Kirjoitin vähän aikaa sitten blogauksen jossa esillä oli mm. Gouldin näkemys siitä miten "The March of Progress" -kuva, eli hyvin ikoninen evoluutiota koskeva kuva jossa on peräkkäin jono apinasta ihmiseksi. Siinä huomiona oli esimerkiksi se, miten kuva harhauttaa ajattelemaan turhankin lineaarisesti. Eliökunnan kehittyminen "puskittain" on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tähän liittyen "Tm2" -blogissa katsottiin evoluutiota ja sukupuuttoa ihmislajin kannalta. Se oli vastaus huoleen, jota monet ovat esittäneet. Eugeniikansävyisesti ajatellaan että ihmisten evoluutio olisi pysähtynyt ja sitten kaikenlaiset luonnottomat poikkeukset yleistyvät. Ja että tämä olisi jonkinlainen uhka ihmislajille. Blogisti tiivistää asian seuraavasti ; "Luonnonvalinta ei operoi keskiarvoilla, vaan ääripäillä. Ihmislajin sisällä on nykyisin paljon enemmän "evoluutiopotentiaalia" kuin paleoihmisillä. Ei ole mitään dysgeniaa joka heikentää "ihmisrotua", vaan on vain suurempi varianssi, joka takaa että poikkeuksellisia yksilöitä on enemmän. Jos ulkoinen paine uhkaisi hävittää modernin ihmisen, niin nykypopulaatiosta jonkun jälkeläiset selviävät paljon todennäköisemmin kuin jos me kaikki olisimme fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltamme paleoihmisiä. Homogeenisyys on riski, ei rikkaus, jos tarkastellaan ihmislajia."
Nähdäkseni "March of Progress" -kuva, jossa ei ole jonossa mitään taruolentoja, onkin jotain joka vetoaa intuitioihin väärällä tavalla. Ja siksi Gouldin tekemässä kritiikissä on järkeä. Kun kuva ikään kuin "salakuljettaa" väärän idean, se ei itse asiassa opeta evoluutiota vaan luo siitä väärän kuvan. Ja kenties, mikä vielä pahempaa, vahvistaa tätä virheellistä kuvaa.
Toki moni kreationisti sitten toteuttaa noita intuitioitaan. Ray Comfortin kuvissa seikkailee erilaisia "crockoduck" - jossa on yhden eläimen pää toisen eläimen ruumiissa. He kysyvät että "jos ihmiset kehittyivät apinoista niin miksi on vielä ihmisiä". Ja heillä on näkemys jossa aluksi oli täydellinen ihminen joka sitten on rappeutunut. Nämä kaikki kertovat että tämä sama ajattelutapa yltää hyvin moneen.
Luultavasti sen takana on enemmänkin ajatus siitä että adaptaatio on "funktio" sellaisella tavalla jossa jossain taivaissa on platoninen idea josta sitten tämä "funktio" on parempi-huonompi -järjestyksessä. Tässä maailmassa on vain yksi ja paikallaanpysyvä maali. Ja muut ovat sitten vaihtelevan määrän epäonnistuneita. Näin kreationistien mieleen syntyy ajatus rappeutumisesta täydellisen luomistyön jälkeen. ~ Tätä on minun vaikeaa ymmärtää, sillä tietääkseni evoluutiossa adaptaation "funktionaalisuus" riippuu kontekstista. Tätä voi varmentaa siten että heittää jääkarhun saharan autiomaalle ja saharan autiomaan skorpionin heittää pohjoisnavalle.
"Evoluution tikapuut" on jotain josta on syytä päästää irti. Se on kuitenkin ilmeisen haastavaa, sillä ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan asioita "toimii-ei toimi" -akselilla. Jokainen meistä tunnistaa funktion sellaisen nähdessään. Siis intuitioissaan. ; Näin ollen kreationistit eivät tavallaan ole "niin tyhmiä". Enemmänkin heillä on intuitio. Joka tekee heillä sitä mitä se tekee kaikilla muillakin. Ja kenties siksi esimerkiksi ajatus ihmiskunnan evoluution loppumisesta ja siihen liittyvät, usein varsin eugeniikanmakuiset, huolet ovat melko yleisiä. Ihan eikreationistienkin parissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukupuutto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukupuutto. Näytä kaikki tekstit
lauantai 19. heinäkuuta 2014
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Zombiet hyökkäävät!
Kauhuelokuvien zombiekuvastossa on monia pysyviä piirteitä. Yksi niistä on se, että se leviää zombien pureman välityksellä. Toinen piirre on se, että zombiet leviävät hyvin nopeasti ympäristöön. Zombeista tulee epidemia. Muutos purrusta zombieksi on yleensä myös melko nopea. "Dead meat":issa ei puhuta edes tunneista.
Tämänlainenripeys on yllättävää. Sillä tosiasiassa pureminen on hidas ja vaikea leviämistapa. Monet taudit leviävät muuta kautta. Räkä ja aivastelu on paljon tehokkaampi tapa levitä. Leviämistavassa on olennainen kikka : Influenssat kiertää maailmaa. Mutta kukaan ei muista sellaista aikaa, kun raivotauti olisi levinnyt kulovalkean tavoin ja tartuttanut kaikki koirat. Syykin on selvä. Koirat kuolevat rabieksessaan nopeasti. Ne eivät ehdi purra kovin montaa. Tauti itää nopeasti.
Puremien kautta leviävä kuolema on kuitenkin mahdollinen. Jopa sukupuuttoon asti. Duodecim kertoo siitä, miten tietty syöpä on muuttunut tartuntataudiksi. Tasmanian tuholaisia (Sacrophilus harrisii) uhkaa naamasyöpä, joka leviää puremien kautta. Asiasta ollaan huolissaan ja seurauksena voi olla jopa koko lajin sukupuutto. Tasmanian tuholaiset ovat aggressiivisia toisiaan kohtaan. Syöpään kuolema kestää sen verran kauan, että tartuntoja ehtii tulemaan. Nopeasti tappava syöpä ei leviäisi yhtä tehokkaasti.
Zombiet ovat hitaita, mutta aggressiivisia. Niillä on paha tapa syödä uhrejaan, joten purtuja tulee melko vähän. Taudin nopea kuolemaan johtava aika ei ole sinänsä ongelma, koska zombiella ei ole kuolemansa jälkeen muuta kuin aikaa. Tätä kautta tartuntoja tulisi pikku hiljaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että elokuvissa tapahtuva räjähdysmäinen leviäminen ei olisi todennäköinen. Sen sijaan zombiet voisivat ajaa ihmiskunnan sukupuuttoon useiden vuosien aikajanalla.
Tosin tässä voisi olla sellainen ongelma, että ihmisillä on kovasti paljon haulikkoja. Tehokas tappaminen voisi karsia zombie -epidemian tehokkaasti.
Ajattelin kirjoittaa joulun kunniaksi tälläisestä lempeästä ja erittäin arkielämään vaikuttavasta aiheesta. Tälläiset tärkeät, jokapäiväiseen elämään konkreettisesti vaikuttavat ilmiöt joista tulee hyvä mieli. Niitä varten tämä blogi on.
Tämänlainenripeys on yllättävää. Sillä tosiasiassa pureminen on hidas ja vaikea leviämistapa. Monet taudit leviävät muuta kautta. Räkä ja aivastelu on paljon tehokkaampi tapa levitä. Leviämistavassa on olennainen kikka : Influenssat kiertää maailmaa. Mutta kukaan ei muista sellaista aikaa, kun raivotauti olisi levinnyt kulovalkean tavoin ja tartuttanut kaikki koirat. Syykin on selvä. Koirat kuolevat rabieksessaan nopeasti. Ne eivät ehdi purra kovin montaa. Tauti itää nopeasti.
Puremien kautta leviävä kuolema on kuitenkin mahdollinen. Jopa sukupuuttoon asti. Duodecim kertoo siitä, miten tietty syöpä on muuttunut tartuntataudiksi. Tasmanian tuholaisia (Sacrophilus harrisii) uhkaa naamasyöpä, joka leviää puremien kautta. Asiasta ollaan huolissaan ja seurauksena voi olla jopa koko lajin sukupuutto. Tasmanian tuholaiset ovat aggressiivisia toisiaan kohtaan. Syöpään kuolema kestää sen verran kauan, että tartuntoja ehtii tulemaan. Nopeasti tappava syöpä ei leviäisi yhtä tehokkaasti.
Zombiet ovat hitaita, mutta aggressiivisia. Niillä on paha tapa syödä uhrejaan, joten purtuja tulee melko vähän. Taudin nopea kuolemaan johtava aika ei ole sinänsä ongelma, koska zombiella ei ole kuolemansa jälkeen muuta kuin aikaa. Tätä kautta tartuntoja tulisi pikku hiljaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että elokuvissa tapahtuva räjähdysmäinen leviäminen ei olisi todennäköinen. Sen sijaan zombiet voisivat ajaa ihmiskunnan sukupuuttoon useiden vuosien aikajanalla.
Tosin tässä voisi olla sellainen ongelma, että ihmisillä on kovasti paljon haulikkoja. Tehokas tappaminen voisi karsia zombie -epidemian tehokkaasti.
Ajattelin kirjoittaa joulun kunniaksi tälläisestä lempeästä ja erittäin arkielämään vaikuttavasta aiheesta. Tälläiset tärkeät, jokapäiväiseen elämään konkreettisesti vaikuttavat ilmiöt joista tulee hyvä mieli. Niitä varten tämä blogi on.
torstai 20. elokuuta 2009
Vakio vai muuttuva.
"Ilmastomuutos??
Siis se, joka nosti varhaisella keskiajalla lämmöt Euroopassa niin korkealla, että Englannissa viljeltiin viiniä??
Ja se sama, jonka aikana hirmuliskot marssivat maan päällä ja nauttivat n. 5 astetta korkeammasta keskimääräisestä lämpötilasta kuin me paavot tällä hetkellä?
Ilmastomuutos, joka jäädytti kesät ja sadot pienen jääkauden aikana Suomessa n. 400 vuotta sitten?
Olen ihan ymmällä. Mistä ilmastomuutoksesta on kysymys?"
(tuntematon)
Minulla ei ole, laiskuuden ja poliittisen ignoranttiuden vuoksi, varmuutta siitä tapahtuuko ilmaston lämpenemistä vai onko se vain isoa kinastelua. Se, mitä tiedän ilmastosta, on se, että se on aika mutkikas aihe. Ja kun siihen liittyy myös kaaoottisia ominaisuuksia, voi pieni muutos tehdä isoja muutoksia lopputilaan. Toki ymmärrän että tasaaviakin voimia on. Vuodenajat suuntaavat säätä paljon. Talvella on kylmä ja kesällä kuuma. Saharassa on lämmin ja pohjoisnavalla kylmä. Tätä kautta tietojen käsittelyn kanssa pitäisi olla extratarkka. Ilmiö vaatii siis selvästi harvinaisen paljon tutustumista. Vaikuttavia ja mahdollisesti vaikuttavia elementtejä, jossa mukana on kosmista auringon ja maan asemaa sekä eliökunnan tilaa (kasvit kuluttavat yhteyttäessään hiilidioksidia), että monia muita asioita. Ihminenkin on vielä yksi potentiaalinen vaikuttaja. Kaikki pitäisi osata jotenkin fiksusti sitoa yhteen. Minusta tämä on isompi haaste, kuin voisi luulla.
Kuitenkin kaikista erikoisinta on se, että henkilö luettelee luonnolliseen ilmaston muuttumisen viittaavia asioita. Ennen on ollut lämpimiä ja kylmiä kausia. Hän kertoo miten eri aikoina on ollut lämmintä. Joten ilmastonmuutosta pitäisi epäillä. Se, mikä tässä on olennaista tajuta, on se, että ilmaston muutoksen voi falsifioida, vääräksi osoittaa, sillä että ilmaston keskilämpötilan osoittaa vakaaksi. Tässä tapauksessa taas kerrotaan siitä, että ilmaston lämpötila muuttuu. Siis miten niin ilmastonmuutos ei ole järkevä puheenaihe? Ilmasto ainakin voi selvästi muuttua. Siksi siihen vaikuttavista elementeistäkin on fiksua esittää asioita.
Samoin, ekologian kautta, on selvää että perhosesimerkki kertoo siitä että ilmasto on viime aikoina lämminnyt. Tätä kautta ilmastonmuutosteoria saa tukea, koska ainakin ennustaa tämänkaltaisia muutoksia. Perhonen ei tässä kohden ole vain perhonen, koska se elää tietynlaisissa lämpötiloissa jne. olosuhteissa. Kannanmuutokset johtuvat yleensä ottaen jostain syistä. (Ilmaston lämpenemisen voi siis saada tukea tällä tavalla epäsuorasti ilman että lämpömittaria edes kaivetaan repusta.)
Ongelmana on tietysti se, että tämä perhostelu voi olla lyhytaikaista, ja irrelevanttia. Valitettavasti muutosten pysyvyyttäkään ei esimerkeissä kumottu. Jääkausikin kuitenkin kesti erinäisen kauan aikaa. Eikä ne hirmuliskotkaan tainneet viettää vain "yhtä kuuminta vuotta". Pidempiaikaisuuskin on siis ainakin mahdollista.
1: Eli me tiedämme, että ilmakehän lämpeneminen ainakin 5 astetta kuumempaa kuin nykyisin, ja muutos voi kestää ihmisiässä katsoen pitkään. Niinhän on käynyt jo dinosaurusten aikana. Tämä mahdollisuus vaikuttaa maailmaan sen verran paljon, että mahdollisuutta tulisi tutkia vakavasti. Ja vaikka ihmisillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, siihen varautuminen olisi oleellista.
Toinen asia, mikä tässä tulee selväksi on "trendi". Ehkä esimerkkejen tarkoitus oli nostaa esiin sitä, että jääkausi ja kylmä kausi nollaavat toisensa, eli ilmastossa on paljon luontaista vaihtelua. Ehkä näin on, mutta tämä ei vielä sinällään "poista trendiä" : On järkevää puhua kuumemmista kausista ja jääkausista. On siis järkevää puhua ilmaston lämpenemisestä ja viilenemisestä.
1: Samaan tapaanhan sekä sade että haihtuminen on järkevä elementti vaikka ne yhteenlaskettuna "nollaavatkin toisensa". (Luultavasti aika tarkkaan jopa määrissä: Ilmakehään haihtuu meristä kosteutta, eikä siellä voi olla sitä sitä loputtomia määriä, joten sitä sataa ainakin jossain tasapainopisteessä alas likimain saman verran.)
Toinen asia on tietysti tekijä. Se, mikä ilmaston muuttumisessa vaikuttaa.
Väite saa edes hitusen arvostusta, jos siinä yritetään selittää että ilmasto on muuttunut aina, ja että se on luonnollista. Ja että muutoksissa ei ole mitään tekemistä ihmisten vaikutusten kanssa. Kuitenkin argumentti tuollaisenaan on siltikin melko huono. Se on sama, kuin väittäisi että koska luonnossa on luolia, jotka ovat syntyneet luonnollisesti, ei ihminen voi rakentaa taloja. Tai että ihmisten vesiputkistoteoria olisi väärä koska joet virtaavat luonnollisesti. Luonnossa moniin asioihin vaikuttavat monet asiat. Se, että osoittaa että yksi asia on vaikuttanut, ei tarkoita että muut asiat eivät vaikuttaisi.
Moni varmasti ajattelee, että ihmiskunta ei voi omistaa jumalallisia ominaisuuksia. "Sään ja ilman säätäminen" ei ole se, mitä ihminen tekee ajaessaan autolla kauppaan. Kuitenkin tiedetään, että ihmisiä on paljon ja heillä kaikilla on jonkin suuruinen hiilijalanjälki. Ja kaasun sisällön vaikutus lämpötilaan on myös selvä asia. Itse asiassa vaikka ihmisen tuottama hiilen määrä olisi "kaikkeen muuhun verrattuna" melko pienikin, se voisi silti vaikuttaa.
Otan analogian metsäteollisuudesta. Oletetaan että meillä on alue, jossa kasvaa metsää. Puu uusiutuu luonnollisesti ja puita on myös aina kaatunut luonnollisesti. Joten metsänkaato mitään tahtia ei voi muuttaa tilannetta? Puita on ollut joskus vähän ja joskus paljon, tässä on luonnollista kiertoa, joten ihminen ei voi vaikuttaa siihen. (Ilmastologiikalla.) Kuitenkin on selvää, että jos puuta kaadetaan enemmän kuin mitä se pystyy uusiutumaan, puu loppuu ennen pitkää. Vaikka kaadetun puun määrä olisi vain "yhden joulukuusen verran liikaa", se kasautuisi ajan mittaan, ja lopulta puu loppuisi. Samoin jos puuta istutetaan aina vain enemmän, kuin sitä kaadetaan, metsien määrä tietenkin lisääntyy. Ja tätä kumpaakin voidaan tehdä ihmisen vaikutuksesta. Sademetsien pieneneminen on tästä hyvä esimerkki. Ihmisiä on niin paljon että meillä voi ainakin periaatteessa olla runsaasti vaikutusta.
1: Argumentatiivisesti juttua voidaan verrata esimerkiksi muuttokyyhkyyn (Ectopistes migratorius). Se oli erityisen runsaslukuinen lintulaji, se oli 1800 -luvulla maailman yleisin lintulaji. Sillä oli valtavia parvia, joiden ohilento kesti älyttömän kauan aikaa. Luonnossa on tietysti aikojen saatossa kuollut useita lajeja sukupuuttoon. Ja uusiakin on syntynyt. Muuttokyyhky on kuitenkin dokumentoidusti juuri ihmisten tappama laji. Ne olivat orjien ja köyhien ruokaa USA:ssa. Siksi niitä metsästettiin, eikä kanta kestänyt metsästystä. Aluksi taantuma tuntui pieneltä metsästyksen aloittamisen jälkeen 70 vuotta, ja se oli vain hieman taantunut. Kuitenkin seuraavien kymmenen vuoden aikana kanta romahti tästä selvästi. Syynä on tietysti lisääntyminen. Pienempi määrä lintuja myös lisääntyy vähemmän. Siksi se määrä, jota voidaan metsästää ilman että määrä pienenee, muuttuu olennaisesti pienemmäksi jos kantaa ylimetsästetään. Taikasana metsästyksessä ja ilmastonmuutoksen potentiaalisessa aiheuttamisessa on tietysti se, että ihmisiä on maailmassa "ältsin monta".
Samoin hiilidioksidin kanssa oleellista on se, että miten joustava hiilen nieleminen on verrattuna siihen mitä ulos suolletaan. Jos luonto kestää juuri ja juuri ylimääräisiä hiilidioksidipiikkejä, kuten tulivuorenpurkaukset, koska se voi toipua niistä suhteellisen pitkän aikaa, voi olla että ihmiskunnan autoilu murtaa tasapainon. Minusta oleellisin kysymys onkin siinä, kuinka "tarkoilla" luonto itse asiassa on jo luonnollisessa kierrossa. Tarkkuus tarkoittaa sekä hyötykäytön määrää, että sen joustavuutta. Jos kasvanut hiilidioksidipitoisuus vaikkapa imeytyy tehokkaammin, se suojaa muutoksilta. Sen sijaan jos sillä on kerrannaisvaikutuksia, kuten metaanin erityksen lisäämistä, onkin mahdollita että pieni muutos aikaansaa "itseäänruokkivia ketjuja". Kausaalinen takaisinkytkentä kuitenkin on mukana monissa luonnonilmiöissä. Paul Davies kertoo kirjassaan "Viides ihme" sivulla 107:
"Jos A tarvitsee B:tä ja B tarvitsee A:ta syntyy eräänlainen kausaalinen takaisinkytkennän piiri. Pieni muutos A:ssa näkyy B:ssä, ja tämä puolestaan vaikuttaa A:han ja niin edelleen kierros kierrokselta piirin ympäri. Kausaalinen takaisinkytkentä voi tuottaa dramaattisia ilmiön vahvistumisia. Jos satunnainen parannus tapahtuu A:ssa siten, että se parantaa B:tä joka puolestaan parantaa A:ta, parannukset vahvistuvat nopeasti."
Tiedän siis varmasti, että osa ilmastonmuutosta kritisoivien argumenteista on todella huonoja. Niissä on tyypillistä yksinkertaistava arroganssi: Yksityiskohtien mainitsemisella jotka ovat vain näennäisesti osuvia, jätetään itse asia syrjään. Jos argumentti ei käsittele ilmiön kannalta oleellisia elementtejä, se on vain tarinointia. Kun ilmiön mutkikkuus tekee siitä vaikean, sitä ei käsitellä näennäisyyksien luettelulla. Ainakaan mikäli itse ilmiö kiinnostaa ja sen oikeudellisuudesta haluaa varmistua.
Tämä muistuttaa vuonna 1991 Nobelin saaneen Pierre-Gilles de Gennesin kokemuksia, joista kerrotaan "Hauraat esineet" -kirjassa. Siinä hän kertoi, kuinka hän lukiolaisille luennoidessaan demonstroi ilmiön, jolle ei oltu keksitty selitystä. Hän oli saanut lukiolaisilta valtavasti selityksiä sille, miten ilmiö tapahtuu. Nämä selitykset perustuivat tietenkin peruskaavoihin, eli ne olivat selityksinä "yksinkertaisia". Näiden mieleen ei juolahtanut että asiantuntijat kenties miettivät näitä ensin. He siis kokivat voivansa - ja vieläpä nopeasti - löytää selityksen sellaiseen mihin Nobelistit eivät pysty, olettamalla että nämä ovat jättäneet lukiokirjansa lukematta. On olemassa raja, jossa yritys ratkaista ongelma on jalo ja valistunut ja osoittaa kiinostusta. Ja sellaisia, joissa henkilön oma tietämättömyys ja pätemisen tarve ovat avainasemassa.
En siis väitä että asiallista ilmastonmuutoskritiikkiä ei olisi. Mutta väitän että tuonkaltainen tarinointi tuo toki uskottavuutta tarinankerronnan tasolla. Mutta mitään varsinaisesti rationaalista siinä ei ole. Se vetoaa tunteisiin ja se ehkä emotionaalisesti tuntuu puhuvan oleellisesta, eli lämpötiloista. Se ei kuitenkaan perustele; vaikka joka sana olisi totta, se ei tarkoita mitään. Olennaiset asiat, ne jotka oikeasti vaikuttavat prosessiin, jätetään analyysin ulkopuolelle.
Ja se on se, mitä tässä on juuri tapahtunut: Voi olla että joka ikinen mainitsemani "voi olla" on väärä. Mutta juuri niiden käsittely on oleellista kun puhutaan ilmastonmuutoksen tapahtumisesta. Ja juuri niitä vaihtelussa ei käsitelty. Siinä vain kerrottiin että ilmasto on muuttunut ajan mittaan.
Siksi toivonkin ilmastonmuutosskeptikoilta vähemmän tämän kaltaisia satuiluja. Sillä jos heillä on oikeaakin asiaa, voi joku varomaton vaikka luulla tämänkaltaisten huonojen heittojen vuoksi, että kaikki muukin on samantasoista roskaa.
Siis se, joka nosti varhaisella keskiajalla lämmöt Euroopassa niin korkealla, että Englannissa viljeltiin viiniä??
Ja se sama, jonka aikana hirmuliskot marssivat maan päällä ja nauttivat n. 5 astetta korkeammasta keskimääräisestä lämpötilasta kuin me paavot tällä hetkellä?
Ilmastomuutos, joka jäädytti kesät ja sadot pienen jääkauden aikana Suomessa n. 400 vuotta sitten?
Olen ihan ymmällä. Mistä ilmastomuutoksesta on kysymys?"
(tuntematon)
Minulla ei ole, laiskuuden ja poliittisen ignoranttiuden vuoksi, varmuutta siitä tapahtuuko ilmaston lämpenemistä vai onko se vain isoa kinastelua. Se, mitä tiedän ilmastosta, on se, että se on aika mutkikas aihe. Ja kun siihen liittyy myös kaaoottisia ominaisuuksia, voi pieni muutos tehdä isoja muutoksia lopputilaan. Toki ymmärrän että tasaaviakin voimia on. Vuodenajat suuntaavat säätä paljon. Talvella on kylmä ja kesällä kuuma. Saharassa on lämmin ja pohjoisnavalla kylmä. Tätä kautta tietojen käsittelyn kanssa pitäisi olla extratarkka. Ilmiö vaatii siis selvästi harvinaisen paljon tutustumista. Vaikuttavia ja mahdollisesti vaikuttavia elementtejä, jossa mukana on kosmista auringon ja maan asemaa sekä eliökunnan tilaa (kasvit kuluttavat yhteyttäessään hiilidioksidia), että monia muita asioita. Ihminenkin on vielä yksi potentiaalinen vaikuttaja. Kaikki pitäisi osata jotenkin fiksusti sitoa yhteen. Minusta tämä on isompi haaste, kuin voisi luulla.
Kuitenkin kaikista erikoisinta on se, että henkilö luettelee luonnolliseen ilmaston muuttumisen viittaavia asioita. Ennen on ollut lämpimiä ja kylmiä kausia. Hän kertoo miten eri aikoina on ollut lämmintä. Joten ilmastonmuutosta pitäisi epäillä. Se, mikä tässä on olennaista tajuta, on se, että ilmaston muutoksen voi falsifioida, vääräksi osoittaa, sillä että ilmaston keskilämpötilan osoittaa vakaaksi. Tässä tapauksessa taas kerrotaan siitä, että ilmaston lämpötila muuttuu. Siis miten niin ilmastonmuutos ei ole järkevä puheenaihe? Ilmasto ainakin voi selvästi muuttua. Siksi siihen vaikuttavista elementeistäkin on fiksua esittää asioita.
Samoin, ekologian kautta, on selvää että perhosesimerkki kertoo siitä että ilmasto on viime aikoina lämminnyt. Tätä kautta ilmastonmuutosteoria saa tukea, koska ainakin ennustaa tämänkaltaisia muutoksia. Perhonen ei tässä kohden ole vain perhonen, koska se elää tietynlaisissa lämpötiloissa jne. olosuhteissa. Kannanmuutokset johtuvat yleensä ottaen jostain syistä. (Ilmaston lämpenemisen voi siis saada tukea tällä tavalla epäsuorasti ilman että lämpömittaria edes kaivetaan repusta.)
Ongelmana on tietysti se, että tämä perhostelu voi olla lyhytaikaista, ja irrelevanttia. Valitettavasti muutosten pysyvyyttäkään ei esimerkeissä kumottu. Jääkausikin kuitenkin kesti erinäisen kauan aikaa. Eikä ne hirmuliskotkaan tainneet viettää vain "yhtä kuuminta vuotta". Pidempiaikaisuuskin on siis ainakin mahdollista.
1: Eli me tiedämme, että ilmakehän lämpeneminen ainakin 5 astetta kuumempaa kuin nykyisin, ja muutos voi kestää ihmisiässä katsoen pitkään. Niinhän on käynyt jo dinosaurusten aikana. Tämä mahdollisuus vaikuttaa maailmaan sen verran paljon, että mahdollisuutta tulisi tutkia vakavasti. Ja vaikka ihmisillä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, siihen varautuminen olisi oleellista.
Toinen asia, mikä tässä tulee selväksi on "trendi". Ehkä esimerkkejen tarkoitus oli nostaa esiin sitä, että jääkausi ja kylmä kausi nollaavat toisensa, eli ilmastossa on paljon luontaista vaihtelua. Ehkä näin on, mutta tämä ei vielä sinällään "poista trendiä" : On järkevää puhua kuumemmista kausista ja jääkausista. On siis järkevää puhua ilmaston lämpenemisestä ja viilenemisestä.
1: Samaan tapaanhan sekä sade että haihtuminen on järkevä elementti vaikka ne yhteenlaskettuna "nollaavatkin toisensa". (Luultavasti aika tarkkaan jopa määrissä: Ilmakehään haihtuu meristä kosteutta, eikä siellä voi olla sitä sitä loputtomia määriä, joten sitä sataa ainakin jossain tasapainopisteessä alas likimain saman verran.)
Toinen asia on tietysti tekijä. Se, mikä ilmaston muuttumisessa vaikuttaa.
Väite saa edes hitusen arvostusta, jos siinä yritetään selittää että ilmasto on muuttunut aina, ja että se on luonnollista. Ja että muutoksissa ei ole mitään tekemistä ihmisten vaikutusten kanssa. Kuitenkin argumentti tuollaisenaan on siltikin melko huono. Se on sama, kuin väittäisi että koska luonnossa on luolia, jotka ovat syntyneet luonnollisesti, ei ihminen voi rakentaa taloja. Tai että ihmisten vesiputkistoteoria olisi väärä koska joet virtaavat luonnollisesti. Luonnossa moniin asioihin vaikuttavat monet asiat. Se, että osoittaa että yksi asia on vaikuttanut, ei tarkoita että muut asiat eivät vaikuttaisi.
Moni varmasti ajattelee, että ihmiskunta ei voi omistaa jumalallisia ominaisuuksia. "Sään ja ilman säätäminen" ei ole se, mitä ihminen tekee ajaessaan autolla kauppaan. Kuitenkin tiedetään, että ihmisiä on paljon ja heillä kaikilla on jonkin suuruinen hiilijalanjälki. Ja kaasun sisällön vaikutus lämpötilaan on myös selvä asia. Itse asiassa vaikka ihmisen tuottama hiilen määrä olisi "kaikkeen muuhun verrattuna" melko pienikin, se voisi silti vaikuttaa.
Otan analogian metsäteollisuudesta. Oletetaan että meillä on alue, jossa kasvaa metsää. Puu uusiutuu luonnollisesti ja puita on myös aina kaatunut luonnollisesti. Joten metsänkaato mitään tahtia ei voi muuttaa tilannetta? Puita on ollut joskus vähän ja joskus paljon, tässä on luonnollista kiertoa, joten ihminen ei voi vaikuttaa siihen. (Ilmastologiikalla.) Kuitenkin on selvää, että jos puuta kaadetaan enemmän kuin mitä se pystyy uusiutumaan, puu loppuu ennen pitkää. Vaikka kaadetun puun määrä olisi vain "yhden joulukuusen verran liikaa", se kasautuisi ajan mittaan, ja lopulta puu loppuisi. Samoin jos puuta istutetaan aina vain enemmän, kuin sitä kaadetaan, metsien määrä tietenkin lisääntyy. Ja tätä kumpaakin voidaan tehdä ihmisen vaikutuksesta. Sademetsien pieneneminen on tästä hyvä esimerkki. Ihmisiä on niin paljon että meillä voi ainakin periaatteessa olla runsaasti vaikutusta.
1: Argumentatiivisesti juttua voidaan verrata esimerkiksi muuttokyyhkyyn (Ectopistes migratorius). Se oli erityisen runsaslukuinen lintulaji, se oli 1800 -luvulla maailman yleisin lintulaji. Sillä oli valtavia parvia, joiden ohilento kesti älyttömän kauan aikaa. Luonnossa on tietysti aikojen saatossa kuollut useita lajeja sukupuuttoon. Ja uusiakin on syntynyt. Muuttokyyhky on kuitenkin dokumentoidusti juuri ihmisten tappama laji. Ne olivat orjien ja köyhien ruokaa USA:ssa. Siksi niitä metsästettiin, eikä kanta kestänyt metsästystä. Aluksi taantuma tuntui pieneltä metsästyksen aloittamisen jälkeen 70 vuotta, ja se oli vain hieman taantunut. Kuitenkin seuraavien kymmenen vuoden aikana kanta romahti tästä selvästi. Syynä on tietysti lisääntyminen. Pienempi määrä lintuja myös lisääntyy vähemmän. Siksi se määrä, jota voidaan metsästää ilman että määrä pienenee, muuttuu olennaisesti pienemmäksi jos kantaa ylimetsästetään. Taikasana metsästyksessä ja ilmastonmuutoksen potentiaalisessa aiheuttamisessa on tietysti se, että ihmisiä on maailmassa "ältsin monta".
Samoin hiilidioksidin kanssa oleellista on se, että miten joustava hiilen nieleminen on verrattuna siihen mitä ulos suolletaan. Jos luonto kestää juuri ja juuri ylimääräisiä hiilidioksidipiikkejä, kuten tulivuorenpurkaukset, koska se voi toipua niistä suhteellisen pitkän aikaa, voi olla että ihmiskunnan autoilu murtaa tasapainon. Minusta oleellisin kysymys onkin siinä, kuinka "tarkoilla" luonto itse asiassa on jo luonnollisessa kierrossa. Tarkkuus tarkoittaa sekä hyötykäytön määrää, että sen joustavuutta. Jos kasvanut hiilidioksidipitoisuus vaikkapa imeytyy tehokkaammin, se suojaa muutoksilta. Sen sijaan jos sillä on kerrannaisvaikutuksia, kuten metaanin erityksen lisäämistä, onkin mahdollita että pieni muutos aikaansaa "itseäänruokkivia ketjuja". Kausaalinen takaisinkytkentä kuitenkin on mukana monissa luonnonilmiöissä. Paul Davies kertoo kirjassaan "Viides ihme" sivulla 107:
"Jos A tarvitsee B:tä ja B tarvitsee A:ta syntyy eräänlainen kausaalinen takaisinkytkennän piiri. Pieni muutos A:ssa näkyy B:ssä, ja tämä puolestaan vaikuttaa A:han ja niin edelleen kierros kierrokselta piirin ympäri. Kausaalinen takaisinkytkentä voi tuottaa dramaattisia ilmiön vahvistumisia. Jos satunnainen parannus tapahtuu A:ssa siten, että se parantaa B:tä joka puolestaan parantaa A:ta, parannukset vahvistuvat nopeasti."
Tiedän siis varmasti, että osa ilmastonmuutosta kritisoivien argumenteista on todella huonoja. Niissä on tyypillistä yksinkertaistava arroganssi: Yksityiskohtien mainitsemisella jotka ovat vain näennäisesti osuvia, jätetään itse asia syrjään. Jos argumentti ei käsittele ilmiön kannalta oleellisia elementtejä, se on vain tarinointia. Kun ilmiön mutkikkuus tekee siitä vaikean, sitä ei käsitellä näennäisyyksien luettelulla. Ainakaan mikäli itse ilmiö kiinnostaa ja sen oikeudellisuudesta haluaa varmistua.
Tämä muistuttaa vuonna 1991 Nobelin saaneen Pierre-Gilles de Gennesin kokemuksia, joista kerrotaan "Hauraat esineet" -kirjassa. Siinä hän kertoi, kuinka hän lukiolaisille luennoidessaan demonstroi ilmiön, jolle ei oltu keksitty selitystä. Hän oli saanut lukiolaisilta valtavasti selityksiä sille, miten ilmiö tapahtuu. Nämä selitykset perustuivat tietenkin peruskaavoihin, eli ne olivat selityksinä "yksinkertaisia". Näiden mieleen ei juolahtanut että asiantuntijat kenties miettivät näitä ensin. He siis kokivat voivansa - ja vieläpä nopeasti - löytää selityksen sellaiseen mihin Nobelistit eivät pysty, olettamalla että nämä ovat jättäneet lukiokirjansa lukematta. On olemassa raja, jossa yritys ratkaista ongelma on jalo ja valistunut ja osoittaa kiinostusta. Ja sellaisia, joissa henkilön oma tietämättömyys ja pätemisen tarve ovat avainasemassa.
En siis väitä että asiallista ilmastonmuutoskritiikkiä ei olisi. Mutta väitän että tuonkaltainen tarinointi tuo toki uskottavuutta tarinankerronnan tasolla. Mutta mitään varsinaisesti rationaalista siinä ei ole. Se vetoaa tunteisiin ja se ehkä emotionaalisesti tuntuu puhuvan oleellisesta, eli lämpötiloista. Se ei kuitenkaan perustele; vaikka joka sana olisi totta, se ei tarkoita mitään. Olennaiset asiat, ne jotka oikeasti vaikuttavat prosessiin, jätetään analyysin ulkopuolelle.
Ja se on se, mitä tässä on juuri tapahtunut: Voi olla että joka ikinen mainitsemani "voi olla" on väärä. Mutta juuri niiden käsittely on oleellista kun puhutaan ilmastonmuutoksen tapahtumisesta. Ja juuri niitä vaihtelussa ei käsitelty. Siinä vain kerrottiin että ilmasto on muuttunut ajan mittaan.
Siksi toivonkin ilmastonmuutosskeptikoilta vähemmän tämän kaltaisia satuiluja. Sillä jos heillä on oikeaakin asiaa, voi joku varomaton vaikka luulla tämänkaltaisten huonojen heittojen vuoksi, että kaikki muukin on samantasoista roskaa.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Epäekologinen loukko.
"Modernin ihmisen tragiikka on yleisesti ottaen siinä, että hän on luonut itselleen elinehdot, joihin hän fylogeneettisen kehityksensä perusteella itse ei ole kasvanut. Onko tämän tragedian jäätävä pysyväksi? Kun ajatellaan, miten hitaasti lajien kehitys tapahtuu, on olemassa riski, että ihminen ei ehdi sopeutua muuttuneisiin elinehtoisinsa ennen kuin hän on lajina tuomittu tuhoon."
(Georg Henrik von Wright, "Tiede ja ihmisjärki")
Ilkka Hanski on käyttänyt suomessa vain Ahvenanmaalla elävää paahdehepokattia esimerkkinä ekologisesta loukusta. Tämä on tilanne, jossa eläin hakeutuu ihmisen rakentamaan elinympäristöön mieluummin kuin omaan elinympäristöönsä, vaikka se toinen elinympäristö olisi sille parempi. Paahdehepokatti nimittäin hakeutuu viljapeltoihin sen sijaan, että eläisi sille paremmin sopivilla alueilla; Sen lisääntyminen heikentyy peltoihin siirtymisen vuoksi. Tämän syy on tietysti siinä, että luonnossa ei vanhastaan ole esiintynyt viljapeltoja, joten suorasiipisten ei ole tarvinnut selvitä tästä ansasta. Se on ollut relevantti vain sen pienen ajan mitä ihmiset ovat viljelleet (Ahvenanmaalla turva -aikaa on ollut vielä hieman lisää; Aluekohtaisuutta on muistettava mainostaa joskus.)
Tähän liittyen von Wright esitti että ihminen on vaikeuksissa, koska hän on luonut elinympäristön, joka poikkeaa luonnollisesta ympäristöstä. Marshall McLuhan on esittänyt että koko kulttuuri ja ihmisten maailmankuva muuntuu tekniikan mukana. Ne synnyttävät tulkintataustoja, joissa elämme ja joiden kautta tulkitsemme maailmaa.
Tässä kohden usein puhutaan esimerkiksi virtuaaliteknologiasta. Internettiä kritisoidaan monista syistä. Olen itse henkilökohtaisesti törmännyt seuraaviin.
1: Se ylikuormittaa aisteja, tietoa tulee liikaa. Tässäkin on hyvä miettiä sitä mitä internetillä tehdään. En usko että aistit tai oppimisfiltterit rasittuvat internetpornon katselusta ikkunasta tuijottelua enemmän. Kun ei olla opiskelemassa tai tenttaamassa päähänsä jotain outouttavaa materiaalia. Tosin itsellä kuluu kieltämättä laittoman paljon aikaa tälläiseen. Jätän television ja kotityöt usein haaskiolle tämän vuoksi. Ja olen outo. Ergo? Ei kai sentään, olen nimittäin siitä huono esimerkki, että olin outo ja kieroutunut jo ennen lonkeroideni laajentamista virtuaaliimaailman puolelle.
2: Laing on jakanut ihmiset kahtia, sellaisiin jotka kokevat olevansa embodied, eli ruumiissaan ja ihmisiin jotka ovat unembodied, eli he ovat ruumiinsa ulkopuolisia. Laingin jaottelussa tärkeää on se, että jälkimmäiset liittävät itsensä lähinnä mieleensä ja heillä on olemassaoloa koskevia epävarmuuksia. Internet katsotaan virtuaaliseksi, joten sen pelätään korostavan tätä eroa. Mielestäni tämä kritiikki voi olla asiallista silloin, kun se koskee hieman mutkikkaampaa teknologiaa kuin nykyinen. Internet laajentaa sosiaalisen suhteen, mutta en pidä sitä minään vieraannuttavana voimana. Harva pitää puhelinta "vieraannuttavana voimana". Voidaanhan jopa esittää että ennen kylähullu ei välttämättä puhunut viikkoon kenellekään, nykyään kaupunkihullu kommunikoi ulkomaille asti samalla kun hänen ruumiinsa rapistuu tietokoneen äärellä. Tosin myönnän myös että WoW voi vieraannuttaa vahvastikin kun pelaaminen innostaa ja aikaa jonka voisi viettää siihen että käy Helsingissä kavereiden kanssa ostelemassa vaseliinia muuttuukin siihen että pääasiallinen sosiaalinen suhde on pizzalähetin kanssa. Tosin puolustan WoWia siitä että se vain on niin hyvä peli, että se on monista parempaa kuin normaali elämä.
3: Se on virtuaalista, epätodellista. Tässä on taustalla vanha ajatus siitä että "luonnollinen" on jotenkin "parempaa" ja "onnellisuutta tuottavampaa". Toki ilot voivat olla yksinkertaisia. "Uusi" ei vielä tarkoita sitä että se olisi onnettomuutta tuottava. Tosin ei "uusi" välttämättä onneakaan tuo. Joskus hankajalkaislaumalla purkissa on paikkansa. Internetissä sosiaalinen toiminta voi olla aivan aitoa. Esimerkiksi puolisoni sisar on nettisuhteen kautta aviossa USA:ssa. Tämä on melko konkreettista, siihen on liittynyt ihmisten samassa talossa asumista, sekä sitä että keinotekoinen ja painava metallipurkki on liitänyt meren yli sisällään muutamia kymmeniä kiloja tarkasti spesifistä lihaa. Lisäksi kun otetaan huomioon se, että internet poistaa estoja, on luultavaa että internetkeskustelut ovat "aidompia" tai ainakin "pidäkkeettömiä". Ehkä tämä jälkimmäinen on kuitenkin enemmän argumentti teeskentelyn puolesta.
Ihmisen tapa muuttaa maailmaa toki mahdollistaa sen, että me ajaudumme ekologiseen loukkuun. Mutta tässä kohdassa pelkkä mahdollisuus ei tarkoita juuri mitään.
1: Mahdollisuus sukupuuttoon on joka tapauksessa. Moni laji on kuollut sukupuuttoon, eikä siihen ole tarvittu ihmisiä. Riskin olemassaolo ei vielä kerro paljoa. Sen suuruus pitäisi voida arvioida.
2: Itse asiassa edes sillä, onko ruumiimme metsästäjä-keräilijän ei välttämättä vaikuta. Koska ongelman on oltava sen luonteinen, että se vähentää kelpoisuuttamme. Emme esimerkiksi pidä siitä kun pelkäämme, mutta se parantaa kelpoisuuttamme. Toisaalta monet ihmisen keksinnöt ovat muuttaneet elinympäristöä, mutta silti ihmislaji on kukoistanut. Tästä esimerkkinä ovat kaupungit, joita ei ole ollut ennen kuin ihmiset ovat niitä tehneet. Se on "luonnoton" paikka asua, kuitenkin ihmislaji lisääntyy niissä ihan kivasti, eikä pedotkaan tapa lapsia. Pelkkä muutos ja ihmisen tekemyys ei tarkoita ihmisen heritabiliteetin laskua.
Toki ihminen on hieman jäljessä, kaupungissa luolamiehenä, koska se on sopeutunut elinolosuhteisiin joita on ollut miljoonien vuosien ajan, ja muutokset ovat olleet sen verran nopeita ja uusia, että geneettinen muutos ei ole kaikissa asioissa ehtinyt päivittyä ulkoisen maailman muutoksen mukaiseksi. Siksi nykyään tarvitaan laihdutuskuureja; Ennen oli tärkeää että ei kuoltu nälkään. Liikalihavuus oli suunnilleen yhtä relevantti kiusa kuin paahdehepokatille oli pelkoa pelloista ennen ihmisten peltoviljelyn alkamista.
Yksi ekologinen loukku voidaan kenties kuitenkin löytää. Se voi viitata siihen että itse asiassa olemme rakentaneet ihmiselle haitallisen keinotekoisen maailman. Tosin on vaikeaa sanoa, onko tämä jopa "ihmislajin pelastava ominaisuus". Se on jopa hyvinkin mahdollista. Kyseessä on ehdottomasti mahdollinen pelastaja että ekologinen loukku, koska se on liitetty suoraan lisääntymiseen. "Kansojen fittness" näkyyy tietyllä tavalla väkiluvun kehityksestä. Ja niistä on huomattavissa että kehittyneissä maissa ihmisillä on vähemmän lapsia, eikä vain lapsia syntyy vähemmän, koska jos lapsikuolleisuus tasaa tilannetta voisi lisääntymään päästä ihan sama määrä. Väestönkasvu kuitenkin pienenee teollisissa maissa. Kolmannessa ja neljännessä väestönkasvun vaiheessa syntyvyys on kuolleisuutta pienempi. Tämän jälkeen se menee ohi, ja yhteiskunnan väkimäärä on vakaa. Tätä ennen se kasvaa. Toisin sanoen tässä kolmannen ja neljännen vaiheen kohdalla on ekologinen loukku. Syitä on monia, aikuiset eivät varmista vanhuuttaan hommaamalla lapsia, jotka hoitaisivat, kun yhteiskunta hoitaa. Yksi syy on varmaan opiskelu. Kun opinnot ovat kesken, ei ole kovin fiksua hommata parikiloista epätäsmällistä herätyskelloa, joka vaatii kokoaikaista huoltoa ja jonka huoltamatta jättäminen tuottaa vaikeuksia yhteiskunnan kanssa.
Väestönkasvuongelman vastakohtana taas on epäekologinen loukko, eli se talo jossa asun. Se haittaa ihmiskuntaa, koska se kuluttaa energiaa melko paljon. Pääsyynä on talon tiivistys. Se on vanha ja rakennettu melkoisen halvoista materiaaleista, ja niiltä osin se lienee harvinaisen käyttöä kestänyt. Se kuitenkin parantaa elinolosuhteitani ja vähentää kuolleisuuttani luonnontilaan verrattuna. Se takaa sellaiset olot, että mahdollisesti jopa minä voin lisääntyä. Se ja sen kaltaiset tuottavat olosuhteet, jotka lisäävät lisääntymistä. Heritabiliteetti kasvaa. Kuitenkin se on ympäristölle haitallinen, ja luultavasti tuottaa suuressa linjassa toteutuessaan suuria ongelmia ihmislajille.
En ole varma onko tämä juttu ensisijaisesti vitsailua vai asiaa. Toivottavasti onnistun viihdyttämään ja valistamaan samanaikaisesti. Luultavaa on kuitenkin sekin, että ympätessä näin molemmat kärsivät.
(Georg Henrik von Wright, "Tiede ja ihmisjärki")
Ilkka Hanski on käyttänyt suomessa vain Ahvenanmaalla elävää paahdehepokattia esimerkkinä ekologisesta loukusta. Tämä on tilanne, jossa eläin hakeutuu ihmisen rakentamaan elinympäristöön mieluummin kuin omaan elinympäristöönsä, vaikka se toinen elinympäristö olisi sille parempi. Paahdehepokatti nimittäin hakeutuu viljapeltoihin sen sijaan, että eläisi sille paremmin sopivilla alueilla; Sen lisääntyminen heikentyy peltoihin siirtymisen vuoksi. Tämän syy on tietysti siinä, että luonnossa ei vanhastaan ole esiintynyt viljapeltoja, joten suorasiipisten ei ole tarvinnut selvitä tästä ansasta. Se on ollut relevantti vain sen pienen ajan mitä ihmiset ovat viljelleet (Ahvenanmaalla turva -aikaa on ollut vielä hieman lisää; Aluekohtaisuutta on muistettava mainostaa joskus.)
Tähän liittyen von Wright esitti että ihminen on vaikeuksissa, koska hän on luonut elinympäristön, joka poikkeaa luonnollisesta ympäristöstä. Marshall McLuhan on esittänyt että koko kulttuuri ja ihmisten maailmankuva muuntuu tekniikan mukana. Ne synnyttävät tulkintataustoja, joissa elämme ja joiden kautta tulkitsemme maailmaa.
Tässä kohden usein puhutaan esimerkiksi virtuaaliteknologiasta. Internettiä kritisoidaan monista syistä. Olen itse henkilökohtaisesti törmännyt seuraaviin.
1: Se ylikuormittaa aisteja, tietoa tulee liikaa. Tässäkin on hyvä miettiä sitä mitä internetillä tehdään. En usko että aistit tai oppimisfiltterit rasittuvat internetpornon katselusta ikkunasta tuijottelua enemmän. Kun ei olla opiskelemassa tai tenttaamassa päähänsä jotain outouttavaa materiaalia. Tosin itsellä kuluu kieltämättä laittoman paljon aikaa tälläiseen. Jätän television ja kotityöt usein haaskiolle tämän vuoksi. Ja olen outo. Ergo? Ei kai sentään, olen nimittäin siitä huono esimerkki, että olin outo ja kieroutunut jo ennen lonkeroideni laajentamista virtuaaliimaailman puolelle.
2: Laing on jakanut ihmiset kahtia, sellaisiin jotka kokevat olevansa embodied, eli ruumiissaan ja ihmisiin jotka ovat unembodied, eli he ovat ruumiinsa ulkopuolisia. Laingin jaottelussa tärkeää on se, että jälkimmäiset liittävät itsensä lähinnä mieleensä ja heillä on olemassaoloa koskevia epävarmuuksia. Internet katsotaan virtuaaliseksi, joten sen pelätään korostavan tätä eroa. Mielestäni tämä kritiikki voi olla asiallista silloin, kun se koskee hieman mutkikkaampaa teknologiaa kuin nykyinen. Internet laajentaa sosiaalisen suhteen, mutta en pidä sitä minään vieraannuttavana voimana. Harva pitää puhelinta "vieraannuttavana voimana". Voidaanhan jopa esittää että ennen kylähullu ei välttämättä puhunut viikkoon kenellekään, nykyään kaupunkihullu kommunikoi ulkomaille asti samalla kun hänen ruumiinsa rapistuu tietokoneen äärellä. Tosin myönnän myös että WoW voi vieraannuttaa vahvastikin kun pelaaminen innostaa ja aikaa jonka voisi viettää siihen että käy Helsingissä kavereiden kanssa ostelemassa vaseliinia muuttuukin siihen että pääasiallinen sosiaalinen suhde on pizzalähetin kanssa. Tosin puolustan WoWia siitä että se vain on niin hyvä peli, että se on monista parempaa kuin normaali elämä.
3: Se on virtuaalista, epätodellista. Tässä on taustalla vanha ajatus siitä että "luonnollinen" on jotenkin "parempaa" ja "onnellisuutta tuottavampaa". Toki ilot voivat olla yksinkertaisia. "Uusi" ei vielä tarkoita sitä että se olisi onnettomuutta tuottava. Tosin ei "uusi" välttämättä onneakaan tuo. Joskus hankajalkaislaumalla purkissa on paikkansa. Internetissä sosiaalinen toiminta voi olla aivan aitoa. Esimerkiksi puolisoni sisar on nettisuhteen kautta aviossa USA:ssa. Tämä on melko konkreettista, siihen on liittynyt ihmisten samassa talossa asumista, sekä sitä että keinotekoinen ja painava metallipurkki on liitänyt meren yli sisällään muutamia kymmeniä kiloja tarkasti spesifistä lihaa. Lisäksi kun otetaan huomioon se, että internet poistaa estoja, on luultavaa että internetkeskustelut ovat "aidompia" tai ainakin "pidäkkeettömiä". Ehkä tämä jälkimmäinen on kuitenkin enemmän argumentti teeskentelyn puolesta.
Ihmisen tapa muuttaa maailmaa toki mahdollistaa sen, että me ajaudumme ekologiseen loukkuun. Mutta tässä kohdassa pelkkä mahdollisuus ei tarkoita juuri mitään.
1: Mahdollisuus sukupuuttoon on joka tapauksessa. Moni laji on kuollut sukupuuttoon, eikä siihen ole tarvittu ihmisiä. Riskin olemassaolo ei vielä kerro paljoa. Sen suuruus pitäisi voida arvioida.
2: Itse asiassa edes sillä, onko ruumiimme metsästäjä-keräilijän ei välttämättä vaikuta. Koska ongelman on oltava sen luonteinen, että se vähentää kelpoisuuttamme. Emme esimerkiksi pidä siitä kun pelkäämme, mutta se parantaa kelpoisuuttamme. Toisaalta monet ihmisen keksinnöt ovat muuttaneet elinympäristöä, mutta silti ihmislaji on kukoistanut. Tästä esimerkkinä ovat kaupungit, joita ei ole ollut ennen kuin ihmiset ovat niitä tehneet. Se on "luonnoton" paikka asua, kuitenkin ihmislaji lisääntyy niissä ihan kivasti, eikä pedotkaan tapa lapsia. Pelkkä muutos ja ihmisen tekemyys ei tarkoita ihmisen heritabiliteetin laskua.
Toki ihminen on hieman jäljessä, kaupungissa luolamiehenä, koska se on sopeutunut elinolosuhteisiin joita on ollut miljoonien vuosien ajan, ja muutokset ovat olleet sen verran nopeita ja uusia, että geneettinen muutos ei ole kaikissa asioissa ehtinyt päivittyä ulkoisen maailman muutoksen mukaiseksi. Siksi nykyään tarvitaan laihdutuskuureja; Ennen oli tärkeää että ei kuoltu nälkään. Liikalihavuus oli suunnilleen yhtä relevantti kiusa kuin paahdehepokatille oli pelkoa pelloista ennen ihmisten peltoviljelyn alkamista.
Yksi ekologinen loukku voidaan kenties kuitenkin löytää. Se voi viitata siihen että itse asiassa olemme rakentaneet ihmiselle haitallisen keinotekoisen maailman. Tosin on vaikeaa sanoa, onko tämä jopa "ihmislajin pelastava ominaisuus". Se on jopa hyvinkin mahdollista. Kyseessä on ehdottomasti mahdollinen pelastaja että ekologinen loukku, koska se on liitetty suoraan lisääntymiseen. "Kansojen fittness" näkyyy tietyllä tavalla väkiluvun kehityksestä. Ja niistä on huomattavissa että kehittyneissä maissa ihmisillä on vähemmän lapsia, eikä vain lapsia syntyy vähemmän, koska jos lapsikuolleisuus tasaa tilannetta voisi lisääntymään päästä ihan sama määrä. Väestönkasvu kuitenkin pienenee teollisissa maissa. Kolmannessa ja neljännessä väestönkasvun vaiheessa syntyvyys on kuolleisuutta pienempi. Tämän jälkeen se menee ohi, ja yhteiskunnan väkimäärä on vakaa. Tätä ennen se kasvaa. Toisin sanoen tässä kolmannen ja neljännen vaiheen kohdalla on ekologinen loukku. Syitä on monia, aikuiset eivät varmista vanhuuttaan hommaamalla lapsia, jotka hoitaisivat, kun yhteiskunta hoitaa. Yksi syy on varmaan opiskelu. Kun opinnot ovat kesken, ei ole kovin fiksua hommata parikiloista epätäsmällistä herätyskelloa, joka vaatii kokoaikaista huoltoa ja jonka huoltamatta jättäminen tuottaa vaikeuksia yhteiskunnan kanssa.
Väestönkasvuongelman vastakohtana taas on epäekologinen loukko, eli se talo jossa asun. Se haittaa ihmiskuntaa, koska se kuluttaa energiaa melko paljon. Pääsyynä on talon tiivistys. Se on vanha ja rakennettu melkoisen halvoista materiaaleista, ja niiltä osin se lienee harvinaisen käyttöä kestänyt. Se kuitenkin parantaa elinolosuhteitani ja vähentää kuolleisuuttani luonnontilaan verrattuna. Se takaa sellaiset olot, että mahdollisesti jopa minä voin lisääntyä. Se ja sen kaltaiset tuottavat olosuhteet, jotka lisäävät lisääntymistä. Heritabiliteetti kasvaa. Kuitenkin se on ympäristölle haitallinen, ja luultavasti tuottaa suuressa linjassa toteutuessaan suuria ongelmia ihmislajille.
En ole varma onko tämä juttu ensisijaisesti vitsailua vai asiaa. Toivottavasti onnistun viihdyttämään ja valistamaan samanaikaisesti. Luultavaa on kuitenkin sekin, että ympätessä näin molemmat kärsivät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)