Miksi miehet eivät ole siveäpuheisia?

Olen "Kysy mitä vain – muut vastaavat (K18)" -ryhmässä. Siellä on varsin erikoista menoa. Hyvin usein eri miehet kysyvät tuhmia. Kysyvät pimppien näyttämistä ja vastaavaa. Tähän monet naiset suhtautuvat paheksuvasti. Ja asiasta on jopa kysytty asiasta. "Kysynkin nyt teiltä miehet jotta miksi te tykkäätte nin kovin pimpeistä ja pano jutuista?" ja "Mikä teitä ihmisiä vaivaa 😂 😂? Puhutaan muun muassa ja tässä ryhmässä "panisitko, sinkku /parisuhde juttuja"." Kysymys on ymmärrettävä. Ja on huomioonpantavaa että vaikka palstalla on ns. vapautuneita naisia niin rivomielinen mies on huomattavasti tavallisempi näky kuin vastaavanluonteinen nainen. Itse olen toki käyttäytynyt korrektisti, joten voin sanoa että "en minä". (En käytä "ei kaikki miehet" -ilmausta, vaan "en minä" -ilmausta. Jolloin en puhu abstraktista vastaesimerkistä vaan siitä mitä itse olen ja mistä itse olen vastuussa. Tähän vastaesimerkkin kritiikki taas vaatii minua vastaan käymistä yksilönä. Jota ei pidetä yleisesti kovin järkevänä temppuna.)

Itse uskon että kysymys on ehkä siitä että miksi miehet ovat halukkaampia kysymään kysymyksiä jotka edustaavat yleisessä näkemyksessä ns. huonoa makua. (Kai sitä rivouksia miettii naisetkin mutta heistä useampi elää niin että ei niitä tarvitse mennä toisille kertomaan.) Tässä voidaan sitten lähteä hakemaan vastauksia vaikka kasvatusksesta. Siitä että opetetaan mikä on sallittua ja mikä ei. Mutta moni pitää asiaa vain biologisena tosiasiana. Ja tämä teema on jotain jota ei kannata torjua suoraan a priori. Tosin asian miettiminen tuo esiin hyvin omituisen dilemman

Ja jos asiaa lähestytään biologian kautta niin aika usein siinä korostuu sellaiset kulmat, että naisen strategiana on valikoida ja miehen strategiana on hurmata ja yrittää olla valikoimaton. Tämä näkemys paistaa Laasasilla ja Hännikäisillä ja muilla aika usein. Ilmiöön voidaankin sitoa myös aivan hyvää biologiaa. Esimerkiksi huomio oogamiasta ; Jos mietitään minkälainen lisääntymisstrategiaero syntyy saman lajin koiraiden ja naaraiden välille on katsottava sitä miten jälkeläisiin sitoudutaan energiataloudellisesti. Tässä käy helposti niin että naaraan sukusolut ovat harvinaisia ja suuria kun taas mies luo pieniä sukusoluja joita tuhlaa ympäriinsä varsin eksessiivisiä määriä. Tämä suuntaa tilannetta siihen suuntaan että naaras panostaa jälkeläisiin eri riskillä kuin koiras. Ja tästä seuraa naaraan valikoiva luonne ja jälkeläisiin panostaminen. Tältä osin asiassa on muutakin kuin sovinismia.

Mutta jos tätä sovinismia jatketaan koherentisti eteenpäin, syntyy ongelma. Ongelma joka johtuu siitä että teot ja puheet ovat eri asia. Laasanen toki monesti tuntuu tiedostavan tämän asian naisten kohdalla. Kun nainen korostaa että hän ei koe harrastavansa tietynlaista käytöstä, voidaan vastaukseksi antaa se että naisen biologia toimii tavoilla jotka eivät vaadi naiselta häijyä strategin mieltä. Eli kyseessä ei ole tiedostettu tietoinen päätös johon liittyy ilkeyttä ja intentioita. Käytänteet syntyvät kun biologia ohjaa käytöstä ja naiset kokevat tämän heidän omaksi valinnakseen.

Tämä "sillai alitajuisesti mutta ei freudilaisessa mielessä" -toiminta onkin jotain joka on hauska soveltaa miehiin. Jos tämä kokonaisuus pitäisi paikkaansa niin silloin pitäisi olla niin että naiset voisivat käyttäytyä miten tahansa koska heitä ei valikoida. Ja miehet taas joutuisivat käyttäytymään hyvinkin hyvien tapojen mukaan ja miellyttäen. Koska vain miehet jotka täyttäisivät vaatimusseuloja ja hillitsisivät käytöstään saisivat sitten pääsyn siihen strategiseen puoleen eli kaikkien panemiseen. Naiset voisivat olla rivopuheisia ja vaikka lietsoa kaikki miehet kilpailemaan keskenään. Miehet joutuisivat sen sijaan käyttäytymään naisia miellyttävillä tavoilla.

Naisten ei tarvitsisi käyttäytyä siveästi. Riittää että he kontrolloisivat miehiä ja hillitsisivät heidän rivopuheisuuttaan. Miesten taas tulisi miellyttää naisia. Moni käsittää että jos strategia ja puheet täsmäävät ei ole mitään ongelmaa. Mutta näin ei ole ; Strategia toimii puheista huolimatta taustalla. Kenties nämä biologiset puheet ovatkin epätosia. Ja siksi miehet käyttäytyvät kuin käyttäytyvät?

Onkin ongelmallista että mies kuvittelee että he samalla olisivat vallassa. Dominanttia mieskuvaa on hyvin vaikeaa yhdistää siihen että naiset valikoivat ja miehet yrittävät panna kaikkea mikä liikkuu. Ja tämän tiedostaminen ei vaadi nykyaikana mitään kovin syvällistä ajattelua tai uuden keksimistä ; Siksi onkin kai niin että perinteisen machomieskuvan ja sen käytösmallien mukana on modernina aikana mentävä Laasasmallin säälittävien uhrimiesten maailmaan.

Tässä mallissa siveyttä vaativat naiset jotenkin lietsoisivat miehiä käyttäytymään rivosti koska naiset ovat rivompia kuin miehet. Ja näin ollen vaikenemispyyntö onkin jotain jossa nainen testaa miehen tottelevaisuutta sen sijaan että olisi pahastunut. Tässä mallissa jää kuitenkin yhä selittämättä se miksi naiset sitten eivät puhu rivoja. Hehän ovat valikoijia joten he voisivat vaatia siveyttä muilta mutta ei heidän tarvitsisi sitä itse noudattaa...

Rakkauden rosvosektori

Helsingin Sanomien NYT -liitteessä oli Maria Pettersonin kolumni jossa käsiteltiin sitä miten mukavat kundit haluavat seksiä normaalista ja ystävällisestä toiminnasta. "Olen tytöille kohtelias ja ystävällinen. Kun heillä menee huonosti, olen valmis kuuntelemaan heidän murheitaan. Olen kiltti, ihana ja otan tytön tunteet huomioon. Ja silti hän ei halua mennä kanssani sänkyyn! Hän haluaa mennä sänkyyn väkivaltaisten ääliöiden kanssa! Tytöt sijoittavat minut friend zonelle, ystävyysvyöhykkeelle, ja pitävät minua ystävänä eivätkä potentiaalisena seksikumppanina." Siinä ollut jatku huomautus on mielestäni hyvin oikeansuuntainen. "Nice guy ei ajattele, että kohteliaisuus ja ystävällisyys ovat tavallisia ihmisten kanssakäymiseen liittyviä asioita, jotka eivät velvoita ketään seksiin. Naisesta ei välttämättä ole viehättävää, että toinen on kohtelias vain siksi, että saisi laittaa peniksensä hänen sisäänsä. Mukava mies huijaa, eikä haluakaan olla ystävä. Hän haluaa palkintoseksiä siitä, että käyttäytyy kuin normaali ihminen."

Mutta toki tässä on kysymys siitä että Laasasen kannattajat eivät tosiasiassa ajattele että ystävällisyys vaatisi sääliseksiä. Vaan että kiltit miehet innostavat naisia vain ystävinä, mutta eivät seksikumppaneina. Eli ääliöt saisivat seksiä.

Tästä ei voi sitten kuin vetää huomio konkluusioonsa; Kun kolumnin huomion korjaa voidaan nostaa esille normaalin "laasaslaisen" luonne ja heidän argumenttinsa; Kun katsoo ns. Laasasen faneja huomaa että he korostavat argumenteissaan sitä, että naiset eivät halua mukavia miehiä, vaan äänekkäitä ääliöitä. Ja sitten kun katsoo heidän toimintaansa ei voi kuin ihmetellä että jos tuo heidän teoriansa on tosi, niin miksi he eivät saa seksiä. Heidän mielensä näyttää rakentavan jälkikäteistä teoriaa siitä että koska he eivät saa seksiä niin he ovat kivoja. Olemme jopa päätyneet hikipedian puolella "Kuri":ttamaan laasasen faneja. Jotka eivät lainaa ulkomaisia lähteitä ja toimivat kuin ääliöt. Mikäli heidän alfaurosteoria pitää paikkaansa, niin heillä luulisi todellakin olevan vientiä. Selibaatinvoivottelu näyttää kuitenkin olevan se standardi.

Mutta koska internet on pelottava paikka, en voi jättää asiaa tähän ironiseen huomautukseen.

"Uudessa Suomessa" Juuso Aromaa on nostanut esiin sen, että yllättävän moni feministi on esittänyt että mitään "friend zonea" ei edes ole olemassa. (Nähdäkseni Petterson ei toki ajanut tämänlaista näkemystä, hän viittaa sen olemassaoloon hieman eri sävyssä. Mutta ne muut.) "Verkon keskustelupalstoilla ja blogeissa usein toistuva väite kuitenkin kuuluu, että "there is no friend zone" -kaverisektoria ei ole olemassakaan. Useiden feministien mukaan kyseessä on pelkkä kuviteltu tila, jossa sovinistiset miehet olettavat pääsevänsä harrastamaan seksiä palkkioksi siitä, että käyttäytyvät “normaalisti”, “kivasti” tai jopa “ihanasti” naispuolisen ystävänsä seurassa. Verkon keskustelupalstoilla ja blogeissa usein toistuva väite kuitenkin kuuluu, että "there is no friend zone" -kaverisektoria ei ole olemassakaan. Useiden feministien mukaan kyseessä on pelkkä kuviteltu tila, jossa sovinistiset miehet olettavat pääsevänsä harrastamaan seksiä palkkioksi siitä, että käyttäytyvät “normaalisti”, “kivasti” tai jopa “ihanasti” naispuolisen ystävänsä seurassa.Sitten kun näin ei käykään, alkavat alatyyliset ja naisvihamieliset syytökset naisten kelvottomuudesta ja sielullisesta heikkoudesta, joka ohjaa heitä valikoimaan ainoastaan kusipäisiä seksikumppaneita." Aromaa korostaa (aivan asiallisesti) että friend zone on kuitenkin aivan oikea tila, jossa ei ole kysymys palkintoseksistä. "Siinä ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista, että missä tahansa ihmissuhteessa voi esiintyä tunteiden epätasapainoa. Tällöin on ihan perusteltua sanoa, että syvemmin tunteva osapuoli on joutunut kaverisektorille. Se on yleensä kurja ja ahdistava olotila, jossa oikeastikin kiltit ja kunnolliset ihmiset joutuvat pohtimaan omien tunteidensa ja niiden salaamisen tai tunnustamisen aiheuttamaa ristipainetta." Haluna on romanttinen suhde, sitoutuminen ja vastaava. Ei palkintoseksi.

Kuinka ystävystyä eri sukupuolta olevan kanssa

Kuten itse olen aikaisemmin kirjoittanutkin, friend zoneen ajaudutaan vahingossa ja sieltä poistuminen on vaikeaa. Ja tämän vuoksi kaunautuminen, pettymys ja muut vastaavat tunteet ovat normaaleja ja odotettavia. Toki on myös pirun tyhmää kuvitella että kauhein asia jota sievä ja mukava naisihminen voisi antaa, olisi ystävyys. Ja että tästä voisi jotenkin syyttää. Evoluutiobiologiaa kannattava voisi suorastaan sanoa että kun itsekäs geeni komentaa naista, on turha yrittää marmattamisella vaikuttaa hänen intentioihinsa. Mitään tietoisia tavoitteita asiaan tuskin liittyy. (Kannattipa sitten evoluutiopsykologiaa tahi ei.) Kaikki eivät viehätä kaikkia, ja jotkut viehättävät vain harvoja. Joten omaa seksikkyyttä tai sen puutetta on turha projisoida jonkun muun ominaisuudeksi.

Friend zone on kuitenkin olemassa. Ja tässä kohden on hyvä vilkaista sitä miksi naisille ajatus friend zonesta on vieraampi kuin miehille. Itse koen olleeni friend zonessa muutamankin kerran elämäni aikana. Ja eri mekaniikalla ja eri taustoilla. Ja moni mies tuntuu ymmärtävän "ne haluaa olla vain ystäviä" -tilanteen. Monet naiset eivät tunnu kuitenkaan pitävän tämänlaista kovin relevanttina tilana. Ja siksi koko asiantila voi vaikuttaa jonkinlaiselta petokselta.

Laasanen lähestyy tätä siten että naisilla olisi erikseen pidetyt tiukat luokat ystäville ja seksikumppaneille. "Naiset jakavat miehet tiukasti 1) kavereihin ja 2) potentiaalisiin partnereihin. Se on tikapuuteorian lähtökohta. Toisin sanoen naisilla on kahdet tikapuut, joille he asettavat miehet, eikä kaveritikkailta ole helppo hypätä suhdetikkaille." Miehet sen sijaan pitävät vain yhtä luokitusta kaikille naisille "Miehet eivät jaottele naisia miellyttämään pyrkiviin beta-naisiin ja dominoiviin alfa-naaraisiin (ja jos jompikumpi on korkeammalla tyttöystävähierarkiassa, niin beta-naaras). Miehet jakavat naiset viehättäviin ja ei-viehättäviin naisiin, eikä ystävyys naisen kanssa aseta minkäänlaista jarrua suhteelle." Tässä on toki jonkinlainen huomio. Mutta asiaa voi kenties valaista katsomalla hieman enemmän ns. äijien ystävyyttä. Tosiasiassa näyttää olevan nimenomaan niin että naiset ottavat paljon helpommin miehen ystäväksi kuin miehet ottavat naisia. Äijäporukkaan pääseminen naiselta on saavutus. Tämä tarkoittaa sitä että kenties miehet jakavat "alfanaaraisiin" ja "betanaaraisiin" jo tässä vaiheessa. Näin syntyisi myös epätasainen tilanne jossa naiset harvoin ovat friend zonessa. Jos mies on ottanut heidät jo kaveriksi, he ovat valmiita myös seksiin. Naiset sen sijaan eivät ota miehiä ystäviksi näin tarkasti luokitellen. Ja siksi heillä on kahdet tikapuut. Miehillä on naisten kannalta vain yhdet tikapuut. Siinä ystävyyspuolen tikkaissa on vain miehiä joiden kanssa tämä ei kuvittele harrastavansa seksiä.

Tämän takana on mitä luultavammin biologista perustaa. Esimerkiksi Batemanin periaatteen mukaan, perimiltään oogamian vuoksi, voidaan ajatella että toinen sukupuoli joutuu panostamaan lisääntymiseen enemmän kuin toinen. Nainen esimerkiksi tulee raskaaksi kun mies taas ei. Ja tämä epäsymmetria tarkoittaa sitä että riskit sukupuolten kesken eivät ole samoja. Ja siksi toinen sukupuoli yrittää helpommin ja toinen taas valikoi paremmin. (Ihmiset ovat kuitenkin K -strategikkoja joten molempien sukupuolten kannattaa olla jokseenkin valikoivia.)

Kuitenkin tähän on toisenlainen toimintamahdollisuus. Ja se on omalla kohdallani toiminut melko hyvin. Minulla on tunnetusti omituiset kaverivaatimukset. Mutta sukupuoli ei ole oikein koskaan kuulunut niihin. Toisin sanoen minulla on ollut tapana luoda ystävyyssuhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa tavalla joka on "naismainen". En ole pitäytynyt äijäporukoissa ystävien kesken. Tämä on johtanut jopa siihen että minun kanssani ollaan oltu friend zonessa myös niin päin että minä en ollut kiinnostunut.

Tässä strategiassa on se hyvä puoli, että lukioaikana minulla oli kohtuullisen suuri määrä hyvin lyhytaikaisia deittailukokemuksia. Siihen aikaan omituisuudessani ei ollut edes sitä häivähdystä karismaa mitä nykyään joten ne eivät jatkuneet kovin pitkään. Deittien määrässä salaisuuteni ei kuitenkaan ollut alfauroon tyylinen brute force. En kuluttanut päiviäni flirttailuun. Sen sijaan kun tunkee itsensä naisseurueeseen, huomaa että parittaminen (ei termin prostitutionaalisessa merkityksessä) on monelle naisihmiselle elinkeino. Puhelinnumeroani vuodettiin ja leviteltiin. Olin turvallinen deittikaveri joka oli muiden naisten suosittelema. Eli ideana oli se, että kun naiset olivatkin minun kanssani "vain kavereita" niin heillä oli ystäviä. On yllättävää miten suureen määrään ihmisiä kontaktoituu näin yksinkertaisella keinolla.

Tämä on ihanteellinen tilanne silloin kun (a) itsellä ei ole ketään "kiikarissa" ja (b) ei ole mitään haittaa siitä että kaikki, siis aivan kaikki, detaljit vuodetaan puolen kaupungin kanssa. Oli selvää että jokaisesta deitistä tehtiin raportti kolmena kappaleena ja tieto kulki ryhmässä hyvinkin laajalle äärimmäisen nopeasti. (Tälläisessä tilanteessa alfauroksen tyylinen kusipäistely johtaa ... sanotaanko vaikeuksiin.) Ja minun kohdallani kumpikaan kohta ei ole ollut ihanteellinen oikein koskaan. Minulla on ollut tapana nimenomaan ottaa kiikariin. (Ja minun lähestyminen kosketusetäisyydelle taas on ylen vaativaa. En mielelläni anna sellaisten koskea minuun joihin en luota ja joita en siis tunne melko hyvin.)

Ja tätä kautta voinkin korostaa että on kahdenlaisia friend zoneja.

Kun ihminen ihastuu kaveripiirissään olevaan ihmiseen, hän on ainakin hetken friend zonessa. Ikävä kieroilutaktiikka olisi käyttää ystävyyttä keinona vähitellen ujuttautua, kuin varkain, toisen pöksyihin asti. Tämänlaatuisen manipulatiivisen lähestymistavan ulkopuolella on kuitenkin kaksi, mielestäni jossain määrin eettisesti hyväksyttävää luokkaa. (Joissa molemmissa olen myös itse ollut korkeimman omakätisesti.)
1: Ensimmäinen on ujoa ja diskreettiä friend zonessa olemista. Siinä on romanttinen haave mutta ei siihen liittyviä tekoja. Joten vastapuoli ei tiedä siitä, eikä voi siksi edes torjua sinua. Omakohtaisesti voin sanoa että tämänlainen passiivisuus on sitä joka harmittaa vuosien päästä vain aivan helvetisti. Helpotukseksi voin sitten kertoa sen että tosiasiassa ihmiset lukevat ilmeitä ja jos he eivät ole kiinnostuneita takaisin he ovat kohteliaasti hiljaa. Joten tässä tuskin menettää niin paljon kuin humalassa aamulla kello kolme baarissa yksinollessaan jonkun nykyisen kumppanin kanssa käydyn perheriidan jälkeen saattaa kuvitella. Tämä ei ole seksuaalista häirintää vaikka se on friend zonessa olevalle pelkurille häiritsevää ja siinä on kiistatta seksuaalinen elementti.
2: Toinen on sitä että edellisestä on ottanut opikseen ja edes yrittää. Yrityksestä voi aina seurata pakit. Ja aina pakkien yhteyteen ei pyyntöä siitä että ei nähtäisi missään yhteydessä tämän jälkeen. Tämänlaatuiset tilanteet vaativat pelisäännöistä sopimista ja niissä pysymistä. Eli esimerkiksi pyydetään että torjuttu ei pyytäisi asiaa uudestaan, ja että jos tilanne muuttuu niin se on sitten sen nykyisen torjujan asia ilmoittaa että nyt tilanne on erilainen. Omalla kohdallani tämänlaatuinen avoimuus on johtanut yhteen hyvin omituisella ja syvällisellä tavalla mutatoituneeseen ystävyyssuhteeseen jossa voin avoimesti arvioida tämän poikaystäviä "jos en minä niin sitten paras olla tuollainen hyvä" -mentaliteetilla.

Friend zonessa elämisen kohdalla tärkeintä on tiedostaa että sille joko voi tehdä jotain jolloin sille pitää tehdä jotain. Tai sitten sille on tehty jo jotain ja sille ei voi sen jälkeen enää tehdä. Tai on päättänyt olla toimimatta vaikka voi, jolloin sen kanssa pitää vain elää. Yleensä jos ihminen ei astu soveliaisuuden rajan yli ja sooloile sovittujen rajojen yli niin asia menee ohi.

Ensin pitää kenties ponnistella asian kanssa ja hillitä himonsa ja kahlita kyrpäänsä. Ja jonkin ajan jälkeen se ponnistelu muuttuukin turhaksi. Tässä kohden on hyvä lukea Dan Arielyn "the Upside of Irrationality" -kirjan jossa katsotaan eri strategioita joita ihmiset harrastavat romanssiasioissa. Jos nainen ei pidä kaljusta miehestä hän voi joko torjua miehen ehdottomasti tai sitten vaihtaa preferenssejä ja korostaa että kalju mies voi olla hauska. Ihmiset tekevät tätä aika paljon. Ja tämä on ihan hyväkin asia. Sillä ihmiset kestävät kaatuneita romansseja yllättävän hyvin. Ariely nostaa esille myös Shakespearen "Romeon ja Julian" joka vihjaa että nykypsykologian tunnistamat ilmiöt on tunnettu jossain määrin jo menneinä aikoina. Kirjassahan kaikki muistavat Romeon ja Julian väkevät tunteet. Mutta eivät sitä että kirjan alussa Romeo on epäonnistunut rakkaudessa ja käyttäytyy kuin se olisi maailmanloppu. Sitten hän on nähnyt Julian ja murhe unohtuu.
1: Eli jos tilaa ei ylläpidä jotenkin, eli esimerkiksi stalkkaa kohdettaan tai pidä piilossa mitään pornoa johon on liimattu päiden tilalle näitä ihastuksen kohteen valokuvista leikattuja naamakuvia niin sitten se romanssi etsii jonkun toisen purkautumisreitin. Rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu.

Ja sitten toisaalta voi olla hyvä tiedostaa sekin että nykyinen ja pitkäaikainen puolisonihan on nimenomaan sitten "se tilastopoikkeus". Olemme tienneet toisemme ensin nimenomaan ystävinä. Ehkä syynä on se, että en diskriminoi kovin pinnallisesti, kuten ei hänkään. Arielyn mainitsemaa kompensoimista ja prioriteettien punnitsemista on varmasti tehty paljon puolin ja toisin. Tällä tasolla ei voi lähteä siitä että jaottelee "viehättäviin ja eiviehättäviin" tai "alfa ja betauroksiin". Eikä siihen voi kyllä meidän perheessämme palatakaan. Siitä ei hyvä heilu.

Tätä häijyä kolauttelua sisältävää lopetusta pehmentämään voidaan sitten katsoa aiheesta Michael Stevensin leppoisa video. Hän kertoo esimerkiksi siitä, miten oikea tekosyy ei ole se, että olemme liian kilttejä, vaan se että idealisoimme ihastuksemme kohdetta. Ja ulkopuolinen näkee että sinulla ja ihastuksellasi ei vain ole kovin paljoa yhteistä. Kiltteyden sijaan kysymys voikin olla siitä että emme ole yhteensopivia ihastuksemme kanssa ja olemme lisäksi häiritsevällä tasolla liian tyrkkyjä.

Evolutiivinen mysteeri ; Miksi naisilla on rinnat? (Katso kuvat!)

Jos lähestymme kysymystä siitä miksi naisilla on rinnat, ensimmäinen reaktio voi olla se, että vastaamme "koska evoluutio". Tämä on tietysti tervehenkinen lähtökohta, mutta se ei itse asiassa pidä sisällään selitysmallia. Evoluutio -sana muuttuu merkitykselliseksi vasta kontekstoiden. Ja tämän jälkeen arkiset selitysteoriat tiivistyvät kahteen päätyyppiin:

1: Funktionalistisessa lähestymisessä korostetaan, että naisilla on rinnat, koska he ruokkivat lapsia. Imetyksen hyödyt K -strategiaisella ihmisellä on helppo ymmärtää. Nisäkäs on by definition eläinryhmä joka imettää jälkeläisiään. Joten naisilla on rinnat täsmälleen samasta syystä miksi muutkin nisäkkäät imettävät. Jälkeläiset elävät hyvin kun niitä ruokitaan. Ja K -strategiassa jälkeläisiin panostetaan, ja aluksi avuttomat poikaset eivät tule toimeen ilman hoivaa. Se, miksi miehillä ei ole rintoja selittyy kätevästi, koska oogamian mukaan lisääntyminen ei ole symmetristä. Naiset panostavat enemmän jälkeläiseensä. Ja toisaalta äitiys on varmaa, mutta isyys on epävarmaa.

2: Seksikkyyttä korostavassa lähestymistavassa taas vedotaan siihen että miehet kokevat rinnat seksikkäinä, joten isorintaiset naiset ovat yleistyneet. Tämä on toki siitä mielekäs selitysmalli, että se korostaa että ihmiset ovat sarja-avioitujia tai jopa yksiavioisia. Ja sen vuoksi miehet eivät nai kaikkea mikä liikkuu, joka taas pakottaa valikoimaan ja kohdistaa seksuaalivalintaa myös naisiin. Näin naisille voisi syntyä riikikukon pyrstöön viittaava rintavarustus josta muutoin voisi olla kiusaa ja vaivaa ja niskasärkyä.

Ongelmia.

Valitettavasti nämä selitykset ovat oikeita, mutta vain puoliksi oikeita.
1: Funktionaalisen selityksen aukko on siinä, että se selittää rinnat, mutta ei miksi ne ovat aina. Hyvin monella muulla eläimellä rinnat ovat poikimisen jälkeen suuret koska niiden tarkoitus on tarjota ravintoa. Muuna aikana niiden koko kutistuu. Näin ollen ruokintafunktio selittää kyllä miksi naisilla on rinnat, mutta ei sitä miksi ne nimenomaan pullottavat aina.
2: Seksuaalivalintaan vetoamisen ongelma on siinä, että pitäisi tietää miksi ne ovat seksuaalivalinnan kohde. Ja tässä kohden rinnoilla on itse asiassa suuri ongelma ylitettäväksi ; On ymmärrettävää että simpanssiurokset kiihottuvat peräpään muutoksista. Naaraiden ovuloinnin merkit ovat ratkaisevia. Tällöin seksuaalivalinta voi suosia selviä merkkejä ja niiden tunnistamista. Mutta rinnat ovat hyvin erilaiset. Kun lähtötilana on se, että rinnat paisuvat kun on jälkeläisiä, edessä on hyvinkin voimakas ongelma. Nimittäin se, että jos naaras/nainen imettää, se on sitoutunut jonkun muun poikaseen/lapseen. Ja ihmisillä imettäminen on myös "ehkäisykeino", eli nainen tulee vaikeammin raskaaksi. Tämän pitäisi tarkoittaa että rinnat nimenomaan olisivat turn off. Miesten ei kaiken järjen mukaan pitäisi kiinnostua rinnoista, vaan nimenomaan lattarintaisuus innostaisi heitä syvästi. Which is not the case. Joten selitysmallissa on ongelma.

Ongelmien ratkaisu päivityksillä

Tietenkin selitysten halutaan olevan parempia kuin "sinne päin" joten malleja on täydennetty.

1: Funktionaalisessa näkökulmassa voidaan esimerkiksi viitata siihen että rinnat ovat ravintovarasto, joka osoittaa että kyseinen nainen on hyvä keräämään hedelmiä, tai hyvä käyttämään ravintoa. Tämän näkemyksen pienenä heikkoutena on se, että se ei selitä sitä miksi miehillä ei ole rintoja. Mutta toisaalta oogamiaan liittyvät piirteet voivat johtaa siihen että nimenomaan naisen rasvakerros takaa sen että energiaa riittää raskauteen ja että hengissä selviämisen mahdollisuudet imetyksen aikana ovat paremmat. Joten teoria ei varmasti ole täysin ansioton. ; Itse asiassa tätä teoriaa vahvistaa vielä sekin, että metsästäjä-keräilijän elämäntavassa näyttää olevan niin että miehet metsästävät ja naiset keräilevät. Metsästyksessä suuret rinnat ovat enemmän tiellä. Tosin tässä voi olla kysymys siitä että syy-seuraussuhteet ovatkin toisin päin. Eli naiset eivät metsästä koska naisilla on rinnat jotka ovat ikävästi tiellä. Ja nämä piirteet ovatkin voineet ruokkia toisiaan.
     1.1: Boguslaw Pawlowski on kuvannut teoriaa jossa korostetaan nimenomaan rintojen ravintovarastoluonnetta. Rasva onkin hyvä keino tallettaa energiaa ja vararasvaa. Hän korostaa että rasva liittyy estrogeeniin, joten jo tämäkin on voinut kasvattaa sukupuolten välistä eroa, ikään kuin epäadaptiivisena sivutuotteena. Rasva voisi hyödyttää miehiä, mutta estrogeeni häiritsisi muutoin metsästystä ja taistelua. Miehien täytyi yksinkertaisesti olla lihaksikkaampia. Naiset luonnollisesti myös vaativat tietyn määrän rasvaa ylipäätään voidakseen tulla raskaaksi. Miehillä vastaavia ongelmia ei ole. Miehen tarvitsee olla vain sen verran kunnossa että kykenee ejakuloimaan. Pawlowskin teoriaa on moitittu siitä että hormoneilla ei tosiasiassa ole välttämättä mitään sidottua ominaisuutta. Vaan usein menee niin että jos jokin piirre hyödyttää yhtä sukupuolta mutta haittaa toista, se yleistyy jos se saadaan sidottua sukupuolihormoneihin. (Tämä liittyy erityisesti seksuaalisesti antagonistisiin piirteisiin, jotka taas ovat usein juuri hurmaamiseen liittyviä rakenteita ja hurmaamiskyvyn sietokyvyn kasvattamista.)

2: Seksuaalivalintaa korostavassa mallissa taas on otettu esille Fisherin ajatukset. (Tarkalleen ottaen ns. "run-away -selection") Siinä korostetaan että seksuaalivalinta ei oikeasti välitä pelkästään jälkeläisestä. Itse asiassa mistä tahansa piirteestä voi tulla seksuaalisesti oleellinen piirre, kunhan se vain on olemassa. Tästä malliesimerkkinä on nimenomaan riikinkukon pyrstö josta on elämässä riesaa, vaaraa ja haittaa koiraalle. Joka osoittaa että se on niin mainio että selviää hengissä tästä huolimatta. Sen jälkeen kun signaaliusluonne on kerran syntynyt, on jokaisen naaraan intressinä etsiä suuripyrstöisin koiras. Sillä evolutiivisesti on hyvin hyödyllistä jos jälkeläiset ovat "seksikkäitä koiraita". Koska seksuaalivalinta riikinkukoilla on naaraan koiraaseen kohdistamaa, ja olen jo aiemmin korostanut sitä että ihmisillä molemmat sukupuolet valikoivat, ei ole ollenkaan mahdotonta että naisten rinnat olisivat tämänlainen piirre. Ainakin niistä on monille naisille kiusaa kuten niskasärkyä. Ja miehet nauttivat rinnoista koska on evolutiivisesti kätevää jos jälkeläiset ovat seksikkäitä tyttäriä. ;
     2.1: Geoffrey Miller on listannut "The Mating Mind" -teoksessaan miten seksuaalivalinta on rintojen kohdalla hyvin uskottava syy. Sillä seksuaalivalinta näkyy piirteissä tietyllä tavalla. Seksuaalivalinnan kautta syntyneitä piirteitä kuvaavat hyvin usein seuraavat piirteet (a) Ne liioittelevat sukupuolten välisiä eroja. (b) Ne eivät ole rakenteellisesti oleellisesti elintoimintoja muuttavia, eivätkä siksi näy esimerkiksi luurangossa (c) niiden välillä on hyvin suurta variaatiota yksilöiden välillä (d) ne suurenevat ja tulevat vahvasti esiin puberteetissa (e) seksuaalinen kiihotus liittyy niiden käyttöön ja esimerkiksi kosketteluun. Miller korostaa lisäksi kulttuurisia puolia, kuten sitä että rinnat näyttävät liittyvän seksuaaliseen väkivaltaan. Ja hyvin monissa kulttuureissa rinnat on muutoinkin erotisoitu, esimerkiksi seksuaalisuuteen liitetyillä jumalattarilla. Miller korostaa myös, että rintojen rasvakerros itse asiassa haittaa imetystä ja imetyksen alkuvaiheissa rinnat muuntuvat pikku hiljaa, koska naisilla kuluu aikaa siihen että "koristeellisesta" rasvasta päästään eroon ja rinnat saadaan muotoiltua paremmin imetystoimintaan.

Laatikon ulkopuolella on kuitenkin tilaa.

Jared Diamondin "Why sex is fun" käsittelee kuitenkin mielenkiintoista asiaa. Nimittäin sitä miten ihminen on yksiavioinen, ja miten tämä liittyy siihen että naisilla on piilo-ovulaatio. Tämä johtaa yksiavioisuuteen, koska muutoin kävisi helposti kuten simpansseilla. Koiraat antavat mielellään lahjoja naaraalle jolla on ovulaation merkkejä, mutta kiinnostus muulloin on vähäisempää. Samoin koiraiden mustasukkaisuus olisi järkevää harrastaa vain ovulaation aikoina. Muulloinhan ajan voisi käyttää paremmin vaikka muiden naisien vikittelyyn. (Naaraan sen sijaan kannattaa olla mustasukkainen koko ajan, koska mies voi joutua työlääseen jälkeläisenhoitamiseen jossa hoidetaan jonkun toisen jälkeläistä kuin omaa.) Ovulaatioajan piilottamisella voidaan taata se, että mies osoittaa kiinnostusta koko ajan, ja on toisaalta myös mustasukkainen koko ajan. ; Ja tässä vaiheessa rintojen muoto saadaan sovitettua varsin tehokkaasti tähän. Naisten kannattaa evolutiivisesti piilottaa hedelmällisyyteen liittyviä piirteitään samoista syistä. Ovulaatio ja rinnat, samaa maailmaa.
1: Tämä malli viehättää itseäni. Se lähtee riittävän kaukaa. Muissa malleissa ongelmana on se, että ne toimivat vasta jonkin asteen jälkeen. Fisherin malli toimii erinomaisesti heti kun rinnat ovat seksuaalisesti kiinnostavia. Mutta se ei selitä miksi tämä piirre on alkanut olemaan sellainen.

Alister Hardyn vesiapinahypoteesiin liitetyssä näkemyksessä ajateltiin että ihmiset olisivat kehittyneet rantaelämässä. Siksi turkki olisi kadonnut, rasvakerros, kyky hallita hengitystä tahdonalaisesti ja muut vastaavat piirteet jotka muistuttavat monien vesieläinten vastaavaa piirteitä. (Ja niin edes päin.) Siinä ajateltiin myös, että rinnat olivat muodoltaan samanlaiset kuin takamus. Eli simpanssikoiraille syntynyt halu kiinnittää huomiota takapäähän olisi manipuloitu rintoihin.
1: Tämä teoria on monista kuitenkin epäonnistunut kuriositeetti, enkä itsekään kykene oikein ottamaan sitä vakavasti. Ennen tähän uskottiin vakavammin, mutta nyt sen suosio näyttää hiipuneen varsin voimakkaasti. (Mitä pidän hyvänä asiana. Teoria on vähän hassu.

Loppukaneetti

Luultavasti rintojen kohdalla onkin kysymys monesta tekijästä. On tavallaan väärin olettaa että vain yksi elementti olisi oikea selitys jossa muut olisivat sitten vääriä. Se, että käsillämme voi heittää keihästä ei ole jotain joka olisi selitys sille että kyky kantaa esineitä tai askarrella työkaluja olisivat yhtään vähemmän oleellisia syitä sille miksi meillä on tämän tietyn laiset kädet. Silti, kaiken kaikkiaan on jännittävää, että naisten rinnat ovat jossain määrin mysteeri evoluutiolle. Se ei toki ole sellainen ongelma jolle ei jotenkin voisi olla evolutiivisesti mitään ratkaisua. Selvästi evoluutiolla saadaan otetta ongelmaan, joka vihjaa että loputkin on selvitettävissä. Erikoista on, että vaikka moni pitää asiaa helppona ja vastaavat intuitiivisesti heti, se on kuitenkin hyvin vaikea kysymys. Osittaisten vastausten vuoksi se on kuitenkin vielä aikamoinen mysteeri tiedemaailmalle. Rinnat ovat siis ällistyttäviä muillekin kuin amispojuille. Niistä kiinnostuminen on kaunista, tervettä ja jaloa. Niiden tarkkailu mahdollistaa universumin erään mysteerin avaamisen.

---

Tälle mitä kiinnostavimmalle asialle on luonnollisesti tarjottu monia vaihtoehtoisiakin selitysmalleja. Tämän blogauksen ideana ei ollut luetella kaikkea. Vaan lähinnä esitellä prosessia ja muutamia isompia linjoja. Ja vetää asiasta "isoimpia linjoja" koskeva statement. Ja halusin luonnollisesti osoittaa hyvää makuani ja valottaa asiallisia kiinnostuksenkohteitani kuvituksella.

Soidinmenot ja markkina -arvo ~ Oogamian ja raiskaamisen välttämisen seuraus

Emma Lappalainen kirjoittaa seksuaalisuudesta ja sukupuolista otsikolla "nainen ei ole seksitehdas" ; Hän asettuu Laasasen markkina-arvoteoriaa vastaan ja esittää että sen vaatimuksena olisi jotenkin se, että naiset olisivat seksitehtaita. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen kirjoitus siltä osin, että en tunnetusti ole vankkumaton markkina-arvoteorian enkä myöskään feminismin kannattaja. Molemmat ovat kuitenkin olleet usein blogauksieni aiheina, koska se itse aihe, eli seksuaalisuus, kiinnostaa. Näkökulmani on biologian ja evoluution kautta syntyvää.
1: Käsittelen siis ihmisiä kuin eläimiä, ja mielestäni tämä on perusteltua koska emme ole perimmiltään älyolentoja vaan tunneolentoja. Emme ole mitään "vain eläimiä" vaan enemmänkin "eläimiä". Arkijärjen konnotaatioiden vuoksi on kuitenki oikeansuuntaista sanoa että olemme "myös eläimiä", ja tämä kuvaa mielikuvissa sitä mitä minä tarkoitan sanoessani "eläimiä".

Hän on tietysti oikeassa siinä että naiset eivät ole seksitehtaita, ja että on täysin naurettavaa vaatia että naisten tulisi harjoittaa seksiä jonkun ulkopuolisen tahon voimin. Kun hän sanoo että "nainen ei hyödy itsensä antamisesta niin sanotusti ”määräänsä enempää”. Jos ei tee mieli antaa niin sillon antamisesta tulisi paha olo, niin yksinkertaista se on." hän on täsmälleen oikeassa. Ja tämän vapaaehtoisuuden ulkopuolella ei ole seksiä vaan raiskaus. Ja ilkeästi sanoen tämä on määritelmä, ei neuvottelukysymys.

Kuitenkin näyttää siltä, että hän ei ole ymmärtänyt mistä markkina-arvossa on kysymys. Kenties syynä on se, että hän pitää markkinatalouden käsitteiden käyttöä pahana. Koska se muuttaa seksin kauppatavaraksi aiheessa jossa on kysymys jostain muusta kuin kauppatavarasta. Markkina-arvoteorian takana ei kuitenkaan ole ihmisen objektisoiminen. Se on itse asiassa metafora.

Hänen kuvauksensa on seuraava ; "Käytännössä tämä epätasa-arvo siis tarkoittaa sitä että kutupaikoilla naiset saavat ja miehet eivät. Miehet joutuvat näkemään enemmän vaivaa tyydytyksensä eteen kuin naiset, ja tämä on siis miesnäkökulmasta sortavaa epätasa-arvoa." Se, mitä olen Laasasta ja muita markkina-arvoteorioiden kannattajia lukenut, olen huomannut että markkina-arvoteorian kannattajat eivät esitä näin. Heillä lähtökohtana on se, että jokaisen kerran kun harjoitetaan seksiä, mukana on kaksi osapuolta. Näin ollen heterosuhteita tarkastellessa miehet ja naiset saavat yhtä paljon. ; Se, mihin markkina-arvoteoria tarttuu on se, että tämä seksi jakautuu miesten kesken äärimmäisen epätasaisesti. Kysymys ei siis ole laiknaan siitä kuinka paljon naisyksilöt harjoittavat seksiä vaan siitä keiden kanssa. Seksin jakauma, ei seksin määrä, on keskiössä.

Toki tuo maininta voidaan vielä ymmärtää siten että kirjoittaja oikoo. Kuitenkin loppuosa tekstistä varmistaa että kirjoittaja ei käsittele markkina-arvoa näin. "Mielestäni kyse ei ole rakenteellisesta epätasa-arvosta, jossa toinen osapuoli omasta vallanhalustaan kyykyttäisi toista saavuttaakseen etua. Naiset eivät saa mitään hyötyä irti siitä, että miehet ovat puutteessa. Se, että naiset saattavat saada drinkkejä/taksimatkoja prosessin kylkiäisenä, voi olla mutta ei aivan välttämättä ole hyväksikäytön merkki." Tässä unohdetaan se, että nainen saa keskimääräisesti. Mies taas saa joko kohtuuttomasti tai ei ollenkaan. On selvää että nainen tässä mielessä hyötyy.

Koska kysymys ei ole suoraan siitä että haluavatko miehet enemmän seksiä kuin naiset, voidaan huomata että markkina-arvoteorian kannattaja sanoo että naiset saavat yleensä riittävästi seksiä, kun taas miehissä osa on ylitarjonnan alla kun taas monet elävät pakotetussa puutteessa. Kysymys ei ole seksin liian pienestä määrästä vaan pakkoselibaatista. Tämä korostuu jos lukee Hännikäistä ja katsoo miten häneen reagoidaan markkina-arvoteorioiden kannattajien puolella.

Lisäksi Lappalainen paljastaa että hän ei tunne kritisoimansa teorian perusväitteitä. Sillä hän esittää seuraavaa "Oma näkemykseni ongelman ytimestä on, että miehet ovat kasvatettuja haluamaan enemmän kuin he joskus voivat saada (vaikka kuinka AXEa suihkuttelisivatkin!). Perinteisesti poikalapsia rohkaistaan impulsiivituuteen, pidättymättömyyteen ja seksuaaliseen välittömyyteen, eikä heitä kouluteta kohtaamaan pettymyksiä ja vaikeuksia (tästä johtuu mielestäni monet muutkin usein miesten kohtaamat vaikeudet, mutta niistä myöhemmin). Samaan aikaan tyttöjä on kasvatettu (pettymysten sietämisen lisäksi) seksuaaliseen pidättyväisyyteen, tai lähinnä ainakin seksuaaliseen ilmaisemiseen muilla tavoin kuin itse coituksella."

Koska kyseessä on selibaatista, se tarkoittaa sitä että ei saa haluta yhtään. Kun tätä historian aikana tehtiin naisille, oli kyseessä seksuaalinen kahlinta jossa yhteisö rakenteellisesti teki pahuutta naissukupuolelle. Toinen seikka on se, että Lappalainen ei näytä huomaavan sitä, että itse asiassa hänen esittämänsä mieskuva on juuri sitä joka on markkina-arvossa koholla. Eli he ovat niitä jotka saavat paljon seksiä. (Kysymys ei ole siitä "saako toosaa tarpeeksi" vaan siitä että toiset miehet saavat helvetisti ja toiset eivät saa yhtään.)

Kirjoitinkin tähän liittyen tuoreesti ; Lappalainen ei huomauta että juuri pidättyväiset eiaggressiiviset nörttimiehet ovat niitä jotka saavat totutella pettymykseen koko ikänsä, siihen että heille ollaan "kavereita". Juuri nämä aggressiiviset "feministien mielestä kammottavat" miehet saavat seksiä. Tässä mielessä hän ei huomio sitä mistä markkina-arvoteorian kannattajat kirjoittavat. Referoin heitä blogauksen alustuksessani kun huomasin että tosiasiassa naistenkin parissa seksin epäreilu jakautuminen toimii paikoin, ja että juuri nämä naiset ovat erittäin turhautuneita tilanteeseen ja valittavat että syy on nimenomaan miesten ; Miehet ovat pinnallisia ja pahoja kun vaativat että nainen käyttäytyy ja pukeutuu tietyllä tavalla jotta tämä kelpaisi partneriksi, ja että ihanteena pitäisi olla että ihminen kelpaisi aitona itsenään..

Se, minkä markkina-arvoteorian kannattajat esittävät on se, että seksuaalisuuden vapautuminen johtaa uusliberalismin kaltaiseen "taloustilanteeseen" joka lisää eroa rikkaiden ja köyhien välillä.

Ja juuri tämän takia hän jatkaakin varsin erikoisesti. "Toinen vaihtoehto on se, mikä tuntuu olevan yhdenlaisen nykyfeminismin ratkaisu, eli tarjonnan lisääminen. Naisten joskus jopa asenteellinen irtosuhteiden lisääntyminen on nähty seksuaalisena vapautumisena, miehille kuuluneiden oikeuksien ottamisesta itselle. Se, että naiset tulisivat miesten kaltaiseksi seksimarkkinatoimijoiksi näyttäisi äkkiseltään olevan kaikille paras ratkaisu: kaikki saisivat seksiä, kaikki saisivat olla vapaita, eläköön! (Tässä vaiheessa lienee paikallaan kuitenkin muistuttaa, että edelleen seksuaalisesti aktiiviselle naiselle on monen monituista ikävältä kalskahtavaa lempinimeä eikä suurimmalta osalta yhteisöä kannata odottaa hyväksyntää. Asenteet ovat muuttumassa, mutta kynnys ruveta käyttäytymään apinamiehen tavoin seksuaalisesti on edelleen korkea)."

Koska markkina-arvoteorian kannattajat eivät käsittele seksin määrää karkean kysynnän ja tarjonnan lain kautta, vaan tarkkailevat "seksin jakautumista samaan tapaan kuin kaupassa voidaan tarkastella taseita" he näkevät nimenomaan seksin vapautumisen syynä siihen että seksuaalinen markkina-arvo on syntynyt (eli on seksuaalisuusmenestyseroja.) He korostavat että kynnys ei ole korkea. On toki hyvä muistuttaa siitä että vapaamielisiä naisia on kahlittu siveyteen ja pakkoselibaattiin esimerkiksi luostareihin ja että tästä poikkeamita on kutsuttu ikävällä nimellä ja että tämä nimittely ei ole loppunut nykypäivänä. Olisi kuitenkin kaunista huomata se, että sama voi koskea myös miessukupuolta.

Kuitenkaan en voi olla olematta samaa mieltä Lappalaisen loppukaneetin kanssa ; "Omassa mielikuvituksessani ihanteellinen tilanne on sellainen, jossa itseään vapaalla seksuaalisuudella ”miehen lailla” ilmaisevaa naista ei huoritella, eikä seksisuhteista pidättäytyvää pidetä vallanhaluisena hirviönä, vaan miehet ”tyytyisivät tappioonsa” sellaisen kohdatessaan, mikäli nainen ei tarkoituksella hyödy toisen tappiosta (ja olen siis sitä mieltä että nainen ei paljoa ”kostu” miehen puutteesta. Eli ei voi mitään). Nainen osaltaan ei voi antaa säälistä tai periaatteesta, mutta halutessaan miehiseksi katsottua seksuaalista vapautta he eivät myöskään voi moralisoida ”kukasta kukkaan lentäviä” miehiä."

Syy on erikoinen. Nähdäkseni on ilmiselvää että seksi, kun se on vapaata, johtaa miellyttävyyserojen syntymiseen. Ja että nämä erot ovat sellaisia että niitä ei välttämättä voi pitää feministien ihanteiden mukaisena. Kuitenkin koko käsitykseni ihmisyydestä on sitä että on se, että elämme ideoidemme ja sisäisen minämme ristiriidoissa ; Kristityt eivät kykene noudattamaan omia periaatteitaan vaan ovat syntisiä. Eivätkä feministitkään ihastu siihen idealistiseen miestyyppiin jonka luomiseen he kannustavat, he ovat näille vain kavereita ja he arvostavat näitä. Sillä tämä on ihmisen luonne.

Markkina-arvoteorian puolella olen hieman tuskastunut tiettyyn säätämiseen. Siihen miten se, jos naiset harjoittavat seksuaalista valtaa ja synnyttävät täten rakenteellisesti toiminnallaan seksin saantiin eroja, se on vallankäyttöä miesten suhteen. Ja tätä pidetään paheksuttavana. Kuitenkin samanaikaisesti esimerkiksi Laasanen on moittinut useitakin toimintatapoja joissa markkina-arvo putoaisi. Hän siis kuitenkin kannustaa sen kasvattamiseen ehdottomasti oikeana ratkaisuna. ; Markkina-arvo on siis jotain jonka syntymekanismia pitäisi vastustaa samalla kun jokaisen yksilön pitäisi maksimoida oma markkina-arvonsa sen sijaan että tunkisi väkisin kohti markkina-arvon keskiarvoa joka tasaisi "seksuaalimarkkinat".

Näenkin, että markkina-arvoteorian kohdalla yksi perusongelma on se, että osa haluaa tuomita naiset. Osa heistä haluaa että naiset olisivat nimenomaan vanhoillisesti "supussa eivätkä antaisi niin innolla", koska se lisäisi seksin epätasaista jakautumista joka nähdään jopa yhteiskuntarauhan kannalta relevanttina ongelmana.
1: (Mitä se tietysti onkin. Kiinassa seksuaalimarkkinat ovat vääristyneet omituisesta syystä, eli sen vuoksi että yhden lapsen politiikan vuoksi moni tyttölapsi on tapettu. Näin ollen siellä on paljon miehiä pakkoselibaatissa. Tästä seuraa tietysti yhteiskunnallisia ongelmia.) Eli eivät suinkaan kannustaisi lisääntyneeseen seksuaaliseen aktiivisuuteen vaan kannustaisivat yksiavioisuuteen.

Toinen on se, että markkina-arvoteoria on usein nähty rakenteellisena. Tämä on tietysti hyvin ajanmukaista ja postmodernia ; Erittäin monet "feministit ja vastaavat" näkevät kaikkien ongelmien takana on ideologinen valtarakenne. ~ Hieman kuin "vanhan ajan kommunistit" joista asiassa kuin asiassa kyseessä oli yhteiskunnallinen pinta tai syvärakenteen ongelma. ; Molemmissa "kaikki on poliittista".

 Esimerkiksi jos naiset eivät yksinkertaisesti kiihotu nörttimiehistä vaikka pitävät heitä kivoina kavereina, niin tämä nähtäisiin yhteiskunnan vikana. Että tytöt pitäisi opettaa tykkäämään kilteistä pojista. ; Ongelma on siinä että tätä on yritetty ja tytöt eivät vain kuuntele opettajia vaan hormoneitaan. Sillä nämä asiat eivät ole yhteiskunnan rakenteissa.

Eli vaikka pidänkin seksiä nautintona ja huvituksena, liitän sen kuitenkin biologiaan. En ole geneettinen deterministi enkä kulttuurideterministi, vaan näen ihmisen molempien summana. Ja se, joka ei molempia puolia huomioi typistää ja tekee lähinnä anteeksiantamattomaa oikomista.
1: Esimerkiksi homoseksuaalisuuden kohdalla Ray Blanchard yhdistää genetiikan ja ympäristön siten että hän on havainnut että lapsesta syntyy homoseksuaali jos hänellä on vanhempia veljiä. Eikä mitä tahansa, vaan ero liitetään H-Y -antigeeneihin. Syynä on äidin immuunivaste joka joskus aktivoituu pojan kohdalla. Ja tämän jälkeen hänen elimistönsä tunnistaa sen samaan tapaan kuin muutkin "taudinaiheuttajat". Tämä ei tapa vauvaa tai estä sukupuolen kehittymistä mutta vaikuttaa kuitenkin toimintaan. Dean Hamer löysi homoseksuaalisuuteen Xq28 -geenistä korrelaation joka selittää hieman homoseksuaalisuutta. (Korrelaatio koskee vain osia homoseksuaaleja ja vain osittain, mutta ei ole ollenkaan väärin että yksi ilmiöluokka selittyy erilaisilla syillä ja niiden yhteisvaikutuksilla.)  Onkin selvää että ihminen on sekä biologinen vaistokäyttäytyjä että kasvatettu käytösolento.

Biologisesti miehen ja naisen välillä on eroja. Mies tuottaa paljon halpoja siittiöitä. Nainen taas tuottaa vain vähän munasoluja. Nainen ei voi tulla alati raskaaksi, mutta mies voi alati siittää lapsia. Näin ollen miehen panostus on pieni. Riskit kantaa kuitenkin nainen. Sillä vain nainen voi tulla raskaaksi. Miehet eivät pamahda paksuksi (jos tähän on tullut muutos, niin se johtunee eroista juridiessa sukupuolessa, ei biologisessa sukupuolessa.) Tästä johtuukin se, että nainen panostaa yhteen munasoluun joka on suurempi kuin siittiö. Tämä oogamia on eläimillä yleistä.

Koska panostuserot ovat olemassa, se vaikuttaa lisääntymisstrategioiden valintaan. Koiras voi tuottaa paljon jälkeläisiä eri naaraiden kanssa, joten valikoinnin tarvetta ei ole. Niillä naarailla joilla ei ole kalojen mädinruuttauksen kaltaita massalisääntymistä, jotka lisääntyvät rajallisemmin, on syytä panostaa enemmänkin puolison laatuun. Kun voi tulla raskaaksi vain yhdelle kerrallaan, on tämä evolutiivinen perustelu harkita kaksi - tai jopa kaksikymmentä - kertaa ennen kuin aloittaa lisääntymistoimet. Naaraan kannattaa olla valikoiva. Naisten kannalta tämä on oleellista koska raskaana ollessa on yleensä vain yksi vauva kerrallaan (toki poikkeuksia on, mutta ei sieltä mitään sataa vauvaa kerralla putkahda koskaan.) ja lisäksi noilla jälkeläisillä on pahana tapana pyöriä vuosikausia nurkassa vaatimassa työpanostusta. Tämä sitouttaa jälkeläiseen.
1: Ihmisillä miesten osallistuminen tosin tasapainottaa tätä eroa, kun he voivat panostaa jälkeläisiinsä kotona. Raskauden ero silti jää. Miehen panostusintoa voi tosin vähentää se, että heillä on episteeminen epävarmuus jälkeläisestä. Nainen tietää aina että lapsi on hänen. Mies tietää varmasti ja taatusti vain oman osuutensa siitä mitä on mennyt sisään, mutta se suhde siitä mitä sieltä tulee ulos jää arvoitukseksi. Ei välttämättä suureksi arvoitukseksi, mutta pieneiksi kuitenkin..

Lopputuloksena syntyy tilanne, jossa miehen vähäinen panostus ja naaraan suuri panostus ovat epäsuhdassa keskenään. Karkeasti sanoen lopputulos on se, että miehillä on "arpapeli" jossa voiton todennäköisyys on pieni, mutta voitto suuri. Kun taas naarailla arpapeli on siinä, että he todennäköisesti voittavat mutta voitto on pieni. ; Siksi naiset joilla on maailmanennätyspaljon lapsia eivät ole enää edes samassa mittasuhdemaailmassa kuin maailmanennätysmäärän jälkeläisiä siittäneet miehet. Luonto ei tässä kohden kuitenkaan vähennä koiraiden määrää ; Evolution kannalta kun se, mikä kiinnostaa on kelpoisuus. Ei se, elääkö eliö onnellisen elämän.

Jos oletetaan että sukupuolijakauma on biologinen ominaisuus. (Miksi emme muka olettaisi näin? Ei se kasvatus ainakaan muuta poikia tytöiksi. Ainakaan kun viimeksi katsoin.) Tällöin voidaan kuvitella tilanne jossa koiraita on vähän ja naaraita on paljon (tilastollisesti prosenttijakaumina, ei olla kiinnostuttuja itsessään yksittäisistä lukumääristä vaikka tietysti prosenttiosuus onkin teknisesti suora seuraus näistä.) Tällöin koiraan kohdalla tilanne on se, että keskimäärin jäljellä olevat koiraat saavat paljon jälkeläisiä. Tämä on erittäin kannattavaa heidän kelpoisuudelleen ; Heidän geeninsä yleistyvät populaatiossa. Joten sukupuolten määrä tasoittuu kun koiraiden tilastollinen osuus kasvaa. Onhan lisääntymiselle edullista olla koiras kun naaraita on paljon käytössä. Mutta jos koiraita onkin paljon enemmän kuin naaraita, vain harva pääsee lisääntymään ja tämän vuoksi kannattaa panostaa naaraisiin jotka sentään takaavat "vakaan arvan ja pienen voiton". (Kysymys on tietysti suloisista vauvoista ja poikasista, mutta niiden lukumäärää voidaan lähestyä voiton odotusarvon metaforalla ilman että geneettiset ilmiöt kelpoisuuden määrittymisen taustalla vääristyvät.)

Lopputulos on se, että biologia pakottaa miehet elämään markkina-arvoteorian olosuhteissa. Naiseen ne eivät kuitenkaan samalla tavalla koske. Tämä selittänee osittain sitä miten Laasasen on vaikeaa käsittää sitä miksi naiset eivät usein panosta omaan markkina-arvoonsa. (Tosin vapaat seksuaalimarkkinat vaikuttavat jossain määrin naisiinkin kuten aikaisemman linkkaukseni pettyneet naiset kuvaavat. En edelleenkään usko puhtaaseen geneettiseen determinismiin, eikä kenenkään pidäkään.)

Toinen jännittävä asia - mikä biologian kohdalla tulee markkina-arvoteoriaa miettiessä vastaan - on seksuaalinen antagonismi. Se on nimenomaan sosiaalisilla eläimillä esiintyvä ilmiö. Ihmiset ovat yltiösosiaalisia, joten ilmiön yhdistäminen meihin on varsin perusteltua. Siinä on havaittu että seksuaalivalinta ei ole kovinkaan suoraviivaista.

Seksuaalisen antagonian hengen saa hyvin esille kun viittaa siihen mitä Rice (Fanittamani tutkija, jolle lähetin ensimmäisen tiedemiesfanipostini ja jossa oli kysymyksiä hänen tutkimuksistaan ja johon hän vastasi ihanasti. Sääli että viesti ei ole enää minulla tallessa koska sen aikainen sähköpostipalveluni lakkasi kokonaan toimimasta jo useita vuosia sitten) ja Holland tekivät hämähäkeillä. He tutkivat niiden soidinmenoja ; Oli hämähäkkejä joilla oli tupsuja jaloissaan. Niiden soidinmenoihin tupsut kuuluivat. Niiden lajien naaraat olivat kuitenkin lähes immuuneja niille. Sen sijaan niiden hämähäkkilajien joilla koirailla ei ollut tupsuja ne vaikuttivat. Tämä tuntuu ensiajattelulla omituiselta ja "evoluutionvastaiselta". Mutta se on juuri päin vastoin. Tämä on seksuaalisen antagonian syvässä ytimessä.

Matt Ridley kuvaa tätä tilannetta kirjassa "Perimä - ihmisen historia 23 kappaleessa" sivulla 120, aiheena esimerkiksi seksuaalivalinnan klassikkoesimerkki, riikinkukon pyrstö "...riikinkukkojen pyrstö kehittyi todellakin viekottelemaan naaraita, mutta näin tapahtui, koska naaraat kehittyivät entistä kestävämmiksi tämänlaiselle viekoitukselle. Koiraat itse asiassa käyttävät soidinmenoja korvatakseen fyysisen pakotuskeinon ja naaraat käyttävät syrjintää kontrolloidakseen parittelun ajankohtaa ja lukumäärää." ... "Toisin sanoen naaraat kehittyvät vähitellen niin, että niiden oman lajin koiraiden soidin ei sytytäkään, vaan päinvastoin vaikuttaa negatiivisesti. Seksuaalinen valinta on siten ilmaus viekoittelugeenien ja vastustusgeenien seksuaalisesta antagonismista." ... "... mitä sosiaalisempi ja kommunikoivampi laji on, sitä todennäköisemmin se kärsii seksuaalisesti antagonistisista geeneistä, koska sukupuolten välinen kommunikaatio lisää seksuaalisesti antagonististen geenien menestystä. Ihminen on planeettamme sosiaalisin ja kommunikatiivisin eläinlaji. Yhtäkkiä rupeaa näyttämään selvältä, miksi ihmislajin sukupuolten väliset suhteet ovat sellainen miinakenttä ja miksi miehillä on niin eri käsitys seksuaalisen häirinnän merkityksestä kuin naisilla."

Näin ollen biologiamme rakentaa luonnostaan sen, että osa miehistä jää ilman ja toiset saavat enemmän (keskimäärin hyvä) naiset taas ovat lähempänä sitä että kaikki saavat tarpeeksi (poikkeuksia toki on, muistakaan "Voiman" sinkkubileet). Seksuaalinen vapautuminen ei kuitenkaan vähennä tätä vaan lisää tätä eroa ; Miehissä on entistä enemmän supervoittajia ja superhäviäjiä ; Niitä jotka saavat seksiä lukuisilta naisilta ja niitä jotka elävät pakkoselibaatissa. ; Samalla korostuu se, mitä olen usein korostanut kritisoidessani markkina-arvoteoriaa. Siinä keskitytään yksinkertaisiin strategioihin joilla on suoraviivainen lopputulos. Yksittäinen piirre - tietty lopputulos. Seksuaalisen antagonian perusydin on siinä että ei ole mitään yhtä voittoisaa strategiaa. Niiden kohdalla menneisyydessä toimivia kikkoja joudutaan joko vahvistamaan ja ylikorostamaan, tai sitten vaihdettava niistä kokonaan pois. (Kaikki keinot jotka peittävät tätä eroa ovat kannattavia koiraalle, mutta ne tarttuvat siihen syyhyn jonka vuoksi naaralla on se valikoivuus in first place, eli naaraalle on kannattavaa taistella näitä manipulointeja vastaan.) Tämä on tietysti ikävää koska jo markkinatalos tuntee tiettyyn kohdeyleisöön kohdistamisen tehot, jotka ovat selkeästi puuttuneet markkina-arvoteorian kannattajien analysoidessa esimerkiksi naisten ottamia tatuointeja.

Se, mitä markkina-arvoteorioiden kannattajat harvemmin nostavat esiin, huomaavat tai myöntävät, on se, että kaikki millä tätä markkina-arvon syntyä estetään ovat kontrollia. Talousliberalismissakin täysi vapaus johtaa tuloerojen maksimoitumiseen. Tätä rajoitetaan kontrollilla. Kontrollin keinoja markkina-arvon kohdalla on taatusti lukuisia. Mutta ne tiivistyvät jotenkin seuraavien teemojen ympärille : (a) Korkeasti markkina-arvoiset miehet kieltäytyvät enemmän naisista. Näin ollen he eivät esimerkiksi perusta haaremeita. (b) Naiset ovat siveitä ja sitoutuvat vain yhteen mieheen kerrallaan. Yksiavioisuus yhteiskunnan koko tasolla estää markkina-arvon syntymisen koska miehiä ja naisia on karkeasti ottaen yhtä paljon. (c) Naiset eivät valikoi puolisoaan vaan parisuhde toteutetaan joko arpomalla tai muutoin päätännän siirtäminen pois seksuaalivalinnasta eli pohjimmiltaan naisen mieltymyksistä.

Eli seksuaalisen vapautumisen seuraus, joka on rakenteellisen vainon totaalinen poisto, lähinnä vahvistaa näitä luonnollisia eroja. ; Mikä on tietysti normaalia. Kun rajoite (ei intentio, vaan seuraus) poistetaan kasvaa se asia jota se estää.
1: Talousliberaalien ajattelutavan mukaan markkina-arvoteorian jotkut fanittajat katsovat että tässä on syytä lietsoa sitä henkeä että menestys johtuu ansioista ja tappio on yrittämisen puutetta, jolloin menestyvät miehet pesevät kätensä siitä että nainen ei ole tässä yksin. Jos mies ei haluaisi siitä alati, he kieltäytyisivät naisista jotka ottaisivat korvikkeeksi "alemman markkina-arvon miehen" ja täten erot kaventuisivat..

Karkeasti sanoen en siis usko että seksi varsinaisesti on kauppatavaraa, mutta ajatus siitä että parisuhteessa molemmilla on jotain annettavaa on silti järkevä. Nainen ei siis todellakaan ole vauvantuotantolinja tai seksintarjoamistehdas. Markkina-arvoteoriassa on silti oleellisesti oikeita huomioita siitä miten seksuaalinen menestys ei jakaudu tasaisesti ihmisten kesken. (Ja että ilman jäävät juuri ne miehet joiden kaltaisia feministinen ideologia tukee, feministien seksikäyttäytyminen kun ei tue tätä. On toisalta ihan ymmärrettävää ja kunnioitettavaakin että ideologiat jätetään makuuhuoneen ovelle.)

Markkina-arvoteorian suurin ongelma on kuitenkin siinä samassa kohdassa missä feminisminkin ; Ne näkevät kaikki epätasaiset jakaumat, yliedustukset ja aliedustukset, merkkeinä rakenteellisesta vainosta. Kaikki tiivistyy valta -käsitteen ympärille. Ja tästä ei seuraa mitään kaunista koskaan. Ei siksi että se ei tarjoaisi hyvää näkökulmaa, vaan siitä että se on täsmälleen yhtä väärin kuin täysin vanhan mallinen geneettinen determinismikin jossa kaikki käyttäytyminen nähdään pelkästään geenien kautta. (Ei toimi edes eläimillä tämä.)

Kaiken ytimessä ei ole seksin määrä (joka on miehilläkin keskimäärin hyvä) vaan sen jakautuminen. Eikä kyseessä ole yhteiskunnan rakenteellinen vaino. Se on biologiaa jota kulttuuriset rajoitteet ovat ennen kontrolloineet. Live with it. Oikein muutakaan ei voida. Kumpaankin suuntaan tapahtuvissa pyrinnöissä on kysymys aivan samalla tavalla intresseistä ja valtapyrinnöistä.(~ Pyrinnöistä jotka koskevat kelpoisuutta. Niistä puuttuu vaistoluonteensa vuoksi tarkoituksellisuus, intentio. Mutta painostus on ja se kohdistuu toisten intentioita ja tavoitteita vastaan ja se helposti koetaan vastapuolella samaksi kuin rakenteellinen intentionaalinen vainoaminen.)

---

Kirjoittaja on tasa-arvon kannattaja mutta kieltäytyy feminismin ja profeminismin. Hän on nörtti & betamies, jolla on paljon naispuoleisia ystäviä jotka "haluavat olla vain kavereita". Takana myös keskivertoa suurempi määrä lyhytaikaisia parisuhde yritelmiä joiden perusluonne ei ole ollut sukupuoliseksittelyssä. Menetti neitsyytensä vasta 20 -vuotiaana. Heteroseksuaali. Pitkäaikaisessa yksiavioisessa parisuhteessa. Naimisissa. Saa seksiä riittävästi, noin laajalta kannalta katsoen. On perheessä se, joka haluaa keskimäärin harvemin ja vähemmän seksiä. Harrastaa kuitenkin myö sekä soidinmenoja ja runkkaamista, koska aina ei saa mitä haluaa. Ei pidä naista tai kauppatavarana, mutta näkee että vapaaehtoinen prostituutio on mahdollista (vaikka ihan toisin onkin varmasti yleensä). Ei pidä parisuhdetta vaihtokauppana vaan vastavuoroisuutena, mutta silti markkina-arvoteoria antaa muutaman hyvän oivalluksen. Pitää pornoa teoriassa hyvänä, käytännössä laaduttomana. Pitää animepornoa wictimless crimenä. Uskonnoton libertiini. Mitä muuta taustatietoa haluatte ad hominem -myllyynne? Ihmisen kauttahan kaikki asiat murskataan, eikä argumenttien. ; Siksi on oikei nysvätä siitä saako taloustieteen termejä käyttää sen sijaan että mietittäisiin kuvaako näiden metaforien taustalogiikka yhteiskunnassa. Siksi on okei nysvätä vastutajastaan olkiukkoja ja kritisoida ilmiötä asiavirhein, eli kritisoida tuntematta kritiikin kohdetta. Vaikka se mitä hyvästä perustelusta opetetaan ensimmäisenä on se, että kritiikkiä ei voi tehdä tuntematta kritiikin kohdetta. Ilman tätä kun ei ole tarkasteluperspektiiviä.

Pelimiehen hinta ja naisen paikka.

"Nautinto on lyhytaikainen, asento naurettava ja koko lysti kirotun kallista."
(Lordi Chesterfield pojalleen seksistä.)

Tämä juttu käsittelee seksuaalivalintaa "yleisesti". Viittaan jonkin verran ihmisiin, tosin lähinnä tehdäkseni asiasta "elämännäköisemmän" ja luodakseni jotain "huumoriin vivahtavaa". Soveltaminen siihen, miten ihminen luonnostaan käyttäytyy on siksi vain hieman asiassa mukana. Vielä vähemmän tämä juttu koskettaa sitä, miten seksuaalielämää "tulisi harjoittaa". Moraalisia implikaatioita ei siis oikeastaan ole, niitä vedetään "is - ought -ongelman" vuoksi ns. "perustelemattomasti". Tämä varoitus on liitteenä, koska näyttää siltä että tämän yksinkertaisen asian ymmärtäminen on monille yllättävän vaikeaa.

Moni uskoo, että koiraat ovat luonnostaan epäluotettavia kumppaneita ja että naaraat taas ovat luonnostaan siveitä. Tätä perustelua ovat käyttäneet niin kristityt vedotessaan naisten vaarallisuuteen heikoille miehille ja feministit, jotka ovat perustelleet sillä näkökantaa, että miehet harjoittavat jo luonteensa vuoksi seksuaalista väkivaltaa. Ja sillä on perusteltu ties kuinka monia miesten syrjähyppyjä. Ja naisten syrjähyppyjä on tietenkin samalla periaatteella paheksuttu "epänormaaleina".

Suuri osa ajatuksesta johtuu, paitsi perinteistä, myös siitä, että A. J. Bateman julkaisi 1948 artikkelin, jonka sisältö oli se, että kaikki koiraat ovat kehittyneet harrastamaan seksiä ja naaraat tuottamaan jälkeläisiä. Tähän perustuu myös se ajatus, että seksuaalivalintaa suorittaisivat pääasiassa naiset. Eli naaraat valitsevat uroksista parhaat. Kaikki naaraat saavat jälkeläisiä mutta vain harva koiraista. Perustelu oli seuraavanlainen: Bateman teki kokeita kärpäsillä. Hän havaitsi että koiraat yrittivät paritella aina, kun se oli mahdollista. Naaraat sen sijaan olivat "kranttuja". Hän huomasi, että koiraat saivat sitä enemmän jälkeläisiä, mitä useampi kumppani niillä oli. Koiraat joutuivat kuitenkin pettymään usein kosiskeluissaan.

Bateman perusteli asiaa oogamiaan (kreik. gamos = avio) viittaamalla: Naaraspuoliset sukusolut ovat suuria ja liikkumattomia ja koiraspuoliset sukusolut ovat pieniä ja nopealiikkeisiä. Oogamialle on tyypillistä että siittiösolut kilpailevat siitä mikä niistä hedelmöittää munasolun. Tämän vuoksi koiraat tuottivat Batemanin mukaan "halpoja" siittiöitä ja naaraat taas "kalliita" munasoluja. Sen vuoksi rajoittavana lisääntymiselementtinä on naarailla munasolujen tuotanto ja koirailla pariteltujen naaraiden määrä. Tästä Bateman kehitti ajatuksen, jonka mukaan "koiraat luonnostaan yrittävät iskeä naaraita, ja naaraat ovat siveitä." Tätä ideaa kutsutaan Batemanin periaatteeksi (Bateman's principle). Hienostuneemmassa muodossa sen voisi ilmaista vaikkapa siteeraamalla Batemania itseään: "In most animals the fertility of the female is limited by egg production which causes a severe strain on their nutrition. In mammals the corresponding limiting factors are uterine nutrition and milk production, which together may be termed the capacity for rearing young. In the male, however, fertility is seldom likely to be limited by sperm production but rather by the number of inseminations or the number of females available to him... In general, then, the fertility of an individual female will be much more limited than the fertility of a male... This would explain why in unisexual organisms there is nearly always a combination of an undiscriminating eagerness in the males and a discriminating passivity in the females."

Batemanin periaatteessa on perää monilla eläimillä sen vuoksi, että naaraat panostavat jälkeläisiin, esimerkiksi sikiönkehitykseen, runsaasti panostamalla. Tämä johtaa naaraiden sitoutumiseen. Selvää on myös se, että jos harva sukupuolen X edustaja harjoittaa seksiä useamman sukupuolen Y kanssa, ja sukupuolen edustajia on (kuten yleensä on) saman verran, niin sukupuolen X edustajat pyrkivät harjoittamaan seksiä laajemmin, mutta sukupuoli Y sen sijaan valitsee, joten X:ään kohdistuu seksuaalivalintaa.
1: Tosin tässäkin "nainen ei ole yksin": Nimittäin eräillä merihevosilla nimittäin koiras ottaa poikaset suojaan pussiinsa. Ja erikoista kyllä, näillä lajeilla naaraat ovat koristeellisia ja yrittävät liehitellä koiraiden suosiota. Syynä on se, että koiraiden panos sitoo ne, ja naaraat ovat vapaita. Se ei kuitenkaan ole mikään sääntö, vaan pikemminkin se vaatii tietyt rajatut erikoiset ehdot. Kyseessä on poikkeus. Tosin suhteessa Batemanin periaateeseen tämä esimerkki ei ole mikään ristiriita: Koiraat ottavat siinä suuremman panoksen jälkeläisistä. Tässä perustelussa naaraalle asetetut olennaiset ominaisuudet ovat poikkeuksellisesti koiraalla, joten voidaan sanoa että tämä lähestyy sitä että "jos tädillä olisi munat, se olisi setä". Tässä tilanteessa tätä asiaa on todella mietittävä, tosin sanonnan tulkintatapa on kieltämättä hieman poikkeuksellinen.

Periaate on siis ihan kohtuullinen yleistys. Se ei kuitenkaan ole mikään "kaikkialla pätevä laki". Periaatetta onkin kritisoitu muutamalla asialla:
1: Batemanin periaatteen perustelu rakennettiin hänen kärpäsillä tekemänsä koejärjestelmän pohjalta. Ja suurin osa tuloksista johtuikin koejärjestelystä. Hän ei toki manipuloinut tuloksia tarkoituksella, vaan yllättävät asiat muuttivat tilannetta: Oli elementtejä joita ei osattu ottaa huomioon, koska niistä ei tiedetty. Yksinkertaisesti: Koe kesti liian vähän aikaa, ja siihen oltiin sattumalta valittu epäedustava laji: Tämän kärpäslajin lajin naaraat parittelevat noin kerran viikossa, mikä on harvinaista ; monilla muilla lajeilla naaraat ovat innokkaampia, tai ainakin tiukempitahtisia. Lisäksi selvisi, että itse asiassa kokeessa käytetylläkin lajilla naaraat, joilla oli useampia parittelukumppaneita tuottivatkin enemmän munia, mutta tämä tulee esiin vasta pidemmän tarkasteluajan yhteydessä.
2: Periaatteelle tuli vaikeuksia siitä, että tutkijat havaitsivat, että naaraat linnuista simpansseihin käyvät vieraissa. Syrjähypyt olivat yleisiä, ja sitä tavattiin paljon jopa niillä lajeilla, joilla oli pysyviä pesimäkumppaneita. Tämä saatiin selville "isyystesteillä", eli testaamalla geenejä. Nämä testit "eivät huijaa", eli ne ovat aika vakuuttava todisteen lähde. Koiras tuskin ryhtyy tuottamaan toisten yksilöiden sukusoluja, joten toisen koiraan jälkeläiset kertovat nimen omaan naaraan taipumuksista.
3: Samoin ongelmia teorialle tuli mustasukkaisuudesta. Monen lajin koiraat vahtivat naaraitaan mustasukkaisesti. Ne eivät ole sen sijaan yrittämässä iskeä uusia naaraita, vaan pitäytyvät vanhoissa. Seksuaalinen kilpailu johtuukin siitä, että naaraat ovat kevytmielisiä. Ja esimerkiksi mustasukkaisuus on evolutiivisesti järkevä valinta vain jos naaraat harjoittavat syrjähyppyjä. Yksiavioinen ja kranttu naaras ei tekisi mustasukkaisuudesta toimivaa lisääntymisstrategiaa. Jos naaras on siveä ja yksiavioinen, mustasukkaisuus on voimavarojen tyhmää kohdistamista.

Syitä on monia: Bateman toki laski yksittäisen siittiön ja munasolun määrät, mutta se ei suinkaan ollut kaikki. Häneltä unohtui kokonaismäärä: Esimerkiksi kasvit joutuvat tuottamaan paljon siitepölyä, ja monet sienieläimet joutuvat tuottamaan valtavia määriä siittiöitä. Syynä on se, että ajalehtivat siittiöt tuskin ainutkaan kohtaa munasolua. Siksi lisääntymisen varmistamiseksi on tuotettava valtavasti siittiöitä. Ja niiden kokonaismäärä on vaikuttava panos. Ihmisetkin tuottavat runsaasti siittiöitä suhteessa munasoluihin. Määrän ja laadun kilpaillessa, se, kumpi on halvempaa, riippuu paljolti tilanteesta ja olosuhteista.

Mutta tietenkin tähän liittyy "mutkan kautta" muitakin asioita. ("Rivo luonto" sisältää jännittäviä asioita.)

Miehuuteen ei siis riitä ihmiselläkään se, että "riisuu housunsa". Naaras saa etuja moniavioisuudesta(polygamia) montaa reittiä:
1: Tyytymätön naaras kun voi vaihtaa koiraaseen, joka hoitaa puuhat paremmin, tai panostaa enemmän vaikkapa jälkeläisten hoitoon. Tämä naaraiden moniavioisuus korostuu myös sitä kautta, että isäehdokkaat voidaan saada panostamaan jälkeläistenhoitoon. Jälkeläisillä on kuitenkin koiraiden geenejä, joten niistä kannattaa pitää hieman huolta. Etenkin jos niiden määrä on vähäinen. (r -strategiassahan tuotetaan paljon poikasia ja niihin ei panosteta, kun taas K -strategiassa tuotetaan muutama jälkeläinen ja tätä sitten hoidetaan tarkasti.)
2: Lisäksi naaras voi tavoitella etuja spermakilpailun kautta, tällöin naaras parittelee lukuisten koiraiden kanssa ja tätä kautta urokset tällä lajilla joutuvat panostamaan enemmän siittiöiden tuotantoon. Kun usea koiras on hedelmälliseen aikaan tekemisissä lisääntymisasioiden kanssa, näistä hedelmällisin on todennäköisimmin jälkeläisien isä. Toisaalta jos syntyy useita poikasia, niin on mahdollista että kaikilla on eri isä, ja tätä kautta jälkeläisillä on enemmän variaatiota.
___2.1: Spermakilpailun yksi erikoinen seuraus on "koiraan epävarmuus". Eläimillä ei ole isyystestejä. (Tosin ei ihmisilläkään se helppoa ole: Testin pyytäminen on ns. "epäluottamuksen osoitus". Tosin niin on sen antamatta jättäminenkin..) Näin esimerkiksi pronssijassana -linnuilla naaras perustaa haaremin, jossa se parittelee kaikkien koiraiden kanssa. Se hyppää koiraalta toiselle, ja koiraan vaihtoehdot ovat joko hypätä vieraissa ja olla hoitamatta munia, jolloin jo saavutetut jälkeläiset tuhoutuvat, ja tilalle saadaan vain joko ei ketään, tai toinen yhtä epärehellinen pronssijassana -neitokainen. Tai sitten hoitaa munia. Koiras hoitaakin jälkeläisiä ruokimisen ja hautomisen ajan, eikä se tämän aikana luonnollisesti ehdi parittelupuuhiin. Naaras haaremeineen saa siis neljä kertaa enemmän jälkeläisiä, kuin naaras joka olisi yksiavioinen.
_____2.1.1: Tosin epävarmuuskin saa koiraat kehittämään erilaisia strategioita. Esimerkiksi rautiaisilla syntyy tuke, jolloin ensimmäiset varmistavat isyytensä (tosin tämän vuoksi rautiaisille on kehittynyt myös tapa nokkia edellisen sementit pois. Eli kaksi strategiaa, joista ensimmäinen tekee jotain ja toinen poistaa edellisen. Yhteenlaskettuna tämä lähestyy sitä kuin kumpaakaan ei olisi. Evolutiivisesti ajatellen tämä ei kuitenkaan ole "turhaa työtä" vaan ominaisuuksista on ollut hyötyä tietyissä olosuhteissa.) Tämän lisäksi rautiaiskoiraat ovat keksineet toisenkinlaisen tilanteeseen sopeutumisstrategian: Koiraat osallistuvat poikasten hoitoon sen verran, miten paljon ne ovat parittelleet poikasten emon kanssa.

Naaraalla on kaiken kaikkiaan useita syitä olla moniavioinen. Esimerkiksi seuraavia:
1: Koiraiden siittiöt loppuvat.
2: Monet lajin koiraat ovat steriilejä.
3: Sen muilla seksikumppaneilla on huonoja geenejä, tai ne ovat rumia.
4: Jälkeläisten muuntelu on olosuhteiden tai muun syyn takia tärkeää.
5: Se haluaa syötävää tai apua jälkeläisten hoidossa.
6: Se kilpailuttaa siittiöitä spermakilpailussa.
7: Se haluaa synnyttää hämmennystä siitä, kuka on jälkeläisten isä ja tätä kautta sitoa useiden koiraiden voimavaroja jälkeläisten hoitoon.

Naaraiden seka -avioliitto ei siis ole mikään toimintahäiriö tai patologia. Naaras joka käy vieraissa, ei ole välttämättä "sairas".

Toisaalta moniavioisuus ei ole aina järkevää: yksiavioisuus(monogamia) on tiettyjen ehtojen vallitessa viisas: Karkeasti sanoen yksiavioisuudesta on oltava hyötyä sekä koiraalle että naaraalle. Muussa tapauksessa vähintään toinen puolisko "käy vieraissa".
1: Tosin tämä voi syntyä hieman yllättävilläkin tavoilla Esimerkiksi hyvä vaimo -teoriassa naaras rajoittaa vikittelymahdollisuuksia sillä, että kun kaikki naaraat ovat pakkomielteisen uskollisia puolisoilleen, ei vieraisiin hyppäävä koiraskaan saisi puolisoa.
___1.1: Tämä taas viittaa siihen suuntaan, että jos naiset ovat tiukan yksiavioisia, ei uroskaan panosta turhaan vikittelyyn. (Batemanin periaate ei tässä kohden toteudu.) Tosin tämä teoria on yksityiskohta ei pääsääntö: Se, että naaras tarvitsisi koiraan apua, jotta jälkeläiset eläisivät voi toki sitoa koiraan auttamaan jälkeläisten hoidossa, sitoo koiraan auttamaan, mutta itse asiassa se ei pakota naarasta olemaan uskollinen puolisolleen. Siksi esimerkiksi paksuhäntäoravamakeilla uskottomuus on yleistä, vaikka koiraat hoitavatkin jälkeläisiä ahkerasti ja sitoutuneesti. Kuitenkin jos naaraat ovat yksiavioisia vankkumattomasti, strategia on yksi mahdollinen tapa saada koiras sitoutuneeksi.
2: Toinen syy on se, että kumppanin löytäminen on vaikeaa. Tällöin kun "jostakusta saa kiinni, siitä ei kannata päästää irti." Vaihtoehtona on tällöin oman lisääntymisen riskeeraaminen, joka on niin suuri että se peittoaa mahdolliset toiset löytyneet puolisot ja näiden kanssa saaneet jälkeläiset. "Liian epätodennäköistä riskeihin nähden". Tämä voi syntyä esimerkiksi vaaran kautta: Jos naaraan saaminen vaatii vaikka vaarallista matkaa, kannattaa pysyä saman puolison kanssa. Mutta jo lajin harvinaisuus voi olla riittävä tekijä. Ja tietenkin sukupuolitauditkin ovat osa riskiä. Riskejä voi siis tulla montaa reittiä.
3: Aggressiivisuudellakin on tietty suhde yksiavioisuuteen. Sillä yksiavioiset lajit ovat tavallisesti sellaisia että ne vahtivat puolisoitaan. Ne ovat siis aggressiivisia muita samaa sukupuolta olevien kanssa. Toisaalta myös aggressiivisuus aikaansaa yksiavioisuutta: Jos joku on naaraan X kanssa ja on aggressiivinen, tämä tuottaa riskejä; Vaikka laji ei olisi yksiavioinen, niin tilanne jossa joku näkee että naaraan luona on vihainen uros, niin siitä seuraa se, että riskejä ja tappelua on luvassa jos naarasta käy hurmailemassa. Naaraan löytyminen alkaakin vaatimaan sitä seikkailua. (josta kohdassa 1.2 muistutettiin.) Tätä kautta aggressiivisuus ja mustasukkaisuus ruokkivat yksiavioisuutta, joka taas ruokkii mustasukkaista aggressiivisuutta.
4: MAD -teoria (Mutually Assured Destruction) taas toimii niissä tilanteissa, joissa jälkeläisten hoito epäonnistuu jos kumpikaan vanhemmista luopuu hoidosta. Näin jälkeläiset sitovat molemmat vanhemmat yhteen, ja seurauksena on yksiavioisuus. Tämän tapainen syy on esimerkiksi monilla sarvinokkalajeilla. Niillä naaras muurautuu puuhun, suojellakseen pesää munarosvoilta. Koiras taas ruokkii sekä naarasta että poikasia muninnan aikana. Naaras ei taatusti puun sisällä harjoita syrjähyppyjä, mutta koiraskaan ei voi vain lähteä livohkaan, koska muuten sen jälkeläiset kuolevat. (Ja muutkin naiset ovat puun sisällä. Pirulaiset. ~ "Hyvä vaimokin" nostaa tässä vaihessa päätään, erikoisella tavalla.)

Ihmisillä seksuaalivalinnan suuntaa ei ole niin helppoa luokitella, kuin voisi luulla. Sillä yleensä koristautuminen on nimen omaan seksuaalivalinnan kohteen ominaisuus. Tätä kautta naisten meikkaaminen on merkki siitä että miehetkin valitsevat. Tällöin mies ei vain juokse jokaisen naisen perässä. (Miehet myös pitävät tietyistä piirteistä enemmän kuin toisista.) Ennen taas miehet olivat koristeellisia. Muodillakin on tässä suhteessa paljon tekemistä. Selvää on kuitenkin se, että ihmiset, sekä miehet että naiset, ovat jossain määrin mustasukkaisia. Ja jokaisella on enemmän "oma kulta" tai ainakin "valittujen muutaman joukko". Syrjähyppyjäkin tapahtuu. Toisaalta ihmisillä avioliittokäytännötkin vaihtelevat. Osassa kulttuureista ollaan selvästi yksiavioisia, kun taas esimerkiksi haaremit ovat tunnettuja "ulkomaan ihmeitä". Yhteisöt, joissa yhdellä naisella on useita koiraita taitaa kuitenkin olla melkoisen harvinainen tilanne.

Ihmisten käyttäytyminen näissä asioissa on melko kompleksista, joten ei siitä sen enempää. Jokainen voi omalta osaltaan miettiä omia, puolisonsa, sukulaistensa ja muiden strategioita ja käytöstä.