Näytetään tekstit, joissa on tunniste metahuumori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metahuumori. Näytä kaikki tekstit
perjantai 26. elokuuta 2016
Placebo
Jos kaikki lääkkeet vertaistestataan kaksoissokkokokeilla placeboon niin miten tiedetään mikä on placeboa? Oletetaan vaan että ei tehoa mitenkään? Entä jos kaikessa "mielen voima aineesta" -tilanteessa on kyse siitä että kalkkitabletit vaan ovat laajakirjoisen haitallisia? Pitäisikö minun lopettaa niiden syöminen? Näinkö Big Pharma huijaa minuakin?
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Heraldinen hyvä maku ja järkevyys
Joskus ihminen ei voi tehdä muuta kuin ihastua vastaan tulevasta hyvästä mausta. Hyvä maku tuottaa esteettistä iloa ja rakentaa yhteyden ihmisten välille. Esimerkiksi mitä muuta voi ihminen tehdä kuin mennä Lontoon luonnonhistoriallisen museon aidalle ja ihastella brittiläistä hyvää makua? Kun aihe, kompositio, aihe, materiaalin käsittely, aihe muotoilu ovat juuri kuten pitää. Ja aihekin on sopiva.
Suomessa vastaavaa ihastusta voi löytää vaikkapa vaakunoita katsellen. Suomen vaakunoissa onkin yleensä ottaen mielenkiintoisia heralisia eläimiä.
Katsotaan vaikkapa Laihian vaakunaa. Siinä on vihreällä pohjalla hopeaorava syömässä kultakäpyä. Tämä on taatusti jokaisen jalometalleja ja varakkuutta, hyvää luonnonläheistä tervehenkisyyttä ja käpyjen ja pettuleivän syömistä rakastavan säästäväisyyshenkisen suomalaisen mieleen. Tosin koska kyse on Laihiasta on mahdollista että kävyn sijasta orava nauttiikin laihian erikoisesta, äärimmilleen venytetystä pennistä.
Voidaan tietysti katsoa myös Noormarkun vaakunaa. Siinäkin mainio heraldinen eläin istuu alasimella. Orava ei ole kultaa vaan punainen., eikä se pidä käsissään mitään. Se näyttääkin heristävältä punaiselta oravalta. Sellaiselta joka sopisi johonki vanhahtavaan tietokonepeliin loppuviholliseksi tai jostain peliteknisestä syystä raivostuneeksi viholliseksi. Tämän aggressiivisen miehen mieleen olevan vaakunan suunnittelija on sama kuin Laihiallakin, eli Ahti Ahmar. Tämä varmistanee ainakin sitä, että tällä miehellä oli hyvä maku. Tässä vaakunassa on vain yksi vika. Noormarkku liittyi Poriin, joten sillä on ollut vuodesta 2009 lähtien Porin vaakuna. Ja kuvitteellinen salapoliisi Jussi Vareshan se sanoi kaiken oleellisen aiheesta. "Mikä vittu teitä porilaisia oikeen vaivaa?" Kun vaihtaa pois tämänlaisesta vaakunasta, samaa on pakko kysyä myös noormarkkulaisista. Tämä yhteys selittäneekin osansa kuntafuusioiden ihmeistä.
Kauniaisten vaakunassakin on hyvää makua. Siinä Gran -kuuseen viittaavaa käpyä on ahmaamassa jonkinlainen kultainen orava, joka on kenties syntynyt bättre folkiin hopealusikka suussa. Vaakunan sininen väri symbolisoi ns. ankkalammikkoa jossa Orava ilmeisesti ui. Kuvassa on lisäksi ruusukkeita jotka virallisesti symbolisoivat paikan huvila -alueita, mutta jotka kuitenkin tuovat mieleen ns. "kapteenin natsat", joiden saamisessa ainakaan haitaksi ei ole jos on nepotistisesti esimerkiksi sopivia sukulaisuussuhteita. Vaakunan suunnitteli Ahto Numminen, luultavasti osoittaakseen että hyvä maku ei ole Ahti Ahmarin yksinoikeus.
Kaikki huipentuu odotettuun Oravaisten vaakunaan. Tämä ei liene yllätys. Tästä vaakunasta voi sanoa vain yhden asian. Mitä. Vittua. Mihin hävisi hyvä maku? Mihin hävisi vaakunaeläin joka tässä kohden vieläpä oikeasti jotekin liittyisi paikkaan eikä olisi varsin keinotekoinen - pelkästään eettisistä ja esteettisistä syistä valittu - selityksineen varsin itsetarkoituksellisesti ja keinotekoisesti päällelliimattu aihe? Analyysin ydin on edelleen "Mitä vittua?"
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Avoin kirje kaikille avointen kirjeiden kirjoittajille
Oikein hyvää vuorokaudenaikaa jona satut törmäämään tähän tekstiin.
(Ei tosin siksi että olet kokemassa sitä vaan koska toivon mukaan itse elän kyseistä aikaa joten toivon ihan itsekkäistä syistä että se on mukiinmenevä.)
Olen pahoillani että löysit tämän kirjeen netistä sen sijaan että olisin lähettänyt sen vaikkapa postissa kotiisi jotta olisit voinut tutustua siihen rauhassa. Mutta koska olen kokenut vuoksesi niin paljon, ja olen ihmisenä vastuuton heikko paskiainen en voinut hoitaa asiaa herrasmiesmäisesti kasvoista kasvoihin. Voisin pyytää anteeksi, mutta en ole pahoillani. Sillä pesäero ja tämän kirjeen negatiivinen sävy ovat täysin oikeutettuja. Muun sanominen olisi vähän kuin sanoisi erotessa että "Se ei johtunut sinusta, se johtui minusta". On ilmiselvää että se on kohteliasta, mutta se ei myöskään ole totta. Ikinä. En voi täsmentää sinulle juuri enempää seuraavaa. Tämä on ehdottomasti sinusta.
Suosimasi konsepti, Avoin kirje, on hieno keksintö. Valitettavasti tapasi käyttää sitä ei vain käytännössä aja niitä asioita joissa siihen ihastuin teoreettisena konseptina. Tässä suhteessa sinä olet minulle hieman kuten ne nettitreffit joissa luvataan 20 vuotiasta DD -kuppien silikoniblondia jotka sitten treffeillä paljastuvat 10 -vuotiaiksi pojiksi jotka ottavat sinusta videota ja laittavat sen nolosti nimetylle YouTube -sivustolleen jossa kaikki voivat nauraa tyypeille jotka eivät saa ketään ja jotka ovat niin epätoivoisia että etsivät kumppania internetistä. Ja kyllä. Sinä, hyvä avointen kirjeiden kirjoittaja teet tavallaan juuri tätä. Olet säälittävä ja epätoivoinen ihminen joka etsii kumppania internetistä. Kykenen näin ollen samastumaan. Tosin sillä erolla että minä sentään käyn niillä treffeillä. Kenties epäonnistuvilla ja YouTubeen päätyvillä treffeillä. Mutta treffeillä yhtä kaikki.
Sillä tapasi käyttää "avoimia kirjeitä" ei ole kommunikaatiota. Sen kauniina ideanahan olisi se, että se toimisi kirjeenä jossa kuka tahansa henkilö jolla on tärkeä kysymys johon ei saada vastausta tai kelpo kikka jolla voisi parantaa maailmaa voi saada yhteyttä ihmiseen jonka hallussa tämä kysymys ja tieto voisi valistaa yhteisöä oleellisesti ja kiinnostavasti tai parantaa yhteiskuntaamme. Avoin kirje tarjoaa kommunikaatiotavan jossa kirjeen saaja pystyy vastaamaan julkisesti usealle ihmiselle kerrasta. Niin että ei tarvitse vastata vaikka useisiin kirjeisiin aiheesta. Näin yksilön ruohonjuuritasollakin saamalle asialle saadaan näkyvyyttä ja samoihin kysymyksiin ei tarvitse vastata kerran toisensa jälkeen. Mutta sinä hyvä avoimien kirjeiden ystävä. Käsissäsä tämä kaunis ideaali on muuttunut käytännössä joksikin jolla haetaan julkisuutta sellaisille herjauksille ja loukkauksille joita varten on kehitetty kirjesalaisuuden kaltaisia konsepteja.
Ja Sinähyvä paha avoimen kirjeen kirjoittaja ; Kirjesalaisuus näyttää olevan konsepti jonka olet sekä ymmärtänyt että et ole ymmärtänyt. Ja olet tehnyt tämän varsin kammottavalla tavalla. Kirjesalaisuuden ideahan on suojata kirjeen vastaanottajaa. Saamansa kirjeen voi vuotaa julkisuuteen, jotta voi puolustautua ilkeyksiltä. Ja sen voi jättää julkaisematta jos se on hankalaa. Avointen kirjeiden kirjoittamista käytetään usein lähinnä sen vuoksi että tämä kirjesalaisuuden tuoma suoja nähdään inhottavana esteenä omalle huomiohuoraamiselle. Olet siis oivaltanut että kirjesalaisuus ei aja agendaasi ja avoin kirje on keino kiertää tämä siitä huolimatta että olisi eettisempää etä sitä ei kierrettäisi. Tämä tekee sinusta, avoimen kirjeen kirjoittelijasta, melkoisen vastenmielisen olennon.
Sinä muistat kertoa että maailma muuttuu. Korostat, että avoimen kirjeen konseptin tulee muuttua mukana ja kun viestintäteknologia kehittyy, ruohonjuuritason vaikutus tehostuu hienosti. Tosiasia onkin että maailma on muuttunut ja potentiaalisesti se olisi jopa tehostusta vanhaan avoimen kirjeen ideaaliin. Käytössäsi avoimen kirjeen käyttäminen onkin muuttunut, ja ottanut teknologian edut hyödykseen maksimaalisesti. Mutta muutos on ollut pahempaan suuntaan. Näyttääkin että teknologian kehityksestä olet osannut raapia kaikki heikentävät ja huonontavat piirteet ja hylätä ne edut. "Minimoidaanko hyödyt vai maksimoidaanko haitta" ei ole kovin tehokas, mutta se ilmeisesti miellyttää Sinua.
Nykyään tilanne avoimien kirjeiden kohdalla onkin muuttunut sähäköityneeksi. Sinun perusideanasi on se, että aivan minkä tahansa ideologisen blogauksen nimeäminen "avoimeksi kirjeeksi" erottaisi sen jotenkin kaikesta muusta siitä ranttaamisesta ja henkilöä vastaan hyökkäämisestä jota netti on joka tapauksessa pullollaan. Sanapari muuttaa sen ikään kuin tärkeämmäksi viestiksi johon olisi jopa jonkinlainen velvollisuus vastata. Asiaa pahentaa se, että tekniseti nämä eivät ole mitään "avoimia kirjeitä" vaan ne ovat netin syöverehin vuodettuja kirjoituksia joiden olemassaolosta ei jakseta ilmoittaa "avoimen kirjeen" kohteelle.
Pahinta on se, että monesti joku muukin kuin sinä tekee avointa kirjettä jossa on oleellisesti samoja kysymyksiä. Olette hengenheimolaisia ja näytätte silmiini samalta. Mieleenne ei näytä kuitenkaan tulevan sellaisia konsepteja kuin yhteistyö. (Ja mahdollisesti kielenhuolto ja se että kirjeet olisivat esimerkiksi retorisesti laadukasta ja sisällöltään mielenkiintoista luettavaa.) ; Käytännössä avoimien kirjeiden saajana oleminen on varmistettava toistuvalla googlella tehdyksi salapoliisiksi jossa huomaa olevansa pian suossa jossa koko elämä on muuttunut eri paikkoihin vuodettuihin mitä ihmeellisempiin ja aivottomimpiin kysymyksiin ja syytöksiin vastaamiseksi. (Vaadit mina vastaamaan suoraan että olenko vapaamuurari? Uskotko jos sanon että "en"? Arvasin että et.)
Näyttäkin siltä että sinä olet ymmrätänyt että avoin kirje siinä muodossa jossa sitä käytät Ei Ole Mikään Kirje. Se on jotain johon et halu vastausta. Suurin osa avointen kirjeiden tekijöistä uskoo laillasi että mitään vastausta ei tule. Ja tämä on se syy miksi "avoin kirje" kirjoitetaan in first place. Henkenä on se, että vastaamattomuus tarkoittaa sitä että avoimen kirjeen saaja "ei uskaltanut vastata haasteeseen". Ja näin tämä määritetään sinun eli avoimen kirjeen kirjoittajan voitoksi. Ja näin hiljaisuus tarkoittaa sitä että vuotamasi epäilykset ja moitteet ovat jotenkin relevantteja. Ja kyllä. Kysymys avoimissa kirjeissänne on aina moittimista. Sillä jostain syystä sävynne on positiivinen - tai edes informaatiohakuinen. Kyselet niissä aina henkilökohtaisia tai syytät ja haukut jostain. Ja voitat kun sinulle ei vastata. Tämä on toki melko irrelevantti voitto koska Ketään. Ei. Kiinnosta.
Minä - ja luultavasti jaan tunteen monen muun kanssa - en vain jaksa vihailevaa kateutta ja ilmiselvää huomiohakuisuuttasi. Koet olevasi tapahtumien keskiössä. Mutta olet niitä ihmisiä jotka tunnetaan bensa-asemakulttuurissa varsin hyvin. Ne "sosiaaliset" ihmiset jotka ovat oikeasti niin yksinäisiä että puhuvat aivan kenelle tahansa joka kuuntelee ja jotka pitävät itseään tämän vuoksi sosiaalisesti aktiivisina. Niitä ihmisiä, jotka sitten näissä keskusteluissaan kertovat siitä miten heillä on kontakteja moniin ihmisiin. Tarkalleen ottaen nämä kontaktit voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin ;
1: Niihin ihmisiin jota he ovat häiriköineet bensa-asemalla ja joita nämä pitävät siksi ystävinään. Siis vaikka nämä ihmiset ovat vain ystävällisiä eivätkä halua olla töykeitä kun tajuavat miten säälittävä toinen ihminen on.
2: Niihin ihmisiin joille nämä ihmiset ovat lähettäneet fanipostia. Ja jotka siksi ovat kontaktissa. Tämä on omituista, mutta oikeasti - eihän tämä eroa laadullisesti siitä bensa-asemalla tapahtuvasta häiriköinnistä. Se on samaa "sosiaalisuutta" paperimuodossa.
3: Niihin ihmisiin joille he ovat lähettäneet avoimia kirjeitä. Nämä ovat vihollisia, mutta ollakseen merkittävä ihmisellä täytyy olla vihollinen joka on tietoinen tästä. Tosin tässä on vain se ongelma että avoimien kirjeiden saajat harvemmin edes jaksavat muistaa saamiaan "avoimia kirjeitä". Ja jos paperikirjeiden aikana tilanne oli paha, on tilanne sähköpostiviestinnän - saati pelkän puskaiseen blogiin laitettuun "avoimeen kirjeeseen" - kohdalla pahempi. Roskapostisuodatin, klikkaamattomuus ja se että se blogi ei kiinnosta ketään ovat vahvoja esteitä joiden vuoksi mitään tietoa lähettäjästä ei koskaan rekisteröidy "avoimen kirjeen" saajalle.
Huvittavinta asiassa on tietysti se, että usein "avoimen kirjeen" konseptia käytetään jotta saataisiiin mielenkiintoa omalle viestille. Ja näin esimerkiksi blogiin saataisiin lisää lukijoita. Mutta ei. Oikeasti "avoimet kirjeet" ovat keskimääräistä blogausta vaativampia, kovempia ja inhottavampia myös lukijoille. Ne eivät ole vietintää ja asioiden puimista avoimesti, vaan ainoastaan puskasta huutelua ja ranttaamista. Se voi olla mukavaakin luettavaa, mutta kokemukseni mukaan ärhentely ja sekoilu ja raivopäisyys kiinnostavat kun niitä ei kohdisteta avoimina kirjeinä. Silloin ihmiset ottavat ne joko vitseinä tai sitten kirjoittajan kusipäisyytenä. "Avoin kirje" konseptina etäännyttää, koska siinä ei ole huumoriarvoa ja kusipäisyys projisoidaan kirjeen saajalle. (Saajalle, joka ei tietysti oikeasti saa mitään koska "avoimien kirjeiden" kijoittajat ovat laiskoja puskasta huutelijoita eivätkä yleensä muista lähettää sitä oikeaa kirjettä sille kohteelle.)
Ihmiset sietävät mielipuolisuutta yllättävän hyvin - tälläkin blogilla on enemmän lukijoita kuin lukijat uskaltavat tunnustaa tai ihmisiin positiivisesti suhtautuva nämä järkeviksi olettaen haluaisi uskoa - mutta avoin kirje on konseptina melko sairas. Sinä ja hengenheimolaiset olette kirjoittaneet netin pullolleen "Avoimia kirjeitä". Ja suurin osa niistä ovat loukkaavia. Ja vielä useampi aivan idioottimaisia. Sinä hyvä "avoimen kirjeen kirjoittaja". Sinä et ole mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle. Sinulla ei ole mitään näkemystä, ja tiedän että tämä sekä yllättää että loukkaa sinua, sillä oletat olevasi ainutlaatuinen ja ainut jolla on minkäänlainen näkemys. Suoraan sanoen sinä olet paskainen mediapeliä pelaava syöpäläinen. Jos Jumala olisi olemassa ja hyvä, hän todennäköisesti tunkisi maahan asti sen Monty Pythonista tutun jalkansa ja tallaisi sinut mutaan, josta olet tullut ja jonne olet jälleen palaava. Tätä ei tapahdu ja se haastaa hitusen uskoani. Mutta ei riittävästi, sillä tiedostan yhden asian ; Jumalalla on ilmeisesti jotain muuta, mahdollisesti tärkeämpää, tekemistä. Ymmärrän tämän, sillä et ole kovin kiinnostava tahi relevantti.
Kirjeen lopussa kuuluisi toivottaa jotain. En voi toivottaa teille "kaikkea parasta" tai mitään sellaista. Minä kuitenkin toivotan sinulle "pikaista paranemista". Tai sitten lähetän omaisilleni "osanottoni" - samanaikaisesti nykytilan pessimismin tiedostaen että toiveikkaasti tulevaisuutta ja sen tarjoamaa väistämätöntä muutosta odottaen.
Epäyst. terv. Tuomo ja kumpp.
PS. Tekisin tästä "addressin", mutta se olisi liian kusipäistä jopa Sinua kohtaan.
(Ei tosin siksi että olet kokemassa sitä vaan koska toivon mukaan itse elän kyseistä aikaa joten toivon ihan itsekkäistä syistä että se on mukiinmenevä.)
Olen pahoillani että löysit tämän kirjeen netistä sen sijaan että olisin lähettänyt sen vaikkapa postissa kotiisi jotta olisit voinut tutustua siihen rauhassa. Mutta koska olen kokenut vuoksesi niin paljon, ja olen ihmisenä vastuuton heikko paskiainen en voinut hoitaa asiaa herrasmiesmäisesti kasvoista kasvoihin. Voisin pyytää anteeksi, mutta en ole pahoillani. Sillä pesäero ja tämän kirjeen negatiivinen sävy ovat täysin oikeutettuja. Muun sanominen olisi vähän kuin sanoisi erotessa että "Se ei johtunut sinusta, se johtui minusta". On ilmiselvää että se on kohteliasta, mutta se ei myöskään ole totta. Ikinä. En voi täsmentää sinulle juuri enempää seuraavaa. Tämä on ehdottomasti sinusta.
Suosimasi konsepti, Avoin kirje, on hieno keksintö. Valitettavasti tapasi käyttää sitä ei vain käytännössä aja niitä asioita joissa siihen ihastuin teoreettisena konseptina. Tässä suhteessa sinä olet minulle hieman kuten ne nettitreffit joissa luvataan 20 vuotiasta DD -kuppien silikoniblondia jotka sitten treffeillä paljastuvat 10 -vuotiaiksi pojiksi jotka ottavat sinusta videota ja laittavat sen nolosti nimetylle YouTube -sivustolleen jossa kaikki voivat nauraa tyypeille jotka eivät saa ketään ja jotka ovat niin epätoivoisia että etsivät kumppania internetistä. Ja kyllä. Sinä, hyvä avointen kirjeiden kirjoittaja teet tavallaan juuri tätä. Olet säälittävä ja epätoivoinen ihminen joka etsii kumppania internetistä. Kykenen näin ollen samastumaan. Tosin sillä erolla että minä sentään käyn niillä treffeillä. Kenties epäonnistuvilla ja YouTubeen päätyvillä treffeillä. Mutta treffeillä yhtä kaikki.
Sillä tapasi käyttää "avoimia kirjeitä" ei ole kommunikaatiota. Sen kauniina ideanahan olisi se, että se toimisi kirjeenä jossa kuka tahansa henkilö jolla on tärkeä kysymys johon ei saada vastausta tai kelpo kikka jolla voisi parantaa maailmaa voi saada yhteyttä ihmiseen jonka hallussa tämä kysymys ja tieto voisi valistaa yhteisöä oleellisesti ja kiinnostavasti tai parantaa yhteiskuntaamme. Avoin kirje tarjoaa kommunikaatiotavan jossa kirjeen saaja pystyy vastaamaan julkisesti usealle ihmiselle kerrasta. Niin että ei tarvitse vastata vaikka useisiin kirjeisiin aiheesta. Näin yksilön ruohonjuuritasollakin saamalle asialle saadaan näkyvyyttä ja samoihin kysymyksiin ei tarvitse vastata kerran toisensa jälkeen. Mutta sinä hyvä avoimien kirjeiden ystävä. Käsissäsä tämä kaunis ideaali on muuttunut käytännössä joksikin jolla haetaan julkisuutta sellaisille herjauksille ja loukkauksille joita varten on kehitetty kirjesalaisuuden kaltaisia konsepteja.
Ja Sinä
Sinä muistat kertoa että maailma muuttuu. Korostat, että avoimen kirjeen konseptin tulee muuttua mukana ja kun viestintäteknologia kehittyy, ruohonjuuritason vaikutus tehostuu hienosti. Tosiasia onkin että maailma on muuttunut ja potentiaalisesti se olisi jopa tehostusta vanhaan avoimen kirjeen ideaaliin. Käytössäsi avoimen kirjeen käyttäminen onkin muuttunut, ja ottanut teknologian edut hyödykseen maksimaalisesti. Mutta muutos on ollut pahempaan suuntaan. Näyttääkin että teknologian kehityksestä olet osannut raapia kaikki heikentävät ja huonontavat piirteet ja hylätä ne edut. "Minimoidaanko hyödyt vai maksimoidaanko haitta" ei ole kovin tehokas, mutta se ilmeisesti miellyttää Sinua.
Nykyään tilanne avoimien kirjeiden kohdalla onkin muuttunut sähäköityneeksi. Sinun perusideanasi on se, että aivan minkä tahansa ideologisen blogauksen nimeäminen "avoimeksi kirjeeksi" erottaisi sen jotenkin kaikesta muusta siitä ranttaamisesta ja henkilöä vastaan hyökkäämisestä jota netti on joka tapauksessa pullollaan. Sanapari muuttaa sen ikään kuin tärkeämmäksi viestiksi johon olisi jopa jonkinlainen velvollisuus vastata. Asiaa pahentaa se, että tekniseti nämä eivät ole mitään "avoimia kirjeitä" vaan ne ovat netin syöverehin vuodettuja kirjoituksia joiden olemassaolosta ei jakseta ilmoittaa "avoimen kirjeen" kohteelle.
Pahinta on se, että monesti joku muukin kuin sinä tekee avointa kirjettä jossa on oleellisesti samoja kysymyksiä. Olette hengenheimolaisia ja näytätte silmiini samalta. Mieleenne ei näytä kuitenkaan tulevan sellaisia konsepteja kuin yhteistyö. (Ja mahdollisesti kielenhuolto ja se että kirjeet olisivat esimerkiksi retorisesti laadukasta ja sisällöltään mielenkiintoista luettavaa.) ; Käytännössä avoimien kirjeiden saajana oleminen on varmistettava toistuvalla googlella tehdyksi salapoliisiksi jossa huomaa olevansa pian suossa jossa koko elämä on muuttunut eri paikkoihin vuodettuihin mitä ihmeellisempiin ja aivottomimpiin kysymyksiin ja syytöksiin vastaamiseksi. (Vaadit mina vastaamaan suoraan että olenko vapaamuurari? Uskotko jos sanon että "en"? Arvasin että et.)
Näyttäkin siltä että sinä olet ymmrätänyt että avoin kirje siinä muodossa jossa sitä käytät Ei Ole Mikään Kirje. Se on jotain johon et halu vastausta. Suurin osa avointen kirjeiden tekijöistä uskoo laillasi että mitään vastausta ei tule. Ja tämä on se syy miksi "avoin kirje" kirjoitetaan in first place. Henkenä on se, että vastaamattomuus tarkoittaa sitä että avoimen kirjeen saaja "ei uskaltanut vastata haasteeseen". Ja näin tämä määritetään sinun eli avoimen kirjeen kirjoittajan voitoksi. Ja näin hiljaisuus tarkoittaa sitä että vuotamasi epäilykset ja moitteet ovat jotenkin relevantteja. Ja kyllä. Kysymys avoimissa kirjeissänne on aina moittimista. Sillä jostain syystä sävynne on positiivinen - tai edes informaatiohakuinen. Kyselet niissä aina henkilökohtaisia tai syytät ja haukut jostain. Ja voitat kun sinulle ei vastata. Tämä on toki melko irrelevantti voitto koska Ketään. Ei. Kiinnosta.
Minä - ja luultavasti jaan tunteen monen muun kanssa - en vain jaksa vihailevaa kateutta ja ilmiselvää huomiohakuisuuttasi. Koet olevasi tapahtumien keskiössä. Mutta olet niitä ihmisiä jotka tunnetaan bensa-asemakulttuurissa varsin hyvin. Ne "sosiaaliset" ihmiset jotka ovat oikeasti niin yksinäisiä että puhuvat aivan kenelle tahansa joka kuuntelee ja jotka pitävät itseään tämän vuoksi sosiaalisesti aktiivisina. Niitä ihmisiä, jotka sitten näissä keskusteluissaan kertovat siitä miten heillä on kontakteja moniin ihmisiin. Tarkalleen ottaen nämä kontaktit voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin ;
1: Niihin ihmisiin jota he ovat häiriköineet bensa-asemalla ja joita nämä pitävät siksi ystävinään. Siis vaikka nämä ihmiset ovat vain ystävällisiä eivätkä halua olla töykeitä kun tajuavat miten säälittävä toinen ihminen on.
2: Niihin ihmisiin joille nämä ihmiset ovat lähettäneet fanipostia. Ja jotka siksi ovat kontaktissa. Tämä on omituista, mutta oikeasti - eihän tämä eroa laadullisesti siitä bensa-asemalla tapahtuvasta häiriköinnistä. Se on samaa "sosiaalisuutta" paperimuodossa.
3: Niihin ihmisiin joille he ovat lähettäneet avoimia kirjeitä. Nämä ovat vihollisia, mutta ollakseen merkittävä ihmisellä täytyy olla vihollinen joka on tietoinen tästä. Tosin tässä on vain se ongelma että avoimien kirjeiden saajat harvemmin edes jaksavat muistaa saamiaan "avoimia kirjeitä". Ja jos paperikirjeiden aikana tilanne oli paha, on tilanne sähköpostiviestinnän - saati pelkän puskaiseen blogiin laitettuun "avoimeen kirjeeseen" - kohdalla pahempi. Roskapostisuodatin, klikkaamattomuus ja se että se blogi ei kiinnosta ketään ovat vahvoja esteitä joiden vuoksi mitään tietoa lähettäjästä ei koskaan rekisteröidy "avoimen kirjeen" saajalle.
Huvittavinta asiassa on tietysti se, että usein "avoimen kirjeen" konseptia käytetään jotta saataisiiin mielenkiintoa omalle viestille. Ja näin esimerkiksi blogiin saataisiin lisää lukijoita. Mutta ei. Oikeasti "avoimet kirjeet" ovat keskimääräistä blogausta vaativampia, kovempia ja inhottavampia myös lukijoille. Ne eivät ole vietintää ja asioiden puimista avoimesti, vaan ainoastaan puskasta huutelua ja ranttaamista. Se voi olla mukavaakin luettavaa, mutta kokemukseni mukaan ärhentely ja sekoilu ja raivopäisyys kiinnostavat kun niitä ei kohdisteta avoimina kirjeinä. Silloin ihmiset ottavat ne joko vitseinä tai sitten kirjoittajan kusipäisyytenä. "Avoin kirje" konseptina etäännyttää, koska siinä ei ole huumoriarvoa ja kusipäisyys projisoidaan kirjeen saajalle. (Saajalle, joka ei tietysti oikeasti saa mitään koska "avoimien kirjeiden" kijoittajat ovat laiskoja puskasta huutelijoita eivätkä yleensä muista lähettää sitä oikeaa kirjettä sille kohteelle.)
Ihmiset sietävät mielipuolisuutta yllättävän hyvin - tälläkin blogilla on enemmän lukijoita kuin lukijat uskaltavat tunnustaa tai ihmisiin positiivisesti suhtautuva nämä järkeviksi olettaen haluaisi uskoa - mutta avoin kirje on konseptina melko sairas. Sinä ja hengenheimolaiset olette kirjoittaneet netin pullolleen "Avoimia kirjeitä". Ja suurin osa niistä ovat loukkaavia. Ja vielä useampi aivan idioottimaisia. Sinä hyvä "avoimen kirjeen kirjoittaja". Sinä et ole mikään Jumalan lahja ihmiskunnalle. Sinulla ei ole mitään näkemystä, ja tiedän että tämä sekä yllättää että loukkaa sinua, sillä oletat olevasi ainutlaatuinen ja ainut jolla on minkäänlainen näkemys. Suoraan sanoen sinä olet paskainen mediapeliä pelaava syöpäläinen. Jos Jumala olisi olemassa ja hyvä, hän todennäköisesti tunkisi maahan asti sen Monty Pythonista tutun jalkansa ja tallaisi sinut mutaan, josta olet tullut ja jonne olet jälleen palaava. Tätä ei tapahdu ja se haastaa hitusen uskoani. Mutta ei riittävästi, sillä tiedostan yhden asian ; Jumalalla on ilmeisesti jotain muuta, mahdollisesti tärkeämpää, tekemistä. Ymmärrän tämän, sillä et ole kovin kiinnostava tahi relevantti.
Kirjeen lopussa kuuluisi toivottaa jotain. En voi toivottaa teille "kaikkea parasta" tai mitään sellaista. Minä kuitenkin toivotan sinulle "pikaista paranemista". Tai sitten lähetän omaisilleni "osanottoni" - samanaikaisesti nykytilan pessimismin tiedostaen että toiveikkaasti tulevaisuutta ja sen tarjoamaa väistämätöntä muutosta odottaen.
Epäyst. terv. Tuomo ja kumpp.
PS. Tekisin tästä "addressin", mutta se olisi liian kusipäistä jopa Sinua kohtaan.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Ja jotain sinistä.
Pirkka-Pekka Petelius on esittänyt että huumorintaju on melko yleinen asia, joka ei välttämättä vaadi harjoittelua. Mutta huumorin keksimisen taito on hyvinkin harvinaista ja harjoittelua vaativampaa.Huumorilla ei näytä olevan mitään erityistä ja tarkkaan rajattua muotoa, ja hauskuuttajalla on vain oltava jonkinlainen näkemys siitä mikä on hauskaa. Hänen omat yritelmänsä olivat johtaneet esimerkiksi siitä että siinä missä koulunäytelmään oltiin laitettu vuorosana "mennään piiloon tuon pensaan taa", hän oli lausunut jotain sen suuntaista että "mennään piiloon tuon pahvilavasteen taa". Vaikeuden kautta selittyy esimerkiksi "alivaltiosihteereiden" esittämä hauskuuden määritelmä: "Hauskaa on sellainen jossa on hauskoja kohtia." Lause on ympäripyöreä mutta tarkempi kuvaus olisi typistetty versio, vain osa huumorista. Sitäpaitsi tuossa muodossa määritelmä on aika hauska itsessään ja sopii siksi kohteelleen.
Huumori ei kuitenkaan ole aivan mitä tahansa.
Eettisellä tasolla huumoria on jaoteltu sen rakentavuuden kautta esimerkiksi seuraavalla kolmikannalla:
1: Halpaa huumoria on valtaakäyttävä naureskelu, jossa jotain tahoa mollataan ja tehdään ylemmyydentunnon kautta naurettavaksi.
2: Itseironisessa huumorissa terä kohdistetaan itseen, mutta koska itseen ikään kuin automaattisesti kohdistetaan myös rakkautta, on tuhoisuus vähemmän pahaa.
3: Rakentavassa huumorissa kerrotaan ikään kuin opettavaisia selviytymiskertomuksia joilla annetaan voimavaroja.
Yllä oleva ei kuitenkaan määrittele huumoria, vaan ikään kuin luokittelee olemassaolevaa huumoria erilaisiin luokkiin. Kaikki vallankäyttö ei ole huumoria, mutta osa valtaakäyttävästä keinoista ovat humoristisia.
Eri päistä.
Tavallaan huumoria pitää lähestyä ääripäiden kautta. Usein se, millä huumori rakennetaan pitää sisällään sen, että sen vastakohdatkin ovat huumorinrakentamiskeinoja:
1: Charles Chaplinin elokuvien hauskuus perustui usein surrealismiin. Tapahtuu jotain outoa, ja tämä ikään kuin huvittaa nimen omaan siinä olevan yllätysmomentin kautta. Kuitenkin myös stereotypiat ovat hyvin usein huumorin lähteenä.
2: Markus Kajo taas on eräässä haastattelussa kertonut että huumoria voidaan tehdä siten että osa huumorista rakentuu toiston varaan. Eli otetaan jokin asia, venytetään sen käsittelyä ja liioitellaan sitä. Ja jos se ei vielä tämän jälkeen ole hauskaa, niin toistetaan se. Useissa sketsisarjoissa syntyykin tälläisiä toistohokemia, joiden hauskuutta ei ole välttämättä aluksi tajunnut ollenkaan. Toisaalta osa huumorista perustuu tiivistämiseen, jossa asia kerrotaan äärimmäisen tiiviisti.
3: Huumori voi olla toiminnallista. Esimerkiksi mykkäelokuvissa huumori perustui usein jopa väkivaltaiseen ja makaaberiin slapstickiin. Niissä ei ollut kieltä lainkaan. Toisaalta esimerkiksi sanaleikit perustuvat tyystin kielelliseen leikittelyyn ilman esiintyjän fyysistä ilmaisua, näissä ei ole välttämättä sen kummempaa oivallusta kuin että sama kirjoitusmuoto on toisenkin sanan kirjoitusmuoto.
4: Usein sanaleikeissä ei ole mitään ideologiaa taustalla. Mutta usein huumoriin - sanaleikkeihinkin - kuitenkin lisätään jotain tabuja rikkovaa tai makaaberia. Tabujen rikkominen taas synnyttää usein jonkinasteista mustaa huumoria. Ja se voi joskus jopa lietsoa halveksuntaa, toimia ikään kuin ideologisena taisteluaseena.
5: Jopa nauramisen suhde huumoriin on yllättävän vaikea. Osa huumorityypeistä vaatii selvästi naurua. Etenkin vitsi joka ei naurata ketään lakkaa olemasta vitsi. Toisaalta esimerkiksi Sulevi Peltola pitää hyvinkin melankolisesta huumorista. Ja ulkomailta löytyvä humoristi Charles Chaplinkin on esittänyt että onnistunut murhenäytelmä on humoristista.
6: Hauskuus on huumorin ominaisuus, mutta tämä itse voi olla hyvinkin aikaan sidottu : "Unkuri" kertoo satiirin ja parodian lyhytaikaisuudesta "satiiri ja parodia ovat köyhiä lajityyppejä siinä mielessä, että ne jäävät useimmiten kiinni pilkkansa kohteisiin ja vanhenevat ja kuolevat niiden myötä." Toki hänkin myöntää että on ikuista ja yleisinhimillistä typeryyttä, joka tuottaa pysyvän parodioinnin kohteen. Tosin itse en yhdistä ajankohtaisuutta "köyhyyteen", vaan enemmänkin "viihdearvon lyhyeen elinkaareen". Oma ihannesatiirini muuttaisi maailmaa, olisi vaikutusvaltainen, ja tämänlainen ehdottomasti tuhoutuisi kohteensa mukana.
Itse kuitenkin uskallan lähestyä asiaa tarjoamalla huumorinrakentamiseen eräänlaisen kaavan. Itse asiassa olen jopa pistänyt tämän aikaa sitten näkysälle. Se perustuu siihen että huumori syntyy samaan tapaan kuin perinteisen häätavan mukaan syntyy morsiuspuku "Jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä". Tätä kautta hyvässä vitsissä on tuttua, uutta, interkontekstuaalisuutta ja ripaus melankoliaa tai Sipuran halajamaa "sinistä ajattelua" eli "lapsenomaisia maailmanpohdintoja, joissa ei ole mitään pahaa" täydentää kokonaisuuden.
1: Tosin omalla kohdallani huumorintajuni on paikoin varsin karkea. Esimerkiksi metahuumori, eli vitseistä tai vitsinkerronnasta tehty vitsi iskee aika helposti kuin miljoona volttia. Samoin kuin kaikki neljännen seinän rikkomiset - kuten Pirkka-Pekka Peteliuksen pahvilavastekommentti. Tässä mielessä huumorintajuni vääntää esimerkiksi postmodernista filosofiasta kasan vitsejä. Tosin koska halpamainen puoliskoni naureskelee myös pseudotieteille, ei ole väliksi onko pseudotieteilijä tosissaan vai ei jotta se olisi minulle huumoria. Myös kaikki "parodiahorisonttiin ajautunut" on minusta miltei automaattisesti hauskaa, paitsi joskus ei.
Huumoria voi rakentaa joko yhden tai vähemmän elementtienkin kautta. Mutta se on jotenkin "vähemmän hienostunutta".
Kuvan graffiti oli Korsossa Ankkalammen lähellä. Nyttemmin sen päälle on sotkettu graffiteja paljon, mutta tuossa kuvassa se on vielä suhteellisen siisti ja alkuperäinen. Siinä on joitakin hauskoja kohtia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)