Alar Tamming kirjoitti "kultalehti 4/2011":ssä taloudesta. Hän käytti kovasti fysikaalisia termejä. Hän valitsi lähtökohdikseen kaaosteorian ja termodynamiikan, koska niissä ei tarkastella yksittäisiä kohtia vaan laajempia systeemeitä. Hänestä tämänlainen lähestymistapa on taloudessakin tärkeää.
Termodynamiikan ja kaaosteorian kombinaatio on karkeasti esitettävissä seuraavanlaisena tiivistelmänä:
1: Termodynaamisessa suljetussa systeemissä systeemin epäjärjestys kasvaa. Eli systeemi, joka ei vaihda tietoa tai materiaa ympäristön kanssa hajoaa. Tammin korostaa sitä, että termodynaamisesti katsoen järjestys vähenee. Lämpötilaerot tasoittuvat. Tämä tuotti aikanaan ongelmia, koska esimerkiksi ihmiskunta oli varsin järjestelmällinen yksikkö.
2: Ongelma ratkesi, fysiikan Nobelin palkinnon arvoisesti, kun Ilja Prigoginen tutki avoimia järjestelmiä. Niissähän järjestyksen synty energiantuonnin kautta on tietyissä oloissa jopa väistämätöntä. Näin järjestys voi kasvaa, eikä tarvitse tehdä "Asimovin virhettä".
3: Järjestäytymisellä on myös rajat; Tässä mukaan saadaan bifurkaatio. Tällä hän tarkoittaa tilaa jossa kaaosteoria ja termodynamiikka osuvat yhteen ; Avoimella järjestelmällä on järjestyksen kasvussaan raja. Syynä on se, että järjestyvä avoin systeemi kuitenkin joutuu levittämään epäjärjestystä ympärilleen. Kun energiaa laitetaan enemmän kuin systeemi voi ohjata ulos, se ei kykene sitouttamaan energiaa eikä ohjaamaan sitä poiskaan. Tällöin tilanne muuttuu kaoottiseksi. Bifurkaation kohdalla olennaista on se, että järjestelmä joko muokkautuu uusiksi, jolloin se kykenee hallitsemaan uuden tilanteen ja järjestys voi kasvaa. Tai sitten systeemi hajoaa. Minimaalinen muutos tässä voi tehdä muutoksia.
Ajattelutapa on itse asiassa varsin lähellä evoluutioteorian virhekatastrofin käsitettä. Mutaatiot ovat evoluution lähde, vaikka esimerkiksi mutaatiojalostus olisi eläimille aivan liian rajua ja tuhoisaa. Jos ajatellaan että mutaatio on muutos systeemiin, jossa ulkopuolinen voima, kuten säteily vaikuttaa DNA:han, päästään aiheen juurille. Luonnonvalinta on järjestävä elementti ja liika mutaatiotahti on itse asiassa "liikaa energiaa systeemiin" ; Evolutiivinen edistys tapahtuu tietyssä mutaatiotahdissa ja tietyissä olosuhteissa. Yksittäisen kuolleen eliön DNA rapistuu. Ja elävä mutta kovassa säteilyssä olevan eliön DNA rapistuu.
Tammingilla ei kuitenkaan ollut evoluutio mielessään. Hän käytti ajatusta entropiasta yhteiskuntaan. Yhteiskunnassakin on järjestystä, joka tuotetaan energialla ja josta on seurauksena jätettä. Kaaoottisessa tilanteessa yhteiskunnat voivat ajatua hyvin erilaisiin tiloihin. Voi syntyä uusi parempi hallinto, sisällissotia tai valtion hajoaminen.
Sillä klassisessa termodynamiikassa meillä on tarkastelussa lämpötilan mittaaminen. Kyseessä on lämmön virtaamisesta josta voidaan tehdä matemaattisia laskelmia. Meillä ei kuitenkaan ole tapaa mitata järjestäytyneisyyttä samassa mielessä ; Toki sekin on mahdollista joissain erikoistapauksissa, mikä mahdollistaa Prigoginen havainnot. Kuitenkin monesti tuloksen epätodennäköisyyden tarkka arviointi on vaikeaa. Järjestykseen olevat laskelmat ovat hieman erilaisia. Itse asiassa voidaan sanoa että entropia -termillä on kaksi hieman erilaista merkitystä ; Klassisessa termodynamiikassa entropia tarkastelee läsnäolevaa energiaa ja informaatioteoriassa entropia mittaa epävarmuutta, epätodennäköisyyttä.
1: Tanning puhuu järjestystä eikä ota esiin kompleksisuutta. Tähän virheeseen törmää kreationistien parissa aina ja toistuvasti. Epätodennäköisyys on sekin hieman eri asia kuin kompleksisuus, itse asiassa epätodennäköisyys tässä yhteydessä on nimen omaan pientä kompleksisuutta, järjestystä. Tästä voisi tehdä mantran ; Uncertainty ≠ Disorder ≠ Complexicity. Näiden yhdistäminen on virhe, tarkalleen ottaen ekvivokaatio. Ilmiöiden yhteys ja erillisyys on näissä kohden itse asiassa aika vaikeaa. Niiden välillä on toki yhteyksiä, mutta ne eivät ole sama asia. Ja tilanne tulee katsoa juuri kyseisen systeemin mukaan.
Merkityseroilla on suuri vaikutus käytettyyn argmenttiin ; Esimerkiksi rinnastus jätteisiin on hieman ongelmallinen, koska esimerkiksi rautanaulan ruostuminen, joka ihmisen mielessä liittyy epäjärjestykseen, on termodynaamisesti tarkastellen nimen omaan järjestäytymistä.
Tosin tällä ei liene hirveästi merkitystä talousteorian kohdalla, koska kyseessä on enemmänkin analogia, vertaus, joka ainakin minulla helpottaa asian ymmärtämistä. Tammingin ajatus on kieltää "ilmaiset lounaat". Esimerkiksi pörssin raha leijuu ilmassa ja konkretisoituu. Mutta mistään ei saada ilmaista rahaa. Sillä jos vaihdat osakkeet voitolla rahaksi, tämä on napattu pois. Kyseessä on joidenkin ihmisten tappio. Pörssin raha on virtuaalista, ja se voi heilahdella. Mutta hetki jona se muutetaan konkreettiseksi rahaksi on vaihdon hetki, jossa on voittajia ja häviäjiä. Osakkeissa voittanut jakaa pärjäämisensä useiden muiden kustannuksella. Kuitenkin yhteiskunnalla on mahdollisuus. Se voi pärjätä kriiseissä parantamalla järjestelmää. Ja toisaalta avoimessa systeemissä järjestyksen lisääntyminen on mahdollista.
Pidän vertauksen tiederakenteesta osittain. Ja itse yhteiskunnallisesta argumentistakin pidän sitäkin enemmän.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bifurkaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bifurkaatio. Näytä kaikki tekstit
lauantai 12. helmikuuta 2011
lauantai 30. elokuuta 2008
Sammakko skeittilaudalla.
Sammakko skeittilaudalla on ilmiö, jolla kutsun kaikkia sellaisia väitejoukkoja, jotka esittävät tietynluonteisia (1) positiivisia kannanottoja jonkun näkemyksen puolesta tai (2) kritiikkiä jollekin näkökulmalle.
Tietynluonteisuus tässä yhteydessä taas tarkoittaa virheellisyyttä, joka on syntynyt siten että oikeita sanoja laitetaan vääriin yhteyksiin. Tällöin pinnallisesti asia saattaa näyttää sopivan näkemykseen, mutta tosiasiassa se johtuu käytettyjen asioiden väärinymmärtämisestä. Lopputulos osaavissa silmissä näyttää siis samalta kuin sammakko joka on skeittilaudalla: Kyllä niitä näkee siinä yhteydessä, mutta ei se sammakko silti skeittaa, ja se ei skeittaa koska tällä ei ole käsitystä siitä miten skeittilautailu ylipäätään tapahtuu. Virallisesti tätä kontekstivirheellisyyttä kutsutaan Texas sharpshooter fallacyksi. Se on hyvin monipuolinen virheargumentaation muoto.
Yleisiä erilaisia väitteitä on:
1: Misquote, joka on väärään kontekstiin asennettu sitaatti. Kun sanat irrotetaan yhteydestään, siitä tulee jopa täysin päinvastainen tai muutoin vääristynyt kannanotto. Yhteyteen asetettuna voidaan kuitenkin huomata sen virheellisyys. Syynä voi olla ekvivokaatio eli monimerkityksellisyys, jossa jollain sanalla on esimerkiksi homonyymejä. Toinen yleinen tapa on valikoitu karsinta, jossa lauseen ympäriltä leikataan osat pois siten, että ymmärtämiselle olennainen konteksti poistuu ja merkitys vääristyy.
2: Olkiukko, eli straw man joka on toisen näkemyksestä esitetty karkeistus joka ei ole olennaisiltaan osiltaan osuva. Tällöin kyse ei siis ole väärästä lainauksesta vaan laajemmin väärin ymmärtämisestä. Tämä voi olla tahallista tai tahatonta. Tämän oikaiseminen on monimutkaisempaa kuin väärän kontekstin, koska asiat pitää usein selittää laajemmin. Enää ei riitä että selittää mitä henkilö on jossain asiassa sanonut, pitää myös ymmärtää mitä tämä on tarkoittanut. Yleisimmät keinot rakentaa olkiukko ovat (1) lörpöttely, toiselta nimeltään red herring, jossa luetellaan asiaan kuulumattomia sinänsä fakta -asioita, tai käytetään muutoin pitkällistä jaarittelua joka ei "argumentatiivisesti" johda mihinkään paitsi siihen, että kuulijan käsittelykapasiteetti, hrair raja (hrair limit) ylittyy (2) bifurkaatio, eli esittämällä vastakkain näkemyksiä jotka eivät ole ainuita vaihtoehtoja - tai edes toisilleen vastakkaisia. (3) Slippery slopella, eli viettävällä pinnalla, jossa argumenttiketju on näennäisesti pätevä, mutta tosiasiassa kasautuvuutta ei tapahdu. Lopputulos on tällöin liioiteltu. (4) Manipuloimalla tunteita esimerkiksi käyttämällä kielenkäyttöä joka muutoin vain ajaa ihmisen "common sense -intuition" virheelliseen päätelmään.
3: Cherry picking, eli kerman kuorinta joka taas on sitä että otetaan jokin näkemys ja etsitään kaikki mikä vain voisi tukea sitä. Tällöin itse asiat ovat aivan oikeita ja peräti aivan oikein ymmärrettyjä, mutta kokonaiskuva vääristyy. Jos esimerkiksi kerrotaan vain kun joku ennustaa tai arvaa oikein pari kertaa, ja unohdetaan kaikki kymmenet kerrat kun hän ei ole arvannut tai ennustanut oikein, näyttää helposti siltä että hän on hyvä arvaamaan tai ennustamaan. Cherry pickingin tunnistaminen vaatii suuresti työtä, koska asioiden kontekstin lisäksi on osattava katsoa kokonaisuutta, koska itse asiakin voidaan mainita oikeansuuntaisesti, mutta sitä käytetään tavalla, jonka seurauksena päätelmä vääristyy, tulee jonkinlainen non sequitur, eli "ei seuraa" -tilanne. Cherry pickingin huomaamisen tekee erittäin haastavaksi se, että mitä enemmän ja laajemmin sitä harjoittaa, sitä vaikeampi sen olemassaoloa on todistaa. Siksi, jos joku esimerkiksi viettää 20 vuotta aikaa kirjastossa todistaakseen jonkun väitteen ja kerää kaiken, joka vaan voi jollain lailla tukea hänen näkemystään, cherry pickingin osoittaminen vaatisi itse asiassa vähintään samanlaisen urakan.
4: Argumentum ad fictio, jossa ei enää loppujen lopuksi vääristellä toisen sanomisia vaan itse asiassa pistetään sanoja tämän suuhun. Ulkopuoliselle ja asiaa ymmärtävälle tästä jää käsiin pelkkä ällistys. Henkilön voidaan esimerkiksi väittää sanoneen jotain jota tämä ei ole lainkaan sanonut. Ja jos hänen väitetään esittäneen jonkin kannanoton, jota hän ei ole sanonut tai jossa hänen väitetään jättäneen huomiotta jotain jota hän on nimen omaan sanonut. Tässä kohdassa on syytä huomata, että on tunnettava koko kyseisen kirjoittajan tuotanto. Viattomimmillaan tämä on sitä, että henkilö on myöhemmin muuttanut mielipidettään, jolloin esitetään ainoastaan vanhentunut näkemys. Pahimmillaan kyseessä on täydellinen keksitty fiktio.
Tässä vaiheessa monesta varmasti tuntuu, että lähes kaikki virheet ovat jollain lailla tähän kategoriaan sopivia. Kuitenkaan perinteiset virhepäätelmät, kuten ristiriita tai kehäpäätelmä tai muuten vain virheellinen päättely, jonka henkilö tekee itse, eivät kuulu tähän versioon lainkaan. Olennaista on ymmärtää, että jonkun muun sanomisia käytetään tavalla, jota tämä ei ole sanonut tai ainakaan tarkoittanut.
Tietynluonteisuus tässä yhteydessä taas tarkoittaa virheellisyyttä, joka on syntynyt siten että oikeita sanoja laitetaan vääriin yhteyksiin. Tällöin pinnallisesti asia saattaa näyttää sopivan näkemykseen, mutta tosiasiassa se johtuu käytettyjen asioiden väärinymmärtämisestä. Lopputulos osaavissa silmissä näyttää siis samalta kuin sammakko joka on skeittilaudalla: Kyllä niitä näkee siinä yhteydessä, mutta ei se sammakko silti skeittaa, ja se ei skeittaa koska tällä ei ole käsitystä siitä miten skeittilautailu ylipäätään tapahtuu. Virallisesti tätä kontekstivirheellisyyttä kutsutaan Texas sharpshooter fallacyksi. Se on hyvin monipuolinen virheargumentaation muoto.
Yleisiä erilaisia väitteitä on:
1: Misquote, joka on väärään kontekstiin asennettu sitaatti. Kun sanat irrotetaan yhteydestään, siitä tulee jopa täysin päinvastainen tai muutoin vääristynyt kannanotto. Yhteyteen asetettuna voidaan kuitenkin huomata sen virheellisyys. Syynä voi olla ekvivokaatio eli monimerkityksellisyys, jossa jollain sanalla on esimerkiksi homonyymejä. Toinen yleinen tapa on valikoitu karsinta, jossa lauseen ympäriltä leikataan osat pois siten, että ymmärtämiselle olennainen konteksti poistuu ja merkitys vääristyy.
2: Olkiukko, eli straw man joka on toisen näkemyksestä esitetty karkeistus joka ei ole olennaisiltaan osiltaan osuva. Tällöin kyse ei siis ole väärästä lainauksesta vaan laajemmin väärin ymmärtämisestä. Tämä voi olla tahallista tai tahatonta. Tämän oikaiseminen on monimutkaisempaa kuin väärän kontekstin, koska asiat pitää usein selittää laajemmin. Enää ei riitä että selittää mitä henkilö on jossain asiassa sanonut, pitää myös ymmärtää mitä tämä on tarkoittanut. Yleisimmät keinot rakentaa olkiukko ovat (1) lörpöttely, toiselta nimeltään red herring, jossa luetellaan asiaan kuulumattomia sinänsä fakta -asioita, tai käytetään muutoin pitkällistä jaarittelua joka ei "argumentatiivisesti" johda mihinkään paitsi siihen, että kuulijan käsittelykapasiteetti, hrair raja (hrair limit) ylittyy (2) bifurkaatio, eli esittämällä vastakkain näkemyksiä jotka eivät ole ainuita vaihtoehtoja - tai edes toisilleen vastakkaisia. (3) Slippery slopella, eli viettävällä pinnalla, jossa argumenttiketju on näennäisesti pätevä, mutta tosiasiassa kasautuvuutta ei tapahdu. Lopputulos on tällöin liioiteltu. (4) Manipuloimalla tunteita esimerkiksi käyttämällä kielenkäyttöä joka muutoin vain ajaa ihmisen "common sense -intuition" virheelliseen päätelmään.
3: Cherry picking, eli kerman kuorinta joka taas on sitä että otetaan jokin näkemys ja etsitään kaikki mikä vain voisi tukea sitä. Tällöin itse asiat ovat aivan oikeita ja peräti aivan oikein ymmärrettyjä, mutta kokonaiskuva vääristyy. Jos esimerkiksi kerrotaan vain kun joku ennustaa tai arvaa oikein pari kertaa, ja unohdetaan kaikki kymmenet kerrat kun hän ei ole arvannut tai ennustanut oikein, näyttää helposti siltä että hän on hyvä arvaamaan tai ennustamaan. Cherry pickingin tunnistaminen vaatii suuresti työtä, koska asioiden kontekstin lisäksi on osattava katsoa kokonaisuutta, koska itse asiakin voidaan mainita oikeansuuntaisesti, mutta sitä käytetään tavalla, jonka seurauksena päätelmä vääristyy, tulee jonkinlainen non sequitur, eli "ei seuraa" -tilanne. Cherry pickingin huomaamisen tekee erittäin haastavaksi se, että mitä enemmän ja laajemmin sitä harjoittaa, sitä vaikeampi sen olemassaoloa on todistaa. Siksi, jos joku esimerkiksi viettää 20 vuotta aikaa kirjastossa todistaakseen jonkun väitteen ja kerää kaiken, joka vaan voi jollain lailla tukea hänen näkemystään, cherry pickingin osoittaminen vaatisi itse asiassa vähintään samanlaisen urakan.
4: Argumentum ad fictio, jossa ei enää loppujen lopuksi vääristellä toisen sanomisia vaan itse asiassa pistetään sanoja tämän suuhun. Ulkopuoliselle ja asiaa ymmärtävälle tästä jää käsiin pelkkä ällistys. Henkilön voidaan esimerkiksi väittää sanoneen jotain jota tämä ei ole lainkaan sanonut. Ja jos hänen väitetään esittäneen jonkin kannanoton, jota hän ei ole sanonut tai jossa hänen väitetään jättäneen huomiotta jotain jota hän on nimen omaan sanonut. Tässä kohdassa on syytä huomata, että on tunnettava koko kyseisen kirjoittajan tuotanto. Viattomimmillaan tämä on sitä, että henkilö on myöhemmin muuttanut mielipidettään, jolloin esitetään ainoastaan vanhentunut näkemys. Pahimmillaan kyseessä on täydellinen keksitty fiktio.
Tässä vaiheessa monesta varmasti tuntuu, että lähes kaikki virheet ovat jollain lailla tähän kategoriaan sopivia. Kuitenkaan perinteiset virhepäätelmät, kuten ristiriita tai kehäpäätelmä tai muuten vain virheellinen päättely, jonka henkilö tekee itse, eivät kuulu tähän versioon lainkaan. Olennaista on ymmärtää, että jonkun muun sanomisia käytetään tavalla, jota tämä ei ole sanonut tai ainakaan tarkoittanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)