Ei sairas vaan oireeton vaivainen.

Minä olen kyyninen ja skeptinen olento, joka ei hirveän paljon osaa sosiaalisia seksuaalielämän syrjäpolkuja. Sen takia tämä blogaus ei käsittele "fuckbuddy nro 2:ta". Se käsittelee jotain hieman muuta vaihtoehtohoitoa. Nyt kenellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi..

Sairaus (sickness) jaetaan melko usein kahtia:
1: Tauti (disease). Tauti viittaa lääketieteellisen diagnostiikan tuntemaan biologiseen virhetoimintaan, jolla on havaittavia oireita, ja jotka voidaan parantaa, poistaa. ~ Taudin havaittava tila.
2: Vaiva (illness). Potilaan kokema tila, jossa oireiden lisäksi vaikuttavat se, miten potilaan läheiset, muu yhteiskunta ja he itse sen näkevät, kokevat ja arvioivat. ~ Taudin koettu tila.

Vaihtoehtohoitajat väittävät että lääketiede pureutuu kohtaan 1 ja he itse kohtaan 2.
1: Tässä kohdassa totta on sen verran, että vaihtoehtohoidot perustuvat placeboefektiin ja hoivavaikutukseen. Totta on myös että lääketieteessä sairautta vastaan taistellaan perinteisesti kohtaan 1 tarttumalla.
2: Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä että lääketiede ei parantaisi vaivaa;
___2.1: Koska kuume toisaalta aikaansaa myös ikävän olon, ei systeemi ole suinkaan niin että oiretta hoitamalla jätettäisiin toinen osuus hoitamatta.
___2.2: Toisaalta perinteinen lääketiede tuntee myös vaivoja. Kun menen lääkäriin, menen sen vuoksi että minua vaivaavat jotin asiat. Ja lääkäri itse asiassa kyselee pääasiassa vaivoista; Ei hän mittaa ensin että "jaahah, luunmurtuma" vaan ensin hän kysyy kokemustilaani. Jos mainitsen että jalka on kipeänä, sen läpivalaisu kertoo murtumatilan. Erottelu on siis mutkikkaampi eikä niin rajattu kuin väitetään. Esimerkiksi B -vitamiinin puutostautiin oireeseen voi kuulua pelkotiloja, tunteita. Tämä on oire, vaikka se ei ole nähtävä ja mitattava elimellinen vika.
___2.3: Ja ennen kaikkea, perinteinen lääketiede ei poista vain oiretta, vaan pyrkii iskemään nimen omaan siihen syyhyn sen taudin takana. Esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksen oire on kipu, mutta puudutus ei ole se keino jota käytetään. Siitä seuraisikin kuolema. Sen sijaan umpilisäke leikataan. Samoin oireenahan ei ole bakteeritulehdus, vaan oireiden pohjalta päätellään että tauti johtuu bakteeritulehduksesta, ja nämä bakteerit tuhotaan ja tätä kautta poistetaan oireetkin. Tämä on olennainen huomio, koska tässä viitataan siihen mahdollisuuteen, että potilaan mielentilaan tarttumalla voidaan ehkä vain mitätöidä oireet, ja tämän seurauksena tämä saatetaan tappaa esimerkiksi tulehdukseen. Lääketieteessä on estomekanismeja tälle, sitä kutsutaan tutkimukseksi. Ja siksi umpilisäkettäkin leikataan eikä puuduteta.

Asiassa on itse asiassa vielä paljon suurempikin sekaannus. Perinteinen lääketiede nimittäin hoitaa vaivoja. Tätä kutsutaan psykiatriaksi. Mielen vaivoja ei perinteiseen tapaan luokitella pelkiksi fyysisiksi vioiksi. Toki psyykenlääkitykselläkin saadaan tehoja, mutta myös terapia on psykiatrian käyttämä keino. Terapiassa taas voidaan keskittyä siihen, miten potilaalla on ongelmia esimerkiksi lapsuudessaan, nykyisissä ihmissuhteissaan, koulumenestyksessä, parisuhteessa. Voidaan käsitellä asioita omasta tai isän alkoholismista väkivaltarikoksen uhriksi joutumiseen asti. Samoin terapian ulkopuolelle eivät jää taloudelliset vaikeudet tai muut stressielementit. Näitäkin voidaan hoitaa sekä psyykenlääkkeillä että terapialla tai vain toisella. Kun potilas kertoo itsereflektiolla voivansa paremmin, hoidon (kemiallisen & sosiaalisen) tehosta saadaan viitteitä, jotka kertovat siitä miten juuri tämä potilas vastaa hoitoon. Kun potilas kertoo että hän voi paremmin lääkityksen jälkeen, tätä lausuntoa voidaan käyttää tutkinta -aineistossa. Etenkin kun kaksoissokkokokeessa henkilö ei tiedä saako hän placeboa vai normaalia hoitoa, hän ei voi valehdella. Hän voi toki parantumisen pohjalta korostaa vaikutusta placeboefektillä: Jos aine näyttää tehoavan, se hän todennäköisemmin uskoo olevansa ryhmässä joka saa aitoa lääkettä, mikä tehostaa lääkinnällisen vaikutuksen esilletuloa.
1: Itse asiassa vaikka muuten sanotaankin, psykiatria on yksilöllisempää kuin vaihtoehtohoidot: Kun psykiatri voi tarkistaa lääkistystä ja korjata sitä kysellen ja vaihdellen potilaalta näkemystä, vaihtoehtohoidoissa taas yleensä samaan oireeseen kaupataan samaa tuotetta samaan vaivaan. Vaihtoehtohoidoissa tyypillistä onkin itse asiassa laajempien induktioiden käyttö: Tämä vertautuu siihen miten ennen kaikkia niveltauteja hoidettiin rohdoskasveilla joissa oli kolkisiinia, vaikka se tehosi vain reumaan ja oli muiden nivelvaivojen kohdalla itse asiassa haitallista, koska kolkisiini on melko voimakas myrkky.
2: Vaihtoehtohoitojen käyttämät tavat rinnastaa ovat itse asiassa olkiukko. Ja karkea sellainen: "Se mistä vaietaan", psykiatrian olemassaolo, on sellainen että se tietää ilman erityisosaamista. Jopa minä. Erikoista onkin se, että vaihtoehtohoidoissa yleensä rinnastetaan vain kemialliseen hoitoon, ja kritisoidaan miten kemialla ei voida muuttaa tunnetta ja miten tekniikka ja liemet ja aineet eivät pelasta. Vaihtoehtohoitojen pääargumentti on tätä kautta käytännössä aina se, että pillerillä ei aikaansaada onnellisuutta, ja psykiatrian muu toiminta unohdetaan.
___2.1: Kuitenkin vaihtoehtohoidoissa on tavallista että ratkaisuksi tarjoavat (1) juuri troppipulloa tai (2) kirurgiaan tai vastaavaan verrattavissa olevaa toimintaa kuten kuppausta (3) näiden yhdistelmää kuten muta/yrttihierontoja.
_____2.1.1: Rinnastus kemialliseen ja kirurgiseen läketieteeseen johtuukin todennäköisesti juuri siitä, että kemiallisen ja kirurgisen lääketieteen tuote muistuttaa ulkoiselta muodoltaa n heidän tuotettaan. Tosiasiassahan mitään "henkilön huomioimista" ei ole mukana jos ostat apteekista homeopatialääkkeen. Samaan tapaan sinulle tarjotaan palvelu ja "kiitos maksusta - tervetuloa uudestaan" olitpa ostamassa sieltä mitä tahansa. Molemmissa ostetaan "pullollinen jotain". Itse olen sitä mieltä että terapia ajaa henkiset tarpeet paremmin. Paljon halvempi vaihtoehto on tietysti myös kaljakaverin hankkiminen. Jos vertaa hintoja vaihtoehtotuotteiden "ihan kivoihin hintoihin", niin halvemmaksi olisi palkata joku Kake kyyti ja kaljapalkalla kuuntelemaan huolia. Ja tässä se henkilön sosiaalinen paha olikin tulee todennäköisemmin ja paremmin paikatuksi.

Toki olen sitä mieltä, että hyvä mieli ja terveys ovat aina yhdessä, mutta tosiasiassa jos sinulla on sairaus, ei iloinen mieli paranna tätä tautia. Siksi vammaiset pysyvät vammaisina, vaikka miten riemuitsisivat. Toisaalta taas jos olet vammainen, sinun on vaikeampaa olla iloinen. Siksi on hyvä muistaa, että:
1: Oireellisia tauteja on hoidettava lääkkein. Nämä parantavat oireita, ja näistä voidaan saada todisteet. Ja on saatava todisteet.
2: Psykologisia tauteja on hoidettava esimerkiksi terapialla. Tällöin esimerkiksi vaihtoehtolääkkeiden myynti ei auta. Sen sijaan hoidossa olisi keskityttävä ihmisten tukemiseen ja siihen sosiaaliseen puoleen. Placebovaikutuksen saa kalkkitableteillakin, ja niiden hinnat ovat homeopaattisia valmisteita pienemmät. Kysymyksessä tässä kohden on se, "saako asiakasta kusettaa". Jos teho on pelkkää placeboa, juuri tästä asiasta on kysymys. Asiakas ei ole vaihtoehtohoitaja, vaan potilas. Jos hoito ei paranna, uhri ei ole vaihtoehtohoitaja vaan potilas. Päin vastoin, jos hoito ei paranna, vaihtoehtohoitaja voi sanoa että hoitoa tarvitaan vain lisää, jolloin se on hänelle taloudellisesti kannattavaa. Tässä on havaittavissa tiettyä eturistiriitaa.
3: Terveet elämäntavat auttavat. Tämä ei välttämättä tarkoita lisäravinnekauppaa tai vaihtoehtohoitojen käyttöä. Jo monipuolinen ruokavalio ja liikunta sekä tupakoinnin välttäminen auttavat.

Muutenkin vaohtoehtohoidoissa on erikoisia tilanteita:
1: Vaihtoehtohoidot korostavat melko nopean pintaraapaisun jälkeen yliluonnollisia ilmiöitä. Ne perinteinen lääketiede jättää huomioimatta. Jännittävä kysymys tosin on se, miten vaihtoehtohoitajat tietävät että yliluonnollinen vaikuttaa? Yleinen kannanottohan on, että "uskomushoito" olisi nimenä leimaava ja vääristämä, joten kyseessä ei joko ole ontologinen arvailu vaan episteeminen tieto. Tai sitten vaihtoehtohoitajat valehtelevat tai ovat sisäisesti ristiriitaisia "laiskuudellisista syistä", eli he eivät ole miettineet kannanottojensa seurauksia. Nythän vaihtoehtolääketiede vain väittää että on jokin syy, johon he vaikuttavat jotenkin jota eivät osaa selittää, vaan keksivät päästään erilaisia määritelmiä. On energiakenttää jota ei havaita, johon homeopatian veden muisti, jota ei sitäkään ole havaittu vaikuttaa, ja tätä kautta potilas paranee.
___1.1: Hankalaksi tämän tilanteen tekee tietenkin myös oireen määrittely. Harva vaihtoehtohoitaja muistaa, että potilaan tunnetilaakin itse asiassa kartoitetaan. Erityisen hankalaa on se, miten voidaan puhua potilaasta jos tätä ei voida mitenkään
tulkita sairaaksi; Potilas luokitellaan lääketieteessä esimerkiksi kroonikkokipupotilaaksi vaikka kivun syytä ei tiedetä. Hänellä on tällöin tunnistettava oire. Samoin masennus, joka ei ole fyysinen vaiva, voidaan diagnosoida koska myös potilaan mainitsemat tuntemukset ovat oireita. Tässä kohden tilanne on hieman kuten niiden kanssa, jotka ovat sitä mieltä että "homoseksuaalisuus ei voi olla perinnöllinen ominaisuus, koska homoseksuaalisuus ei ole mikään piirre." Kuitenkin tiedetään että käytökseen voi liittyä genetiikkaa. Oikeasti homoista voidaan puhua jos ja vain jos on jokin kriteeristö, eli piirre, jonka avulla ylipäätään voidaan puhua siitä että joku on homoseksuaali tai ei ole ; Jos tätä piirrettä ei ole, homoksi kutsuminen olisi mielivaltaista, eikä koko homoseksuaalisuudesta voitaisi siksi järkevästi puhua. Sovellettuna vaivoihin, vaihtoehtohoitajatkin joutuvat diagnosoimaan. Homeopaatikkokin joutuu arvioimaan mikä on vikana antaessaan "oikeanlaisen vesipullon". (Tai itse asiassa...onko tämä toiveajattelua?) Samoin jonkun muun systeemin harjoittajat joutuvat määrittelemään potilasta jotta voivat ylipäätään sanoa että on jokin "vaiva". Jotta hän voisi tästä järkevästi puhua, tästä vaivasta on oltava jokin merkki, kuten potilaan mainitsema tuntemus masennuksesta, ja se on "oire".
_____1.1.1: Vaihtoehtohoitajilla on siis käsissään vakavanlaatuinen sisäinen määritelmäristiriita. Toisaalta he esittävät että mitään havaittavia oireita ei usein ole, ja toisaalta että sairas voidaan tästä huolimatta määritellä. "ihminen on kipeä jos hänestä tuntuu että hän on kipeä" muistuttaa suuresti aikaisemin mainitsemaani mielenterveysongelmien kiistoa, josta taas seurasi se, että mikään havainto tai kokemus ei ole harha, eikä skitsofreenikko sairas vaan eri lailla terve, koska ihminen kokeen ne jollakin tavalla. Tästä taas seurasi diagnostisoimattomuus, eikä taudista oikeastaan ole järkevää puhua. Kuitenkin luontaishoitajat, kuten minäkin, lienevät valmiita uskomaan että sairas ihminen on sairas, ja että hänen näkemyksensä voivat olla vääristyneitä ja tämä vääristymä voi jopa aikaansaada taudin, jolloin tämän vääristymän mukailu ei ole oikea parannusmuoto.
2: Vaihtoehtohoitajat esittävät että normaali lääketiede ei ole parantanut tilannetta kovin paljoa. En voi käsittää missä maailmassa he oikein elävät. Kun nykyaikaa vertaa esimerkiksi keskiajan kulkutautiepidemia -aikoihin, jolloin luonnonlakina pidettiin sitä että puolet lapsista kuolee ennen 5 ikävuottaan, on selvää että tämä ero vaikuttaa myös siihen miten ihminen kokee maailman. Lapsen kuolema vaikuttaa taatusti oireita tuottavasti. Tässä kohdassa kyse on samasta kuin teknologiankin vastustamisen kohdalla (Itse asiassa sekin on aivan saman "teknologia on pahaa, tiede kylmää, tieto pilkkovaa, luonnollinen hyvää, tunne lämmintä ja rakkaus sitovaa" -aate. Mielestäni kyseessä on vakava, syvällinen ja erittäin väärä mutta valitettavan kaikenkattava dikotomia.) Hyvät vaikutukset otetaan itsestäänselvyyksinä. ~Vain kuolemat huomataan, eikä sitä että miten monta ihmistä olisi kuollut muuten. Ei katsota ketkä pelastettiin, vaan ainoastaan niitä ketkä eivät pelastuneet. Kyse on jälleen siitä, mitä nähdään ja mitä jätetään näkemättä.
___2.1: Voi toki olla että kolme neljännestä taudeista ei tule lääkärin ulottuville. Syynä tähän voi kuitenkin olla kaksi asiaa: Kaikki vaivat eivät ensinnäkään ole vaarallisia. Minäkin jätän valtaosan ilman mitään lääkintää. Paranen "itsestään" esimerkiksi miltei kaikista kuumetaudeista ja jopa miekkailuruhjeista. Sen sijaan keuhkokuumeen kohdalla menen sairaalaan. Pidän tätä keuhkokuumetta riittävänä syynä lääkehoidon oikeuttamiselle. Joka on erimielinen, menkööt hommaamaan ruton ja punataudin ja parannelkoot sitä sitten vaihtoehtohoidoilla kunnes on erimielinen asiasta.
_____2.1.1: Toisaalta tämä ongelma voi kasvaa vaihtoehtohoitojen myötä. Jotkut luottavat vaihtoehtohoitoihin ja kieltäytyvät menemästä lääkäriin. Whats the harm -sivustossa on kerätty näitä kieltäytyjiä. Kun lääketieteen hoitovasteista on suuruusarvioita, voidaan arvioida kuinka moni näistä olisi jäänyt henkiin jos olisi mennyt hoitoon. Ongelma on siis todellinen, ja "lääketieteen tappioistakin" osa johtuukin siitä että hoitoon ei mennä ajoissa. Vaihtoehtohoitojen kohdalla tilanne vain näyttää siltä, että jos edustat kantaa jonka mukaan syöpä paranee kun sähköä käyttävistä kodinkoneista luovutaan, ja potilas sairastaa pitkään syöpää tätä hoitoa nauttien ja vasta viime hetkellä menee sairaalaan tämän vuoksi ja sitten kuolee leikkauspöydälle valtavan syövän ja tämä etäpesäkkeiden seurauksena, hän on "lääketieteen tappio". Hänhän kuoli vasta kun meni sairaalaan. Se asia, että jos sairaalaan oltaisiin menty ajoissa, olisi voinut muuttaa asian, ja että tämä vaihtoehtohoito toki tuotti hänelle paremman mielen eikä esimerkiksi sytostaattihoidon tukanlähtöä, mutta ei kuitenkaan parantanut syöpää, jätetään käsittelemättä. Nämä kuolleet ovat kuitenkin todellisia.
___2.2: Vaihtoehtohoitajat korostavat perinteisen lääketieteen ainakin toistaiseksi ratkaisemattomia kysymyksiä. Toki esimerkiksi jotkut univaikeudet ovat sellaisia että niihin on vaikeaa saada hoitoa. Krooninen kipu on toinen iso ongelma. Toki näitä hoidetaan elimistöön vaikuttamalla. Mutta käsittääkseni kun vaihtoehtotuotetta kulautetaan kurkusta, siinä ei suinkaan lääkitä sielua vaan ruumista. Onkin mielenkiintoista, miten etenkin kroonisista kivuista puhutaan paljon vaihtoehtolääketieteen parissa. Ja he muistuttavat sitä miten puudutus aineilla jättää kipukroonikon tunteet käsittelemättä. Kuitenkin haluaisin nähdä sen näytön siitä, miten esimerkiksi homeopatia on korjannut nämä krooniset kivut. Vaihtoehtohoidoissa potilasta kyllä kuunnellaan, mutta miksi kipukroonikoita silti on, miksi he eivät parane vaihtoehtohoidoilla? Ja ennen kaikkea, miksi vaihtoehtohoitojen perusfraasi on kaikesta huolimatta "terveyden ylläpito" - kroonikkokipupotilaillahan terveys on kivun vuoksi mennyt.
_____2.2.1: Jos kyse olisi pelkästä ennaltaehkäisystä, niin ongelmana on se, että lääkäriin ei helposti mennä ajoissa. Ja tätä ongelmaa vaihtoehtohoidot lisäävät, kuten on jo mainittu. Lisäksi ainakin minä olen törmännyt "perinteisen lääketieteen" tuottamiin ruokaympyröihin, ravintosuosituksiin. Minua on kehotettu harrastamaan liikuntaa lääkärini toimesta. Minua on varoitettu tupakan vaaroista ja muistutettu ehkäisyn hyödyllisyydestä. Eikä vain hoidettu keuhkosyöpääni tai sanottu että "Nyt Teillä on kuppa, ottakaa tästä antibioottikuuri, olkaa hyvä." Ennaltaehköisystä kyllä puhutaan. Tässä kohtaa ongelmana on yksilön vastuu. Sekä se, että lääketiede ei pakota juuri mihinkään. Kun menet lääkäriin, saat reseptin, mutta sinua ei yleensä pakoteta käyttämään sitä. (Ellei tapaus ole ekstreemi poikkeus, kuten vakava mielen sairaus. Kun eräs kerta Korsossa paikkasin erään miehen polkupyörää ja tämä jutteli ihan iloisesti, ja lähti siitä pyöränsä kanssa hakkaamaan golfmailalla näyteikkunoita hajalle, niin voi miettiä kuinka tarpeellista tämä on!) Samoin suositukset eivät ole pakotteita. Siitä että ihmiset eivät seuraa ohjeita ei voida syyttää lääketiedettä. Jossain paikoissa kulkee myös sellainen ilmiö kuin "yksilön vastuu".
_____2.2.2: Ajatus ihmisestä jonka taudinaiheuttajat ja tätä kautta oireet poistetaan ei ole tehoton tai huono. On totta että terveellisiin elämäntapoihin tulisi panostaa Televisio ja liikunnan vähyys ja lihavuustilastot sekä esimerkiksi itsemurhaluvut puhuvat asiota. (Nekin ovat mitattavia oireita btw.) Se, että en jaksa nähdä vaivaa mennä lääkäriin (pieni osa taudeista menee ilmoittautumaan), tauti kasvaa pikku hiljaa, kun esim. kilot kertyvät pitkän ajan kuluessa ja aiheuttaa ajan kanssa vaivoja (moni kärsii oireistaan vuosia...) ja tämä aiheuttaa pahaa mieltä (kun ulkonäkö kärsii, ihmiset aliarvioivat "läskien" ihmisarvoa tai ainakin halveksivat jollain lailla...) Tässä kohden ihmisten tulisi itse ottaa vastuuta elämästään, tai tähän tulisi kannustaa. Punttisalille kehottaminen, karkin ja tupakan välttämiseen kannustaminen ja asiakkaiden mukavampi kohtelu on kuitenkin aivan eri asia, kuin se, että myy toimimatonta, homeopatian kohdalla käytännösä vettä, sisältävää tuotetta isoon hintaan ja väittää että se parantaa sielun ja yliluonnollisen ongelman, mielen solmut jne. (Koska niihin viitataan, vaikutusalueen olisi oltava juuri tämä. Miksi sanoa "olette huono kun ette voi tehdä tätä", mutta sitten huomataan että moittiva taho ei itsekään kykene siihen..)
___2.3: Samoin kuin aina silloin tällöin toistuva vaihtoehtolääketieteen kannattajien muistuttelu siitä, miten jotkut taudit ovat geneettisiä ja tätä kautta hoidon ulottumattomissa on outo; Toki myönnän että osa geneettisistä taudeista, kuten AGU on parantavan hoidon ulkopuolella, ja että esim. Diabetestä hoidetaan insuliinilla tai munuaisvaivoissa käyttöön otetaan dialyysilaite, niin että oiretta hoidetaan ilman että syytä paikataan. Haluaisin kuitenkin tietää, miten esimerkiksi homeopatia muuttaa geenistöä ja selvittää näiden tautien ongelmat - Kyllähän me AGU -potilaasta "näemme kirjaimellisesti jo naamasta", että onko hän vaikeasti vammautunut vai ei. Koska perinteistä lääketiedettä moititaan ja vaihtoehtohoitojen tärkeyttä tuetaan näillä perustein, niin se voi tarkoittaa vain sitä, että geneettiset taudit paranevat näillä vaihtoehdoilla. Tästä ei kuitenkaan ole mitään näyttöä, joten juttu näyttää enemmän vain pelkältä kritiikiltä kritiikin vuoksi. Pelkkä kritisointi ei riitä, vaan olisi osoitettava vähintään yhtä tehokas vaihtoehto. (Paraneminen on se pääasia. Paranemisista on siis oltava vertailevaa näyttöä, jossa toinen on toista parempi tai yhtä hyvä. "Aukkojen lääketiede" on argumenttina yhtä pätevä kuin "Aukkojen Jumala".) Potilas kun ei parannu perinteistä lääketiedettä kritisoimalla.
_____2.3.1: Toinen tärkeä kysymys on siitä, että jos lääketiede ei toimi jossain, se myös sanoo sen. Jos lääketiede ei väitä parantavansa geneettisiä tauteja, niin mistä sitä oikein kritisoidaan, rehellisyydestä? Mielestäni rajoitustensa tunnustaminen kertoo ns. itsekriittisyydestä. Vaihtoehtohoidot sen sijaan korostavat usein riskittömyyttä ja efektien laaja -alaisuutta. Homeopatiakin hoitaa sen minkä perinteinekin ja lisää vielä päälle.

Kukaan ei saisi unohtaa, että potilas on asiakas, jolla tulee olla valinnan mahdollisuus terveyteensä ja hoitamiseensa liittyvissä asioissa. Terveydenhuoltojärjestelmä ja vaihtoehtohoitaja on luotu potilaiden parantamista varten. Potilaan kannalta olennaista on, että hän saa tehokkaan hoidon, joka paitsi poistaa taudin kokemuksen, myös taudin oireet. Sillä jos esimerkiksi poistan umpisuolen puhkeamisen tuskan, ei estetä potilaan kuolemaa. Tällä taas on suuri vaikutus hänen omaan kokemusmaailmaansa (Hänen elinpiirinsä, sosiaaliset suhteensa, ja tunnetilojensa skaala ja kykynsä tuntea itsensä onnelliseksi sekä mahdollisuutensa harrastaa jne. kaventuvat huomattavasti), että hänen läheistensä elämänlaatuun. Ja juuri sen vuoksi että potilaalla on oikeus parantua oireesta että vaivasta, hänen on lupa vaatia osoitus hoidon tehosta. Ei vaihtoehtohoitaja omaa terveyttään riskeeraa tai pistä vaakakuppiin hoitoa valitessaan. Nyt vaihtoehtohoitajat vetoavat lähinnä siihen miksi todisteita ei voi saada "yliluonnollisia" "ei normitieteen käsityskyvyn sisällä olevia", sekä muita ad hoc selityksiä sille miksi todisteita ei ole. Jota ryyditetään moitteella siitä miten todisteita vaativa on moraaliton, kylmä, rajoittunut ja paha.
1: Vaihtoehtohoitajat siksi aivan väärin korostavat puolustavansa potilaan oikeuksia ja valinnanvapautta. He ovat itse asiassa viemässä potilaalta oikeuksia. Nimittäin oikeuden vaatia näyttöä siitä että parantumista myös tulee tapahtumaan ; Vaihtoehtohoitojen ollessa kyseesssä asia ei ole pelkkä valinnanvapauskysymys. (Samaan tapaan kuin tieteessä avoimuus ja akateeminen vapaus ei tarkoita sitä että mitä tahansa saisi väittää tieteeksi.) Kyseessä on potilaan oikeus saada tehokasta hoitoa, eikä vain tehokkaaksi väitettyä hoitoa. Ero on hyväntahtoisen harhaluulon tai huijauksen kokoinen. (Kumpi sitten lienee yleisempää.) Kyseessä on yksinkertaisesti se, millä ehdoilla saa väittää hoitoaan tehokkaaksi. Kyseessä on yksinkertaisesti se, millä kriteereillä terveyttä edistäväksi kutsuvan valmisteen myyjää voidaan sanoa huijariksi. Jos kriteeristöä ei ole, "valinnanvapaus" jota ajetaan sisältää ehdottomasti myös "valinnanvapauden tulla huijatuksi ilman että huijari saa mitään sanktioita missään olosuhteissa". Vaihtoehtohoito saa luvan olla vaihtoehtohoito vain, jos se sisältää oikeuden tulla todennäköisemmin parannetuksi, mutta ei oikeutta tulla huijatuksi.

Kyselen silti yhä sen perään, että miksi potilaan huomioiminen ihmisenä ja tehokas kemia olisivat vaihtoehdot? Miksi tehokas kemia pitää sitoa tunteettomuuteen ja ihmistä kuunteleva hoito toimimattomaan kemiaan? Luulisi että yhdistämällä nämä saataisiin parhaat tulokset.