"Huhtikuun ensimmäinen. Tämä on päivä, jona meitä muistutetaan siitä, millaisia olemme muina 364 päivänä."(Mark Twain)
Tänä vuonna sattui hauska yhteentörmäys, kun aprillipäivä ja kiirastorstai olivat samana päivänä. Kiirastorstain henki on yleensä viimeistä yhdessäolemista. Vakava ja lopullisuutta heijastava. Aprillipäivän henki taas on leikkimielinen, on harmittomia jekutuksia.
Yksi asia mikä yhdistää nämä kaksi muutenkin kuin "kalenterisattuman kautta" on tietysti ruokailu ja juomailu : Jeesuksella oli leipää ja viiniä. Aprillipäivänä taas "syödään silliä ja juodaan kuravettä päälle".
Kiirastorstain ruokailun ytimessä on tietysti ehtoollinen. Tässä Jeesus on läsnä joko symbolisesti, jolloin puhutaan esimerkiksi transsignifikaatiosta jolloin leivän ja viinin merkitys muuttuu. Tai sitten ehtoollisen on katsottu muuttuvan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi vaikka niiden olemus ulkoisesti pysyykin samana, jolloin puhutaan transsubstantiaatiosta.
Ehtoollinen saa käytännössä usein anteeksiannon roolin. Synnit ikään kuin syödään pois. Pyhyys ikään kuin saadaan sisään levän ja viinin kanssa, eikä oma epäpyhyys tee pyhästä rihkamaa. (Kun maallinen koskettaa pyhää, on tarjolla aina jompi kumpi näistä vaihtoehdoista.) Se saa "Raamatussa" kuitenkin helposti muistelemisen roolin. "Tehkää se minun muistokseni".
Itse näen tarinan ehtoollisesta sosiaalisena asioiden loppuun asti hoitamisena. Ihmiset jotka syövät yhdessä kokevat helposti yhteyttä. Jeesus vietti illan kavereiden kanssa ja hoiti heidän kanssaan tilanteen ja valmisteli heitä siihen. Tässä mielessä toimet olivat hieman kuten vankilaan lähtevän viimeinen vapaa ilta. Muistelupyyntökin on tässä mielessä järkevä. Mielenkiintoista kyllä, Juudas ei osallistunut syömiseen.
Se, mikä yhdistää molemmat näistä päivistä on petos. Aprillipäivänä valehdellaan ikään kuin "luvan kanssa". Kiirastorstaina Juudas Iskariot (יהודה איש־קריות) sen sijaan petti Jeesuksen 30 hopearahasta. Toki Juudaksen petoksessa ei naurunpyrskeet kaiu. Petosten henki on siis aivan erilainen. Mutta ne ovat kuitenkin petoksia.
Juudas esitetään "Raamatussa" rationaalisena. Hän vahti kukkaroa, se oli ilmeisesti hänen luonteelleen sopiva rooli. Hän myös moittii tuhlailusta, kun Jeesuksen jalkoja voidellaan tuoksuöljyillä. Hänestä olisi ollut kätevämpää myydä öljy ja auttaa köyhiä. Jeesus taas esiintyi tässä tarinassa hedonistisemmin. Tätä kautta heidän välillään oli selvästi taloudellisia jännitteitä. Juudas oli eräänlainen ekonomisti, klassisen kliseinen pennejä laskeskeleva rationaalinen ja taloudellinen juutalainen. Joka kuitenkin miettii myös yleistä hyvää.
Hänelle annettiin Raamatussa kaksi aivan erilaista kohtaloa. Apostolien teoissa hän suistuu alas halkesi niin, että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Pidän kuitenkin enemmän Matteuksen evankeliumin versiosta, jossa hän heitti verirahansa pois, poistui ja hirttäytyi. Sillä siinä on jotain, joka itselleni tekee Juudaksesta uskottavan hahmon.
Hänethän tarjotaan aina pettureiden petturina. Sellaisena joka on nähnyt Jeesuksen ihmeteot, sellainen joka on ollut lähellä, jonka pitäisi tietää. Joka ahneudesta, rahasta, myy hyvyyden. Matteuksen valossa kykenen näkemään Juudaksen juuri sellaisena "joka oli nähnyt", esimerkiksi voiteen tuhlailun ja Jeesuksen mieltymykset viininkäyttöön ja juhlintaan, jonka voisi käyttää toisin. Rahamäärä oli pieni, joka korostaa sitä että Juudas oli "askeettinen penninvenyttäjä", joka ei tehnyt tekoaan palkkion vuoksi. 30 hopearahaa ei ollut tuohon aikaan "hirmu merkittävä summa". (Rahan arvo on hieman sama, jos hän olisi Matti Hagelbergin sarjakuvan mutanttinallejen tapaan pettänyt 30 MM -pastillista joista siniset pstillit on karsittu pois. Nalletkin pettivät pohjimmiltaan muista syistä.)
Apostolien teoista sen sijaan tulee "high and mighty" henki, jossa korosetaan koston ohittamattomuutta ja karuutta, katumuksen puutetta joka näkyy siitä että Juudas ei tehnyt kuolemaansa vapaaehtoisesti. Tässä on makuuni liian alleviivattu varoitusteksti "älä hypi nenillemme". (Tietenkään historialliset tapahtumat eivät tapahdu minun tahtoni mukaan. Mutta tulkitsen mieluusti kuitenkin sen valossa, kun kerran on valinnanvaraa.)
Ystävän pettämisen jälkeen tehty itsemurha, jossa ideaalin nimissä on myyty ystävän henki ja elämä. That I actually can understand. (Seison siis hirttopuun alla.) Matteuksen evankeliumin valossa uskaltaisin jopa sanoa että Raamatun katuvimmalle ei armoa anneta.
Aprillipäivänä petetty on fool. Juudas tunnusti katuessaan olevansa itse fool, koska oli pettäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti