Minulla oli hieman erikoinen tilanne töissä, kun eräs naisihminen kävi minulta kyselemässä itsepuolustusinnostuksestani. Kun hän kuuli että ne kiinnostavat yhä, hän kertoi että hänelle itsepuolustuslajeissa on aina naisaspekti mukana. Että aina kun hän katsoo esimerkiksi karatekoja, hän miettii että miten nämä sitten kotona voivat hakata vaimojaan. Ensisijainen toimija tässä on mies, ja hän harjoittaa väkivaltaa nimen omaan kotonaan naistaan kohtaan.
Tälläinen mielikuva ei ole harvinainen. Moni luulee että itsepuolustuslajit jotenkin ruokkisivat aggressiivisuutta. Tietenkin samasta syytetään televisioviihdettäkin, mutta itsepuolustuslajejen harjoittajat tekevät kuitenkin "oikeita asioita" eikä "tyylikkäitä asioita", joten ne ovat luonnollisesti monille pelottavampia.
En kuitenkaan jaksa pitää tätä näkemystä kovin osuvana. Tosin en vieläkään tiedä, mitä minun tulisi reagoida kun tuollainen maininta sitten tulee vastaan.
Ensinnäkin minusta itsepuolustus ja kamppailulajit eroavat minusta todella paljon perheväkivallasta. Itsepuolustuslajeissa ensinnäkin kamppailu sovitaan, ja siihen keskitytään. Ja perheväkivalta tehdään enemmän vihassa. Se, mitä tämä tarkoittaa on se, että vaikka ulos päin potkiminen voi näyttää miltei samalta ja että lajien harjoittajat ovat vain paremmassa kunnossa ja notkeampia, tosiasiassa sisäisessä maailmassa on valtava ero.
1: Itsepuolustuksessa kun on mukana valtava keskittymiselementti. Se tiivistyy siihen, että jos et keskity, vaan rupeat tunteissasi innoissasi hosumaan, häviät, ja mahdollisesti jopa vahingoitat itseäsi. Siksi esimerkiksi niissä itsepuolustuslajeissa joissa on kilpailuja, joissa tavoitellaan maksimaalista vihassa boostaamista. Raivoelementti puuttuu.
2: Perheväkivaltaa tehdään vihassa, jolloin keskittyminen ja tilanteen hallinta ja mietintä ovat heikentyneet. Tekniikan tarkka toteutus vaatii paljon keskittynyttä harjoittelemista. Keskittyminen taas heikkenee vihan aikana. Vaikka raivoamisessa saisi kuinka voimia addrenaliinin kautta, on syytä muistaa miten samalla käy keskittymiskyvyn.
Tekniikalla on puolustautumisen kannalta itse asiassa käsittämättömän suuri merkitys: Esimerkiksi Hallidayn, Resnickin ja Walkerin fysiikan kirja "Fundamentals of Physics", sivu 259, luku "Work and Rotational Kinetic Energy", käsittelee judoheittoa. Kirjassa vertailtiin tukipisteiden tarkkuutta. Ensimmäisen heiton teki tarkka heittäjä, joka osasi laittaa tukipisteen juuri tasapainopisteen lähelle. Esimerkkilaskussa häneltä vaadittaisiin 300N voima, jotta toinen kaatuisi. Kun taas otettiin hieman huonompi heittäjä, kirjan mukaan samaan tulokseen päätemiseksi tarvittaisiin 610N voima. Tämä ero mahdollistaa sen, että paljonkin heikompi voi voittaa isomman yksinkertaisesti paremmalla tekniikalla. Sama idea toistuu Hiroshi Ozawan "Kendo - definitive guide" kirjan sivulla 122. Siinä alussa fyysinen toiminta ratkaisee enemmän ja mitä enemmän kendon harjoittaja edistyy, sitä suurempi osa tehosta syntyy mentaalisen puolen kautta ja vastaavasti pienempi osa fyysisen puolen kautta: Mitä enemmän kyseessä on kendo, sitä vähemmän se on pelkkää fyysistä voimaa. Toki tämän pitäisi olla jo sinällään itsestään selvää pelkän arkijärjenkin pohjalta : Jos aggressiivinen voima ratkaisisi, kamppailulajeissa ei olisi tekniikkaharjoittelua ja kaikki olisi pelkkää punttisalia ja venyttelyä. Koska ammattilaisilla paras harjoittelutapa tuottaa tietenkin tuloksia, tämä olisi kyllä jo huomattu.
Toisin sanoen: Itsepuolustus ja kamppailulajit korostavat tekniikkaa voiman yli. Tämä tarkoittaa täsmälleen samaa asiaa, kuin se, että niiden avulla heikompi voi pärjätä vahvempaa vastaan. Luulisi, että punttien reiluuntaminen tältä osin olisi monille heikompien puolella olevillekin mieleen.
Toisaalta saamassani sangen yllättävässä kommentissa väkivalta oli erikoisella tavalla sukupuolistettu. Väkivalta on tuossa puheessa vain hyökkäävää väkivaltaa jota mies kohdistaa naista kohtaan. Tässä unohdetaan se fakta, että suurin osa väkivallasta on miesten miehiin kohdistamaa väkivaltaa: (Wikipedian mukaan vuoden 2002 tilastot) Pääosin sekä pahoinpitelyn tekijä että uhri on yleensä mies. Ja joko tekijä tai molemmat ovat alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholilla taas on tunnetusti tarkkuutta vievä vaikutus : Tekniikat eivät suju läheskään hyvin, vaikka olisi selvin päin taitavakin.
Lisäksi ainakin minun on parasta opetella erilaisia itsepuolustustaitoja. Syynä on aivan perus riskinarviointi. Odotettavissa oleviin ongelmiin on osattava varustautua, ja niitä tulee ennaltaehkäistä. Tilastollisesti olen optimaalinen pahoinpitelyn uhri; Asun kyseenalaisella alueella ja olen myös tehnyt töitä niin, että olen ollut niiden vuoksi hankaliin aikoihin ulkona. Eikä tilannetta auta se, että olen kokonaislaatuisesti sen näköinen ja oloinen, että taatusti jokainen tekee ulkonäköön vilkaistessaan päätelmän että minut voittaa aivan varmasti yksinkin. Ja toisaalta en sitten ole myöskään vammainen tai nainen joliden julkinen lyöminen tuottaa häpeää. Pahoinpitelyissä uhrit eivät ole satunnaisia. Uhreja ei ehkä tunneta, mutta niillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Näin ollen on "tietty promillepitoinen satunnaisten elämäänsä pettyneiden jälkinuorten miesten ryhmä" joka katsastelee juuri minun oloisiani veikkoja saadakseen päteä humalaansa. Lisäksi en kiusaamishistoriani vuoksi kykene katsomaan tappeluita sivusta, väliin meneminen on eräänlainen automaatio, jolla ei ole yhtään mitään tekemistä järjen (saati sitten terveen sellaisen) kanssa. Usea ihminen vain kävelee ohi ja välttyy tätä kautta monilta asioilta. Arvostan tietyllä kyynisellä tavalla heidän älyään.
1: Itse asiassa tästä on seurannut se, että olin vuonna 2002 4 kertaa tappelussa. Viime vuonna yhdessä varsinaisessa tappelussa, jossa alkoholin vaikutuksen alaisena ollut henkilö halusi kokeilla minuun nyrkkiään ja sai kokea torjunnasta jatketun horjutuksen ihmeellisen mahdin. Em. henkilö tosin loukkasi lähinnä ylpeyttään ja itse sain parannella naamaani viikon verran kun en saanut torjuttua aivan oikein ja sain naamaan hänen takin napista naarmun. Ja lisäksi olin yhdessä Korson asemalla tapahtuneessa ulkopuolisten kinaajien rauhoitustilanteessa, josta olisi voinut tulla pahakin tilanne. Mielestäni hoidin tämän jälkimmäisen homman aikas hyvin.
Joitakuita tietysti yhdistää taju siitä, että kyky suuritehoisiin asioihin tarkoittaisi suurta vahinkoa. Minun tieni ei kuitenkaan ole niinkään "maksimaalisen tuhon tie", vaan "laiskuuden tie". Minulle tehokkuuden tuoma etu tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse rehkiä läheskään yhtä paljon, jos käytän minimimäärän voimaa maksimitehokkuudella jotta tilanne ratkeaisi. Kun sitä voimaa kuitenkin näköjään joutuu "tällä statuksella" kuitenkin käyttämään. Minusta kyseessä ei ehkä ole väkivallantekojen vähentäminen, mutta sitäkin enemmän syntyneiden vaurioiden minimoiminen.
Toki voi olla ihmisiä, jotka harjoittavat erilaisia asioita vain saadakseen lyödä ihmisiä. Osa kuulemma pitää siitä selvinkin päin. Osalla tämä huvi ei jää salille, vaan niitä pitää saada kokeilla eiharjoittelumielessä henkilöihin, joiden suostuvuus em. toimitukseen on vahvasti kyseenalaistettavissa. Erikoista kyllä, väkivallan suorittaminen johtaakin sitten erottamisiin em. lajeista. Joten mitään 10+ vuotta harjoittaneella ei ole uhkatilanteen rakentamisessa ole oikeastaan muuta kuin hävittävää. Kehitys lopahtaa, jos sitä paljon puhuttua tekniikkaa ei enää pääsekään hiomaan.
Minusta on hieman erikoista tulla ikään kuin "kautta rantain vihjatuksi rikolliseksi" ilman että varsinaiset rikoslain määrittelemät suoritteen ehdot toteutuisivat. Sen kanssa on kai vain elettävä. Pelokkaat täti -ihmiset voivat pelätä monenlaisia asioita, ja käsittääkseni laki antaa heille luvan pelätä vaikka typeriäkin asioita. Ilmeisesti nyt ei kuitenkaan pelätty minua kovin paljoa, koska kuitenkin uskaltavat asiasta minulle ihan suoraan mainita. Ehkä huolena oli kuitenkin enemmän se, että luonteeni muuttuisi huonoon suuntaan ikävien vaikutteiden kautta ja lakkaisin olemasta nörtin näköinen kukkakeppi.
Tosin tässäkin kohden olen hieman sitä mieltä, että "ihminen on sitä, mitä hänen sanoo olevan." Koska ihminen on laumaeläin, voi käydä niin että se, että miehiä syyttää väkivaltaiseksi jopa ruokkii väkivaltaa. Ehkä itsepuolustusta ei pitäisi vähentää, vaan vähentää kaikkea sitä mielikuvaruokintaa, jossa "mies on tuollainen". Onkin erikoista, että vaikka tilastot näyttävät esimerkiksi että vaikeissa oloissa elävät tekevät muita kansalaisia enemmän rikoksia, ei esim. köyhiä tuomita ennen kuin he tekevät rikoksen. Tätä pidettäisiin suvaitsemattomana. Kuitenkin "mies" ja "väkivalta" voidaan liittää juuri samanlaisella tilastollisella yhteydellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti