Internetin yleisimpiä sivuja selaamassa.

Pornografia on hyvin suosittua. Internet pursuaa sitä. Joku sitä tekee ja joku siitä saa maksunkin, joten selvästi asia on haluttua. Minä olen kirjoitellut pornografiasta ties mitä. Mutta olen käyttänyt sitä jopa liian abstraktissa muodossa. Etäältä ilman katselua. Se on vähän kuin esittäisi lausuntoja asioista joita ei suoraan tunne. Tälle täytyi tietysti tehdä muutos.

Ajatus tästä syntyi, kun minulla oli jumalattoman tylsää. Puolisoni sisar tuli käymään viikonlopuksi. Gyllingin ja Sillantauksen "naisen kanssa" on opettanut minulle, että naisen naisystävien pariin ei parane mennä. Heidän pitää antaa olla kahden, koska arvostat sitä kaunista ystävyyttä joka heillä on. Puolisoni ja hänen sisarensa pelaavat yhdessä nettipelejä. Tämä tarkoittaa sitä että olen paljon poissa tieltä.

Ja kuten moni ehkä tietääkin, minulla ei ole ollut aikoihin televisiota. Minulla on toki DVD -pätkiä joita pystyn katsomaan. Mutta olen nähnyt ne kaikki moneen kertaan. Ei sitä aina jaksa samoja. Niinpä päätin lähteä seikkailuun, ja kirjoittaa siitä lyhyen reportaasin. Päätin tehdä sen (osittain sanaleikin vuoksi) gonzo -journalismin tyyliin. Näin siitä ei tule mitään objektiivista kuvausta, vaan enemmänkin kertoo tuntemuksia.

Tein seikkailuretkeni kolmena päivänä, tosin niiden välillä oli pitkähköjä aikavälejä. Näin saan miettimis ja tarkasteluaikaa. Sekä näen pienessä määrin miten aika muuttaa tilanteita.

Niinpä poistin googlesta hakuasetukset, ja laitoin tietokoneen tietoturvasuojaukset täysille. (En löysyttänyt vyötä.)

Ensimmäinen huomio oli näennäinen runsaus. Google antaa hakusanoilla valtavasti tuloksia. Tarkemmassa tarkastelussa runsaus itse asiassa kääntyy päälaelleen. Moni sivustot ovatkin sellaisia, että ne linkkaavat toisiin sivustoihin. Näin ollen saat galleriaesittelyn, jonka klikkailu vie toiseen galleriaesittelyyn. Näistä syntyy hämähäkkimäinen sivustorykelmä, jossa varsinaista ladattavaa ja katseltavaa saa enemmänkin tuurilla.

Tällä yhteenlinkittelyllä on tietysti hyvä syy. Syy on google. Googlehan arvostaa tuoreutta ja sitä että sivuille on paljon linkkejä. Kun tälläiset sivustot pistetään linkittämään rinkiin, saadaan hyvä googlehitstatus. Etenkin jos joka päivä lisätään uusia kuvia. Näissä hämähäkkimäisissä linkittelysivuissa niitä on peräti aika paljon samoja. Saattaa olla että tietty pienikokoinen "mainoskuva" on samalla kuvalinkkisivulla kaksi - tai jopa kolmekin kertaa. Kaikki eivät toistu, mutta näitä on toistuvia on niin useita, että on selvää että sivuston pitäjää ei kiinnosta onko linkki uutta materiaalia vai ei. Kunhan syntyy päivitys.

Toinen runsautta vähentävä juttu on tietysti talousasia. Sivustot eivät periaatteessa anna ilmaiseksi paljoakaan materiaalia. Niiden ideana on saada ostamaan "jäsenkortteja". Eli kun tilisiirto pankissa kilahtaa, porno kovalevylle vilahtaa. Materiaaleja ei jaeta kovinkaan paljoa. Projektissani en tietysti ruvennut pistämään rahaa tämänlaiseen.

Kolmas oli se, että sivustot tuottivat kuvia, kotikoneelle ladattavia videoita tai netissä katsottavia mutta ei ladattavia videoita. Niissä on ilmaiseksi jaossa vain maistiaisia.
1: Videot ovat likimain aina 10 sekunnin mittaisia, tosin jotkut näyttävät suosivat 6 sekuntia ja toiset 20. Videoissa voidaan jättää "strateginen kohta" pois, jolloin haluamansa saa nähdä maksamalla. Videot ovat usein lyhyydestään huolimatta leikattuja, eli kuva vaihtuu kesken. Eteen ja taakse on saatu mainokset.
2: Kuvissa joitain alueita voidaan sensuroida, eli saat nähdä kaiken kun olet maksanut. Tarjolla ei tietysti ole kuin osa, sivustot vihjaavat että näkyvä on vain jäävuoren huippu. Kuvien kerrotaan olevan terävämpiä ja tarkempia, videoiden pidempiä. Tämä ei ole yllättävää. Jaettavissa ei ole "niin isoja määriä" tavaraa. Ilmaisen materiaalin määrä on kokonaisuutena varmasti enemmän kuin ehtisin katsoa ja latailla.

Kuitenkin netistä löytyy kaikesta huolimatta yllättävän paljon pornoa. Sivustot voidaan karkeasti jakaa "sekatavarakauppatyyppiseen ratkaisuun" ja "erikoisliikkeisiin". Erikoissivu voi olla keskittynyt vaikkapa tiettyyn aiheeseen. Eli jostain löytyy vain poseeraavia bikinityttöjä. Toiset näyttävät enemmän. Osassa on japanilaisia. Ja osassa näytteleviä japanilaisia, demoneja ja lonkeroita (ei, ette halua tietää. Minäkään en haluaisi tietää). Osa erikoistuu tiettyyn henkilöön. Tämä on tietysti tekijän kannalta kätevää. Sekatavarakauppa taas ei yleensä itse pidä sisältöjään, vaan se linkittää eri "erikoisliikkeisiin". Ne eivät säilö, vaan ohjaavat.

Nämä "sekatavarakaupat" olivat yllättävän käteviä, niiden kautta "skenestä" saa hirveästi irti. Niissä on nimittäin usein hakusanakäytänne. Hakusanoja voi olla esillä satoja. Itse asiassa niitä on käsittämätön määrä.
1: Moni hakusanoista on ilmiselviä (hakusana "lesbian", "fuck" tai "orgasm" kertonee kaikille, mitä sen takaa löytyy. Jopa "forest" tai "shower" kertoo paikasta.)
2: Osa on hyvinkin kummallisia. ("snowballing" ei ole mitään lumisotasilla oloa. Ei todellakaan. Löytyy sieltä "pearl neclacea" ja "golden rain":takin, jotka eivät ole mitä luulisi.).
3: Osa on lyhenteitä jotka eivät ulkopuolisille kerro mitään ("MILF", "DPed", "FFM", "CFNM", "CBT"...)
4: Osa on vain sellaisia että ei haluaisi tietää. (hakusana "vampire" kertoo kyllä kaikille jotain olennaista. Samoin kuin "torture". Ja kyllä. Te ette halua tietää.)

Hakusanat voidaan jakaa karkeasti seuraaviin tyyppeihin:
1: Vaihe. Osa keskittyy flirttipuoleen ja ne eivät oikesti kovin isosti eroa bikinimainoksista. Niissä kuvataan jonkinlaista esileikkivaihetta. Varsinainen huipentuma näyttää olevan hyvin tärkeä.
2: Seksiä harrastavat osapuolet. Nämä voidaan luokitella iän, sukupuolen, ihonvärin, hiustenvärin, rintojen/muun varustuksen koon mukaan. Pornotähdet on usein mainittu nimeltä, joista osa tuntuu keksityiltä taiteilijanimiltä ja osa ihan oikeilta nimiltä, kuten varmasti onkin. Tässä kohden ei voi tietysti olla puhumatta ammateista, joista ainakin poliisi ja hoitajatar näyttää olevan naisten kohdalla yliedustettuna. Ja sitten on avaruusolentoja. (Voi kyllä. "Ranuan kummit" eivät ole ainoita joilta löytyy "sokerina pohjalta".)
3: Paikka, joka voi olla ulkona vaikkapa metsässä tai rannalla, muuten vain julkisella paikalla, tai kotona ties missä huoneissa.
4: Mekaaninen tekotapa. Tässä on erilaisia asentoja ja tahteja ja rajuuksia. Sekä sitä, miten niitä vaihdellaan missäkin kohdassa. (Tyypillisesti pornossa näytetäänkin vaihtavan asentoa koko ajan, mikä on hyvin kummallista. Tosin ei niin ihmeellistä kuin se, että naiset näyttävät saavan orgasmin vaikka mies ei koske tähän, kunhan tämä vain laukeaa päälle.)

Tämäkin itse asiassa tuottaa osan pornon näennäisestä monipuolisuudesta. Näitä hakusanoja voidaan yhdistellä hyvin vapaasti. Voit ottaa vaikka viisi määritelmää kohdasta 1, tai yhden jokaisesta, tai vain yhden jostain. Tässä kohden saat hyvinkin spesifejä lopputuloksia. Tämä muuttaa "sekatavarakaupat" keinoiksi käydä samalla kaupassakäynnillä ties missä "erikoisliikkeessä", jopa siten että käyt useassa "samanaiheisessa erikoisliikkeessä". Palvelinmatkat ovat ihmeellisiä, ja yksi klikkaus voi johtaa aivan eri puolilla maailmaa olevaan paikkaan, ja sen viereinen toisaalle.

Kuitenkin kokonaisuutena tilanne näyttää olevan aika lattea. Kun olet nähnyt yhden tissipanon, olet nähnyt ne kaikki. Kliseiset yksityiskohdat ovat vain uudessa paikassa. Onkin selvää, että tässä ei haeta katsojan yllättymistä. Pornokauppa ei siksi ole mikään hieno ravintola, johon mennään kokeilemaan mitä gastronomisia herkkuja sitä onkaan kehitetty. Pornokauppa on enemmänkin McDonalds, jonne mennään, odotetaan lyhyt aika, ja sitten saadaan se, mitä on tiedetty haluavan.

Tätä kautta, vaikka porno onkin yllättävänkin monisärmäistä, siinä on yllättävän vähän luovuutta. Pornossa on kuitenkin selvästi oma alakulttuuri, joka vaatii paljon erikoistermien osaamista. Suuri osa sanoista on itse asiassa aivan vieraita. Sanakirjakaan ei auta, koska pornossa näytetään monin paikoin rakastavan kiertoilmauksia. En tiedä, onko tämä sitten se humoristinen ja luova osa pornografiakulttuuria.

Myöskään pelkkä aiheiden määrä ei kerro koko totuutta. On katsottava määrää ja suosiota. Tämän tarkastelu on yllättävänkin helppoa, koska moni sivusto sisältää ladattujen määrän tai tähdillä arvioinnin kautta tehdyn suositusjärjestyksen. Eli ne kertovat mitä katsotaan paljon ja tarjoavat niitä ensin. Tietyt pätkät ovat paljon suositumpia kuin toiset. Itse asiassa jopa niin, että tässä näyttää olevan voimassa Pareton periaate ; Nyrkkisääntöhän toimii niin että 80% katseluista on 20% videoista. (Tämä on tosin hirveä yleistys.) Toisaalta tarjonnassa ei ole kaikilla kohdin tasaista määrää tarjontaa. Esimerkiksi eräs sivusto tarjosi varsin ekstreemiä vaihtoehtoa ("vampire") 19kpl. ja sama sivusto tarjosi 10 853 suihinottovideota. On selvää että kliseisiä vaihtoehtoja on määrällisesti niin paljon, että sekin kertoo omaa osaansa aiheiden suosiosta.

Itse asiassa vaikka feministit korostavatkin usein kaksoispenetraatiosta ja kidutuspornosta, sitä löytyy määrällisesti hyvin vähän. Keskimäärin ihmiset ovat siellä kiltimmässä linjamassa. Lievin pornolinjahan lähestyy joko "taidekuvia" joissa nainen kekkaloi alasti oudossa asennossa metsän keskellä ja leikkii olevansa nymfi. Ja toinen normipää muistuttaa jotain, jota erilaiset vaateliikkeet (joko uima- tai alus-) laittavat ilmaiseksi postiluukusta. (Joita minä tietysti teininä... tai siis köhköh.)

Suosiot näyttävät, että ihmiset tykkäävät "iloisemmasta pornosta". Sellaisesta, jossa on kaksi ihmistä, joista vähintään yksi on nainen, ja jossa hommat hoidetaan loppuun asti. Orgasmit ovat tärkeitä. Naisetkin pitävät kovasti meteliä ja numeroa asiasta. Koska juuri sitä ilmeisesti halutaan. Tämä on kenties alhaista sosiaalisuutta, mutta se kuitenkin on sosiaalisuutta.

Kokeiluni ja seikkailuni eivät kuitenkaan -yllättävää kyllä- aikaansaaneet virushyökkäyksiä. Tosin joissain paikoissa oli koko ajan vastassa varoitusikkunaa, jossa varoiteltiin että sivu on vaarallinen, joka tarkoittaa että sitä ei pidä ladata. Pornosivustot tuntuvat kuitenkin rakastavan "spywarea". Eli
niiden kautta koneelle tulee ohjelmia jotka kerävät tietoja tietokoneesta ja esimerkiksi vierailluista nettisivuista ja levittävät niitä eteenpäin ilman käyttäjän suostumusta. Tämä tuokin arvokasta tietoa, josta muuten joutuisi maksamaan, joten en ihmettele että näin on.

Nyt uskallan väittää että minulla on jonkinlainen yleiskuva pornografiasta. Se voi tuntua kovasti aspergerin näkemykseltä, josta puuttuu peruskäyttäjän emotionaalinen suhde. Mutta vastaavalla "tutustumis -ei tunnu hirmi kiinnostavalta" -kombolla sitä on tässä talossa kierretty harrastuksia ja uskontojakin.

Roolit ; Pari suhteissa.

Naisliikkeeseen on usein - etenkin miehisyyttään korostavien sovinistimiesten parissa - suhtauduttu siten että feministit haluaisivat tehdä miehistä naisia. Esimerkiksi huumorissa naisliikettä ei nähdä useinkaan stereotypioiden poistajana siten että mies pakotetaan naiseksi. Feministi siis ajaisi naisellisia stereotyyppisiä arvoja kaikille. Näin mies on voitu vaikkapa laittaa koruompelemaan.

Komiikka on kovaa.

Tämä heijastuu erityisesti massaviihteeseen. Heimo Lepikkö kertoo hieman tähän liittyen "Aku Ankan sunnuntaisarjat 2" -sarjakuvakoosteessa, jossa on Aku Ankka -strippejä vuosien 1940-1941 -väliltä. Lepikon kirjoittama esittelyteksti kertoo : "Aku Ankan sunnuntaisarjaan Iines ilmestyi 15. 12.1940. Siitä lähtien Aku on nähnyt paljon vaivaa koettaessaan toteuttaa vaativan ankkaneidon jokaisen toiveen. Iines Ankasta tuli vakiohahmo Aku -strippeihin vaikkakin Bob Karpin näkemys tästä on melko ahdas ja yksipuolinen. - Iines tuntuu piittaavan vain ulkonäöstään ja oman tahtonsa läpisaamisesta."

Tälläisissä stereotypioissa nainen on hyökkäävä. Mies ahdistetaan naiseudelle, ja nainen pitää stereotyyppisen naiskuvansa. Toinen yleinen versio on tietysti esittää nainen miehenä. Tässäkin stereotypioita ei murreta, vaan niitä vain siirretään. Tämä tietysti eroaa feminismin tavoitteista, joka pyrkii emansipaatioon, vapauteen. Sen tarkoituksena on filosofisella ideaalitasollaan lisätä vaihtoehtoja, eikä vähentää niitä. Erityisen mutkikkaaksi tilanne muuttuu kun tilanteesta tulee parisuhde.

Rossen, Sillantauksen ja Gyllingin "Naisen kanssa" -sarjakuvakin eräällä tavalla elää sukupuolten stereotypioista. Se on kuitenkin "moderni stereotypia", sillä kliseet ovat erilaisia.

Esimerkiksi internetissäkin luettavissa oleva osa kertoo miten nainen voisi elää ilman parisuhdetta, mutta ilman parisuhdetta elävä mies elää elämää jossa kaapissa on lehtiä jossa on naisten kuvia. Siksi nainen valitsee parisuhteen vapaaehtoisesti, mutta mies ei voi olla valitsematta jotain naista. "miehen on ymmärrettävä että hänellä on vain valintaa edeltävä tila ja valinnan jälkeinen tila. Vapautta hänellä ei ole koskaan." Kaikki tuntevat sarjakuvassa olevan "roolituksen".

Se on kuitenkin mainio sarjakuva. Yhdessä osassa kerrotaan miten mies luulee olevansa yksilö suhteessa naiseen, jolloin he yhdessä yksilöinä keskustelevat ja harrastavat seksiä. Naiselle he ovat kuitenkin yksikkö, parisuhde, joka on suhteessa toisiin parisuhteisiin. Näin parisuhteita vertaillaan. Ja oma asema vakiintuneena vakiinnutetaan kehottamalla mielenkiintoisia ja vapaita naisia vakiintumaan. Vieraiden lähdettyä mies ja nainen ovat suhteessa toisiinsa ja voivat keskustella ja harrastaa seksiä.
1: Tähän paritusintoon on tarjolla yleensä kolme pikaselitystä [lisää vain vesi.] (1) Temppu on oman tyytyväisyyden osoittaminen, jolloin oma elämä näytetään ihanteellisena, joka on julkisuuskuvan kehittämistä. Status nousee. (2) Kiinnostavat vapaat naiset ovat uhka, oma mies voi vaikka hypähtää. (3) Parisuhteeseen vakiintuminen itse asiassa vähentää satunnaisuudesta johtuvia romansseja ja ihastuksen kiiltokin vaimenee. Tätä kautta nainen saa romanttisia purskahduksia elämäänsä muiden elämien kautta.

Tässä mies ei kuitenkaan ole suoraa alisteinen. Naisen kanssa -sarjakuvassa mies ei ole perheen pää ja nainen on se, joka sitä päätä kääntää. Mutta mies kykenee selviämään tässä maailmassa varsin hyvin.

Tämä ollaan perusteltu paremmin kuin minä osaisin.

Markku Siivola onkin kirjoittanut "Naisen kanssa - parisuhteen käyttöohje" -arvosteluunsa seuraavasti em. sarjakuvan ihmiskuvasta : "Heidän miestyyppinsä on hieman veltostunut ja kaljuuntunut köntys, joka hönttiytensä ohella on mitä ovelin naismanipulaattori, joka lempeiden petostensa kautta antaa naisen elää omassa maailmassaan - ja miksei antaisi, sillä viimeisellä sivulla paljastavat tekijät sen päämäärän, mihin tämä ihastuttava naistenkäsittelyopas tähtää: "Se on itse elämän tarkoitus, ja sen näette vasemmanpuoleisella sivulla", jossa on kuvattu mies ja nainen kahden lapsensa kanssa lämpimän rakkauden ilmapiirissä."

Maailma on koomisempi.

Pintapuolisesti tämä viihteen tekemä stereotypisointi on itse asiassa juuri se "jotain", jota vastaan naisliike on taistellut. Nimen omaan sukupuoliroolien murtamista on ajettu kovasti. Queer -näkökulma on itse asiassa tämän pyrinnön eräänlainen huipentuma. Kenties siksi siinä on poliittinen maku ja sitä käytetään keskusteluissa usein nimen omaan poliittisesti.

Kuitenkin tämä roolien murtaminen on ollut vaikeaa. Syynä ei ole pelkkä vastarinta, vaan itse asiassa se tulee tunnistamisen vaikeudesta. Ihmisillä on sellainen taito kuin valehtelu. Siinä missä painovoima laskee jokaisen hiuksen päässämme, eikä sitä voi huijata, ihmistieteissä mittaustulos varioi.

Roolien suhde on ollut vähän sama kuin burqan käyttö islaminuskossa ja siihen liittyvässä keskustelussa. Islamimaista tuleva nainen voi vedota pukeutumisenvapauteensa ja pitää kaapua korostaen omaa itseään, alkuperäänsä ja muuta. Näin kaapu onkin samanlainen symboli ja heimotunnus kuin punkkarin niittiranneke. Tätä mieltä on ainakin suomalainen musliminainen. Hän esittää että: "USA:n hyökättyä ja syrjäytettyä Taleban-hallinnon, burqien myynti Afganistanissa kasvoi 70%. Arveltu syy tälle on, että osa Afganistanilaisnaisista halusi näyttää, että he oikeasti tahtovat pitää burqaa!" Hän jopa esittää miten kahlitseva perinteisen naisen rooli voi olla - ja perustelu perustuu feministien suosimaan esineellistämiseen. Paljastelija sanoo että "Tästä lähtee nyt laatutavaraa, korvausvaatimuksena timanttisormus, omakotitalo ja rantatontti kesämöikkeineen."

Mutta tulkinnat vaihtelevat. Kysymys on luottamuksesta: Joku voi uskoa naisen sanat ja toinen on kyynisempi ;Jos nainen sanoo että haluaa pukeutua tietyllä tavalla, voi ollakin niin että kotona on ankara mies joka tuomitsee pitämään tälläistä peittävää vaatekahletta ja vastaamaan kiltisti "vapaasti haluan pitää" jos journalisti utelee vähänkin siihen suuntaan "että omasta tahdostako pidät", ja piestä naisen jälkikäteen jos ohjetta ei seurata. Tämä on tietysti pelkona. Ja tulkinnat värittyvät helposti ennakkokäsitysten mukaisiksi.

Feminismikin on alkanut ikään kuin "varmistelemaan" tässä kohden. Eli se haluaa varmistaa että vapaus on aitoa. Tämä varmistelu näkyy esimerkiksi siinä että tasa -arvoisuutta tarkistetaan sukupuolijakaumia katsoen. Hankamäki saa tietysti tästä huvia kun matematiikankirjojen pojat ovat liikunnallisia ja yliedustettuja. Enkä minäkään näe väistämätöntä syy-yhteyttä. Toki ymmärrän että se voi olla vihje epätasa -arvosta. Se on kuitenkin ainakin minun silmissä enemmän aihetodiste kuin todiste.

Tästä varmistelusta seuraa että jokainen burqa on likimain sama kuin kahle. Vapaus varmistuu kun sellaista ei ole. Vapauden lisäämisen tavoite johtaa tätä kautta vaihtoehdon karsintaan. [Ironista. Maailma on sellainen]

Tällöin on hyvä huomata että stereotypian tarkka negaatio on sekin aivan yhtä dogmaattinen. Ja tästä voi tulla uusi kahle. Loputuloksena on esimerkiksi "feminististä sarjakuvaa" joka olisi sovinistinen sarjakuva jos sukupuoliroolit olisi toisin päin ja tyypeillä erilaiset kampaukset. Tälläistä löytää myös internetistä, kuten näyttää (sinällään mainio) "Rakkaat siskot" -sarjakuvastrippi.

Konservatiivien uusi vapaa nainen.

"City" -lehdessä oli juttu "Nuoret konservatiivit" Siinä tuotiin uusi tapa olla feministi. Terhi-Anna Wilskaan viitaten siinä sanotaan että uudessa feminismissä korostuu shoppailu. "Keskiluokkaiset naiset kokevat shoppailun emansipatorisena" koska "Shoppailu on hömpötystä, jota ei enää tarvitse hävetä. Näiden nuorten naisten äidit häpesivät." Vanha tasa -arvoideaali kun vaati tietynlaista naiseutta. Muuten näytti orjalta. Ja tämä oli huonoa naiseutta. Tätä kautta syntyi paine olla tietynlainen. Tästä vapautuminen voi todellakin tapahtua ostelemalla. Perinteinen naisen rooli on vapautuminen uusista kahlehtivista naisrooleista.

Toki tästä voi syntyä sellainenkin olo, jonka nimimerkki "liberaalikonservatiivi" tuo esiin kyseisen City -artikkelin kommenttiruudussa: "Tukansuoristajapimatsun mielestä pinta on ulkoista ja on kiva, kun miehet ovat hieman naisia vahvempia fyysisesti. Töissäkäynti on ilmeisesti vienyt häneltä siivun opintotuesta. Hänen shoppailuaan ja ulkomaanmatkailuaan häiritsee se, että alkoholistit ja työttömät saavat "kovia tukia"." Ja varmasti tälle ololle on jotain pohjaa. Se on sukua sille epäilylle jossa muslimin burqa nähdään sovinismin ilmentymänä. Jaan tämän epäilyn osittain, etenkin ulkomaiden kohdalla jossa naisella ei ole valinnanvapautta pukeutuuko burqaan vai ei. Länsimaissa tilanne voi olla erilainen.

On kuitenkin hyvä muistaa että omakotitalo, kaksi autoa, mies ja koira ei ole välttämättä mikään kahle. Matkustelu ja muu pinnallisuus on kenties tuhlailevaa ja pinnallista, mutta tosiasia on että raha yleensä ottaen lisää vapauksia. Kaupallisuus ja vapaus eivät ole toistensa poissulkevia. Olennaista on sen valinnan ja vapaan tahdon rooli tässä kohden.

Ja parisuhteessakin voi olla vapaa sortumatta syrjähyppyihin. Se on se ironinen juttu, jonka minä olen oppinut. Se pohjautuu siihen että tavallaan valitsee joka päivä. Valinta on vain joka päivä sama.