Fatalismin seuralaiset.

"Epiphenom" -blogi uutisoi siitä miten suomalaiset ovat tehneet mielenkiintoisen psykologisen löydön. Annika Svedholm, Marjaana Lindeman ja Jari Lipsanen ovat tehneet tutkimuksen joka on julkaistu nimellä "Believing in the purpose of events-why does it occur, and is it supernatural?"

Se tutki yhteyksiä erilaisten taikauskoisten luokitusten kohdalla. Takana on se, että moni ihminen näkee järkeä asioissa jotka ovat satunnaisia. Eli kuten "Lost" -sarjan mainoslause tuntee "Everything happen for a reason". Esimerkiksi lottovoitto voi kertoa Jumalan tahdosta. Erilaisissa tapahtumissa nähdään yliluonnollinen tai paranormaali ohjaava käsi. Nämä uskomukset ovat melko yleisiä, joten niiden tutkiminen on varsin mielenkiintoista. (Tavallaan ei tutkita jotain poikkeuksellista tautia, vaan ajattelutapaa jonka vallassa hyvin suuri osa ihmisistä elää.)

Ihmiset näkevät järkeä satunnaisuudessa. Ihmiset uskovat luonnontapahtumien takana olevan älyllisen voiman, ja pelästyvät esimerkiksi heiluvaa pensasta ja luulevat sen hirviöksi. Yhdessä ajatuksessa korostetaan arkipsykologiaa, jossa ihmisellä on ikään kuin ajattelu siitä mitä toisen mielessä liikkuu ja tätä sitten sovelletaan vähän sielläkin missä ei pitäisi - esimerkiksi sen vuoksi että jos luulet että pensas on leijona, näytät hassulta pari sekuntia mutta et kuole, mutta jos luulet pensasta jonka takana on leijona, pensaaksi, kuolet. Evoluutio laskee lisääntymistä, hömpät hösöttäjät lisääntyvät ainakin joskus, kun taas leijonan suussa eivät lemmenleikit maistu. Näin ihmisen olisi ihan turvallista ylireagoida.

Ihmisen mieli myös toimii siten että vaikkapa lottorivin häviämisessä voidaan hyväksyä "tilastollinen sattuma", mutta voittaminen lotossa sen sijaan kertoo jostain erikoisesta. Ikään kuin paranormaali ilmiö sallisi tietyn rajan satunnaisuutta, mutta jos muutos on merkittävä, sitä ei selitetä sattumalla, vaan taakse ujutetaan "täytyy olla mekanistinen tai älyllinen syy". Tätä kautta jos joku pelastuu auto -onnettomuudesta, tämä on Jumalan tahto ja "henkilökohtainen merkki", eikä nähdä että moni on kuollut auto -onnettomuudessa.

Mutta siihen tutkimukseen.

Svedholm ja kumppanit esittivät että yllä luetellut, antropomorfismi ja monet monet muut vastaavat ovat peräisin vain yhdestä ajattelussa olevasta "perusvirhetyypistä". Eli kun ensin tekee yhden virheen johtaa se kasaan monenlaisia erilaisia virheitä. Siksi he keskittyivät katsomaan ajatuksia siitä miten maailma erilaisten ihmisten mielestä toimii. Fatalismi on vain paranormaali harha, joka johtuu siitä että maailmaan ei ikään kuin mahduteta "satunnaisia ja merkityksellisiä tapahtumia".

Svedholm tutki yli tuhatta suomalaista. Suurin osa koehenkilöistä oli naisia, mutta he olivat monen ikäisiä. Kysymyksillä kartoitettiin miten he näkivät satunnaisuudessa merkityksiä, näkymättömän toimijan toimia tai järjellisyyttä tai kohtaloa. Sitten kyseltiin kysymyksiä heidän paranormaaleista uskomuksistaan.

Lisäksi oli kysymyksiä joilla mitattiin sitä miten hyvä käsitys maailman toimnnasta oli. Esimerkiksi kysymyksissä kartoitettiin sitä, kykenevätkö ihmiset erottamaan metaforia. Esimerkiksi kyseltiin kantaa kodin kykyyn tuntea asukkaansa, tai miten planeetoilla on tietoisuus, tai haluaako kukka auringonvaloa. Näitä kysymyksiä oli paljon sen vuoksi että lähes kaikki vastaisivat muutamiin näistä "kyllä". Mutta kun kysymyksiä on iso lauma, on selvää että saadaan parempi yleiskuva siitä miten paljon tai vähän tälläisiä asioita henkilöllä on yleisesti ottaen.

Tutkimus näytti että käytännössä usko paranormaaleihin ilmiöihin ja tarkoituksen näkeminen korreloivat todella voimakkaasti. Näin ihmiselle voidaan saada yleinen "paranormaaliin uskomisen taho" mittaamalla vain toista, ja se uskottavasti ennustaa miten toisen kanssa asiat ovat. Ja mikä erikoisinta, heidän perususkomuksensa olivat samalla vahvasti korreloivia. Näin ollen paranormaaliin uskovat ottivat esimerkiksi tavallisessakin kielenkäytössä olevat metaforat "kovasti kirjaimellisesti". Fatalismi, kohtalousko, kietoutui mukaan kuvioihin. Voidaan siis sanoa että "joko uskot sen kaiken tai et mitään siitä."

Tätä kautta voidaan sanoa että uskossa jonka jokin mysteerinen taho aiheuttaa älyllä on vain yksittäistapaus. Svedholmin esitys johtaa siihen että on varsin mahdollista että ei ole mitään erityistä joka pakottaa etsimään juuri intentiota ilmiöiden takana. Joillain ihmisillä on vain vaikeuksia ymmärtää miten maailma toimii.

Omat kokemukseni sopivat yllä olevaan tavallaan oikein hyvin. Olen huomannut että erilaisten asioiden välillä on vahvaa rypäytymistä. Jos ihminen uskoo yhteen, hän uskoo toiseenkin. Skeptikotkin ovat yleensä varsin homogeenista sakkia, eikä homeopatiaa mollaava kovinkaan vahvasti puolusta avaruusolentoja. Toki tässä on kulttuurin välistä kuilua, mutta näihin on ideologinen syy joka usein peräti ääneen kerrotaan: Esimerkiksi kristillinen monenlaisiin paranormaaleihin asioihin uskova vastustaa usein noituutta - koska se edustaa väärää uskontoa. Tosin tämäkään ei kaikilla riitä: Esimerkiksi "Harry Potterinkin" kohdalla hankalaksi tekee se, että Potterin taikuutta ei välttämättä kutsuta epätodeksi, vaan sitä korostetaan ikään kuin toteutuvana. Okkultiikka ja noituus on totta ja vaarallista tietoa. Spiritismikin on leikkimistä aidolla Saatanalla. Ne ovat näissäkin kielloissa vaarallista koska ne nähdään totena ja saatananpalvontaa. Toki suuri osa vastustaa niiden toteutuvuuttakin: Vain Jeesus tarjoaa aidon kyvyn käsilläparantaa, muut ovat puoskareita (fake and fraud).

Toinen, mikä tässä kohden on kuitenkin ehkä se kiinnostavampi yhteensopiminen. "Fatalistisessa kohtalouskossa" hyväksytään "järkeväksi" ainoastaan joko älyllisesti ohjattu, maaginen, paranormaali tai sitten mekaaninen tiukka determinismi:
1: Usein paranormaalia ajatusta hellivä esittää vastakohtana totaalisen satunnaissumun, jota tämä moittii epäuskottavana. Tällöin maailma siis nähdään vain joko täysin säännönmukaisena tai täysin satunnaisena ilman mitään välimuotoja. Toisin sanoen tässä määräytymisestä sallitaan vain yksi perusmuoto.
2: Ja toisaalta usein älyn vastapariksi laitetaan deterministinen luonnonlaki joka "ehdottomasti ja 100% varmasti" toteuttaisi jonkun vaaditun ilmiön, joka viittaa siihen että luonnonlakien ja tieteellisen selittämisen perusluonnetta ei ymmärretä, vaan ikään kuin luullaan että kaikki selittävät sillä "samalla tavalla". Tällöin determinismiesitys onkin vain "kilpaileva taustatarina jonka uskotaan/katsotaan/nähdään/vaaditaan edustavan samanluonteista fatalismia". Tästä omasta "reason" -ajattelusta ei kyetä nousemaan. Eikä tämä välttämättä ole ihme, jos jo metaforatasosta ylös nouseminen tuottaa vaikeuksia. Mielenkiintoisena kysymyksenä tästä seuraa se, onko osa skientisteistä itse asiassa samalla tavalla fatalisti. Omien kokemusten pohjalta tiedän että moni skientisti ei pidä selitysmaailmaansa fatalistisena, mutta tälläisten skientisti-fatalistien löytyminen ei ole ollenkaan mahdotonta! (Tosin tämä tarkoittaa sitä että he eivät usko tieteeseen, vaan mielikuvaansa siitä.)

Eli jos nielet kohtaloajattelutavan, tuntuu ikään kuin automaattisesti että ollakseen "järkeenkäypä" olisi oltava juuri tietynlainen. Tieteen odotetaan olevan järkevää joten sen selittäminen luullaan samanlaiseksi kuin tämä oma ajattelutapa. Arkijärki ja tieteenteko eivät siis aina ole kovinkaan samanlaisia ajatusprosesseja. Vaikka minäkin tietysti jossain määrin pidän Einsteinin esityksestä jossa tiede on vain jalostettua arkiajattelua, se ei toimi aivan kaikkien ihmisten kohdalla. Koska arkiajattelussakin on selvästi kahta mallia ja niiden välissä on suuri kuilu.