Oliko Hesburger ajatuspoliisi?

Hesburger päätyi pienen nettikohuilun kohteeksi. Syynä oli työntekijän kirjoittama asiaton ja poliittisesti epäkorrekti mielipiteenilmaus twitterissä. Twitterviestissä ei mainittu Hesburgeria, mutta työntekijä voitiin yhdistää tämän firman työntekijäksi. Lausunto oli seuraava "20 min ennen sulkemisaikaa sisälle astuu jäbä Make America Great Again -lippalakki päässä. Ois tehnyt mieli sylkästä sen purilaiseen." Toisin sanoen hampurilaiseen ei sylkäisty oikeasti, mutta se olisi tehnyt mieli tehdä. Ja tämä haluttiin sanoa ääneen internetissä. Ja tämä oli tehty nimellä niin että yhteys ihmisen ja työpaikan välille oli mahdollista vetää.

Tästä seurasi somekohuilua, joka onnistui juuri siksi että tämä edellämainitsemani yhteys oli mahdollista tehdä. Tämänlaisen seuraaminen ulkopuolisena on aina huvittavaa. Tarjolla oli suuria tunteita ja kaverien puolustamista. Naurettavuutta, pikkumaisuutta ja kaksoisstandardeja molemmin puolin.

Se ilmoitti twitterissä siitä, että "Käynnissä olevaan keskusteluun viitaten: Päätimme yhteisymmärryksessä asianomaisen kanssa, että hän ei jatka työskentelyä Hesburgerilla." Lausunto oli monella tavalla haasteellinen. Sillä tämä muotoilu oli hankala sillä työsopimuslain mukaan sopimaton käytös on irtisanomisperuste, mutta ehdoin. "Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä." Mutta yhteinen keskustelu on tietenkin juridisesti pätevää. Yhteisestä päätöksestä työsuhteen voi katkaista ilman että kyseessä on lain rikkominen ja mielivalta.

Saara Huttusen Hesburgerin twiittiin kirjattujen lausumien mukaan kyseessä on viha feministejä kohtaan. Koska tämä lausunto, joka ei ollut sisällöltään feministinen, koski feministejä koska sen kirjoittaja ja sanoja oli feministi. "no aika ilmiselvältä feminismivihalta tuo näyttäisi". Tätä on vaikeaa ymmärtää (kuten on joitain muitakin kommentteja. Mitä liikkuu ihmisen päässä joka reagoi asiaan kuten Rauno Kyykkänen ; "Nämä tytöt söisivät suurella intohimolla toistensa kuolaa?").

Muutkin feministiset kannanotot ovat puolustavia. Tosin niissä yritetään katkaista yhteys viestin ja potkujen välille. Sen sijaan nostetaan esiin se että tämä twiittaus nosti sosiaalisessa mediassa kommentointiryöpyn ja tämä tulkittiin ajojahdiksi. Sanna (pelkkä etunimi) sanoo "Teidän työntekijänne joutui vihan kohteeksi ja te annatte potkut." korostaa sitä että lausuntoon tuli liikaa reagointeja ja tämä oli ikävää ja tuhoisaa. Voi kun sama ihminen olisi sanonut samanlaisia Olli Immosen kohdalla. Itse näen että somekohut ovat somekohuja. Ne tuntuvat ajojahdilta ja maistuvat ajojahdilta. Mutta ovatko ne nettikiusaamista? Asia on varmasti kommenttikohtaista jossa koko reagointi-intoa voi tuomita, mutta yksittäisiä kommentoijia voisi varmasti saada menestyksekkäästi oikeuteen vastaamaan tekosistaan ja sanomisistaan tämän kohinan ja paheksunnan liepeiltä.

On mielenkiintoista miettiä onko ihmisillä oikeus sylkeä toisten ruokiin. Tai onko heillä oikeus fantasioida tästä ja kertoa siitä julkisuudessa. Tämänlainen suhde poliittiseen korrektiuteen on kiinnostavaa koska sillä on mielenkiintoisia seurauksia maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä kohden reagointitavat näyttävät sellaisilta, että mielipiteet ovat niin feministeiltä kuin maahanmuuttokriitikoiltakin kääntyneet nurin. Ne tahot jotka sallivat fantasian fantasiana noin yleensä - vrt. vaikka puolustus Halla-ahon fantasioinnista suihinottoa ehdottaneen homoseksuaalin ampumisesta - ovat tässä näkemässä asian torjuttavana koska fantasia ja teko ovat samaa perhettä. Kyse olisi esimerkiksi Juha Muilu joka viittaa tässä ilmiöön sanomalla että "käänteinen ihmisoikeus paskoa toisten ruoka-annoksiin?"

Tässä Hesburgeria tuskin voi syyttää, ainakaan juridisesti. Sen sijaan sitä ei voi olla miettimättä miten erilainen kohu olisi jos joku olisi tullut sateenkaarilippalakissa hesburgeriin ja sama sylkemisfantasia olisi tullut perussuomalaiselta. Kohu itse asiassa näyttäisi samalta, mutta osapuolet ja suhde sananvapaudesta kääntyisi kuin lennosta...

SDP:n oma pikku Immonen

Kiitelty "lelumies" Rami Adham on paljastunut ihmiseksi jolla on kytköksiä islamilaisiin ääriryhmiin. Toivottavasti SDP harjaa hänet. Ja tekee sen tavalla jota PerusSuomalaiset eivät tehneet Immoselle. ; Itselleni "lelumies" toi toki jo nimenä mieleen "namusedät". Mutta minulla nyt on omituinen epäluottamus kaikkiin tahoihin jotka väittävät tekevänsä hyväntekeväisyyttä.

Viimeinen Niitti

Monessa maassa luodaan koheesiota jollain yhdistävällä voimalla. Tämänlaisen yhdistävän voiman puutetta pelätään. Ajatellaan että ilman tällaistä syntyy arvotyhjiö. Tämän seurauksena pelätään sotia. Amerikoissa tällaiseen rooliin on otettu esimerkiksi maan perustajat. Ns "founding fathersit" ovat jotain josta kaikki ovat yhtä mieltä. Siitä mitä perustuslaki ja "founding fathersit" ovat ja eivät ole hakeneet on sitten se mistä voidaan riidellä.

Suomessa mitään aivan vastaavaa ei ole. Tai kenties pienessä määrin maassamme arvostetaan sotaveteraaneja tavalla joka muistuttaa siitä, miten se että koulut on aikanaan jääneet kesken kun on pitänyt mennä rintamalle hankkimaan trumoja on juuri se tapa jolla hankitaan näkemys ja ymmärrys aivan kaikkeen. Toki maamme ongelmana on se, että jos USA:n perustuslaki ja "founding fathersit" koulussa päntättävine puheineen ovat jonkinlaisia ikuisia instituutioita, niin talvisodan veteraanit alkavat olemaan vanha ja katoava osa.

Toki USA:ssakaan tämä ei riitä kansan yhtenäisyyteen riitä positiiviset voimat. Pahat kielet vihjaavat että presidentit usein ja helposti yhdistävät kantaa "yhdellä sodalla presidentinkautenaan". Yhteinen vihollinen on jopa tärkeämpi kuin selvästi määritelty yhteinen linja. Ironisena lopputuloksena onkin se, että arvotyhjiötä pelätään sen seurausten vuoksi. Ja sitten näitä seurauksia harrastetaan itse jotta voidaan estää arvotyhjiön syntyminen.

On kuitenkin oleellista ymmärtää ennen kaikkea yhteisen vihollisen voima. Etenkin nykyaikana. Jos katsotaan tämän hetken puoluelinjauksia, voidaan huomata että niin PerusSuomalaiset kuin monet muut pienemmät "protesipuollueet" ovat tunnettuja siitä, että ne ovat hyvin avomielisiä sen suhteen mikä ideaali yhdistää kaikki. Sen sijaan helpommin tunnistettavaa on se, keitä ja mitä asioita nämä ihmiset vastustavat. "Someaikana" hyvä vihollinen onkin mainio.

Mutta tässä suhteessa en olisi kauhuissani ainakaan arvotyhjiöinnin vuoksi. Tämän todisti (Valt)Teri Niitti.

Eilen minä, eikä luultavasti suurin osa muistakaan ihmisistä ollut kuullutkaan mistään TeriNiitistä. Jos joku sen niminen olisi tungettu eteeni olisin kysynyt että "kuka". Ja sen lisäksi olisin uskonut kyseessä olevan ns. pseudonyymin. Tänään sosiaalinen media on kuitenkin räjähtänyt yhden hänen postauksensa seurauksena. Eli kun periaatteessa-ei-juuri-kukaan tekee mitättömän mielipiteenilmaisun, siitä voi syntyä valtava kohu.  Ja tässä kohussa ei nimenomaan ollut kyse siitä, että TeriNiitti olisi jakanut mielipiteitä. Itse asiassa käytännössä kaikki olivat häntä vastaan.

Iltalehti jouti/joutui uutisoimaan että Teri Niitti oli moittinut sitä että ihmiset imettävät julkisilla paikoilla. Hän oli ottanut mukaan valokuvan jossa oli imetystä. Kuva oli otettu Finnairin lennolla. "Nettikansa" (mitä tämä sitten onkin) raivostui Voicenkin mukaan kovasti. Ja mikäli katsotaan sinänsä asiallisesta - joskin kaltaiselleni kieromielelle alasynnytysmielikuvia tuovasta - "mutsiavautuu" -http: -osoitteesta, niin tottakai kyseessä on #GATE. Koska tottakai se on. Se kertoo että "Terin ottama kuva äidistä vauvoineen on kaunis." ... "Teri nokkelana paparazzina nappasi kuvan tuntemattomien ihmisten ruokailutilanteesta ja latasi tunnistettavan kasvokuvan paheksuen nettiin, siihen omien nännikuviensa viereen."

Kun kohu alkoi, lausuin itsekin siihen muutamia löysiä kommentteja. Esimerkiksi Swiftimäinen vaatimaton ehdotukseni oli, että lentokoneisiin ei pitäisi ylipäätään ottaa vauvoja. Vauvathan ovat siitä ikäviä että ne huutavat tavalla joka iskee jonnekin syvälle tietoisuuteen. Tavalla johon on pakko reagoida. Ne ovat, silloinkin kun niitä ei imetetä, pelottavia. Etenkin silloin kun niitä ei imetetä. Siksi vauvat pitäisikin nukuttaa kloroformilla, laittaa kissanhäkissä käsimatkatavaralaatikkoon tai ruumaan kissojen ja koirien kanssa. Lisäksi suosittelin että vauvoja kasvatettaisiin ensin viisi vuotta tynnyrissä ja sen jälkeen niitä fermentoitaisiin tynnyrissä seuraavat viisitoista vuotta.

Eli olihan pyyntö omituinen ja sen laatuinen että se suorastaan kutsuu sarkasmia. Mutta päivän mittaan kohu kasvoi ja kasvoi. Ja merkittävää oli, että kaikki olivat asiasta hyvin samaa mieltä. Esimerkiksi harvoin olen nähnyt että Vesa Linja-aho olisi samaa mieltä MV -lehden kanssa. Mutta Linja-aho osallistui asiaan monellakin päivityksellä. Ja hän oikein pyysi apuakin niiden tekemiseen. MV -lehti taas esitti asian toisenlaisella retoriikalla "Teri Niitti on julkkishomppeli, joka leipätyössään stylistinä jatkuvasti näkee mallien tissejä. Nyt häntä muka järkytti se, kun äiti syötti vauvaa ja teki sen vielä täysin häveliäästi. Niitti otti salakuvan ja julkaisi sen niin, että äidin ja kahden muun henkilön kasvot ovat täysin tunnistettavissa. Suvaitsevainen ei tuo "ritari" ole, mutta varmasti odottaa suvaitsevaisuutta muilta itseään kohtaan!"

Toki tämä kanpanja sai myös ironisia puolia. Toki tästä on esimakua jo sinä että MV -lehti itse mielellään julkaisee kasvokuvia joita on otettu kyselemättä. Ja silloin kyse on rohkeasta kansalaisjournalismista. Mutta suurin liittyy siihen miten Niitin valokuvaus-paparazzismiin suhtauduttiin. Se oli toki jotain joka edusti huonoa makua. Itse huomautan, että monesti valokuvaus on laillista mutta se osoittaa huonoa makua. Itse pyrin pyytämään luvan ihmisiltä joita kuvaan. Lisäksi olen pyrkinyt, etenkin viime vuosina, ottamaan sellaisen kannan että kuvien julkaisuun pyydetään lupa vielä erikseen. Pete Poskiparta kuvaakin tässä mielestäni maltillista ja asiapitoista kritiikkiä. Finnairkin joutui ottamaan "somekohuun" kantaa. Ja sen kannanotto asiaa oli "Imettäminen Finnairin lennoilla on täysin ok, samoin kuin pulloruokintakin. Se, mikä tekee matkustavat äidit, vauvat ja perheet tyytyväisiksi, on meillekin parasta. Kuvaamista lennoilla on mahdotonta kontrolloida ja kuvan julkaiseminen ja siihen luvan kysyminen on täysin kuvaajan oman harkinnan varassa. Toivomme, että matkustajamme ottavat kanssamatkustajat huomioon ja käyttävät hienotunteisuutta niin lennoillamme kuin missä muussa liikennevälineessä matkustettaessa."

Toisaalta ihmiset ovat vastanneet häveliäisyyskohuun siten että ovat pahastuneet siitä että toisten kuvia levitellään netissä ilman lupaa. Mutta samalla Niitin eräs "sukkahousukuva" joka ... sanotaanko "ei jätä esimerkiksi miehen peniksen koolle hirveästi arvaamisen varaa" ... on otettu symboliksi. Symboliksi jonka näkee #TeriNiitti -hashtagien takaa kaikkialla. Tätä on taatusti levitetty ilman lupaa. Toki tämä ilmituo sitä että Niitti harrastaa kaksoisstandardeja. Mutta toisaalta. Niin harrastaa sekin joka tätä kuvaa levittää.
1: Olen hieman huvittunut myös siitä että moni on provokaatioksi ja vastineeksi julkaissut omia imetyskuviaan. Toki tämä demonstroi että heistä imetyksessä ei ole mitään rivoa. Ja toki he ovat itse antaneet luvan oman kuvansa ottamiselle ja levittämiselle. Mutta kuitenkin tämä julkistelu jotenkin undermineaa juuri sitä että toisen valokuvien ottaminen ja levittely ilman heidän lupaansa - etenkin jos kuvan sisältöä pitää häiritsevänä ja pervona - on kyseenalaista. Jos kuvissa ei ole mitään jota ei saa levitellä, niin Niitin teko on heti sen verran vähemmän vakava. ; Jos kuva todella on kaunis ja luonnollinen, sen luvatta julkaisemisen pahuus pienenee oleellisesti. Minulla onkin vähän sellainen kutina, että kenties syynä onkin se että kuvaan tulee rivouselementti, jos ei muusta niin "ulkopuolisen katseesta". Ja tätä kautta kuva ei olekaan läpeensä kaunis ja luonnollinen vaan jotenkin "rivosti tahrittu". (Joko näin tai sitten allergialääkärilläni on asiaa.)

Niitti itse reagoi paskamyrskyyn inhimillisesti mutta mediataidottomasti. Hän sulki tilinsä, teki niistä ei-katsottavia. Ruudunkaappaukset ja Streisand -efekti luonnollisesti tekivät loput. Ja nyt ihmiset ovat sitten kirjoitelleet Niitin firman sivuille. Eli asia on mennyt sosiaalisesta mediasta suoraan työasioihin. Käymättä koskaan lähtöruudun kautta.

Teri Niitistä tuli yhdessä päivässä merkittävä yhdistävä vihollinen

Suomessa ei ole hirveästi ollut keskustelua julkisesta imetyksestä. On selvää että Teri Niitti iski johonkin hyvin laajaan. Koska häntä vastaan iskettiin hyvin laajalla aineistolla englanninkielisiä meemikuvia. Siellä keskustelu onkin jotain joka jakaa ihmisiä. Taustalla siellä on ollut nimenomaan siveys vs. käytännöllisyys ja luonnollisuus -teemat.

Valitettavasti Niitin imago stylistinä estää häntä olemasta moralisti. Hänen sukupuolensa miehenä ei myöskään anna tähän hyvää pohjaa. Äitiys on jotain jota mies ei saa maassamme kritisoida, noin yleisesti. (Tämä lienee muuttumassa. Ja voi jopa olla että feministi-identiteetillä menevät ovat tässä edistyksellisempiä kuin konservatiivisia perhearvoja rummuttavat pullantuoksuiset tädit.) Ja koska hän on homoseksuaali, tämä voisi vielä mennä. Mutta homoseksuaalien tulee ikään kuin olla suvaitsevaisia ties mitä muuta kohtaan ikään kuin sen takia että he ovat muille jollain omituisella tavalla velkaa tämän. Homoseksuaalit nähdään helposti siten että he ovat liberaalien puolella moralismia vastaan, ikään kuin olemuksellisesti.

Tätä kautta hän kohtasi hyvin yhtenäisen paskamyrskyn. Hän oli poliittisesti epäkorrekti mutta identiteetiltään sellainen että hän ei voisi mitenkään mennä niiden puolelle joille "tietty törkeily" on elämäntapa ja identiteetinrakennusaine.

Tietenkin lausunnon suosiota haittasi se, että siinä ei oikeastaan ollut argumentatiivista sisältöä. Mutta tämä ilmeisesti haittasi vain minua. Ja ehkä paria muuta. Niitti ei ottanut siveys-kohteliaisuusvaatimusteemaansa hyvin käyttöönsä. Ja koska Somessa kaikki kasautuu, niin tässäkin hänellä kävi huono tuuri. (Jonka estämiseksi hän ei tehnyt mitään. Koska. No. Useimmiten ei tarvitse.) Pikkumainen moralistinen valitusviesti - jonka tasoisia vinkuiluja olen varmasti itsekin tuottanut, kuten luultavasti suuri prosenttiosuus kaikista ihmisistä - johti siksi yhden päivän paskamyrskyyn ja luultavasti kohtuu myös taloudellisiin menetyksiin.

Mietin jossain välissä jo sitäkin että missä menee asiakritiikin ja kiusaamiskampanjan raja. Tämä on tietenkin ollut asiallista teemaa Olli Immosten ja vastaavienkin tapauksessa. Joskin sillä erolla että Niitti ei ole mikään poliitikko ja maan hallitsija. Hän on "neverheard" -tyyppi joka tunnetaan kuollessaan luultavasti vain tästä yhdestä asiasta. Tästä yhdestä tissikuvakohusta. (Jossa ei edes ollut tissiä, joten se ei tavallaan edes ollut tissikuva. Pettymykset ne on pervoillakin!)

Silti mieleeni tulisi monia joiden typerehtiminen internetissä ansaitsisi isomman kohun kuin se, että isketään lompakkoon tyhjänpäiväisen väninän vuoksi. Netissä voi sekoilla vaarallisemminkin. Esimerkiksi oheen laittamani kommentti minun paikkakunnalle tulevasta pakolaisista on erikoinen. Tekijä uhkaa pesismailalla. Muissa kommenteissa esiin tuli myös "pesari". Kyseisen alakulttuurin harrastajien kirjoitustaidon mukaan tuossa toisessa kohdassa kyseessä saattaa toki olla "pessaari". (Joka on kyllä pelottava mutta ei kovin letaali ase.)

Kuitenkin;

En pelkäisi arvotyhjiön puolesta. Kun Sotaveteraanit ja Venäjän hyökkäys ja Talvisodan Henki ovat unohtuneet, meillä on aina Teri Niitti. Tai tosiasiassa ei ole. Luultavasti suurin osa ihmisistä on enimmäkseen unohtanut hänet ensi maanantaihin mennessä. Mutta silloin on jo jokin uusi yhtä oleellinen kohu kohistavana. Tällä lailla sitä voidaan mennä päivästä toiseen aina muutama päivä kerrallaan. Mitään suurta yhteistä tarinaa ei tarvita. Ei tarvitse palvoa maan perustajia, Mannerheimia tai edes kuulua Kansankirkkoon. Riittää että jostain tulee Teri Niitti ja on hetken provokatiivisesti kanssamme Hyvänä Troolina ja poistuu kolmantena päivänä someunohdukseen. Sitten on aika jollekulle toiselle astua viidentoistaminuutin julkisuuteensa, joka ei kestä juuri kauemmin, mutta tuntuu kestävän kauemmin ja joka jättää pitkäaikaiset jäljet. Kenties sinulle.

Ehdotus uuden kansallislaulun paikaksi

Elämme Suomessa. Se on sivistysvaltio. Hyvinvointivaltio. Maa joka on kristillinen eikä koostu ISIS -terrorismista. (Tosin täytyy muistaa, että oikeasti ei saisi kutsua ISIStä ISIKseksi. Sen sijaan sitä piti kutsua sillä toisella nimellä. Mikä se oli? "douche"?)

Tämä tarkoittaa sitä, että kansallismieliset voivat olla rohkeita ja auttaa yhteisöään parhaansa mukaan. Ja tämä parhaansa mukaan. Tästä hengestä hyvänä esimerkkinä olkoot Markus Jansson; Tuo mies jonka luona Poe on aina vahvana. Onkin kieltämättä syytä miettiä sitä, minkälaisia puuhastelijoita ja kädettömiä amatöörejä maahanmuuttokeskusten polttelussa on.

Ja tietenkin hieman vaikutusvaltaisempi joukko. Sellainen joukko jonka puheita otetaan hyvin vakavasti. Sellaisella tavalla jossa kehotetaan enemmänkin kuuntelemaan. Sellainen jonka leimaaminen trollin provokaatioksi olisi punaviherkuplaan menemistä.

Tässä kontekstissa sitten on luettava MV -lehteä. Siellä kerrotaan, että "Seinäjoen VOK! Palomiehet kertoivat, että maksaa veronmaksajille noin 600€ kerta, kun he käyvät, eli 2-5 kertaa viikossa, ja kuukaudessa parhaimmillaan 20 kertaa." ... "Pakolaiskeskus Seinäjoki, 2- 5 kertaa viikossa kakarat pihalle. Lastensuojeluasia?" ... "Jos kotiisi tulisi palokunta 4 kertaa viikossa, niin olisiko lastensuojelu kimpussasi saman tien?"

Jossain menee ironiamittari rikki. Mieleni tekisi kysyä että mitä jos joku ulkopuolinen kävisi polttelemassa kotia kovin usein niin olisiko tämä syytä ottaa poliisiasiaksi. Mutta tässä unohtuisi se, että monille maahanmuuttokriitikoille polttamiset ovat vain ennaltaehkäisevää Suomen puolustamista. (Konsepti on kaduilla tuttu "ennaltaehkäisevän väkivallan" nimellä väkivaltarikoksissa.) Koska kysymys heille on kansallismielisyydestä joka vaatii hyvin uudenlaisia arvoja. Tarkalleen ottaen yhtä arvoa ja vain yhtä arvoa. Ehdotankin että uusi patrioottinen Suomi ottaa itselleen sopivan uuden kansallislaulun. Sellainen on jo sävelletty. Siinä lauletaan vain tuosta yhdestä arvosta.

Arvotäysiö

Jumalani, jumalani, miksi heität minua kananmunilla?
Eivätkö nuo dildoja ravistelevat hipit olleet tarpeeksi?

NYT -lehti on asettanut kommentointieston. Se on ainakin alustavasti väliaikainen. (Mutta saa nähdä onko mikään niin pysyvä kuin väliaikainen vero.) Kommentointistrategia on perusteltu tapakulttuurilla. "Sitten ne tekivät jotakin muuta: ne synnyttivät internetin keskustelukulttuurin. Siinä kaikki mahdollinen julkaistaan, ja sanomiselle ei ole mitään rajoja. Trollaus, fleimaus ja muut netin huonot tavat syntyivät näillä palstoilla." Eli kommentointi on ollut häijyä. Lehti on siis valinnut poliittisen korrektiuden ja kommenttisensuurin. On mielenkiintoista nähdä yhteiskunnan suojeluteema "Kun tämä kulttuuri valuu yhteiskunnalliseen keskusteluun, ei tien päässä näy mitään hyvää. Siellä näkyy kaaos." Uuskonservatiivi kutsuisi tätä hyysäämiseksi.

Uuskonservatiivi sanoisi toki muutakin.

En ole tästä yllättynyt. Kaivan tästä esiin "Takkiraudan" tuoreen kirjoituksen "Sananvapaus. Nyt". Siinä kommentoidaan tätä NYT -lehden ratkaisua. Hän kontekstoi oman vapauskäsityksensä seuraavalla tavalla ; "Meille Kekkoslovakian lapsille, jotka olimme saaneet koulussa jälki-istuntoa sopimattomista mielipiteistä ja niiden liian kovaan esittämisestä ja jotka olimme tottuneet itsesensuuriin, Usenet oli todella kova juttu. Koska se oli peräisin USA:sta, siellä myös vallitsi amerikkalainen käsitys sananvapaudesta. Eli absoluutti sananvapaus. Kaikkea saa sanoa eikä siitä rangaista paitsi Rikoslain puitteissa - jos joku viitsii nostaa jutun, sananvapausrikokset kun ovat asianomistajarikoksia. Ja siitä myös ruukinmatruuna omaksui oman sananvapauskäsityksensä." Arvot tiivistyvät sen tyylisin tavoin kuin sanomalla kuin "Don't get mad - get even. Älä suutu - anna takaisin. Eli että jos joku käy kimppuusi, niin älä nosta äläkkää tai ala ulvoa saati ruikuttaa. Anna takaisin ja anna kahta kovempaa - ja tee se asiallisesti ja faktaperustein. Myös poliittisesti epäkorrektit mielipiteet olivat sallittuja - jos ne vain perusteli asiallisesti ja sitovasti."

Toisaalta on mielenkiintoista huomata miten "Takkiraudassa" ei pidetty Kemppisen ratkaisusta. Kemppinen ei ollut sensuroinut vaan julkaissut kommentit ja asettanut ne todisteeksi em. rikoslakien rikkomisesta. "Miksi hän ensin sallii siellä kovan keskustelun, ja sitten tekee rikosilmoituksen? Virittikö hän ansan keskustelijoille?" Viittaamisena on jälleen käytänne "Takkirauta on moderoitu blogi. Toisin sanoen täällä julkaistaan vain sellaiset tekstit, jotka a) eivät mene henkilökohtaisuuksiin b) eivät riko Suomen lakia ja c) eivät ole trollausta tai sellaiseksi katsottavaa kirjoittelua. Tämä siksi, että ruukinmatruuna on itse vastuussa siitä, mitä täällä julkaistaan, ja siksi sellaiset tekstit, jotka saattaisivat rikkoa kiihoituspykälää, menevät bittiroskikseen."

Ylläoleva vapauskäsitys on periaatteessa kiinnostava.

Pinnallisesti katsoen on tietenkin helppoa olla sitä mieltä että asia-argumentein keskustelu on ihanne. Moni esittääkin ihanteekseen sen, että "asiat riitelevät eivätkä ihmiset". Eli mikä tahansa mielipide saisi tulla ilmi, kunhan se perustellaan.

Itse kuitenkin käytännössä pidän tätä hyvin elitistisenä. Kun nimittäin katsoo nettikeskustelua, niin 90% tai isompikin määrä kommenteista on laaduttomia. Ja suoraan sanoen miltei yhtä suuri prosenttimäärä ihmisistä on idiootteja. (Syynä on se että fiksutkin ihmiset sortuvat joskus asiattomuuksiin mutta tampiot eivät osaa kuin perseillä.) Kommenttiestoa on tuskin tullut sen vuoksi että ei sallita asiallista maahanmuuttokritiikkiä, vaan nimenomaan sen vuoksi että suuri osa mekkaloinnista on niinmaansaaterin perustelematonta.

Ollaan tilanteessa jossa kommenttien blokkaaminen on sensuuria. Eikä heitä saa haastaa oikeuteenkaan kun "käy kemppiset". Siis jopa sillä ihan rationaalisella suuntauksella puhumattakaan siitä änkyrämmästä jengistä. (Joita kyllä löytyy käytännössä jokaisesta ideologiasuuntauksesta.) Kemppisen puolella ollessa voidaan jopa kysyä että jos teko ylittää rikoksen ja moderoija joutuu sen joka tapauksessa lukemaan, niin voidaan kysyä että onko laki sitten kaikille sama ja pitäisikö yhteiskunnan toimia sen mukaan että laki ei olisi sama kaikille?

Toki asiassa on sitten enemmän kaikkea.

"Jostain syystä" "Takkirauta" ei ole yhtä innokkaasti valittanut konservatiivien moderointilinjasta. Kun katsotaan ns. Putkosen listaa, ei nimilistaluonne ole kenties se kiinnostavin asia. (Joskin on hyvä tiedostaa että siihen liittyy vihafloodaamista...) On kentis syytä tiedostaa asia "hikipedian tyyliin" ; "Putkosen listalle päätyneet henkilöt ovat syyllistyneet kansanedustaja Olli Immosen (ps) toiminnan arvosteluun senkin jälkeen, kun poliisi totesi, ettei Immosta ole syytä epäillä rikoksesta. ”Vain rikollista toimintaa saa kritisoida, eikä keskustelua saa jatkaa asiasta, jota poliisi ei vie syyttäjälle”, ilmoitti anglosaksiseen tuomariperuukkiin sonnustautunut Putkonen". Putkonen nimittäin vaati että Immosen natsiyhteyksiä ei saa journalisti penkoa ja kertoa näkemystään niistä. (Kuvat osoittavat vähintään syvää yhteyttä vaikka niiden todistusarvo on vaikeasti arvioitavissa. Siis ei vain siinä mielessä ovatko ne todiste vaan myös siinä mielessä miksi ne eivät ole todiste.) Kun Putkonen kielsi mediaa kyselemästä Immoselta hän teki täydellisen moderointipäätöksen. Medialla ei ole lupaa kysyä ja näin ei synny edes sitä uutista jonka alle voisi kommentoida.
1: Ymmärrän että moni ihminen katsoo sanojatahoa. Heille hikipedia voi olla lähtökohtaisesti kekkilää. Näillä ihmisillä on ad hominem lähtöasetelma. Eli heille sanojan identiteetti ja vastaava vaikuttaa sisältöä enemmän. Argumenttien kannalta looginen rakenne ja premissien paikkaansapitäminen ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi retoriset ratkaisut. (Ilkeästi muotoiltukin totuus on totuus. Moni ei tosin erota ad hominemia herjaamisesta. Ad hominem on sitä että joku on tyhmä ja siis väärässä. Herjaus on usein epämiellyttävä totuus jossa se että toinen on perustelujen kautta ilmiselvällä ja syvällä tavalla väärässä josta voidaan sitten sanoa että on tyhmä.) Mutta mitäs minä tälle 90% välittämään. Huomenna minä olen selvä mutta he ovat yhä idiootteja.

Tässä Immoskohussa on ollut se hyvä puoli että se on nostanut esiin lausuntoja joissa puhutaan siitä miten absoluuttinen sananvapaus voi olla ns. "ajojahti". Myös se, että perussuomalainen puhuja sai buuauksia sai moitetta. Puhumattakaan siitä että kun Sipilä avasi puheen Helsingin yliopistolla hänelle huudeltiin. Sipilä oli tehnyt vaalilupauksia siitä että ei leikata, joten hän on lupauksensyöjä olipa leikkaaminen sitten miten pakollista tahansa. Tämä on hyvin perusteltu huutelu joka ei riko rikoslakia joten sille pitäisi olla tilaa. Paitsi jos konservatiivi luopuukin "Takkiraudan" ihanteista.

Vastapuoli näkee että kun vaikkapa Forssan ratkaisu torjua hätämajoitus iskee Forssan maineeseen, kyse on siitä että ensin tehdään valinta ja siihen sitten tehdään kannanotto. Ja ihmiset sitten noudattavat mielipiteenvapauttaan ja boikotoivat Forssaa. Boikotointi, kritisointi ja "harjaamisen" vaatiminen ovat ilmaistu mielipide. Samoin "punavihreässä kuplassa" elämisestä syytetty voisi sanoa että "Helsingin Sanomat" ajaa omaa linjaansa aivan samaan tapaan kuin "Sarastus". Ja siksi arvon uuskonservatiivien ei pitäisi olla pahoillaan mistään. Koska tosiasiassa Helsingin Sanomilla on valtaa vain koska moni ostaa ja lukee sitä. Se, että "Sarastus" ei myy kertoo siitä että miten moni haluaa maksaa sen sisällöstä. Eli miten lehden sisältö tukee ihmisten arvoja, on näistä samoista ihmisistä tärkeää ja kiinnostavaa. Ja miten lehti on tai ei ole hintansa arvoinen. Kuitenkin valtaero taatusti tuntuu ajojahdilta. (Olen esimerkiksi itse saanut ns. paskaa niskaan kristityiltä ja se tuntui ajojahdilta. Vaikka siinä noudatettiin ihan normaalia absoluuttista sananvapautta noiden arvon kristittyjen toimesta.)

Lehdistönvapaus kun nimenomaan on oleellinen osa julkaisunvapautta joka on osa sananvapautta. (Se on hyvin oleellinen osa modernin ajan sananvapauden käsitettä länsimaissa.) Lehti voi päättää julkaisulinjansa. Se, että minun kirjoituksiani ei suostuttaisi julkaisemaan "Sarastus -lehdessä" ei tee lehdestä sensuristista. Em. "Sarastus" -lehti ei myöskään ole sensuristinen vaikka siinä ei ole kommentointimahdollisuutta. (Katso vaikka heidän juttunsa "Nykyvasemmiston psykologiasta". Jutun jälkeen on tilaa. Joka tarjoaa tietoa mainostajista. Ja mahdollisuuden jakaa ja tykätä sivusta. Mutta ei kommentointiruutua.) Se, että jokaiselle suuntaukselle on omia lehtiä on sitä lehdistönvapautta. Tässä mielessä NYT -in syyttäminen on hieman omituista ellei enemmänkin.
1: Moderointi jossa joku lukee kommentit on kallista. Paitsi meillä hikipediassa. Mutta tiettävästi paikkaa pyörittävätkin erilaiset mielenterveydeltään ja moraaliltaan vääristyneet apinat joiden prioriteetit ovat epäterveet. Mikä toki vastaa kohtuu hyvin kirjoittajakuntaa ja jossain määrin lukijakuntaakin.
2: On muuten jokseenkin huvittavaa että Takkiraudan puolustus on vain se että hän sanoo moderoinnin olevan eri asia kuin sensuuri. Hän ei argumentoi asiaa vaan esittää vain rinnastuksen. "Ihmisen, joka ei ymmärrä, mitä eroa on moderoinnilla ja sensuurilla, ei aikuisen oikeasti pitäisi ottaa osaa nettikeskusteluun. Syystä että hän on myös kyvytön tällöin ymmärtämään, mitä eroa on asiakeskustelulla ja huutomellakalla." Rakenteelta tämä ei ole asiallista keskustelua ja argumentointia vaan horse laugh -argumentointivirhe. Se ei kerro miksi moderointi ei ole sensurointia. Se vain asenteellisesti sanoo että niissä on ero. Joka palauttaa kommentin siihen paljonpuhuttuun 90%. Ehkä osittain syynä on se että Takkirauta ei ole elänyt "Uncommon Descent" -ID -blogin tyylisen moderoinnin alla. Siellähän henkenä on juuri se että kaikki väärät mielipiteet menevät moderointiin. Ja kun itse kommentti ei ole näkyvissä voidaan esittää syytöksiä siitä että se olisi osunut johonkin kiellettyyn. Samoin moderointijonoon jättäminen kuukausien ajoiksi on keino harrastaa mielivaltaa. Tavalla jota vastaan on mahdotonta puolustautua. Sillä moderoinnissa sananvapauden loukkaus ja sensurointi voidaan aina oikeuttaa eikä väärintekijä voi puolustautua koska se kommentti ei ole koskaan ollut näkyvissä tavalla jota muu yleisö voisi arvioida luotettavasti. Tosiasiassa syynä on se, että toiset sananvapauden rajoitteet on vain määritelty "ei oikeiksi rajoitteiksi". "Kaikille vielä: Ei ole tärkeää, mitä sanot. Se on tärkeää, miten sen sanot. Pitäkää tämä mielessä. Näin vältetään sekä moderaattorin delete-nappula että leivätön pöytä." Tuolle strategialle on sellaisia nimiä kuin "poliittinen korrektius". Jos retoriikkaa on muotoiltava, se rajoittaa jonkinlaista sananvapautta. Onkin hyvä tiedostaa että tämä ei ole absoluuttista sananvapautta vaan sitä että on hyväksytty että tietyt rajoitteet ovat erittäin tärkeitä. Ihan sen takia että niiden ulkopuolella on kaaos. Huomio on varmasti ymmärettävä. Mutta se johtaa siihen että NYT -linja onkin järkevämpi kuin voisi luulla. Sananvapauden rajoitteet jotta tilanne ei muutu mellasteluksi on molemmilla tavoitteena. Keinot ovat sitten tähän erilaiset. Ja niissä kysymys on siitä että mikä nähdään eettiseksi rajoittamiseksi ja mitä ei.

Ylläoleva opettaa

Ei ole itse asiassa vaikeaa nähdä että kukaan ei kannata absoluuttista sananvapautta sanan täydessä mielessä. Jokaisella on jokin linja. Jo moderointi on sensuuria. (Itse asiassa jos moderoi kaikki kommentit pois tiukalla seulalla se näyttää samalta kuin kommentointia ei sallittaisi suoraan lainkaan. Kommenttiblokki on tavallaan vain hirvittävän tiukka moderointilinja.)

Se, miten tämä asia on sitten hoidettu eroaa vahvasti. Ei ole vaikeaa huomata että liberaali puoli on vakiintunut kannattamaan jotain Rawlsin tyylistä vapautta jossa ei ole lainkaan ristiriitaista olla suvaitsematon suvaitsemattomuudelle. Kun suvaitseva vapaus on sitä että saa olla mitä mieltä tahansa kunhan ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin ollaan tilanteessa jossa suvaitsemattomuus puuttuu toisten vapauksiin, ei niiden sensuurissa tallata mitään "samanlaista oikeutta". Tässä maailmassa korostetaan sitä että "freedom from bigotry". Se on ristiriidatonta. (Moni ei tätä tajua vaan luulee olevansa niin fiksu väittäessään liberaaleja sisäisesti ristiriitaisiksi jos vastustavat mitään. "Suvaitsemattomuuden suvaitseminen" -heitto ja sen suosio demonstroi omalta osaltaan mainiosti sitä mitä aiemmin sanoin 90% ihmisten kommenteista.)

Konservatiivit ovat yleensä hyvin tiedostaneet tämän poliittisen korrektiuden luonteen. He kannattavat hyvin erilaista vapauden ajatusta. Heistä häijyydelle ja epäkunnioittavuudellekin on tilaa. (Tässä kulmassa on tosin vaikeaa ymmärtää miksi esimerkiksi perussuomalaisista on tullut nyt puolue joka valittaa siitä että media moittii heitä. Tai valittavat siitä että ihmiset ovat niin hirvittävän epäkohteliaasti loukkaamassa Immosta ja jahtaamassa tämän ärsyttäviä natsikytköksiä. Ei natsiksi kutsuminen ole laitonta, ihan sen vuoksi että natsius ei ole laitonta! Joka ilmeisesti on Putkosen määritteissä se relevantti asia.)

Itsekään en toki pidä tuosta mallista (ristiriidattomuus on vasta hyvä alku).Minun maailmaani mahtuu myös häijyys. Syynä on käsite "kaikkien arvojen uudelleenarviointi". Olen tiedostanut että nykyään valtaosa asioista ovat maailmankuvasodan keskiössä. Asiat kiinnostavat identiteetin ja niiden välisten skismojen kautta. Ja olen oppinut sen että väärä mielipide uskonnosta tulkitaan melko automaattisesti "militanttiudeksi".
1: Lisäksi olen niitä ihmisiä jotka saavat kuvauksen "Kannattaa varoa, estää nopeasti ja sanoo ilkeesti, joskin jälkimmäiseltä voi suojata se, että siitä puurolla kirjoitetusta jahkailutyylistä et ehkä tajua kuitenkaan." ja luokituksen "Todella kiukkuiset tyypit". Freedom from bigotry in my ass. And soon in your's too. Thank you!

Kuitenkaan en voi olla huomaamatta että tosiasiassa konservatiivit pahastuvat ja vaativat sensuuria melko vahvasti. Hekään eivät elä kaksoisstandardissa. Heitä kuvaa hyvinkin vahvasti se, että he vastustavat moniakin asioita. He eivät kannata oikeasti absoluuttista sananvapautta tai mielipiteenvapautta. ; Tämän ilmiön seuraaminen ei vaadi kuin kaiken "saatio" -päätteisen huomaamisen. Sananvapautta kannattavat voivat pitää homojen liikaa absoluuttista näkyvyyttä ja epäkunnioittavien kommenttien lausumista homosaationa. Samoin jos ihmiset isosti ovat aivan oman päänsä sisällä oppimansa perusteella islamilaisia puhutaan islamisaatiosta jota pidetään uhkana ja ongelmana jota vastaan pitää taistella.

Osa on tässä ihan rehdisti rehellisiä. Sanovat että kannattavat sananvapautta muualla, paitsi. He ovat minun silmissäni vähän samantapaisia kuin ne tyypit jotka ovat avomielisiä kaikelle paitsi maahanmuuttokritiikkikysymykselle. Se, että jokin on poikkeus ja "siksi eri asia" kertoo enemmän näistä ihmisistä kuin mitä he haluavat kertoa.

Konservatiivien pahastumista ei tule kuitenkaan ymmärtää samalla tavalla kuin liberaalejen asiaa. Liberaalit ovat usein utopiakeskeisiä joten heidän on varmasti tätä kautta luontevampaa seurata ideaaleja. Rawlsilaisesti sävytetyt periaatteet ovat tällöin ymmärrettävämpiä. Konservatiivit seuraavat kuitenkin asioita siten kuin kulttuuriperinne ajaa. Voidaan sanoa karkeasti että jos liberaalit haluavat ohjata yhteiskunnan toimintaa de jure -tasolta, niin konservatiivit elävät de facto -tasolla. "Näin on aina tehty" -muutosvastarintasysteemi näkyy sitten siinä että "fleimisodan veteraani" osaa kertoa miten asiat ovat aina ennenkin olleet. Jossain määrin konservatiivit elävät sitä kautta miten on eletty - ja itse asiassa tämä on aina hitusen jäljessä siitä mitä lainsäädäntö sanoo. Tämä on "terve järki" ja perusoletuksena on että faktat ovat tämän asian puolella ja tätä vastaan toimiminen on riskibisnestä ellei peräti automaattisesti typerää himphamppuhumpuukia.
1: Minun lapsuudessa selkäsauna oli de jure laitonta mutta de facto siihen suhtauduttiin sallivasti. Ja sen vuoksi asioista ei esimerkiksi kerrottu eteenpäin koska lakia pidettiin, juuri tottumuksen voimasta, kohtuuttomana. Nyt käytäntö vastaa lakia paljon vahvemmin ja moni valittaa sitä miten yhteiskunta "tunkee nenäänsä" perheiden asioihin.

Mitä kukaan ei kestä?

Jos minulta kysytään mitä kukaan ei kestä, niin ilmoitan karusti että absoluuttista sananvapautta. Tälle absoluuttiselle sananvapaudelle on henkilö johon se voidaan tiivistää. Friedrich Nietzsche. Tosiasiassa jos kannatat absoluuttista sananvapautta sinun tulisi olla nietzscheläinen. Ja jos kestät katsoa siihen kuiluun mitä on koko yhteiskunnan kattava suomi24 niin olet yli-ihminen.

Tämä on niitä asioita joita monet eivät tiedosta tai tajua. Sillä Nietzsche on eräs vähiten osattu - joskin hyvin paljon viitattu - filosofi. (Häneen viitataan väärin. Mikä demonstroi sen mitä aiemmin sanoin siitä 90% keskusteluista ja siitä hieman pienemmästä prosentista keskustelijoita.)

Moni ymmärtää aivan oikein että Niezsche on tallaaja. Hän ei keskustele vaan murskaa huonompinaan pidetyt lokaan. Hän halveeraa silloin kuin moni muu keskustelisi. Moni käsittää Nietzschen suhteen kaikkien arvojen kyseenalaistamiseen ja nihilismiin. Ja moni käsittää että Nietzsche ajoi yli-ihmisyyttä jossa ihmisiä arvotetaan eri hierarkioihin. (Jopa natsismiin asti.) Ongelma tässä on siinä että he eivät ymmärrä miten nämä kolme asiaa yhdistyvät. Ne ovat ikään kuin domeenispesifejä osia joihin viitataan eri yhteyksissä. Mutta Nietzshelle nämä kaikki ovat yksi ja sama asia. Ja jos tätä ei näe, on pakotettu väärintulkitsemaan häntä.
1: "Iloisessa tieteessä" hän puhuukin siitä miten ihanteelliset ihmiset ovat alemmilleen käsittämättömiä. Mikä on sama kuin sanoisi että "jos et tajua niin voivoi, mitäs olet paska." "Olemmeko milloinkaan valittaneet sitä, että meitä on ymmärretty väärin, luultu muuksi kuin olemme,  paneteltu, kuultu väärin eikä ole oltu kuulevinaan. Se on juuri meidän osamme... Se on meille kunniaksi; me emme kunnioittaisi itseämme kyllin, jos toivoisimme sen olevan toisin."

Nietzsche kyseenalaisti kaikki arvot. Ja tässä hän näki myös maailmankuvan osaksi. Hän vastusti esimerkiksi esi-natsistisia aikansa kansallismieli-intoilijoita ja evoluutioteoriaa. Syynä oli nimenomaan näiden molempien dionyysisyys. Ne hahmottivat ja jäsentivät maailmaa joksikin jonka vallassa yksilöt sitten ovat. Ja tämä liittyi ideaaleihin ja siihen miten asioita ja ihmisiä tuli kohdella. (Nietzschen "Ecce homo" onkin hyvin antikansallismielinen, siinä pilkataan kirjoittajan omaa synnyinmaata niin paljon että vain harva teos yltää vastaavaan. Hän sanoo siinä esimerkiksi että "Minne Saksa sitten ulottuukaan, siellä se pilaa kulttuurin.") Nietzsche keskittyi kaunattomaan arvottamiseen ja luomiseen. Maailmasta luodut käsitteistämiset ovat keinoja hallita massaa. Nietzschen "Hyvän ja pahan tuolla puolen" korostaa näkökulmaoppia jossa jokainen luo perspektiivinsä ja maailmansa. Hän selittää asiaa "Hyvän ja pahan tuolla puolen" kuvaten objektiivista ihmistä "Objektiivinen ihminen on todellakin kuvastin: tottunut alistumaan kaiken edessä, mikä tahtoo tulla tiedetyksi, ainoana mielihyvänään se, minkä tietäminen, heijastaminen, suo."
1: Hermann Hesse oivalsikin jotain oleellista kirjassaan "Zarahustran paluu" - joka on toki nimeään myöten viittaus herraan joka kehtasi sanoa että Jumala oli kuollut (kenties häpeään koska oli tulluut luoneeksi maailman joka mahdollisti em. tyypin viikset) - "On olemassa henki, joka ei ilmaissut itseään lauman jylinässä tai massakiihkossa; sen hengen viimeinen välittäjä oli Nietzsche." Silti on hupsua että massakäsityksissä Nietzsche on natsien rotuopin oikeuttaja. Mutta he ovatkin 90%a.

Ja voi miten maailma onkaan internetissä nietzscheläisimmillään. Siellä kyseenalaistetaan kaikki arvot. Etsiipä sitten jumalanpilkkaa tai mitä tahansa, niin sitä löytyy sieltä. Tämä johtaa echo chamber -paradoksiin jossa esimerkiksi uusateistit koetaan sekä antifeministisenä että feministisenä samanaikaisesti. Syynä on se, että internetissä moni on kovaan ääneen eri mieltä. Ja tämä alkaa todella todella todella usein tuntumaan ajojahdilta. Kuten myös näyttämään ja maistumaan ajojahdilta. Tämä on yleensä "fleimisodan" ytimessä riippumatta siitä mitä mieltä olet. Sananvapauden sortamisen sijaan tässä on nimenomaan kysymys siitä että absoluuttinen sananvapaus pitää sisällään myös luvan tulla haukutuksi. Ja tämä on oikeasti aika paljon vaadittu ihmisiltä.

Ja myös perspektiivioppi on internetissä vallassa. Onko tiedemaailma jotain mieltä ilmastonmuutoksesta? No, internetissä on siihen saatavilla denialismia. Evoluutioteorian kohdalla kreationistit valittavat siitä että tiedemaailma sortaa heitä kun ei tue heidän luomisteoriaansa. Ja tässä hoetaan maailmankuva -sanaa niin kovaa kuin vain mahdollista. Vähemmän marginaaliset konservativiitkin selittävät että liberaalit harrastavat maailmankuvallista diskauspeliä, myös asioissa joita pidetään noin karkeasti ottaen tieteellisinä faktoina.

Tämä on äärimmäisen nietzscheläistä. Kaikkien arvojen kyseenalaistamista. Ja tämä on se kuilu johon katsominen on Nietzschen tematiikassa niin keskeistä. Joka kertookin siitä miten moni on ymmärtänyt arvotyhjiön koko olemuksen väärin. Onkin syytä huomata että Nietzsche ei arvostanut "viimeisten aikojen ihmisiä" mutta arvosti yli-ihmistä. Molempiin voidaan kuitenkin heittää samaa "nihilismiä" ja "arvotyhjiötä". Onkin tarpeen tehdä kuten Kalle Haatanen joka teoksessaan "Ei voisi vähempää kiinnostaa - Kirjoituksia nihilismistä" jakaa nihilismin passiiviseen ja aktiiviseen nihilismiin.
* Passiivinen nihilismi on sitä että ei kestä lukea internettiä ja siksi jää kotiin katsomaan televisiosta kevyttä viihdettä ja raapimaan persettä.
* Aktiivinen nihilisti taas näkee kaikkien arvojen alasrepimisen, pystyy katsomaan sitä ja hyväksyy sen. Sen sijaan tässä henkilö keskittyy itse luomaan tässä ympäristössä jotain. Tähän ei tarvitse liittyä kunnioitusta tai halailua. Päin vastoin. Nietzschestä on aivan oikein kyseenalaistaa toisen esittämät faktat ja hyökätä sen jälkeen tallaamaan ihmistä.

Tässä kannatetaan absoluuttista sananvapautta joka onkin jotain jota minusta voisi kutsua "arvotäysiöksi". (Koska ihmiset ymmärtävät "arvotyhjiön" väärin. Koska he eivät ymmärrä kaikkien arvojen uudelleenarviointia ja luulevat "hyvän ja pahan tuolle puolen menemisen" ikään kuin pahan puolelle menemiseksi.) Nietzsche suhtautuukin tässä siihen että on oltava kova. On kestettävä itsekin kritiikkiä. "Hyvän ja pahan tuolla puolen" tiivistääkin "jokainen joka luo on kova." Moni käsittää tämän pelkästään lupana hakata. Mutta he eivät ymmärrä miten kovasti Nietzsche tuomitsee ressentimentin. Tosiasiassa aito kunnon yli-ihminen luo. Ja tässä prosessissa voi murskautua passiivisesti jotain ihan siksi että uuden luominen vaatii usein jonkin tuhoutumista. Arvostuserimielisyydessä joku jää jalkoihin ja jos näin käy niin sitten niin käy. Tosi luova kuulee kritiikkiä ja hänen olisi kestettävä sekin. Hakkaaminen on siis molempisuuntaista. Tämä kipinöinti on sitten sitä Nietzschen kuvaamaa "tahtoa valtaan".

No.

Ylläoleva on melko selvä demonstroija monelle asialle. Liberaalit harjoittavat poliittista korrektiutta koska he eivät kestä arvotyhjiötä/arvotäysiötä. Hymistelevä kulttuuri onkin hyvin ali-ihmismäinen joten tämä ei yllätä. Toisaalta konservatiivit vastustavat nietzscheläisiä osittain siksi että he ymmärtävät aivan oikein siitä mitä kaikkien arvojen kyseenalaistaminen tarkoittaa. Heillä on "asia joiden mukaan on toimittu". Tässä maailmassa asioita ajatellaan "jämptisti niin" tajuamatta että tässä ollaan käsittelemässä sitä että konservatiivi joutuu pitämään kiinni sekä arvoista että mekanismista. Tosi mekanismi kun johtaa objektiivisesti kohti tiettyjä asioita. Ja ollakseen perusteltu tämän tavoiteltavan asian tulisi olla eettinen tai muuten haluttava. Ei siis ihme, että sananvapautta puolustetaan jos ja vain jos se ajaa "jämptisti niin" konventioita ja jos se on niitä vastaan se on "hyysärien propagandaa" tai muuta vastaavaa jota ei pidetä mielipiteenvapauden piirissä koska se on määrittynyt propagandaksi eli mielipiteenohjaukseksi ja jotenkin erikoisesti sananvapauden vastakohdaksi. (Suostuttelu ja manipulointi nähdään toki aina vain vastapuolen asiana. Oma puoli vain esittää tosiasioita ja faktoja aina.)
1: He eivät toki osaa sitoa tätä absoluuttiseen sananvapauteen koska uuskonservatiivien kulttuuri on päättänyt käyttää tätä termiä ja irtautua haukkumaan nietzscheläisyyttä. Kun konseptien taakse ei nähdä, vaan katsotaan pelkkiä kirjoitusmuotoja sanoista, niin kaikenlaisia pieniä temppuja voi tehdä ja se menee läpi vajaaseen 90% joka on niin vajaata että on hyvä korostaa että he todella ovat se vajaa 90%

En itsekään ole kovin kummoinen yli-ihminen. Kannatan esimerkiksi ns. faktoja. Olen toki siinä mielessä Nietzscheläinen että kannatan luokitusta jossa voidaan mennä tarpeen niin vaatiessa herjaamisen ja solvaamisen tasolle. (Osa ihmisistä kokee tarpeelliseksi erottaa herjaamisen ja solvaamisen. He miettivät vanhaan malliin tavalla jossa on aivan eri asia sanoa epäkohteliaita asioita kuin sanoa toisista syytöksiä joissa tämän väitetään rikkoneen lakia.) Oma tapani onkin se, että "asioista debatoidaan mutta vain ihmisten kanssa voi riidellä".
1: Asiat mitään riitele ; ne ovat abstraktioita jumaliste sentään, ettekö te tampiot saa noin arkista ja helppoa asiaa päähänne, pitääkö se ikään kuin erikseen vittu opettaa että ääliö hiffaa? Mitä seuraavaksi? Pitääkö tulla sitomaan kengännauhat ja pyyhkimään peppu kakkaamisen jälkeen?

Toisin sanoen jos ihminen tekee huonoa argumentointia hän on idiootti ja tämä on aivan asiallista paljastaa hänelle. Samoin jos hän käyttäytyy ääliömäisesti tämä voidaan mainita. (Minulla onkin itse asiassa tarkkoja luokituksia. Esimerkiksi kusipääksi tulkitsen jos ihminen oikeuttaa huonon käytöksen jonkin ideologisen tai muun asian kustannuksella. Hän siis tietää tekevänsä ikävästi. Paskapää taas on olemukseltaan vihjeettömällä tavalla paska. Häntä tuskin edes saadaan katumaan. Vertauksesta voi tuskin tehdä kovin valtavaa kusen ja paskan metafysiikan analyysiä kuitenkaan.)

Olen enemmänkin ihminen joka tunnustaa olevansa kokonainen. Ja että tämä tarkoittaa sitä että "ihminen on pohjimmiltaan kaikkea". Jos ihminen pitää tiivistää vertaukseen, se on vertaus jossa "ihminen on kuin kananpaska. Toiselta puolelta musta ja toiselta valkea. Ja kokonaan paskaa." Inspiraatiota tähän tulee Montaignelta joka korosti sitä miten teeskentelevää hienostoälymystö usein on. Ja miten he teeskentelevät kuin he eivät kävisi paskalla ja pierisi. ; Vaikka pyrinkin panostamaan argumentteihin - jos ei muuten niin siksi koska minulla pilkka oikeutetaan siten että ensin perustellaan jotain jota kautta se pilkka on ikään kuin epämieluisa johtopäätös - niin olisi teeskentelyä väittää että mikään tunnerekisteri ei menisi raivon puolelle koskaan. (En pidä tunnetta ja järkeä jonain joista voisi saada vain toisen. Itse asiassa jos väittää että on vain kliinisen järkevä niin on mitä todennäköisemmin teeskentelijä. Tai sitten muuten vaan niin pihalla että kuuluu siihen paljonpuhuttuun hieman alle 90%.)

Olen liian objektiivinen ja kaunainen ollakseni yli-ihminen. Siksi minulla onkin sensuurimenettely "anonyyminkielto". Vittuilen omalla nimelläni ja vaadin muiltakin vähintään pseudonyymiä. Tämä kun sitoo yksilön vastuuseen sanomisistaan. Tässä on sävynä eksistentialistinen vastuun ja vapauden samuus. Jossa on hieman herooisiakin sävyjä. En esimerkiksi pidä jumalanpilkkalainsäädännöstä. Mutta oma suhteeni ei ole se, että jos laki tuomitsee minut jumalanpilkasta että se olisi tuomarin vika. Laki on sama kaikille. Itse asiassa voin ladata paljon enemmän merkitystä ja sankaruutta jumalanpilkkaamiseen kun se on laitonta. Lain kohtuutomuuden paras demonstraatio olisikin se, että ihminen joutuisi linnaan niinkin pikkumaisesta syystä. Se on inhottavaa ja iljettävää. Ja siksi sille alistuva muuttuukin sankariksi. Ja näin käy siitä huolimatta että jumalanpilkkalainsäädäntö pitäisi muuttaa ja perua. Tässä asenteessa Immosmainen kellariin meneminen ja se, että häntä jopa tiedotustilaisuudessa suojellaan kysymyksiltä on äärimmäisen vieras. Vain sankarin negaatio toimii kuten Immonen ja Putkonen. Etenkin jos reagointi Immoseen on ollut yliampuvaa.
1: En jarruta sanomisiani juurikaan, mutta se mitä minusta voidaan sanoa on se, että moitteen ääressä korostan että miltei mikä tahansa on ymmärrettävä reaktio asiaan. Kun sanon jotain se vaikuttaa siihen miten minut koetaan ja mihin minut lokeroidaan. Joudun kantamaan vastuuni vapaudestani monesti ja saan huutia verbaalisesti. Koska minulla on sananvapaus ja kriitikoillani on sananvapaus voin ylipäätään joutua tähän tilanteeseen.

Bannin idiootteja. Koska he ovat usein essentiaalisesti tyhmiä ja kyvyttömiä tai haluttomia muuttumaan. He ovat 90%. He saavat floodata typeryyksiään ties minne paikkoihin internetissä. Ja joskus menen katsomaan tätä arvotäysiökuilua. Ja kuilu katsoo takaisin. Siksi minusta onkin tullut osa-aika trolli. Joka on peräti ylpeä trollaamisestaan.
1: Örkiksi en sentään suostu. Eli sellaiseksi joka ärsyttää tyyppejä tarkoituksenani juuri se että nämä ylilöisivät ja joutuisivat vaikka vankilaan lain edessä rikollista tehtyään. Koska olen kuitenkin rippusen nietzscheläinen. Pyrin tässä mielessä olemaan kova, raivoisan häijy mutta sinnikäs ja pilkankestävä. Sellainen joka ei "toimi järkevästi" saadessaan kreationisteilta tappouhkauksen. Nykykonservatiivi tosiaan voisi varoa ja lopettaa - koska laumasieluisuus ja pelkurimaisuus ja erimielisten mielenilmausten kohuilun alla kellariinmeno jotenkin oleellisesti liittyvät yhteen -  ja kutsua tätä "järkevyydeksi". Ja ajatella että vastapuoli olisi samanlainen, luoda tästä projektiona fatwakateus -teorian. Itse olisin kenties kyllästynyt kreationismiin. Mutta kun uhkaillaan niin onhan siinä sitten jotain innostavaa kaikkien arvojen uudelleenarvioinnin paikkaa. Minä kestän, huudan vaan takaisin. Kirjoitan sellaista informaatioteoreettista purkua että kreationistilla menee sormi suuhun, toinen perseeseen ja välistä sormet vaihtavat paikkaa. Jos ei muuten niin siksi että kreationisteilla on varmasti samoja vaikeuksia kuin minullakin. Vaikeuksia tiedostaa kummassa päässä on suu ja kummassa on perse. Paskaa kun tulee molemmista. Kiitos.

Kuvan mahti, somekohinat - ja internettarinat

Olli Immosen kohun kanssa oli selvää, että valokuvilla oli merkittävä rooli. Immosen itsensä julkaisemat kuvat Schaumanin haudalta ja suunnittelutalkoissa ovat olleet hyvin keskeisessä roolissa. On luultavaa että niistä tulee jollain tavalla ikonisia. (Kenties niitä jopa mukaellaan erilaisissa tilanteissa.)

Kiinnostavinta tässä onkin se, että ihmisillä on hyvin voimakas suhde kuviin. Immosen itsensä kannalta kuvat ovat varmasti olleet hyvin lähellä lomakuvia. (Noita eimukanaolleista helposti unettavia asioita.) Kuvien kohdalla on itse asiassa hieman epäselvää että onko kuva auttamassa muistia niin että matkan muistoihin on helpompi palata, vai ovatko kuvat itse asiassa sitä varten että niillä todistetaan että ollaan oltu paikalla. Luultavasti nämä asenteet jossain määrin kietoutuvat yhteen. Kuvan katsominen uudestaan palauttaa muistoja mutta toisaalta auttaa meitä luomaan tarinaa tapahtumien ympärille.

Internetissä on jopa "somesanontoja" kuten "kuva tai ei tapahtunut". Ja toisaalta salaliittoteoriat koostuvat usein juuri siitä että eri asioiden valokuvista etsitään samanlaisia detaljeja joita sitten nähdään evidenssinä jonkin tietyn tahon läsnäolosta. Nämäkin omalta osaltaan kertovat miten ihminen on visuaalinen eikä loogisesti pyörittelevä olento. (Emme intoile ääninauhoista yhtä vahvasti.) ; Ja interenetissä valokuvien takana on varmasti se huomio että kirjoitettuja väitteitä voi tehdä kuka tahansa. (Hyviä argumentteja kun voi kirjoittaa kuka vain?) Ja tämän epäluotettavuusongelman kiertämiseksi tarvitaan evidenssiä, varmistelua. (Koska kukaan ei osaa käyttää photoshoppia?)

Jopa monet nettiskeptikot mieluummin katsovat youtubevideoita kuin lukevat kirjoja. Ja he tekevät näin vaikka videoiden kohdalla lähteistys jne. kirjoihin onkin usein hieman hankalaa. Ruutuun voi toki kirjoittaa tekstiä joka näkyy muutaman sekunnin. Kaavat ja kaaviot muuttuvatkin erilaisiksi infografeiksi. Jotka taas ovat alttiita kaikenlaisille psykologisille illuusioille. Datan näyttämisen tapa vaikuttaa vahvasti siihen miten uskottavina datan sisältöä koskevat väitteet nähdään. Josta seuraa se, että "sosiaalinen totuus" ei ole täysin eri asia kuin evidenssi mutta se ei ole kuitenkaan ihan samakaan asia.

Tästä voi jossain määrin tulla jopa ongelma. Valokuvaaminen on siitä näppärää että teknologia nykyään tekee siitä halpaa. Ja kameran mukanaolo voi motivoida tarkkailla ympäristöä. Samalla se voi opettaa dokumentoimaan asioita. Probleemana saattaa sitten olla se, että menee tilaisuuteen käyttämään kameraa jolloin todistat että "se tapahtui" mutta oikeasti kamera ja muu tekninen häiritsi olemista niin että "oikeasti sitä ei tapahtunut". (Siitä huolimatta sinulla on siitä vakuuttavaa evidenssiä. Mahdollisesti rakeinen kuva antaa myös todisteita siitä että sukulaisesi on kuin onkin reptiliaani - aivan kuten pitkään oletkin uskonut!)

Joka tapauksessa Immosen kuvista on nyt syntynyt tarina joka ei ole enää hänen itsensä hallinnassa. Ja jotenkin kaksi hyvin yksinkertaista kuvaa tuntuu evidenssiltä paljon enemmän kuin vaikka kirjoitettu teksti tai muunlaiset dokumentit. Valokuva on jonkinlainen "sosiaalisen totuuden" perustavanlaatuisin todiste.

Ja tämä tarina noudattaa "jonkinlaisia internetlakeja".  (Jotka ovat "Amerikoissa astetta pahempia ja kaupallistetumpia kuin meillä". Ainakin mikäli Crackedin artikkelia on uskominen.)
* Immosen tapauksessa on tärkeää huomata että tarinoita syntyy kaksi. Ja ne ovat melko yksinkertaisia mutta keskenään vastakkaisia. Somekohu nykyään näyttää vaativan sen että asia tiivistyy pariin yksinkertaiseen tarinaan. Ja nämä tarinat on jotenkin sidottu identiteettien väliseen kilpailuun ja maailmankuvaan. Somekohu nykyään tuntuu vaativan - paitsi kannattajaryhmän joka pitää sanomaa arvokkaana - myös kisaamistarpeen jonkun kanssa joka on vahvasti erimielinen. Tässä mielessä en olisi "kansankirkon puolella" huolissani ateisteista jotka puhuvat uskonnosta vaan niistä jotka ovat hiljaa uskonasioista elämässään.
* Somekohussa tärkeintä ei ole vedota tai suostutella vastapuolta omalle puolelle vaan nimenomaan korostaa että ollaan eri puolilla. Tehtävänä ei ole vastapuolen saaminen omalle puolelle vaan tämän ärsyttäminen.

Haasteena onkin nähdä tarinoiden taakse mitä kuvat todella kertovat. (Itse asiassa kohtuu vähän. Niistä saa ajan ja paikan ja sen että ollaan samassa paikassa samaan aikaan. Tämä voi olla evidenssiä ideologisista yhteyksistä. Mutta on itse asiassa vaikeaa nähdä miten voimakkaasti valokuva todistaa. Ainakin minulle joku jäsendokumentti olisi huomattavasti vakuuttavampi todiste natsiudesta kuin oleminen samassa paikassa samaan aikaan, toistuvasti. Jos ei muuten niin siksi että käyn monissa nettiateistien nettimiiteissä ja minut voitaisiin olemassaolevalla materiaalilla todistaa ateistiksi. Tosin minulla on kieltämättä vahva yhteys kyseiseen alakulttuuriin vaikka en olekaan ateisti.)

Toisaalta somekohu on siitä mielenkiintoinen asia, että niitä voi lähestyä massahysterian käsitteen avulla. Ja tätä käsitettä voidaan liittää asiaan riippumatta siitä onko itse levietty tarina tosi vai ei. Valokuvat joka tapauksessa luovat "sosiaalista totuutta" jossa on kenties jotain evidenssiä johonkin. Joko leviävä tarina on tosi toiselta puolelta (jolloin kyseessä on "oikeassaoleva ja väärässä oleva") tai sitten totuus on jotain näiden välistä ja molemmat puolet esittävät puolitotuuksia. Tai kaikki ovat väärässä. Mitä tähän voi sanoa? "Truth- lies, it's all irrelevant. The Best Story Wins."

Postmodernista perussuomalaisuudesta

Perussuomalaisista on viime päivinä puhuttu paljon natsivertauksin. Se on toki osittain osuvaa siinä mielessä että jos olet natsi, perussuomalaiset on sinulle hyvä puolue. Mutta tässä on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota "ironisiin piirteisiin" joita PerusSuomalaisissa on.

Viime päivinä on kohistu monenlaisista. On esimerkiksi keskusteltu sellaisista aiheista kuin onko kansallismielinen poseeraus hautausmaalla sopivaa tietynvärisille. Asiassa on toki pääsijalla ollut se, että onko ihonväri kriteeri vai ei. Liian pienelle sijalle on sen sijaan nostettu se että onko ylipäätään asiallista politisoida hautausmaita. Hautausmaat on usein nähty sakraaleiksi paikoiksi ja tässä mielessä niin uusnatsien rituaalinomainen hautausmaallaposeeraus että poliittis-sarkastinen edellisten imitointi voivat taiteilla hyvän maun, joskaan eivät lähimainkaan laillisuuden, rajoilla. Jopa itse, äärimmäisen profaanina, jopa tylsistyttävyyteen asti makaaberina, ihmisenä, olisin hyvin varovainen performanssien kanssa hautausmaalla.
1: Lukuunottamatta sitä että minulla on oikeasti nimilista ihmisistä jotka, jos kuolevat ennen minua, saavat jossain vaiheessa haudalleen ihan rehellistä ihmiskusta. Nämä ihmiset tietävät tämän jo nyt koska performanssi menettäisi merkityksensä jos he eivät tätä tietäisi. Mutta nämä voimistavat sitä että hautausmaalla tehdyissä asioissa on kysymys vahvasta symbolista.

Jos nimittäin mietitään mitä eroa on "Prinssi Jusufilla", Jussi Halla-aholla ja Olli Immosella, voidaan huomata että ainut joka on suorittanut varusmiespalvelun Suomessa on "Prinssi Jusuf". Samoin on syytä huomata että Immosen vaimo on maahanmuuttaja. Tämä kertoo siitä että puolue on irtautunut tietyistä konventioista joiden kautta se kuitenkin ikään kuin väkisin tulkitaan.

Itse asiassa aika moni liberaali on korostanut näitä "ironisuuksia" internetissä sellaisessa sävyssä että ne osoittavat miten PS:äläisillä on "luurankoja". Näen että nämä enemmänkin kyseenalaistavat nämä konventiot. Halla-ahon siviilipalvelustausta ei esimerkiksi ole mikään salaisuus jota hän salaisi ja piilottelisi. Joten kyseessä ei ole samanlainen synkkä kaksinaismoralismia korostava salaisuus kuin vaikkapa kristillisiä arvoja rummuttaneen Ted Haggardin narahtaminen homoseksuaaleista prostituoiduista. Yleensä tämänlaisen "nolon salaisuuden" tunnistaakin siitä että tekijä yrittää piilotella, vältellä ja kiistellä asioita. Koska PS ei kiemurtele tällä tavalla monissakaan kohdin, se kertoo että nämä eivät ole "aitoja luurankoja" vaan päinvastoin jotain jotka vihjaavat että perinteiseen kansallismielisyyteen skeemautuminen on puolueen analyysissä lähtökohtaisesti virhe.
1: Tältä kulmalta Immosen facebook -kommenttinsa kanssa tekemä kiemurtelu on vihjeellisempää kuin hänen maahanmuuttajavaimonsa, koska hän ei mitenkään ole kiemurrellut että hänen vaimonsa olisi jotenkin erityisen (k)arjalainen.

Tämä tarkoittaa sitä että PS -puoluetta voidaan pitää aidosti populistipuolueena. Se on postmodernisti irtautunut perinteisistä kansallismielisyyteen liittyvistä konventioista. Ainut yhdistävä teema on tietty mielipide maahanmuuttokysymyksistä ja vastaavista. Puolueelle tärkeintä onkin ollut, ei niinkään se mitä puolue ajaa, vaan se keitä ja mitä asioita se vastustaa. Valitettavasti aika moni muu tarkastelee puoluetta pelkästään konservatiivi-liberaali ja oikeisto-vasemmisto -akselilla. PS -puoluetta on ymmärrettävä löyhänä kokonaisuutena joka vetoaa monenlaisiin ihmisiin sellaisella strategialla jossa teemat (esim. uudistusmielisyys vs. konservatiivisuus) on korvattu spesifeillä aiheilla (maahanmuuton rajoittaminen) joissa tehtyjä päätöksiä ei sitten ohjata muihin aiheisiin niin että olisi pakko olla "uudistusmielinen kaikissa muissakin jutuissa".

Tämä on virhe. Sillä vaikka akseleita tietenkin voidaan piirtää niin se on vähän sama kuin tarkastelisi ihmisiä introvertti-ekstrovertti, tosiasiallinen-intuitiivinen, ajatteleva-tunteva, harkitseva-spontaani -akseleilla ja pitäisi tätä hyvänä vain siksi että määritelmät voidaan tehdä ja niistä saadaan kivoja tiivistelmiä. Nähdäkseni PS pitää nähdä irrallaan näistä. Tämä on tietenkin vaikeaa kun käytetään vahvasti "äärioikeiston" -tyylisiä käsitteitä. On toki melkolailla ilmiselvää että puolueessa on kytköksiä ja piirteitä. Ja että puolueen tärkein mediassaolo koostuu selittelyistä mallia "humala,ajatuskatkos, sattuma" On eri asia ovatko ne puolueen määrääviä tunnusmerkkejä.

Toki voisin ironisesti huomata että PS on itse asiassa postmodernisoitunut ja kypsynyt muutenkin vakiintuneeksi puolueeksi. Muistan ajan jolloin PS taisteli poliittista korrektiutta vastaan. Jolloin korostettiin että esimerkiksi Jussi Halla-ahon tuomio mielipiteiden esittämisestä oli väärin. Tällä hetkellä puolue on sitten itse hankkimassa juristia setvimään että miten käy niille jotka tekevät asiattomia natsivertauksia. On ällistyttävää että ihmisjoukko joka mielellään vertaa islaminuskoisia profeetta Mohammadin pedofiilisiin tapoihin ja jolle on tärkeintä tuoda esiin maahanmuuttajissa olevat, yksilömääriä katsoen varsin marginaaliset, kytkökset ISIS -terroristeihin - tai jopa täysin kuviteltuihin raiskauskytköksiin - ovat nyt suuttumassa jos joku penkoo vaikka valokuvia jotka yhdistävät tietyt poliitikot uusnatseihin. (Vrt. jos jostakusta maahanmuuttajapoliitikosta saataisiin valokuva ISIS -terroristeihin liittyneen maahanmuuttajan kanssa, tietäisin että MV -lehti ja vastaavat olisivat levittämässä juttua välittömästi tuhatmäärin.) PS -vastaisia mielipiteitä ei ilmeisesti saa esittää, paitsi poliittisesti korrektisti.

On huvittavaa että PS itse mielellään marttyrisoi kaikkia sen puolella olevia jotka on oikeuteen haastettu. Mutta samalla se on itse vielä mieluummin tehtailemassa oikeusjuttuja joissa kysellään sellaisia asioita kuin päätoimittajien "pään laittamista pölkylle". (Tässä nykytilan tulkintaviitekehyksessä paljastan että "pölkky" on tässä kuvainnollinen, kuten "pääkin". Olen uskonnoton joten tämä nostattaa ilmoille aivan liian helposti vertauksia ranskan vallankumouksen tunnelmiin.) PS:n tapa hoitaa "kriisiviestintää" on esimerkiksi se, että ryhdytään vahtimaan, tutkimaan ja raportoimaan journalistista työtä tekevien poliittisia vakaumuksia heti kun itselle ei-miellyttävää materiaalia tulee esille. (Poliittisessa ilmapiirissä jossa yleisön poliitikon puheille ja puolueelle buuaaminen on suurempi ongelma kuin kaupassa tai kirjastoissa tapahtuvat puukotukset.)

Itse näen että natsianalogia on hieman kuten ateistejen rinnastaminen kommunistien vainoihin. Jotain joka on niin asiaankuulumatonta ja typerää että se loukkaa enemmän neuvostoliiton vainojen uhreja ja alleviivaa rinnastuksen tekijän suhteellisuudentajua kuin on edes mikään ateisteihin kohdistuva aito loukkaus. (Kukaan joka pitää "Suvivirsikeskustelua" rinnastettavana porvarien tappamiseen Gulageissa on sen verran pihalla että saman tien voi pitää pornon vaihtamista raamattuihin My Lain verilöylynä. Ja tällä tasolla pihalla olevaa ihmistä ei tarvitse ottaa vakavasti. Koskaan. Missään.) Natsikortin ylikäytön tehtävä on osoittaa käyttäjänsä nolous ja se, miten hienostunut tyyppi hän on kun rinnastaa kohkaamisen useiden miljoonien ihmisten joukkotuhontaan (classy).

Aggressiosta, poteroitumisesta ja sananvapaudesta

Arto Luukanen kirjoitti näkemyksen siitä, että "Eilinen oli surullinen päivä suomalaiselle demokratialle. Oli pimeä päivä - ”Mustan Mielenosoituksen” päivä." Syynä oli mielenosoitus jossa esimerkiksi tasavallan Presidentti oli puhumassa. Luukasen mielestä "Pahinta oli mielenosoituksen uus-lapualainen luonne. Siellä nimiteltiin toisinajattelijoita natseiksi ja fasisteiksi. Aikoinaan itsenäisyyspäivänä mellakoinut ja poliisia työllistänyt poliitikko parjasi laillista suomalaista puoluetta ISIS-termein. Lyhyesti: heinäkuun 28 päivä vuonna 2015 kannattaa muistaa. Silloin nimittäin kylvettiin vihan siemeniä, jotka noussevat pian oraalle." En tiedä mikä lapualainen liike on kutsunut toisinajattelijoita natseiksi ja fasisteiksi. (Lapuan liike oli äärrrrimmäisen oikeistolaista, se vastusti vasemmistoa ja kommunisteja. Kuten btw. myös perussuomalaiset.)

Nähdäkseni tämä reagointi on ollut huono. Olen itse pitänyt Immosen kohtelua ja Breivik -analogiointia ylilyöntinä. Luukasen temppu on kuitenkin täsmälleen sama. On hyvin mielenkiintoista huomata että mielenosoitus on jotain jota pidetään sananvapauden ydinasioina. Luukanen näkee sen sen antiteesinä. Hän näkee kulkueeseen osallistuvat hyväuskoisina hölmöinä. Kun samaa sanotaan "jytkystä", voidaan huomata että puolueen sisällä on jonkinlainen kaksoisstandardi asiasta.

Syytös on erikoinen, koska me emme ole "joutuneet muistamaan" päivämäärää jolloin Pride -kulkueeseen hyökättiin tai jolloin kenties (miten niin kenties) idioottimaisella asenteella elämäänsä elävä Dan Koivulaakso oli kirjastossa. Niissä tapahtui paljon vahvempia asioita kuin tuossa mielenosoituksessa jonka pahin teko taisi olla se, että perussuomalaiselle kansanedustajalle buuattiin ja taputettiin vaimeasti. Se on vielä sitä sananvapautta. Onkin mielenkiintoista huomata miten tätä spontaanisti tehtyä mielenosoitusta on syytetty jopa laittomaksi. Tästä Jani Mäkelän rohkea lähestyminen on hyvä esimerkki. Ja se toi uuden hienon retoriikan asiantuntija-poliitikko -keskusteluun. Eli sen, että jos tohtorismies on erimielinen siitä mitä jokin lakipykälä tarkoittaa tai ei tarkoita, niin sitten poliitikko ei muuta mielipidettään vaan ottaa asiallisesti esiin sen, että on hauskaa leikata erimielisen pomolta rahoitusta. Itsekin toki heitän pikaistuksissani typeryyksiä ja Mäkelä on inhimillinen mokailuissaan, mutta olen itse ymmärtänyt että minulaisella temperamentilla on typerää lähteä päättämään muiden asioista. Hyvä jos omien asioiden hoitamiseen.

Samanaikaisesti.

Kristillisdemokraattisessa KD -lehdessä puhutaan erikoisia. "Pride provokaatio" -teemasta tuttu Asmo Maaselkä, siis mies joka ymmärsi kun Pride -kulkueen kimppuun käytiin, kirjoiotti artikkelin uskonnonopetuksesta. Hän alustaa sen nimenomaan nykypäivään. "Uskonnonopetuksesta povataan kiistaa Suomen hallituksen pöydälle. Hallitus on luvannut lisätä liikunnan määrää peruskouluihin yhden tunnin verran. Uskonnonopetus voi joutua uudelleen leikkuriin. Uskonnonopetuksesta kiistely on jatkunut jo yli sadan vuoden verran." Itse itseään haastatteleva ja itse itseään siteeraava Maaselkä kertoo "Meksikossa käytiin pitkä ja verinen vallankumous vuosina 1910 – 1920 jonka jälkeen vasemmistolaiset voimat saivat vallan. Vuonna 1917 säädetyn perustuslaki kielsi uskonnon harjoittamisen kirkkojen ulkopuolella. Myös uskonnonopetus kiellettiin. Toimenpide johti maan uudelleen sisällissotaan. Puoluesihteeri Asmo Maanselkä kertoo miten veriseksi yhteenotto muuttui." Maaselkä esittää asian jotenkin uskonnon voittona "Kapina loppui vasta vuonna 1929 kun Meksiko sai uskonnolle myönteisen presidentin, joka perui uskonnonvapautta sortavat lait. Sisällissodassa ehti kuolla jopa neljännesmiljoona ihmistä. Aseellisesta taistelusta luovuttiin. Meksikolaisten uskonnonvapautta alkoi puolustaa demokraattisesti kristillisdemokraattinen puolue PAN Partido Acción Nacional vuonna 1939."

Tämä tekstikokonaisuus on kyllä jotain jota on vaikeaa ymmärtää. Miksi se on kirjoitettu? Miksi 1900 -luvun alun juttu liitetään nykyaikaan kuin se olisi relevantti? Kuvastaako Maanselkä sitä miten kristityt voivat olla valmiita taisteluun? Onko tämä muistutus siitä että Päivi Räsänen kertoi että kristitty voi jossain olosuhteissa taistella lakia vastaan, tai että asia on niin mutkikas ja vaikea ja pohdittava asia että ei ole ihme jos joku päätyy vaikeassa asiassa toimimaan niin että todella taistelee lakia vastaan? Vai onko tämä esimerkki siitä miten kristittyjen ei pidä toimia? Vai onko tämä vain neutraali uhkaus uskonnonopetuksen leikkaamista miettiville että "en nyt pidä eettisenä tätä toimintaa mutta väkivalta räjähtää". Tämä ei toki suoraan kannusta sotaan, mutta tässä on aggressiivisempi perussävy kuin "suvaitsevaiston" mielenosoituksessa ja Immosen facebookpäivityksessä yhteensä. Joku saattaisi pitää tätä implisiittisenä uhkauksena kun teksti korostaa sitä miten uskonnonopetuksen vähäisyyteen pettyneiden kansalaisten spontaani raivo räjähti piispojen johtaessa.

Toki asia on historiallisestikin omituinen. Minä toki hankin tietoni Meksikosta muualtakin kuin "Red Dead Redemptionin" tyylisistä peleistä ja western -elokuvista, mutta jo niidenkin pohjalta voisi muistella sen tyylistä, että Meksikon sisällissota johtui siitä että kansan vihaaman diktaattori syrjäytettiin, kun haluttiin edes hiukan parempi hallinto. Kun tämä hallinto koski opetukseen, katoliset papit provosoituivat. Opettajien tappaminen oli kätevää piispojen mielestä. Lisäksi valtaosa kapinallisista ei suinkaan voittanut vaan he joutuivat pakenemaan Yhdysvaltoihin. Ja tekojen räväkkyys vähensi kirkon arvovaltaa entisestään. Itse asiassa niin pahasti että vasta myöhemmin, Cardenan presidenttikaudella, Katolinen kirkko pääsi jonkinlaiseen sopimukseen Meksikon valtion kanssa. Nykyään Meksikossa kirkon rituaalivaltaa rajoitetaan ; tämänhetkiset Meksikon lait kieltävät monet vanhat katoliset tavat kuten suuret uskonnolliset juhlat ilman virallista lupaa.

Maaselkä kuvaa tilannetta selvästi kulmasta jossa tässä prosessissa olisi jonkinlainen uskon voitto. Se vihjaa että kapinaa ei nähdä pelottelukeinona joka muistuttaa että kristittyjen kannattaa pitää maltti. Historian faktojen valikointi juuri kuvatulla tavalla, jossa ylilyönnit mainitaan lähinnä jotta ei voitaisi sanoa että asiaa ei ole huomioitu. Kun tätä tulee ihmiseltä joka ymmärtää että Pride provosoi ja kommentoi tähän liittyen sen jälkeen kun on tapahtunut väkivaltainen isku laillista mielenosoitusta kohtaan, niin tämä on pelottavampaa kuin moni asia. Lehti kun ei ole mikään facebookstatus mallia kännissä-läpällä. Se on virallinen KD -lehti jossa Maaselkä korostaa statustaan puolueessa. Se on julkaistu. KD -puolueessa joku on siis katsonut että tämä on asiallista päästää läpi.

Uskon kuitenkin että uskonnonopetuksen kohdalla ei saada kolmessa päivässä spontaania 15 000 ihmisen mielenosoitusta. Tai se olisi kyllä kiva nähdä.

Eugen

Kirjoitin hikipedian eugeniikka -artikkelin kuin ilmiö käsittelisi Eugen Schaumania. Kyseessä on tietenkin "sattuma". Sillä eugeniikan nimi ei tule kenenkään nimestä, vaan kreikan sanasta εὐγενής, hyväsyntyinen. (Tosin nimi yleistyi valtavasti juuri eugeniikan kautta, joten näiden kahden välillä tosiasiassa on epäsuora yhteys.) Asiassa on kuitenkin myös jännittävä yhteys tahoon joka nykyään kannattaa rotuoppeja, ja nimenomaan Suomen kontekstissa.

Eugen Schaumanilla ja Nikolai Bobrikovilla on nimittäin jotenkin oleellisen tärkeä osa kotimaisessa patriotismissa. Kun Olli Immonen poseerasi, lehdistö kiinnitti huomiota seuraan, eli uusnatseihin. Ja olipa mukana muutakin hauskaa seuraa "Paikalla oli myös Sarastus-verkkolehteä toimittava kirjailija Timo Hännikäinen, joka piti puheen Schaumanin haudalla, sekä Espoon kaupunginvaltuutettu ja Suomen Sisu -aktiivi Teemu Lahtinen."

Minua innosti enemmän lokaatio, Eugen Schaumanin hauta. Jopa maltillisemmat perussuomalaiset pitävät tilannetta symbolisena. Muistutuksena tästä voi olla se kun Timo Soini kutsui Olli Rehniä "Brysselin Bobrikoviksi".

Tämä ällistyttää. Ymmärrän toki jos Venäjän sortokaudesta halutaan muistaa se, että se oli sortokausi. Mutta luulisi asialle parempiakin symboleita löytyvän. Itse asiassa kotimaisten natsien - ja heidän liepeillään syystä tai toisesta pyörivien - kannattaisi kenties valita symbolikseen aivan mitä tahansa muuta kuin maan harvoja  - ja ehdottomasti kuuluisimpia -  poliittisia murhaajia.

Tilannetta voisi nimittäin verrata ulkomaihin. USA:ssakin moni kannattaa etelävaltiolaismeininkiä ja on uusnatsi. Siellä on kuitenkin, noin yleisesti ottaen, ymmärretty että valtaosa alueen natseista ei halua identifioida itseään Abraham Lincolnin ampuneeseen John Wilkes Boothiin. Sillä vaikka Lincoln onkin merkittävin rasismin ja orjuuden vastustaja ja tätä kautta merkittävä symboli, olisi poliittiseen salamurhaan identifioiminen ja sen tekijän glorifiointi iso PR -tappio...

I'm dreaming of a White Christmas

Viime päivinä on kohuttu äärimmäisen paljon Olli Immosen sanomisista. Hän oli kirjoittanut facebookiin asioita. Ja tämän täytyy olla tärkeintä ikinä. Alkuperäinen lausunto on muotoa "I'm dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.", joka on käännetty "enkusta" suomeksi esimerkiksi Helsingin Sanomiin ; "Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, poksahtaa pian miljooniksi pikku palasiksi. Elämämme ovat kietoutuneet todella ankarassa ajassa. Nämä ovat ne päivät, jotka lopullisesti jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän." Tämä kohina Immosen ympärillä oli jopa niin suuri että puolisonikin tiesi että kuka on Immonen. (Ja puhumme henkilöstä joka toissa vaaleissa, niissä "jytkyvaaleissa" kysyi vakavasti että "kuka se Soini on"...) Minulla voisi olla jotain järkevää sanottavaa kohinasta. Mutta se kaikki on jo sanottu ja tiivistetty.

Koska minulla ei ole mitään järkevää lisättävää, teen sen mitä filosofi tekee. Kysyy tyhmiä mutta oleellisia kysymyksiä.

Siksi ajattelin ottaa esille oleellisen kysymyksen. "Miksi?" (Sen kysyminen on tässä poliittisessa tilanteessa helvetin tyhmää.) Päällimmäinen kysymys, jonka kysyin liittyi siihen että olisiko sama kohu tapahtunut jos jonkun muun puolueen kuin perussuomalaisten edustaja olisi kirjoittanut jotain samantapaista. Toisaalta tämä kysymys vaati täsmennyskysymykseksi sen, olisiko minkään muun puolueen valittu edustaja kirjoittanut mitään samantapaista. Tämä liittyy tietenkin siihen kysymykseen että ovatko perussuomalaiset provokatiivinen puolue jonka jäsenet laukovat tyhmiä asioita. Vai liimataanko heidän päälleen kohuja.

Breivik muutenkin kuin näöltään?

Ehkä oleellisin ja ensimmäinen käsiteltävä asia liittyy Anders Breivikiin. Immonen on siitä kiinnostava, että hän on jo ulkonäkönsä puolesta yllättävän samanlainen. Mutta teemana oli nimenomaan se, että mitä siellä pään sisällä liikkuu ja mitä sieltä suusta tulee ulos. Tämä tiivistynee parhaiten linkin takana olevaan kuvaan. Breivikin lausunto on muodossa "A multicultural society is only temporary. Sooner or later, we will return to a new monocultural society. It is essential for all cultural conservative resistance fighters to understand that we are in the middle of a war of perceptions. We must do everything possible to defend democracy. This can only be accomplished by overthrowing the current Western European multiculturalist regimes. This is the only way to safeguard democracy long term. Sure it can be bloody. But if democracy, our homelands, and people aren't worth certain sacrifices, then what is?" Lisäksi analogisuutta korostaa se, että Immonen julkaisi tekstinsä Breivikin tekemän terrori-iskun vuosipäivänä.

Selvästi esillä olevassa sanomisessa on hyvin samanlaisia sisältöjä. Kiinnostavaa onkin katsoa mitä tämä samanlaisuus tarkoittaa. Otan tässä esiin muutaman tärkeän teeman. Nämä teemat korostavat sitä että ei kenties kannata seurata liian vahvasti omia intuitioitaan.
1: Kaikkia ääriliikkeitä kuvaa se, että ne imitoivat maltillisempia käsityksiä. Esimerkiksi jos löytää islamilaisten terroristien ja maltillisten islamilaisten välistä samanlaisuuksia, ne kertovat yhteisestä kulttuuripohjasta. Immonen voidaankin perustellusti liittää maahanmuuttovastaiseen kansallishenkiseen liikehdintään. Itse asiassa voidaan sanoa että on käytännössä ilmiselvää, että ääriliikkeet ovat aina jotain jotka hyötyvät siitä että ne piilottavat retoriikkansa. Ongelmana ei siis välttämättä ole se, että Immonen esittää terroristin näkökantoja. Ongelma voi olla siinä, että Breivikin näkemykset hänen manifestissaan olivat maltillistettuja, ne ikään kuin osoittivat että ihmisten ampuminen olisi jotenkin täysjärkistä ja perusteltua. Ja tämä onnistuu teeskentelemällä maltillista käyttämällä maltillisien ilmauksia. (Pseudotieteilijät tekevät juuri samoin tehdessään idiotismistaan älykästä. Varastetaan ulkokuorta ja retoriikkaa tieteeltä.)

2: Toisaalta Immosen viestin "taistelu" on terminä jotain jota käytetään sekä metaforana että käytännön taisteluhenkisyydessä. Tämä onkin tullut kenties keskeisimmäksi osaksi aiheesta vääntämistä. ; Osa näkee että viesti voidaan tulkita konkreettiseksi taisteluunkutsuksi. Osa näkee että se voidaan tulkita vertauskuvalliseksi. Mielleyhtymät ja omat ennakkokäsitykset suuntaavat hyvin helposti mielipiteet tässä kohden.
3: Ei ole ihme jos maahanmuuttokriittisten "enkusta" löytyy samanlaisuutta Breivikin teksteihin. Sillä siinä on 1 516 sivua maahanmuuttokriittistä tekstiä. Kun aihe on sama, ei ole ihme jos jotain samanlaisuutta löytyy. Ja mikä parasta ; Breivikin manifesti on kokoelma. Hän ei suinkaan ole vain kirjoittanut sitä, vaan hän on lainannut katkelmia ja pidempiäkin osioita maahanmuuttokriittisten teksteistä. Esimerkiksi Breivik on lainannut Jussi Halla-ahoa. Tämä toki korostaa sitä että Breivik kuuluu samaan kulttuuripiiriin kuin Halla-aho - plagioinnin ottaminen omiin nimiin "luovalla suhteella tekijänoikeuksiin" on ihailun kenties vahvin ilmentymä. Mutta tämä palauttaa sen siihen että vaikka kristityistäkin löytyy ties mitä aborttiklinikoidenpommittajia, se ei vielä tee kristillisistä julistajista terroristeja. Ei, vaikka yhteinen kulttuuritausta tuokin paljon samanlaisuutta sanomisiin.

Toisaalta ylläoleva argumentaatio on "alkuun pääsevää mutta ei riittävää". Sillä tämä muistuttaa toisesta asiasta. Myös aidosti terroristiset lausunnot menisivät vastaavaan. Kysymys onkin siitä että aika moni Immosen puolustaja on melko lailla suoraan ajatellut että jos asioita voidaan jakaa eri kategorioihin, niin tästä seuraisi se, että voitaisiin vain päättää että Immonen ei kuulu siihen ikävään kategoriaan. ; Jos keskenään analoginen ilmiöluokka_X voidaan jakaa kahteen erilliseen lokeroon, Lokero_A ja Lokero_B, niin ei voida sanoa että jos kohde kuuluu ilmiöluokkaan_X niin se voitaisiin aina vain laittaa siihen Lokero_B:hen. Jos näin olisi, ei koko eri kategorioihin jakamisessa olisi mitään järkeä! Ja sitten kaikki olisivat taas sekaisin sen inhottavan ilmiön kanssa, kun siihenkin kuuluva asetettaisiin siihen samaan Lokero_A:han.

Asian ratkaiseminen on vaikeaa, koska se ei katso puoluekantaa. Esimerkiksi jos katsotaan vasemmistolaista aatetta, voidaan muistaa että se puhuu luokkataistelusta. Se puhuu luokkasodasta. Se puhuu vallankumouksesta. Kommunisteilla tämä oli alun perin aivan konkreettista ja rehellistä puhetta. Kun puhuttiin sorron yöstä nousemisesta ja vallankumouksesta sekä sorto että vallankumous olivat kuvauksia konkreettisista asioista. Sittemmin kun olemme päätyneet hyvinvointiyhteiskuntaamme - joka on kenties alasajossa juuri nyt, mutta vielä olemassa - nämä ovat vähitellen muuttuneet symbolisiksi. Nykyään sorto viittaa rakenteisiin joita pidetään epäreiluna, vaikka kyseessä olisikin ns. first world problem. Vallankumouksellisuuskin tarkoittaa suunnilleen mitä tahansa jonka uskotaan jotenkin yleistyvän muodikkaaksi. Kieli on samaa, asenne. Not so much.

Ratkaisevinta onkin konteksti.

Tämä on siitä hämmentävä asia, että tässä todellakin asia riippuu siitä kuka sanoo, keille sanoo ja missä yhteydessä. ; Kun retoriikan sanamuodot ja perustelurakenteet ovat identtisiä, erot ovat merkitystä koskevia. Ja merkitys syntyy klassisen retoriikan käsitteiden mukaan sanojasta, yleisöstä ja käytetystä viestistä. Kun katsotaan itse puhe (logos), puhujan luonne (ethos), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (pathos), saadaan kokonaiskuva.

Moni perussuomalainen onkin miettinyt että ollaanko heille epäreiluja. Eli jos jonkun muun puolueen edustaja olisi sanonut samoja sanoja, olisiko hänet tuomittu. He ymmärtävät asian tavallaan puoliksi. On syytä katsoa asiaa eikä ihmistä. Paitsi viestinnässä joskus on syytä ihan oikeasti katsoa kuka sanoo ja mille yleisölle. Koska tämä on se taso jolla se sisältö rationaalisesti punnitaan. Perussuomalaisuus on tässä kohden oleellinen konteksti. Se luo ideologisen viitekehyksen jonka sisällä perustermit on sitten ladattu. (Samoin kuin esimerkiksi hindu ymmärtää "jumala" -sanan hyvin eri tavalla kuin islamin kannattaja. Kulttuurikonteksti on tärkeä! Myös aika voi olla tärkeä! 1918 kommunistin "taistelu" on jotain ihan muuta kuin nykyisen intellektuellihipsterin "taistelu" - johan sen näkee hartioista, tai niiden puutteesta!)
1: Tämän ymmärtäminen on tietenkin haasteellista esimerkiksi MV -lehden lukijoille. Siellä kun selitettiin että musta mies voi sanoa mitä vain ja Immonen ei. Sillä Abdirahim Husu Hussein kirjoitti Immos -kohun käynnistyttyä ivamukaelman ja parodian viestistä. Moni katsoi että kun tätä ivamukaelmaa ei paheksuttu, niin maassa olisi KAKSOS STANDAARI (tjsp.) Mitä tuollaisille ihmisille voi sanoa? Kysyä että jäikö ilman happea synnytyksessä?

Moni on sävyttänyt tämän kontekstin melko vahvasti. Korostetaan että Immonen pitäisi liittää kulttuuriin jossa mukana on Suomen Vastarintaliikkeen taannoin kokoama "laiton henkilorekisteri" aka tappolista, johon esimerkiksi eräs hikipedian ylläpitäjä päätyi. (Kuten myös Panu Höglund.) Heille vain ilmoitettiin poliisista että nyt näin. Myös Pride -isku, kirjastopuukotukset ja vastaavat pitäisi nähdä hänen taakseen. Tämä argumentointi on siitä kiinnostavaa, että se huomaa analogisuuden näiden äärisuuntausten ja Immosen viestinnän kanssa. Se muistuttaa siitä että on olemassa sellainen "paha Lokero_B" johon voidaan kuulua ja johon mitä ilmeisemmin ei haluta kuulua. Mutta lokeron olemassaolo ei tässäkään yhteydessä tarkoita suoraan sitä että Ilmiöluokassa_X oleva viesti kuuluisi tähän. Kun on se asiallisempikin vaihtoehto johon se voi kategorisoitua. Tämä perustelu on yhtä petitio principii -rakenteinen kuin se ajatus että Immosen viesti ei ole syrjivä jos on olemassa mahdollinen tulkintakulma jossa se ei ole syrjivä.

Konteksti ei selvästi ole ainakaan läpeensä viaton. Seurauseettisesti voidaan ajatella että Immonen saattaa olla vastuussa sitä kautta että hän tietää tai hänen olisi pitänyt tietää, että moni innostuu hänen lausumastaan. Panu Raatikainen demonstroi hienosti kuvalla sitä, miten tietyt nimeltä mainitut henkilöt ovat reagoineet Immosen lausuntoihin. Esimerkiksi Jarkko Heino on sanonut, että "Sitten kun niskalaukaukset tulee taas muotiin tiedän mistä aloitetaan :) Kaivetaanko jo saunan taa kuoppa valmiiks vihervassareille." Kommenteissa puhutaan myös rotusodasta. Osa siis selvästi tulkitsee Immosen juuri siten kuin moni on korostanut että Immonen ei ole tulkittavissa.

En kuitenkaan ota näitä sinänsä laittomia ilmauksia kovin vakavasti. Koska jos käyttää analogista viestintää, voi ihminen tulkita sen väärästä viitekehyksestä. Tästä voi seurata sitä että asiallisen papin saarna onkin kristohihhuleiden seuraavan internetvittuilun ytimessä. Ja skaala tässä vain voi olla paljon pahempi kuin tässä pikkuruisessa esimerkissäni.

Facebook -kommentin tuskin odottaa olevan "viikon uutisaihe". (Minäkään en haluaisi elää maailmassa jossa näin on.) Siksi onkin syytä katsoa Immosen facebooktiliä ja ennen kaikkea tämän ketjun saaneita kommentteja. Kommenteissa on alkupuolella Henri Kuosmasen kommentti ; "Vaikka olen Immosen kanssa aika samanmielinen niin eikö tää oo aika provokatiivinen? Vai kuuluukinko olla?" Tämä kertoo että hän on maltillinen maahanmuuttokriitikko. Immonen kommentoikin että "Kuuluukin olla." Kun ketjua katsoo pidemmälle, voi huomata että kommentit koostuvat lähinnä luokkaan "Kiistaton tosiasia valitettavasti on kuitenkin se, että tällä hetkellä Suomea tuhotaan enemmän ja tarkoituksellisemmin sisältä kuin ulkoapäin...", "Annetaanko me kommunistien tuhota 12 000 vuotta vanha sivistys? Ei saatana!!", "Vähän hassua, että kirjoitit englanniksi Olli. Kuitenkin täysin samoilla linjoilla kanssasi, monikultturismi ei toimi ja monikultturistiset kokeilut Euroopassa tulisi lopettaa". Vähemmistössä ovat Raatikaisen esiinnostamat yliampuvat kommentit (jotka kyllä löytyvät ketjusta ainakin vielä.) Niihin löytyy reagointeja kuten "Aikamoisia on puheet. En uskalla antaa mielikuvitukselle valtaa mitä tapahtuisi jos saisitte päättää."

Kokonaisuus tässä yhteydessä ei vaikuta kovin huolestuttavalta. Vastenmielisiä ihmisiä joilla on minusta väärässäolevia mielipiteitä. Mutta se on enemmän yleistä nurinaa ja moraalista närkästystä kuin jotain jossa ollaan lataamassa tuliaseita.

Nuo ihmiset ovat ääliöitä. Loppu.

Mitä tämä tulkintaviitekehys tarkoittaa? Kun katsotaan Immosen Ollin toilailuista analyyttisesti tämän viattoman kontekstin löytämisen jälkeen, voidaan se kontekstoida kupliin. Tämä on siitä ironista että Immonen itse asiassa mainitsee kuplat tuossa tekstissään. Tämä liittyy aiempaan "kuplakeskusteluun" joka on tietenkin perustaltaan aivan käsittämättömän typerä. Siinä on ensin ollut arkinen yksinkertainen tosiasia, joka on sitten muutettu hyväksi ideaksi ja pilattu tämä ymmärtämättä että sosiaalisuus on symmetristä.

Immosen viesti on vahvaa poteroitumista. Hän on tyhmä koska hän ei ole Breivikin analogi vaan Krista Kososen analogi. Hän on tyyppi joka ei hae kontaktiyhteyttä monikulttuurisuuteen. Tämä nähdään pelkästään vihollisuuden kautta. Tämä on toki korostunut kun on katsottu internetpäivityksen yhteyteen syntynyttä liikehdintää.

Mielenosoitus/tähtimuusikkojen kasaama kokoontuminen - jossa ei esimerkiksi ruiskuteltu ihmisiä kaasuaseella ja kutsuttu sitä hassunhauskaksi tempaukseksi - oli jotain jota ei pidetty reiluna kun perussuomalainen ei saanut kehuja esityksensä päätteeksi. (Samat ihmiset sitten voivat selittää että heistä on pirun epäreilua kun YLE ei ota heitä esittämään omien auktoriteettiensa kantoja "Aidosta Avioliitosta" ilman "SETA:n sensuuria" eli vastaanväittäjiä.) Nähdäkseni kokoontumisvapaus, myös spontaanisti jonkun helvetin facebookpäivityksen ympäriltä, on laillista ja kuuluu mielipiteenilmaisuun. Kuten myös se että ihminen taputtaa sille kelle taputtaa. Se on mielipiteenilmaisua. Immosen ystävät ovatkin tässä nyt mielestäni omituisia. Jos Immosella on sananvapaus sanoa provokatiivisia ärsyttäviä asioita, se tarkoittaa sitä että hän saa sen sanoa. Se, että 15 000 ihmistä päättää kävellä Immosta vastaan, katsoa häntä silmiin ja kätellä ja sanoa rauhallisesti "haista paska, ääliö", se on provokatiivista, ärsyttävää ja sananvapauden mukaista.

Ylenmääräiset vertaukset esimerkiksi Lapuan liikkeeseen ja väkivaltaan ovat tässä yhteydessä täsmälleen yhtä järkeviä ja perusteltuja kuin se, että Olli Immosen vain suoraan lokeroisi väkivaltaa kutsuvaksi sodanlietsojanatsiksi. (Eli ei juuri yhtään.) Puhutaan rauhassa Lapuan liikkeestä siinä vaiheessa kun konkreettista muilutushenkeä alkaa ilmenemään. Esimerkiksi sitten kun antifa -tyypit puukottavat jonkun kirjastoesitelmässä.
1: Timo Hännikäisellä on uusi kirja, miksi häntä ei ole puukotettu koskaan jos hänen vastustajansa ovat niin kauheita? Kai sitä nyt Hännikäinen on kovemmin hampaissa kuin joku hiton epäkiinnostava Dan Koivulaakso! Toisaalta ihmettelen miksi homosaation vainoamia hetero-pride -kulkuelaisia ei kaasutettu kaasuaseilla kesken mielenosoituksen kun se oli hassunhauskaa kun oli Pride -provokaatio. Heitähän vainotaan pahemmin!