Sain ihmiseltä vihaisen facebook -kommentin. Se koski artikkeliani feminismistä. "No nyt on taas puurot ja vellit sekasin... Terminologiasta on turha vääntää, jos et vielä oo oppinu lukemaan. Se, miten jotkut oikeuttaa feminismi-termillä miesvihaansa, ei poista feminismin tarkoitusta, mikä on muuten tasa-arvo. Suosittelen tutustumista historiaan ja jättämään yksittäisten riemuidioottien kommentit omaan arvoonsa, aivan kuten minäkin tein blogitekstillesi." Kritiikin kohteena oli venn -diagrammiartikkelini jossa tein käsiteanalyysiä "tasa-arvosta", "feminismistä" ja "sukupuolineutraaliudesta". Eli käsitteistä jotka kytkeytyvät feminismiin. Toki se käsitteli paljon myös asioita jotka eivät olleet feminismiä. Mutta se olikin sen artikkelin pääpointti. Tasa-arvo määrittyy monissa tapauksissa siten että se ei ole feminismiä. Käsitteet eivät ole synonyymejä, vaikka ne usein rinnastetaan yhteen.
En oikein käsitä historiaviittausta. Luulen että mielipide saattaisi muuttua jos hän tietäisi mikä osa eksentrisellä ja kunnioittamallani Barton-Wrightilla on feminismiin. Toki ymmärrän jos feministit ovat itsepuolustautuneet vaikka poliiseja vastaan. En vain ymmärrä miten tämä "soturiasenne" on yhdistettävä siihen että aletaan ns. ihannoimaan proaktiivisempaa ja julmempaa väkivaltaa. Mutta tämä on tietysti arvailua. Koska rehellisesti sanoen kommentti oli kovasti lyhykäinen eikä sieltä analyyttisimmästä päästä muutoinkaan. Se deskriptoi lähinnä tyytymättömyyden. Se esittää että olen väärässä. Mutta ei selitä miten se oikea asia menee, joten olkiukkosyytös jää perustelematta siinäkin tapauksessa että se olisi tosi. (Noin teoriassa ; Mistä minä tiedän miten hieno argumentti siellä jossain piilossa on. Ihminen on erehtyväinen ja kenties feminismifilosofiassa on jokin lähde ja taho jota en tiedä joka sanoo jotain josta en ole ennen kuullut. Tuossa kommentissa sitä ei kuitenkaan varmasti ole, se on varmaa. "Et vain osaa" tuossa muodossa on pelkkä horse laugh. Ja se viittaa yleisimmin siihen että argumentit ovat loppuneet. Tässä tapauksessa ennen alkuaan.)
Mutta nähdäkseni venn -artikkelini on tarpeen.
Yhtenä syynä tähän on se, mitä olen huomannut useilla oikeistokonservatiiveilla tapahtuaksi. He harrastavat synonymisaatiota. Heistä on luontevaa niputtaa toisistaan erillisiä käsitteitä ties miksi "punavihermädätys" -teemaiseksi. Samoin kreationisteilla on tapa niputtaa "darwinismiksi" jopa aivan eri tieteenaloja. Geologia ja väärä ajoitusmenetelmäfysiikkakin on heistä "darwinistista". En pidä tästä niputtamisesta. Siksi pitää käsitellä käsitteitä. Ja tällöin käsite on hyvin laaja. Mutta kombinaatiot ovat sitten sitäkin eksaktimpia. Tämä on nähdäkseni tarpeen kaikessa asiallisessa keskustelussa. Kun yhtäläisyysmerkkejä alkaa ilmestymään ja "darwinismi on liberaali bias" niin minua alkaa lähinnä huvittamaan lausujan Dunning-Kruger -efektin syvyys. Ja koska halveksun näitä ihmisiä en luonnollisesti halua kohdella feminismiä samalla tavalla.
Toki tässä perusongelmana ei ole se, että valtaosa feministeistä ei ajaisi tasa-arvoa. Montaakin tietä. Esimerkiksi kun erittelin Beauvoirin ja Irigarayn, heidän feminisminsä suhtautui hyvin eri tavoin sukupuolineutraaliuteen. Mutta molemmat näistä olivat tasa-arvoa eivätkä miesvihaa hakevia. Tämä ei tietenkään tarkoita että joku toinen feminismin luokka ei voisi sitten suhtautua asiaan eri tavalla.
Perusonglemana on se, että yleisesti ottaen feminismi määritellään itsekriittiseksi ja monisärmäiseksi.
Mutta sitten ongelmatapauksissa esille nouseekin ajatus siitä että tämä "ei ole oikeaa" feminismiä. Näitä käsitteitä on vaikeaa yhteensovittaa. Ja on siksi kenties aivan soveliasta tiedostaa että "No True Scotsmanin" riski on valtava tässä kohden.
Toki monet feministit ajavat tasa-arvoa. Mutta miesvihaiset ihmisietkin määrittyvät kyllä feministeiksi tai ainakin käyttävät sumeilematta feminismin saamaa arvovaltaa ja käyttävät asiallisten feministien luomaa uskottavuutta. ; Ja tämän vuoksi on vastuutonta pestä kättään lieveilmiöstä joka kutsuu itseään feministiseksi ja saa tätä kautta voimaansa ja uskottavuuttaan tästä liikehdinnästä. Enemmistö feministeistä ajaa nähdäkseni tasa-arvoa. Mutta se, että he eivät nouse näitä miesvihaajia vastaan vaan pesevät kätensä ja vastuunsa koko ilmiöstä on irtautumista. Se kertoo lähinnä sen että tämä feministi ei arvosta näitä näkemyksiä. Mutta ei myöskään ole valmis tarttumaan toimeen korjatakseen ongelmaa.
Jos otetaan lähtökohta jossa feminismi on laajakirjoinen käsite, on nojattava vaikka Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen "Feministin käsikirja" -teokseen. Sen perusteesinä on juuri se, että feminismi hakee tasa-arvoa. Kirja kertoo myös profeminismistä. Siinä korostetaan että jokainen mies voi ilmoittautua profeministiksi koska tasa-arvoa on määritelty niin monella tavalla. Tämä näkökulma korostaa sitä että tasa-arvo on oikeus määritellä monilla, jopa keskenään ristiriitaisilla, tavoilla. Omasta mielestäni tämä tekee profeminismistä niin tyhjän termin, pelkän positiivisen konnotaation, että en vaivaudu tämänlaisen symbolin eteen. Mutta se on kuitenkin feminismissä hyvin suuressa arvossa. Ja tässä on sen syvin ongelma. Sillä se esiintyy samanaikaisesti tuon "ei oikeaa feminismiä" -argumentin kanssa. Pinnallisesti väite on koherentti koska feministi joka ei aja tasa-arvoa ei ole Meriläisen ja Huhdan feminismiä. Mutta tämän pinnallisuus paljastuu kun tajuaa että täsmälleen samaa retoriikkaa on käytetty runsaasti esimerkiksi islamin ja kristinuskon kohdalla.
Pese kädet vastuusta ja ammu viestintuojaa -strategia.
"Napoleonin komplekseissa" kirjoitettiin kalifista kalifin paikalla. Siinä viitattiin islamilaisessa yhteisössä vahvasti mukana olevan Hajjarin suhtautumista ISIS -järjestöön. Se määritettiin "ei edes islamiksi". "Hajjarin lausumat herättivät minussa ainakin lievää ihmetystä. Hän totesi useita kertoja ykskantaan, että kalifaattia rakentavien islamistien islam on ”väärää”, että se ei ole ”oikeaa” tai edes ”islamia”. On hämmentävää, kun julkisessa keskustelussa toisaalta yhdet islamin tuntijat muistuttavat jatkuvalla syötöllä siitä, että islam on hyvin monimuotoinen ja jopa sirpaloitunut uskontokunta, joka sisällä on lukuisia toisistaan poikkeavia tulkintoja ja traditioita lähes kaikesta muusta paitsi jumalten lukumäärästä ja Muhammadin asemasta viimeisenä profeettana – ja toisaalta nyt valtakunnallisesti merkittävä islamilainen auktoriteetti antaa ymmärtää, että on ilmeisesti yksi oikea islam, jonka hän tietää." ... "Toisaalta korostetaan, että islam ei ole monoliitti (arvostelma, joka on minusta syytä hyväksyä), ja toisaalta eräät islamilaiset suuntaukset voidaan tuomita ”epäislamilaisiksi”. Yleensä viimeksi mainittu tehdään islamilaisten ääriliikkeiden kohdalla ja maltillisempien suuntien edustajien toimesta; mutta islamilaiset ääriliikkeet kykenevät yleensä perustelemaan toimintaansa Koraanin tai hadithien kautta (itse asiassa ne harvoin suostuvat tukeutumaan mihinkään muuhun perusteluissaan) eivätkä ainakaan tässä mielessä toimi islamin ulkopuolella. Kyse on epäilemättä äärimmäisistä, fundamentalistisista ja väkivaltaisista islamintulkinnoista, mutta nekin ovat islamin tulkintoja, eivät anti-islamin tulkintoja."
Tässä kohden hänkin kannattanee samaa linjaa jota itse pidän moraalisesti välttämättömänä ja maltillisena. Eli koko islamia ei pidä tuomita. Mutta sen lieveilmiöt pitää myös tunnustaa. Itse ajoin tätä samaa asiaa omassa viitekehyksessäni (uskonnottomuus) tai sen liepeillä (ateismi) ottaessani kantaa siihen miten "militantti ateisti" -käsitettä käytetään ja määritellään. En kiistänyt että militantteja ateisteja ei olisi olemassa. Mutta vastustin sitä että kaikkia ateisteja tai tiettyjä nimiä joiden kohdalla sanaparia usein ja mielellään toistetaan, kutsutaan tällä nimityksellä. Se olisi yhtä epäreilua kuin kutsua kaikkia feministejä Wuornosia fanittaviksi aggroajiksi. Itse olenkin erottanut feminismin ja telaketjufeminismin toisistaan erilleen. Tarkalleen ottaen telaketjufeminismikin on feminismiä, mutta se on feminismille samaa kuin ISIS on islamille. Marginaalinen äärimmäisen paheksuttava lieveilmiö. Ei anti-feminismiä vaan äärimmäistä feminismiä. Ääriliikkeet harvoin antavat realistista tai rehellistä kuvaa koko ilmiöstä. Jakauma ei ole keskiarvo. Mutta toisaalta keskiarvo ei ole sama kuin koko ilmiö, joten sekin typistäisi kokonaiskuvaa turhan runsaasti.
Toki myös armas niinsanottu "valtionkirkkomme" - eli instituutio joka tuppaa kutsumaan itseään "kansankirkoksi" koska sillä on enemmän vaikutusvaltaa ja autonomisuutta kuin normaalilla valtionkirkolla ja vastaa siksi heikosti klassiseen valtionkirkon määritelmään - harrastaa samantyyppistä hienopesua fundamentalistien kanssa. Sitä saa kuulla miten Päivi Räsänen ei edusta kirkon virallista kantaa. Sanavalinta on toki teknisesti tarkkaan rajattu, koska teknisesti juuri näin onkin. Mutta se toisaalta ohittaa kirkkoon kohdistetun kritiikin hengen. Eli sen, että kirkon sisällä olevaa tämänhetkistä vaikutusvaltaa mitaten voidaan sanoa että Räsänen ei edusta mitenkään harvinaista mielipidekombinaatiota. (Itse asiassa Räsänen on nähdäkseni mainettaan maltillisempi.) Kirkko kuvaa itseään mielellään leppeänä.
Mutta Hajjarin islamin tapaan heillä on edessään No True Scotsman -argumentin suuruinen aukko. "Kun islamilaiset oppineet ja pr-henkilöt, kuten Hajjar, tuomitsevat islamia tulkitsevat ääriliikkeet vääräoppisiksi, he yleensä vastaavat ääri-islamilaisten väitteisiin ja tulkintoihin tekstikappaleilla, jotka puhuvat armosta ja sen sellaisesta. Tämä ei vakuuta minua. Parhaimmillaan se osoittaa, että islamin opin tulkinnasta on hyvin fataaleja erimielisyyksiä ja pahimmillaan se osoittaa islamin sisäisesti ristiriitaiseksi ja jännitteiseksi tavalla, jolla Jumalan viimeisen ja täydellisimmän ilmoituksen ei soisi sellainen olevan." Tiedän monia lempeitä kristittyjä. Esimerkiksi blogiani lukee Tom Kärnä ja Maija Mäkelä jotka identifioituvat kristytyiksi tavalla jota vastaan minulla ei ole ns. "hirveästi mitään". (Ja joiden pitkämielisyyttä voi arvioida kahdella perustiedolla (1) he lukevat tätä blogia ja (2) he ovat kristittyjä.) Silti he ovat sitä samaa kristillisyyttä joka tuuttaa raamatunjakeita hitusen toiseen suuntaan ja toisella asenteella. Nähdäkseni ei ole syytä niputtaa heitä näihin julmistelijoihin. Mutta on samalla tiedostettava että fundamentalismin äärisuunnat saavat uskottavuuttaan juuri sillä että kristinuskolla on lempeä maine. He ratsastavat mielellään tällä maineella ja siirtävät kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin koskemaan koko kristinuskoa. Ja näin maltillinen hyvä kristillinen enemmistö joutuu ikään kuin suojelemaan "sisällään" tätä marginaalista paskiaisjoukkiota. (Ja kirkko itse asiassa on tässä feminismiä ja islamia pahempi. Se kutsuu moniarvoisuutta "rikkaudeksi". Eli likimain mitä marginaalisempia ja omituisempia ja sairaampia suuntauksia kirkossa on, sitä suvaitsevaisempi ja eettisempi ja rikkaampi se on.)
Samoin ISIS ei olisi merkittävä voima jos islamilla ei olisi kunnioitettua mainetta. Ja samoin telaketjufeministejen kohdalla feministi ei voi vain pestä käsiään vastuusta ja sanoa että "ei meidän juttuja". Päin vastoin. No True Scotsman ei johda mihinkään. Feministien tulisi pontevasti esittää että miesviha on äärifeminismiä. Ja että heillä ei ole mitään muuta tekemistä sen kanssa kuin se, että heitä pitää vastustaa nimenomaan aatesisaruudesta huolimatta koska heidän näkemyksensä ovat niin perverssejä ja moraalittomia. Että mikään identiteetti tai ideologia ei saa luoda suojaa joka ajaa ns. ihmisyyden yli. Että ei ole niin että ensin on ideologia ja identiteetti ja sitten kaikki muut. (Jossa miestä ei vastusteta sen mukaan mitä mieltä hän on, vaan sitä mukaa identifioituuko hän profeministiksi ja tätä kautta luo lisää kuuluvuutta ja uskottavuutta profeminismi -nimen taakse, joskin samalla koko termin ytimen hämärtäen niin että on vaikea sanoa mitä asioita siinä oikeasti ajetaan.)
Samoin kristittyjen tulisi tunnustaa että fundamenatlistiärjut ovat kristittyjä, mutta ryönäisiä sellaisia ja siksi pahempia kuin ateistit. Ja että mikään yhteisöllisyys ja muu sopuisuus ei saa toimia tekosyynä jolla erimielisyyksiä ja konflikteja erikseen vältellään, vain siksi jotta "ollaan kaikki kuitenkin kristittyjä". Heti jos näin tapahtuu on sääliö. Ja minä haluaisin että maailmassa olisi heitä paljon nykyistä vähemmän. Mutta ei. Näyttää että sääliöydestä on tullut jonkinlainen korkeimman etiikan ja suvaitsevaisuuden muoto. Että hyvä ihminen ei puutu minkäänlaiseen pahuuteen sitä nähdessään vaan pitää sitä lieveilmiöineen korkeimpana erilaisuuden hyväksymisenä ja rikkautena. Että eihän sitä saa olla suvaitsematon suvaitsemattomille kun se ei olisi suvaitsevaista.
Ja sitten nämä armon moralistit, joutuessaan vastuuseen siitä mitä moniarvoisuus ja rikkaus aikaansaa, pesevät käsiään. Kirkon kohdalla onkin huvittavaa miten tilanne PR -kriisien kohdalla on aina se, että "Että ei me vaan ne muut". (Yleensä Räsänen.) Ja tällöin määritelmä on luonnollisesti sitten hyvin rajattu. Oikeaoppisuus putkahtaa kuin itsekseen. Palatakseen pusikkoonsa välittömästi kun pitäisi oikeasti miettiä sitä että ovatko esimerkiksi fundamentalistit joitain joita voidaan pitää kristittyinä silloin kun kirkollisverovaroista ja muista kirkon lompakon syövereistä vaikka jaetaan rahoitusta erilaisiin kerhoihin ja muuhun toimintaan. Silloin arvostetaan taas suvaitsevaisuutta ja rikkautta. Eikä tajuta että jos annetaan penni tähän toimintaan sanotaan että jos homma kusee kintuille, niin vastuu on sitten myös mukana. Kirkko yrittää tässä säästää ja syödä kakun.
Ja mikä pahinta. Myös kirkon prosessissa käy niin että käsienpesun lisäksi tapahtuu jotain muuta. Huomio siirtyy usein moittimaan tämän ääri-ilmiön kriitikkoa. Eli tapahtuu juuri sama kuin tuossa alkuun laittamassani moitinnassa. Kun esiin nostetaan oman ideologian nimeä ylpeästi heilutteleva tyyppi, niin ei isketäkään tämän moraalittomuutta vastaan vaan pahastutaan viestintuojalle ja selitetään miten hirveää on kun "et ymmärrä meitä". Näin itse ongelma jää korjaamatta. Sisäpiiriläiset hakevat sopua keskenään ja ongelmatilanteissa ulkopuolinen kriitikko hiillostetaan tämän tyhmyydestä eikä ongelmaa edelleenkään korjata. (Eikä tässä ole puhettakaan tasa-arvon määritelmän kirjosta, ja siitä että Wuornosin toiminnan nähtiin ajavan naisten asiaa, kostamalla ja rankaisemalla raiskaajamiehille jotka toki ansaitsevatkin rankaisun, joskaan eivät kenties murhatuiksi tulemiseen asti. Sillä nyt ei olla moniarvoisia ja sisäisesti itsekriittisiä vaan suoraan määritetään mikä on oikea oppi tässä kysymyksessä.) Käsienpesustrategia siis toisin sanoen tukee myös näitä ääri-ilmiöitä varmistamalla että kukaan muukaan ei yritä rajoittaa tai kritisoida näitä toimijoita.
Ja sitten kun tämä temppu on keksitty, niin moni muukin osaa sitä käyttää. Ja temppu tuntuukin yhdistävän tällä hetkellä yhteiskunnassa lähes kaikkia toimijoita. Islam, feminismi ja kristinusko ovatkin tässä malliesimerkkejä ilmiöstä jonka sovelluslaajuutta ei voi kuin hämmästellä. Tässä ei voi kuin ihmetellä sitä että kerro kerro kuvastin ken on maassa kauhehin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mäkelä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mäkelä. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. elokuuta 2014
torstai 17. kesäkuuta 2010
Häjyt.
Päädyin selittämään spontaanisti monologia Suomalaisesta kulttuurista singaporelaisille, he olivat euroopassa, ritarien maanosassa, ja he olivat myös miekkailun harrastajia. Useilla mailla on historiassa erilaisia "martial artistiluokkia". Esimerkiksi japanissa oli samuraita ja ninjoja, joilla molemmilla on jopa paikka kulttuuri -identiteetissä (ja popkulttuurissa). Jokainen tietysti tietää Sir Lancelotin - joka oli luonnollisesti britti. (Eikä mikään ranskalainen, kuten muistutan joillekuille joilla on "geneettiset syyt" dissata ranskalaisia). Ja ranskalaisillakin on muskettisoturinsa. Itämailta tietysti löytyy ties mitä taistelijauokkaa.Suomessa vastaavaa on hieman vaikeaa löytää. Toki meillä on hakkapeliitat, jotka taistelivat 30 -vuotisessa sodassa. Heillä oli hepo, miekka ja melko kevyt haarniskavarustus, nahkainen haarniska ja osalla oli metallinen rintapanssari. Emme muista heitä kovin aktiivisesti. (miksi haluaisimme - olimme Ruotsin puolella? Ja Saksalaisten kauhutarinat raiskaavista hakkapeliitoista on jotain jota emme välttämättä halua muistaa.)
Lopputulos oli, että meillä on häjyt. Jonka voisi tankeroenglanniksi kääntää "a bit like nastys but with typo". Puukkojunkkareiksi heitä kutsuttiin, ja tämä viittaa siihen että he olivat "knife fighters".
Häjyt, puukkojunkkarit, olivat avoimia kuin samurait mutta ilkeitä kuin ninjat. Rellestäminen, tappelu, vaeltelu, uhkapelit ja muu vastaava toiminta olivat heille leimallisia. Jopa heihin liitetty juoma, pontikka, muistuttaa heitä: Pontikkaa ei juoda siksi että se maistuu hyvältä, vaan siksi että siinä on alkoholia. Siksi siitä voidaan tehdä niin karmean makuista että se ei menisi kaupaksi kuin kieltolain aikaan.
Aleksi Mäkelähän teki heistä jopa elokuvan "Häjyt". (Populaarikulttuuri kiittää.) Tämä on osa suomalaista perinnettä, ja on selvää että kyseinen elokuva ei kerro hakkapeliitoista. Kuten eivät muutkaan vastaavan suosiotason elokuvat.
Minun oli hauskaa seurata, miten muut selittivät että minä esitän suomalaisista suomalaisten "sisällä pyörivää" stereotypiaa suomalaisista. Että totuus suomalaisista on jotain ihan muuta. Mutta totuuden kertomisesta karsisi viimeinenkin glamouri. Täällä ei ollut edes pakkasta, lunta - eikä jääkarhuja!
lauantai 2. tammikuuta 2010
Tuomaroinnin vaikeus.
Julistin kilpailun. Sain siitä, hieman yllättäen, kilpailun. Sillä sain kaksi vastausta. Tehtävänä oli miettiä "millä filosofiaa tehdään". Viittaus on tietysti blogiotsikkoon, joka taas on viittaus Nietzscheen ja tämän vasaraan. Välineen käyttö voi tietysti tarkoittaa konkreettista työkalua, jolloin puhutaan funktionaalisuudesta. Tai sitten se on metafora, vertaus. Kolmas tapa on tietysti se, jonka tein itse paljon aikaisemmin. Esitin että miekankäyttö ja filosofia minun tekemänä saadaan toimimaan hyvin samantapaisilla asennoitumisilla. Filosofian ja kaulojen katkonnan yhdistävä elementti oli asenne metodiin ja välineistöön, sekä yleinen suhtautuminen kohtaamiseen.
Sain kaksi vastausta, joista Esa Turkulainen on "noviisi". Hän on nuori, ei ole vielä lukiossakaan. Toinen taas oli "veteraani", battle hardened Kari Tikkanen. Pistän työt esille, annan niiden ensin puhua puolestaan.
"KUN FILOSOFIAA TEHDÄÄN KÄPYRAUHASELLA:"
(Esa Turkulainen, 2009)
Käpyrauhanen on tunnetusti aivojemme osa, joka sijaitsee "syvimmällä" aivokudoksemme keskellä. Se säätelee ainakin melatoniinin tuotantoa ja samalla koko kehon vuorokausirytmiä. Edellytyksenä tietenkin se, että Aurinko nousee huomennakin.
Mutta entä jos se ei nousekaan? Entä jos seuraavana "päivänä" taivaalle nouseekin suunnaton lainelautaileva marsu? Marsut eivät illuminoi mitään itsekseen (tietääkseni) ja melatoniinin tuotanto pysähtyykin. Kehomme kokevat Salvador Dalin sulavat kellot.
Mitäs virkaa silloin käpyrauhasella on? Mikä on käpyrauhasen asema sitten, kun se menettää hallinan vuorokausirytmistä ja sen tieteellisesti todennettu käyttötarkoitus katoaa?
Käpyrauhanen kehittyy sikiössä melko samalla rakenteellisella mallilla. Se on aivojen fyysisesti keskeisin osa. Siinä varmasti pari syytä, miksi käpyrauhaseen on liitetty ja liitetään vieläkin niin paljon metafyysisiä ja filosofisia ajatelmia. Jotkut teorisoivat käpyrauhasen olevan se kuuluisa "ihmisen kolmas silmä".
Lukija saattaa tässä vaiheessa kirjoittajan rinnalla huomata, mihin edeltävät tekstinsäikeet ajatusratoja johdattavat. Mutta kiistän tuon hiljalleen valkenevan päämärän, agendan rivien välissä, olevan tarkoitukseni. Ehei, tarkoitus ei ole se päämäärä vaan se matka ja sen aikana vaihdetut renkaat.
Katsos, pointti ei ole siinä, mitä käpyrauhanen joidenkin mielestä alkaa tehdä kun kolossaalinen surffaava marsu kohoaa taivaalle. Kyse on tämän koko konseptin fenotyyppisistä vaikutuksista. Kyse on siis siitä, miten se meille ilmenee ja miten se saa ajatukset viriämään. Käpyrauhasen lupaavanoloinen mysteeri tarjoaa uusia asetelmia aivoratojen keskeisessä rutiiniudessa. Mikä tahansa sattumanvarainen konsepti saattaa muuttaa ajatusta ja hetkeä, tästä käpyrauhanen ollen loistava vertauskuva.
Siksi, vaan ei ainoastaan siksi , on käpyrauhanen filosofiani väline, oli se sitten vertauskuvallinen tai vähemmän niin. Oli se sitten sinun, minun tai meidän.
Artefakteja en suostu filosofian harjoitusvälineiksi antamaan, sillä niille on jo jaettu tietynlainen asema, "käyttötarkoitus". Tämä havainnollistaa sen, miten jäämme kiinni statukseen. Voihan kynällä rei'ittää ja miekalla voidella leipää. Miksemme siis tekisi filosofiaa käpyrauhasillamme?
"TAIVAALLINEN HENGENPELASTAJANI:"
(Kari Tikkanen, 2009)
Näin nälkää sen takia. Myyjä joutui valehtelemaan sen takia. Miehelleen. Vaimo kun möi sen kirppiksellä alihintaan ja kuiskasi panevansa omiaan, että sai sen vihdoin myydyksi - edes minulle. Järveen pudonneen, hän hiljaa tunnusti kun olin huomauttanut vioista optiikassa ja hän aisti edessään totuudentorven. Hinta 65 mk minulle, miehelleen 100 mk. Vain 11 euroa nykyajassa mutta silloin söi minun käteisvarani loppuviikoksi ja vietin sen maha kurnien.
Hajotin sen osiinsa, jotta sain sen optiset pinnat puhdistettua. Kokoaminen ja optisten akselien kohdistaminen vei tuntikausia, mutta se kannatti. Siitä tuli kenties parhaat ja tarkimmat kiikarit mitä käteni koskaan ovat koskettaneet. Panora 10x50 mm. Paransin vielä tarkkuutta liittämällä kumirenkuin kylkeen kuivatun pajunoksan olkatueksi, joka stabiloi kuvakentän. Aiemmin olin jo aloittanut muuttuvien tähtien tarkkailun isän 12x50 mm kiikareilla. Mittailin säännöllisesti muuttuvia tähtiä, paria kefeidiä ja eritoten pimennysmuuttujia, toisiaan pimentäviä kaksoistähtiä. Nyt tuli lisää tarkkuutta ja intoa. Kiikareilla olen voinut, ei ainoastaan seurata mitä muut ovat tieteellisesti päätelleet, vaan myös itse osallistua tieteenteon prosessiin. Amatöörinä, pääasiassa "kirppiskiikareilla", olenmaistanut tieteenfilosofian kenttäkokemusta. Olen kokenut vaatimatonta tieteellisen mittaamisen, laskemisen, tulostamisen, keskustelun, löytämisen, toisinajattelun, verifikaation ja oivaltamisen iloa. Ja saanut kokea mitä on olla ensimmäinen maailmassa omalla hyvin kapealla sektorillani. Eikä siinä tietenkään kaikki.
Olen saanut kiikareistä arvaamatontakin apua tieteellisen realismini todentamisessa ja puolustamisessa kaiken maailman harhaoppeja vastaan, jopa postmodernismia ja ilmastondenialisteja vastaan kreationisteista nyt puhumattakaan.
Kiikarointi on opettanut minulle seuraavaa tieteenfilosofiasta, tieteenkenttätodellisuudesta ja tähtitieteestä:
1) Tiedettä voi tehdä amatöörikin ja ilman rahoitusta (nälkää näkien ;). Ei tarvitse olla rahaa, salaliittoa tai suurta miljonäärien tukemaahöpöinstituuttia tiedejournaalien peer review -muurin läpäisemiseen. Kotipihaja kirppiskiikarit+ahkeruus+into riittää.
2) Kiikari on vahvistanut, että tähtitieteen auktoriteetti on pääosin luotettava. Havaintoni (kiikareilla mittaamani valokäyrät) kentällä pääosinvastaavat sitä, mitä tähtitieteen auktoriteetit kirjoissansa ilmoittavat.
3) Tieteen auktoriteetti on tilapäinen auktoriteetti, ei erehtymätön. Kari Kailan "Tähtitaivaan oppaaseen" luotin kuin kallioon huomatakseni, että BetaLyraen jakso oli päin p:tä, ja lopultaan jakso vaihteli lähteestä toiseen. Itse asiassa tämä ristiriita oli tärkein syy miksi lakkasin luottamasta auktoriteetteihin ja painuin itse ulos kiikareilla mittaamaan sen oikeanjakson ja aloitin muidenkin tähtimuuttujien mittaukset. Eivätkä ne auktoriteetit lopultaan oikeastaan ihan väärässä olleetkaan, kyse oli erikoistapauksesta, johon palataan kohdassa 11.
4) Tieteen tieto, ihmiskunnan tieto, on rajallista ja epätäydellistä ja tieteentekijöitä rajallinen määrä, jonka voi päihittää keskittymällä. Vaikka tiedeyhteisöllä on satelliitit, Hubblet, jättikaukoputket niin aina löytyy amatööri joka kiikarilla keskittymällä yhteen tähteen tai löytämällä novan tai komeetan voi lyödä heidät mennen tullen ja huomata että kaikkea ei tiedetämitä hän tietää.. Löysin muuttujan V355 And jakson ja sain määriteltyä,että se on Algol-tyypin pimennysmuuttuja, kaksoistähti, ja mittasin kiertoajaksi 4.71841 vrk. Sainpa sanoa veljelleni: "Tiedätkös, että olet nyt vasta 3. ihminen maailmassa viidestä miljardista, joka saa ensimmäistenjoukossa tietää kaksoistähti V355 Andromedaen kiertoajan. Eikös olekin jännittävää?" Veljeni vastaus oli epäuskoinen: "Pyhh.." :D Läpäisin kuitenkin peer reviewin kun tuo hyväksyttiin sveitsiläiseen amatöörien pimennysmuuttuja-journaaliin.
5) Kiikareilla olen itsekin ollut vahvistamassa että useat pimennysmuuttujat ovat olleet vakioisia jopa vuosisadan ja koska valo on tullut kaukaakin, niin valonnopeuden derivaatta on pitänyt olla noin nolla tuhansia vuosia. Ja siis valonnopeus on ollut tuhansia vuosia vakio ja monien kaukaisten tähtien valonikä on paljon yli 6000 vuotta. Täten YEC-höpöfilosofia joka luotti valonnopeuden nopeaan muuttumiseen ja 6000v ikäiseen maailmankaikkeuteen on myös kiikareilla tullut käytännöllisesti katsoen kumottua omakohtaisin havainnoin.
6) Kiikarointi on vahvistanut tähtitaivaan tuntemusta niin, että tiedän päivänvalossakin osoittaa missä päin Vega kulkee. Ehkä minussa pyörii päänsisäinen autistisen omituinen laskentaplanetaario. Mutta en usko, että olen jälleensyntynyt siriuslainen tai ihmisruumiiseen siirtynyt alieni tai ihminen joka matkustelee ja saa astraalista tietoa ohi tieteenmetodien! Minähän olen tieteellinen realisti! Sen sijaan tällä "pääplanetaariollani" voisin pistää sellaisiksi tähtimatkailijoiksi itseään väittävät ufoilijatkoville: "Näytä nyt päivällä kädelläsi missä suunnassa on Sirus tai Vega jostavärähtelysi tulee tai jonne menee! Minä tiedän mutta tiedätkö sinä?! Voimme tarkistaa PC-planetaariosta." Ovat vain haasteeni edestä pakeneet tai vaienneet.
7) Aistihavaintokin on tulkinta. Kiikarointi opettaa, että me tulkitsemme suorissa silminnäkijähavainnoissammekin. Silmät tulkitsee, aivot tulkitsee,se
___7a) ottaa tähden ilmakehässä vilkkumisen mittausarjojen keskiarvojajokaisella havaintosessioilla, jonka me luulemme tulkitsevamme "1 suoravälitön havainto". Siis myös ilman kiikaria sama juttu.
___7b) tulkitsee optisen välineen heilumisen, optisten pintojen taittumisen jafiltteröinnin kautta tulevaa moneen kertaan käänneltyä kuvadataa. Joutuuluottamaan optisiin pintoihin. Sama juttuhan se on silmälasien käyttäjilläkin."Suora silminnäkijähavainto" on suhteellinen käsite.
8) Silti nämä filosofiset "perusolettamukset" ja "tulkinnat", niiden oikeellisuus, voidaan testata
___8a) säännöllisellä pimennysmuuttujalla itseensä verraten ja ennustavana. Jos tähti pimenee ennustettuun aikaan toisten havaitsemana taiCCD-laitteistolla mitaten, niin silmä ja kiikari ei valehdellut ja on edesjossain määrin luotettava.
___8b) lähikohteilla suoraan käy katsomassa miltä kiikarein suurennettu linkkinäyttää tai muilla välineillä verraten.
9) Puolimatkan ja opetuslastensa kreationistinen filosofinen höpinä, että havainnoilla on oltava filosofinen perusta eli tae, että on oltava joku hienoteoria ja filosofia miksi havaintomme ovat luotettavia että voisi havainnoidaja tehdä tiedettä, on puppua. Optista teoriaa, kiikarin rakenneteoriaa ei tarvita tuntea sen joka käyttääkiikareita havainnointiin uskoakseen ja luottaakseen kiikarien toimintaan. Itse havainnointi antaa metodin ja takeen.Eihän lapsenkaan tarvitse opetella silmän teoriaa uskoakseen ja luottaakseensilmiensä kertomaan. Galileo ei tuntenut kunnolla kaukoputken optista teoriaa eikä valonteoriaa tai kvantteja ja siinä putkessa oli värivirhekin (eriväriset säteet taittui erilailla), silti tälläoptisesti vajaalla värivirheisellä hän teki mullistavaa tiedettä ja Raamatunsanan kumonneen tiedevallankumouksen, johon homojen puolustaja piispa Riekkinenkin viittasi miksei Raamattua kannata kirjaimellisesti enää seurata ;) On ihan sama keksikö joku Lippershey kaukoputken tietoisesti rakentaen vai sattumaltako syntyi kun linssit oli kerran sopivasti peräkkäin linjassa. Mikroskoopin käyttäjälle on sama onko se älyllä suunniteltu vai sattumalta kastepisarana syntynyttä "Leeuwanhoek"-mallia. Kunhan se toimii.
10) Kiikarilla ja silmillä havainnointi ei ole virheetöntä, vaan vajavaista. Tarkkuus on rajoitettua. Odotukset vaikuttavat. Ihmisaisti on erehtyväinen. Muuttuvilla tähdillä konkarit havaitsevat 0.1 magnitudin tarkkuudella. Mutta ainakin aloittelijoilla on myös havaittu joukkosuggestiota: jos ryhmä aloittelijoita kiikaroi ja mittailee RZ CAS:ia ja pomo lopettaa pari tuntia kestävän pimennyshavainnon "noin pimennys on päättynyt -lähdenpä oluelle", niin muut ryhmässä synkronoivat tietoisesti tai tiedostamatta (vrt. ViisasHans-hevonen) havaintonsa. Eivät olekaan riippumattomia havaintoja. Tämän vuoksi ryhmähavainnointituloksia ei hyväksytä julkaisuihin. Tätä voidaan onneksi välttää:
___10a) Havaitaan todella riippumattomasti. Eri paikkakunnilla jne.
___10b) Ennusteet tähtienpimennyksiin annetaan tarkoituksella epätarkasti.
___10c) Ei katsota kirjoista tai aiemmista muistiinpanoista mitä tänä iltanapitäisi havaita.
___10d) Yksilöillä on eroja tarkkuudessa ja eri värien näkemisessä. URSAn VeikkoMäkelä näkee punaisen muuttuvan Betelgeuze-tähden jopa 0.5 magnitudia (+100%!) kirkkaampana kuin minä kun vertailutähtinä on valkoisia tähtiä. Myöskin jos kiikari vaihtuu isompaan tai kaukoputkeen, punaiset kirkastuvat. Tämä virhe voidaan ottaa haltuun mittaamalla päällekkäin eri vehkein ja useiden havaitsijoiden toimesta. Näiden havainnointivirheiden matemaattista haltuunottoa käsitellään kohdassa 12. Tieteellinen realisti siis ottaa huomioon ihmisaistien vajavuuden ja erehtyväisyyden. Pseudotieteilijät ja huuhaahörhöt luottavat taas kyselemättäliiankin sokeasti ihmisyksilön tai silminnäkijäjoukon "riippumattomaan" havainnointikykyyn.
11) Olen voinut havaita kiikarein, että taivaan tähdet muuttuvat toisinkuineräät humbuukimaakarit ovat väittäneet. (Kreationisti-instituutin ICR:n Morris: tähdet vakioita eivät muutu). Eikä ainoastaan tähtimuuttujia vaankiikarilla havainnoinut kaksoistähden - hui kauheaa - kehittymistä tai kutenjenkkikielellä sanotaan: evoluutiota. Kohdassa 3 mainitut ristiriidat selittyy yllättävällä seikalla. Beta Lyraeon erikoisen suorastaan hirvittävän nopeasti kehittyvä kaksoistähtijärjestelmäjossa kaasujen virtaus muuttaa niiden massaa, säteitä ja kiertoaikoja hyvinnopeasti kosmiseen aikaan suhteutettuna. Kailan kirjassa olikin vanha1800-luvun kiertoaika, hyvin pitkän ajan keskiarvo. Nykyään se on useita promilleja pitempi ja pitenee jatkuvasti.
12) Kiikarilla tekemäni mittaussarjat osoittavat että keskiarvon keskivirheparanee tarkemmaksi kuin yksittäisen mittauksen virhe. Keskivirhe ~ s/sqrt(n). Epäsäännöllisillä muuttujilla tätä vastaa se, että riippumattomia havaitsijoita on useita eri puolilla maailmaa jotka raportoivat AAVSOon jne. Postmodernisti prof. Alanen ei tajunnut tätä periaatetta kun ihmetteli miten atomeista tehty laite voi mitata atomin halkaisijaa pienempää. Ei tajua myöskään moni ilmastodenialisti, joka ihmetellyt HS:n mielipidesivuillakinmiten lämpötilojen keskiarvo voi olla tarkempi kuin yksittäisen lämpömittarintarkkuus. Moni voi ihmetellä miksi olen koko ajan ylistänyt kiikareita enkä kaukoputkea. Minulla on kyllä kaukoputki, peiliteleskooppi.Mutta ei sillä tule tuhansien mittausten sarjaa kun se on raahattavaa 18 kg mallia. Kiikaria taas olen vienyt ulos 5-15 minuutin välein piipahdellen 14 tuntia yhtäjaksoisesti läpi jouluyön kivikovien pakkasten palelematta ja optisten pintojen huurtumatta. Ja kaksi silmää mittaa tarkemmin kuin yksi,hajonta on teoriassa sqrt(1/2) kertaa eli 71% siitä mitä yksisilmäiselläkaukoputkella.
13) Yksittäisen jakson tarkkuus paranee, jos mittausarja on pitkä koostuenuseista jaksoista. Tarkkuus ~ s/n. Kaksoistähti RZ CAS (Cassiopeiaen)yksittäisen kolmituntisen pimennyshetken määritystarkkuuteni on n. +-2..+-3minuuttia. Silti pystyin kiikareilla mittaamaan sen jakson eli kiertoajan1.195252 vrk kasvamisen 0.9 sekunnilla v. 2000-2003 jopa 0.18 sekunnintarkkuudella koska minulla oli mittauksia ensin 1000:lta ja sitten 750:ltäjaksolta. New-age-ufo-kabbala-ihmiset, jotka ihailevat muinaisten maya- tai juutalaiskansain kykyä mitata kuun tai maan kiertoaikoja sekuntientarkkuudella pitäen sitä taivaista tulleena alienellisena/jumalallisenainformaationa, eivät hoksaa sitä, että jos näitä syklejä tarkkailee ja kirjaa ylös satoja tai tuhansia vuosia niin tunninkin epätarkkuus voi supistua joihinkin sekunteihin eikä näin ollen sekuntikelloja ole edes tarvinnutkeksiä ja "taivasinformaation" voi mitata ihan itse omin silmin.
14) Toisinajattelijan kohtalo ja tieteellinen konfirmaatio. EdellämainitunRZ CAS:n jakson äkillisen pitenemisen syksyllä 2000 aloin havaita jo varsinpian. Raportoin siitä muuttujahavaitsijoiden postituslistalle jaammattilaiselle ja vastaukseksi sain suurin piirtein: "Höpö höpö, ei sitä voivisuaalisesti (kiikarein) mitata niin tarkasti..". Kului jokunen vuosi, kun yllättäen ukrainalainen tähtitietelijä Dr. Mkrtichian lähestyi emailitse. Hän oli löytänyt internetistä kirjoitukseni ja graafini. Hän olikin samanaikaisesti v. 2000 havainnoinut spektroskooppisesti RZ CAS:n pinnassa omituisia muutoksia, yläharmoniset tähtivärähtelyt vaimenivat yhtäkkiä. Päätelmä: Toiselta tähdeltä kaasua oli alkanut virrata tähdenpinnalle kuin öljyä laineille vaimentaen korkeammat värähtelyt ja kaasuvirtausoli muuttanut myös kiertoaikaa. Dr. Mkrtichian esitteli meidän molempienhavainnot Etelä-Korealaisessa seminaarissa. Summa summarum. Yksilön tekemä tieteellinen epätavallinen havaintokaksoistähden evoluutiosta ei ole kovinkaan uskottava ja pätevä ellei joku ole sitä riippumattomasti vahvistanut. Silloin ne vahvistavat toisiansa eikä se ole kehäpäätelmä.
15) Geosentrisyyden humbuugin kumoaminen. Yllättäen huomasin, että RZ CAS havaintojeni tarkkuuden ja suuren määrän takia pystyin havaitsemaan tämänkaksoistähden pimennyksissä vuodenaikaista variaatiota, välillä edistäävälillä jätättää muutaman minuutin. Paras selitys on, että maa kiertää aurinkoa, joten valo välillä tulee nopeammin välillä myöhästyen maahan. Oli myös tuuria että RZ CAS pysyi melko vakaana tuon ajan v. 1997-2000.
___15a) Pystyin myös sormituntumalla mittaamaan tuosta 200 vuotta vanhasta valosta, sen edistämisestä ja jättämisestä karkeasti arvioimaan etteiainakaan hirveästi (kymmeniä prosentteja) ole valonnopeus eri ikäisillävaloilla erilaista.
___15b) Kreationisti-geosentristeillä, jotka ottaa Raamatun lauseita "Aurinkokiertää rataansa.. maa pysyy paikallaan.." kirjaimelliseti, on taas selittämistä .. hehe ;)
___15c) Voin ohittaa auktoriteetit. Miksi minun tarvitsisi uskoa sokeastitähtitieteen auktoriteetteja, Pyhiä miehiä tai Pyhiä ikivanhoja kirjojansa,kun VOIN HAVAINNOIDA IHAN ITSE SUORAAN OMIN SILMIN EMPIIRISESTI ?!
16) Aikamatkaaja. Professoreitakin on mennyt tieteenfilosofiaseen solmuunväittäen, ettei historiaa voi tavoittaa empiirisesti, että menneisyyttä emme voi muka havainnoida. He eivät hoksanneet, että tähtitaivaalle katsoessa silmä näkee menneisyyteen. Kiikarillani tavoitan säännöllisesti muuttuvan tähden AOCassiopeaen, jonka 6000 vuoden takaiset muutokset näen "reaaliajassa livenä", ja Rho Cassiopeiaen tänään havainnoitavat muutokset tapahtuivat 10 000 vuotta sitten. Voi siis havainnoida omin silmin menneisyyttä. Jos Andromedan galaksissa M31 posahtaa supernova niin näen "livenä" kiikareilla sen mitä tapahtui 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 1993 kaukoputkellani itse asiassa kyllä näin "livenä" galaksissa M81 noin 12 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen supernovaräjähdyksen mutta kun tässä olitarkoitus kiikaroidakin niin odotan läheisempää suurta paukkua..
17) Kiikariin liittyvän tähtiharrastuksen kautta olen saanut lukea alan kirjallisuutta, perehtyä tieteenhistoriaan, nähdä teorioiden syntyä, kehitystä ja kumoutumista ja hyvien teorioiden vahvistumista. Havainnoinut uskontojen ja höpöfilosofioiden munauksia ja tiedollista romahdusta, astrologian humbuugin naurettavuutta. Toisaalta se on kasvattanut luottamusta rationaaliseen tiedonhankintametodiin ja sen harjoittajiin. Se saattoi pelastaa henkeni. Kenties se ero, että minä luotin KYS:nsydänlääkärien edustamaan koululääketieteeseen ja selvisin hengissä mutta 2. serkkuni ei ja menehtyi, on myös kiikarien ja tähtitieteen harrastukseni ansiota.
Vain kolmisen viikkoa sitten sain vahingossa tietää, että tähtitieteenammattilaisten huippulehdessä Astrophysical Journalissa on viitattu minuun jawebbisivuuni. Kyseessä on juuri em. V355 Andromedae havaintoni ja valokäyräni.Mittaukset teki amatööri pääosin 11 euron kirppiskiikareilla kotipihalta. Vetää hiljaiseksi. Siispä nyt viimeinkin vaikenen, vain keltaista nestettäpäässäni hölskyttäen.
Kumpikin vastauksista kiersi vertausten käytön. Kun tälläinen implisiittinen ja kulttuurillisesti melko vahva ohjaus ohitetaan, voi olla vain tyytyväinen. Tehtävänantoa pyrittiin kuitenkin noudattamaan.
Turkulaisen lähestymistavassa keskiössä oli käpyrauhanen, joka liitetään valveeseen. Jos olisin itse lähtenyt tälle tielle, olisin ehkä valinnut joko koko aivot, tai korostanut aivojen kuorikerroksen (ja etiikan kohdalla otsalohkojen) merkitystä. Kuitenkin valinta on siitä osuva, että ilman käpyrauhasta ei tehdä filosofiaa. (Sama tosin koskee myös maksaa.) Ja käpyrauhaselle on annettu erityisiä rooleja niin sielun, chakrojen ja vastaavien piilotuspaikkana. Ja siihen liittyy hallusinoivia huumeita, mikä on vähintään filosofisesti siistiä..
Turkulaisen juttu oli myös lyhyt ja tiivis. Vaikka itse kirjoitan pitkästi, arvostan lyhyttä. Sillä kuka tahansa osaa näytellä fiksua olemalla riittävän jaaritteleva ja monimutkainen. (Yksinkertaisen tekeminen vaikeaksi ei ole yhtä vaikeaa kuin vaikean tekeminen yksinkertaiseksi, tämä kun vaatii enemmän näkemystä.) Pieniä miinuksia juttu saa runsaasta sivistyssanojen käytöstä. Toki omakin käyttämäni kieli on tässä osin kauheaa, mutta en pidä sitä tavoitteena. Juttua lukiessa ei ole ihme, että Sokal käytti tämänlaista strategiaa hyväkseen, onnistuneesti. Hän sai huijattua bullshittiä postmodernin filosofisen vertaisarvioinnin läpi. Hienot sanat hämäsivät mannermaisen arvioijan täysin, vakavat puutteet sisällössä jäivät huomaamatta. Jargonin takana oleva konkretia kuitenkin on jotain sen tasoista josta pidän. Filosofiaa tehdään valvetilalla. (Tosin erottaisin tämän analyysistä ja tajunnasta, varoittaisin yllä häilyvästä kuilusta kartan kera.) Toinen miinus tuli autovertauksen käytöstä. Kuvauksessa oli mukana "matkavertausta" ja "renkaiden vaihtamista". Tämä olisi sopinut, jos olisi käyttänut autoa vertauksena. Tämä rikkoi tekstin eheyttä, etenkin kun sisällön puolesta metafora (sinänsä rohkeasti) ajettiin nurkkaan. Jos asiasta selviää ilman, selviää ilman. Metodologia ja filosofian suhde tietämiseen, hengellisyyteen tai elämään jäi myös täysin ulkopuolelle. Tästäkin saadaan heiman miinuksia. Näkökulma on toki herkullinen, mutta silti hieman suppean makuinen.
Tikkasen teksti oli ennen kaikkea (1) pitkä ja (2) ymmärrettävä. Filosofian rooli elämässä ja mikä filosofia nähdään arvossa tuli selvästi esiin. Joskin se oli makuuni hieman "liian tietty", mielestäni filosofia "kokonaisuutena" ei tiivisty täysin tieteelliseen realismiin. Tikkaselle systeemi on tehty, eletty, koettu ja hallussa. Tikkasen tieteellinen realismi maistuu myös vahvasti pragmatismilta. (Ja niin sen kai kuuluukin.) Sävy oli oman elämän kautta saatu, ja sen vaikutukset sidottiin elämänfilosofiaankin, nälän ja sydänleikkausten kautta. Sävyn aggressiivisuus joissain paikoissa oli odotettavaa, kun tieteelliseen realismiin kuuluu kriittisyys, syntyy väkisinkin "vihollisia". Huonoa suoritusta, johon verrataan. Tästä voi syntyä sitä makua että ollaan olemassa ensisijassa vihollisen kautta. (Itse en arvosta niinkään torturer -hahmoja jotka käyvät kuulustelemassa ja kiduttamassa ihmisiä, kuin SM -seksin (mies/nais) dominahahmoja joiden "lemmenleikkeihin kuuluu isosti piiskaa".)
Isoin ongelma minulla oli tässä kohden tietysti se, että kirjoittajat ovat hyvin erilaisella taustalla liikkeessä. Luultavasti Turkulainen on joutunut panostamaan juuri tähän tekstiin paljon. Tikkanen taas on kokemuksiensa kautta "tehnyt kymmeniä vuosia esityötä". Golfissakin tavataan antaa tasoitusta, hyvä pelaaja ja huono pelaaja saa tasaisen kisan. Tuoreessa ylioppilaslehdessä oli kolumni, jossa "lasten suusta" -tekstejä pidettiin hieman ikävinä. Niissähän lasten virheille nauretaan. Ja jos lapsi osaakin, tästä tehdään hassu välikevennys. Lapsi selittämässä vaikeaa teoriaa jota aikuisetkaan eivät osaa, on juuri sitä mitä MTV3:n loppukevennys kaipaa. Lapsen rooli on tässä konseptissa sirkusta. Jos kehitysvammaisille tehtäisiin samanlaista "kehareitten suusta", niin olisi polliisit kolokuttelemassa oven takana. Se, että pitää hakea lapsia että saa kokea omaa osaamista, on tietyllä tavalla aika halpamaista toimintaa. Asenne on se, että "kun ei pärjätä tappelussa miesten kanssa, piestään esiteinejä."
Olen tässä kuitenkin hieman erimielinen. Itseäni "lasten suusta" -palstoilla huomiota herättää se, että lapsilta tulee asioihin uusia perspektiivejä. He kun eivät ole oppineet vakiintuneita. En siis hae sitä että lapsi olisi tyhmä tai missä lapsi on sirkusapina. Lapset ovat omintakeisia, surrealistisia ja typerän viisaita. Aivan kuten aikuisetkin. Mutta enemmän ja paremmin. Ja itse asiassa handicapin antaminen lapselle on jollain tavalla vihje yleisestä halveksunnasta. Minäkin laitan sitä peleihin, kun haluan brassailla että "Vähäx oon sua parempi Tekkenissä!".
Tämän vuoksi määrään voiton ainakin tällä kertaa Tikkasen Karille. Ja tietenkin tärkeintä ei ole voitto, vaan ne hyvät palkinnot.
Sain kaksi vastausta, joista Esa Turkulainen on "noviisi". Hän on nuori, ei ole vielä lukiossakaan. Toinen taas oli "veteraani", battle hardened Kari Tikkanen. Pistän työt esille, annan niiden ensin puhua puolestaan.
"KUN FILOSOFIAA TEHDÄÄN KÄPYRAUHASELLA:"
(Esa Turkulainen, 2009)
Käpyrauhanen on tunnetusti aivojemme osa, joka sijaitsee "syvimmällä" aivokudoksemme keskellä. Se säätelee ainakin melatoniinin tuotantoa ja samalla koko kehon vuorokausirytmiä. Edellytyksenä tietenkin se, että Aurinko nousee huomennakin.
Mutta entä jos se ei nousekaan? Entä jos seuraavana "päivänä" taivaalle nouseekin suunnaton lainelautaileva marsu? Marsut eivät illuminoi mitään itsekseen (tietääkseni) ja melatoniinin tuotanto pysähtyykin. Kehomme kokevat Salvador Dalin sulavat kellot.
Mitäs virkaa silloin käpyrauhasella on? Mikä on käpyrauhasen asema sitten, kun se menettää hallinan vuorokausirytmistä ja sen tieteellisesti todennettu käyttötarkoitus katoaa?
Käpyrauhanen kehittyy sikiössä melko samalla rakenteellisella mallilla. Se on aivojen fyysisesti keskeisin osa. Siinä varmasti pari syytä, miksi käpyrauhaseen on liitetty ja liitetään vieläkin niin paljon metafyysisiä ja filosofisia ajatelmia. Jotkut teorisoivat käpyrauhasen olevan se kuuluisa "ihmisen kolmas silmä".
Lukija saattaa tässä vaiheessa kirjoittajan rinnalla huomata, mihin edeltävät tekstinsäikeet ajatusratoja johdattavat. Mutta kiistän tuon hiljalleen valkenevan päämärän, agendan rivien välissä, olevan tarkoitukseni. Ehei, tarkoitus ei ole se päämäärä vaan se matka ja sen aikana vaihdetut renkaat.
Katsos, pointti ei ole siinä, mitä käpyrauhanen joidenkin mielestä alkaa tehdä kun kolossaalinen surffaava marsu kohoaa taivaalle. Kyse on tämän koko konseptin fenotyyppisistä vaikutuksista. Kyse on siis siitä, miten se meille ilmenee ja miten se saa ajatukset viriämään. Käpyrauhasen lupaavanoloinen mysteeri tarjoaa uusia asetelmia aivoratojen keskeisessä rutiiniudessa. Mikä tahansa sattumanvarainen konsepti saattaa muuttaa ajatusta ja hetkeä, tästä käpyrauhanen ollen loistava vertauskuva.
Siksi, vaan ei ainoastaan siksi , on käpyrauhanen filosofiani väline, oli se sitten vertauskuvallinen tai vähemmän niin. Oli se sitten sinun, minun tai meidän.
Artefakteja en suostu filosofian harjoitusvälineiksi antamaan, sillä niille on jo jaettu tietynlainen asema, "käyttötarkoitus". Tämä havainnollistaa sen, miten jäämme kiinni statukseen. Voihan kynällä rei'ittää ja miekalla voidella leipää. Miksemme siis tekisi filosofiaa käpyrauhasillamme?
"TAIVAALLINEN HENGENPELASTAJANI:"
(Kari Tikkanen, 2009)
Näin nälkää sen takia. Myyjä joutui valehtelemaan sen takia. Miehelleen. Vaimo kun möi sen kirppiksellä alihintaan ja kuiskasi panevansa omiaan, että sai sen vihdoin myydyksi - edes minulle. Järveen pudonneen, hän hiljaa tunnusti kun olin huomauttanut vioista optiikassa ja hän aisti edessään totuudentorven. Hinta 65 mk minulle, miehelleen 100 mk. Vain 11 euroa nykyajassa mutta silloin söi minun käteisvarani loppuviikoksi ja vietin sen maha kurnien.
Hajotin sen osiinsa, jotta sain sen optiset pinnat puhdistettua. Kokoaminen ja optisten akselien kohdistaminen vei tuntikausia, mutta se kannatti. Siitä tuli kenties parhaat ja tarkimmat kiikarit mitä käteni koskaan ovat koskettaneet. Panora 10x50 mm. Paransin vielä tarkkuutta liittämällä kumirenkuin kylkeen kuivatun pajunoksan olkatueksi, joka stabiloi kuvakentän. Aiemmin olin jo aloittanut muuttuvien tähtien tarkkailun isän 12x50 mm kiikareilla. Mittailin säännöllisesti muuttuvia tähtiä, paria kefeidiä ja eritoten pimennysmuuttujia, toisiaan pimentäviä kaksoistähtiä. Nyt tuli lisää tarkkuutta ja intoa. Kiikareilla olen voinut, ei ainoastaan seurata mitä muut ovat tieteellisesti päätelleet, vaan myös itse osallistua tieteenteon prosessiin. Amatöörinä, pääasiassa "kirppiskiikareilla", olenmaistanut tieteenfilosofian kenttäkokemusta. Olen kokenut vaatimatonta tieteellisen mittaamisen, laskemisen, tulostamisen, keskustelun, löytämisen, toisinajattelun, verifikaation ja oivaltamisen iloa. Ja saanut kokea mitä on olla ensimmäinen maailmassa omalla hyvin kapealla sektorillani. Eikä siinä tietenkään kaikki.
Olen saanut kiikareistä arvaamatontakin apua tieteellisen realismini todentamisessa ja puolustamisessa kaiken maailman harhaoppeja vastaan, jopa postmodernismia ja ilmastondenialisteja vastaan kreationisteista nyt puhumattakaan.
Kiikarointi on opettanut minulle seuraavaa tieteenfilosofiasta, tieteenkenttätodellisuudesta ja tähtitieteestä:
1) Tiedettä voi tehdä amatöörikin ja ilman rahoitusta (nälkää näkien ;). Ei tarvitse olla rahaa, salaliittoa tai suurta miljonäärien tukemaahöpöinstituuttia tiedejournaalien peer review -muurin läpäisemiseen. Kotipihaja kirppiskiikarit+ahkeruus+into riittää.
2) Kiikari on vahvistanut, että tähtitieteen auktoriteetti on pääosin luotettava. Havaintoni (kiikareilla mittaamani valokäyrät) kentällä pääosinvastaavat sitä, mitä tähtitieteen auktoriteetit kirjoissansa ilmoittavat.
3) Tieteen auktoriteetti on tilapäinen auktoriteetti, ei erehtymätön. Kari Kailan "Tähtitaivaan oppaaseen" luotin kuin kallioon huomatakseni, että BetaLyraen jakso oli päin p:tä, ja lopultaan jakso vaihteli lähteestä toiseen. Itse asiassa tämä ristiriita oli tärkein syy miksi lakkasin luottamasta auktoriteetteihin ja painuin itse ulos kiikareilla mittaamaan sen oikeanjakson ja aloitin muidenkin tähtimuuttujien mittaukset. Eivätkä ne auktoriteetit lopultaan oikeastaan ihan väärässä olleetkaan, kyse oli erikoistapauksesta, johon palataan kohdassa 11.
4) Tieteen tieto, ihmiskunnan tieto, on rajallista ja epätäydellistä ja tieteentekijöitä rajallinen määrä, jonka voi päihittää keskittymällä. Vaikka tiedeyhteisöllä on satelliitit, Hubblet, jättikaukoputket niin aina löytyy amatööri joka kiikarilla keskittymällä yhteen tähteen tai löytämällä novan tai komeetan voi lyödä heidät mennen tullen ja huomata että kaikkea ei tiedetämitä hän tietää.. Löysin muuttujan V355 And jakson ja sain määriteltyä,että se on Algol-tyypin pimennysmuuttuja, kaksoistähti, ja mittasin kiertoajaksi 4.71841 vrk. Sainpa sanoa veljelleni: "Tiedätkös, että olet nyt vasta 3. ihminen maailmassa viidestä miljardista, joka saa ensimmäistenjoukossa tietää kaksoistähti V355 Andromedaen kiertoajan. Eikös olekin jännittävää?" Veljeni vastaus oli epäuskoinen: "Pyhh.." :D Läpäisin kuitenkin peer reviewin kun tuo hyväksyttiin sveitsiläiseen amatöörien pimennysmuuttuja-journaaliin.
5) Kiikareilla olen itsekin ollut vahvistamassa että useat pimennysmuuttujat ovat olleet vakioisia jopa vuosisadan ja koska valo on tullut kaukaakin, niin valonnopeuden derivaatta on pitänyt olla noin nolla tuhansia vuosia. Ja siis valonnopeus on ollut tuhansia vuosia vakio ja monien kaukaisten tähtien valonikä on paljon yli 6000 vuotta. Täten YEC-höpöfilosofia joka luotti valonnopeuden nopeaan muuttumiseen ja 6000v ikäiseen maailmankaikkeuteen on myös kiikareilla tullut käytännöllisesti katsoen kumottua omakohtaisin havainnoin.
6) Kiikarointi on vahvistanut tähtitaivaan tuntemusta niin, että tiedän päivänvalossakin osoittaa missä päin Vega kulkee. Ehkä minussa pyörii päänsisäinen autistisen omituinen laskentaplanetaario. Mutta en usko, että olen jälleensyntynyt siriuslainen tai ihmisruumiiseen siirtynyt alieni tai ihminen joka matkustelee ja saa astraalista tietoa ohi tieteenmetodien! Minähän olen tieteellinen realisti! Sen sijaan tällä "pääplanetaariollani" voisin pistää sellaisiksi tähtimatkailijoiksi itseään väittävät ufoilijatkoville: "Näytä nyt päivällä kädelläsi missä suunnassa on Sirus tai Vega jostavärähtelysi tulee tai jonne menee! Minä tiedän mutta tiedätkö sinä?! Voimme tarkistaa PC-planetaariosta." Ovat vain haasteeni edestä pakeneet tai vaienneet.
7) Aistihavaintokin on tulkinta. Kiikarointi opettaa, että me tulkitsemme suorissa silminnäkijähavainnoissammekin. Silmät tulkitsee, aivot tulkitsee,se
___7a) ottaa tähden ilmakehässä vilkkumisen mittausarjojen keskiarvojajokaisella havaintosessioilla, jonka me luulemme tulkitsevamme "1 suoravälitön havainto". Siis myös ilman kiikaria sama juttu.
___7b) tulkitsee optisen välineen heilumisen, optisten pintojen taittumisen jafiltteröinnin kautta tulevaa moneen kertaan käänneltyä kuvadataa. Joutuuluottamaan optisiin pintoihin. Sama juttuhan se on silmälasien käyttäjilläkin."Suora silminnäkijähavainto" on suhteellinen käsite.
8) Silti nämä filosofiset "perusolettamukset" ja "tulkinnat", niiden oikeellisuus, voidaan testata
___8a) säännöllisellä pimennysmuuttujalla itseensä verraten ja ennustavana. Jos tähti pimenee ennustettuun aikaan toisten havaitsemana taiCCD-laitteistolla mitaten, niin silmä ja kiikari ei valehdellut ja on edesjossain määrin luotettava.
___8b) lähikohteilla suoraan käy katsomassa miltä kiikarein suurennettu linkkinäyttää tai muilla välineillä verraten.
9) Puolimatkan ja opetuslastensa kreationistinen filosofinen höpinä, että havainnoilla on oltava filosofinen perusta eli tae, että on oltava joku hienoteoria ja filosofia miksi havaintomme ovat luotettavia että voisi havainnoidaja tehdä tiedettä, on puppua. Optista teoriaa, kiikarin rakenneteoriaa ei tarvita tuntea sen joka käyttääkiikareita havainnointiin uskoakseen ja luottaakseen kiikarien toimintaan. Itse havainnointi antaa metodin ja takeen.Eihän lapsenkaan tarvitse opetella silmän teoriaa uskoakseen ja luottaakseensilmiensä kertomaan. Galileo ei tuntenut kunnolla kaukoputken optista teoriaa eikä valonteoriaa tai kvantteja ja siinä putkessa oli värivirhekin (eriväriset säteet taittui erilailla), silti tälläoptisesti vajaalla värivirheisellä hän teki mullistavaa tiedettä ja Raamatunsanan kumonneen tiedevallankumouksen, johon homojen puolustaja piispa Riekkinenkin viittasi miksei Raamattua kannata kirjaimellisesti enää seurata ;) On ihan sama keksikö joku Lippershey kaukoputken tietoisesti rakentaen vai sattumaltako syntyi kun linssit oli kerran sopivasti peräkkäin linjassa. Mikroskoopin käyttäjälle on sama onko se älyllä suunniteltu vai sattumalta kastepisarana syntynyttä "Leeuwanhoek"-mallia. Kunhan se toimii.
10) Kiikarilla ja silmillä havainnointi ei ole virheetöntä, vaan vajavaista. Tarkkuus on rajoitettua. Odotukset vaikuttavat. Ihmisaisti on erehtyväinen. Muuttuvilla tähdillä konkarit havaitsevat 0.1 magnitudin tarkkuudella. Mutta ainakin aloittelijoilla on myös havaittu joukkosuggestiota: jos ryhmä aloittelijoita kiikaroi ja mittailee RZ CAS:ia ja pomo lopettaa pari tuntia kestävän pimennyshavainnon "noin pimennys on päättynyt -lähdenpä oluelle", niin muut ryhmässä synkronoivat tietoisesti tai tiedostamatta (vrt. ViisasHans-hevonen) havaintonsa. Eivät olekaan riippumattomia havaintoja. Tämän vuoksi ryhmähavainnointituloksia ei hyväksytä julkaisuihin. Tätä voidaan onneksi välttää:
___10a) Havaitaan todella riippumattomasti. Eri paikkakunnilla jne.
___10b) Ennusteet tähtienpimennyksiin annetaan tarkoituksella epätarkasti.
___10c) Ei katsota kirjoista tai aiemmista muistiinpanoista mitä tänä iltanapitäisi havaita.
___10d) Yksilöillä on eroja tarkkuudessa ja eri värien näkemisessä. URSAn VeikkoMäkelä näkee punaisen muuttuvan Betelgeuze-tähden jopa 0.5 magnitudia (+100%!) kirkkaampana kuin minä kun vertailutähtinä on valkoisia tähtiä. Myöskin jos kiikari vaihtuu isompaan tai kaukoputkeen, punaiset kirkastuvat. Tämä virhe voidaan ottaa haltuun mittaamalla päällekkäin eri vehkein ja useiden havaitsijoiden toimesta. Näiden havainnointivirheiden matemaattista haltuunottoa käsitellään kohdassa 12. Tieteellinen realisti siis ottaa huomioon ihmisaistien vajavuuden ja erehtyväisyyden. Pseudotieteilijät ja huuhaahörhöt luottavat taas kyselemättäliiankin sokeasti ihmisyksilön tai silminnäkijäjoukon "riippumattomaan" havainnointikykyyn.
11) Olen voinut havaita kiikarein, että taivaan tähdet muuttuvat toisinkuineräät humbuukimaakarit ovat väittäneet. (Kreationisti-instituutin ICR:n Morris: tähdet vakioita eivät muutu). Eikä ainoastaan tähtimuuttujia vaankiikarilla havainnoinut kaksoistähden - hui kauheaa - kehittymistä tai kutenjenkkikielellä sanotaan: evoluutiota. Kohdassa 3 mainitut ristiriidat selittyy yllättävällä seikalla. Beta Lyraeon erikoisen suorastaan hirvittävän nopeasti kehittyvä kaksoistähtijärjestelmäjossa kaasujen virtaus muuttaa niiden massaa, säteitä ja kiertoaikoja hyvinnopeasti kosmiseen aikaan suhteutettuna. Kailan kirjassa olikin vanha1800-luvun kiertoaika, hyvin pitkän ajan keskiarvo. Nykyään se on useita promilleja pitempi ja pitenee jatkuvasti.
12) Kiikarilla tekemäni mittaussarjat osoittavat että keskiarvon keskivirheparanee tarkemmaksi kuin yksittäisen mittauksen virhe. Keskivirhe ~ s/sqrt(n). Epäsäännöllisillä muuttujilla tätä vastaa se, että riippumattomia havaitsijoita on useita eri puolilla maailmaa jotka raportoivat AAVSOon jne. Postmodernisti prof. Alanen ei tajunnut tätä periaatetta kun ihmetteli miten atomeista tehty laite voi mitata atomin halkaisijaa pienempää. Ei tajua myöskään moni ilmastodenialisti, joka ihmetellyt HS:n mielipidesivuillakinmiten lämpötilojen keskiarvo voi olla tarkempi kuin yksittäisen lämpömittarintarkkuus. Moni voi ihmetellä miksi olen koko ajan ylistänyt kiikareita enkä kaukoputkea. Minulla on kyllä kaukoputki, peiliteleskooppi.Mutta ei sillä tule tuhansien mittausten sarjaa kun se on raahattavaa 18 kg mallia. Kiikaria taas olen vienyt ulos 5-15 minuutin välein piipahdellen 14 tuntia yhtäjaksoisesti läpi jouluyön kivikovien pakkasten palelematta ja optisten pintojen huurtumatta. Ja kaksi silmää mittaa tarkemmin kuin yksi,hajonta on teoriassa sqrt(1/2) kertaa eli 71% siitä mitä yksisilmäiselläkaukoputkella.
13) Yksittäisen jakson tarkkuus paranee, jos mittausarja on pitkä koostuenuseista jaksoista. Tarkkuus ~ s/n. Kaksoistähti RZ CAS (Cassiopeiaen)yksittäisen kolmituntisen pimennyshetken määritystarkkuuteni on n. +-2..+-3minuuttia. Silti pystyin kiikareilla mittaamaan sen jakson eli kiertoajan1.195252 vrk kasvamisen 0.9 sekunnilla v. 2000-2003 jopa 0.18 sekunnintarkkuudella koska minulla oli mittauksia ensin 1000:lta ja sitten 750:ltäjaksolta. New-age-ufo-kabbala-ihmiset, jotka ihailevat muinaisten maya- tai juutalaiskansain kykyä mitata kuun tai maan kiertoaikoja sekuntientarkkuudella pitäen sitä taivaista tulleena alienellisena/jumalallisenainformaationa, eivät hoksaa sitä, että jos näitä syklejä tarkkailee ja kirjaa ylös satoja tai tuhansia vuosia niin tunninkin epätarkkuus voi supistua joihinkin sekunteihin eikä näin ollen sekuntikelloja ole edes tarvinnutkeksiä ja "taivasinformaation" voi mitata ihan itse omin silmin.
14) Toisinajattelijan kohtalo ja tieteellinen konfirmaatio. EdellämainitunRZ CAS:n jakson äkillisen pitenemisen syksyllä 2000 aloin havaita jo varsinpian. Raportoin siitä muuttujahavaitsijoiden postituslistalle jaammattilaiselle ja vastaukseksi sain suurin piirtein: "Höpö höpö, ei sitä voivisuaalisesti (kiikarein) mitata niin tarkasti..". Kului jokunen vuosi, kun yllättäen ukrainalainen tähtitietelijä Dr. Mkrtichian lähestyi emailitse. Hän oli löytänyt internetistä kirjoitukseni ja graafini. Hän olikin samanaikaisesti v. 2000 havainnoinut spektroskooppisesti RZ CAS:n pinnassa omituisia muutoksia, yläharmoniset tähtivärähtelyt vaimenivat yhtäkkiä. Päätelmä: Toiselta tähdeltä kaasua oli alkanut virrata tähdenpinnalle kuin öljyä laineille vaimentaen korkeammat värähtelyt ja kaasuvirtausoli muuttanut myös kiertoaikaa. Dr. Mkrtichian esitteli meidän molempienhavainnot Etelä-Korealaisessa seminaarissa. Summa summarum. Yksilön tekemä tieteellinen epätavallinen havaintokaksoistähden evoluutiosta ei ole kovinkaan uskottava ja pätevä ellei joku ole sitä riippumattomasti vahvistanut. Silloin ne vahvistavat toisiansa eikä se ole kehäpäätelmä.
15) Geosentrisyyden humbuugin kumoaminen. Yllättäen huomasin, että RZ CAS havaintojeni tarkkuuden ja suuren määrän takia pystyin havaitsemaan tämänkaksoistähden pimennyksissä vuodenaikaista variaatiota, välillä edistäävälillä jätättää muutaman minuutin. Paras selitys on, että maa kiertää aurinkoa, joten valo välillä tulee nopeammin välillä myöhästyen maahan. Oli myös tuuria että RZ CAS pysyi melko vakaana tuon ajan v. 1997-2000.
___15a) Pystyin myös sormituntumalla mittaamaan tuosta 200 vuotta vanhasta valosta, sen edistämisestä ja jättämisestä karkeasti arvioimaan etteiainakaan hirveästi (kymmeniä prosentteja) ole valonnopeus eri ikäisillävaloilla erilaista.
___15b) Kreationisti-geosentristeillä, jotka ottaa Raamatun lauseita "Aurinkokiertää rataansa.. maa pysyy paikallaan.." kirjaimelliseti, on taas selittämistä .. hehe ;)
___15c) Voin ohittaa auktoriteetit. Miksi minun tarvitsisi uskoa sokeastitähtitieteen auktoriteetteja, Pyhiä miehiä tai Pyhiä ikivanhoja kirjojansa,kun VOIN HAVAINNOIDA IHAN ITSE SUORAAN OMIN SILMIN EMPIIRISESTI ?!
16) Aikamatkaaja. Professoreitakin on mennyt tieteenfilosofiaseen solmuunväittäen, ettei historiaa voi tavoittaa empiirisesti, että menneisyyttä emme voi muka havainnoida. He eivät hoksanneet, että tähtitaivaalle katsoessa silmä näkee menneisyyteen. Kiikarillani tavoitan säännöllisesti muuttuvan tähden AOCassiopeaen, jonka 6000 vuoden takaiset muutokset näen "reaaliajassa livenä", ja Rho Cassiopeiaen tänään havainnoitavat muutokset tapahtuivat 10 000 vuotta sitten. Voi siis havainnoida omin silmin menneisyyttä. Jos Andromedan galaksissa M31 posahtaa supernova niin näen "livenä" kiikareilla sen mitä tapahtui 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 1993 kaukoputkellani itse asiassa kyllä näin "livenä" galaksissa M81 noin 12 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen supernovaräjähdyksen mutta kun tässä olitarkoitus kiikaroidakin niin odotan läheisempää suurta paukkua..
17) Kiikariin liittyvän tähtiharrastuksen kautta olen saanut lukea alan kirjallisuutta, perehtyä tieteenhistoriaan, nähdä teorioiden syntyä, kehitystä ja kumoutumista ja hyvien teorioiden vahvistumista. Havainnoinut uskontojen ja höpöfilosofioiden munauksia ja tiedollista romahdusta, astrologian humbuugin naurettavuutta. Toisaalta se on kasvattanut luottamusta rationaaliseen tiedonhankintametodiin ja sen harjoittajiin. Se saattoi pelastaa henkeni. Kenties se ero, että minä luotin KYS:nsydänlääkärien edustamaan koululääketieteeseen ja selvisin hengissä mutta 2. serkkuni ei ja menehtyi, on myös kiikarien ja tähtitieteen harrastukseni ansiota.
Vain kolmisen viikkoa sitten sain vahingossa tietää, että tähtitieteenammattilaisten huippulehdessä Astrophysical Journalissa on viitattu minuun jawebbisivuuni. Kyseessä on juuri em. V355 Andromedae havaintoni ja valokäyräni.Mittaukset teki amatööri pääosin 11 euron kirppiskiikareilla kotipihalta. Vetää hiljaiseksi. Siispä nyt viimeinkin vaikenen, vain keltaista nestettäpäässäni hölskyttäen.
Kumpikin vastauksista kiersi vertausten käytön. Kun tälläinen implisiittinen ja kulttuurillisesti melko vahva ohjaus ohitetaan, voi olla vain tyytyväinen. Tehtävänantoa pyrittiin kuitenkin noudattamaan.
Turkulaisen lähestymistavassa keskiössä oli käpyrauhanen, joka liitetään valveeseen. Jos olisin itse lähtenyt tälle tielle, olisin ehkä valinnut joko koko aivot, tai korostanut aivojen kuorikerroksen (ja etiikan kohdalla otsalohkojen) merkitystä. Kuitenkin valinta on siitä osuva, että ilman käpyrauhasta ei tehdä filosofiaa. (Sama tosin koskee myös maksaa.) Ja käpyrauhaselle on annettu erityisiä rooleja niin sielun, chakrojen ja vastaavien piilotuspaikkana. Ja siihen liittyy hallusinoivia huumeita, mikä on vähintään filosofisesti siistiä..
Turkulaisen juttu oli myös lyhyt ja tiivis. Vaikka itse kirjoitan pitkästi, arvostan lyhyttä. Sillä kuka tahansa osaa näytellä fiksua olemalla riittävän jaaritteleva ja monimutkainen. (Yksinkertaisen tekeminen vaikeaksi ei ole yhtä vaikeaa kuin vaikean tekeminen yksinkertaiseksi, tämä kun vaatii enemmän näkemystä.) Pieniä miinuksia juttu saa runsaasta sivistyssanojen käytöstä. Toki omakin käyttämäni kieli on tässä osin kauheaa, mutta en pidä sitä tavoitteena. Juttua lukiessa ei ole ihme, että Sokal käytti tämänlaista strategiaa hyväkseen, onnistuneesti. Hän sai huijattua bullshittiä postmodernin filosofisen vertaisarvioinnin läpi. Hienot sanat hämäsivät mannermaisen arvioijan täysin, vakavat puutteet sisällössä jäivät huomaamatta. Jargonin takana oleva konkretia kuitenkin on jotain sen tasoista josta pidän. Filosofiaa tehdään valvetilalla. (Tosin erottaisin tämän analyysistä ja tajunnasta, varoittaisin yllä häilyvästä kuilusta kartan kera.) Toinen miinus tuli autovertauksen käytöstä. Kuvauksessa oli mukana "matkavertausta" ja "renkaiden vaihtamista". Tämä olisi sopinut, jos olisi käyttänut autoa vertauksena. Tämä rikkoi tekstin eheyttä, etenkin kun sisällön puolesta metafora (sinänsä rohkeasti) ajettiin nurkkaan. Jos asiasta selviää ilman, selviää ilman. Metodologia ja filosofian suhde tietämiseen, hengellisyyteen tai elämään jäi myös täysin ulkopuolelle. Tästäkin saadaan heiman miinuksia. Näkökulma on toki herkullinen, mutta silti hieman suppean makuinen.
Tikkasen teksti oli ennen kaikkea (1) pitkä ja (2) ymmärrettävä. Filosofian rooli elämässä ja mikä filosofia nähdään arvossa tuli selvästi esiin. Joskin se oli makuuni hieman "liian tietty", mielestäni filosofia "kokonaisuutena" ei tiivisty täysin tieteelliseen realismiin. Tikkaselle systeemi on tehty, eletty, koettu ja hallussa. Tikkasen tieteellinen realismi maistuu myös vahvasti pragmatismilta. (Ja niin sen kai kuuluukin.) Sävy oli oman elämän kautta saatu, ja sen vaikutukset sidottiin elämänfilosofiaankin, nälän ja sydänleikkausten kautta. Sävyn aggressiivisuus joissain paikoissa oli odotettavaa, kun tieteelliseen realismiin kuuluu kriittisyys, syntyy väkisinkin "vihollisia". Huonoa suoritusta, johon verrataan. Tästä voi syntyä sitä makua että ollaan olemassa ensisijassa vihollisen kautta. (Itse en arvosta niinkään torturer -hahmoja jotka käyvät kuulustelemassa ja kiduttamassa ihmisiä, kuin SM -seksin (mies/nais) dominahahmoja joiden "lemmenleikkeihin kuuluu isosti piiskaa".)
Isoin ongelma minulla oli tässä kohden tietysti se, että kirjoittajat ovat hyvin erilaisella taustalla liikkeessä. Luultavasti Turkulainen on joutunut panostamaan juuri tähän tekstiin paljon. Tikkanen taas on kokemuksiensa kautta "tehnyt kymmeniä vuosia esityötä". Golfissakin tavataan antaa tasoitusta, hyvä pelaaja ja huono pelaaja saa tasaisen kisan. Tuoreessa ylioppilaslehdessä oli kolumni, jossa "lasten suusta" -tekstejä pidettiin hieman ikävinä. Niissähän lasten virheille nauretaan. Ja jos lapsi osaakin, tästä tehdään hassu välikevennys. Lapsi selittämässä vaikeaa teoriaa jota aikuisetkaan eivät osaa, on juuri sitä mitä MTV3:n loppukevennys kaipaa. Lapsen rooli on tässä konseptissa sirkusta. Jos kehitysvammaisille tehtäisiin samanlaista "kehareitten suusta", niin olisi polliisit kolokuttelemassa oven takana. Se, että pitää hakea lapsia että saa kokea omaa osaamista, on tietyllä tavalla aika halpamaista toimintaa. Asenne on se, että "kun ei pärjätä tappelussa miesten kanssa, piestään esiteinejä."
Olen tässä kuitenkin hieman erimielinen. Itseäni "lasten suusta" -palstoilla huomiota herättää se, että lapsilta tulee asioihin uusia perspektiivejä. He kun eivät ole oppineet vakiintuneita. En siis hae sitä että lapsi olisi tyhmä tai missä lapsi on sirkusapina. Lapset ovat omintakeisia, surrealistisia ja typerän viisaita. Aivan kuten aikuisetkin. Mutta enemmän ja paremmin. Ja itse asiassa handicapin antaminen lapselle on jollain tavalla vihje yleisestä halveksunnasta. Minäkin laitan sitä peleihin, kun haluan brassailla että "Vähäx oon sua parempi Tekkenissä!".
Tämän vuoksi määrään voiton ainakin tällä kertaa Tikkasen Karille. Ja tietenkin tärkeintä ei ole voitto, vaan ne hyvät palkinnot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)