lauantai 10. tammikuuta 2009

Paha teknologia.

"A blind bargain can't you see / In a cloud of secrecy / Voices whispering for / they might get heard / Play with fire / by insane / It's a danger game / cast aside / A guiding star leads the way"
(Clannad, "Sirius")

Tämä liittyy teknologiajuttuun jota kirjoittelin lähimenneisyydessä.

Aika monet ympäristöaatteen kannattajat ja jotkut uskovaiset vastustavat teknologian kehittymistä: Heistä se ei tuo onnellisuutta. Teknologinen kehitys ihmiskunnassa on heille kuin "kirves paatuneen rikollisen käsissä." Tässä on toki totta hyvin paljon. Teknologia sinällään on amoraalista, ja siitä seuraa juuri sitä mitä ihmiset sillä haluavat. Pommin kemikaalit ei jää räjähtämättä sen takia että se olisi eitoivottavaa, vaan sen takia että kukaan ihminen ei halua pommia räjäyttää ja jättää tämän sen vuoksi joko kokonaan valmistamatta tai käyttämättä. Ja ihmiset voivat teknologiallaan tehdä pommeja.

Kuitenkin teknologia tuo myös merkittäviä parannuksia. Kun teknologian vaikutuksia tarkastellaan, on hyvä vertailla kunnolla. Yleisesti tuntuu että teknologiakritiikissä keskitytään ikäviä tuloksia tuottaneeseen huipputeknologiaan ja leluihin pilkataan. Jos teknologiasta on sen sijaan ollut hyötyä, tai jos se on potentiaalisesti hyödyllistä, se jätetään mainitsematta.
1: Esimerkiksi sanitaatio ja monet muut infrastruktuurin rakenteet otetaan ikään kuin "automaattisesti". Kun kaikki hyvä unohdetaan, on helppo huomata huonot asiat. Kun renesanssiajan alussa puolet väestöstä kuoli ennen 5:ttä ikävuottaan ja tätä pidettiin luonnonlakina, on minusta aika kornia kysellä että onko teknologia parantanut ihmisen elämänlaatua. Historiallinen katsaus asiaan on kyllä, jos oletetaan että oman lapsen kuolema huonontaa taatusti elämänlaatua, ja jos väittää että teknologia ei ole parantanut elämänlaatua, vähättelee itse asiassa tälläisiäkin asioita.
2: Toisaalta teknologian vastustajat puhuvat kommenteissaan "onnellisuudesta", eivätkä "käytännöllisyydestä", mutta silti he viittaavat moniin teknologian tuotiksiin "turhanpäiväisinä". Esimerkiksi musiikin laatu ja lelut tuovat iloa elämään. Tuntuukin siltä että "turhaksi" tuomitaan kaikki mikä ei ole "välttämätöntä", ikään kuin vain "välttämätön" voisi tuoda onnellisuutta. Mielestäni kuitenkin huumori, leikki ja monet muut ns. "turhat asiat" ovat myös tärkeitä jos näkökantana on onnellisuus. Internet myös tarjoaa uusia ystävyyssuhteita, mikä helposti unohtuu. Minäkin kävin tänään tieteen päivillä internetin kautta syntyneen kommunikoinnin tuoman kaverin kanssa. Jos kysymys kuuluu "Onko internetpelit välttämätöntä ja tarpeellista" vastaukseni on yhtä ehdoton "ei". En ole itse ikinä pelannut WoW:ia, eivätkä elintoimintoni ole toistaiseksi lakanneet. Jos kysymys kuuluu "parantaako internetpelit onnellisuutta" vastaukseni on ehdottomasti "kyllä" - esimerkiksi WoW:in addiktiivisuus johtuu siitä, että sitä pelatessa viihtyy niin erinomaisen hyvin.

Minua tosin kiinnostaisi valtavasti tietää siitä onnellisuusmittarista, jota teknologiakritiikkiin käytetyissä perustelussa on käytetty. Jos he sanovat esimerkiksi, että ulkona leikkiminen on mukavampaa kuin konsolilla näpytetty "Tekken", niin miksi ihmeessä lapset liimaantuvat niiden ääreen?

Tuntuu että tässä ainoastaan heitetään epäilystä fiilispohjalta: Tällöin itse asiassa vain kysytään, että "onko tiede lisännyt onnellisuutta" ja kysytään, mutta ei itse asiassa vastata. Tällöin kysymys lähinnä heittää epäilystä - eikä ihmetystä, joka olisi hyvän kysymyksen merkki - kannanoton päälle. Tällöin kysymystä ei tehdä siksi että kysymys on mielenkiintoinen ja siihen haettaisiin vastausta, vaan kysymys heitetään koska sillä voidaan heittää mielikuvia ja epäilystä jonkun asian päälle joka koetaan epämiellyttävänä, mutta jonka huonouden puolesta ei voida argumentoida. "Ihmiskunta ei ole valmis" on tältä pohjalta vain kannanotto "en halua" tai "kuulostaa pahalta". Tälläisessä kommentoinnissa onkin kyse enemmänkin nostalgiasta, joka on sellaista laatua joka ei itse asiassa välttämättä lainkaan kohdistu aikoihin joita on itse elänyt. Tällöin nostalgia kohdistuu johonkin joka ainoastaan edustaa jotain asiaa; Sen "vanhat hyvät ajat" eivät siis perustu edes subjektiiviseen vertailuun joka perustuu elettyyn elämään, vaan siinä vertaillaan nykyhetkeä ja omia toiveita ja pelkoja siihen mitä mielikuvia henkilöllä on siitä miten on joskus ennen ollut. Tämä kertoo itse asiassa siitä että henkilö on tyytymätön johonkin seikkaan nykyajassa. Tosiasiassa tämä ei kerro siitä toimisiko hänen ehdottamansa muutos elämänlaatua parantavasti vai ei. Syynä on se, että emme tosiasiassa kovinkaan helposti ymmärrä paljoakaan

Ymmärtämisongelmat ihmisten kesken ovat olemassa jo silloin kun puhutaan suomalaisista, ja ne kasvavat kun puhutaan toisen kulttuuristen kanssa.

Psykoanalyytikko Jung sanoi että ihminen ei voi ymmärtää kuin omaa kulttuuriaan, jolloin esimerkiksi länsimainen ihminen yrittämässä ymmärtää itämaista ajattelua on tuomittu epäonnistumaan. Koska Jung samalla korosti sen tärkeyttä, että ihmisen tulisi olla "sinut" alitajuntansa arkkityyppien kanssa, joten hän ei voinut vain etäännyttää itseään niistä. Etäännyttäminen olisi torjuntaa, ja tästä seuraisi onnettomuutta joka mahdollisesti johtaisi esimerkiksi neurooseihin. Jungista länsimaisen ihmisen ainoa mahdollisuus loytää aitoja myyttejä oli se, että hän kääntyisi oman kulttuurinsa traditioon.
1: Tosin jos vieraskin kulttuuri tulkitaan oman kulttuurin kautta, se tavallaan muutetaan oman myytin versioiksi ja jos oma kulttuuriympäristö sisältää jo esimerkiksi ateistisia trendejä, tämä tarkoittaisi sitä, että sekin kuuluu "tuttuun kulttuuriympäristöön", josta voidaan periaatteessa saada tyydytettyä "arkkityyppejen tarve".
___1.1: Esimerkiksi länsimainen ateismi on korostetusti kristinuskn kritiikkiä, koska tämä on se elementti joka vallitsee kulttuurissamme. Buddhalaisia ei täällä hirveästi näy, joten ateisti ei niihin joudu juurikaan ottamaan kantaa. Samasta syystä intialainen 600eKr-1400jKr vaikuttanut carvaka(myös lokayata), joka oli olennaisesti ateistinen: Se kiisti jumalat, uskoi vain materiaalisen maailman olemassaoloon ja painotti empiiristä näkökantaa. Sen ateismin perustelu oltiin sidottu uskontokritiikkiin, joka oli kuitenkin ennen kaikkea hindulaisuuden kritiikkiä, eikä se kohdistunut eurooppalaisten teologiaan : Kun puhumme uskonnosta länsimaissa, määritteleminen erikseen on hieman erikoista, koska yleinen kulttuurimme uskonto on tietynlainen. Siksi esimerkiksi Ilkka Niiniluodon esittämä sinänsä järkevä vaatimus siitä että kun puhutaan ateismista ja uskonnosta, olisi syytä aina määritellä mistä puhutaan, on toisissa konteksteissa vähemmän tarpeellinen kuin kenties voisi olettaa : Tällä pyynnöllä toki vähennetään määritelmäkikkailua, epämääräisiä kannanottoja, semanttista väistelyä ja muita epätäsmällisyydestä seuraavia ongelmia. Mutta kuitenkin kun joku on euroopassa ateisti hänen näkemyksensä uskonnosta on tyypillisesti kulttuurisidonnainen. Akateeminen keskustelu tietenkin saattaa silti vaatia täsmennystä. Mutta jos ateismista puhutaan ilmiönä, yleisen trendin kautta, tai yksilön maailmankatsomuksena, on nollahypoteesina se, että hän on ateisti toki myös intiaaniheimojen jumalia kohtaan, mutta ensisijaisesti ja korostetusti hänen ateisminsa on "paikallisesti vaikuttavampien" uskontojen kritiikkiä.
2: Jung on luultavasti oikeassa ymmärryksen vaikeuksien suhteen, (Hänen käsiyksensä mielen toiminnasta muilta kohdin on tämän argumenttini kannalta merkityksetön. Pääasia on, että ymmärrämme asiat joko elämämme kulttuurin sisältönä tai sen näkemysten kautta tulkittuina.) Nostalgiatapauksessa on otettava lisäksi aikaelementti mukaan : Kulttuuri ei ole mikään tyhjiössä oleva ikuinen ja muuttumaton voima - Siksi on merkittävää katsoa esimerkiksi näkemyksiä 1000 -luvulla ja katsoa miten ne ovat muuttuneet 1600 -luvulle mentäessä. Tästä seuraa se, että etäännymme myös "oman kulttuurin menneistä juuristamme" ; Kulttuurit muuntuvat ympäristön mukana ja/tai myös muuntavat ympäristöä. Meidän on esimerkiksi vaikeaa ymmärtää keskiaikaa, jolloin sotilaille luvan kanssa annettiin lupa hankkia elantoa taistelun jälkeen ryöstämällä ja raiskaamalla pesantteja. (Ritarien konsteja joilla ryöstää lantsareita on jopa ohjeita keskiaikaisissa manuaaleissa.) Mielikuvamme ritarillisuudesta kun sisältää korkeita moraalinormeja, kristillisyyttä, siveyttä ja muita vastaavia asioita. Meidän on tosi vaikeaa ymmärtää että tämä heidän puhumansa moraali on tosi erilaista kuin omamme;
___2.1: Itse asiassa korostetun vaikeaa tästä tekee se, että he ikään kuin käyttävät meidän tapaamme puhua ja meidän termejämme. Tämän vuoksi on vaikeaa huomata, että "eroa ajassa" on ; Jos esimerkiksi jokin aate tai näkemys uudelleennimetään, me helposti luulemme että myös sisältö on erilainen. Jos sillä taas on sama nimi, mutta sisältöä on muutettu, emme helposti huomaa että sanan sisältö on muuttunut : Katsomme luonnostamme nimilappuun sisällön sijasta.
Ja sen vuoksi mielikuva esimerkiksi keskiajasta ja luulomme siitä mihin yhteiskunnallsiin ongelmiin se toisi vastauksia on aivan eri asia kuin se mitä keskiaika ja sen "ajan henki" todella oli ja mitä se vaikuttaisi maailmaan.

Mielestäni teknologia kuitenkin on parantanut montaa asiaa elämässämme. Otamme ne vain itsestäänselvyytenä: Se on monilta osiltaan ikään kuin terveys, jota ei yleensä osaa arvostaa ennen kuin on ollut sairaana, tai raha, jonka arvon tuntee eniten silloin kun sitä ei ole. En kuitenkaan kannata myöskään ajatusta että teknologia olisi automaattisesti onneen johtava tekijä. Se on juuri sitä mitä me siitä teemme tai mitä sen sallimme tehdä. Siksi olisi parasta tehdä sillä hyvää.

Teknologian tarjoamien hyvien mahdollisuuksien vuoksi on hieman typerää olla joko "teknologian puolesta" tai "teknologiaa vastaan". Ei voida yleistää, vaan kysymykset pitäisi ratkaista pienemmissä erissä. Ja ottaa tietenkin huomioon myös priorisointi ja tilanne: Ei välttämättä ole ensisijaisen tärkeää lähettää afrikan nälkäkuolema -alueille tietokoneita. Niiden aika voi toki olla heillekin joskus, mutta heillä on joka tapauksessa ongelmia, esimerkiksi sanitaation, teiden, terveys- ja ruokahuollon alalla, joiden tekeminen on ensisijaisempaa. Ja näidenkin ongelman ratkaisut ovat joko suoraan teknologisia tai niitä vähintään voidaan tukea ja tehostaa ja toimintavarmentaa niitä tukevalla teknologialla.

Ei kommentteja: