Analogia.

"Analogies are often helpful for getting concepts across, but you routinely see them used by denialists as evidence."
(Mark Hoofnagle, "Logical Fallacies",2007)

Analogia(kreik analogos : järjenmukainen, yhdenpitävä) on termi joka käsittelee asioiden yhdenmukaisuutta, verrattavuutta tai vastaavuutta. Analogioiden avulla monimutkaisia asioita voidaan laittaa ymmärrettävämpään muotoon rinnastamalla niitä yksinkertaisimpiin asioihin tai rinnastamalla tämä tutumpiin ilmiöihin. Sekä sitä, mihin rinnastetaan, että rinnastamisttoimenpidettä voidaan sanoa analogiaksi.

Kun tehdään analoginen päätelmä, otetaan kaksi asiaa ja huomataan että näissä on samanlaisia piirteitä. Ne ovat näiden ominaisuuksien kohdalta samanlaisia, ja tästä samanlaisuudesta tehdään yleistys tai kuvaus:
1: Tästä voidaan päätellä se, että kun kohteilla on yhteinen piirre(joukko), tarkoittaa että niillä olisi muitakin yhteisiä piirteitä. Kun ne ovat samanlaisia asiassa A, ne olisivat samanlaisia myös asiassa B.
2: Tästä voidaan tehdä metafora, jossa mutkikkaan ilmiön Y toiminta tehdään ymmärrettäväksi vertaamalla sitä tuttuun ilmiöön X, jossa on samankaltainen mekanismi ymmärrettävämmässä muodossa. Tällöin sillä että ne ovat samanlaisia asiassa A on merkitystä. Sillä ovatko ne samanlaisia vai erilaisia asiassa B on tässä tapauksessa vertauksen toimivuuden kannalta merkityksetöntä.

Analogisen argumentaation kannalta ongelmallista on:
1: Analogia -argumenttia itsessään ei voida todistaa toimivaksi eikä toimimattomaksi : Analogian todistaminen jouduttaisiin pakotetusti tekemään esimerkillä tilanteesta jossa analogia -argumentti olisi verrannollinen. Vastaavaan joutuu myös analogia -argumentin toimimattomuutta puolustava: Pitäisi siis osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia ja jos tässä onnustuttaisiin, kumoutuisi itse päätelmä. Toisin sanoen, kun vastaamme tulee analogia -argumentti, emme voi suoralta kädeltä koskaan sanoa onko yhteys järkevä vai typerä. Minun tapani selvitä tästä on että analogia ei ole automaattisesti väärin tai automaattisesti oikeassa. Ei siis olla kieltämässä tai sallimassa kaikkia analogioita, vaan sallimassa hyvät analogiat ja kieltämässä huonot.
2: Analoginen ajattelu ja vertausten käyttäminen on tehokas psykologinen keino vaikuttaa. Tarinan ja yhteyden näkeminen on universaalia ihmisellä. Ihmisellä on lisäksi kasvanut taipumus nähdä yhteyksiä sielläkin missä niitä ei ole. Tarinat tekevät asioista läheisempiä ja järkevämmän kuuloisia. Siksi ei ole mikään sattuma, että Jeesus ei esittänyt Raamatussa eksaktissa muodossa olevia moraalisääntöjä, vaan esitti "laupiaan samarialaisen" kaltaisia kertomuksia. Ihmiset muistivat ne tarinat, näkivät yhteyden helpommin ja tekivät haluista ja toiminnasta ihailtavaa. Analogia on siksi hieman kaksipiippuinen juttu: Se toisaalta tehostaa muistamista, mutta toisaalta se johdattelee uskomaan olemattomiinkin yhteyksiin liian helposti.
3: Analogioita ja epäanalogioita voidaan rakentaa mistä vain.
___3.1: Käytännössä kaikesta voidaan tehdä analogia. Esimerkiksi Lewis Carrollin "Liisa Ihmemaassa" sisältää kohdan, jossa ihmetellään, mitä yhteistä on korpilla ja pöydällä. Hullu hatuntekijä ei osannut vastata, mutta tähän vetoaminen olisi pelkkä argument from personal incredulity, eli virhepäätelmää muotoa "en keksi/en ymmärrä mitä tai miten = ei voi olla" : "Analogisuudet ovat fiksumpia kuin sinä" ; Esimerkiksi korppi ja pöytä ovat molemmat atomeista koostuvia, ja niissä valtaosa aineista on eloperäistä. Niissä molemmissa on paljon hiiltä. Molempia tavataan maapallolla ja ihmisten huoneissa, mutta kumpaakaan ei tietääksemme esiinny ulkoavaruudessa. Ajattelin molempia 7. tammikuuta 2009 tehdessäni tätä luetteloa. Itse asiassa kun asiaa miettii ja pitää mielensä avoimena, monia yhteyksiä on keksittävissä lisääkin. Tämä ei tarkoita että pöydän ja korpin vertaaminen olisi erityisen hyödyllistä ja ajattelua kehittävää; Itse asiassa on kokonainen vitsien luokka, joka perustuu epäolennaisten analogioiden etsimiseen ; "Mitä yhteistä on norsulla ja nauriilla?" (Kumpikaan ei osaa ajaa polkupyörällä.) tai "Mitä yhteistä on blondilla ja hammastahnalla?" (Kumpikin vaahtoaa kun sitä panee suuhun.) -tyyppisiä koululaisvitsikysymyksiä on isohko liuta.
___3.2: Käytännössä kaikesta voidaan tehdä epäanalogia. Jos minulla on kaksi samanlaista kuulaa, mutta niillä on hieman eri paikka, ne ovat näiltä osin epäanalogisia. Näin ollen jokaisesta esineestäkin on löydettävissä epäanalogia eikä tämä vielä tarkoita että niiden rinnastaminen olisi typerää: Lasikuulista puhuminen esimerkiksi on ihan järkeenkäypää.

Tämä tarkoittaa sitä että analogioissa on sen verran perää, että suuri samanlaisuus voi kertoa isommasta yhteydestä, mutta tosiasiassa pitäisi jotenkin pystyä selvittämään mitkä samanlaisuudet ovat merkittäviä ja mitkä turhia. Tämä taas on aika mutkikasta: Sekä ominaisuuksien määrä, niiden laatu että konteksti jossa niitä käsitellään ovat tärkeitä. ~ Vertailussa toiset ominaisuudet ovat selvästi merkittävämpiä kuin toiset eivät -ja ovat tätä vielä tilanteen mukaan ; Toiset marjat tai sienet ovat syötäviä, mutta saman näköiset marjat tai sienet voivatkin olla myrkyllisiä. Valkoisen kärpässienen herkkusienenä syönyt kuolee analogisuuden vuoksi. Olisi hassua väittää että pienillä epäanalogioilla ei olisi väliä. Toisaalta jos olet kirjoittamassa sienikirjaa, samanlaisuus herkkusienen kanssa oikeuttaa pistämään molemmat lajit samojen kansien sisään, toisin kuin puolukkaa joka jäisi kirjan ulkopuolelle.

Koska analogioissa yleistetään jostain ominaisuuden samanlaisuudesta ennuste siitä että vertailu yleisemminkin voisi olla järkevää, Analogiat ovat induktioita. Ne yhdistävät asioita. Karkeasti voidaan sanoa että analogiset argumentit ovat hyödyllisiä siellä missä on laadullisia suureita. Tavoitteena on kuitenkin aikaansaada näistä määrällistä vertailua eli korrelaatioihin perustuvaa suhdetta kahden ilmiön ja/tai suureen välillä. Korrelaatiot eroavat sillä tavalla, että puhtaasti analogisuus viittaa samanlaisuuksien etsimiseen, kun taas korrelaatiossa tarkastellaan muutoksia:
1: Korrelaation etsiminen unelmatilanteessa on se, että yhden asian muutos aiheuttaa muutoksia lopputulokseen. Silloin muutetun asian katsotaan vaikuttavan lopputulokseen, ja niiden välillä on korrelaatio. Tämä ei tarkoita että niiden välillä ei voitaisi tehdä analogisia päätelmiä: Esimerkiksi eri ruokintaryhmissä olleet siat voivat olla eripainoisia, mutta ne ovat silti sikoja ja monet asiat ovat niillä samalla tavalla, ja näistä voi olla ihan järkevää vetää yhteyksiä.
2: Analogisuudessa tarkastellaan samanlaisuuksia, joten jos tilaa muutetaan ja tulokset pysyvät samoina, niiden välillä ei ole korrelaatiota, vaan ne ovat analogisia. Tälläinen tilanne ei kuitenkaan sisällä korrelaatiota, vaan jos tälläinen tulos tulee kokeessa, päätellään että muutettu asia ei ole vaikuttanut asiaan.

Tästä seuraa se, että analogiat ovat epämääräisempiä kuin korrelaatiot: Tästä seuraa se, että siinä missä korrelaationkin tulokset törmäävät esimerkiksi induktion ongelmaan, myös analogiat kohtaavat ne. Olennainen ero on siinä että analogioilla niitä on epämääräisen luonteensa vuoksi enemmän ja olemassaolevatkin ongelmat ovat suurempia.

Kuitenkin jos selitykset eivät onnistu, filosofit käyttävät analogioita, allegorioita ja metaforioita tuodakseen asiaa esille. Analogiat voivat silloin olla paikallaan kuvaamaan ilmiöitä; Esimerkiksi se että tunteet ja ajattelu voidaan selittää aivojen toiminnalla on tällä hetkellä erittäin vahva argumenttijoukko, mutta silti aivojen vertaaminen tietokoneeseen tuo asian ikään kuin ymmärrettävämmäksi. Se, että esimerkiksi leesioiden tutkiminen ja menetelmät kuten MRI ovat tuoneet aivoteorialle paljon tukea, ja tehneet siitä kelvon tutkimusohjelman, tämä vertaus silti tuo asian ikään kuin konkreettisemmaksi. Tosiasiassa kuitenkaan esimerkiksi Putmanin vertaus jossa rinnastettiin aivot ja tietokone ei itse asiassa kerro yhtään mitään aivojen toiminnasta; Tämä vertaus ei siksi varsinaisesti todista mitään. Mutta se ei silti ole turha, itse asiassa se valottaa asiaa ja tuo käytetyt argumentit ikään kuin käsitettävämmiksi. Se on järkevä - paitsi jos sen pohjalta ruvetaan vetämään odotuksia siitä että ihmisten päiden tulisi olla nelikulmaisia.

Esimerkiksi Nicholas Fearn esittää kirjassaan "kuinka ajatella kuin filosofi", että hyvän vertauksen teho ei suinkaan ole siinä, että se todistaisi jonkun yhteyden, vaan siinä että se ohjaa ajattelua sellaisille vesille, jossa voidaan edetä niin että analogia itsessään käy turhaksi. Hyvä analogia tarjoaa enemmänkin tienviitan, joka osoittaa tiehen kuin antaa itse tien. Analogian tarkoitus on siis korkeintaan osoittaa että mistä päin kannattaa tutkia ja tarkastella enemmän. Vahva epäanalogia kertoisi että tutkiminen olisi turhaa ja vahva analogia olisi todiste siitä että asiaa kannattaisi tutkia. Ongelmana vain on se, että arvioi siitä kummasta asiasta on kyse.

Siksi esimerkiksi Platonin tapa käyttää analogista kertomusta luolasta ja sen asukkaista perustuu tarinan tuomaan mielikuvaan, vaikka hänen tarinansa sisältö on samanaikaisesti perustelemassa sitä kuinka vaikutelma voi pettää, ei ole itsensä kanssa ristiriitainen: Hänhän tuo esiin vain sen tosiasian, että vaikka varjot näyttävät luolan asukkaista järkeviltä, ne eivät välttämättä ole sitä. Hän ei väitä että vaikutelmat olisivat aina vääriä: Hänen ideamaailmansakin koostuu siitä että ihmisten tapa kokea ympyrä on järkevä vaikka ympyrä ei ole luonnossa koskaan puhtaana, vaan ainoastaan epätäsmällisenä karkeistuksena. Platon vie kuvauksellaan meidät lenkille. Hän on kieltämässä suonsilmäkkeeseen kävelyn, mutta hän ei kiellä metsäpolulla kävelyä.

Tältä pohjalta analogioiden arvon voisi tiivistää seuraavasti:

"The analogy does not stand up to a closer investigation of the facts, even though it sounds at first hearing to be a fair point. Some time it is easy to be seduced by an elegant simile that compares one thing to another erroneusly. The fact that something sounds apposite does not, of course, make it true. For this reason the Western philosophical tradition - not to mention the legal system - has emphasized the importance of logical arguments over analogies, relegating the latter to a chiefly illustrative role. The idea is that if something can be adequately demonstrated using logic and facts at hand, there would be no need for analogies."
(Nicholas Fearn, "Zeno and the Tortoise")