tiistai 20. heinäkuuta 2010

Pieni huomio askartelusta.

Viikonloppuna kävimme hieman isommalla porukalla "Heurekassa", Tikkurilassa. Mukana oli muun muassa puolison sukulaisia, eikä muita. Tämähän on paikkana kenties aikuisille hieman lapsekas, mutta nuoremmat näyttivät pitävän.

Siellä oli kopio DNA:n rautalankamallista. Se oli matkitusti sellainen jonka Francis Crick ja James Watson aikanaan rakentelivat. Hehän saivat DNA:n rakenteen keksimisestä Nobelin palkinnonkin. Kuitenkin rautalanka on vain malli ; Tieteellinen työ oli kaavoissa ja empiriassa eikä siinä että he rakensivat yhteen kasan metallia. Teoksella on kuitenkin vahva ikoniarvo - jopa kopiona. Sitä vain pitää jotenkin erityisen tärkeänä -onhan siinä Nobelin palkinto kiinni ja kaikkea- kunnes huomaa että se ei ole.

Rautalankamalli näytti minulle kuitenkin sitä, että ihmisen on hyvä joskus vähän väkertää. Jopa terävimmät aivot puuhastetelevat ja rakentelevat. Kenties juuri tämä puuhastelu osaltaan pitää työvirettä yllä.

Ehkä se rautalankaviritelmä on sittenkin tärkeä.

Ei kommentteja: