Pick your Poison ; Sherlock Holmes ja Taksimiestemppu

"Sherlock" -sarjan ensimmäisessä jaksossa syyllinen on huomaamaton ja nöyrän oloinen taksimies, hahmo jota kukaan ei huomaa ja joka on siksi ihanteellisessa asemassa murhaamisen kannalta. Hän puhuu ihmisille ja nämä tekevät itsemurhan. Tai teknisesti hän osoittaa heitä aseella, ja pakottaa heidät pelaamaan eräänlaista venäläisen ruletin muunnelmaa ; Hän asettaa esille kaksi pulloa. Niissä on saman näköinen pilleri. Taksimies kertoo, että toisessa on myrkkyä ja toisessa ei. Ja temppu on siinä että taksimies antaa uhrinsa valita kumman pullon hän ottaa ja taksimies ottaa sen jäljellä olevan pullon. Sisällöt nautitaan samanaikaisesti. Taksimies tekee yhden siirron jossa hän siirtää toisen pullon eteen. Ja sanoo että sitä voi valita jomman kumman.

Taksimies on onnistunut voittamaan jo 4 ihmistä ennen kuin Sherlock Holmes saa hänet kiinni. Televisiosarjan jakso onkin rakennettu nerokkaasti siten, että katsojalle itse asiassa jätetään hyvin paljon auki.

Tilaa jätetään sille että taksimies ei oikeasti olisikaan nero, vaan vain onnekas. P= (½)⁴ on mahdollisuuksien rajoissa ; Noin 6% onnistuu noin hyvän sarjan. Onnekasta, mutta ei mahdotonta. Puolisoni kannattaa tätä ideaa. Hänestä ajatus muunlaisesta on melko lailla naurettava. Hänestä jokainen kyllä miettii kaikkia skenaarioita, mutta niitä on niin paljon että lopulta sitä vain valitsee tuurilla jotain. Tämä ajatus ei ole ollenkaan huono tai turha. Sillä tosiasiassa ihmisissä toimii myös vahvistusharha ; Taksimies voi jopa luulla että hänellä on systeemi. Myös monet onnenpelien pelaajat kehittävät erilaisia "systeemeitä", joiden omituisena tapana on kuitenkin imeä heidän lompakkonsa tyhjiksi pitkällä tähtäimellä. Kenties taksimies oltiinkin puhuttu luulemaan olevansa jotenkin erityinen. Moriarty - joka maksoi taksimiehelle palkkaa murhatöistä - manipuloi tällöin taksimiestä joka oli selkeästi oppimaton huonpalkkainen duunari joka epäonnistui elämänsä kaikilla osa-alueilla ja joka kaipasi arvostusta.

Temppu ei itsessään ole klassisesti tunnettu psykologinen koe. Mutta toisaalta mentalistit tekevät juuri samanlaisia stuntteja toistuvasti. Kivi-Paperi-Sakset on tuuripeli, jossa on toki mukana onnielementtiä. Mutta siinäkin käydään skenaarioita läpi, mutta osa strategioista toimii paremmin kuin toiset. Asiassa pääsee melko hyvin alkuun jo wikien tarjoamilla pikkuopeilla. (Harjoittelu pari viikkoa ja tilastollinen analyysi jossa on vaikka 30 KPS -sarjan pelejä eri ihmisiä vastaan tarjoaa tähän keinoja tarkistaa asia niin että vahvistusharha ei astu päähän.) Derren Brown ja monet muut mentalistit ovat kertoneet hienostuneempia niksejä tähän. Mutta aina kun ammattitaikureiden ammattiniksit ovat puheena, olen hyvin varovainen. Jos joku esittää vaikka sellaisen arkijärkeen uppoavan käsitteen kuin "hypnoosi" ja vastaavat on väistämättä mielessä myös se että nämä olisivat kenties ainakin osittain jonkinlaista mainospuhetta. Esimerkiksi hypnoosi tuntuu ongelmalliselta koska se on ilmiönä jotain joka ei toimi kaikkiin ja joka toimii vain rajoitetusti muutoinkin. Kun on helpompia temppuja ja keinoja tehdä sama, niin miksi pitäisi valita tämänlainen monimutkaisempi tie?

Tässä mielessä itse olen tietysti skeptisempi. Minun on helppo uskoa että tässä taksimiehenkin tapauksessa on kysymyksessä ns. kusetus ja koijaaminen. Sarja itse asiassa leikittelee esimerkiksi sillä että taksimies kohdistaa katseensa kohti itseään lähempänä olevaa pulloa kun hän sanoo kesken keskustelua että "on aika valita". Tämä voi olla vihje tai sitten tämä on huijaus. Se, mitä vihje tarkoittaa on tietysti itsessään miettimisen arvoinen asia. Tässä mielessä nähdäkseni sarja jopa rakentaa mahdollisuuden selittää taksimiehen erityisen menestys. Sarja nimittäin korostaa miten vaaleanpunaiseen pukeutunut uhri oli erityisen älykäs. Hän olisi varmasti osannut lukea psykologista peliä jos sellaista on. Mutta Holmesin tarkka analyysi varmistikin että taksimiehellä oli joka tapauksessa kuolema edessä ja hän oli itse asiassa ankeassa tilanteessa, joku voisi pitää relevanttina vaihtoehtoa että masennus olisi tätä syvemmällä ja taksimies olisi oikeasti jopa suisidaalinen läpisurullinen hahmo. Näin ihminen joka lukee taksimiehen eleitä lukee ne väärin, virheoletus on jo siinä että eleet yrittäisivät varmistaa että taksimies eläisi. Taksimies halusi kuolla.

Tosin itse olen vielä tätäkin häijympi ja kyynisempi. Jos nimittäin itse tekisin tämänlaisen taksimiestempun, toteuttaisin sen siten että hankkisin itselleni resistanssia käyttämääni myrkkyyn. Ja tarjolla olisi kaksi aivan identtistä pilleriä. Ulospäin näyttää että uhri on ottanut myrkyn ja kuollut. Valinnan edessä näyttää että takana olisi jokin mahdollisuus. Vaikka tosiasiassa mahdollisuus on nimenomaan se joka puuttuu. Taksimies olisi sittenkin kenties masentunut, mutta ei itsetuhoinen.

Tämä selitys tukisi sitä, miksi Holmes valitsi pillerin mutta hän ei syönyt sitä loppuun asti. Hän toki kysyi pilleristä ensimmäiseksi taksimieheltä. Mutta kyseessä onkin "metatason selitys". Televisiosarja ei voi tappaa sankariaan ensimmäisessä jaksossa. Holmesin erehtyväisyys on muutoinkin tämän ensimmäisen jakson piilovire. "There's always something!" hän sanoo itsekin, kun tulkitsee väärin Watsonin sisaren veljeksi vain kun "Harrietin" lempinimestä on vääntynyt "Harry". Pilleri ei siis jää syömättä koska Holmes on ovela, vaan hän jää henkiin koska Watson ehtii väliin. Tällöin taksimies olikin yllättävän nerokas.

Kivi-Paperi-Sakset -strategiaopas.

Kivi-Paperi-Sakset on lasten leikki, joka on pohjimmiltaan arvontapeli. On kolme vaihtoehtoa, ja jokainen niistä voittaa yhden ja häviää toiselle ja menee itsensä kanssa tasan. Tätä kautta jokainen on yhtä vahva ja hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että kysymys on arvonnasta jossa parempionninen voittaa.

Näin voidaan ajatella, jos tilanne tulkitaan siten että toiminta on erillistä eikä ehdollista. Eli pelurit voivat vapaasti pelata kiven, paperin tai sakset riippumatta siitä mitä tämä on pelannut ennen. Kuitenkaan ihmiset eivät välttämättä pelaa kivi-paperi-saksea satunnaisesti. Ihminen on itse asiassa yllättävän huono generoimaan satunnaisuutta edes silloin kun hän yrittää tätä. Satunnaisuutta tarkoituksella hakeva ihminen nimittäin vaihtaa "useammin kuin tilastot sanoisivat". Tätä kautta toiminnassa on säännönmukaisuus ; Ja jos onnistuu tunnistamaan tämän, voi parantaa voittomahdollisuuksiaan. Jossain tapauksissa voi täysin tietää mitä toinen tekee. Mutta pienikin painottuminen antaa vastustajalle tarttumatilaa, joka todennäköistää sitä että painottaja häviää hieman. Ongelmana tässä on tietysti se, että toisen kanssa on pelattava paljon jotta voi tietää mitä juuri hän tekee tavallista useammin.

Yllä oleva oli tietysti johdanto mutkikkaampaan asiaan. Ihmisten käyttäytymisen ennustamiseen. Less Wrong -blogissa mietitään miten tilastotiedettä voidaan käyttää tässä apuna. Siinä käsitellään Jo-Ellan Dimitriuksen ja Mark C. Mazzarellan kirjaa "Reading People: How to Understand People and Predict Their Behavior - Anytime, Anyplace".

Dimitrius ja Mazzarella korostavat Bayesilaista lähestymistä. Asioilla nähdään todennäköisyys, koska kaikki tieto ei ole saatavilla. Siksi ei ole ihme että kirjassa panostetaan datan keräämiseen : Tietoa tarkastellaan katsomalla selviä piirteitä ja katsomalla sopivatko muut asiat sen kanssa yhteen. Sitten katsotaan ääripäitä ja jakaumia. Katsotaan tapahtuuko jokin asia usein vai onko se harvinainen poikkeama. On hyvä tarkastella myös tapahtumia niin että ne ovat liitettynä ympäristöön. Ja valita tärkeitä asioita: "If I peg someone as either very compassionate or unusually cold and harsh, I already know more about them and how they are likely to behave than their age, educational background, employment, physical appearance and sex combined could ever tell me."

"Less Wrong":issa huomataan, että asiaan liittyy stereotyyppinen ajattelu: Vaihtoehtoja ei käytännössä voida miettiä, vaan keskitytään odotuksiin.

Pienellä määrällä tietoa ihminen päättyy helposti arvaamaan liiallisesti ; Korvakoru miehellä voi kertoa kapinallisuudesta, tai sitten hänen kulttuurissaan kaikki pitävät korvakoruja jolloin se onkin mukautumista. Ja osa päätelmistä on helppoja toiseen suuntaan ja vaikeita toiseen: Sotilailla on usein lyhyt tukka, joten on fiksua arvata että jos joku on sotilas, tällä on lyhyt tukka. Mutta jos nähdään joku jolla on lyhyt tukka, on monia syitä joista vain yksi on "on sotilas".

Lisätieto voi tietysti tarkentaa näkemystä, mutta tässä on oltava tarkkana koska ihminen helpoti kiinnittää huomiota vain siihen mitä hän olettaa. Jos tätä ei tehdä, syntyy vahvistusharha, jossa aineisto tuntuu vahvistavan ennakkokäsitystä vaikka se olisikin sitä vastaan. Nämä vaihtoehtoiset näkemykset olisi jotenkin otettava huomioon, jotta informaatio tekisi sitä mitä sen kuuluu tehdä, eli tarkentaisi tietojamme. valinta "pysyvän ominaisuuden" ja "poikkeuksen" välillä on voitava tehdä oikein.

Mielenkiintoisena mietintänä aiheesta on se, että Bayesilainen on kaikesta huolimatta tälläisessä käytännön sovelluksessa, koska "A good Bayesian still needs to imagine all the explanations that might be elevated by the evidence." Kaikkien vaihtoehtojen läpikäyminen on yleensä kova vaatimus. Tämän vuoksi vajavaisuus ja puutteellisuus on ikään kuin "pakko sietää".

Tämä tuo mieleen sen, että eihän se Kivi-Paperi-Saksetkaan ole selityksestäni huolimatta kovin vahvasti mikään taitopeli - koska pelaajan taidon lisääntyessä hän tietysti oppii olemaan yllättävä, jolloin kahden taitavan pelaajan kohdatessa tuuri korostuu. Vaikka kyseinen peli onkin yksinkertainen toiminnan tilanne, on sen ennustaminen tarkasti hyvin hyvin vaikeaa. - Parhaimmillaan kikoissa kyse onkin kyse siitä että opitaan arvaamaan hieman vähemmän väärin : Ennustamisen laatuun liitetään liian helposti turhan kovia odotuksia.

Delfoin ninja.

"Tunne itsesi ja tunne vihollisesi; Et häviä sadassakaan taistelussa Jos et tunne vihollista mutta tunnet itsesi, sinulla on yhtä suuret mahdollisuudet voittaa ja hävitä. Jos et tunne vihollistasi etkä itseäsi, olet tuomittu häviämään."
(Sun Tzu)

Ajoittaminen ja rytmi sekä toiminnan yleinen henki on keskeistä miekkailussa ja kaikessa muussakin itsepuolustuksessa. Ott Jud sanoi Warusseppäin suomentamana seuraavasti:

"Kaikessa painissa tulee olla kolme asiaa / ensimmäinen on taito / toinen on nopeus / kolmas on voiman oikea käyttö / Näistä huomaa että paras on / nopeus joka ei salli toisen tehdä vastatekniikkaa / seuraavaksi huomaa / että jokaisen heikomman kanssa tulee painia ajoituksella 'ensin' (vor) / samanvoimaisen kanssa tulee painia 'kanssa/samanaikaan' (indes) / ja jokaisen vahvemman kanssa tulee painia 'jälkeen' (nach) / ja kaikessa 'ensin'-painissa toimii parhaiten nopeus / ja kaikenssa 'kanssa'-painissa toimii vaaka (tasapaino) / ja kaikessa 'jälkeen'-painissa toimii polven taittaminen"

Tässä korostetaan vihollisen voimakkuuden tuntemista ja siihen reagoimista järkevimmällä mahdollisella tavalla. Karatessa taas kamppailijalla on kaksi ajoitusvaihtoehtoa.

1: sen no sen, aloitteen ottaminen ennen vastustajan hyökkäystä.
2: go no sen, aloitteen ottaminen vastustajan hyökkäyksen jälkeen. Tämä voi olla taktinen ratkaisu, joka voi tulla kyseeseen myös muulloin kuin silloin, kun on jouduttu hyökkäyksen kohteeksi.

Ulkopuolisen voi olla vaikea sanoa, kumpaa versiota jokin toiminta on, koska taitavat karatekat tekevät suoritteet aikomuksien mukaan. Kun puolustaudutaan vihollisen suunnittelemalta hyökkäykseltä, kyseessä on go no sen, mutta jos se tehdään oikein, vastahyökkäys on saatu loppuun jo ennen kuin vihollinen on saanut oman iskunsa suoritettua, jolloin se näyttää ulkopuolisesta samalta kuin sen no sen.

Funakoshin mukaan "Karate ni sente nashi" , eli likimain että "karatessa ei ole ensimmäistä hyökkäystä". Tämä voidaan tulkita siten, että karaten henki olisi kuin aikidon henki, jossa korostetaan puolustuksellista luonnetta. Tässä näkemyksessä tavoite on itsepuolustusta ylevämpi. Jos kumpikaan ei hyökkää ensin, kamppailua ei edes tapahdu. Toisen tulkinnan mukaan on kohtalokasta odottaa että toinen suorittaa hyökkäyksensä ennen puolustukseen asettautumista. Tässä tulkinnassa karateka ei koskaan aloita kamppailua, mutta puolustautuu heti kun toinen on sen henkisesti aloittanut. Tällöin karateka vain aloittaa puolustautumisen jo ennen kuin tämä tavoite on ulkopuolisen silmiin realisoitunut.

Jälkimmäinen ajattelutapa on lähellä samuraikäsitteitä. ~ Katsujinken tarkoitti "elämää säilyttävää miekkaa" ja setsuninken "elämän riistävää miekkaa". Taito joka keskittyy itsepuolustukseen, tähtää pohjimmiltaan elämän säilyttämiseen. Taito joka perustuu hyökkäämiseen perustuu pohjimmiltaan elämän tuhoamiseen.

Strategiassa, johon kuuluu myös se, minkälainen aloite otetaan, on otettava huomioon myös kolme eri tyyliä jota painottaa. Kaikissa on huonot puolensa. Ja niiden ymmärtäminen on tärkeää. Jalamon "Bushi no te - soturin käsi" -kirjassa korostetaan näkemystä, jonka mukaan vastustaja voitetaan nimenomaan estämällä tämän vahvat alueet. Edut voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan:
1: Nopeus. Suorituksen kokonaisnopeus riippuu monista tekijöistä. Tärkeimmät ovat jo aikaisemmin käsittelemäni reagoinnin aloittamisen lisäksi ajattelunopeus, reaktionopeus ja tekniikoiden suoritusnopeudesta. Reaktio ja suoritusnopeus ovat siitä erikoisia, että niiden kohdalla taitava kamppailija voi antaa vapaaehtoisesti viholliselle aloitteen, koska hän voi saada vastahyökkäyksen loppuun ennen kuin toinen saa oman hyökkäyksensä suoritettua. Nopeita vastustajia vastaan kannattaa yleensä turvautua häiritsemiseen koko ajan niin, että hän ei voi suorittaa hyökkäyksiään. Yksinkertaisimmat konstit tähän ovat kokoaikainen ahdistaminen ja liikkuminen, koska liikkuvaan kohteeseen on vaikeaa kohdistaa hyökkäyksiä. Myös voiman käyttö toimii, koska osumien saaminen hidastaa huomattavasti. On myös tärkeää huomata, että nopeus vaatii paljon energiaa, väsytysstreategia tulee siksi kysymykseen.
2: Teknisyys. Tekninen etuvoima ajetaan alas voimalla. Kun voimakas henkilö ajaa ja ahdistaa teknisesti taitavaa paineella, tämän yli vain jyrätään. Tämä on tärkeää, koska tekniset hienoudet vaativat usein aikaa ja ajattelua. Kun henkilöllä ei ole aikaa keksiä ovelia vastaliikkeitä, eikä aikaa toteuttaa niitä, ei taidoista ole hirveästi hyötyä.
3: Voima. Vahvempaa vastustajaa vastaan kamppaillaan ennen kaikkea välttämällä lähietäisyyttä. Voimakkaasti jyräävä on myös herkempi tasapainoon kohdistuville hyökkäyksille. (Hänessä on paljon inertiaa.) Kun omat hyökkäykset asetetaan nimenomaan vahvemman vihollisen aloitteisiin, ja vältetään hyökkäysten alle jäämistä (nopeudella), saadaan vahvaan kohteeseen paljon vahinkoa. On tärkeää huomata, että voiman käyttö tyypillisesti hidastaa henkilöä, hänhän joutuu siirtämään suurempaa määrää massastaan ja kohdistaa suurempia voimia eri suuntiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että nopea hyökkäyslinjan siirtely ei ole mahdollista. (Mikä taas antaa taktiselle toimillalle aikaa ja mahdollisuuksia.) On myös huomattava, että voiman käyttäminen väsyttää.

Yleisesti ottaen voidaan ajatella että idea tiivistyy Jalamon kirjassaan esittämään Yiniin(陰) ja Yangiin(陽) perustuvaan ajatteluun. Tässä on korostettu sitä, kuinka on toimittava toisin kuin vastustaja, jos tämä hyökkää suoraviivaisesti, on väisteltävä ja torjuttava pyöreästi. Jos toinen sortuu monimutkaisuuteen, on käytettävä suoraviivaista taktiikkaa. Jos toinen vetää, on työnnettävä. Tai kuten Liechtenauerin miekkailustrategioissa opetettiin "käytä voimaa heikkoa kohtaa kohden ja myötää voiman alta".

Voidaan siis sanoa, että ei ole voittamatonta strategiaa. Jokaisessa asiassa on heikkoutensa ja etunsa. Oma toiminta on suhteutettava toisen toimintaan, aloittipa vai reagoiko. Kamppailu on siksi ikään kuin kivi-paperi-sakset -peliä. Tosin sillä erotuksella, että kivi-paperi-saksissa toisen valitsemaa strategiaa on joskus vaikeampi arvata. (Tosin moni valitsee kiven. Siksi ovela aloittaakin paperilla. Ja jos tietää toisen ovelaksi, kannattaakin pelata sakset. Voitat joko tuurilla tai sillä että olet askeleen toisen edellä.) Ja tietenkin sillä erotuksella, että kivi-paperi-saksissa vaihtoehdot ovat periaatteessa yhtä hyvin saavutettavissa kun taas kamppailussa joissain asioissa vain on parempi. Ja kivi-paperi-saksista poiketen kamppailussa osa näistä asioista näkyvät jo ulospäinkin.