Kivi-Paperi-Sakset on lasten leikki, joka on pohjimmiltaan arvontapeli. On kolme vaihtoehtoa, ja jokainen niistä voittaa yhden ja häviää toiselle ja menee itsensä kanssa tasan. Tätä kautta jokainen on yhtä vahva ja hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että kysymys on arvonnasta jossa parempionninen voittaa.
Näin voidaan ajatella, jos tilanne tulkitaan siten että toiminta on erillistä eikä ehdollista. Eli pelurit voivat vapaasti pelata kiven, paperin tai sakset riippumatta siitä mitä tämä on pelannut ennen. Kuitenkaan ihmiset eivät välttämättä pelaa kivi-paperi-saksea satunnaisesti. Ihminen on itse asiassa yllättävän huono generoimaan satunnaisuutta edes silloin kun hän yrittää tätä. Satunnaisuutta tarkoituksella hakeva ihminen nimittäin vaihtaa "useammin kuin tilastot sanoisivat". Tätä kautta toiminnassa on säännönmukaisuus ; Ja jos onnistuu tunnistamaan tämän, voi parantaa voittomahdollisuuksiaan. Jossain tapauksissa voi täysin tietää mitä toinen tekee. Mutta pienikin painottuminen antaa vastustajalle tarttumatilaa, joka todennäköistää sitä että painottaja häviää hieman. Ongelmana tässä on tietysti se, että toisen kanssa on pelattava paljon jotta voi tietää mitä juuri hän tekee tavallista useammin.
Yllä oleva oli tietysti johdanto mutkikkaampaan asiaan. Ihmisten käyttäytymisen ennustamiseen. Less Wrong -blogissa mietitään miten tilastotiedettä voidaan käyttää tässä apuna. Siinä käsitellään Jo-Ellan Dimitriuksen ja Mark C. Mazzarellan kirjaa "Reading People: How to Understand People and Predict Their Behavior - Anytime, Anyplace".
Dimitrius ja Mazzarella korostavat Bayesilaista lähestymistä. Asioilla nähdään todennäköisyys, koska kaikki tieto ei ole saatavilla. Siksi ei ole ihme että kirjassa panostetaan datan keräämiseen : Tietoa tarkastellaan katsomalla selviä piirteitä ja katsomalla sopivatko muut asiat sen kanssa yhteen. Sitten katsotaan ääripäitä ja jakaumia. Katsotaan tapahtuuko jokin asia usein vai onko se harvinainen poikkeama. On hyvä tarkastella myös tapahtumia niin että ne ovat liitettynä ympäristöön. Ja valita tärkeitä asioita: "If I peg someone as either very compassionate or unusually cold and harsh, I already know more about them and how they are likely to behave than their age, educational background, employment, physical appearance and sex combined could ever tell me."
"Less Wrong":issa huomataan, että asiaan liittyy stereotyyppinen ajattelu: Vaihtoehtoja ei käytännössä voida miettiä, vaan keskitytään odotuksiin.
Pienellä määrällä tietoa ihminen päättyy helposti arvaamaan liiallisesti ; Korvakoru miehellä voi kertoa kapinallisuudesta, tai sitten hänen kulttuurissaan kaikki pitävät korvakoruja jolloin se onkin mukautumista. Ja osa päätelmistä on helppoja toiseen suuntaan ja vaikeita toiseen: Sotilailla on usein lyhyt tukka, joten on fiksua arvata että jos joku on sotilas, tällä on lyhyt tukka. Mutta jos nähdään joku jolla on lyhyt tukka, on monia syitä joista vain yksi on "on sotilas".
Lisätieto voi tietysti tarkentaa näkemystä, mutta tässä on oltava tarkkana koska ihminen helpoti kiinnittää huomiota vain siihen mitä hän olettaa. Jos tätä ei tehdä, syntyy vahvistusharha, jossa aineisto tuntuu vahvistavan ennakkokäsitystä vaikka se olisikin sitä vastaan. Nämä vaihtoehtoiset näkemykset olisi jotenkin otettava huomioon, jotta informaatio tekisi sitä mitä sen kuuluu tehdä, eli tarkentaisi tietojamme. valinta "pysyvän ominaisuuden" ja "poikkeuksen" välillä on voitava tehdä oikein.
Mielenkiintoisena mietintänä aiheesta on se, että Bayesilainen on kaikesta huolimatta tälläisessä käytännön sovelluksessa, koska "A good Bayesian still needs to imagine all the explanations that might be elevated by the evidence." Kaikkien vaihtoehtojen läpikäyminen on yleensä kova vaatimus. Tämän vuoksi vajavaisuus ja puutteellisuus on ikään kuin "pakko sietää".
Tämä tuo mieleen sen, että eihän se Kivi-Paperi-Saksetkaan ole selityksestäni huolimatta kovin vahvasti mikään taitopeli - koska pelaajan taidon lisääntyessä hän tietysti oppii olemaan yllättävä, jolloin kahden taitavan pelaajan kohdatessa tuuri korostuu. Vaikka kyseinen peli onkin yksinkertainen toiminnan tilanne, on sen ennustaminen tarkasti hyvin hyvin vaikeaa. - Parhaimmillaan kikoissa kyse onkin kyse siitä että opitaan arvaamaan hieman vähemmän väärin : Ennustamisen laatuun liitetään liian helposti turhan kovia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti