Varovaisesti sen kuravetenne kanssa

Aprillipäivä on valehtelulle ja huijaamiselle omistettu pyhäpäivä. Tämänlainen päivä onkin taatusti tarpeen, sillä se opettaa että olemme erehtyväisiä, epätäydellisiä ja huijattavissa.

Ja tätä kautta se, ikään kuin leikin tavoin, valmistaa meitä selviämään maailmassa jossa jokaista valehtelua ei ole kuitattu "aprillia, syö silliä" -huudoin. Ja kuten leikkiminen on eläimilläkin tarpeen sen elämän keskeisien taitojen harjaannuttamisessa, on aprillipäiväkin merkittävä terveen skeptisyyden taitoamme harjoittava leikki.

Kuitenkin jos elämää ajatellaan, voi todellakin olla kuten fok_it -sarjakuva sen esitti. Että joskus elämä tuntuu niin isolta pilalta, että ei ikään kuin voi muuta kuin odottaa että koko elämä on jokin hirmuisen omituinen aprillipila, joka on sitten tullut ikään kuin otettua vakavasti.

Sillä osa ihmisistä elää valehtelusta. Harjoituksen tarve tulee vastaan usein. Esimerkiksi Kristillinen oikeisto käyttää hyväkseen sitä, että 10 käskyä ei kiellä valehtelua. 9. Käsky kieltää väärän todistuksen lähimmäisestä. Tämän vuoksi onkin kehitetty erityinen käsite lying for Jesus. Jos valehtelee pelastaakseen ihmisen Helvetiltä ja kootakseen kristityt yhteen niin että he välttävät kiusakuset, on teko aivan suvaittava.

Tälle tielle on lähtenyt esimerkiksi Regnerus. Hän tuli taannoin tunnetuksi tutkimuksesta jonka mukaan homoseksuaalit ovat huonompia vanhempia kuin heteroseksuaalit. Hän oli näkemyksineen politiikassa. Hän kokosi kristillisen oikeiston yhteen ja puolusti heidän asiaansa aina lakituvassa asti. Nyt hän on hieman vaikeuksissa, sillä kriitikot ovat pitkään nostaneet esiin sitä että hänen tapansa tehdä tiedettä ei ollut hyvä. Asiassa on nyt tullut hieman ikävä piirre. "But fellow academics have taken issue with everything from the origins of Regnerus’ study (two conservative groups that oppose gay marriage paid the associate professor $785,000 to commission it) to his population sample (which was limited to children born long before same-sex marriages became legal anywhere in the U.S.). The most damning criticism centers on Regnerus’ admission that he deliberately structured his study to compare children whose parents had a same-sex relationship with those who grew up in opposite-sex households undisturbed by separation or divorce." Kysymys on siis siitä että on tarkoituksella tiedetty mikä tulos halutaan ja sitten on manipuloitu tietoisesti tutkimus siten, että se tuottaa tuon halutun ennaltapäätetyn tuloksen.
1: Tutkimuksen vääristyneellä otannalla on erikoinen seuraus. Nimittäin se, että kun katsottiin näitä rikkinäisiä perheitä, niin rikkinäisten perheiden kärsivät lapset ovat syntyneet heteroliitossa jossa toinen on salannut suuntautumisensa ja leikkinyt heteroa. Tästä seuraa hieman huvittava tilanne : "The sociology department is right to distance themselves from this. It’s a terrible study designed to reach a predetermined conclusion and the data had to be distorted for that purpose. The irony is that most of the children in the study from “gay dads” or “lesbian moms” were actually the product of a marriage where one of the partners was hiding, or denying to themselves and others, their homosexuality. That situation is almost always terrible for everyone involved. And guess what? Letting gay people get married and accepting them as equal is the way to prevent that from happening."

Se, että tämä paljastus tapahtui aprillipäivän tienoolla on vain sattumaa. Mutta olen kuullut että kristityt ovat ikuisuuteen tähtääviä olentoja joille ajallisuus ei ole samanlaista kuin tavallisille kuolevaisille. Kun ottaa Jeesuksen sydämeen voi olla joulu joka päivä. Ilmeisesti myös aprillipäivä.

spoileri

Wappuun liittyvä vappumarssiperinne korostaa että se on kommunistinen juhla. Kommunismia taas kuvaa yhteisvoiman ja yhdessä tekemisen ideaali (vaikka se käytännössä näyttääkin toteuttavan täsmälleen jotain muuta kuin ideaalia). Myös wappuun liittyvät perinteet yhteisryyppäjäisineen ja sosiaalisine jekutteluineen ovat luonteeltaan sosiaalisia. (Eivätkä vastaa aprillipäivän huijauksia jotka nekin tosin ovat rakentavia. Minun mielessäni wappujekun tulee olla jotenkin sosiaalisempi kuin aprillipilan.)

Minulle tämän vuoden vappu tapahtui jo vappuaattona, työpaikan juhlissa pohdittiin esimerkiksi kuluneen vuoden ongelmia kuten kahvinkeitingatea kun joku henkilö jonka persoona on vakavan väittelyn kohteena oli unohtanut kahvipannun yöksi päälle, puhumattakaan rairuohoskandaalista kun rairuohoon joko oli käytetty liikaa multaa tai liian vähän multaa. Lisäksi pohdimme tämän vuoden "äpyn" formaattiuudistusta, joka tapahtui tämän vuoden lehdessä useita kertoja yhden ainoan numeron aikana.

Koska asiaan liittyi alkoholia, olen viettänyt varsinaista vapunpäivää krapulassa. (Onnekseni en kunnon krapulassa, sellaisessa joka passivoi ja huomaat sen olemassaolon, mutta joka ei kuitenkaan rampauta sinua ja pakota sinua toivomaan kuolemaasi. Eli minulla on "hyvä krapula", jos krapula oikeasti koskaan voisi olla hyvä.) Olen tuijottanut televisiota sen sijaan että olisin kyennyt tekemään mitään sosiaalista. Tämä tietysti sotii jossain määrin vapun ideaalista juhlimista vastaan. Mieleeni tuli jopa se miten Neil Postman on varoittanut "Viihdytämme itsemme hengiltä" -kirjassa siitä että televisio on rajoittava. Että ilman televisiota olisimme sosiaalisempia ja antaisimme toisillemme kasvokkain tapahtuvassa kommunikaatiossa.

Minä sanon tälläiselle kuitenkin paskanmarjat. Eiliset firman juhlat olivat sosiaaliset ja ihan mukavat. Mutta kuka oikeasti aina jaksaa olla sellainen. Kommunikaatio on helposti raskasta. Krapulapäivän viettäminen on kuitenkin ollut jollain tavalla hyvin mukavaa. Valitsemani media, televisio, on vieläpä erityisen loistava valinta krapulapäivälle. Sillä se ei ole nauhoite tai jokin jonka ohjelmavirtaa olen kontrolloinut. DVD:issä voit palata kohtauksia takaisin jos jokin menee ohi. Televisiossa ohjelmavirta vilisee silmien ohi, eikä ohjelmavirtaan tarttuminen ole ollenkaan oikea tapa hoitaa krapulatuijottelua. Jopa kanavan vaihtaminen on liikaa.
1: Monesti olen toki katsonut televisiota nimenomaan sosiaalisesti. Silloin televisio-ohjelman tuijottaminen on kuitenkin "enemmän tekosyy" ja se otetaan samalla "jotenkin vakavammin". Krapulatuijottelu ei ole sitä että ymmärrät ohjelmaa tai että saat siitä jotain jonka jaat toisen ihmisen kanssa.

Mieleeni tulikin se, että ennen on varmaan joskus istuttu yhdessäkin tälläisessä hengessä. Ollaan istuttu ja tuijotettu tuleen. Tuijottelussa lämpö ei ole ollut edes se pääasia, vaan tuijottelu kohteeseen. Tälläinen tuijottelu voi olla Epäsosiaalinen tuijotus vaikka samaa tulta tuijottaakin moni ihminen. Silloin nuotiotuijotus on "erityinen hiljaisuus joka on enemmän kuin puheen puutetta". Tulikin on tässä mielessä ohimenevää, katoavaa ja satunnaista - juuri kuten krapulatelkkari.

Joskus olen kuullut sanottavan että televisio ei olisi "hengellistä" tai "henkisyyttä rakentavaa" vaan turmelisi nämä piirteet ihmisyydestä. Näen kuitenkin että siinä missä entisaikojen ihmisien kerrottiin tuijottaneen meditatiivisesti tuleen ja että lähes kaikki löydöt, perinteet ja teot yritetään värittää osaksi jotain uskonollista palvontaa, on tulevaisuuden arkeologeilla varmasti kiusaus puhua menneisyyden ihmisistä (eli meistä) jonain jotka tuijottelivat taikalaatikkoa.

Tietyllä tavalla tämä tietysti korostaa sitä että uskontokeskustelu on tavallaan typerää. Se, että joku rakentaa nuotiontuijottelusta dogman ja levittää siihen liittyviä meditaatiotekniikoita ja liittää siihen maailmankuvallisia väitteitä todellisuuden luonteista ja välittää tämän sosiaalisesti toisille tavallaan pilaisi koko jutun. Krapulatelevisio näyttää tavallaan sen että teologia on jollain hyvin omituisella tavalla lähtökohtaisesti väärin. Maailmankuvien levittely vertautuukin ns. spoilereihn joissa kerrotaan miten elokuva loppuu. Siinä vaiheessa on ihan turha selittää että miten sen voi nähdä itse.

Yhteisöllisyyden ja jakamisen ja kokomaailmankattavuuden teemat korostuvat. Totuuden pitää koskea kaikkia, asioita pitää tehdä yhdessä ja kokemuksista pitää jakaa toisille. Ja wapun pitää olla sosiaalista tai se ei ole juhlimista vaan krapulassa angstaamista ja luuserielämää. ~ Jostain syystä privaattia ja aistimuskeskeisyyttä ei vain pidetä syvällisenä vaan pinnallisena. Väitän että vika on tässä näkökulmassa eikä privaatissa.

äjyvel nädiem ääsil aakatso

Olen kaikessa hiljaisuudessa perustanut pienen bändin nimeltä "Kondrashov's hatchet". Olen siinä kitaristina, ja tämän lisäksi bändissä kosketinsoittajana toimii Seppo "Seppu-could" Koulio , rummuissa lyö Riku "Dobermann" Taaki ja vokalistina on Joni "M." Seppä. Musiikintyyliltään "Kondrashov's hatchet" edustaa rajuhkoa ja pahamaineista metallimusiikkia ; Tyyliämme leimaa murinalaulu, nopea tempo, atonaaliset sointukierrot ja muutenkin ärhäkkä ote. Sanoituksemme käsittelevät sotaa, kuolemaa, kauhua, lasten uhraamista, itsemurhaa.

Mitään suurisuuntaisia menestyshaaveita ei ole ollut, mutta olemme tehneet kappaleita ja harjoitelleet niitä sekä omissa oloissamme että yksin. Asia ei muutoin olisi merkityksellinen, mutta olemme saaneet julkaistua ensimmäisen levymme. Se on pian tarjolla hyvin varustetuissa musiikkiliikkeissä. Tosin vain erityisen hyvin varustetuissa sellaisissa, eli mitään Prisman CD -osaston superhittiä siitä ei ole luvassa. Ohessa on kuitenkin levynkannet, jotta voitte tunnistaa mitä ostatte mahdollisimman paljon. Meillä on myös tulossa Uudenmaan kapakoissa tehtävä kiertue, josta odotamme erinomaista kokemusta ja lisätuloja. Näiden lisäksi työn alla on uusikin levy, joten pitäkäähän silmällä kotisivujamme keikkaohjelmien ja uusien levyjen tiimoilta! Sivuillamme on myös maistiaisia kappaleistamme, ja niitä voitte kuunnella ilmaiseksi tekijänoikeuslain sallimin ehdoin!

Kuten kappalelistan nimistä voi arvata, soitamme darwinmetallia. Levy ei ole missään nimessä saatananpalvontaa, sillä emme laula Lusiferista vaan Darwinista. Suomalainen darwinmetalli voi tietysti olla ristiriitaisia assosiaatioita, onhan se vääriä saatananpalvontamielikuvia herättävä yhdistelmä.

Hurme, kuolema, kidutus ja okkulttis-skientistiset sopimukset joissa odotetaan Darwinin tyttären paluuta, eivät bändiämme kiinnosta itseisarvoina. Emme ehdottomasti sano että olemme pahuuden asialla, sillä haemme esille lähinnä luonnon ja todellisuuden pessimistisempiä sävyjä. Sellaiset teemat kuin kaaos ja mutaatiot, kuolema ja luonnonvalinta sekä itsemurha Hamiltonin säännön ehdoilla nousevat kaikille tutuiksi. Sanomamme on, että luonnontiede sinänsä ei ole pahaa, mutta juuri tästä pahuusaiheesta kuitenkin teimme levyn ja sen tyypisissä sanoituksissa ryvemme. Siksi kappaleet joissa selkeästi sanomme että maailma ja luonto kannustaa pahuuteen, eivät tarkoita että sanoisimme mitä sanomme.

Näiden skientististen teemojen lisäksi meillä on mielikuvituksellisempi sävytys ja konteksti mukana. Haemme syvempää ymmärrystä ja osallistumista siihen mitä ylipäätään tarkoittaa olla darwinisti. Levymme kappaleissa vedotaan samoihin ihmisten syvimpiin pelkoihin - eli tunteisiin, evoluution meihin ohjelmoimiin kelpoisuutta parantaviin laitoksiin - joista kuten esimerkiksi kauhuelokuvat ja goottiromantiikka sekä kristillinen maailmanlopun eskatologia ammentaa. Kyse ei siis ole tavallisen kansalaisen karsiutumisesta geenipoolista, vaan me katsomme paljon kauemmas, kysymys on elämäntavasta ja kokonaisvaltaisesta hengettömyydestä. ; Samalla Kelpoisuuden puolestapuhuja ei halua kuolla tai tappaa, mutta joskus taistelu ja itsemurha nousevat tärkeiksi teemoiksi. Samoin kaikelle pahalle löytyy syvempi merkitys joka uppoutuu itsensä olemassaolomme ytimeen. Lauluissamme Darwinisti vertaa teorioitaan Jumalan aikaansaannoksiin, ja levyllämme mikään ei ole sopimatonta tieteen kehittämisen nimissä.

Bändinä meitä kiehtovat monenlaiset asiat evoluution ympärillä, kuten esimerkiksi omat pelkomme ja suhtautumisemme tuntemattomaan. Samoin kiehtoo jatkuva tasapainoilu hyvän ja pahan välissä. Levyn pääteema kertoo ihmisen omistautumisesta tieteelle. Omistautumisessa ajetaan totuutta kunnes ajaudutaan hulluuden toreille ja rakennetaan uusi hullun maailman kanssa yhteensopiva ja sen kanssa toimeen tuleva uskonto, darwinismi. Ja näin syntyy levy jonka parissa moni ahdistavakin asia näyttää luonnonjärjestyksen mukaiselta, ja joka tarjoaa taas monia angstisia hetkiä tehokkaita viiltelutekniikoita hallitsemattomille masennusteineille jotka luonnonvalinta ei ole tämän vuoksi karsinut geenipoolista. Haluamme tarjota heille toivoa tulevaisuudesta, onnistumisesta ja ennen kaikkea siitä että heidän kuolemansa ei ole turha.

---

Moni tuntemani skeptikko-evoluutikko on musikaalinen. Itselläni on musiikkiopistotaustaa kitaran puolelta. Kari Tikkanen on kosketinsoittaja, Juha Leinivaara on hyvä soittamaan suutaan...

April's Fool day,

"Huhtikuun ensimmäinen. Tämä on päivä, jona meitä muistutetaan siitä, millaisia olemme muina 364 päivänä."
(Mark Twain)

Tänä vuonna sattui hauska yhteentörmäys, kun aprillipäivä ja kiirastorstai olivat samana päivänä. Kiirastorstain henki on yleensä viimeistä yhdessäolemista. Vakava ja lopullisuutta heijastava. Aprillipäivän henki taas on leikkimielinen, on harmittomia jekutuksia.

Yksi asia mikä yhdistää nämä kaksi muutenkin kuin "kalenterisattuman kautta" on tietysti ruokailu ja juomailu : Jeesuksella oli leipää ja viiniä. Aprillipäivänä taas "syödään silliä ja juodaan kuravettä päälle".

Kiirastorstain ruokailun ytimessä on tietysti ehtoollinen. Tässä Jeesus on läsnä joko symbolisesti, jolloin puhutaan esimerkiksi transsignifikaatiosta jolloin leivän ja viinin merkitys muuttuu. Tai sitten ehtoollisen on katsottu muuttuvan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi vaikka niiden olemus ulkoisesti pysyykin samana, jolloin puhutaan transsubstantiaatiosta.

Ehtoollinen saa käytännössä usein anteeksiannon roolin. Synnit ikään kuin syödään pois. Pyhyys ikään kuin saadaan sisään levän ja viinin kanssa, eikä oma epäpyhyys tee pyhästä rihkamaa. (Kun maallinen koskettaa pyhää, on tarjolla aina jompi kumpi näistä vaihtoehdoista.) Se saa "Raamatussa" kuitenkin helposti muistelemisen roolin. "Tehkää se minun muistokseni".

Itse näen tarinan ehtoollisesta sosiaalisena asioiden loppuun asti hoitamisena. Ihmiset jotka syövät yhdessä kokevat helposti yhteyttä. Jeesus vietti illan kavereiden kanssa ja hoiti heidän kanssaan tilanteen ja valmisteli heitä siihen. Tässä mielessä toimet olivat hieman kuten vankilaan lähtevän viimeinen vapaa ilta. Muistelupyyntökin on tässä mielessä järkevä. Mielenkiintoista kyllä, Juudas ei osallistunut syömiseen.

Se, mikä yhdistää molemmat näistä päivistä on petos. Aprillipäivänä valehdellaan ikään kuin "luvan kanssa". Kiirastorstaina Juudas Iskariot (‏יהודה איש־קריות‎‎) sen sijaan petti Jeesuksen 30 hopearahasta. Toki Juudaksen petoksessa ei naurunpyrskeet kaiu. Petosten henki on siis aivan erilainen. Mutta ne ovat kuitenkin petoksia.

Juudas esitetään "Raamatussa" rationaalisena. Hän vahti kukkaroa, se oli ilmeisesti hänen luonteelleen sopiva rooli. Hän myös moittii tuhlailusta, kun Jeesuksen jalkoja voidellaan tuoksuöljyillä. Hänestä olisi ollut kätevämpää myydä öljy ja auttaa köyhiä. Jeesus taas esiintyi tässä tarinassa hedonistisemmin. Tätä kautta heidän välillään oli selvästi taloudellisia jännitteitä. Juudas oli eräänlainen ekonomisti, klassisen kliseinen pennejä laskeskeleva rationaalinen ja taloudellinen juutalainen. Joka kuitenkin miettii myös yleistä hyvää.

Hänelle annettiin Raamatussa kaksi aivan erilaista kohtaloa. Apostolien teoissa hän suistuu alas halkesi niin, että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Pidän kuitenkin enemmän Matteuksen evankeliumin versiosta, jossa hän heitti verirahansa pois, poistui ja hirttäytyi. Sillä siinä on jotain, joka itselleni tekee Juudaksesta uskottavan hahmon.

Hänethän tarjotaan aina pettureiden petturina. Sellaisena joka on nähnyt Jeesuksen ihmeteot, sellainen joka on ollut lähellä, jonka pitäisi tietää. Joka ahneudesta, rahasta, myy hyvyyden. Matteuksen valossa kykenen näkemään Juudaksen juuri sellaisena "joka oli nähnyt", esimerkiksi voiteen tuhlailun ja Jeesuksen mieltymykset viininkäyttöön ja juhlintaan, jonka voisi käyttää toisin. Rahamäärä oli pieni, joka korostaa sitä että Juudas oli "askeettinen penninvenyttäjä", joka ei tehnyt tekoaan palkkion vuoksi. 30 hopearahaa ei ollut tuohon aikaan "hirmu merkittävä summa". (Rahan arvo on hieman sama, jos hän olisi Matti Hagelbergin sarjakuvan mutanttinallejen tapaan pettänyt 30 MM -pastillista joista siniset pstillit on karsittu pois. Nalletkin pettivät pohjimmiltaan muista syistä.)

Apostolien teoista sen sijaan tulee "high and mighty" henki, jossa korosetaan koston ohittamattomuutta ja karuutta, katumuksen puutetta joka näkyy siitä että Juudas ei tehnyt kuolemaansa vapaaehtoisesti. Tässä on makuuni liian alleviivattu varoitusteksti "älä hypi nenillemme". (Tietenkään historialliset tapahtumat eivät tapahdu minun tahtoni mukaan. Mutta tulkitsen mieluusti kuitenkin sen valossa, kun kerran on valinnanvaraa.)

Ystävän pettämisen jälkeen tehty itsemurha, jossa ideaalin nimissä on myyty ystävän henki ja elämä. That I actually can understand. (Seison siis hirttopuun alla.) Matteuksen evankeliumin valossa uskaltaisin jopa sanoa että Raamatun katuvimmalle ei armoa anneta.

Aprillipäivänä petetty on fool. Juudas tunnusti katuessaan olevansa itse fool, koska oli pettäjä.