Jaska pauhasi nelikentän, jossa lähestyttiin humanistien ja luonnontieteilijöiden halveksuntaa. Pyörittelyn tulos oli se, että humanistit halveksuvat luonnontieteitä (mutta eivät luonnontieteilijää), kun luonnontieteilijät halveksuvat humanisteja, mutta eivät humanismia. Hänestä luonnontieteilijät osaavat ihmistieteitä paremin kuin humanistit luonnontieteitä.
En ota kantaa näihin painotuksiin. Se vain osoittaa että "juopaa on". Sen sijaan pääsin seuraamaan hieman erikoista episodia.
Puolisoni on tietojenkäsittelytieteilijä. Hänen ajattelutapansa on tätä kautta kouliintunut matemaattis-luonnontieteelliseksi. Hän on opettajakoulutuksessa, jossa on kovin erilainen henki. Esille oli noussut jopa jonkinlaista kinaa. Hän ei pitänyt erään auskultantin tuotoksesta. Se oli hänestä "täynnä reikiä". Luonnontieteellinen tuotos korrelaatioineen taas saa sen tyyppisiä lausuntoja, kuin että "lopputuloksen korrelaatiot näytetään ties kuinka monella desimaalilla, mutta premissit ovat perseestä".
Luin tietysti itsekin tuon moititun opiskelijan tuloksen. Se oli minusta ihan OK. Mutta siinä oli käytetty apuna kaikkea sellaista, jota luonnontieteilijä ei "suostuisi tekemään", kunniansa nimessä. Käytännössä se, mikä puolisollani pisti esiin oli se, että tulos oli tulkinta, jossa oli erilaisia oletuksia. Oletukset oltiin kerrottu ääneen. Tätä kautta teksti näytti hänestä siltä kuin ongelmat olisi lueteltu esiin. Näitähän ei testattu millään kokeella, havainnot vain sovitettiin näihin oletuksiin. Puolisoni esittelikin muita tulkintoja, joissa oli erilaisia oletuksia. Lopputulos erosi. Tämä oli hänestä vakavaa epäluotettavuutta. Lopputulos oli vain tarina, joka rakennettiin sopimaan aineistoon. Ei etsitty eikä löydetty totuutta, vaan esimerkiksi kirjoittajan itsensä into tiettyyn ratkaisumalliin teki siitä toden.
Kun taas ne asiat, mitkä "luonnontieteilijöillä on premissit perseestä" -ajattelussa tuntuu häiritsevän on induktio. Tuntuu että induktion koettelu ei riitä humanistille. Hänestä siihen jää vielä epäluotettavuutta. Epäluotettavuus taas kertoi siitä että jossain oli ääneen lausumattomia piilo -oletuksia joissa voidaan salakuljettaa ideologioita.
Olen melko varma että suuri osa näistä erimielisyyksistä johtuu siitä, että logiikkaa käytetään kokonaan ja oleellisesti eri tavalla. Tulkinnan rakentaminen on luonnontieteilijän silmiin testaamattomien oletusten listausta, jossa lopputulos määrää alkuoletukset. Humanistille induktio näyttää tulkinnalta, ja se että premissejen sijasta painotetaan testaamiselle näyttää siltä että kulttuurisidonnaiset alkuoletukset jätetään käyttämättä.
Tämä tuskin on koko totuus. Mutta tässä lienee "jotakin".
Tästä lähtien uskallan kuitenkin arvata, että humanismissa toimitaan usein logiikkakeskeisemmin siten että rakennetaan deduktiivisia päättelyketjuja. Alkuoletukset valitaan hyvin usein omilla mieltymyksillä. Lopputuloksena on jotain koherenttia. Luonnontieteissä taas keskitytään induktioihin ja niiden pienimuotoiseen korjailuun, ja premisseistä luovutaan helpommin "modus tollens" -hengessä. Lopputulos on jotain, joka voi "kuolla tulevassa kritiikissä".
2 kommenttia:
Induktion tajuamisessa kyse on äärettömyyden hahmottamisesta. Se taas on humanisteille vaikeaa, koska heidän pitäisi nähdä kaikki tapaukset. Siksi vaikuttaa siltä, että jotain jää yhä auki. Vika on humanistin kannalta menetelmässä, joten hän halveksuu sitä, ei luonnontieteilijää.
Luonnontieteilijöiden käsitys tulkinnanvaraisuudesta ja halutun lopputuloksen sanelemista metodeista oli terävä havainto; juuri se on useimmiten ongelma luonnontieteilijöiden hankaluudessa humanistien kanssa. Eli vika ei ole asiassa sinänsä, vaan siitä tehdyssä tulkinnassa. Mikä taas on humanistin tekemä, ei humanistiseen aiheeseen sisäänrakennettu ominaisuus. Juuri siksi luonnontieteilijöiden halveksunta kohdistuu humanisteihin, ei humanismiin.
Hyviä huomioita olet tehnyt!
Kuhan teeskentelin itseäni fiksumpaa. Tulkintasi toi siihen tavallaan vaan pirusti lisää järkeä, joka ikään kuin avaa jutun ja siitä tulee "itseään fiksumpi".
Lähetä kommentti