keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Pieniä ajatuksia : Musiikki kertoo mielenterveydestä.

Country -musiikkia ei pidetä hienostuneisuuden huippuna. Teemat ovat usein tiivistettävissä "Rekka, juna, vankila, Texas, viina, känni, rekka, rekka" -teemoihin. Silti itse sain pieniä ajatuksia koskien mielenterveyttä kun kuuntelin Townes van Zandtin "vähemmän levitettyä tuotantoa". Kappale oli "Sanitarium blues". Townes on tiennyt mistä hän kirjoittaa.

Käyn kappaleen läpi ja selitän kohdan perässä mitä ajatuksia kohta voi tuoda esiin.

"The folks, they just can't take no more. / Throw you in the back seat, slam the door. / No stoppin' as down the road you go. / Go not time to lose."

Mielenterveys on ensisijassa sidottuna läheisiin. Nykyään sairausluokituksessa ei esimerkiksi ole "homoseksuaalisuutta", mutta "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus" on. Useassa tilanteessa vaarattomalla tavalla hullu ei häiritse muita, jolloin hänelle ei tehdä pakkohoitoasioita. Pakkohoitoon aletaan menemään siinä vaiheessa kun muut, "Folks", eivät jaksa. Mielisairaalahoitoa vaativa hoito on tätä kautta luonteeltaan muutakin kuin "epätosia näkemyksiä". Hoidossa on ehdottomasti sosiaalinen ulottuvuus.

"Gigantic one way gate ahead. / You're thinkin' man I'd as soon be dead. / They decided to give you life instead. / The sanitarium blues."

Mielisairaalassa sisään pääsee helpommin kuin pois. Potilaan tahto muuttuu ainakin joissakin kohden irrelevantiksi. Tämä on tietysti perusteltua sillä, että mielisairaala on määritelty hoitopaikaksi. Siksi esimerkiksi itsetuhoisen tahtotilaa rajoitetaan, ja ihmistä yritetään muuttaa.

"Big ole nurse, all dressed in white. / Slaps you on a table in the middle of the night. / Then he straps you down real tight. / You're wonderin', what'd I do? / They hose you down, make sure you're clean. / Wrap you up in hospital green. / Shoot you full of Thorazine. / The sanitarium blues."

Tämä kohta kuvaa osittain aikansa hoitomenettelyjä. Erityinen huomio on kuitenkin rooliasut. Hoitajilla on hoitajaidentiteetti ja potilailla on potilasidentiteetti, ja omat vaatteet - jotka kuvaavat henkilöitä näiden roolien ulkopuolella - otetaan pois. Suhteesta tulee "virastosuhde", suhde roolien vuoksi.

"Could be TB or maybe a tumor. / Eavesdropping on the doctors, listening to the rumors. / Can't see your friends, hear the hum of the wheels. / Hey my man, you know how it feels? / Like the sanitarium blues."

Mielisairaala on suljettu paikka. Tämä tarkoittaa sitä että siellä eläminen on sosiaalisesti ja alueellisesti eristettyä. Tähän liittyy tietty tylsistyminen sekä se, että aletaan elämään vain tämän paikan sosiaalisen paikan ja tilanteen sisällä. Rooleista ei päästä koskaan eroon. Erilaiset huhut alkavat kiinnostaa.

"They upon some sunlit day. / They figure there's no need for you to stay. / They're pretty sure you can't be cured so they send you on your merry way."

Paranemisprosessissa paranemisesta kertovat tohtorit. Tässä mielenterveyden sosiaalinen luonne suorastaan korostuu. Townesin kohdata saadaan tulkintaan olennainen vääntö. Hänellä oli bipolaarinen mielialahäiriö. Se selittää miksi hänet heitetään sisään masentuneena ja kun maniavaihe iskee, ei tilannetta tuohon aikaan nähty enää "kriittisenä". Itselle vaarallinen oire on poissa. Ja kun tautia ei voi parantaa, voidaan potilaskin päästää parantumattomana vapauteen.

"You hit the pavement, hang around, nobody's on the outside to be found. / You're just tryin' to stay above the ground. / You start to thinkin', what's the use? / The sanitarium blues."

Ulkona mielisairauden sosiaalinen luonne korostuu yksinäisyyden kautta. Kun ollaan eristyksissä, on yhteydet katkenneet. Ja lisäksi jos on "hullu", on ajatuksesta tiettyä kiusaa ja harmia ihmisille. Ja moni ei ole tälläiseen vaivaan halukas. Siksi helposti ajaudutaan yksinäisyytee, jäädään yksinäisyyteen tai jätetään yksinäisyyteen.

Kaiken kaikkiaan Potilas käy läpi erikoisen myllyn, jossa asioista päätetään paljolti hänen ulkopuoleltaan. Vapautumisensakin jälkeen potilas miettii asiaa itsensä kautta, eikä tilanne näytä järkevältä. Ehkä tilanne muuttuu jos mielenterveyden sosiaalinen puoli ymmärretään. Potilas esitetään usein korostetusti juuri avun kohteena, pelastettavana. Ehkä olisi hyvä tämän lisäksi muistaa että joskus yhteisö määrittelee sen, ketkä on pelastettava.

Ei kommentteja: