psyko-patos-logos

"Rakas äiti ja isä.
Hiihdän Elviksen ja Suomen presidentin kanssa länteen. Maasto on vaikeakulkuista vuoristoalueet kokkareisia. Eteneminen hidasta. Aamulla kaste nousee ja luisto paranee. Tämä on villi ja kesytön maa. Saavutamme rikollisia hetki hetkeltä, mutta vauhtia on pidettävä yllä. Kun illalla laskeudumme levolle, emme voi olla varmoja, että huonepalvelu herättää meidät ajoissa aamiaiselle. Niin putoavat jotkut meistä rotkoihin, jotkut syö puuma tai biisoni, jotkut liukastuvat banaaninkuoreen ja taittavat niskansa. Jotkut saavat punataudin, koleran, ruton, sikotaudin. Jotkut syövät myrkyllisiä marjoja tai pesuainetta. Joidenkin pää jää kaiteen väliin ja he nääntyvät nälkään. Jotkut putoavat vuorelta, jotkut keittiöjakkaralta. Jotkut lähtevät ylittämään tietä eivätkä enää palaa. Heidän huutonsa kuuluu pimeässä yössä. Toivon että kuoltuani ruumiini täytetään heliumilla ja päästetään vapaaksi.
Poikanne Lamar."
(Matti Hagelberg, "Kekkonen", "Staffaasien hiihto")

Tämä on jälleen pyöreän sataluvun täyttävä artikkeli, numero 400. Sekin keskittyy jälleen blogaamiseen ja sen takana oleviin asioihin. Selittelen siis jälleen sitä, miksi pidän synkkää ja sangen pitkää monologiani, jota kuitenkin julkaisen avoimeksi ikään kuin sitä joku lukisikin.

Yleisesti kun luen blogeja huomaan että ne ovat arkijärjen harjoittamista = ne sisältävät paljon sitä mitä kutsutaan sanalla wit. Ja ollakseni rehellinen, se on ihan hyvä asia. Se, mitä niissä on paljon, on ristiinkommentointia toisiin blogeihin. Tämä on sellaista nopeatempoista reagointia vaativaa ja sisältää usein politiikkaa. Tämäkin on tietysti osa wit -henkeä. Tavallinen blogi tavallaan muistuttaa siitä, että filosofiaan ja sen historiaan ja ajatussuuntiin tutkiminen voi ohjata uppoutumaan, syventymään tekstiin. Tällöin takaa haetaan se aito luokittelu ja sanoman merkitys, joka voi johtaa traditioon asettumista, joka ei luo uutta. Mielestäni tämä riski on todellinen.

Tosin olen sitä mieltä, että "ajatteluanalyysiä" todellakin tarvitaan. Minusta filosofian historia ja sen ajattelut luokituksinaan ovat lähde ajattelun kehittämiselle: Filosofiset ajattelusuunnat ovat tällöin ikään kuin työkalupakki, mistä otetaan oikeita välineitä oikeisiin tarkoituksiin. Ymmärrys filosofian historiasta ja ajatteluluokista on tärkeää, jotta voi löytää tiensä eteenpäin. Lisäksi se helpottaa elämää: Kaikkea ei tarvitse keksiä itse ja uudestaan, vaan toisten tekemistä hyvistä asioista voi ottaa mallia ja niiden erehdyksiä paikata ja saada tilanne menemään paremmaksi. Tällöin esimerkiksi Humen ajatusten opettelu ei ole pelkkä ajattelun perinteen vallankäytön sovellus ja sen memeettinen leviäminen. Se on ikään kuin laatikko jossa näytetään Humen tekemä vasara ja vaikka Kantin tekemä taltta. Vasaralla ja taltalla voi sitten nakutella omia työkalujaan. (Filosofiassa työkaluilla ei taideta valmistaa kuin toisia työkaluja.)

Kun siis kuvailen eri näkökantoja - itse asiassa myös mielipiteideni vastaisia näkökantoja muunakin kuin kritiikin kohteena, mikä on käsittääkseni melkoisen harvinaista blogimaailmassa - uhkanani on ajautua epäluovuuteen, toistamiseen, jolloin muistutan enemmän mekaanista kopioijamunkkia kuin "aktiivista sisällöntuottajaa". Toisin sanoen en voi täysin unohtaa witiä. (Onneksi, kuten myöhemmin selviää, tämä "voi" ei ole "en saisi", vaan "voi" on "ei mahdollista". Siinä mielessä olen turvassa.)

Tästä taas päästään itse asiassa siihen, miksi millään on merkitystä. Olen hieman huvittuneena useille kertonutkin että harjoitan mielelläni nimen omaan "turhia harrastuksia". Jos siitä on hyötyä, siitä voi saman tien tehdä ammatin. Amatöörin kirjoittelelmat ovat amatöörin kirjoitelmia. On tiedettävä paikkansa. Turhuus harrastuksissani on tärkeää, koska silloin korostuu se, että asiasta ei ole hyötyä, joten asialla ei ole välinearvoa. Sen on siis oltava itseisarvo. Kun teen asioita niiden vuoksi enkä saadakseni niillä muita asioita, kohdennan oikeasti siihen, joka on minulle itselleni tärkeää.

Ja tässä vaiheessa on hyvä puhua hieman maailmankuvista. Sillä wit aina heijastelee juuri tätä; Minille wit tarkoittaa ennen kaikkea sitä että henkilö on ovela ja toimii maailmankuvansa tuoman systeemin mukaan yhtenäisesti. Tässä maailmankuvassa taas on seuraavia elementtejä, joiden teemoja olen lainannut tällä kertaa mm. antiikista lainaamillani ideoilla. Mielestäni witin perusyksikkö, joista se rakentuu on belief. Belief on uskontotieteessä paljon käytetty termi, joka tarkoittaa yksinkertaisesti uskomusta. Se ei ole puhdas määritelty uskondogma, vaan enemmänkin näkemys, joka henkilöllä on ja joka on tämän mielestä monista syistä niin luotettava, että hän pitää siitä kiinni ja uskaltaa rakentaa niiden varassa maailmankuvaansa. (Se ei siis ole tässä yhteydessä puhtasti teologiaa.) Se siis sisältää sekä näkemykset siitä miten asiat ovat että miten niiden pitäisi olla. Tämä taas minusta sisältää seuraavat elementit, henkilöstä ja tilanteesta riippuen eri suhteissa.
1: Myytti on monimutkainen käsite. Joskus sanotaan että myytti on luonteeltaan nimen omaan rationaalista, koska se jäsentää maailmankuvaa. Kuitenkin myös mielikuvitus jäsentää maailmankuvaa, vaikka se olisi luonteeltaan irrationaalista. Kaikki myytit eivät myöskään ole järkeviä. Myytti ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin irrationaalinen, koska sen tärkein tehtävä on tehdä maailmasta elettävä, se ei tuota ymmärrystä vaan ennen kaikkea hallinnan tunnetta. Myytti sisältää symboliikaa, jolloin se esittää kuvainnolliseen muotoon tuotettua tulkintaa todellisuudesta. Myytti heijastelee kertojallaan jo olemassaolevaa maailmankuvaa ja se voi muokata sitä sekä kuulijan maailmankuvaa. Minulle myytti edustaa kanavaa, joka käsittelee tunteen ja logoksen tuottamat asiat ja koostaa näistä belief -näkemyksiä.
2: Logos taas ryhtyi tarkoittamaan järkeä, ja se erotettiin jo melko varhain myytistä. Karkeasti voidaan sanoa että myytit ovat tarinoita ja logos tarkoittaa teorioita. Logosta on kahden laista: Analyyttistä ja synteettistä: Ensimmäisessä asiat pilkotaan osiksi, niille tehdään määrittelyt jotka selvittävät mitä osia niihin kuuluu. Synteettinen taas liittää osasia yhteen ja tekee niistä teorioita. Myös logos voi olla passiivista maailmankuvan jäsentämistä, jo tiedetyn luokittelua, tai aktiivista sen muuttamista, elementtien poistamista ja uuden lisäämistä sekä järjestyksen muuttamista. Ja molempia samanaikaisesti. Logos järjestää ja järjestelee. (Kristinuskon logos on Filon (Aleksandrialaisesta) lähtien perinteisesti kuvattu maskuliinisena, mutta mielelläni liittäisin siihen myös sen toisen elementin, feminiiniseksi aikanaan luokitellun sofian, viisauden.)
___2.1: Logos ei kuitenkaan ihmisillä ole koskaan yksin, vaan ne liitetään maailmankuvaan kokonaisuutena, jolloin niihin liitetään mm. arvolauseita. Olen siis samaa mieltä kuin esimerkiksi Max Horkheimer : Objektiivinen maailma on sekä olemassa että käsitettävissä, mutta ihmiselle niihin kiedotaan arvosidontoja niin että mitään "arvovapaata ajattelua" ei ilmene ihmisillä. Teoriasta tulee ihmiselle sama mitä tarina ja myytti tarjoavat, tieto maailmasta tuo hallinnan tunnetta; Tämän vuoksi esimerkiksi evoluutioteoriaan on liitetty sekä myyttisiä ajatuksia esi -isien menestystaisteluista että negatiivisia mielikuvia sen "ateistisuudesta" ja kuinka "ihminen alennetaan Jumalasta eläimeksi, ja syrjäytetään luomakunnan kruunun sijalta". Tämä maailmankuvasidonnaisuus ei kuitenkaan ole teorian vika, vaan ihmisen tapa käsittää maailmaa. Olemme tarinoita kertovia eläimiä.
3: Passio taas kuvaa tunnemaailmaa. Tämäkään ei ole täysin irrationaalista, vaan ne sisältävät joitain automaatioita. Esimerkiksi pelkotila joka tulee kun kohtaan leijonan on järkevä. Usein järki ja tunne esitetään toistensa vastakohtina (samoin kuin myytti esitetään logiikan vastakohtana, jolloin tunteen pitäisi olla myyttistä, mihin en usko.) Liian tunnekeskeisen ajattelun ongelmana on assimilaatio, eli ihminen kehittää näkemyksensä siten että hän yrittää selittää miksi hänen lähtökohtansa ovat oikein, eikä ole missään ehdoin valmis muuttamaan niitä. Hyvä tunnemaailma sen sijaan tarjoaa inspiraatiota logoksen käsiteltäväksi ja mahdollistaa akkomodaatioon, eli näkemyksen muuttamiseen. Minusta tunne tuo (1) sekä ideoita logoksen käsiteltäväksi, josta ne päätyvät myyteiksi, ja (2) joissain tapauksissa korvaa logoksen myyttien lähteenä ja jäsentää asiat omansa mukaan, jolloin "se miten asioiden pitäisi olla määräävätkin sen miten ne ovat".
___3.1: Telos, päämääräsuuntautuneisuus. Kun tässä on mukana kaikki alaelementit, se tarjoaa päämäärän ja kyvyn toimia, kyvyn edetä ja kehittyä ja kyvyn kestää vaikeuksia. Jos tavoitteena on esimerkiksi onnellisuus, näille kaikille on tarvetta. Lopputuloksesta tulee tällöin dynaaminen.
_____3.1.1: Innostus. Pelkkä innostuminen sinällään voi johtaa ongelmiin, mahdollisuus on esimerkiksi siihen, että ihminen ns. sepeää eli touhuaa innostuneena eri asioita. Innostus on aktiivista, toimintaa aikaansaavaa ja muuttavaa.
_____3.1.2: Faith on uskoa ja luottamusta, henkistä sitkeyttä. Tässä luokituksessani se voi olla paitsi teististä myös muunlaista, vaikkapa ateististä. Jumala ei tässä määrittelyssäni koske sitä. Toki myös Faith Jumalaan on mahdollinen, jopa yleinen tai yleisin yksittäinen tämän luokan näkemys. Tämä yksinään on järjetöntä, irrationaalista. Puhtaan faithin määritelmä tiivistyy hyvin ajatukseen "Faith; the opposite of reason, is willingness to believe the untestable, the impossible, and the illogical" Faith on passiivista, sen perusluonne on pysyvyys, staattisuus, joka kestää vaikkapa maailmankuvan ristiriitoja todellisuuden kanssa. Sen ongelmina ovat dogmaattisuus ja auktoriteettiusko. Arhi Kuittinen esittääkin hyvän yhteenvedon puhtaan Faithin haitoista. Kuitenkin yhdessä teloksen kanssa syntyy tavoitteellinen suuntautuminen. Vahvuuksina järkähtämättömyys, stamina, sitkeys.
_____3.1.3: Ethos sisältää arvosidottuja tunteita ja se reagoi siihen mitkä asiat ovat toivottavia ja mukavia. Tämä eitoki ole ainut moraalin lähde, ja esimerkiksi maailmankuva voi muuttaa etiikkaa ja vaikuttaa tätä kautta tunne -elämään. Kokonaisuutena tästä syntyy näkemys siitä miten asioiden pitäisi olla. Aristoteles kuvasi ethosta suhteessa hyveisiin ja paheisiin sekä tunteisiin. Hän muistutti myös sitä että tunteet paitsi ohjaavat käytöstä, käytös ja kokemukset myös muuttavat sitä: Aristoteles kuvasi nuoret innokkaiksi ja rohkeiksi, vanhat pettyneiksi ja varovaisiksi. Puhdas ethos voi olla riskaabeli toiminnassa; Siihen liittyy riskiä liialliseen ideologisuuteen ja naiiviuteen. Sopivassa suhteessa tämä on kuitenkin erittäin tärkeä.
4: Huumori. Mielestäni tämä on tärkeä, muiden osien liima. Huumori on samanaikaisesti (1) suojamekanismi ja varaventtiili, joka suojelee faithin petettyä, (2) se ruokkii innostuneisuutta, on väline sen syntymiseen. (3) se leikkii logiikalla, joten se on kenties ahkeran logoksen sivutuote; Jos logos tunnistaa virhepäätelmän, se voi tehdä siitä leikin. (4) Samalla huumorin esityksissä on paljon myyttisiä elementtejä, joten se voi olla "myytin lapio", jäsentämistyökalu joka muokkaa belief -elementtejä. (5) Ja ilman tätä osaa eläminen olisi melko ikävääkin, se siis myös vihjaa hyvän elämän kokemukseen.

Lisäksi tarvitaan tietysti jonkinlainen myllyn ulkopuolinen teline-voimanlähde : Eli interaktiivinen elementti ja välineistö, kuten havainnot, ystävät ja keskustelu. Sitten vasta alkaisi olemaan maailma enemmän kasassa.

Näkemykseni mukaan minulla on yksi tälläinen, ja lukijoilla toinen. Erinäköisten talttojen tavoitteena on tietysti pyörittää tätä myllyä, jossa on verkostoitumista jossa monet linkit kulkevat ristiin ja jopa molempiin suuntiin. Koska maailmankuvaa(ni) ei voi ihan täysin tiivistää propositionaalisiin väitelauseisiin ja faktoihin, olen tuomittu epäonnistumaan tässä kuvauksessa. Ja kun tämän rakennusaineita ja tähän liittyvää työkalupakkia tässä kuitenkin ollaan esittelemäsä. (Jos ei muille niin itselle.) Ja tämän vuoksi joudunkin kuvaamaan paljon eri asioita, ja suuri osa filosofiasta jota tuotan näyttää esimerkiksi "luonnontieteelliseltä kuvaukselta". Minusta kaikesta tulee voida kirjoittaa. Jo aikaelementin vuoksi epäonnistuminen on taattu. Mutta onnistuminen ei olekaan päämääräni, vaan kirjoitan kirjoittamisen vuoksi. Kenties juuri siksi tuo alun sitaatti kuvaa kaiken kaikkiaan blogin tavoitteitani ja omaa tilaani: Siinä on mukana kaikki elementit ja se kuvaa matkan koomiset sävyt saavaa riskialttiutta.

Aktiviteettini toiminnan luonne määrittyy tätä kautta itse asiassa melko selväksi. Järjen vastakohta ei ole tunne tai myytti: Se on "irrationaalisuus". Tunteen vastakohta taas on "irrelevantismi", se että asioilla ei ole merkitystä tai väliä. Myytin vastakohta taas on "mielikuvituksettomuus". Näiden kolmen vastakohdan vastustamisesta tässä taitaa olla pitkälti kyse. Jos ei muiden niin sitten omalta osalta.

Mutta tämä kaikki takaa ainakin sen, että aiheet eivät lopu kesken. On aina ideoita "pariin uuteen juttuun". Pysynpähän ainakin poissa juopottelemasta ja potkimasta mummoja.