"When you've had your fill of slash, gen, and 'ship fiction (fanfic terms for various character entanglements), when you groan at the arrival of each new "Mary Sue""
(NY Times)
Mary Sue on nimitys joka on annettu fiktiivisille roolihahmoille, jotka ovat (1) keskeisessä asemassa (2) vaikuttamassa tapahtumien suuntaan suresti ja joiden luonne on (3) voimakkaasti idealosoitu siten että heillä on valtavasti positiivisia ominaisuuksia mutta ei mainittavia heikkouksia. Miespuolista Mary Sue -hahmoa kutsutaan Marty Stu:ksi tai Gary Sue:ksi. Yleisesti ottaen tärkein piirre on se, että kirjassa tätä hahmoa kehutaan ja ylistetään paljon että lukija kokee tämän vieraannuttavaksi. Mary Suet tulkitaan helposti siten että ne kanavoivat kirjoittajan toiveajattelua ja fantasioita.
Ilmiö sai nimensä Paula Smithin toimesta. Hän kirjoitti 1973 parodisoivan tarinan "A Trekkie's Tale", jossa luutnantti Mary Sue oli "the youngest Lieutenant in the fleet - only fifteen and a half years old". Kirja toi esiin erilaisia hauskoja asioita jotka usein esiintyvät "Star Trekin" kaltaisissa sarjoissa ; Kertomuksessa heillä oli esimerkiksi hassunkurisen paljon sukulaisuussuhteita toisiin hahmoihin, ja heillä oli epärealistisia, epätodennäköisiä ja eksoottisia taitoja jotka olivat vieläpä erityisen hyvin hallittuja. Nimitys levisi vasta 1990 -luvulla "trekkereiden" ulkopuolelle.
Melko usein Mary Suet yhdistetään hahmoihin joilla on erikoisia hiusten värejä ja mystisiä tai yliluonnollisia voimia. Heillä on usein erikoisen hyvä tuuri ja joilla on erikoisia lemmikkejä, ja tietenkin traaginen menneisyys. Nämä eivät kuitenkaan ole "puhtaasti" Mary Suen ominaisuuksia, koska myös sellaisia hahmoja joilta nämä ominaisuudet puuttuvat voidaan kutsua Mary Sueksi.
1: Siihen vakiintui negatiivinen sävy ; Siihen liitetään ikään kuin automaattisesti "paperinohut hahmonkehittely". Joka ei ole automaattinen seuraus annetuista ehdoista. Supersankarikertomuksissakin voi olla sanomaa, jos ei universumia syleilevää, niin ainakin kahvimukin verran (tosin ei aina.) Se on kuitenkin selvää, että Mary Suet ovat eräänlainen klisee - tai kohteliaasti sanottuna arkkityyppi. - Mary Suehan täyttää useat arkkityyppien tunnusmerkit: Jungin mukaanhan arkkityypit ovat kertomuksissa ja uskonnoissa toistuvia ilmiöitä jotka viittaavat ihmisten yleisiin toiveisiin. Mielestäni Mary Suet eivät ehkä tarinallisesti ole niin kiinnostusta herättäviä hahmoja, mutta ne kuitenkin ovat kiinnostavia siitä kautta että ne kertovat siitä mitä ihminen haluaa ja mihin hän on nykymaailmassa ja itsessään tyytymätön.
2: Toisaalta tällekin on antitermi "Anti-Sue", aivan yhtä kliseinen mutta ominaisuuksissaan käänteinen hahmo, joka syntyy esimerkiksi kun kirjailija on erityisesti yrittänyt olla tekemättä hahmostaan Mary Sueta. (Joka taas onnistuu esimerkiksi "Litmus Testin" antaman ikävän tuloksen kautta.) Tällöin hahmoilla on paljon heikkouksia, kuten pelkuruus, fyysinen epämiellyttävyys, he ovat mieleltään sairaita ja niin edes päin. Heillä menee huonosti. "Cannon Sueksi" taas kutsutaan hahmoa, joka on muuttunut luonteeltaan niin paljon että alkuperäisestä ei ole jäljellä kuin nimi. "Angst Sue" taas on hyvä hahmo, jolla on traaginen menneisyys johon sisältyy esimerkiksi perheen murhaaminen. "Villain Sue" taas on kliseinen pääpahan naisystävä. On sitten eri asia miten liimattuja nämä nimilaput ovat: Niiden esittämät hahmot ovat toisaalta kliseisiä ja toistuvia, joten voidaan kysyä yritetäänkö tässä korvata "klisee" sanaa sanalla "Sue"?
Mary Sue sinällään voi olla ikävä ilmiö, mutta sen varominenkin voi olla huono asia:
1: Camille Bacon-Smith ei kiellä Mary Sue -tyypin olemassaoloa mutta on sitä mieltä että pelko siitä että tuottaisi Mary Sue -hahmon voi estää kirjoittamista kokonaisuudessaan.
2: Joanna Cantor taas on sitä mieltä että Mary Sue on synnyttänyt paranoiaa ja on syynä siihen että uskottavia, kyvykkäitä ja tunnistettavia naishahmoja esiintyy liian vähän kirjallisuudessa. Kun ylimääräistä erinomaisuutta varotaan, voi olla että lahjakkaista hahmoista ei enää kirjoiteta niin paljoa.
Selvää on kuitenkin että Mary Sue -hahmoja esiintyy paljon. Tosin tulkinta on joskus vaikeaa: Esimerkiksi Rowlingin "Harry Potterin" hahmo Hermione Granger on sellainen että on vaikeaa sanoa onko hän Mary Sue vai ei. Tällöin on minusta paras jättää termi pois "varmuuden vuoksi". Joku toinen voi olla vähemmän armelias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti