Paholaisen Asianajaja -blogissa ilmestyi kommentoimaan "noora", jolla on asiaa. Hän nostaa esiin vähemmistöjen osan. "Minun puolestani homot saavat tehdä ihan mitä lystäävät mutta ei kai minun tarvi heistä erityisesti tiedostua tms. En minua kiinnosta tiedostaa esim. taekwondon harrastajia."
Nyky -yhteiskunnassa vallitsevassa näkemyksessä vähemmistöjä pidetään tärkeänä. Intellektuellit ovat lukeneet "vasemmistolaista viisautta" ; Vasemmiston synty on Marxilaisessa kommunismissa, joka keskittyi köyhien oikeuksiin. Kun työstä ja investoiduista laitteistoista on menty muihin aiheisiin, on köyhän korvannut vähemmistö. Monet älyköt, kuten Foucault, edusti itsekin homoseksualista vähemmistöä. (Tätä kautta valtapeli ikään kuin vahingossa muuttuu pahuudenteon synonyymiksi.) Tätä kautta yleinen tila näyttäytyy normina, ja sorretut ovat tätä kautta luontevasti vähemmistöjä.
Case -esimerkki tiedottamisesta ja pakkotiedostumisesta:
Yleisesti ottaen tämänlainen ajattelutapa liittyy myös tiedottamiseen. Tämä näkyy katukuvassakin. Esimerkiksi minun aivan normaalina työmatkalla kohtaan esimerkiksi feissareita, jotka pyytävät apua - eli rahaa - ties mihin : ihmisoikeuksiin kaukana, köyhäinapuun lähellä, ilmaston pelastamiseen, kodittomien koirien auttamiseen, mummojen yksinäisyyteen lähtien ... aina Jeesuksesta kertomiseen ulkomailla.
Ja osa haluaa vain debattia ja aikaa: Esimerkiksi erilaiset uskovaiset haluaa minun kommentoivan jotain Jeesuksesta tai HareKrishnasta ja käyvän heidän ideologiakeskuksessaan.
Lisäksi erilaisia vetoomuksia on aina silloin tällöin. Nimeä laitetaan jotta jonkun poliittinen ura lähtisi liikkeelle, jotta jokin lakialoite otettaisiin esille - tai jotta hikipedia saataisiin pois internetistä. Internetissä on tietysti sama, joskin isommalla ja sekavammalla volyymillä.
Eikä siinä vielä kaikki : Bonuksena minulla täytyy olla mielipiteitä ties mistä asiasta. Esimerkiksi eräs vapaa -ajattelija -aktivisti oli miltei loukkaantunut kun minulta ei tullut mitään kannanottoa Israelin jupakasta, jossa he ampuivat avustuslaivaa. En ollut edes kuullut koko jutusta, mutta minulta pumpattiin alle viiden minuutin lähteettömällä -ja luultavasti ideologisesti värittyneellä- selostuksella mielipidettä asiasta. Ei tullut mielipidettä. Muutoin minun täytyy tietysti tiedostua vaikkapa maahanmuuttokriitikoiden mielipiteistä.
Kaiken kukkuraksi ties ketkä pseudotieteilijät ajavat minut reagoimaan lääketieteeseen ja vaihtoehtohoitoihin. Ja vaativat perusteluja. Samoin minun täytyisi selvittää onko evoluutioteorian suosion takana kansainvälinen hyvin kätketty tutkijoiden salaliitto ja kreationismi supertiedettä jonka kannattajat vain älyn ja Jeesuksen mahdissa ylittävät kyvyissään kaikki muut maailman tiedemiehet, sellaiset jotka ovat huipulla ja jotka ovat erimielisiä.
Minulta vaaditaan huomiota, rahaa ja kannanottoja Jumalan olemassaolosta mummojen varpaankynsien leikkuuseen, sekä siihen pitääkö minut ajaa pois internetistä. (Eikä tässä listassa ole mitään vitsikästä.)
Kaiken kaikkiaan olen myös informoitu ties mistä. Jokainen kannanottaja nimittäin pyrkii myös informoimaan, vaikuttamaan siihen minkä vastauksen saa. Minulta siis odotetaan ja halutaan mielipiteen lisäksi myös tiettyä mielipidettä, ja erimielisyyden tapauksessa minun tulisi keskustella jotta voisin "kääntyä".
On vähemmistöjä joita en ole tiennyt olemassakaan ja minun täytyisi spontaanisti päättää mitä niistä tuen. Asiaan lisäävät vääntöä vaikeat asiat, kuten romanikerjäläiset joille annettu euro voi olla vaikka mafian 80 senttiä. Tai sitten ei.
Tämä on itse asiassa määränsä vuoksi häiritsevää. Ihminen ei ehdi kunnolla tutustumaan näihin aiheisiin. Tämä johtaa keskustelun polarisoitumiseen. Aktiiviset toimijat saavat ääntä, kun taas normitoimijat jäävät pimentoon. Näin ollen esimerkiksi kristinuskossa valtaosa kristityistä on hiljaista massaa. Ja kuulemme ja näemme muutaman prosentin kristityistä, fundamentalistit. Näin keskustelukenttä värittyy. Samoin homoseksuaalit tiivistyvät helposti paraateissa kulkeviin ja erottuvaa pukeutumista käyttäviin nahkahomoihin, eikä tajuta että se avulias kotikaupan kassa voi olla "täys homppeli, takatuuppari ja suklaajunan kuski".
1: Tästä seuraa epäsymmetria. Uskonto "tiivistyy" fundamentalisteihin, ateismi vapaa -ajattelijaänkyröihin, maahanmuuttokriittisyys natseihin, tasa -arvokeskustelu telaketjufeministeihin, eläinten oikeuksien puolustaminen turkistarhaiskuihin, islaminusko terrorismiin...
___1.1: Nämä ovat vähemmistöjä harmaassa isossa massassa. Ja sitten toisaalta näihin kohdentaminen ei ole väärin, koska näille annetaan yllättävän paljon sananvaltaa ja äänitilaa mediassa. Näin vähemmistö tavallaan muuttuu enemmistöksi. Vähemmistöinen aktivismi edustaakin koko keskustelukenttää.
Tiedottaminen ei näin ollen lähennä totuuteen: Se ei lisää harmaasävyjä ja tee asioista mutkikkaita. Sen sijaan se tarjoaa välineet mustavalkoistamiseen, jossa pikaisesti tuomitaan kompleksinen ilmiö juuri tiettyyn lokeroon. Muunlainen mielipiteenmuodostus on itse asiassa yllättävän vaikeaa.
Tiedostaminen ~ aikamme leimallisin merkki.
Meiltä vaaditaan tätä kaikista eniten. Jos nykyajasta pitäisi etsiä yksi hegemonia, jota vastaan ei käydä, se on suunnilleen tämä : Tiedostuminen on aina tärkeää. Kaikki asiat on kohdattava ja kommentoitava. Jos sanot "ei kiinnosta", edustat massan junttaa Junttaa jota edustaa aina "vastapooli".
1: Esimerkiksi kreationistit näkevät että tiedemaailma on suuri itseriittoinen ja evoluutikko korostaa uskovaisten populistista aktivismia joka perustuu pelkkään aktivisti-kaduntallaajien määrään.
2: Maahanmuuttokriitikot korostavat kaikenkattavaa intelligentsian ylivaltaa ja maahanmuuttomyönteiset syyttävät kriitikoita populismista..
Se, mikä näkyy ei ole yleinen mielipide vaan aktiivistien mielipiteet.
Se, mikä tässä huomataan on kuitenkin Näkyvyyttä, ei Olevuutta. Voinen tähän lainata "nooraa" : "Minua vain hieman epäilyttää motiivin aitous, jos ei-homo on erityisen kiinnostunut homojen oikeuksista. Samat ihmiset harvoin kuitenkaan ovat kiinnostuneita esim. vammaisten esteettömästä kaupunkiympäristöstä. No se ei olekaan kovin mediaseksikästä tiedostavuutta."
Näin ollen vähemmistöt päätyvätkin usein syyttämään toisia vähemmistöjä siitä että nämä yrittävät muuttaa yhteisön arvot sen sijaan että mukautuisivat niihin. Mutta silti tehdä itse samoin ja toimia aktiivisesti poliittisena vaikuttajana niissä omissa vähemmistömielipiteissä.
Kuitenkin paradoksaalisesti demokratia on tausta -ajatuksissaan juuri enemmistön valtaa. Nykyisin vähemmistöt kuitenkin saavat paljon aikaan koska he ovat innokkaita. Tavallaan tämäkään ei ole demokratian vastaista, koska tässä asian tärkeys korostuu: Jos jokin lakimuutos merkitsee muutamalle paljon ja valtaosalle sillä ei ole mitään väliä, on ihan demokraattista että tämä laki muutetaan. Se kenties auttaa vain vähemmistöä mutta ei kuitenkaan haittaa enemmistöä, joten utilitaristisesti katsoen muutos on hyvä.
1: Eli innostuksen kautta pelkkä kannattajamassa korvataan hienovireisemmällä ja mutkikkaammalla ja vaikeammin tajuttavalla utiliteetilla. Aktiivisuus kannattaa, mikä on hyvä asia ja kehottaa ihmiset tekemään jotain : Yksilön toimilla on merkitys. Varjopuolena tässä on tietysti se että myös aktivismi kannattaa.
Aktivismi kuitenkin myös vääristää ihmisten "saaman otoksen maailmasta". Tätä kautta he tekevät päätelmiä sellaisen informaation kautta, joka ei perustu satunnaisesti arvottuihin otoksiin. Arkikokemus päätyykin siksi helposti polarisoitumaan. Syntyy jopa leirejä, joissa jaetaan tietyt mielipiteet : Syntyy rypäytymistä, jossa ihmiset kokoavat samankaltaiset mielipiteet ja nivovat ne ajattelutavalla "kun tuo on kanssani samaa mieltä asiasta A ja B ja hän on samaa mieltä asiasta C, olen minäkin mieltä C". Ihmisillä ei ole satunnaisia mielipiteitä, eikä mielipiteitä yhdistä mikään hienostuneempi taustateoria. Toiset vähemmistöt muuttuvat näin eriarvoiseksi kuin toiset.
"Autettavan" rooli ja "Vastustajan" rooli valikoidaan omaa egoa varten.
Tosin mukana on vielä vahvempi asia. Vähemmistöjä ei kovinkaan usein palvonnasta huolimatta pidetä samanarvoisina. Heihin kohdistetaan sääliä. Tästä saa hyvin kuvaavan esimerkin "nooralta" "vammaisryhmä oli pitänyt ihan hupimielellä taidenäyttelyn, jossa oli heidän maalauksiaan. Kukaan heistä ei ollut kummoinen maalaaja, mutta tärkeintä heille olikin yhdessä tekemisen into, ei taito tai menestys. Ko. vammainen oli hyvin hämmentynyt siitä, että kaikki ns. normaalit olivat kuitenkin koko ajan ylistäneet hurmoshenkisesti heidän maalauksiaan, vaikka he tiesivät, että kyse ei ole mistään mestaritaiteesta. Vammaisesta oli tuntunut aika...no vammaiselta." Vammaisten pilkkaamisesta tulee tavallaan tabu, koska he ovat vähemmistö. Samalla heitä ei kohdella kuin he olisivat tavallisia ihmisiä - mikä voi tuntua heistä hyvinkin loukkaavalta.
Tässä tulee mieleen vahvasti Sami Vesannon lausunto kasvissyöjistä. Hän oli päätynyt siihen tulokseen että he tarvitsivat lihansyöjiä, koska muutoin he eivät voisi kokea olevansa parempia ihmisiä. Ihminen päätyy tämän vuoksi helposti auttamaan jotta voisi olla statukseltaan ns. "hyvä ihminen". Tämä tarkoittaa sitä että toiseuden olisi jatkuttava, jotta autettavaan voidaan jatkossakin kohdistaa sääliä. Sääliä joka puhdistaa ihmisen.
Itse olenkin päätynyt siihen että ignoroin valtaosan asioista. Toki tästä blogista voisi saada kuvan että touhotan nenineni paikkoihin joihin sitä ei kannattaisi työntää. Aihevalikoima on sillisalaattia eikä teemallista. Syynä on se, että en jaksa klusteroitua monomaanisen leimallisesti tiettyyn aiheeseen ja määrittyä tiettyyn klusteriin.
Kuinka voin heittää omat ensimmäiset euroni?
Minunlaiselle ihmiselle, joka haluaa aidosti tietää, informaatiotulva korostaa sitä, miten vaikeaa kaikki on. Sille joka haluaa vain tukea omaa kuortaan, kyseessä on paratiisi jossa on kaikenlaista ja ainut mitä tekee on seuloo erimieliset pois ja jäljelle jää se, mikä tukee omia ennakkoluuloja ja auttaa rakentamaan oman vähemmistön rahallista/ideologiallista ... kerjäyspakettia. Mutta minut tämä kaikki tekee minut hulluksi (joka on täysjärkisen ainut fiksu temppu hullussa maailmassa.)
Tämä ei tarkoita että en auttaisi mitään toimijoita.
Paikoin avustustoimintani on vain outoa. Esimerkiksi viime viikolla eräs pulsu sammui keskelle Helsingin Kamppia. Kävin katselemassa että hän hengittelee, ja laitoin kylkiasentoon että juttu sujuu sammuksissa_mutta_elossa -vaihteella seuraavaankin päivään. Kun pyysin paikallista hyväntekeväisyysfeissaria vähän katsomaan perään, hän selitti että "en mä oo mikään vartija" ja selitti miten "en muutenkaan voi kun oon töissä".
1: Katsominen ei montaa sekuntia vie - oma toimituksenikin kesti varsin lyhyen aikaa. Olen tässä suhteessa mieluummin veljeni vartija ja edustan tätä anarkistien vihaamaa ammattiryhmää - koska se liittyy noin vahvasti siihen että tekee oikein.
Annan esimerkiksi rahaa Mustalle Teräsmiehelle. Koska hän ei teeskentele mitään heikkoa ja säälittävää autettavaa, raha on ikään kuin palkka siitä että hän jaksaa värittää Helsingin Kamppia.
Ja sitten tapahtuu sellaista, kuin viime perjantaina. Eräs pultsari pyysi minulta kahta euroa. Päädyin antamaan sen rehellisyyden vuoksi : Hän esiintyi rehdisti, eikä esittänyt säälittävää autettavaa. Sanoi, että "jallupulloon menee". Mikä tuollaisessa muka voisi olla "Tottahan toki kun noin tärkeeseen asiaan menee." Sain kiitokseksi mörinää jossa toivotettiin että saisin "paljon pillua".
Epätiedotus.
Luulen että tiedotustulvan vuoksi valtaosa avustuksista menee eteenpäin vähemmällä ja epämääräisemmällä informaationkäsittelyllä kun tuo pulsun parieuroinen. Silti en usko että tämä informaatiotulva ja tiedottaminen ja tiedostamisen tärkeyden korostaminen vähenee : Sillä tiedostuminen on vain ihanne joka ei toteudu käytännön tasolla.
Kun äänenkantajat ovat valtapelissä mukana, heillä on arvovaltaa josta ei tietysti ole kiva päästää irti. Siksi kukaan heistä ei kannusta omia joukkojaan hiljaisuuteen. Äänekkyys ja häiriö on jotain joka voidaan hyväksyä jos ja vain jos sen harjoittamisesta voidaan syyttää vastapuolta. Hiljaiseksi ryhtyminen tarkoittaa samaa kuin tappio ja häviö omille asioille : Hiljainen ei edes jää jalkoihin, koska näkymätöntä ei ole olemassa. Tästä suosta voi nousta vain korottamalla ääntä ja vaatimalla tiedostumista omista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti