Pieni huomio ; Marilyn Monroen ikävöinnistä

Hannu Tanskanen blogasi nostalgiansävyisesti Marilyn Monroesta joka edustaa "klassista naiskauneutta, ei näitä aneemisia pojanvartaloisia malleja". Taustalla on varmasti jonkin verran myös yleistä mediakulttuurin muutosta. Tämä ei ole Suomalaisille kovin kaukaista historiaa. Sillä silloin kun televisiossa oli vain muutama kanava, ihmiset katsoivat laajasti samoja ohjelmia. Syntyi sarjoja jotka kattoivat koko ikäryhmän. Sitten videot, useammat kanavat ja laaja tallennuskapasiteetti muutti kaiken. Nykyisin yhteisiä televisiosarjakokemuksia on vaikeampi etsiä. Yhteisestä aiheesta tulee myös neuvottelukysymys.

Marilyn Monroe on ollut ilmiö jota minun sukupolveni on ollut vaikeaa käsittää. Nykykulttuurissa on hankalaa tiedostaa miten yksi nainen voinut sillä mittasuhtein jakaa kaikkien miesten jakamattoman huomion. Hän on ollut todellinen ilmiö. (Eikä sillä tavalla jossa ollaan empiirisesti olemassa, vaan jossa ollaan olemassa monessa paikassa.) Jossain määrin oman nuoruuden haikailun lisäksi Monroessa voi nostalgioittaa myös yhtenäiskulttuurin kaipuu. (Asia joka itselleni on kohtuu vieras.) Nykyään ajanjakso ei tiivisty sarjoihin joita koko sukupolvi on katsonut samanaikaisesti. On ymmärrettävää kaivata aikoja jolloin ollaan oltu samaan Bat aikaan samalla Bat kanavalla.

Jopa tarotkortti
tietää mitä on
olla "tähti".

Toinen asia on sitten se, että Tanskasen huomio pitää yllättävästi paikkaansa. Ja vaikka Marilyn Monroe ei ollut pornotähti, hän oli hyvin seksuaalinen tähti. Ja tästä saadaan aasinsilta toisiin asioihin. Tässä referoin jonkin verran medianäkyvyyttä saanut pornografiatutkimus. Koska nykyään pornotähtiä voi hakea erilaisista keskitetyistä rekistereistä, ja tässä yhteydessä heistä tarjotaan paljon yllättävän paljon tietoa, tästä voidaan tehdä tilastollista tutkimusta. Ja tässä yleisimmät stereotypiat lentävät ikkunasta. Mielikuvissa porno liittyy silikonirintaisiin blondeihin. Porno on siis jyystämistä jossa muovilla rintansa atrapeiksi muuttaneet blondatut silikonitähdet naivat. Kuvassa näkyy lihaa ja tuunattua muovia. ; Kuitekin tosiasiassa rinnat ovat varsin tavallisen kokoiset. "most common bra size for a female porn star is a surprisingly handleable 34B." Strategiset mitatkaan eivät olleet aivan sairaat "The most common set of measurements for the women was 34–24-34." Ja brunetit ovat hyvin yleisiä (tässä viitataan kuvissa olevaan väriin eikä syntymässä saatuun hiusten väriin, siis sillä tavalla jollaa Marilyn Monroe olisi blondi.) "Dark-haired porn stars outnumber blonde ones almost 2-to-1." Pituus ja paino taas "Average female porn star is a 5’5″ woman who weighs 117lbs" (165 cm , 53kg)

Mielestäni tämä kaikki tarkoittaa sitä että pornossa harrastetaan ns. hyvää makua. Siis siinä mielessä että se vastaa omia mieltymyksiäni. Keskiarvo on hyvä kehua tai haukkua käyttäen mittarina itseä. Joku Tanskanen voisi tietysti sanoa että minulla on hyvin banaali ja lattea maku.

Rumat ankanpoikaset.

"I adore the dispair in your eyes. / I worship your lips once red as wine. / And I crave for your scent sending shivers down my spine. / I just love the way you're running out of life. / Ohohohohoh my Baby, how beautiful you are. / Ohohohohoh my Darling, completely torn apart."
(HIM, "Gone With the Sin")

Tarina rumasta ankanpoikasesta on kuuluisa. Tämä H. C. Andersenin satuhan on katsottu kirjailijan omaan elämään sidotuksi vertauskuvaksi. Hyljitystä tulee menestyjä, ruma ankanpoikanen onkin joutsen. Tarina on mielenkiintoinen, koska siinä sankaruus saadaan vaivalla. Näin siihen tulee oikeutuksen makua. Toisin voisi olla, jos munasta kuoriutuisi jättiläismäinen koljatti, joka ensin pieksisi pienemmät ankkasukulaisensa, ja sitten kasvaisi joutseneksi ja lähtisi nousukiitoiselle uralleen. Supermenestyjä "koko matkan ajan" ei ole sankarina kiinnostava.

Tämän vuoksihan supersankareillekin täytyi ryhtyä kehittämään heikkouksia. Teräsmies ilman kryptoniittia on yksinkertaisesti tylsä. Samasta syystä jopa "Star Warsissa" ei ole kiinnostavaa se, voittavatko hyvät vai eivät - senhän kaikki tietävät jo valmiiksi. Kiinnostavuus syntyy jopa tälläisessä tarinassa jossa hyvä on ominaisuuksiltaan erinomainen, syntyy siitä että hänellä on heikkus. Star Warsin kohdalla kysymys on vaiston ja järjen suhteesta, siitä laittaako Luke Skywalker automaattiohjauksen pois päältä vai ei. Äärimmilleen vietynä tämä tie johtaa antisankariin, jossa on sekä sankarin että tämän vastavoiman elementtejä. Tässä vaiheessa alkaa tapahtumaan sitä että kovaksikeitetty ja rujo dekkari rynnistää oikeutta puolustamassa. Moni pitää tälläisiä sankareita "monisyisenä" ja kiinnostavana. Ainakaan ne ovat harvemmin tylsiä.

Tämänkaltaisia tarinoita voidaankin käyttää uhristatuksessa olevan lohdutteluun. Siinä on myös voimakas takaisinmaksun henki, kostofantasia. Menestys ei tämän vuoksi enää ole vain itsekkyyttä ja kyynärspäitä vaan jotenkin ansaittua. Tätä kautta tallatun ikään kuin oikeutetaan sellaiset keinot jotka muuten voisivat olla halveksittuja. Tai ainakin tarinallisesti tylsiä.

En voi olla ottamatta tässä esiin myyttistä Marilyn Monroeta, jonka oikea nimi oli muu; Oikeasti hän oli Norma Jeane Mortenson os. Baker. Mutta kaikki muistavat vain taiteilijanimen, mikä onkin hyvin sopivaa. Sillä Marilyn Monroen ympärillä on vastaavanlainen tarina. Hänen ympärilleen rakennettiin myyvä tähtimyytti: Hänen epäonninen lapsuutensa korostui, samoin kuin traaginen yksityiselämä. Haparoivat miessuhteetkin saatiin luonteen herkkyydeksi eikä sarja -avioitumiseksi jota oltaisiin voitu katsoa pahasti. Tätä tietysti tuki myös hänen kuolemansa, johon liitettiin tarinaa jos toistakin.

Marilyn Monroe oli tässä mielikuvassaan hyvin samanlainen kuin ruma ankanpoikanen. Jopa kauneuspilkkua myöten. Kauneuspilkkua tarvitaan koska muuten naama olisi helposti "liian täydellinen". Tämä heikkous tekee inhimilliseksi ja tähän voidaan samastua. Tai ainakin kateutta jää puuttumaan joka sekin auttaa tähden tiellä paljon.

---

Kuvassa on kauniita ankanpoikasia.