"Science and religion today" viittasi tutkimuksiin jossa uskonnollisuus yhdistetään rasismiin. Esimerkiksi se viittasi Wendy Woodin tekemään metatutkimukseen, jossa koostettiin 55 tutkimuksen tulokset yhteen ja tässä nähtiin korrelaatio. Wood itse oli esittänyt että syynä oli ryhmään samastuminen. "White people tend to practice religion with other white folks, and they tend to believe that their own religious group is morally right. This situation leads to racism."Tässä kohden asiaan oltiin tehty uutta tarkennusta, koska asiasta oltiin tehty uudenlaista tutkimusta. Yhtenä lisäsyynä on stereotyyppinen ajattelu. Dijksterhuishan on tutkinut sitä, että erilaiset sanat saavat ihmiset omaksumaan stereotyyppisiä ajatuksia. Tätä kautta puritaanisuus, fundamentalistioikeisto ja muut vastaavat asiat voivat tulla mieleen. Näin rasismi hyppää mukaan kuvioihin. Osa tutkimuksista saadusta korrelaatiosta onkin siis ennakkoluuloja.
1: On tavallaan murheellista että ihmiset yhdistävät kaiken uskonnollisuuden sen äärimuotoihin. Kuitenkin tässä tulee lupa ilkeään sarkastiseen vittuiluun. Nimittäin syntyy argumentti siihen miksi en koe ollenkaan olennaisena vastata kaikkiin uskonnollisiin vaateisiin. Vaikka minulle kuika kerrotaan miten uskonto on niin yleisinhimillistä, että siihen kantaaottaminen on jo velvollisuus, esitän että uskontoon liittyvien sanojen miettiminen on sama kun joku napauttaisi minua natsiksi muuttavalla taikasauvalla päähän. Natsikortin viuhuttaminen on toki aina mukavan ihanaa, ja eettistäkin sen selvästi täytyy olla, koska uskovaisetkin sitä niin usein käyttävät. Ja koska he ovat kristittyjä, he noidattavat kultaista sääntöä, jolloin jo ystävällisyys pakottaa minua palauttamaan käytöksen. Reagointi voi vähemmän tärkeää kuin rasismin vastustaminen.
Uskonnoissa on kuitenkin myös ennakkoluuloja. Jotain joka ylittää rasismin. Jotain joka on sanotaan "kokonaisvaltaisempaa". Vihanaiheita on monta, teema on yksi.
Tiukkoja esimerkkejä saa suhteellisen helposti. Minun ei tarvitse poistua sängystä nähdäkseni peilistä uskovaisten uhkaileman. Ja esimerkiksi Michael Grant sai läjöittäin varsin epäilyttäviä ja sävyltään huolestuttavia viestejä toimistoonsa. Sävy muistutti kovasti vartijana kohtaamiani implisiittisiä uhkailuja. Lähettelijö löytyi ja hän oli juutalaisuudesta kristityksi kääntynyt häiriintynyt yksilö. Mutta näihin ääritapauksiin ei tarvitse mennä.
Pieniä esimerkkejä löytyy esimerkiksi suomalaisesta tutkimuksesta. Pekka Asikainen teki tutkimuksen "Kirkkoherran virkaan pätevöittävä johtamiskoulutus opiskelijoiden arvioimana." Sen tulos oli että papit ovat hyvin stereotyyppisiä sukupuolirooleista. Johtamisen ominaisuuksien ei katsottu johtuvan yksilön persoonasta vaan ensisijassa sukupuolesta. Luokittelu ja stereotypia ei tietenkään vielä tarkoita samaa kuin syrjintä, sehän on erilaisuuden ja luokittelun olemassaoloa. Se kuitenkin kertoo siitä että uskovaisilla luokitteluun on tarvetta tarpeettoman vahvasti, jolloin ei myönnetä olemassaolevaa erilaisuutta, vaan ikään kuin korostetaan sellaista "hatusta vetämällä".
Ja toisaalta Wilkins viittaa Austraaliassa vaikuttavan arkkipiispa Peter Jensenin lausuntoon jossa vihjattiin että uskonnottomuus tarkoittaa yksinäisyyttä. Uskonnoton ei pysty ihmissuhteisiin. Kun näin sanoo kirkollinen johtaja, se kertoo jotain olennaista tämän uskon "hedelmistä". Wilkins muistuttaa että ihminen on sosiaalinen eläin, jolla on tarve seuraan. Tätä kautta uskonto ei luo tarvetta olla yhdessä. Se on vain yksi tapa täyttää tämä tarve. Wilkins kommentoi tätä seuraavasti "Loyal Rue has written, primarily what religion is about, not God. But it doesn’t follow that it is the only thing that builds community. Sports build community. Clubs of hobbyists build community. Motorcycles build community. Politics build community. Being in the military builds community. Hell, being in a community builds community, and humans are community animals. Sure, loneliness is a problem, but religion is hardly the only, let alone the best, solution, so don’t try to take credit for the whole schtick, because it’s just greedy and unrealistic."
1: Olen kokenut hyvin samanlaisia - joskin positiivisempia, mukavampia ja parempia- tuntemuksia miekkailupiireissä kun uskonnon parissa. Olen kokeillut molempia, joten voin sanoa kokemuksesta kumpi sopii minulle paremmin. Ehkä syynä oli se, että kun menen kirkkoon ja haluan käyttää positiivisia sanoja, joudun käyttämään sellaisia sanoja kuin "rauha" tai "harmonia". Seuraa kirkon käytävillä ei juuri ole. Kirkolla on minulle tarjota Yksinäisyys. Kirkon kohdalla se ei ole huono asia, sillä monet kirkossa kävijät ovat sellaisia että paras lahja minkä Taivaan Isä minulle voi antaa, on se että pitää heidät poissa silmistäni.
Individualismi tarkoittaa yksilön oikeuksia ja vapauksia, ei yksinäisyyttä tai seuran hylkäämistä. Individualismi ja egoismi eivät ole toistensa synonyymejä. Itse asiassa en väitä että elämme yksinäisiä aikoja. Tosiasia on se, että aikaamme sävyttää individualismi, joka on luonteeltan liiankin aktiivista ja sosiaalista. Meitä yritetään saada käymään tietyssä paikassa ostoksilla - mainoksessa hymyilee naama joka on ihminen johon lajitoverina reagoin automaattisesti. Meitä kannustetaan katsomaan tiettyjä televisiosarjoja ja keskustelemaan niistä. Meitä kannustetaan olemaan ajassa ja kommentoimaan. Ja olemaan sosiaalinen työkavereiden kanssa, reagoimaan feissareihin ja uskonjulistajiin ja facebooknakuttelupelien kaverien tarvikepyyntöihin. Sosiaalinen suhdeverkosto on räjähtänyt suorastaan niihin mittapuihin että meillä ei jää aikaa keskittää tarmoamme muutamaan kaveriin. Koska koko ajan pitää ehtiä olemaan aktiivisen sosiaalinen monen muun kanssa.
Luultavasti erottelua puolustamaan saadaan "melko maltillinen kannanotto" kun linkitän Tupliksen näkemyksien esittelyyn. Hän korostaa harmoniaa. Hänelle "Segregaatio ei ole osoitus vihasta vaan keino rajoittaa sitä." Koko idea perustuu tavallaan ihmisen psykologiaan. "Rotukonflikteja maassa, jossa on yksi rotu, ei käytännössä synny. Vastaavasti uskonnollisia konflikteja maassa, jossa on yksi uskonto, ei käytännössä synny. Mitä vähäisempää on diversiteetti, sitä suurempaa on harmonia. Yksikulttuurisuus ja yksietnisyys mahdollistavat yhteisön sisäisen luottamuksen ja hyväntahtoisuuden. Merkittävä erilaisuus ja likeisyys tarkoittavat sotaa, olivat erot sitten biologisia, ideologisia tai kulttuurisia." Hän korostaa niiden tärkeyttä ihmisille. Tavallaan tasa -arvoistaminen näissä tarkoittaa erikoislaatuisuusstatuksen poistamista. Ideologioista tehdään tavallaan "vähemmän tärkeitä". Ihonväri ilman rasismia on "tavallaan irrelevantti". (Minulle ihonväri, ideologia, uskonto ja muut asiat ovat periaatteessa irrelevanttina, ja ratkaisevaa on vain "pragmaattinen käytäntö", eli onko tyyppi aggressiivinen tai minut ideologiapeliinsä pakottava.)
1: Ongelmana tässä on tietysti vanha kunnon rajanveto. Ihmisillä on eri määrä rahaa, ja tämä on aikaansaanut konflikteja. Rahavarojen tasaamista kaikkien kesken tasan Tuplis tuskin kannattaa. Myös erilaiset vaatteet ja pukeutumiset aikaansaavat skismoja. Pitääkö bändit kieltää koska teinifanit ja aikuisemmatkin fanit tuottavat erilaisuutta?
2: Tuplis ei ole luultavasti miettinyt ihmisten ryöstämistä, eikä ole tutustunut väkivaltatilastoihin. Hän pitää erilaisiin kohdistuvaa tilannetta olennaisimpana. Korso ei ole väkivaltainen siksi että se olisi monikulttuurinen. Se on väkilvaltainen koska siellä ei ole rahaa. Jos olet narkomaani, joka tarvitset seuraavan piikin, luultavasti valikoit uhrejasi siten että sinulla on pieni riski. Mutta jos sellaista ei ole tarjolla, teet saman verran ryöstöjä. Ja suurin osa väkivallasta tapahtuu tuttujen kesken. Perheväkivalta, ja se kun "Pena kännissä puukottaa parhaan kaverinsa Kaken jonkin pikkuasian vuoksi jota toinen sanoi puoli vuotta sitten" kattavat valtaosan Suomen väkivallasta. Virkavalta ja vartijat kohtaavat väkivaltaa kun menevät näiden väliin, tai koska joku ei halua jäädä kiinni toisesta rikoksesta.
3: Tupliksen kommentti on kuitenkin sinänsä piristävä, että yleensä julistajafundamentalisteilta kuulee vaatimuksia ja "haasteita" keskusteluille. Heille erilaisuus edustaa käännytettävyyttä ja sosiaalinen tilanne ei koskaan ole kaksisuuntaista. Joten he ovat selvästi ylpeitä omasta ryhmästään ja haluavat ensisjassa muut samanlaisiksi. He eivät kuitenkaan ikinä ääneen myöntäisi Tupliksen mainitsemaa sinänsä tosiasiaa "Muslimit haluavat elää toistensa keskuudessa, kristityt toistensa keskuudessa, ateistit toistensa keskuudessa, valkoiset eurooppalaiset toistensa keskuudessa, itäafrikkalaiset toistensa keskuudessa ja kiinalaiset kiinalaisten keskuudessa. Siinä, että halutaan identifioitua omaan, ja erottua vieraasta, ei ole yhtään mitään kummallista. Toisin haluaminen sen sijaan on kummallista." Lausunnon viisaus ei ole siinä että tämä olisi kannatettavaa. Vaan siinä että mainittu on helppoa. Olemme luonnostaan tälläisiä, muu vaatii epämukavuusalueelle menemistä. Jo erilaisen ajattelun sietäminen vaatii helposti yritteliäisyyttä. Ja tälläisessä keskustelussa se oma rakas identiteettikin on riskissä muuttua. Fighter -attityydi on harvinaista, ja se on vaikeaa. Viisaus on siinä että vaikeus tekee tästä tavallaan tosiasian.
Pohjimiltaan rymiin kuuluminen lisää "erinomaisuutta suhteessa muihin." Jokainen on ylpeä omasta ryhmästään. Uskovaisetkin toki voivat mainostaa olevansa suvaitsevaista sakkia. Mutta tosiasiassa heilläkin kaikki ovat syntisiä, mutta toiset ovat lisäksi pelastettuja. Ja tietysti monet uskovaiset ovat tietysti suvaitsevaista sakkia. Mutta tämä ei ole uskonnon ominaisuus.
Uskonto on ensisijassa sosiaalinen ryhmä. Ja kaikissa sosiaalisissa ryhmissä takaovesta astuu sisään pieni annos suvaitsemattomuutta. Tämän näkee jo kun katsoo jalkapalloa pelaavia lapsia. Vaikka jengit on arvottu, pelataan samaa peliä, ollaan saman ikäisiä ja samaa sukupuolta, tunnetaan toiset, ja pelin idea ei ole maailmaa mullistava. Niin silti se toinen on "vihollinen" ja pisteen, maalin ja muun vuoksi ollaan valmiita kinaamaan, ja jopa tappelemaan.
Kansankirkon ainut hyvä asia on siinä, että se käytännössä tarjoaa enemmänkin sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Siitä on tätä kautta tullut yksinäisyyden tarjoaja. Sitä taas tarvitaan koska maailmassa on viiteryhmää jos toistakin. Minusta tärkeintä ei ole se, onko "koko maailma" tai edes maa harmoniassa. Riittää että on riittävästi kavereita. Tätä kautta sidosryhmien ei tarvitse olla kaikenkattavia tarjotakseen riittävän määrän seuraa. Sen sijaan erilaisten ideologioiden ristipaine - ja innokkaat facebookissa henkilökohtaisiaviestejään suoltavat saarnaajat - voivat tuottaa vihantunteita erilailla ajattelevia kohtaan - tämän olen ihan itse viime päivinä oppinut ja huomannut. Ja tässä voi tarvita rauhallisen hengähdyspaikan.
Ja mistäpä kaltaiseni agnostikko löytäisi yksinäisyyttä, ellei sitten kirkosta? Fuck kaikki "yhteyden kokemiset", olipa yhteys Jumalaan tai yhteisöllisyyteen ja samanmielisiin. Niitä saan muualtakin. Paremmin.
Vain kirkko on sellainen että se ei paikkana "nykyään kiinnosta ketään". Eli vain siellä saa rauhan. Kirkko on hiljainen omalla erityisellä tavallaan. Lisäksi kirkot on varustettu laitteilla jotka helpottaa kuulolaitteita tarvitsevia. Hekin saavat tämän hiljaisuuden laitteisiinsa. Pidän tästä kirkon tarjoamasta maksimaalisesta segregaatiosta, jossa koko maailma rajataan seinien ulkopuolella. Jäljellä on vain minä, hiljaisuus, sekä mietintä siitä että miten ja kuka ihmeen huimapää on laittanut Helsingin Tuomiokirkon kattokruunut paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti