"Tieteen kuvalehti historia 10/2010" sisälsi artikkelin eräästä myöhäiskeskiajan ilmiöstä. Ihmissusia pelättiin. Takana oli lakimuutos, Lex Talionis, joka oli tehnyt väärän syytöksen tekemisestä tuomittavaa. Tämä laki piti varomattomat kielenkannat kurissa. Uudisajatuksien tulo koettiin ahdistavana, joten tarvittiin jokin keino päästä vääräoppisista kerettiläisistä eroon. Näin vainoista tuli juridisesti mahdollisia. Vaino toki laimeni, mutta kuitenkin jatkui yllättävän pitkään - 1720 -luvulla tapettiin viimeinen ihminen, Simon Wand, ihmissutena.
Mielenkiintoinen asia oli, että teologit kirjoittivat akateemisia tutkielmia näkemyksistään ihmissusista, eikä tätä nähty taikauskoisena. Tämä sopi toki muutenkin ajan henkeen: Sen aikaisissa eläinkirjoissa, bestiaareissa oli sekaisin todellisia ja kuvitteellisia eläinhahmoja. Osittain siksi että tietoa saatiin eksoottisissa maissa kävijöiltä, jotka saattoivat ihan vähän ihan joskus kertoa tarinoita.
Ihmissudeksi muuttuminen oli toistaalta joka kattoi sisään monenlaisia ilmiöitä joista monet ovat nykyäänkin myönnettyjä mielenterveyden häiriöitä. Ne vain väritettiin taustakertomukseltaan. Se, mitä nykyään voitaisiin pitää sarjamurhaajana on aikaisemmin selitetty teologisesti demonisien voimien kanssa leikkimisellä. Taustaselitykset olivat taikauskoisia, mutta kuitenkin muu ilmiömaailma oli konkreettista joten ihmissusista voitiin tavallaan tehdä jonkinlaista järkevää mietintää. (Muutenkin kuin siten että niistä tehdään satujen tutkimusta.) Ei toki niin järkevää kuin keskiaikaiset teologit uskoivat, mutta ei niin järjetöntä kuin modernin nykyaikainen ihminen ensivilkaisemalla huomaa.
Tietenkin kirjoitin ihmissusista vain voidakseni kirjoittaa zombieista.
Aloitan puhumalla jostain joka on vähän samaa kuin raivohulluus on ihmissusille : Zombiet syövät ihmisiä, ja tartuttavat, joten kannibalismia aikaansaava tauti olisi hyvä lähtökohta. "Neurotopia" -blogissa nimittäin kirjoitettiin modernin ajan tieteellisestä julkaisusta : Rudolf ja Antonovicsin tutkimus "Disease transmission by cannibalism: rare event or common occurrence?" vuodelta 2007. Tutkielman aiheena oli epidemologinen laskelma joka tehtiin sairaudella, joka alkaa ihmissyönnistä ja aikaansaa lisää ihmissyöntiä : Jos ruumis syödään useiden ihmisten toimesta usea tietysti sairastuu yhdestä ruumiista. Ja zombieiden lisääntyessä kasvaa tietysti myös sen todennäköisyys että saaliskin on sairas.
Epidemia alkaisi oloissa jossa joku todennäköisesti söisi ihmistä, eli nälkäänsä tai hulluuteen, ja tämän jälkeen se leviäisi. Huomattiin että tämänlainen skenaario ei tilastollisesti katsoen päädy tuhoamaan koko normaalejen ihmisten populaatiota : Jos tälläinen tauti iskisi, se voisi olla pelottavaa. Jäljelle jää aina terveitä ihmisiä. Näin käy, käytetäänkö yksittäisen metsästävän kannibaalin vai yhdessä tehdyn rituaalisen syönnin malleja.
Neurotopia vitsaili eteenpäin aiheesta, suuri osa kirjoituksesta käsitteli sitä miten laskelmaa voidaan käyttää tarinankerronnallisesti : Löydös voidaan soveltaa zombietarinaan jonka tapahtumat eivät rikkoisi tuossa tutkimuksessa löydettyä yhteyttä. - Joka lisää abstraktiokerrointa aika suureksi, koska laskelmien tauti oli kuvitteellinen, ainoastaan tämän hetken epidemologian "normina" olevan kaavan ominaisuuksien skenaario -omaista tutkintaa.
1: Tämä käsitelty tutkimus tietysti eroaa aika paljon siitä zombieversiosta joka on elokuvista tuttu. Siinähän Zombieksi muututaan kuoleman jälkeen, ja tartunta on usein rabieksen tapaan pureman kautta leviävä eikä kuru -taudin mukainen tauti kuten tässä skenaariossa. Tätä kautta tutkimus ei edelleenkään selitä sitä miten elokuvien zombieapocalypsestä yleensä selviää joitakin ihmisiä, sankari ja sankaritar.
Pääasia on kuitenkin siinä, että kyseessä oli kuvitteellinen tauti. Epidemian kaavat tunnetaan, joten niiden kautta voidaan tehdä laskelmia sellaisistakin tapauksista joita ei ole varsinaisesti olemassa. Rationalismin perinteessä oli varsin tavallista että "asiat ratkottiin sohvalta", ja empiria vaatii käsien likaamista.
Se, mikä tästä olisi hyvä huomata, on se että jollain tavalla järkeviä juttuja voidaan tehdä vaikkapa ihmissusista ja zombieista, kunhan kaavat ovat oikeita. Mutta siitä että tämä järkevä juttu on mahdollista, ei kuitenkaan ole vielä mikään syy lähteä valmistamaan isoa kasaa hopeisia luoteja. Epidemologiset esiselvitykset voivat olla joskus aivan oikeasti tärkeitä. Ja tarinatkin voivat olla älykkäitä, mutta tärkeää on miettiä ovatko ne myös maailmassa konkreettisesti toimivia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti