keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Miksi filosofiaa tehdään miekalla?

Filosofia on tuskastuttavan vaikeasti rajattava aihe. Sitä voidaan lähestyä monelta erilaiselta kantilta. "Voittamatonta strategiaa" ei tunnu olevan. Kaikessa on hyvää ja kaikessa on huonoa. Niiden riskiarviointi on siksi tärkeää. Mutta jokainen pudonnee sudenkuoppiin, ainakin silloin tällöin.
1: Ensinnäkin sitä voidaan kuvata deskriptiivisesta näkökannasta. Tällöin kuvataan mitä mieltä kukin on mistäkin. Aineistosta tulee historiapainotteista, ja siinä on paljon erilaisia näkökantoja sekä terminologiaa. Syynä tähän on se, että kuvailu tiivistää erilaiset näkemykset teorioihin.
+ Tämä lähestymistapa toimii, jos joku haluaa rakentaa maailmankuvaansa.
+ Tämä lähestymistapa toimii, jos haluaa tutustua erilaisiin näkemyksiin.
+ Tämä näkemys toimii, jos haluaa osallistua väittelyihin. Sillä vaikka itse metodi on neutraali, se kuitenkin tekee sen, mitä vain tehokkaimmat asevarustelut voisivat tehdä. "Tunne vihollisesi". Ja "Tunne itsesi".
+ Tämä näyttää miten ajatukset muuttuvat ja kehittyvät aikojen saatossa, ja miten ne vaikuttavat toisiinsa. Kuvaus voikin tuoda tätä muutosprosessia esiin.
+ Ideavarastot tuottavat aineistoa, jota ei tarvitse itse keksiä. Uusia ajatuksia saa vaikka vanhoja yhdistelemällä loogisella mutta uudella tavalla. Ideoita voi kehittää, eikä koko matkaa tarvitse kulkea itse.
+ Kun käsitteet ja niiden takana olevat laajemmat merkitykset ovat selvillä, vaikeitakin asioita on helpompi lähestyä. Voidaan tutkia asioita halutessa mikroskoopilla, tai kaukoputkella.
- Riskinä on se, että henkilö voi kokea että logiikalla ei ole väliä. Erilaisten näkemysten "salliminen" tuottaa tätä kautta tilaa myös näennäisfilosofialle, ja siinä missä filosofian pitäisi tuottaa hyvää ajattelua, tämä antaakin tilaa huonolle ja perustelemattomalle ajattelulle, kun se mahdollisesti asettaa ne rinnakkain, samanarvoisiksi.
- Filosofia saattaa myös latistua käsitejärkäleiksi, kuolleeksi kirjaimeksi jota vain opetellaan ulkoa kuin sanakirjaa ja vuosilukuja (huonossa) historianopiskelussa.
- Ihmisille saattaa syntyä luulo, että filosofia olisi jo keksitty ja valmis.
- Filosofiasta tulee cherry-picking -varasto dogmien pystyttäjille, kun mille tahansa näkemykselle voidaan poimia kätevästi juuri ne yksityiskohdat jotka siihen sopivat.
- Kysymysten tekemisen ja avointen kysymisen olemassaolon ja löytämisen arvo ja merkitys voi hämärtyä, kun keskitytään siitä mitä mieltä ihmiset ovat jo jostain asioista.
2: Filosofiaa voi lähestyä sytyttävien henkilöiden kautta.
+ Filosofia muuttuu vereksi ja lihaksi, yksilöllisiksi pyrkimuksiksi ja tuo siihen lämpöä ja elävyyttä.
+ Ajattelu tulee läheiseksi ihmisten kautta.
+ Tämä nostaa esiin myös sen, että yksilöllä on suuri vaikutus.
+ Kun filosofiaa tekevät ihmiset, se saattaa innostaa muitakin tekemään samoin.
+ Ihmisiä ei pidetä erehtymättöminä, joten ihmisten sanomisiin voidaan suhtautua kriittisemmin kuin jos sama sanoma otettaisiin jostakin Pyhästä Kirjasta.
- Tässä on riski sankarinpalvontaan.
- Filosofit ovat ehkä olleet ihmisiä, mutta ainakin minä haluan ystävikseni hieman elävämpiä ihmisiä.
- Keskustelu siirtyy myös helposti pois asiasta, eli filosofiasta, jolloin puhutaankin vain filosofian tekijöistä.
3: Filosofia voidaan nähdä muurinmurtajana, joka tuhoaa ja luo tabuja ja myyttejä, hämmentää ja näyttää tietomme luuloiksi. Murskaa tiedon valolla vääriä luuloja, ja yrittää ottaa yhteiskunnan toimintaan osaa, jotta siitä tulisi parempi. Kun esimerkiksi monet feministit korostavat sitä, että tärkeintä ei ole miettiminen vaan maailman muuttaminen.
+ Tätä voidaan käyttää vaikuttamiseen, maailmaan vaikuttamiseen ja se tekee yksilöstä osan yhteiskuntaa.
+ Henkilöt oppivat että filosofia ei ole "todellisuuspakoista", vaan voi päin vastoin olla hyvinkin konkreettista ja kouriintuntuvaa.
+ Ihmiset voivat uskaltaa kyseenalaistaa tabuja.
- Filosofiasta voi tulla itseriittoista vallantavoittelua, politiikkaa, jossa unohdetaan viisaus ja itsekriittisyys ja muututaan koulituksi propagandakoneeksi, joka tabujen murskaamisen sijasta tuottaakin järkäleitä joita opetuslapset voivat sitten opetella.
4: Filosofiaa voidan nähdä elämän näkemysten esiintuonnissa.
+ Ihminen voi miettiä, kuinka epikurolaisuus opettaa nautinnoista, mitä mieltä kristityt ovat etiikasta, kuinka stoalaiset kohtaavat vaikeuksia, kuinka Shopenhauer suhtautuu odotettavissa olevaan katastrofiin hyväksyen sen että onnellisuus ei ollut mukana kuvioissa alunperinkään. tai kuinka Nietzsche opettaa kestämään vaikeudet kuin mies. Ja kuinka Irigaray opettaa tavoittelemaan kunnioittamaan ja arvostamaan, jopa rakastamaan, sitäkin jonka kanssa on erimielinen.
- Filosofia muuttuu välineeksi, jolla haetaan pinnallista "kivantunnetta".

Kun nämä laitetaan yhteen, pitäisi saada aikaan jonkinlainen viettely, innostaminen, kriittisyys, kyky lähestyä asioita. Ja pitäisi miettiä voiko ja jos niin miten ihminen, vaikkapa itse, muuttuu, kun hän jotain asiaa miettii. Pitäisi miettiä, kasvattaako jokin asia henkistä riippumattomuutta. Ja ennen kaikkea: Tuoko asia järjestystä sinne, missä oli ennen kaaosta. Ja tuoko hämmentäviä elementtejä sinne, missä luulimme olevan järjestystä. En voi itse olla korostamatta filosofian "kriittisyyden voimaa". Mullistava idea on hyvä, jos joku sen onnistuu perustelemaan hyvin. Jos tässä onnistutaan, vapaudutaan mielen vankiloista. Ja jos löydämme järkeä sieltä missä sitä ei ole tiedetty, saavutamme tietoa, joka aika monista kuuluu osaksi viisautta, ja jota ilman näkemystä ei voi saavuttaa. Ongelmana on tietysti se, että jos kriittinen koneisto ei toimi hyvin, yritämmekin murskata koko voimallamme sitä tietoa joka on hyvää, ja yritämme rakentaa itsellemme kaikin voimin henkisiä vankiloita.

Tabut nurin, mutta silti kohti yhteyksiä ja kokonaishahmoja.

Ja mikäs tässä kohden muka olisi parempi, kuin miekkailu?
+ Voittamatonta tekniikkaa ei ole. Kaikelle on olemassa vastaisku. Et voi siksi vain ottaa yhtä tekniikkaa ja hioa vain sitä äärettömyyksiin. On otettava kokonaiskuva.
+ Taito rakentuu kaikkien elementtien hallinnasta.
+ Se on eräänlaista kommunikaatiota ja vuorovaikutusta, jossa punnitaan eräällä tavalla ihmisten ajattelutapojen ja reagointitapojen viisautta.
+ Tekniikan voi kirjata viestiin, mutta miekkailemaan voi oppia vain tekemällä.
+ On aina riski siihen, että häviät, ja tämä on pakko hyväksyä.
+ Asiasta syntyy näkemys.
+ On jaksettava hillua. Ainakin miltei joka päivä. Koska muuten, silloin kun sitä vähiten odotat, kävellessäsi kadulla joku kuitenkin tulee ja haastaa. Tai taidot ainakin ruostuvat.
+ Perusteiden ymmärtäminen ei ole itse asiassa kovinkaan vaikeaa, mutta varsinaiseen oppimiseen tarvitaan silti elinikä.
+ Molemmissa tarvitaan rohkeutta pistää itsensä likoon ja suorittaa tiettyjä asioita. Kuten eräs nyrkkisääntö sanoo "You grouch, you die."
+ Tekniikat on tehtävä kunnolla, hyvillä ja siisteillä liikkeillä. Epämääräinen käsien heiluttelu ja hosuminen toimii toki niihin jotka eivät harrasta (filosofiaa tai miekkailua) mutta muiden kohdalla ne saavat aikaan vain sen, että kukaan ei viitsi edes harjoitella kanssasi.
+ Täydellistä miekkailijaa ei ole, mutta kyseessä on selvästi taito, jossa toiset osaavat ja toiset eivät. Filosofiassa ei ehkä tarjota ikuista ja lopullista ja muuttumatonta totuutta, jota ihmiset janoavat, kuten tosielämässäkään ei tule vastaan elokuvista tuttuja voittamattomia tekniikoita. Mutta saisiko silti edes hieman luottamusta?
+ Kaikki oppivat. Koko ajan.
+ Keskustelua ja miekkailua voi tehdä monella tavalla. On ryhmäsotimista, on verisiä kaksintaisteluja, on ystävällismielistä sparraamista. Sopivaa tavaraa löytyy jokaiselle haluajalle.
+ On osattava ja saatava hävitä.
+ On osattava ja saatava oppia häviämisestä.
+ On osattava ja saatava myöntää hävinneensä, ja antaa kunnia sille jolle se kuuluu.
+ Miekkailuun liittyy tietty eleganssi, sekä herrasmiesperinne. Jos ei kunnioita ja ylenkatsoo toista, on jo käytännössä hävinnyt.
+ Miekkailu on kunnioittamista. Sillä toisella on kuitenkin hallussaan ihmiskunnan kenties vaikuttavampia koneistoja, jota on käytetty valtioiden murskaamisessa ja rakentamisessa. (Sekä miekkaa että ajattelua.) Kohtele toista siis siten, että hän ei vittuunnu Teittiin liikaa. Joku päivä hän voi olla sekä sinua parempi, että sisuuntunut hyvällä asenteella, ja halukas näyttämään se.
+ Aiheeseen liittyy historiaa, ja elementtejä jotka selittävät kokonaisuuden. Niidenkin ymmärtäminen tuo uusia näkökantoja.
+ On osattava myös antaa armoa. Koska revanssi on aika usein kuitenkin tulossa.
+ Hyvät taustaideat voidaan jakaa konsepteihin ja periaatteisiin, joiden mukaan ne toimivat. Kuitenkin jokaisen tyyli on ainakin hieman yksilöllinen, koska taito jalostuu omien vahvuuksien ja heikkouksien ympärille.
+ Toisenkin vahvuudet ja heikkoudet on tunnettava, mutta toisaalta joskus voidaan hypätä silti tuntemattomaankin tilanteeseen ja kokeilla miltä matkan varrella oppiminen tuntuu.
+ Miekka on mielikuviensa kautta inspiroiva, jopa cool. Samoin filosofiakin voi olla eräänlainen viettelyskoneisto, joka ohjaa toimintaa. Jutussa yksinkertaisesti pitää olla imua ja asennetta. Kyseessä ovat kuitenkin samanaikaisesti tavallaan sekä turhin että tärkein asia. Joten siitä voi samantien iloita, kuten jostain harrastuksesta jota tekee vain siksi että nauttii juuri siitä, eikä koska se on väline johonkin muuhun. Ja sitä kuitenkin kohtelee sekä tarkkuudella että kunnioituksella, kuin se olisi silti tai juuri siksi erityisen arvokasta.
- Erimieliset voivat muuttua vihollisiksi, jos ei pidä asenteestaan huolta.
- Asiaan tulee aggressiivinen sävy, ja se voi kutsua esiin niitä ihmisiä joita ei kiinnosta filosofia, vaan "väittelyssä voittaminen" , ja lisäksi se voi nostaa esiin näitä piirteitä muissakin.

Kaiken kaikkiaan: Nietzsche teki filosofiaa vasaralla. Se on sentään työkalu ja rakennusväline, jolla on sekä pitkät perinteet että käyttöä yhä tänäkin päivänä. Miekka taas on kamppailuun ja kuolemaan liitettävissä oleva väline, jonka merkitys tänäpäivänä on muuttunut joko kuriositeetiksi tai jonkinasteiseksi viihteeksi, mikä on etenkin sen historiaan sitomisen kautta hieman makaaberia. (Tosin makaaberihan on minua hyvin kuvaava adjektiivi!) Tosin jos vasaraa käytetään asioiden pilkkomiseen, sillä murskataan, ja miekalla tehdään siistimpiä palasiksi lohkomisia, jotka auttavat analysoinnissa.

Ei kommentteja: