Tapiolan Vainioilla Pölhön kanssa debattiin lyön

Tapiolan Seurakunta mainostaa ; "Meillä täällä Tapiolan kirkolla alkaa Alfa-kurssi. Alfa on kymmenen viikon mittainen kurssi, jolla tutustutaan kristinuskon perusteisiin avoimessa ja rennossa ilmapiirissä luentojen ja ryhmäkeskustelujen kautta. Alfa-kurssi on tarkoitettu elämän tarkoitusta etsiville, epäilijöille ja niille, jotka haluavat syventää kristinuskon tuntemustaan." Mainoksen ohessa on myös kuvallinen mainos jonka laitan sitaattioikeuteen viitaten oheen.

Tälläisissä mainoksissa on aina jotain hyvin omituista. Yhdeksi syyksi voidaan tietenkin nähdä se, että mainonnalla on jokin kohderyhmä joka en ole minä. Tämä selitys on minulle tarjottu esimerkiksi siinä miten kirkollinen viestintä jossa reagoidaan uskonnottomuuteen vaikuttaa asenteelliselta ja omituiselta. Kirkko on miettinyt viestinnän lukijan mukaan.

Itse näen että mainos on omituinen. Ei siksi että siinä laiha nainen kysyy että "söinkö liikaa?". Vaan siksi että mitä nuo kuvassa olevat kysymykset ovat. On melko selvää että tässä esitetään mielikuvaa jossa ihmiselämässä on pinnallisia kysymyksiä. Ja että kirkko tarjoaa vaihtoehdon tälle. Tämä on hyvin yleinen asennoitumistapa. Nähdään että kirkon ulkopuolella on vain keskakulutusta, alkoholin väärinkäyttöä, haureutta ja vastaavaa. Virhe on siinä että jos kirkko moralisoi niin sitten kirkon ulkopuolella ei voisi olla näiden dogmien mukaista käytöstä.

Muutenkin tämä asenne on sellainen että siinä vedetään pinnallinen-syvällinen -jakolinjaa jossa uskonnollinen vakaumus on se joka ajaa huonosta laatuun. Tämä vähintään väheksyy ellei peräti halveksu uskonnottomia. Saisivat tulla minulle päin naamaa tulla sanomaan että en mieti riittävän syviä kysymyksiä. (Tunkekoot kurssinsa keskiverron syvällisen alphalaisensa sitten siihen rinnalle ja sitten, vittu, vertaillaan. Akateemisen filosofian ja teologian kriteereillä. Aiheiden monipuolisuudella ja käsittelyn haastavuudella. Ja sillä kumman asenne on ajallisesti lähempänä kokonaisvaltaista elämäntapaa. I fucking dare you!)

Toki tämä varmasti iskee koska mainoksen kohderyhmänä on kristilliset nilli-nörpöt. Ne, jotka todella ajattelevat olevansa vakaumuksensa ansiosta ja sen vuoksi jotenkin syvähenkisempiä kuin kaikki muut. (Jos ihminen ylipäätään luulee että syvällisyys on aiheen valinta ja oikea vakaumus niin se kertoo heidän syvällisyydestään vain aivan kaiken.) Tässä mielessä minä en tietenkään ole kohderyhmää joten ei ihme jos mainos ei iske. (On minullakin toki vankasti taipumusta tiettyyn arroganttiin brassailuhenkeen ja olen varmasti nilli-nörppö; Mutta vähintään en ole kristillinen nilli-nörppö.)

Toisaalta tämä ei vähennä sitä että ymmärrän tämän näkökulman. Juuri tämä näkökulman ymmärtäminen tekee viestinnästä asenteellisen ja ärsyttävän. Tässä mielessä mainoksen rajaama kohderyhmä on hyvinkin väärä. Siinä ei puhuta kristillisestä vakaumuksesta vaan "kristinuskon tuntemuksen syventämisestä" (jota teen jatkuavasti ja joka on btw. pääsyitäni miksi en ole kristitty.) En kykene ymmärtämään miten yksikään "epäilijä" tarttuisi näin asenteelliseen ja loukkaavuushenkiseen mainokseen.

---

Pari päivää kirjoittamiseni jälkeen asiasta tuli myös palautetta. On kyllä hienoa että reagointeja nykypäivänä voi saada. Etenkin kun viestini "lajityyppi" ei ole sieltä kohteliaimmasta päästä. Ja vastine on kuitenkin hyvin asiallinen, eikä "samaa lajityyppiä". Tämänlaisen pistää kyllä mieleellään ja ilolla merkille.

Se on tuossa yllä. Viestintä on vaikeaa, koska usein mukaan tulee sellaisia sisältöjä joita ei ole tarkoittanut. Tässä mielessä on kuitenkin hieman passiivis-aggressiivista reagoida siten, että antaa ohjeet mainoksen näkymisestä. Tämänlaisissa kysymyksissä ei ole usein syynä pelkästään se, että jonkin asian näkyminen ärsyttää. Kysymys on myös siitä, että tämänlainen viestintä kuljettaa viestejä ja asenteita - olivatpa ne viestijän tavoitteissa tai eivät. Ja näiden kanssa esimerkiksi uskonnottomat joutuvat elämään. Näin ollen ei ole täysin reilua hoitaa asiaa siten, että poistetaan mainoksen näkyvyys. Se on vähän sama kuin SVL -kohuun olisi reagoitu siten että PS:t olisivat antaneet kikkoja joilla SVL:n mainosten ja kommenttien näkemisen voisi torjua omassa sosiaalisessa mediassa raksimalla yksitellen. Ja että siksi asiaa ei saisi moittia. Näitä tehdään jotta niistä opittaisiin ja tulevaisuudessa samaa virhettä ei toistettaisi. Ja mahdollisesti jopa niin että jos virhe tapahtuu niin siihen reagoidaan muutenkin kuin ilmoittamalla että mainonta katkeaa sitten kun mainoskampanja loppuu..

---

Kyllä. Päivän relevanteimmat jutut tähän. Mitään tämän tärkeämpää ei ole tapahtunut missään. Ei voi tapahtua. Tämä mainos on universumin merkityssisällön multihuipentuma.

Mahdottomat

C. S. Lewis esitti että on turhaa vaatia kaikkia vastauksia Jumalalta. Hänen mielestään kuolevainen voisi esittää melko helpostikin erilaisia kysymyksiä, joihin Jumalan on mahdotonta vastata. Lewisin mukaan kaikki järjettömät kysymykset ovat mahdottomia vastata. Hän esitti näihin esimerkkejäkin. Sellaisia kuin "Kuinka monta tuntia on yhdessä mailissa?" tai "Onko keltainen neliömäinen vai pyöreä?" Hänen mukaansa suuri määrä kaiksta mitä kysymme, mukaanlukien teologiset kysymykset ja metafyysiset ongelmat, ovat sellaisia.

Hänen ajattelunsa takana oli luottamus järjen ja logiikan mahtiin. Tätä kautta asenne oli suunnilleen sellainen että jos johonkin teologiseen kysymykseen oli mahdoton vastata, se teki siitä järjettömän kysymyksen. Ja näin voidaan ohittaa raivostuttavat kyselijät jotka utelevat vaikka siitä voiko Jumala luoda niin suuren kiven että ei kykene itse sitä enää nostamaan. Tätä reagointitapaa pidetään nöyränä ja älykkäänä. Tosin C. S. Lewisillä tuntuu olevan sellainen aura että kaikki mitä hän sanoo muuttuu kristittyjen silmissä kullaksi. Vaikka se mitä hän sanoisi olisi aika simppeliä ja ei-nerokasta. Jopa tyhmää ja asenteellista. En väitä että Lewis olisi tyhmä. Sen sijaan sanon että hän oli nokkela kaveri jonka merkitys on vakavasti ylimitoitettu. Hän on valtavan yliarvostettu.

Dawkins toisin sanoen on hyvin samantapainen kuin Lewis. Vastustajat pitävät joitain kysymyksiä relevantteina ja niihin vastaamattomuus nähdään huonoutena ja heikkoutena. Heikkoutena jonka korjaaminen vaatii sitä omaa suosikki-ideologiaa. Mutta he näkevät että vika on kysymyksissä ja kysyjissä. Heillä on miellyttävä itsensä kanssa ristiriidaton järjestelmä. Sellainen joka on itseäänruokkivuudessaan sellainen että vastaavaan ei pysty. Ei vaikka yrittäisi rakentaa human centipeden joka menee ympäri.

Suurin ero onkin siinä että Lewis on rationalisti eli hän uskoo logiikan kaikkivoipuuteen. Dawkins taas on empiristi eli hän luottaa empiiriseen metodiin. Erot asenteissa ja jopa perusteluissa ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin pieniä.

Jos katselee Richard Dawkinsin ajatuksia niin hänen suhteensa skientismiin ei ole se, että skientismi vastaa kaikkiin kysymyksiin. Hänen mukaansa on paljon hölynpölykysymyksiä joihin vastaaminen on mieletöntä. Ja hän laskee tähän suurimman osan teologisista kysymyksistä. Hänenkin ajatuksensa tuntuvat lähestyvän sitä että jos hän ei kykene tieteellä vastaamaan johonkin kysymykseen, on järkevämpää tuomita kysymys ja kysyjä. Dawkinskin on erikoinen kaveri että kaikki mitä hän sanoo muuttuu joidenkin mielessä nerokkaaksi. Vaikka se mitä hän sanoisi olisi aika simppeliä ja ei-nerokasta. Jopa tyhmää ja asenteellista. En väitä että Dawkins olisi tyhmä. Sen sijaan sanon että hän on nokkela kaveri jonka merkitys on vakavasti ylimitoitettu. Hän on valtavan yliarvostettu.

Dawkins tosin taitaakin olla ateisteille samaa mitä C. S. Lewis on kristityille. Molemmat ovat hämmentävän asenteellisia ja pilkallisia. Molemmat lyövät aika ikävää kuvaa erimielisten psyykeen, C. S. Lewis jopa kiistää itselleen rehellisen ateismin olemassaolon samalla kun Dawkins puhuu uskonnon luonteesta tavoilla jotka vihjaavat että täytyy olla deluusioissa tai tyhmä ollakseen sellainen.

MV -lehden Betteridgen lain hetki.

Betteridgen laki (Betteridge's law) on nyrkkisääntö jonka mukaan "Any headline that ends in a question mark can be answered by the word no." Tämän säännön mukainen tapahtuma kävi MV -lehdelle. Se jakoi videolinkin otsikolla "Ollaanko tässä Allahin asialla?" Itse "artikkelisointi" kysyy että "Onko islam äärimmilleen vietyä brutaaliutta?" Molempiin vastaus lienee ainakin tämän jaetun materiaalin kohdalla "Ei".

Jaettu aineisto on uskontokritiikin parissa missään määrin tekemissä olleille hyvin tuttu. Tosin ei aivan tuossa muodossa. MV -lehden jakaman videon kuvanlaatua on huononnettu ja siihen on lisätty arabialaista kirjoitusta ja muslimityylistä laulua. Joka on selvästi päälleliimattu "taustanauha", eikä esimerkiksi reagoi videoiden tapahtumiin. Itse video ja sen tapahtumat kuvaavat kenialaisia kristittyjä jotka polttavat elävältä noitina pitämiään ihmisiä.

On vaikeaa uskoa että video on editoinut itseään vahingossa tuollaiseksi. Ja sen jakaminen eteenpäin osoittaa sekä huonoa makua että osoittaa sen, että taustatutkimusta ja faktantarkistusta ei viitsitä tehdä lainkaan. Se, että MV -lehdessä on tuollainen juttu vaatii vähintään valelteluvaiheen jossa video luodaan ja idiotiavaiheen jossa sitä levitetään. Kenties valehtelua ja idiotiaa löytyy tätä laajemminkin prosessissa.

---

Tähän juttuun tekisi mieli kommentoida miten se on nolo "burn" MV -lehdelle. Tai miten se on "so stupid it burns". Mutta en kehtaa.

Miksi miehet eivät ole siveäpuheisia?

Olen "Kysy mitä vain – muut vastaavat (K18)" -ryhmässä. Siellä on varsin erikoista menoa. Hyvin usein eri miehet kysyvät tuhmia. Kysyvät pimppien näyttämistä ja vastaavaa. Tähän monet naiset suhtautuvat paheksuvasti. Ja asiasta on jopa kysytty asiasta. "Kysynkin nyt teiltä miehet jotta miksi te tykkäätte nin kovin pimpeistä ja pano jutuista?" ja "Mikä teitä ihmisiä vaivaa 😂 😂? Puhutaan muun muassa ja tässä ryhmässä "panisitko, sinkku /parisuhde juttuja"." Kysymys on ymmärrettävä. Ja on huomioonpantavaa että vaikka palstalla on ns. vapautuneita naisia niin rivomielinen mies on huomattavasti tavallisempi näky kuin vastaavanluonteinen nainen. Itse olen toki käyttäytynyt korrektisti, joten voin sanoa että "en minä". (En käytä "ei kaikki miehet" -ilmausta, vaan "en minä" -ilmausta. Jolloin en puhu abstraktista vastaesimerkistä vaan siitä mitä itse olen ja mistä itse olen vastuussa. Tähän vastaesimerkkin kritiikki taas vaatii minua vastaan käymistä yksilönä. Jota ei pidetä yleisesti kovin järkevänä temppuna.)

Itse uskon että kysymys on ehkä siitä että miksi miehet ovat halukkaampia kysymään kysymyksiä jotka edustaavat yleisessä näkemyksessä ns. huonoa makua. (Kai sitä rivouksia miettii naisetkin mutta heistä useampi elää niin että ei niitä tarvitse mennä toisille kertomaan.) Tässä voidaan sitten lähteä hakemaan vastauksia vaikka kasvatusksesta. Siitä että opetetaan mikä on sallittua ja mikä ei. Mutta moni pitää asiaa vain biologisena tosiasiana. Ja tämä teema on jotain jota ei kannata torjua suoraan a priori. Tosin asian miettiminen tuo esiin hyvin omituisen dilemman

Ja jos asiaa lähestytään biologian kautta niin aika usein siinä korostuu sellaiset kulmat, että naisen strategiana on valikoida ja miehen strategiana on hurmata ja yrittää olla valikoimaton. Tämä näkemys paistaa Laasasilla ja Hännikäisillä ja muilla aika usein. Ilmiöön voidaankin sitoa myös aivan hyvää biologiaa. Esimerkiksi huomio oogamiasta ; Jos mietitään minkälainen lisääntymisstrategiaero syntyy saman lajin koiraiden ja naaraiden välille on katsottava sitä miten jälkeläisiin sitoudutaan energiataloudellisesti. Tässä käy helposti niin että naaraan sukusolut ovat harvinaisia ja suuria kun taas mies luo pieniä sukusoluja joita tuhlaa ympäriinsä varsin eksessiivisiä määriä. Tämä suuntaa tilannetta siihen suuntaan että naaras panostaa jälkeläisiin eri riskillä kuin koiras. Ja tästä seuraa naaraan valikoiva luonne ja jälkeläisiin panostaminen. Tältä osin asiassa on muutakin kuin sovinismia.

Mutta jos tätä sovinismia jatketaan koherentisti eteenpäin, syntyy ongelma. Ongelma joka johtuu siitä että teot ja puheet ovat eri asia. Laasanen toki monesti tuntuu tiedostavan tämän asian naisten kohdalla. Kun nainen korostaa että hän ei koe harrastavansa tietynlaista käytöstä, voidaan vastaukseksi antaa se että naisen biologia toimii tavoilla jotka eivät vaadi naiselta häijyä strategin mieltä. Eli kyseessä ei ole tiedostettu tietoinen päätös johon liittyy ilkeyttä ja intentioita. Käytänteet syntyvät kun biologia ohjaa käytöstä ja naiset kokevat tämän heidän omaksi valinnakseen.

Tämä "sillai alitajuisesti mutta ei freudilaisessa mielessä" -toiminta onkin jotain joka on hauska soveltaa miehiin. Jos tämä kokonaisuus pitäisi paikkaansa niin silloin pitäisi olla niin että naiset voisivat käyttäytyä miten tahansa koska heitä ei valikoida. Ja miehet taas joutuisivat käyttäytymään hyvinkin hyvien tapojen mukaan ja miellyttäen. Koska vain miehet jotka täyttäisivät vaatimusseuloja ja hillitsisivät käytöstään saisivat sitten pääsyn siihen strategiseen puoleen eli kaikkien panemiseen. Naiset voisivat olla rivopuheisia ja vaikka lietsoa kaikki miehet kilpailemaan keskenään. Miehet joutuisivat sen sijaan käyttäytymään naisia miellyttävillä tavoilla.

Naisten ei tarvitsisi käyttäytyä siveästi. Riittää että he kontrolloisivat miehiä ja hillitsisivät heidän rivopuheisuuttaan. Miesten taas tulisi miellyttää naisia. Moni käsittää että jos strategia ja puheet täsmäävät ei ole mitään ongelmaa. Mutta näin ei ole ; Strategia toimii puheista huolimatta taustalla. Kenties nämä biologiset puheet ovatkin epätosia. Ja siksi miehet käyttäytyvät kuin käyttäytyvät?

Onkin ongelmallista että mies kuvittelee että he samalla olisivat vallassa. Dominanttia mieskuvaa on hyvin vaikeaa yhdistää siihen että naiset valikoivat ja miehet yrittävät panna kaikkea mikä liikkuu. Ja tämän tiedostaminen ei vaadi nykyaikana mitään kovin syvällistä ajattelua tai uuden keksimistä ; Siksi onkin kai niin että perinteisen machomieskuvan ja sen käytösmallien mukana on modernina aikana mentävä Laasasmallin säälittävien uhrimiesten maailmaan.

Tässä mallissa siveyttä vaativat naiset jotenkin lietsoisivat miehiä käyttäytymään rivosti koska naiset ovat rivompia kuin miehet. Ja näin ollen vaikenemispyyntö onkin jotain jossa nainen testaa miehen tottelevaisuutta sen sijaan että olisi pahastunut. Tässä mallissa jää kuitenkin yhä selittämättä se miksi naiset sitten eivät puhu rivoja. Hehän ovat valikoijia joten he voisivat vaatia siveyttä muilta mutta ei heidän tarvitsisi sitä itse noudattaa...

Filosofian rikkaus

Filosofia on tuonut elämääni paljon kysymyksiä mutta vain vähän rahaa. Kysymällä ja vastaamalla filosofisiin teemoihin ei ole tehnyt minua varakkaaksi. Harrasteluani pidetäänkin yleisesti ajanhaaskauksena. Jonain jossa minulla kenties teoriassa on jotain annettavaa mutta joka on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa koska en ole onnistunut monetarisoimaan sitä millään edes kaukaisesti mainittavalla tavalla.

Mutta odottakaas vaan, kunhan vihdoin onnistun tekemään sen minkä Immanuel Kant teki vasta 67 -vuotiaana tehdessään "Puhtaan Järjen Kritiikin" oltuaan ensin koko elämänsä kellopelin mekaanisuudella kaupunkikävellyt tavanomainen ja ajatuksiltaan poikkeukseton filosofinplanttu.

Odottakaahan vaan kunhan vihdoin saan valmiiksi oleellisia filosofisia kysymyksiä kartoittavan menestysteokseni "Kukas se onkaan se persaukinen haihattelija nyt?"

NYT ja kupla otsassa

NYT -lehdessä oli kerrottu suomessa tehdystä tutkimuksesta. Siinä aiheena oli facebookystävien kautta tehty suhdeverkostoanalyysi. "Itkosen ja Jan-Erik Lönnqvistin Helsingin yliopistossa tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin Facebook-käyttäjien kaveripiirejä ja niissä esiintyviä arvoja." Menetelmä on hyvä painaa muistiin "Vastaajan liberaaliutta tai konservatiivisuutta mitattiin niin sanottuun Schwartzin arvoteoriaan pohjaavalla kysymyspatterilla. Schwartzin teoriassa henkilökohtaiset arvot nähdään elämää ohjaavina tavoitteina, jotka poikkeavat esimerkiksi asenteista ja mielipiteistä." Keskustelua herättänein asia oli tietenkin lopputulos "Tutkimuksen keskeisin tulos oli siis se, että liberaalisti ja vasemmistolaisesti ajattelevilla oli suurin taipimus päätyä samoihin kaveriporukoihin toistensa kanssa kuin konservatiiveilla."

Tilanne on kiinnostava. Sillä tämänlainen tilanne vaatii jotain erikoista. Ei voi olla niin että konservatiivi olisi useammin tekemisissä liberaalin kanssa kuin liberaali konservatiivin. Sillä suhteet ovat symmetrisiä. Tämänlainen jakaumaero voi johtua monesta asiasta. Ja vaatii esimerkiksi sitä että konservatiivien ja liberaalien lukumäärät ovat jotenkin oleellisen erilaisia. Tai sitten konservatiivien sisällä on skismoja joita liberaaleilla puuttuu. Itkonen ainakin näyttää kannattavan tätä teoriaa; "Itkosen tulkinnan mukaan yksi syy voi olla se, että konservatiivisesti ajattelevia on niin erilaisia, ettei pelkkä konservatiivinen ajattelu välttämättä yhdistä heitä. ”Jos toinen on vaikka äärikonservatiivinen ortodoksijuutalainen ja toinen äärikonservatiivinen kristitty, ei heidän ajattelunsa ole silti todennäköisesti samanlaista.” Liberaalit taas saattavat jakaa samantyylisiä arvoja enemmän ja olla ”samalla tavalla liberaaleja” toistensa kanssa."

Toisin sanoen punavihreä hyväveliverkosto johtuu siitä että konservatiivit olisivat vääräoppisten konservatiivien suhteen änkyröitä. Näin tietenkin voisi käydä niin että tosiasiassa tutkimus kertoo että konservatiivit ovat niin kuplassa että liberaaliverkostot sosiaalisesti kaveeraavat keskenään.

Mutta tosiasiassa tässä unohtuu se että tutkimusmenetelmä itsessään voidaan nähdä joksikin joka luo tätä liberaalien sisäistä koheesiota. Ja se tekee tämän olemalla hyvin nurkkakuntainen ; Näin ollen tutkimusmenetelmässä on jaoteltu ihmisiä nurkkakuntaisella tavalla. Vastaus löytyy itse asiasssa kyselymetodista. Kysymyspatterissa "asennetta eikä mielipidettä" tavoittelee esimerkiksi seuraava kysymys;

"Kysymyspatterissa arvoja tiedusteltiin muun muassa seuraavanlaisilla väittämillä:
Hänestä on tärkeää olla rikas. Hän haluaa, että hänellä on paljon rahaa ja kalliita tavaroita.
Hänestä on tärkeätä, että kaikkia maailman ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti. Hän katsoo, että kaikilla pitäisi olla samat mahdollisuudet elämässä."

Tutkimusmenetelmä toisin sanoen ei tunnusta muunlaista liberaaliutta kuin vasemmistolaisesti asennoituvaa liberaaliutta. Talousliberalismi nimittyy konservatiivisuudeksi. Toisin sanoen kun liberaalius määritellän tavalla joka on "hyvin punavihreä" syntyy kupla joka näyttää sisäänpäinlämpiäväksi ihan vain sillä että konservatiivius määrittyy kasaksi erilaisia fragmentteja joilla on hyvin vähän jos ollenkaan tekemistä toistensa kanssa...

Pienessä

Tiedättehän ne aamut^? Aamut kun nousee krapulassa ja kysyy että "kuka olen?", "missä olen?" ja "mihin olen menossa?".  Aamuja, jolloin välttää kysymyksiä kuten "mitä eilen tapahtui?", "kuka toi on?" ja "kunnioittaako em. minua vielä aamulla joka on nyt?". Ja jolloin tuntee olonsa niin pieneksi että joudut tämän lisäksi kysymään "miksi en voi tietää nopeuttani ja lokaatiotani tarkasti samanaikaisesti?". Syviä kysymyksiä. Ja ne aamut ovat syvältä myös.

Laatikkoni sisällä, Omissa ympyröissäni (Joita ei ole paree sotkea...)

Olen pitänyt omaa blogiani jonkinlaisena "opiskelublogina" tai "harjoittelublogina". Tämä erottaa sen vahvasti ns. asiantuntijablogeista. Asiantuntijablogeissa on yleensä hyvin rajattu aihe, ja sen kirjoittaja kirjoittaa omasta erikoisalastaan. Minä olen harrastelija. Kun kirjoittaa joka päivä, tulee harjoitelleeksi. Kun rastit ovat julkisia, ne vaikuttavat vaikka kukaan ei katsoisi. Toisaalta tästä samasta syystä en ole yhtä kommunikatiivinen kuin ne pätijäblogistit jotka haluavat vaikuttaa asioihin. Niihinkin blogillani on ero. (Ainakin minun päässäni.)

Mielestäni olen rytmittänyt harjoitteluni hyvin. (Ja harjoitteluasioihin joudun kiinnittämään huomiota sillä en tässä usko valtavan eron tekeviin sisäsyntyisiin kykyihin näissä asioissa. Älynlahjat tuntuvat annettuna tulleilta niistä jotka eivät mieti mitä taitojen hankkimiseen vaaditaan ja heille on varmasti helpompaa ulkoistaa kunnia harjoittelun sijasta johonkin jonka puutteeseen he eivät ole voineet aktiivisesti vaikuttaa.)

Kun katsotaan John Danaherin ajatuksia syvän tekemisen rytmittämisestä, näkyy että tekeminen voidaan jaotella kahtia On syvää (aivo)työtä (Deep Work) jota kuvaa häiriötön ja keskittynyt tekeminen jossa taitoja viedään äärimmilleen: "...activities performed in a state of distraction-free concentration that push your cognitive capacities to their limit. These efforts create new value, improve your skill and are hard to replicate." Sen vastakohtana on pinnallinen (aivo)työ (Shallow Work) jossa ei olla yhtä rasittuneita. Näitä voi tehdä kiireessä ja häirittynä. "Non-cognitively demanding, logistical-style tasks, often performed while distracted. These efforts tend not to create much new value in the world and are easy to replicate." Teen molempia. Danaher luokittelee erilaisia tapoja rytmittää tekemistä näiden eri työasenteiden kautta. Ja oma "filosofiointiasenteeni" on "The Journalistic Philosophy". Olen toki strategiassani tavoitellut jotain muuta, olen yrittänyt olla "The Rhythmic Philosophy". Etenkin viime aikoina minulla on ollut elämässäni varsin erikoisia haasteita ja se on itse asiassa vahvistanut.

Olen tietenkin pyrkinyt täydentämään tietojani. Ja tietojani nimenomaan sanan episteemisessä mielessä. Sellaisessa mielessä jossa voi olla erikoistakin lähestyä esimerkiksi Kari Turusen "Tieto ja Tiede" -kirjaa jossa tieto karkeistetaan kolmeen lokeroon joita teos esittelee tiedon kolmijakoisena. Tieto voi hänestä olla positivistista, fenomenologista ja hermeneuuttista. Ja näitä pidetään samanarvoisina, ei kilpailijoina vaan yhtä tärkeinä eri näkökulmina samaan asiaan. (Pidän tätä luokittelua moottorisahalla tehtynä, osittain virheellisenä, mutta on siinä kuitenkin monia hyviä ajatuksia. Ja koska kyseessä on populaariteos ymmärrän että moottorisahakäsittely on helposti tarpeen. - Se tosin helposti muuttaa teoksen "pinnalliseksi (aivo)työksi...

Tässä mielessä en ole ehkä täysin hyvä filosofina. Filosofi joutuu helposti hyvin erikoiseen tilanteeseen. Kuten em. Danaher muistuttaa siitä miten naturalistina tunnettu Daniel Dennett on nostanut esiin ajatuksia "faustisesta sopimuksesta". Filosofin rooli eroaa jossain määrin tiedemiehen roolista siinä mielessä että filosofit eivät tee empiirisiä löytöjä vaan enemmänkin vastaavat kysymyksiin. Ja tässä dilemmana on se, haluaako filosofi olla Totuudessa vai Vaikutusvallassa. Syntyy dilemma "(A) You solve all the major philosophical problems of your choice so conclusively that there is nothing left to say (thanks to you, part of the field closes down forever, and you get a footnote in history) (B) You write a book of such tantalizing perplexity and controversy that it stays on the required reading list for centuries to come." Filosofit voivat pärjätä pelkästään sillä että ovat kontroversiaaleja, provokatiivisia, ärsyttäviä ja haastavia. Itse asiassa Dennettin mielestä juuri näin tapahtuu.

Olen toki itsekin provokatiivinen, ärsyttävä ja haastava vähintään persoonana. Silti katson että esimerkiksi vakiintuneet tieteenalat ovat usein vakiintuneita syystä. Toisin sanoen kaikki uudet paradigmat ovat mullistavia. Mutta kaikki mullistava tideat eivät ole uusia nousevia paradigmoja. Itse asiassa suurin osa ei ole. (Jokaista neroa väärinymmärrettyä Uus-Galileita kohden on ainakin tuhat aivan oikein ymmärrettyä jästipäätä.) Tässä mielessä voinen unohtaa vähintään maineen ja kunnian. (Joka tietenkin on oikea paikka harrastefilosofiblogaajalle.)

Mutta toisaalta Turunen näkee että tiedon kannalta tieteen ymmärtäminen vaatii hyvin laajan kulttuurin ymmärtämistä. Ja tässä mielessä tieteellisestä ajattelusta tulee perinteitä jotka lähestyvät hermeneutiikkaa. Jotain jossa jokainen oppi vahvistaa merkitystä. Sen mitä minä psykologiasta tiedän, tämä vaikuttaa jopa uskottavalta. Kun jokin tukee omaa näkemystä se vahvistaa omia tunteita ja omaa maailmankuvaa. Jos ei, sitä helpommin selittää parhain päin. Tässä mielessä pitää kenties eniten haastaa itseään. Mutta toisaalta tämä voi olla vaikeaa koska on kuitenkin itse sisällä siinä laatikossa jonka ulkopuolelta pitäisi ajatella.

Kenties blogeissa on tämän vuoksi toinen laatikko. Kommenttiboksi. Sen hyödyntäminen on ainakin itselläni heikkoa. Koska en halua vaikuttaa enkä väitä olevani asiantuntija, minulta puuttuu näihin liittyvät sosiaaliset ambitiot. Enkä oikein jaksa välittää muista. Kenties siksi että he eivät elä minun elinpiirissäni eivätkä tätä kautta kuulu minun laatikkooni.

Kuusiteräiset miekat

"Olen miettynyt sellaista, että mikä olisi paras mahdollinen miekka käytettäväksi millä (miekkoja käyttävällä) aikakaudella tahansa. Ja olen miettinyt sellaista, että kuusiteräinen miekka voisi olla makea. Mutta olisiko sellainen käytännöllinen? Tässä oli siis kaksi kysymystä, joihin voit vastata, jos jaksat, viitsit ja ehdit."
(Tom Kärnä)

Ylläoleva kysymyspari on ehdottoman tärkeä. Ensimmäinen kysymys on siitä erikoinen, että olen yleisesti ottaen painottanut sitä miten miekat ovat kompromisseja. Ja se missä tilanteessa sitä käytetään määrää mikä niistä on paras.

Kuitenkin kysymykseen on tavallaan vastaus. Ja se vastaus on yllättävä. Moni voisi ajatella että pitkämiekka on hyvä kaikkiin tilanteisiin koska se on "jack of all trades". Sillä voi siis tehdä monenlaisia asioita. Se ei ole erityisen hyvä missään ja se on monikäyttöinen joten sen voisi luulla olevan paras missä tahansa tilanteessa.

Olen kuitenkin pessimisti. Ja tätä kautta olen taipuvainen ottamaan huomioon pahimmat mahdolliset skenaariot. Ja tätä kautta saadaan erikoinen vastaus kysymykseen ; Tilanne on oikeastaan tuttu tikareiden puolella. On monia monikäyttöisiä tikareita joilla on pisto- ja viilto -ominaisuuksia. Ne ovat monikäyttöisiä. Mutta niillä ei tee juuri mitään jos vastassa on panssaroitu vihollinen. Tällöin tarvitaan jotain rondel -tikarin tyylistä pistoasetta. Ja vaikka tällä ei voi viiltää mainittavasti, niin sitä voi käyttää myös panssaroimattomia vastaan.

Samalla logiikalla voisin suosia jotain estocin tyylistä melko jämerää piikkimäistä miekkaa. Sen voisi half -swordingin avulla muuntaa mukavasti panssaroituja vastaan. Ja kaikkia muita vastaan se on kahdella kädellä pidettävä käsiä kohtuu hyvin suojaava pitkä letaali metallipiikki. Tätä parempi ei olisi mikään - paitsi pitkä lasermiekka. (Jota ei muuten ole erikseen rajattu pois vastausvaihtoehdoista.)

Sen sijaan en ymmärrä miksi näitä teriä pitäisi olla kuusi. Sehän jakaisi osumapinta-alan moninkertaiseksi. Sillä ei saisi aikaan suuria tehoja. Tosin kuusiteräinen miekka on siitäkin heikko että puu ei ole hyvä miekantekomateriaali.

Vihastumisen kalkyylistä.

Onko asiaankuuluvan ja hyväksyttävän väkivallan ja muun aggression todennäköisyys suoraan verrannollinen resurssien arvoon ja niiden pitämisen potentiaaliin ja kääntäen verrannollinen riskiin?

Mitä näen kun laitan silmäni kiinni?

Kun ihminen laittaa silmänsä kiinni, ajatellaan monesti että hän ei näe mitään. (Silmien sulkemisesta on toki myös lyhyt matka Nansenin galvanointiin.) Kuitenkin ihmisen aisteissa on yleisesti sellainen ominaisuus että ne eivät "mene pois päältä".

Tämä on raivostuttavan selvää silloin kun työnnät banaaneja korviin vihaisen katusaarnaajan läsnäollessa. Korvat voi tukkia esineillä, mutta ne kuitenkin "yrittävät kuulla". Samoin jos silmät laittaa kiinni, niin tosiasiassa silmäluomet muistuttavat enemmän sitä kun videokameraan unohtaa linssinsuojuksen päälle. Kuvassa näkyy lähinnä mustaa, mutta nauhoitus pyörii koko ajan.

Voidaankin sanoa että kun suljemme silmämme, näemme silmäluomemme. Tai tosiasiassa näemme vain pienen osan silmäluomesta. Sillä koko silmä ei ole havaitsevaa pintaa. Vain mustuaisaukon reiän kautta silmän sisään kulkevat fotonit ovat sitä nähtyä aluetta. Näin ollen näemme hyvin pienen kohdan silmäluomista. Ja senkin huonosti. Sillä ihmiset näkevät fotoneita. Teoriassa jos olisi riittävän pimeää ja silmäluomien sisäpinta saataisiin jotenkin lopettamaan kaikki fotonien säteily, emme näkisi silmäluomiamme kun silmämme ovat kiinni.

Siihen asti joudumme elämään maailmassa jossa käy niin että kun krapulasa menet oikein kirkkaaseen auringonvaloon ja laitat silmäluomesi kiinni sen punahehkuisen tuskan vuoksi, niin jumalauta että sää näät punasta!

Ennen - Jälkeen -ongelma

Suurin osa filosofiasta kiinnostuneista(kin) tuntee jaon a prioriseen ja a posterioriseen. Jaottelu onkin tärkeä. Suurin osa kunnon filosofeista(kin) hyväksyy myös seuraavanlaatuiset väitelauseet:
* 1+1=2 on tietoa a priori.
* Se, että gravitaatiovakio maan pinnalla on 9.81 tietoa a posteriori.

Kun katsotaan näitä kysymyksiä metaisesti syntyy erikoinen tilanne. Ehkä tiedämme mitä fysiikka ja matematiikka ovat. Mutta tiedämmekö niiden luonteet ja väitelauseidemme oikeassaolot a priorisesti vai a posteriorisesti? Eli jos matematiikka pitää sisällään a priori -tietoa, niin olemmeko oppineet sen a priori vai opettaako kokemus meille että loogiset teoreemat tunnetaan kokemuksesta riippumatta? Filosofit ovat tässä hyvin jakautuneita. Esimerkiksi logiikan taustaa miettiessä Carnap näki että logiikan tausta olisi analyysissä ja a priorisessa ajattelussa. Quine taas näki siinäkin ainakin synteettisen taustan, ja mukana olisi ainakin jonkin verran a posteriorista tietoa.

Esimerkiksi matematiikan kohdalla on jopa sanottu, että kenties syy miksi meillä on matematiikkaa johtuu siitä että elämme säännönmukaisessa universumissa jossa tapahtuu laskentaa ; Ihmiset ovat esimerkiksi voineet mitata vaikka peltoja ja huomata a posteriori että laskelmat ovat kätevä tapa arvioida pinta-aloja. Eli vaikka matematiikka olisi loogista a priori, niin siihen voitaisiin päästä a posteriori.

Toisaalta monia tuntuu viehättävän ajatus että empiiriset tieteet olisi itse asiassa löydetty filosofisesti nojatuolissa istuen. Eli esimerkiksi teologiset näkemykset Jumalan luonteesta voisivat johtaa siihen että hakisimme maailmasta säännönmukaisuuksia ja kokisimme induktiot tärkeiksi. Jolloin empiria opettaa meille a posteriori -asioita. Mutta ilman maailmankuvien kautta johdettua a priori -tyylistä rakentelua emme olisi koskaan kehittäneet empiriaa.

Jos taas katsotaan sitä empiiristen kokemusvaraisten tietojen metakysymykseen, on syytä huomata että Bas van Fraassen on kuitenkin siinä mielessä kiinnostava että hän on esimerkiksi esittänyt että empirismi ei ole tavallaan lainkaan väitelause (assertion), vaan asenne (stance). Hän ei katso logiikan syntyä vaan empirian syntyä. Hänestä empirian perusongelma on siinä että "All knowledge about the world is a posteriori" -tyylisiä lauseita itsejään on vaikeaa todistaa empiirisesti. Toisin sanoen niiden tausta olisi a priorisessa ajattelussa eikä a posteriorisessa ajattelussa. Näin ollen puhtaasti väitelauseena tämänlainen ehdoton kaiken kokemusvaraisuus olisi itsensätuhoava vaan vaatisi a priori tapahtuvaa ajattelua. Näin ollen empiria pitää muotoilla uusiksi ja pitää sitä asenteena, joka ei koostu tämänlaisista ehdottomista kaikenkattavista väitelauseita. Tosin sekin tekee työnsä jos ja vain jos a priorinen tieto ei ole perimmiltään taustaltaan a posteriorista...

Ristit pois!

Ehdin jo iloita siitä että tänä vuonna ei ole käyty Suvivirsikeskustelua. Valitettavasti tämä iloitseminen tarkoitti suvivirsikeskustelun uudelleenkäynnistymistä. Asiassa nousi esiin se, että jos Suvivirsi poistetaan niin sitten pitäisi poistaa risti Suomen lipustakin. Tätä kuvattiin ajatteluna. Tietääkseni klisee on kuitenkin melkoisen vanha. Se on esitetty Mauno Koiviston aikana, ellei tätäkin aiemmin. Niin Laajasalo kuin Heinimäki ovat käyttäneet vertausta. Se on niin toistettu että en kutsuisi konventiota ajatteluksi. Se on enemmänkin väkinäinen hokema. Kun spoilerit ovat nyt kertoneet loppuratkaisun, kerron alla miksi. (Dekkareissa samaa rakennetta käyttää Columbo -sarja ja siinä se toimii.)

Hienosäätö.

Argumentin ydin on tietenkin siinä että sekularismi ja uskonto otetaan mahdollisimman laajasti. Eli jos otetaan sekulaari maailma jossa uskonto otetaan pois julkisuuskuvasta niin se tarkoittaa sitä että se on otettava ihan kaikessa.

Tämä tietenkin unohtaa sen mistä hyvyyskysymyksissä on yleensä kyse. Jos minulta esimerkiksi kysytään "olisiko oikein poistaa risti suomen lipusta" niin minä kysyisin kontekstia. Tuollaisessa muodossa kysymys on typerä. Vähän kuin "onko ikkunan rikkominen pahuutta". Haluaisin tietää vähintään teon tahallisuudesta, kenties jopa siitä palveleeko ikkunan rikkominen vaikka hengen pelastamista.

Tätä ehdottomuuden teemaa kuvastaa se miten "kristinuskon laittomaksi tekeminen" on vahvasti kommentoitu asia. Statement on omituinen. On nimittäin olemassa asteita joilla uskonnollista ilmaisua on tavattu rajoittaa. Esimerkiksi Jehovan Todistajat joutuvat lain mukaan pyytämään luvan sisääntuloonsa. Uskontoa ei voi vaan mennä huutelemaan. Tämä on rajoite absoluuttiselel uskonnonvapaudelle. Se on konteksti.

Toki tämän ääriesimerkin avaamana voidaan luoda jatkumo. Esimerkiksi jos meillä on islaminusko jossa lauletaan viisi rukousta päivässä voi olla:
1: Ulkona minareetti joka huutaa rukoukset 5 kertaa päivässä. Kaikki osallistuvat näihin yhdessä, uskonvakaumuksesta riippumatta. Tämä on teokratiaa. Uskonnon viralliseksi lauletuksi rukoukseksi määritelty teos altistetaan johonkin johon osallistutaan kaikki.
2: Ulkona minareetti joka huutaa rukoukset 5 kertaa päivässä. Ihmisille on järjestetty tila hoitaa rituaalit yhdessä. Voit poistua paikalta. Tämä on se tila jossa nyt ollaan "Suvivirren" kanssa Suomessa.
3: Ulkona on minareetti joka hoitaa rukoukset. Ne ovat esitys joka kuunnellaan. Tämä tila olisi Suomessa jos "Suvivirsi" lakkaisi olemasta yhteislaulu ja se hoidettaisiin eiyhteislaulumaisena esityksenä vaikka jossain tapahtumassa.
4: Ei ole minareetteja. Jokainen saa lukea koraania ja laulaa ääneen kadulla. Yhteistilaisuutta tästä ei järjestetä, tätä varten on erillisiä tiloja joihin voi mennä yhteislaulamaan. Suomessa on tällä hetkellä tämä tila islaminuskon kanssa. Tämä on myös se taso joka on useimpien vapaa-ajattelijoiden ja muiden vastaavine tavoitteissa.
5: Kaduilla ei saa laulaa ja ainut missä usko saa näkyä on erillisissä kirkoissa ja kodeissa.
6: Uskonto on laiton, ei voi olla kirkkoja eikä kotona saa löytyä. Tässä uskonnosta on tehty rangaistava eli siitä on tehty täysin laiton.

Vertaus auttanee ymmärtämään että yhteislaulun rajoittaminen ei tarkoita laittomaksi tekemistä, paitsi jossain hyvin irrelevantissa ja marginaalisessa mieelssä. Onhan Suomessakin tehty laittomaksi se että uskovainen tulisi minun kotiin juuri nyt laulamaan "Suvivirttä". Ja jos tätä tekee niin onhan se uskontoa joka on laitonta ja kristinuskoa. Ei nykyään pidetä ongelmana että islam olisi laiton. Ei kristitty tule moittimaan uskonnonvapauden toteutumattomuutta heidän rukouslaulujensa kohdalla vaikka sekin on taatusti kulttuuria ja että ei pitäisi siivota kaikkea näkyvistä vaan rikastaa ympäristöämme niillä. Jos Suvivirsiargumentteja käytetään koherentisti niin juuri näin heidän pitäisi tehdä. He eivät tee.

Takaisin lippuun.

Kun aiheen asteittaisuus on käsitetty, ei liene mahdotonta ottaa esille sitä että suomenlippuargumentti itse asiassa tuhoaa suurimman osan syytteistä. Itse asiassa se tekee sen kahta kautta.
1: Ensimmäinen on se, että on turhaa väittää että ateistit ajavat uskonnon totaalikieltoa kun he eivät ole kampanjoimassa Suomen lipun ristiä vastaan. On peräti huvittavaa nähdäkin se, että tämä jollain tasolla selvästi tiedostetaan suomenlippuargumentin kohdalla. Ei esitetä että jos "Suvivirsi" sensuroidaan niin sitten mennään seuraavaksi sensuroimaan risti lipusta. Slippery slope mallia "homoavioliitto johtaa polygamiaan" tai "eutanasiasta eugeniikkaan ja mummomurhiin" ei tehdä. Se esitetään aina muodossa jossa Suomen lipun ristin poistaminen on jotain josta kaikki ovat ilmiselvästi samaa mieltä. Eli olisi tabu puuttua lippuun. ; "Suvivirren" kohdalla onkin innostavaa ja hieman huvittavaa huomata miten tässä korostetaan että "kaikkea loukkaavuutta ei voi saada pois". Mutta kenties kukaan ei olekaan karsimassa kaikkea loukkaavuutta. Suvivirsi ei ole synonyymi kaikelle loukkaavuudelle, esimerkiksi kaduilla lappuja jakaville hihhuleille jotka kyllä ovat usein ärsyttäviä ja loukkaaviakin joskus. Siniristilipun muuttaminen ranskan armeijan lipuksi kääntyykin tämän huomion kohdalla siihen, miten voimme todistaa että emme halua siivota kaikkea kristillistä historiaa pois ja torjua kaikkea kristillisyyttä vain koska se ärsyttää meitä. Emme selvästi halua koska meillä on se lippu jota emme halua muuttaa. Tämä kaikki on peräti deduktiivista. (Suomen lipun risti liittyy kristinuskoon+Suomen lipun ristiä ei haluta poistaa = Kaikkea kristillisyyteen liittyvää ei olla poistamassa.)
2: Toinen asia on sitten se, että tosiasiassa lippuja on muutettu historian aikana, useinkin. Se on sopimuskysymys. (Esimerkiksi Irlannin lippu on muuttunut. Hyvin useiden maiden on.) Demokraattisessa maassa jos enemmistö päättää vaihtaa lipun niin se on oikea teko. Se lisää yhteispelihenkeä ainakin enemmän kuin ristilippu jota enemmistö vihaa. (Jos ei vihaisi tässä esimerkissämme niin eivät saisi demokraattisesti äänestettyä pois sitä. En siis väitä että enemmistö vihaisi suomen siniristilippua tällä hetkellä.) Ja jos olosuhteet ja lippuun liittyvät asenteet muuttuvat leimallisiksi niin sitten se voi ihan oikeasti olla oikea ja hyvä ratkaisu.

Valtarakenne-ero tuhoaa loputkin analogiasta.

Suvivirren ja Suomen siniristilipun erona onkin valtarakenteet. Tämä on helppoa havaita seuraavilla aivan yksinkertaisilla esimerkeillä:
1: Suomen armeijassa lippuvala ei ole kaikille kristillinen vala. Sotilasvala on maamme kiinteään historiaan osuva asia. Suomi on nuori maa eikä lippu eikä sotilasvala ole olleet kovin iäkäs keksintö. Armeija nimenomaan ei sano että olisi ristiriitaista lausua ateistinen tai maallinen sotilasvakuutus kun Suomi on kristillinen maa jonka lippu on kristitty. Ei sanota nimenomaan niin että sotilasvala on perinne ja kulttuuria jossa uskonnollista historiaa ei pidä siivota. Ei. Sen sijaan on erikseen tilaisuus jossa on uskonnollinen sotilasvala että uskonnollinen sotilasvakuutus. Ei ole lippukinaa jossa ristiä halutaan poistaa. Kenties siksi että ymmärretään että risti on historiallisista syistä eikä kansan kuvaus. Armeijassa eikä muuallakaan ei esitetä että kun lipussa on risti niin ateistit on kakkosluokan kansalaisia. Lippu yhdistää sekä sotilasvakuutuksen että sotilasvalan. Suomen lipun polttaminen vaikka mellakassa identifioituu ensi sijassa koko maan, sen politiikan, kansakunnan - ja kenties kansalaistenkin - kritiikiksi.
2: "Suvivirsi" on sen sijaan virsikirjasta löytyvä teos joka on evankelisluterilaisen kirkon omien määritelmien mukaan laulaen suoritettu rukous. Siitä on tullut symboli laajemmalle uskonnonvapauskeskustelulle. Kun puhutaan "Suvivirrestä" ei oikeasti puhuta jostain pari minuuttia kestävästä hassusta ruotsinajan historian jäännekappaleesta. Se edustaa muita asioita. "Suvivirsi" ei yhdistä vaan erottaa. Jos esimerkiksi Ressun lukion rehtori ylipuhuu mahtikäskyllään oppilaskunnan päätöksen siitä että suvivirren sijasta lauletaan suvilaulu, ja iloitsee että tässä kunnioitetaan perinteitä joka on hyvä asia. "Suvivirren" halveksunta, parodiointi ja repiminen nähdään kristinuskon vastaisuutena. (Ikonoklasmi ratkaisee yllättävän paljon siitä mitä symboli oikeasti symbolisoi.)

Suomen lippu on ristikuvioinen koska kristinusko on historiaa. "Suvivirsi" lauletaan koska nähdään että se on osa tämän hetken kansalaisten vakaumusmaailmaa ; Kristinuskon symbolista erinomaisuutta juuri Suomalaisuuteen ja siksi kaikillepakotettavuuteen vihjaa sekin että tilaisuuksissa ei rikasteta maailmaa ja yhteisöä pakkoyhteislauletulla ateistilaululla. Erona on valtarakenne sekä se miten se kohdistetaan eri vakaumuksiin. Rikkautta voisi lisätä ottamalla historiallisesti arvokkaita muslimirukouksia joihin sitten saisi ottaa osaa kun se yhteislauluksi ja yhteiskumarteluksi laitettaisiin. Tälläistä perinnettä ei edes Piispa Jolkkonen ehdota. Jos ei muuten niin sen takia että kristityt loukkaantuisivat niin sikana siitä että joutuisivat tekemään jotain jonka he väittävät muiden kohdalla olevan "no big deal".

Itse asiassa jos Suomen lipun ristiä käytettäisiin historiaan lientyneen nykytilan sijasta kuten Suvivirttä, se olisi niin repivä että todellakin, siis todellakin, suosittelisin kyseisen lipun ristin sensurointia. Tässä suhtein on jopa ällistyttävää että minulla ei oikeasti ole hirveästi mitään antipatioita Suvivirttä kohtaan. Ainoastaan Suvivirsikeskustelua ja Suvivirren puolustukseksi esitettyjen argumenttejen huonoutta kohtaan, etenkin kun ne virheiset puolustuspuheet muuttuvat kliseisiksi hokemiksi.

Mystinen kokemus

Jos joku ihminen saa hengellisen mystisen kokemuksen jossa Jumala astuu häneen ja puhuu tai toimii hänen kauttaan, niin korottaako se ihmisen? Tuleeko ihmisestä Pyhä? Onko tässä jotain erityislaatuista joka korostaa ihmisen egoa ja nostaa ihmisen merkitystä ja arvoa kosmisessa kudelmassa? Vai käykö siinä niin että välineellistäessään ja ylitullessaan ihmiseen ihmisyys tallautuu, sysätään syrjään, vähennetään jonkin merkityksellisemmän edessä pieneksi ja arvottomaksi tuhruksi? Onko mystisen kokemuksen arvokkuus sen korostamista että ihminen ilman Jumalaa on merkityksetön ja mitätön ja arvokas vain mikäli ohittaa ihmisyytensä ja ottaa tilalle jotain ihan muuta? Miksi kompromissina näyttää usein olevan Pyhäksi tulleen ihmisen egon kohotus, häneen uskovien ihmisten merkityksen kohottaminen ja muun ihmisyyden mitätöinti?

"epäspesifinen erilaisuus ihmisyyden kirjossa"

"Me hiljaisuuden, numeroiden, hämärän, valon ja appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset, joiden tekisi mieli kiivetä puuhun, kätkeytyä oksien sekaan ja jäädä sinne, kauaksi mustien aukkojen näkymättömistä muurahaisleijona-antitötteröistä, joita väistämättä osuu kulkijan vaelluksen varrelle;"
(Markus Kajo, "Me hiljaisuuden, numeroiden, hämärän, valon ja appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset")

Markus Kajon alkuun viittaamani teksti on hyvin vaikuttava. Tai ainakin se oli minulle hyvin vaikuttava. Se pitäisi oikeastaan lukea kokonaan eikä pilkkoa esille fragmentteja. Olen jo melko kauan sitten sisäistänyt että minulle ei ole tarjolla viitekehystä johon voisin aidosti kuulua. Ja olen jo kauan aikaa sitten lakannut itkemästä moisen vuoksi.

Kajon kirjoituksen outojen ihmisten ja käsittämättömyyden tematiikka tuntui sitten osuvan siihen mistä näyttää tulleen tämän viikonlopun teema. Teeman "päätti" "maailma", en "minä" ; Toisistaan riippumattomat ihmiset nimittäin tuppasivat puhumaan minulle yksinäisyydestä ja eristämisestä. ("Jostain syystä" nämä kaikki mainitut tapahtuvat "kehäkolmosen pohjoispuolella".)
* Eräs henkilö oli ryhtynyt lapsen kummiksi. Ja sittemmin ateistiksi. Kummilapsen vanhemmat olivat olleet hyvin jyrkkiä tästä tiedosta. Kysymys ei ollut kristinuskon opin tuntemisesta, vaan siitä että kukaan "paatunut" ei voi opettaa lapselle edes kristinuskon oppeja ilman ateismistapuhumista. Siksi yhteys kummilapseen oli katkaistu. Lisäksi kummilapsen vanhemmat pitivät aivan kohteliasta ateismista kertomista loukkauksena. He selvästi kokivat itsensä petetyiksi vaikka kukaan ei ollut valehdellut missään vaiheessa kenellekään.
* Toisen ateistin lapsi on kuollut ja hän on saanut syvää kyseenalaistamista tukiryhmissä. Sillä useilla vanhemmilla on tärkeää luoda erilaisia kuvaelmia enkelilapsista taivaassa. Osalla mukana ovat jopa sulkia tiputtelevat enkelilapset. Mutta taivaselementin mukanaolo on mukana kaikilla. Tämä ei tietenkään ole se ongelma. Ongelma on siinä että jos näitä tarinoita ei ole on kyseenalaistettu koko surun kokemus. Ilmeisesti logiikka menee sillä tavalla että lapsen kuolema, silloin kun tuo aitoa surua, on niin musertavaa että siitä ei selviä ilman yliluonnollista voimaa. Ja jos sitten tulet toimeen ilman, ei surusi ole ikään kuin aitoa. Tämä ei tietenkään ole sitä mitä tarvitaan jos mennään tukiryhmään kun oma lapsi on kuollut.
* Kolmannen henkilön lapsi on jätetty kastamatta vanhempien vakaumuksen pohjalta. Paikalliset ihmiset, mukaanlukien pappi, ovat sitten kertoneet että lapsen kastamattomuus on heitteellejättöä. Se, että kastamattomuutta verrataan kielenkäytössä pahoinpitelyn tapaisiin termehin on tietenkin varsin loukkaavaa.

Kaikissa näissä on kysymys "jostain" normista. Ja niiden noudattamatta jääminen on tuottanut yleisen kokemuksen siitä että olisi helpomaa teeskennellä kristittyä kuin olla avoimesti omalla kannallaan. (Mihin minun kantani on, että miksiköhän he luulevat kristillinen valtajärjestelmä on tuollaiset käytänteet rakentanut. Että mitäköhän funktiota tuomitsemis-eristämis-savustus ajaa. Vihjaan että hyvyys ja lähimmäisenrakkaus eivät ole näitä funktioita.) Toisaalta esiin on tullut sekin miten mitä kohteliain kanssakäyminen koetaan pilkkana ja loukkauksena. Ei tarvitse sanoa että "sinun vauvaenkelitarinasi on hevonpaskaa" vaan riittää että ei usko Jumalaan. (Mihin minun kantani on se, että asia menee niin että uskonnottomuus koetaan usein loukkauksena ja pilkkana teki mitä teki joten saman tien voi edes saada huvin siitä pahanteosta. Kun joka tapauksessa syytetään niin ihan sama sitten mitä tekee. So to be it.)

Monia ihmisiä vaivaa tämänlainen pakotettu yksinäisyys. Minä olen tottunut olemaan yksin tässä mielessä. Monille sellainen on kuitenkin hyvin ahdistavaa. Ja ilmeisesti juuri siksi tämänlaisia ylläolevia asioita tehdään. Tahallaan. Rakkauden nimessä. Minulle tämänlainen on sen verran yleistä ja ilmiselvää, että en koe yksinäisyyttä. Kuka ja miksi joku ylipäätään kokee kaipuuta tuollaisten ihmisten joukkoon kuulumisesta? Mikä tarve tähän muka voisi olla? Miksi oikeastaan edes pitäisi kunnioittaa heitä. Tai välittää heistä ja heidän mielipiteistään, arvoistaan ja vakaumuksistaan?

"kulkijat sokeita joka ikinen - mutta tötteröiden imulle alttiita vain pienen pieni osa; kuka yksilöity milläkin kirjainyhdistelmällä, tai sukunimellä Kanner, Asperger, Tourette tai joku muu heppu, tai varustettu leimalla ”epäspesifinen erilaisuus ihmisyyden kirjossa”, taikka autismin, tahi ei leimana mitään selkeää, vain kyky maistaa osa yksinäisistä ajatuksista appelsiininmakuisina tai kyvyttömyys olla muuta kuin ihmisjousena jatkuvassa jännittyneessä, säikähdysvalmiissa valmiustilassa tässä oudossa, käsittämättömässä maailmassa, jonka säännöt ovat käsitettäviä vain (suurimmalle) osalle väestä eikä juuri yhdellekään meistä muista, ainakaan koko ajan."
(Markus Kajo, "Me hiljaisuuden, numeroiden, hämärän, valon ja appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset")

Uskallan menestyä

Et in Arcadia ego

Ajattelin tänään panostaa täydelliseen blogipostaukseen. Sellaiseen, joka saa Suomen nousuun. Sellaiselle joka takaisi apurahani seuraavalle 10 vuodelle. Sellaisen joka on syvällinen ja kriittinen mutta ei sellainen joka esittäisi mitään negatiivisesta mistään merkittävästä aiheesta, koska sellainen yleensä sammuttaa rahahanoja mitä yllättävimmistä suunnista.

Tilanne oli haasteellinen, mutta mutta sitten tiedostin että kaiken ratkaisu on filosofiassa ja sen tuomassa kyvyssä käyttää ajattelua. Sillä kukapa uskaltaisi astua obsessiivista filosofioijaa vastaan - etenkään sellaista, joka maanisessa pakkomielteisyydessään märehtii samoja tiettyjä kysymyksiä edestakaisin kuin bulimikko ateriaansa? Kun tämänlainen säkenöivän sähäkkä ajattelija fasinoituu, hänen ajatuksensa sinkoilevat dynaamisesti edestakaisin kuin Oprah Winfreyn paino! Kuka uskaltaisi vastustaa tämänlaatuista luonnonvoimaa? Kuka uskaltaisi astua hänen ja apurahoituksen välille? Ei kukaan! Tässä ilmapiirissä voi onnistua missä vaan, kunhan vain yrittää riittävästi!

Ja miksipä tämä ei toimisi? Minut tunnetaan pessimistinä mutta sanotaan nyt vaikkapa esimerkin vuoksi mainiten 70 000 euroa varmasti kaivaisi minustakin esiin innostuneen optimistin. Sellaisen tukevan positiivisuutta huokuvan tyylitajun salaman. Tällä optimismilla, etenkin jos sitä värittävät globaaliksi yhteistyöksi kutsuttu ystävien kanssa hauskanpito ja ruotsin prinsessa Madeleinen alushousut, voisin minäkin demonstroida suomalaista menestystä ja kannustaa muitakin yrittämään. Tässä asenneilmapiirissä onkin sitten lystikästä tallata humalapäissään koiria ja muita kyynikoita.

Valitettavasti käytäntö usein iskee vainoa intellektuellien tielle. Sitä tekee päivityksen ja vartin sisällä sillä ei ole yhtään likeä. Siinä sitä tuijottaa ruutua ja odottaa. Että miksi ei saa yhtään isoa peukaloa? Miksi valtio ei pyydä riemuiluselontekoa nimellistä muutaman kymppitonnin palkkiota vastaan? Miksi?

Voi vainottua kyyneltä!

Demokratialla teokraattiseen valtakuntaan

TV7 tarjoaa kristillisen vaalikoneen. Joka tosin ei ole kovin hyödyllinen ehdokkaan valinnassa koska ehdokkaiden tietoja ei ole saatavilla. "Jokaista kansanedustajaehdokasta, jonka sähköpostiosoite on tiedossamme (selvästi suurin osa on), pyydetään osallistumaan vaalikoneeseemme ti 24.3. alkaen. Julkaisemme vastaukset sivuillamme noin viikon kuluttua siitä, kun ensimmäiset ehdokkaat ovat kysymyksiimme vastailleet." Aiemmin sivu mainosti huhtikuun alkua. Mutta ilmeisesti suosiota ei ole ollut hirveästi. Eikä ihme
* Monille ehdokkaille asiasta ei ole tiedotettu. Ilmeisesti on ymmärretty että vaalikone voisi toimia itseään vastaan jos liberaalit pääsisivät listoille. Huonot pisteytykset voisivat olla mainontaa.
* Itse vaalikonekaan ei vakuuta. Se on enemmänkin alkeellinen kotisivukyhäelmä jossa paistaa kaiken tekniikkaa koskevan vaivannäön välttely. Kun vastaavan "koneen" voi pykätä pystyyn varttitunnissa, on tuonlaisia viritelmiä varmasti niin paljon että kutsuttujakaan ei kiinnosta. Tämä varmasti vaikuttaa ns. uskottavuuteen.
* TV7 ei ole poliittinen puolue eikä se ole muutenkaan erityisesti tuottanut vaalikoneita. Kenties ihmiset eivät halua etsiä.
* Elämme aikaa jolloin TV7 -mallin kristityt ovat saaneet kokea aivan erityislaatuista pahastumista. He ovat pahoittaneet mieltään siitä että heitä koskevia privileegioita ei ole pidetty saavutettuina etuina joista ei luovuta ja tämä asenne on sitten muutettu ajatukseksi kristittyjen uhriudesta. Tämä maallistunut ilmapiiri ei ole yleisesti kiinnostunut TV7:sta. Toki se voi palvella monia kristittyjä, mutta tämä varmasti karsii koneeseen tulevien vastaavien ehdokkaiden määrää radikaalistikin.

Erikoinen asia.

Se koostuu kysymyksistä jotka ovat enemmänkin statementeja kuin kysymysmuotoon asetettuja tiedusteluja. Mikä on hieman erikoista, mutta myös tyypillistä kaikille vaalikoneille. Toisaalta statementit ovat tässä koneessa lähestulkoon ohjelmanjulistuksen imperatiiveja. Usein vaalikoneessa on kysymyksiä joiden olemassaolo ei kerro sitä mitä vaalikoneen tekijä haluaa vastaajan niihin vastaavan. Tässä sanavalinnat ja kysymysten muotoilu on aivan toinen. On selvää että "kristillinen" on se joka vastaa näihin kysymyksiin myönteisesti. Edes "käännettyjä kysymyksiä" ei ole. Siis sellaisia että hyvän kristityn haluttaisiin nimenomaan vastaavan niihin "ehdottomasti ei". Tämä on ällistyttävää. Mutta ymmärrettävää kun ymmärtää vaalikoneen lausunnon "kysymykset perustuvat tv-sarjaan "Suomi Jeesukselle - Sanasta tekoihin"" Kysymys on osittain siitä että tässä halutaan myös ohjata kristittyjen mielipiteitä yhteiseen rintamaan.

Omat vaalivastaukseni

Varmasti tämänlaiselle vaalikoneelle on tilaa. Koska en ole sensuroimassa tai jääväämässä kristillistä kanavaa poliittisesta keskustelusta, en vaadi sen poistamista. Sen sijaan olen kannattamassa tiedonvälitystä. Joka tarkoittaa sitä että jos joku ilmaisee julkisesti mielipiteensä, niin sitten siihen reagoidaan julkisesti. Ja levitetään tätä kaikkea ympäriinsä. Kun moni näkee naurettavia asioita, he osaavat tiedostua tästä. Monesta tämä on paljon ikävämpi strategia kuin sensuuri. Siinä kun voi aina ottaa uhristatuksen. Sanomisten levittely sitten onkin jotain jota vastaan ei voi taistella sananvapauden puolestapuhujan viittaan naamioitumalla.

Tämä vastaaminen on tietenkin hieman kusipäistä minulta. Siksi pyrin olemaan vastauksissani edes sarkastisen hauska. Reagointini on nähtävissä myös huonona huumorina. Ja ei ehkä niin paljon täysin omien mielipiteideni ilmituomisena. Aivan sen vuoksi että kun vastassa on jotain näinkin absurdia, on siihen luontevaa vastata valitun kielipelin säännöillä.

"1. Koulujen uskonnonopetus tulisi muuttaa Raamatun mukaiseksi."

Olen taipuvainen uskomaan että uskonnonopetus on jo nyt "Raamatun" mukaista, mutta ei vakaumuksellisesti esitettyä. Uskonnonopetus on teologien heiniä, ja tässä on pitkään harrastettu liukumaa ns. uskonnoista tietämisen suuntaan. Tämä on järkevää. Vakaumuksilla pisteytys ei kuulu yleissivistävään koulutukseen. Teokratiat toki tuntevat tietynlaiset koraanikoulut, mutta olen halukas uskomaan että tämänlaiset eivät sovi sivistyneen lännen koulutusasenteeseen, edes kristilliseen sellaiseen.

Ehdottomasti ehkä, jos määritelmistä ja rajauksista sovitaan.

"2. Kristinuskon tulee kuulua koulujen normaaliin arkeen mm. virrenveisuuna, hengellisinä lauluina, rukouksina, aamunavauksina ja juhlatilaisuuksina."

Tämä kysymys muistuttaa siitä, miten maailmamme on omituinen. De jure vakaumuksellisuus on kielletty. De facto kaikki ylläoleva tapahtuu. Kiinnostavasti tämä herättää myös sen että vaikka usein selitetään että tämänlainen mainittu tapahtuma ei ole uskonnonharjoittamista, niin sitä kuitenkin usein näytetään puolustavan juuri siksi että uskontoa saataisiin harjoittaa. Koska tätä ei lain mukaan saa tehdä, on tietysti kätevää selittää että käytänne ei vain riko lakia. Ilmeisesti se ei riko sitä koska tekemisen kannattajat haluavat jatkaa toimiaan. Ja koska he sanovat että se ei ole. Just because.

Toisaalta nämä herättävät paljon närää. Uskonnottomat hyötyvät kaiken maailman suvivirsikinoista koska niissä syntyy vaikutelma siitä että tässä uskontoa tuutataan propagandana ja jos ei suostu tottelemaan saa kuritusta ja pilkkaa. Lisäksi pakottamalla maallistuneet ihmiset uskonnonharjoittamiseen - etenkin jos tässä yhteydessä uskonnonharjoittaminen kiistetään jolloin heitä bonuksena vielä väitetään tyhmiksi, tilannetajuttomiksi ja valehtelijoiksi - saadaan entistä enemmän antipatioita uskontoa ja kaikkea mitä se edustaa vastaan.

Ehdottomasti kyllä, kauneuden eteen on kärsittävä.

"3. Paikallisten kristillisten seurakuntien tulisi saada järjestää joka vuosi jokaisen paikkakunnan koululuokalle erikseen vähintään yksi oppitunti, jossa oppilailla on oikeus kuulla, että vaikka sinusta tuntuisi, ettei kukaan sinua rakasta, niin sinua rakastetaan. Jeesus rakastaa sinua, ja seurakunnista löydät ihmisiä, jotka rakastavat sinua."

Jumalasta en tiedä. Mutta kaiken maailman pikku lahkojen seurakuntalaisista minulla on sitten sitäkin enemmän kokemusta. Ja heidän kohdallaan on huomattava että he ovat suopeita aatetovereilleen. Itse olen taipuvainen uskomaan että ystävyys joka ei kestä kaverin mielipiteen ja maailmankuvan muutosta ei ole aitoa ystävyyttä. Ja rakkaus taas on vielä paljon ystävyyttäkin vaativampi.

Kristityt toki kannattavat rakkauskäsitettä uskossaan paljonkin. Mutta he toimivat kuten toimivat. Ja näin ollen he ovat joutuneet laimentamaan koko rakkausajatuksen niin että heillä koko asia on menettänyt klassisen merkityksensä. En kannata että tämänlaisia valeita kerrotaan lapsille.

Ehdottomasti ei. Opetuksen on oltava edes hämärässä suhteessa johonkin todellisuuteen jossain mahdollisessa maailmassa.

"4. ­Kristillisten koulujen perustamiseen ja ylläpitoon pitäisi saada nykyistä enemmän ja helpommin rahoitusta verotuloista."

Sittenpähän kulttilaiset olisivat erossa meistä muista ihmisistä. Omissa eriytyneissä kuplissaan jossa heihin ei esimerkiksi joutuisi törmäämään. Kannatan myös sitä että rahoitusta annetaan korkeaan aitaan. Portille jokin kiva teksti. "Työ vapauttaa?" Ei kun se vapauttajahan oli Jeesus. No, jotain.

Ehdottomasti kyllä, yhteiskuntarauhan vuoksi.

"5. Peruskoulun ja lukion opetus ei saa sisältää kristinuskoa loukkaavaa materiaalia (oppikirjoissa, oppikirjojen ulkopuolisessa kirjallisuudessa, videomateriaalissa, lauluissa eikä missään muussakaan) esim. homoseksuaalisuutta ja lesboutta."

Olen jossain määrin taipuvainen pitämään tätä kysymystä ironisena sen jälkeen kun on ensin haluttu laittaa monia loukkaavaa materiaalia aamunavauksiin ja juhlatilaisuuksiin. Etenkin kun minun on vaikeaa nähdä homoseksuaalisuutta - tai toistamisen, jankkaamisen ja saman asian moneen kertaan ilmaisemisen vuoksi - lesboutta samanlaisena osallistuttavina julkisina performansseina kuin uskonnollisen oppisisällön levittämistä.

Ja heteroseksuaalina miehenä huomautan että minua jossain määrin kiinnostaa lesboporno. Ja minä en halua tietää miten miehet harjoittavat seksiä. Minua ei kiinnosta enkä halua näitä ajatuksia päähäni tuottamaan erilaisia kuvotusreaktioita. Ja sitten toisaalta haluaisin että kaikki muut miehet muuttuisivat homoiksi niin sitten minä saisin kaikki naiset.

Mitä oppikirjoihin taas tulee niin huomautan että kirjat ovat itse asiassa jo nyt kuvitukseltaan hyvin kitchiä. Ne ovat hyvin ei-provokatiivisia ja esittävät kaiken laimennettuna.

Ehdottomasti ei, jos kristitty loukkaantuu, minä saan erektion.

"6. Oppimateriaalin kuva- ja videomateriaalin, tekstien jne. tulee edustaa vain siveätä pukeutumista ja käyttäytymistä kunnioittaen kristilliset arvot omaavia oppilaita."

Ja arvosanat pelkästään pärstäkertoimella, sekä sillä miten hyvin pystyy lahjomaan ja mielistelemään opettajia. Tämä kaikki tukee sitä suurta päätehtävää minkä vuoksi kouluja on olemassa.

Omasta henkilökohtaisesta rahatilanteesta riippuen kyllä. Tai ei.

"7. Valtion verorahoista tulisi rahoittaa toimielin, mikä toteutettaisiin yhteistyössä kristillisten koulujen kanssa, jotka myös valitsisivat siihen henkilökunnan. Tulevat oppikirjat ja oppimateriaalit tulisi hyväksyttää ennen julkaisua toimielimellä, joka ohjaisi myös tarpeelliset muutokset jo käytössä oleviin materiaaleihin ja kirjoihin, ettei niissä olisi kristinuskoa loukkaavaa sisältöä."

Minä luulin että darwinistit olivat niitä jotka eivät sietäneet eri maailmankuvista kertomista. Ja jotka ovat sen vuoksi sortajia.

Ehdottomasti minulla on sellainen ällistynyt ei helvetti mitä ihmettä -olo.

"8. Oppilailla ja opiskelijoilla (myös aikuiset) tulee olla kristillisen vakaumuksen perusteella vapaus olla osallistumatta vakaumuksensa vastaiseen opetukseen tms. ilman, että se esim. vaikeuttaa opiskelua tai huonontaa arvosanoja (esim. oikeus olla olematta läsnä seksivalistuksessa, abortissa ja lepopäivänä (sunnuntai tai sapatti) tapahtuvassa opetuksessa tms. opiskeluun vaikuttavassa)."

Mielestäni on todellakin aivan järkevää että ihmiset eivät osallistu mihinkään opetukseen joka loukkaa heidän vakaumustaan. Mukana tässä ovat tietenkin, ehdottomasti ja varmasti tuossa aiemmissa kysymyksissä esiin nostetut uskonnontunnit ja uskonnolliset aamunavaukset ja muut vastaavatkin?

En tosin ymmärrä miksi tämä ei sitten saisi vaikuttaa arvosanoihin. Joita saadaan taidoista. Työelämässäkin varmasti työnantajaa kiinnostaa että suostuuko työntekijä tekemään asioita. On hyvä vastata näihin tarpeisiin.

Minusta on oikein hyvä jos sinun lapsesi eivät osallistu biologiantunneille samalla kun minun lapseni osallistuvat. Mutta älkää sitten valittako jos minun lapseni eivät palkkaa sinun lastasi alaisikseen.

Periaatteessa ei ; abortti on just paras kouluaine, se oli minun lemppari.

"9. Rakastan Jeesusta."

Jeesuksia on paljon, täsmentämättä voin vihjata että monet latinalaisen maan miehet on nimetty näin. Osa heistä on homoja. En ota heitä sydämeen, en edes perseeseen. En ole homo.

Kiitos ei, nautin vain heteroseksistä.

"10. Oppilailla tulee olla oikeus tietää, että Encyclopaedia Britannica vuodelta 1768-1771 opettaa tähtitiede-osiossa, että maailma on luotu noin 6000 vuotta sitten."

Käsittääkseni koulun tehtävänä ei ole opettaa irtoknoppifaktoja. Teoriassa oppilailla voisi toki olla oikeus tietää vaikka että Agathidium bushi -kovakuoriaislaji on nimetty Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin mukaan. Ongelmana on toki se, että tämän tiedon relevanssi on kyseenalainen. Koulussa pitäisi entistä enemmän opettaa tietoa ja ymmärrystä asiayhteyksistä ja irtoknopit ovat tässä hyvinkin irrelevanttia sälpettä. Siksi kysymyksen asenne viittaa varsin omituiseen käsitykseen niin ihmisen oppimisesta, sivistysksestä kuin tiedostakin.

Kuitenkin tieto voisi aivan hyvin kuulua oppitunneille. Opetetaanhan kouluissa aivan säännönmukaisesti siitä miten maailmankuva mullistui kun maakeskinen maailmankuva muutettiin aurinkokeskeiseksi. Samalla voidaan opettaa myös sitä että tiede etenee ja että tietosanakirjat eivät itse asiassa ole tiedettä sanan vahvassa mielessä vaan tieteen popularisointia.

Itse asiassa suosittelisin Paul Mireckin ehdottamaa tapaa kohdella tämänlaisia . Hänhän piti luentoja joilla opetettiin ID -ajattelun virheitä oppilaille luentosarjalla. Hän sai pian ehdotuksen jälkeen turpaansa. Mutta kannatan silti ideaa siitä että koulussa ensin opetettaisiin kursseilla kunnolla että millä tavalla kreationismi edustaa niin vanhoillista ja virheellistä maailmankuvaa että sen tukemista tavoittelevissa kaiken maailman vaalikoneissa pitää hakea epätoivoisesti tukiaineistoa 1700 -luvulta. (Ja vain muutaman vuoden jaksolta sieltäkin.)

Tavallaan kyllä. Mutta kannustaisin kuitenkin pitämään turpaa kiinni, ihan oman maineenne vuoksi.

"11. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman käsitellessä mm. maailmankaikkeuden, aurinkokunnan, maapallon, geologisten muodostelmien, elämän, eliöiden, jääkauden, kielten, kulttuurin, luonnontieteellisen maailmankuvan ja evoluutioteorian syntyä ja/tai kehitystä sekä Raamatun syntyä, tutkimusta ja tulkintaa, oppilailla tulee olla oikeus saada lukea oppikirjoistaan näistä samoista aiheista sensuroimattomia haastatteluja nykypäivän tiedemiehiltä, jotka edelleen uskovat nuoreen maailmaan ja Raamattuun."

Kyllä. Kun samalla kuunnellaan myös niitä evoluutiopuolen tiedemiehiä, on melko selvää että kreationistit näyttävät sitä absurdeimmilta mitä enemmän molempia puolia kuullaan. Tätä tukee sekin että kreationistit ovat useimmiten molempien puolien kuuntelun puolella ideaaleissaan. Mutta he lainaavat argumenttejaan pääasiassa omista sisäpiirin lähteistään ja tuntuvat tuntevan vain niitä. Vastapuolella taas viitataan usein myös erimielisten näkemyksiin.

Itse asiassa kun tarkemmin mietitään niin ehkä tässä jotain on.

"12. Oppilailla tulee olla oikeus tietää mitä eroa on käytännön kokeellisella ja toistettavalla tieteellä verrattuna historiallisia tapahtumia tutkivaan tieteeseen (esim. evoluutioteorian edellyttämä historia)."

Nähdäkseni tieteenfilosofia ei tunne tuota jakoa. Se on peräisin joltain amatööreiltä. Mielestäni tämä voidaan sovittaa opetussuunnitelmaan heti kun tieteenfilosofian peruskurssi on ylipäätään saatu pakolliseksi lukiokurssiksi. Sitten kaiken Hempelin, Wittgensteinin, Popperin, Quinen ja vastaavien jälkeen tuo kreationistikyhäelmä näyttää lähinnä naurettavalta sivistymättömyyden osoitukselta. Ja ihmisillä on oikeus tietää että kreationistit ovat inkompetentteja idiootteja. Ja mitä tarkemmin asiaa tutkit ja mitä tasapuolisempi olet, sitä vahvemmin tämä käy selväksi.

Tietyin reunaehdoin pidän tätä erittäin kannatettavana vaihtoehtona.

"13. Abortit eli syntymättömien ihmisten tappaminen pitää olla lain kieltämä rangaistava rikos."

Miten tappaa syntymätön ihminen? Sehän on vähän kuin väittäisi että lopettaisi kreationistisen ajattelun. Näetkö mihin suuntaan tämä on menossa?

Voimakas ei. En pidä siitä että käsitteiden sisältö määritellään tuolla tavalla jos tarkoituksena on esittää kysymys eikä luoda väkisin keinotekoisia ristiriitoja typerehtimällä.

"14. ­Eutanasia eli ihmisten tappaminen pitää olla lain kieltämä rangaistava rikos."

Eutanasiassa harvemmin tapetaan ihmisiä. Eutanasiassa tapetaan ihminen. Eikä häntäkään oikeastaan murhata, pahoinpidellä tai surmata. Hän tappaa itsensä. Itsemurha taas on hyve. Kannustan omaehtoiseen omankädenoikeuteen. Kenties maailma olisi parempi paikka jos myös kaikenmaailman vaalikoneiden kyhäilijät lopettaisivat ensin vaahtoamisensa ja sitten itsensä.

Ehdoton ei ; Palkittavaahan eutanasian pitäisi olla.

"15. ­Sairaaloissa ja vanhainkodeissa potilailla tulee olla oikeus olla kuulematta ja näkemättä maallista musiikkia ja maallisia ohjelmia."

Suvivirsikeskustelua lainaten tahtoisin todeta vain sen, että homopornoelokuva päivässä ei ole maallisen ateismin harjoittamista. Ei kun tässä on ihan oikeasti ideaa. Negatiivisilla vapauksilla on syvä merkitys ihmisten onnellisuuteen. Sairaaloissa on muutenkin kenkkua. Saadaanhan tähän pykälään sekin että ihmiset eivät saisi ottaa sairaustilaasi oikeutuksena käännytyspuheisiin ja muuhun uskonnolliseen paskaan? Sitä on jo sairas, ei sitä tarvitse päälle enää kiduttaa!

Ihmetyttävää kyllä kyllä.

"16. Kristityillä terveydenhuollon henkilökunnan jäsenillä tulee olla vapaa oikeus potilaiden kokonaisvaltaisempaan auttamiseen tarjoamalla potilaille rukousapua ja keskusteluapua uskonasioista."

Lausunto on ironinen, etenkin heti edellisen kysymyksen perässä. Sillä tässä negatiivisia vapauksia ei tunneta ja positiiviset on laitettu maksimiin. Voin kuitenkin joskus nautiskella ajatuksesta jossa kristityt eivät sairastuttuaan ajaisikaan sairaalaan saamaan naturalistista lääkehoitoa, vaan jotka ajettaisiin kovalla kiireellä paikalliseen vapaaseurakuntaan jossa joku Pirkko Jalovaaran tapainen tyyppi saa sitten rukousparantaa heidät.

Miksipä ei ; Jos minä saan maailmankuvani pohjalta parantaa uskonnollista tiukkapipoisuutta tarjoamalla heille kokonaisvaltaista goatsehenkistä fistingiä.

"17. Vankiloissa olemassaolevien kristillisten osastojen laajentamistarvetta tulisi selvittää ja uusia kristillisiä osastoja tulisi perustaa vankiloihin, joissa ei vielä niitä ole."

Olen luullut että maahanmuuttajilla olisi yliedustus rikostilastoissa. Mutta en todellakaan ihmettelisi jos ketjujen, rikollisten ja muiden keskuudessa olisi paljon kristittyjä. Hekin lukevat. Ja vanki joka lukee ei ole shankkaamassa muita venkuloita.

Miksei kyllä. Päivitetään samalla evoluutiokirjallisuushylly, sinnehän Piankakin joutuu, ebolan vuoksi.

"18. Avioliitto tarkoittaa vain sellaista liittoa, joka on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto."

Ja vitut on. Lapsella on oikeus isään ja isään.

Ja taas tätä. Miksipä ette keksisi jotain muuta jankattavaa, vaihteeksi.

"19. Lainsäädäntöhanke sukupuolineutraalista avioliittolaista tulee kumota."

Se meni jo läpi. Joten tavallaan se on jo kumottu. Nyt voimme olla yhdessä ystäviä. Siis jos ette olisi tapaisianne vastenmielisiä yhteen sinänsä kauniiseen ideologiaan tarpeettoman voimakkaasti fiksoituneita dogmaatikkoja, joilla on ylenmääräinen taipumus oikeuttaa kusipäistä käyttäytymistä muita ihmisiä kohtaan tuohon em. ideologiaan eksplisiittisesti viitaten.

Tarpeeton kysymys joka lähinnä kyseenalaistaa kysyjänsä mielenterveyden. Ja vaarantaa vastaajan.

"20. Lasten adoptio-oikeus kuuluu vain heteroseksuaaleille."

En tiennytkään että lapset saavat adoptoida. Olen luullut että early adopter tarkoittaa jotain muuta. No, ei ole ensimmäinen kerta kun olen erehtynyt.

Aina oppii uutta. Tätä pitää miettiä tarkemmin. En osaa sanoa.

"21. Seurakuntien, yhdistysten ja yritysten tulee voida asettaa työntekijöilleen kelpoisuusvaatimukseksi kristillisen vakaumuksen. Kelpoisuusvaatimuksen puute tulee voida olla myös vanhojen työntekijöiden irtisanomisperuste."

Jos minä saan dumpata kaikki kristityt pois töistä ja tätä ei kutsuta ideologiseksi vainoksi. Sama pätee tietenkin kaikkiin Sternbergeihinkin. Puolimatkakin tulisi vain potkia koska hänen ideologiansa ei miellytä Jyväskylän yliopistoa. Ja tätä ei saisi kutsua ideologiseksi kiusaamiseksi koska tämänlaiset asiat ovat hyvyyttä.

Lisäksi olen ajatellut että työpaikkojen tärkein tehtävä on tuottaa voittoa. Ja tässä työntekijöiden välineellistäminen taitojen kanssa on paljon miellyttävämpää sortamista ja orjuuttamista. Heidän ideologiansa eivät itse asiassa kiinnosta eikä pidäkään olla. Se haittaa vaan rahan tahkoamista ja repii työyhteisöjäkin.

Kyllä, mutta vain jos kuppa mädättää aivoni, etiikkani ja rahanhimoni.

"22. Tulisi olla normaalia eduskunnan päivittäisessä elämässä (esim. täysistunnoissa), että kristityt poliitikot pitäisivät julkisia rukouksia esim. Suomen puolesta."

Heti kun kristityt osallistuvat viisi kertaa päivässä muslimien rukouksiin eduskunnassa osana luontevaa arkea. Mikä helvetin paradoksi tuo muuten ylipäätään on. Jos jossain on pakkorukoilua, niin se nimenomaan ei ole luontevaa. Se on ylhäältä ohjattua ja pakotettua. Se on organisoitua, ei orgaanista.

Miksipä ei olisi niinkin että hyvä kristitty ratkaisee eduskunnassa rukoilun jeesusteipillä.

"23. Kristillinen toiminta tulee olla peruste rahankeräykselle."

Eihän se mitään muuttaisi. Kristityt keräävät jo nyt rahaa kristillisillä perusteilla. He toki eivät saa. Lainmuutos vähentäisi tekosyiden ja selittelyjen kehittämistä ja kuuntelua.

Kuitenkin ei. Mutta varovaisesti. Kristittyjen tekosyyt ovat hyvin vaivaannuttavia, ne ovat niin läpinäkyviä, absurdeja ja osoittavat sen tyylin kognitiota että se herättää sellaista myötähäpeää jota saa vain kuulumalla samaan lajiin näiden ihmisten kanssa.

"24. Yle-verosta tulisi antaa osa sellaisille toimijoille, jotka tuottavat pelkästään kristillistä sisältöä television ja sähköisen median keinoin. Tästä hyvänä esimerkkinä TaivasTV7."

On todella miellyttävää kuulla että vaalikoneessa pyydetään rahaa vaalikonetta pitävälle taholle. Haluan että Helsingin Sanomien vaalikoneeseen laitetaan kysymys siitä että Helsingin Sanomille pitäisi lähettää enemmän valtion rahaa. Parantaa vaalikoneen laatua.

Yle -verosta tosin menee jo nyt melkolailla rahaa kristillisiin ohjelmiin. Joita tulee. Tämä voi tietenkin unohtua jos ei esimerkiksi omista televisiota ja joutuu siksi kuulopuheiden varassa puhumaan siitä saatanan sontaluukusta. Tälläisessä kuulopuhemaailmassa ei muistu televisiojumalanpalvelusvelvollisuudet mutta sitä paremmin muistuu kuinka Tervo siellä vaan koko ajan kerran viikossa heittää Raamatun lattialle. Ja miten radiostakin kuuluu vain Koraanin lukua kaikki päivät.

Miksipä ette lähettäisi minulle enemmän rahaanne?

"25. Uskovien poliitikkojen pitäisi puhua avoimesti julkisuudessa uskostaan Jeesukseen ja sen merkityksestä."

Ehdottomasti kyllä. Sillä minä tiedän jättää äänestämättä heitä. Mitä enemmän poliitikko kertoo, ja mitä avoimemmin, sitä parempi.

Bonus.

Jos arvioin, noin kokonaisuutena, sitä yhteiskuntaa joka syntyisi jos kaikki vaalikoneen kysymykset toteutuisivat. Sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen osallistumiseen minulla on mielipide. Ilmaisen sen "Napoleonismina".

Entä sinusta?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta murhaajille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta pedofiileille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta islamisteille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta muslimeille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta tummaihoisille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Onko demokratian ja sananvapauden mukaista rakentaa pystyyn kansalaisaloite kuolemanrangaistuksesta juutalaisille ja sitten keskustellen ajaa tätä agendaa julkisessa keskustelussa?

Pasi Turunen ja homovastaisen argumentaation eteneminen

"Selfishness is not living as one wishes to live, it is asking others to live as one wishes to live."
(Oscar Wilde)

Pasi Turunen kirjoitti "Patmos" -lähetyssäätiön sivuille sukupuolineutraalin avioliittolain uhasta. Oli kiinnostavaa huomata, miten hän suhtautuu asiaan. "Kirkko ei voisi uskonnonvapauteen nojautumalla kieltäytyä vihkimästä aviopareja esimerkiksi etnisen taustan tai ihonvärin perusteella. ’Avoimen rasistinen opinkappale olisi varmasti oikeusjärjestelmän perusteiden vastainen,’ Lavapuro toteaa.” Tekstissä rinnastetaan virheellisesti kaksi täysin eri asiaa keskenään: ihonväri ja seksuaalinen suuntautuminen. Ihonväri on sataprosenttisesti geneettisesti määräytyvä, täysin muuttumaton fysiologinen ominaisuus. Seksuaalinen suuntautuneisuus sen sijaan ei ole mitään näistä. Se ei ole sataprosenttisesti geneettisesti määräytyvä, fysiologinen ominaisuus, joka olisi täysin muuttumaton. Ihonväri ja seksuaalinen suuntautuminen ovat siten eri asioita ja niiden rinnastaminen toisiinsa on karkea kategoriavirhe."

Voisin takertua juridiikkaan

"It is absurd to divide people into good and bad. People are either charming or tedious."
(Oscar Wilde)

Turunen näyttää vetävän päästään kristittyihin kohdistettuja pakotteita. Hänen ajatuksensa siitä että tasa-arvoinen avioliitto pakottaisi kirkon antamaan täsmälleen samanlaiset häät homoseksuaaleille on väite samaa mallia kuin se Päivi Räsäsen kommentti siitä miten homojen avioliitto rikkoisi suoraan YK:n ihmisoikeuksia vastaan. Tässä kyseisessä tapauksessa on käytännössä ilmiselvää että uudistus avaa kirkolle mahdollisuuden homojen naittamiseen. Tästä varmasti tulee keskustelua ja se voi kenties mennä läpikin kirkon päätäntäprosessissa. Mutta tämä on eri asia kuin väittää että laki suoraan pakottaisi tähän. Kirkko ei ole "tasapuolisuuden nimissä" joutunut naittamaan tähän astikaan kaikkia ihmisiä joilla on oikeus avioliittostatukseen. Kirkosta eronneet parit eivät esimerkiksi saa kirkkohäitä. Maistraatti on ollut ainut vaihtoehto heille.
1: Tosin jos laki velvottaisi tähän niin Pasi Turusen täytyy noudattaa lakia tai tehdä lainmuutos. Tai tulla rangaistuksi rikoksesta. Se onko rikos rikollisen itsensä mielestä oikeutettu ei paina sellaisissa maissa joissa laki on sama kaikille. Eli oikeusvaltioissa. Pasi Turusen kannattaisi muistaa tämä. Se, että hän kannustaa ihmisiä rikokseen on mielenkiintoista. Omantunnon ja lain suhde onkin ollut yleisen vaikea jopa sisäministeri Räsäselle. Joten tässä lain omiin käsiin ottamisessa ei ole varmasti mitään kovin kristityille poikkeavaa. Tappouhkaillaanhan evolutionistejakin.

Näitä näkyy lähinnä siksi että Turunen haluaa herättää vainotuksi tulemisen tunteita. Ja koska hän ei saa tätä lietsottua rehellisesti, hän valehtelee ja vääristelee. Ei siis mitään uutta kristikunnassa.
1: Itse olen toki yhä sitä mieltä että kirkon asiat ovat kirkon asioita. Vasta siinä vaiheessa kun kirkko vaatii esimerkiksi rahaa toimintaansa siitä tulee minun asiani. Tai jos joku kysyy että millä ehdoin haluan olla kirkon jäsen. Silloin voin antaa omaa toimintaani koskevia ehtoja, koska olen autonominen yksilö. Mutta muutoin on aivan sama keitä saa työskennellä kirkoissa.

Mutta en tartu tähän

"Questions are never indiscreet, answers sometimes are."
(Oscar Wilde)

Alkuun lainaamani kohta on kuitenkin järkevä ja osittain tärkeäkin. Olin toki välittömästi hieman huvittunut koska "Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia" -ryhmän Turunen on ollut siitä kiinnostava että hän on esittänyt argumentteja joiden mukaan kategoriavirhettä ei ole vaan asioita voidaan yleistää aiheen parissa hyvinkin sujuvasti. Hän ei ole torpannut Oinosen hauveliargumenttia tai muita. Päin vastoin. Jos joku sanoo että homojen avioliitto tarkoittaa sitä että seuraavaksi on kyse moniavioisuudesta ja zoofiliasta, hän ei ole kieltänyt näkökantaa idiotiana. Hänhän on itse esittänyt että jos homoseksuaaleille annetaan tietty oikeus niin sitten olisi ristiriitaista estää lähisukulaisten tai alaikäisten avioliitto. Argumentaatio huipentuu tähän kommentaariin, ja argumenttianalyysi paljastaa että yliyleistäminen onkin melko höpöä. Logiikkaan viitataan mutta juuri logiikka on argumenttia vastaan. Slippery slopen riski onkin helposti mukana.

Turunen varoittaa tästä. On periaatteessa sama sanoa "seuraavaksi koirien kanssa naimisiin" kuin sanoa että "samalla perustein voitaisiin saada rodullinen segregaatiokin mukaan". ; Joten Turusen lausunnossa on pointti. Tavallaan erityisen relevanttikin pointti. Rinnastusta ei voida tehdä suoraan. Ei voida sanoa että homojen avioliiton estäminen on täsmälleen samanlaista kuin segregaatio rodun vuoksi. Sillä argumentaatiossa on usein rajoituksia, implisiittisiä oletuksia joita ei tarvitse tuoda esille. On turhaa määritellä miten homous eroaa alaikäisistä jos aiheena on homojen oikeudet. Samoin mukana voi todella olla implisiittisiä oletuksia jotka erottavat rodun ja homoseksuaalisuuden. Ja jos aiheena on heteroavioliiton puolustus tämä ei välttämättä ole relevanttia.

Mutta argumenttianalyyttisesti kysymys on kiinnostava.

"Arguments are to be avoided: they are always vulgar and often convincing."
(Oscar Wilde)

Filosofiassa argumentaatio usein eteneekin siten että argumentille annetaan kritiikkiä. Tämä pakottaa usein korjaamaan ja täsmentämään alkuperäistä argumenttia. Pasi Turusen argumenttihistoria voidaan nähdä selvästi. Olen aikaisemmin kirjoittanutkin Turusen näkemyksestä. Jos otetaan perusargumentti tasa-arvosta. "Avioliiton kannalta sukupuolella on merkitystä. Tasa-arvo toteutuu täysin silloin kun kaikilla miehillä ja naisilla on yhtäläinen oikeus mennä, avioliiton luonteen huomioon ottaen, keskenään naimisiin." jossa sukupuoli vain on by definition päätetty merkitseväksi kun ihonväriä ei. Suositun argumentin puolustus olikin juuri siinä että yritettiin korostaa että vain heteroiden liitto ei ole "epätasa-arvoinen avioliitto". Ja tämä määriteltiin siten että kaikilla on samat oikeudet. Homomiehellä on oikeus mennä naisen kanssa naimisiin. Argumentti oli hyvin suosittu. Ja siihen segregaatiokortti iskee täysin. Tietyssä määrin koherenssia ja argumentin merkitystä korostavat suuntaukset astuvatkin helposti slippery slopeen. Jos argumentti ja määritelmä tasa-arvosta on tuo, niin kyllä segregaatio täyttää täsmälleen samat määritelmät.

Turunen tuokin tässä ilmi lisäpremissejä jotka ovat olleet aikaisemmi implisiittisiä. Hän tietenkin kokee että muut vääristelevät. Mutta syynä on osittain se, että hän on vain sanonut että sukupuoli merkitsee ja ihonväri ei. Hän on väittänyt, ei argumentoinut. Ja tässä mielessä segregaatiopuoli on relevantti koska se osuu täsmälleen tuohon Turusen tasa-arvomääritelmään. Turusen on ikään kuin pakko vastata ja täydentää. Tämä tarkoittaa ulkopuolisesta sitä että hän itse asiassa korjaa argumentaatiotaan. Turunen on aiemmin ollut epätäsmällinen ja nyt hän tuo esille implisiittisen premissin joka hänellä on luultavasti ollut koko ajan mukana omassa mielessään. Tämä on tietysti kaunista.

Toki tämä johtaa erikoisiin puoliin.

"The only difference between the saint and the sinner is that every saint has a past, and every sinner has a future."
(Oscar Wilde)

Turusen uusi korjattu argumentaatio ei kuitenkaan ole kovin vahva. Sillä hän viittaa siihen että geneettinen on sama kuin jokin jonka perusteella ei ole oikeutta syrjiä. Uskonnon perusteella sitten saisi, eikä se siksi enää olekaan määritelmällisesti syrjintää.

Joku voisi korostaa että asia ei ole näin simppeli. Tärkein seikka on esimerkiksi siinä että ihonväri on, kuten kaikki geneettiset ominaisuudet, jotain jolla on heritabiliteetti. Ja heritabiliteetti on siitä vittumainen että käytännössä se on todennäköisyys. Ihonväri ei ole täysin geneettinen. Vitiligo voi valkaista mustaa ihoa. On albinismia. On kaikkea muuta. Kari Tikkanen onkin lohkaissut asiasta mainiosti "Ihonväri voi kieliä ammatista (nuohooja, kivihiilityöläinen), rikkaudesta (ravaa Mallorcalla), sairaudesta (maksasairaus), ravinnosta (betakaroteeni), lääkkeistä(antabus tai kolloidinen hopea) tai köyhyydestä (köyhistä etelän valtioista tullut). Rasisteilla ihonväri menee myös nahkasta läpi aivoihin asti." Pasi Turunen ei selvästi ole biologi, ja hän puhuu suuta suuremmalla. Ihonvärillä kuten homoseksuaalisuudellakin on geneettinen korrelaatti. Pasi Turunen elää dikotomiassa jota luonto ei tunne.

Mutta itse lähtisin siitä että ideologiat ovat oleellisesti vähemmän geneettisiä. Siksi voi olla järkevää erottaa uskonto omaksi lohkokseen. Valitettavasti tämä ei vaadi kovin kummaisaa parannusta tähän segregaatiokorttiin. Riittää että sen vaihtaa ajatukseen jossa ajatellaan sellaista mallia jossa ihminen saa mennä naimisiin vain ihmisen kanssa jolla on sama uskonto kuin itsellä. Jos siis adventisti haluaa mennä luterilaisen kanssa naimisiin niin ei onnistu. Samoin jos toinen on ortodoksi ja toinen ateisti, niin avioliittoa ei sallita. Uuspakana ei voi naida uusateistia. Tämä konsepti sopii täsmälleen Pasi Turusen uuteen uudistettuun argumenttiin vastacaseksi. Koska tätä pidetään syrjintänä, niin selvästi argumentissa on yhä jotain vikaa. Turusen korjaus ei siksi ole merkittävä parannus. Kun vastaesimerkin keksiminen on näin helppoa, keskustelu etenee jälleen ja Turunen on täsmälleen samassa logiikka -ongelmassa kuin ennen argumentin uudistamistaan.
1: Itse asiassa voisimme jatkaa asiaa esittämällä että "Meillä pitäisi olla oikeus syrjiä Pasi Turunen -nimisiä henkilöitä, koska nimi ei ole geneettinen ominaisuus. Ainahan syrjitty voi vaihtaa nimeään." Siinähän sitä sitten oltaisiin.

Toisaalta itse voisin vihjata että Suomessa erittely nimenomaan geneettisten seikkojen vuoksi ovat hyvinkin tavallisia. Otetaan vaikkapa armeija. Vain miehiä koskevalla asevelvollisuudella on monien mielestä hyväksyttävä peruste, vaikka sukupuoli on nimenomaan geneettinen ominaisuus. Se on itse asiassa vahvemmin geneettinen ominaisuus kuin seksuaalinen suuntautuminen. Joten Pasi Turusen täytyisi nyt astua nykyistä armeijajärjestelmää vastaan, vaatia sitä että sekauskontoavioliittoja ei enää tehtäisi. Tai tunnustaa että hänen argumenttinsa vaatii vielä paljon, paljon, korjailua. Toki tätä ei tapahdu, koska tietääkseni kyseinen herra on ymmärrettävissä lähinnä sitä kautta että et oikeasti koskaan törmää Pasi Turuseen vaan aina vain ja pelkästään Pasi Turusen egoon. Ei hän yritä parantaa argumentaatiotaan, hän pyrkii voittamaan. Ja tässä ilmapiirissä virheiden tunnistaminen ja korjaaminen on varsin hidasta. Sukupuoleen liitetty geneettinen argumenttikin vei häneltä paljon aikaa. Yllättävän paljon. (Aiemmin hän vain korosti että ero on relevantti mutta ei sanonut että miksi. Joten hän vain väitti asioita eikä sellainen kuulu rationaaliseen perustelevaan keskusteluun ja asioiden punnitsemiseen.) Tämä itsevarmuus tietenkin tekee Pasi Turusesta varmasti monien mielestä (media)seksikkään.

Mikä on "Runebergin torttu"?

Kuvassa on 7 Runebergin torttua.
Vai onko?

Tom Kärnä esitti aiemmassa blogauksessani tärkeän kysymyksen. "Yhdistyksessä, jonka suuri aktiivi olen, oli runebergintortuiksi tehty varsin matalia ja maltillisia versioita, koska ei ollut sopivia vuokia. Ja sinun kuvastasi ei kuvakulmasta johtuen oikein nähnyt, olivatko torttunne korkeita vai matalia. Mutta millaisia torttuja saa oikeasti kutsua runebergintortuiksi? Onko tällä kysymyksellä mitään väliä?"

Kysymys on tavallaan hyvin kiinnostava. En toki ole erikoistunut leivonnaisiin, mutta jossain määrin kysymystä voidaan lähestyä sillä tavalla miten mitä muuta tahansa asiaa lähestytään. Jossain määrin voimme katsoa Runebergin tortun kautta sitä miksi ylipäätään voimme sanoa asioita joksikin asiaksi.

Asiaa voi lähestyä siten että Runebergin torttu on nimetty objekti jolla on tietty rakenne.

Kun menen kauppaan, katson että Runebergin torttu on jokin joka on ruskea paistetusta taikinasta tehty lieriö jonka päällä on punaista hilloa ja jossa tämän hillon ympärillä on vaaleanpunainen tai valkoinen sokerirengas. Kun menemme kauppaan, ostamme esillä olevan tuotteen joka näyttää tältä, ja jonka vieressä on hintalappu jossa lukee "Runebergin torttu".

Tämä on ajatus jota kuvataa mereologiassa (kreik. μέρος[méros], osa). Siinä katsotaan kokonaisuuksia ja sen osasia. Se on oppi jossa katsotaan kappaleita ja asioita jotka muodostuvat kun niitä kombinoidaan. Mereologiassa on on erityinen kysymys jossa mietitään milloin jotain voidaan kutsua kohteeksi. Tämän ytimessä on peruskysymys (special composition question) siitä mikä voidaan laskea kohteeksi. Ja tähän kysymykseen vastaaminen on lähtökohta siihen että voidaan vastata kysymykseen kohteen identiteetistä. Jotta voimme kutsua jotain kohdetta "Runebergin tortuksi" meidän on vastattava siihen mikä on Runebergin tortuuden identiteetti. Ja vastaamisessa tähän tunnetaan kaksi ääripäätä.
1: Nihilistien mukaan ei ole oikeasti mitään muita oikeita asioita kuin perustalla olevat palaset. Jos jokin koostuu pienemmästä osasista se ei ole enää mikään aito kohde. (Usein nihilismi tarkoittaa moraalioppia jossa kiistetään moraalin olemassaolo, tämä nihilismi on kuitenkin vain sama kirjainmuoto ja se tarkoittaa tässä yhteydessä hieman eri asiaa.) Näin ollen alkeishiukkasten lisäksi ei oikeastaan ole mitään aitoja objekteja. Näin ollen Runebergin torttu on oikeasti lähinnä illuusio, jokin jossa objekteja on järjestetty kokonaisuudeksi, mutta jolla ei ole mitään itsellistä olemusta.
2: Universalismissa taas mikä tahansa järjestelmä on kohde. Näin ollen syntyy erikoisia kohteita. Minä rajaan itseni omaksi objektikseen mutta tosiasiassa ympäröivään ilmaan voidaan piirtää vaikka pallo - tai minkä tahansa muotoinen - muoto ja tämän sisällä olevalle voidaan antaa identiteetti. Ilmamolekyylit ja osa vaikka sormenpätääni muodostavat näin kohteita. Mikä tahansa kombinaatio joka koostuu olemassaolevista asioista muodostavat kohteita. (On kenties lohdulista ajatella että unversalismissa voidaan kombinoida minun munani ja kenen tahansa elossa olevan pornotähden vagina ja muodostaa näistä kohde. Vaikka emme koskaan harrastaisi seksiä tai olisi lähestymiskieltorajoja lähempänä. Osasta tämä ei tietysti ole lohdullista vaan karmivaa.) Vain osa niistä on relevantteja ja osalle niistä annetaan nimi. Runebergin torttu on tässä mielessä mielivaltaisesti valittu kohde joka kuitenkin on todellinen. Määritelmien ja identiteettien kohdalla kysymys ei ole enää "onko objekti todellinen" vaan enemmänkin "miksi tämä objekti on relevantti tai kiinnostava".

Molemmat näkökulmat ovat kiinnostavia. Jossain määrin voidaan sanoa että kun ostan Runebergin tortun, on selvää että kyseessä on jonkinlainen kompositio. Itse asiassa on myös melko selvää että tämä kompositio on hyvin joustava. Runebergin tortuissa ei ole yksiselitteistä rakennetta. Tärkeää on että taikinassa on manteleita, kostuke voi olla arrakkipunssia tai rommia. Hillon tulee olla vadelmaa. Silti kaikista kiinnostavinta on että kun Runebergin torttuja ostetaan, niin niille tapahtuu ajan jatkuessa kaikenlaista. Esimerkiksi itse suosin yleensä sitä että torttua ei syödä heti valmistamisen jälkeen. Minusta tortun pitää jotenkin huoneenlämmössä valmistua vuorokauden verran. Toisena päivänä ne ovat sitten helposti liian kuivahtaneita. Muutaman viikon päästä homeisia tai muutoin mätääntyneitä. Ulkonäkö muuttuu prosessissa mutta etenkin aluksi hyvin hienovaraisesti. Osa näistä koskee jotain jossa on selvästi Runebergin torttu joka on "parhaimmillaan" jossain vaiheessa. Jossain on kuitenkin raja jonka jälkeen meillä ei ole Runebergin torttua vaan syömäkelvoton kasa hometta.

Tässä mielessä Runebergin torttu on hieman kuten Theseuksen laiva josta puretaan osia ja korjataan ja jämäpaloista uudelleenkootaan toinen laiva ja sitten ihmtellään laivan identiteettiä joka on joko kadonnut tai kahdentunut. Tai  jonka kohtalo on epäselvä ja epämääräinen. Universalisti sanoo Theseuksen laivan ja Runebergin tortun kohdalla, että tosiasiassa ei ole missään vaiheessa ollut mitään yhtä Theseuksen laivaa tai Runebergin torttua, niitä on sen sijaan useita ja ne lähinnä muistuttavat toisiaan. (Universalismin mukaan Theseuksen laiva ei säry koska osien ei tarvitse olla kosketuksissaan, ne ovat silti kombinaatio. Samoin alkuperäisen Runebergin tortun atomit ja alkeishiukkaset ovat jossain, joten homehtuminen ei itse asiassa särje yhtään mitään. Kuten ei sekään että nielen, ruuansulatan ja lopulta paskon Runebergintortun viemäriin. Tai jonnekin huolestuttavampaan paikkaan.)

Runebergin torttu prosessina.

Tämä kaikki ylläoleva on tietenkin hirvittävän omituista, tavallaan. Mutta kuten joskus täytyy tehdä, täytyy kysyä asioita lapsilta. Itse sain tähän kysymykseen liittyen hienon vastauksen. "Runebergin torttu on tehty Runebergin tortun reseptillä." Vastaus oli hieno koska se murskasi mereologian läpitunkevan ontologisen näkökulmani. Sellaiselle jossa mitataan määritelmien denotaatioita deduktiivisella nojatuolityöskentelyllä. Lapsen vastaus pakotti minut epistemologiselle suunnalle. Sillä hän ei kertonut miltä Runebergin torttu näyttää vaan kuvasi sitä että Runebergin torttu on tietynlaisten leipimisprosessien synnyttämien vuorovaikutusten lopputulos. Runebergin torttua voidaan lähestyä tieteenfilosofisena kohteena - joka tietenkin on validia sillä se on varsin empiirinen kokonaisuus. Toisin sanoen näkökulma ei ole niinkään siinä että Runebergin torttu määrittyisi lopputuloksen kautta katsoen valmiin tuotteen koostumusta, vaan kysymys on siitä miten tämä on valmistettu. Osien sijasta onkin katsottava enemmänkin kohteen historiaan.

Kaupasta torttunsa ostavalle tämä ei tietenkään tule helposti mieleen. Leipurille näkökulma on kenties helpompi. He kun eivät todellakaan asettele jokaista mantelinsirua tiettyyn lokaatioon vaan sen sijaan eri aineksia läimitään tietyllä tavalla yhteen, ja usein raaka-aineiden tunnistettava ulkonäkö ja muu hämärtyy oleellisesti prosessissa. Vain fyysikko ja kemisti lähestyy Runebergin torttua sitä kautta mitä kemiallisia aineita niissä on. Leipuri tietää miten torttu valmistuu. Minä tiedän miltä se maistuu.

Mutta tosiasiassa emme osta kaupasta Runebergin torttua vaan luottamuksen siitä että kohde on Runebergin torttu. Samalta näyttävä tuote voikin olla sahajauhosta ja maalista tehty fabrikaatio. Kenties manteli on korvattu erehdyttävästi samanmakuisella syanidilla. Luotamme induktiiviseen ajatteluun jossa tietty prosessi johtaa tietynnäköiseen lopputulokseen. Ulkonäkö ja lopputulos on yhtä luotettava kuin se, että (a) tietty prosessi johtaa tietynlaiseen lopputulokseen ja (b) lopputuloksen kaltaisia asioita voidaan tehdä tai on tehty jollain aivan toisenlaisella prosessilla.

Humen filosofiassa korostuukin se, miten induktio on usein heikoilla. Mutta siihen toisaalta myös luotetaan toistuvasti. Mutta tällä on syvempikin seuraus. Ja se iskee suoraan objektejen kautta ajatteluun. Kuten Quine on sanonut, emme maistele kvarkkeja. Empiirisessä tieteessä ei suinkaan mitata objekteja, vaan sen sijaan kaikki havainnot ovat vuorovaikutuksia joissa mitataan seurauksia. Se, mikä muuttaa järjestelmää synnyttää korrelaatioita. Ja tämä korrelaatio, ei objekti, on se mitä me itse asiassa käytämme kaiken ytimessä. Emme siis voi ottaa perusasioita ja käsitellä asioita niiden kombinaatioina. Sen sijaan kaikkea voidaan lähestyä kaikkea prosesseina joilla on tiettyjä vaikutuksia.

Quinen maailmassa analyyttisissä käsitteissä on siksi aina synteettinen osuus. Siis sikäli mikäli niissä on mitään mielekästä. Tämän kautta voidaan oikeasti oikeuttaa reduktion asteet. Eli voimme esimerkiksi tarkastella sammakkoa miettimättä mistä alkeishiukkasista se tarkalleen ottaen koostuu. Eikä meidän tarvitse miettiä sitä että tosiasiassa Sammakko hengittää sisään ja ulos, syö, juo ja paskoo. Sen ihokin tekee limaa ja haihduttaa kosteutta. Tosiasiassa Sammakko on tarkastelunäkökulma joka on hedelmällinen tutkimusohjelma. Se on helposti tarkasteltava ja riittävän yksiselitteinen jotta kohde voidaan tunnistaa. ~ Tässä kohden kysymys onkin siitä että millä tasolla nipotus auttaa tunnistamaan uuden tutkimuskohteen ja kanavan. Ja missä vaiheessa nipotus vie lähinnä aikaa siltä että voimme tutkia kohdetta.

Tässä kohden määritelmiä voidaan katsoa denotationaalisen semantiikan kautta. Määritelmät ovat aina jossain määrin keinotekoisia, mutta ne ovat sitä hyvin tietyllä tavalla. Ne ovat sopimusasioita. Sopumuksen ideana on lähinnä välittää "tutkimusohjelma" joiden avulla ollaan yksimielisiä siitä onko jokin kohde tässä tietyssä luokassa vai jossain toisessa. Tämä jakamisen informaatiosisältö on se joka luo määritelmän ja jonka avulla erotamme saivartelun järkevästä rajauksesta.

Näin ollen Runebergin tortunkin kohdalla voidaan sanoa että Runebergin torttu voi olla yritykselle brändi jolloin lopputulosten kanssa ollaan hyvinkin tarkkoja. Silti jossain tilanteissa voi olla järkevää käyttää joustavampaa määritteistöä. Tämä kaikki on hirveän vaikeaa, mutta toisaalta käsitteitä käytetään jotta kaikki olisi mahdollisimman kätevää. Ja ihmiset ovat yllättävän hyviä tunnistamaan Runebergin torttuja. Niin hyviä että voivat jopa ostaa sellaisia. Ja jos leipuri tunkee niiden tilalle laskiaispullan, he voivat tunnistaa että kyseessä on väärä tuote. Ja leipurikin on pakotettu tunnustamaan että kyseessä on virhe eikä pelkästään se, että heidän näkökulmansa Runebergin torttuihin on erilainen.

---

Valitettavasti tämä ei auta vastaamaan siihen mistä saa hyviä Runeberfin torttuja. Ja valitettavasti se jättää auki myös Runebergintorttuja koskevan syvimmän mysteerin. Eli sen, mikä on se oikeaoppinen tapa syödä kyseinen torttu.