Populaarikulttuurissa on usein vanha taistelulajin mestari. Hänellä on ikää ja hän halutessaan myllyttää nuoria. Tästä malliesimerkki on tietysti "Turtlesien" Tikku. Hän on rauhallinen ja opettaa teini -ikäisiä mutanttininjakilpikonnia sotimaan erilaisilla aseilla. Tälläisiä vanhoja ja vetreitä mestareita onkin paljon. Ja on ihan mahdollista olla hyväkuntoinen nuorimies joka "get his ass kicked by seventy year old girl".
Monissa lajeissa teknistä taitoa itse asiassa korostetaankin. Esimerkiksi Hiroshi Ozawan "Kendo -definitive guide" kertoo miten voimalla on eniten merkitystä silloin kun tekniikka on huono. Tekninen ylivoima päihittää raa -an voiman. Ja mitä parempi tekniikka sitä vähemmän tarvitsee voimaa. Tämä on tietyssä määrin totta. Ja tämä itse asiassa pätee kaikkiin lajeihin.
Kuitenkin Bruce Lee on antanut tähän oleellisen lisämuistutuksen. "Vähemmän voimaa" ei ole sama asia kuin "ei voimaa lainkaan". Ja itse asiassa itsepuolustuksessa vaaditaan yllättävän kovaa kuntoa.
Hän kertoi että hän ei haluaisi 70 -vuotiaana taistella pari-kolmekymppisiä vastaan. Tekninen osaaminen olisi huipussaan, mutta ruumis ei. ; Monissa tekniikoissa vaaditaan myös voimaa tehdä tiettyjä asioita. (Kihdissä, heikentyneellä tasapainoaistilla ja ilman lihaksistoa ei tehdä mitään puolivolttisarjoja sanoo jo järkikin.) Ja itse asiassa kun kisoissa pärjääviä itsepuolustuksen harjoittajia katsotaan, he eivät ole säännönmukaisesti kahdeksankymppisiä. They are in their prime. Ja rautaisessa kunnossa. Tyypillistä on itse asiassa se, että he ovat sen verran vanhoja että ovat ehtineet harjoitella hyvän aikaa. Mutta ovat niin nuoria että heidän ruumiinsa ei ole alkanut hajota.
Se, minkä ikäisiä he ovat riippuu tietysti myös harjoitetusta lajista. Fyysisissä lajeissa joissa keskiössä on oma voima ja "runnunsietokyky" on helposti nuorempia. Ja toisissa lajeissa pärjätään hyvinkin vanhana. Jossain on kuitenkin aina raja. Sillä itsepuolustuslajien harjoittajatkin tulevat vanhoiksi. Heidän liikkeensä hidastuvat. He saavat dementiaa. Itsepuolustuslajien harrastajat "eivät aina vain kuole seisovilteen". He voivat rapistua.
Toki on muistettava että lajia harrastava vanhus on varmasti paremmassa kunnossa kuin jos hän ei harrasta sitä. Sama koskee tietysti nuoriakin. Liikkuvat nuoret ovat paremmassa kunnossa. Ja liikkuva vanhus voi todellakin päihittää nyhjäävät nuoret. Kysymys on siinä että aivan kuten nyhjäävät nuoret usein päihittävät nyhjäävät vanhukset, myös liikkuvat nuoret päihittävät liikkuvat vanhukset.
1: Tästä minulla on itse asiassa hieman surumielissävytteinen esimerkki taikatemppujen maailmasta. Näin taannoin Solmu Mäkelän. Hän oli yhä varsin hyvä taikuri, mutta oli hän "nuorempaan minäänsä" verraten jo köppäkyntinen. Toki hän taikoi paljon ja taas paljon paremmin kuin vaikkapa minä. Ja toki hän kiersi tähän liittyviä ongelmia, joihin hän oli keksinyt ratkaisun. Mutta silti.
Vanhuus on otettu huomioon. Esimerkiksi tai-chissa on versioita joista yhtä opetellaan nuorena ja toista vanhana. Juuri siksi että vanhuus vaatii erilaista systeemiä koska aivan kaikkeen ei enää taivu. Ja sitä toimii vähintään hitaammin.
Eikä tässä ole hävettävää. Sillä itsepuolustuslajien kohdalla tämä tarkoittaa lähinnä "aktuaalista tuhokykyä". Sen sijaan tekninen taito ja pelisilmä, sekä opettamiskyky voivat pysyä ja kehittyä ihmisillä kauan. Siksi onkin tavallaan hyvin järkevää että Teini-ikäisissä mutanttininjakilpikonnissa nuoret kilpikonnat pieksevät ja tekevät varsinaista taistelutyötä jokapäiväisesti - Sillä heidän kyvykkyytensä mitataan siinä mitä he saavat aikaan ja miten pitkään he voivat jatkaa tätä. Tikulta, opettajalta taas vaaditaan jotain aivan muuta. Mahtavat tekniset taidot ja kyvyt jakaa tämä eteenpäin. Ja koska Tikulla ei ole (vielä) dementiaa, hän voi hoitaa tämän roolin erinomaisesti. Roolit ovat siis tavallaan aivan kohdallaan. Jos tikku sairastuisi dementiaan, hän olisi täysin kilpikonnien hoivan alla. Tällöin se, että kilpikonnat opettaisivat entistä opettajaansa olisi silti mahdollinen. On tavallaan kuvaavaa että Tikku (ja splinter) viittaa säröön, joka syntyy vaikkapa sauvasta tai muusta vastaavasta "kunnommasta aseesta".
Jotta en pilkkaisi vahingossakaan vanhuksia, laitan esiin videon aikidon perustajasta, Morihei Ueshibasta. Hän on kuvassa vanha pappa. Kova sälli. Mutta olisi silti mielenkiintoista nähdä minkälainen hän oli "in his prime".
2 kommenttia:
Never shake hands with Morihei.
I actually could shake hands with him. First of all, he was a kind man. So I could trust he would not throw me around.
And if thinkin like this is a mistake, the result could actually teach a lot.
Lähetä kommentti