Usein on helppoa nähdä mitä on. Usein vaikeampaa on nähdä mitä puuttuu. (Paitsi jos on kysymys huonepalvelusta jolloin asiat ovat toisin päin.) Tämä ilmiö on mielenkiintoinen jos tarkoituksena on miettiä keskiaikaisten miekkailumanuaalejen ja itsepuolustus- ja/tai kaksintaistelusysteemeiden sisältöä.
Esimerkiksi itselleni oli yllätys, että manuaaleissa on paljon aseetonta taistelua. Tämä pitää sisällään heittoja, lukkoja ja monenlaisia muita asioita. Siinä ei kuitenkaan ole nyrkkeilystä tuttuja suoria tai koukkuja. Ainut paljaalla nyrkillä tehtävä isku lyödään ikään kuin "vasaralla", eli käsi on nyrkissä ja lyöntipinta -ala on rullassa oleva pikkurilli. Syy on se, että suoraa isketystä nyrkistä saa aseen vasta pitkällisen muokkailun ja harjoittamisen ja kovettamisen jälkeen. Pikkurillityylillä voi paukuttaa seinää ilman harjoittelua. (Tämä on helppo kokeilla lyömällä - pienellä voimalla tietysti ettei käsi hajoa - vaikka seinää tai kovan kirjan kantta vasten.) Tämä vie aikaa. Ja kun keskiaikana ihmisillä oli vähintään tikari mukana arkipäivän työkaluna, oli varsin viisasta ohjeistaa että "lyö sillä" - ja sitten neuvoa mitä voi tehdä.
Toisaalta itämaisista lajeissa on usein kuristusotteita, jotka perustuvat kaulan verisuonten tukintaan. Tämä vie väistämättä tajun 6-10 sekunnissa. Syy tähän puutteeseen voisi olla se, että eurooppalaiset eivät olleet tarpeeksi hienostuneita anatomian tuntemuksessaan. Todellisenpi syy on luultavasti sama kuin yllä : Kun toisella on veitsi, ja sinun kätesi ovat kiinni toisen kaulalla, tämä tarkoittaa että toisella on omat kätensä vapaana. Ja 6-10 sekuntia paljastaa vatsansa tyypille jolla on kädessään tikari on yksinkertaisesti aivan liian kauan. Saatat kenties kestää nyrkiniskun tai pari, mutta veitsenisku tai pari on jo paljon pahempi juttu.
Toisaalta manuaaleissa esitellään joitain toimintoja. Niihin voi liittyä kuitenkin piirteitä. Näiden huomaaminen on tärkeää. Esimerkiksi manuaalit näyttävät miekan heittämistä ja esittelevät vastatekniikoita niihin. Mutta yhdessäkään ei näytetä miten tämä temppu menee läpi. Tämä kertoo ainakin siitä, että miekan heittäminen on ollut sen verran yleistä että siihen on kannattanut varautua. Mutta toimivien heittojen puute viittaa siihen että se oli enemmänkin ekstreemi ratkaisu kuin mikään "toimiva tekniikka". Se toimi vain koska se rikkoi kaikkia hyvän taistelun sääntöjä. Se on vaikea onnistumaan, se ei ole kovin tehokas koska impakti tapahtuu vain miekan painolla. Ja kaiken lisäksi jos heitto menee ohi, on ilman miekkaa, joka on iso haitta. (Paradoksaalisesti juuri tämä huonous tarjosi sille tilaa. Tätä ei osata odottaa.)
Vaikea sovellusesimerkki:
Erityisen mutkikkaaksi tilanteet tulevat kuitenkin jos kohdataan jotain systeemistä poikkeavaa. Harrastajaa kiinnostaa yleensä mitä itse kirjat pitävät sisällään. Tätä kautta "out of box" -kysymyksiä on vaikeaa keksiä, ne eivät tule mieleen. Mutta koska "miekkafaneista" löytyy paljon roolipelaajia, on varsin tavallista törmätä erikoisiin kysymyksiin. : Ne ovat jotain joihin tavallisesti ei törmää, mutta joita pelaajat kysyvät koska nämä säännöt käytännössä modifioidaan jollain tavalla "house ruleiksi". Niissä sääntöjä on yleensä vähemmän kuin paksuissa kirjoissa koska pelitilanteessa kompleksinen sääntömaailma häiritsee pelaamista.
Yksi esimerkki tälläisetä liittyy D&D -sääntömaailmaan jossa kahden pitkän miekan käyttöön on rajoittavia sääntöjä. Näistä tapellaan usein roolipelaajien keskuudessa. Siksi kysymys on roolipelaajalle relevantti. Sillä yllättävän usein he ovat kiinnostuneita "realismista" - vaikka pelien vakiohahmot kuten haltijavelhot heittämässä tulipalloa ovatkin jotain jota on hyvin vaikeaa yhdistää tähän sanaan.
Kysymys ei ole tyhmä, siihen vastaaminen on vain sama kuin yrittäisi taputtaa yhdellä kädellä ilman että läsnä olisi kenenkään naamaa johon kättä läimisi.
Merkittävä huomio on se, että pitkä miekka toimii parhaiten kahdella kädellä. Yhdessäkään tunnetussa manuaalissa ei ole kahdella pitkällä miekalla taistelua - ja jo se, että ihmiset jotka ovat taistelleet esimerkiksi sodissa ja juridisissa kaksintaisteluissa kuolemaan eivät ole käyttäneet sitä vihjaa että yhdistelmä ei ole järin toimiva.
Kuitenkin periaatteessa kahden pitkän miekan käyttö voidaan soveltaa vaikkapa miekan ja tikarin käytöstä. Toki miekkaa on hitaampi käyttää, joten se muuttaa reagointeja tietyllä tavalla olennaisesti erilaisemmiksi : Nopea torjuntaan sopiva tikari korvataan hitaalla toiminnalla - mutta pitkällä ulottuvuudella. Kenties joku jossain voisi opetella isolla työllä käyttämään kahta pitkää miekkaa. Ja kenties jossain pölyttyy manuaali jossa näytetään miten tämä tehdään.
Sillä valitettavasti on todennäköistä että valtaosa olemassaolevista taistelumanuaaleista kerää pölyä jossain rekisteröimättömässä antiikkikirjojen kokoelmassa. Tiedetään että tälläisiä "kirjastoja" on melko paljon, eikä meillä ole aavistustakaan mitä kaikkia aarteita sieltä löytyykään. Toisaalta tämä kokoelmien vajavaisuus tarkoittaa sitä että yleistyksissämme on epävarmuuksia. voi tarkoittaa sitäkin, että jostain löytyy koulukunta, jossa heitetään miekkaa ja jatketaan lyömällä suoralla iskulla naamaan. Ja joka suosittelee selän takaan kiertämisiä joilla saadaan aikaan yllätys joka alkaa kuristusotteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti