikahdulksella? Tunnetteko ikibannilistojen sisällön ja oletteko sen mitata määrittäneet? Tunnistatteko sitä että kommenttiosioiden siivouspalvelu toimii blogin kirjoittamiseen varatuilla voimavaroilla ja vandalismi on siksi kuin isäänsä äänestäisi!
Mutta silti minä siis neuvon teitä, hurskaat sisällöntuottajat, bännikää ikuisiksi ajoiksi kaikki anonyymit henkilöt ja kaikki hänen sukkanukkensa. Sillä he ovat peeloja, tapavandaaleja ja trolleja. He jotka lampaiden kielin yrittävät määkiä kuin villipedot. Siksi aina kun anonyymin näette, automaattiestäkää hänet, hänen sukkanukkensa ja kaikki IP-osoitteet joita hän on käyttänyt. Ja varmuuden vuoksi käyttäkööt hurskaat blogistit osoitepaljastimien lahjaansa ja selvittäköön kaikki tämän häiriköiden osoitteet. Ja varmistakoon että tulevaisuudessa asiat sujuvat kuin Tarkoitettu on. Autuaita olette te peelojen pilkkajat, anonyymin bashaajat ja trollaajien kukistajat! Kun teitä tekojenne vuoksi herjataan ja vainotaan ja kun teistä puhutaan kaikkea pahaa, niin iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te saatte bannimisesta ja kommentinpoistosta ja takaisin räyhäämisestä, on suuri.
Mutta muistakaan että autuas on hän, joka saa muokata ja kirjoittaa vailla vandaalien aiheuttamaa taakkaa arjessaan. Sillä heidän on parhaiden tekstien valtakunta ja kunnia. Iänkaikkisesti. Aamen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)