Tänään keskustelin erään ammattikellosepän kanssa muun muassa hänen ammatistaan. Hän oli oppinut kuulemaan kellon käyntiäänestä missä vaiheessa se on. Onko rattaissa vikaa. Tälläinen voi tuntua kovasti erikoiselta taidolta.
Itsepuolustuksen maailmassa vastaavassa asemassa on KI -voimien aistiminen. Usein hyvät harjoittajat kertovat kokevansa toisen tason, eli kuinka vaikea kamppailusta on tulossa. Tämä ei vaadi mitään mystistä uutta aistia, vaan takana on ihan toisen itsevarmuus, ja toisaalta myös se, minkälaisissa asennoissa ja miten toinen liikkuu. Jos toinen arastelee, hän ei ole harjaantunut, eikä todennäköisesti uskalla olla riski. Ja huono asento ja epävarma tai väärä liikehdintä on jotain johon iskeä. Minäkin osaan lukea näitä piirteitä - tosin en vielä kovin hyvin.
1: Se on siis hieman kuten ilmeiden lukemista: Kun näemme toisen kasvot, emme yleensä koe tulkitsevamme hymyä iloksi, vaan koemme aistivamme toisen ilon.
Selvästi ammattitaidossa syntyy automaatioita, joista ei ole tietoisella tasolla aivan selvä. Taitotietoa on usein vaikeaa selittää eikä selityksestä olisi vähintään hyötyä. Se syntyy vain harjoittelemalla. Taito liittyy tekemiseen, monissa asioissa asioista voi tietää jotain, mutta ei osaa toteuttaa tietämäänsä. Toisaalta toteuttaminen voi onnistua tietämättä tarkasti miksi asia toimii. (Kuitenkin tieto on tärkeää.)
2 kommenttia:
Kelloseppä ei kuule onko rattaissa vikaa, vaan onko käyntiakkuri kohdallaan. Tai ehkä joku mekanismien maistro pystyy tuollaiseen.
Minulla ei ole aavistustakaan mikä käyntiakkuri edes on. Maestro erittelee tietysti tarkemmin, mutta ainakin minulle se menee "ohi".
Eli osaamattomalle amatöörille rattaissa on jokin vialla tai ei ole - joko itse fyysiset kappaleet ovat rikki tai niiden asettelu on jotenkin viallista.
Lähetä kommentti