Feministien ristiriitaisesta suhteesta tieteen valikointiin

Jotkin asiat ovat melko selviä. Ja yksi niistä asioista on se, että feministit eivät yleisesti ottaen pidä evoluutiopsykologiasta. Ja toisaalta evoluutiopsykologit eivät pidä feminismistä. Tämä saa joskus vandalistisia ulottuvuuksia, jos muistetaan vaikkapa sitä miten sosiobiologi Wilson kasteltiin ja miten evoluutiopsykoloiaa ympäröi vihapostin, maineenlokaamisen ja vandalismin harrastamista. Ja evoluutiopsykologian puolella kirjoitetaan usein kritiikkiä naistutkimusta kohtaan.

Tämä on itselleni vähän hämmentävä asia, koska olen tavallaan tullut toimeen sekä feministisen puolen että evoluutiopsykologisen puolen kanssa. Tavallaan. Siis niin kuin minä nyt oikeasti olen ilman debattia ja riitaa missään. Mutta suhteellisesti sanoen olen ollut molemmissa piireissä kohtuu pienin konfliktein.

Nähdäkseni perusaskeleen siihen miksi konflikti ylipäätään on on se, miten Jukka Hankamäki kuvaa kiistakysymystä. Hankamäen filosofia on fenomenologista ja siksi niinsanottua naturalismia vastaan. Hän korostaa sitä että evoluutiopsykologit, esimerkiksi suomalaiset Tammisalo ja Jussi K. Niemelä eivät tavallaan osu oikeaan. Mutta hän korostaa että feminismi on poliittista. Mutta silti hän näkee että feminismi on vahvan poliittista.

Oma suhtautumiseni on tavallaan se, että feminismi puhuu pääasiassa gender -sukupuolesta kun taas naturalistit puhuvat sex -sukupuolesta. Ja jos kuvataan sosiaalista sukupuolta, (gender), se on tietenkin etiikan tapainen aihe johon liittyy politiikkaan vivahtavia taustaoletuksia tai vähintään asioita joihin reagointi on . Biologinen sukupuoliero taas voidaan ottaa ruumiillisena tosiasiana jossa on sitten biologialle tyypillisesti paljon poikkeamia jotka tekevät asioista tilastollisia.

Mutta tämä perusaskel jättää osia tavallaan piiloon. Sillä jos katsoo feministejen juttuja ja keskustelee heidän kanssaan, mukaan tulee usein vahva kokemus siitä miten feminismi on sisäisesti jännitteistä tai peräti suoranaisen ristiriitaista.

Tätä tunnelmaa kuvannee esimerkiksi tilanne, jossa feministiltä ensin olettaa sitä, että hän hylkäisi ajatuksen että ihmisluonnetta voitaisiin tiivistää tieteellä saattaa sitten selittää toisissa konsepteissa että patriarkaatti olisi empiirisesti todistettu asia ja miten olisi myös on empiirisesti todistettu, että rasismi on juurtunut hyvin syvälle meihin jokaikiseen.

Samaa tunnetta olen saanut kun olen jutellut erään feministisen antikvariaattorin kanssa. Hän dissaa evoluutiopsykologiaa mutta pitää evoluutiosta ja psykologiasta. Ja tässä usein on sellainen asia, että hän vaikuttaa melkein enemmän vihaavan evoluutiopsykologiaa nimenä kuin yksittäisiä sen sisällä tehtyjä tutkimuksia. Koska hän näkee että evoluutiopsykologia on sateenvarjotermi jossa on kaikenlaista tutkimusta ja jos sen tekee hyvin voi sitä siirtää normaalin psykologian puoleen. Hän näkee evoluutiopsykologian poliittisena ilmiönä jossa on vaihtelevantasoista tiedettä joka tukee tiettyä agendaa.

Samoin olen törmännyt feministeihin jotka ovat toisaalta selittäneet miten ihmistä ei pidä lokeroida, mutta jotka sitten jonkinaikaisen keskustelun jälkeen voivat sanoa että esimerkiksi heidän on helppoa uskoa että olen jotenkin biologisesti virittynyt alastomiin naisiin. Tosin tässä saattaa tulla heti perään keskustelua kulttuurista, esimerkiksi siitä miten jos kulttuurissamme olisi normaalimpaa kulkea vähemmin vaattein niin olisin todennäköisesti tottunut asioihin paremmin.

Ei ole tavallaan ihme, että on vaikutelma jossa intersektionaalisen skenen parissa tapahtuu valikoivaa vetoamista tieteeseen. Ja että tämä mukailee sitä normaalia kaavaa joka on itselleni tuttu esimerkiksi evoluutiokritiikistä; Ideana on juuri se, että on tavallaan tilannekohtainen mittari jossa vastapuolen teorioita moititaan säätämällä epistemologia vaihteelle jossa kuvataan miten lopullista tietoa ei voida saavuttaa. Ja tätä kautta voidaan torjua erilaisia teorioita jotka mallintavat ”miksi pojat ovat poikia ja sovinistiseksi tulkittu käytös onkin vahvasti biologista” samalla kun he hyväksyvät että ”ihmiset ovat tutkimusten mukaan kaikki rasisteja joten ’en ole rasisti’ heitto on huonoa itseymmärrystä”. Joissa on mielenkiintoisesti erilainen suhde sekä tutkimuksen lopputulokseen että siihen mitä sen varasta voidaan päätellä. Että onko jonkin asian luonnollisuus kahle joka sitoo normatiiviseen käytökseen vai onko se jokin joka nimenomaan velvoittaa kontrolloimaan käytöstä jotta se ei ajaudu siihen ”Luonnontilaan”.

Tässä voisi katsoa pikaisesti muutamia yleisiä syitä sanomisten ristiriitaisuuksiin. Yksi on se, että on yksinkertaisesti cherry pickaava. Eli ”tieteenfilosofian sinänsä oikeassaolevat ja tunnetut epistemologiset ongelmat” ovat tärkeitä kun todistetaan että vastapuolen teoriat ovat ”väistämättä puutteellisia”. Ja miten sitten omien näköemysten mukaisten kohdalla ”se on tiedettä”. Itse olen suoraan sanoen ohittanut tämän totena mutta irrelevanttina koska (1) ne koskevat ihan kaikkea joten se ei ole erotuskriteeri ja (2) katson mieluummin vain sitä kumpi sitten on paremmin toimiva tutkimusohjelma tai muuten sellainen suodatintesti, että syntyy ero eri teorioiden välille; Eli toinen selviää testistä ja toinen ei. Nämä kertova laadusta.

Toinen asia on tietenkin mielipiteenmuutos. Jos ihminen muuttaa mielipidettään, se voi näyttää ristiriitaiselta. Toisaalta joku voi leikitellä ajatuksilla ja ainakin oma vlogini on taatusti sisäisesti ristiriitainen videosta toiseen koska minun ideani ei ole tuottaa mitään koherenttia teoriaa kaikesta ja esitellä sitä. Sen sijaan ideani on tuottaa juttuja joiden sisäinen logiikka on jotenkin kiinnostava – joskus jopa siten että video metarakenteena kaatuu omien esittelemiensä periaatteiden mukaisesti tavalla jonka vain fiksu huomaa. En usko että mielipiteenmuutos ja leikittely on kovin yleistä. Mutta silti avaisin vielä yhden kanavan joka saattaa selittää miksi kannanotot voivat olla ristiriitaisen oloisia.

Intersektionalismi on muuten siitä hauska termi, että se esiintyy netissä lähinnä intersektionalismin kritiikkinä. Varsinkin suomeksi näkyy että aika harva feministi itse liputtaa sitä. Tästä syntyy vähän sellainen tunnelma että kun lukee kritiikkiä aiheesta, ja kritiikki sanoo että termiä on viime vuosina toistettu paljon, niin se näyttää olevan enemmän niin että intersektionalismista ovat puhuneet sen kriitikot aika kovalla innolla. Tämä on mielestäni hyvin kuvaava piirre koko asiassa. Toinen huomattava asia on se, että monet naiset ja periaatteessa feministitkin ovat korostaneet että ”uusi intersektionalistinen feminismi” ei ole hyvä. Tämä on hyvä tiedostaa koska feminismi esitetään usein jonain monoliittina joka jotenkin yksiselitteisesti on jotain jota on helppo vastustaa tai sitten se on "epämääräinen" ja tätä kautta kaikkea muuta kuin siistiin onelineriin mahtuva tiivistelmä joka kuvaa koko liikkeen.

Itselläni syvin vastustus feminisissä koskee toisen aallon feminismiä. Ensimmäisen aallon feminismiä saatettaisiin tarvita nykyäänkin. Tämä on sitä Simone de Beauvoir -porukkaa joka vaati äänioikeutta ja muita vastaavia oikeuksia. Toisen aallon feminismissä taas oli Luce Irigarayn tyylisiä hahmoja jotka korostivat miten naiset ja miehet ovat oleellisesti erilaisia. – Tämä on hauska piirre koska monesti Irigaray esiintyy feminismikritiikissä ja tästä saadaan aika vahva yhteys siihen miten hän kuitenkin on tavallaan samaa mieltä tästä sukupuolisuuskysymyksestä. Intersektionalismissa ideana on se, että on katsottava asioita monesta eri näkökulmasta. Ja tässä on selvää että ei voida rakentaa pelkän naiseuden varaan mitään yhteistä rintamaa. Ihan sen vuoksi että jos valkoinen nainen taistelee lasikattoa vastaan ja miettii miten pääsee johtotehtäviin, voi tummaihoinen nainen taistella olemassaolon oikeutuksestaan. Itse näen että aika monen valkoisen feminismin taistelu intersektionalismia vastaan johtuu siitä että he ovat tavallaan samassa asemassa kuin perinteisiä sukupuoliarvoja tukeva mies. Sillä jos valkoisen naisen euro 80 senttiä, intersektionalisti huomauttaa myös siitä että maahanmuuttajataustaisen naisen euro on vielä tätäkin pienempi joten tämä asia kohtaa naisten sisäistä konfliktia jopa enemmän kuin valkoihoisen miehen ja valkoihoisen naisen palkkakuilu. Valkoisesta naisesta tulee tällöin tavallaan ”uusi mies”. Mieleni iloitsee aina kun näen jotain tämäntapaista. Ironia viehättää.

Tämä leimautui esiin aika vahvasti siten että monen muuttujan kautta ratkaisuista tulee hyvin erilaisia. Perinteinen valkoinen feministi ajattelee, että naista sorretaan sukupuolen takia, jos mies ei kättele tätä. Hän ei ajattele, millaiseen asemaan hän asettaa musliminaisen pakottaessaan tämän kättelemään miehiä, mikäli haluaa osallistua kodin ulkopuoliseen elämään, koska islamiin liittyy kättelemättömyystapoja. Lisäksi intersektionalismi on irtautunut perinteisestä sukupuolinäkökulmasta niin että se ei tavallaan ole enää naisliike vaan laajempi ihmisoikeusliike. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten vaikeaa Naisasialiitto Unionin sisällä on ollut niinsanotun transkysymyksen kanssa. Jos on tottunut toisen aallon feminismin sisaruusnäkökulmaan jossa on ilmoilla joskus ihan suora sukupuolten sota tematiikka, on taatusti hankalaa jos pitää puolustaa ihmisiä jotka muuntautuvat sukupuoleltaan naisiksi tai miehiksi. Sellainen onkin sotkenut monien pasmoja. Nyt kun ei enää murreta sukupuolinormeja ja sukupuoleen sidottuja kahleita vaan hämärretään itse sukupuoltakin.

Ja tämä on tavallaan se ensimmäinen puoli. Intersektionalistinen feminismi ei ole naistutkimuksen synonyymi. Intersektionaalinen feminismi on enemmänkin ihmisoikeusliike. Se on puhtaasti poliittinen suuntaus. Ja tätä kautta on tavallaan ymmärrettävää miksi feministit voivat puhkoa autonrenkaita evoluutiopsykologeilta. Heille kysymys ei ole tieteen teorioista vaan käytännön elämästä. Ja tässä haasteena on se, että molempi puolista tavallaan ajattelee että ”tosiasia” ja ”käytännössä asioiden oleminen” ovat heidän puolellaan. Tiedemies näkee että totuus on tieteen teorioissa ja vastapuoli että totuus on siinä elämässä jota eletään ja koetaan joka päivä.

Tätä kautta näkisin että jos joku Niemelä olkiukottaa feminismiä kun puolustaa sex -sukupuolta tajuamatta että vastapuoli käyttää gender -keskittämistä niin tässä tulee vastaan sitten se näkökulma jossa ollaan vielä syvemmin puhumassa ihan eri asioista. Eli tässä ei vain selitetä perusteltua tiedenäkökulmaa joka ei osu lainkaan kritiikkinsä kohteeseen vaan johonkin olkiukkoon. Vaan kysymys on tavallaan siitä että ei ymmärretä kontekstoida koko asiaa laajemmin oikein. Filosofi tai loogikko voisi puhua tässä yhteydessä kategoriavirheistä päivätolkulla. Ihmisoikeusnäkökulmasta näen että on tavallaan helppoa ymmärtää monta asiaa. Sillä esimerkiksi uskonnottomuutta vastaan käydään hyvinkin samantapaisilla jutuilla kuin feminismiä. Jos olet uskonnoton, on ihan tavallista että joku sosiologi Martti Muukkonen tulee kertoilemaan teidän suljetuille palstoillenne miten tiede todistaa että vakain yhteiskuntajärjetys syntyy uskonnon varaan koska joku Max Weber on niin määritellyt.

Itse näen että tätä vastaan voi tietenkin puolustautua selittämällä miten Weberin teoriat eivät ole falsifioitavissa. Mutta tämä on käytännön tasolla aika triviaalia koska Muukkonenkin oli vain kuvaamassa miten hän on auktoriteetti ja tyhmempien pitää niellä hänen viisautensa ilman keskustelua. Tietona ja Totuutena. Ja tässä yhteydessä jos vastapuoli käyttäytyy epäasiallisesti, on se tavallaan mukamas voitto näille uskonnon yhteiskuntaulottuvuutta korostaville.

Mutta tässä on tavallaan unohtunut se, että monelle voi tilanne olla se, että jos yhteiskunta tallaa joka päivä niin mikä onkaan se intressi ylläpitää sitä omalla kärsimyksellään? Vastaan tulee vahvat asiat utilitarismista, jossa yksi ongelma on se, että onko esimerkiksi oikein ostaa monien hyvinvointia jos se tarkoittaa joidenkin syvää sortamista ja isoa määrää kärsimyksiä. En ole oikein ymmärtänyt miksi ihmeessä pitäisi totella jotain falsifioimattomissa olevaa Weberiä jos se lopettaa uskonnonvapauden ja tuottaa omaan elämään lähinnä hirvittäviä kärsimyksiä joiden rinnalla oma itsemurha vaikuttaa äärimmäisen houkuttelevalta. Kristityt eivät ole kertoneet minulle vakuuttavaa argumenttia miksi juuri minun olisi oikein uhrautua ja uhrata ainutkertainen elämäni jotta heidän yhteiskuntansa ei mullistuisi. Että miksi tämä yhteiskunta on arvokkaampi minulle kuin minä.

Tässä voisin sanoa jopa niin että intersektionaalisuus selvästi pelottaa. Ja se johtuu siitä että vaikka vähemmistöt ovat aina määritelmällisesti marginaalissa niin vähemmistöjä on yhteensä hyvinkin paljon. Intersektionaalisuuden ehkä tunnetuimmasti vähän liittyvä tunnusmerkki ja symboli - erilainen LGBT+ -lipusto jossa on paljon eri kirjaimia ja lisää niitä tuntuu aina tulevan – ei ole mikään yksittäinen monoliitti. Jokainen kirjain on tavallaan oma lobbausryhmänsä. Ja kun niitä on tarpeeksi niin valkoihoinen keski-ikäinen kristillinen heteromies huomaa että hän on tarkastimääriteltynä itse asiassa aika pieni joukko. Käsite on, ironista kyllä, tilastotieteellinen. Jos tarkastellaan vain yhtä piirrettä, se on usein sellainen että siinä on selvä enemmistö ja sitten vähemmistöjä. Mutta jos tarkastellaan useita muuttujia samanaikaisesti, on yhä harvinaisempaa ja harvinaisempaa että ei vain yksi vaan ne kaikki ovat sitä yleistä. Vanha kikka jolla kaikista saadaan yksilöitä on ottaa tarkasteluun riittävän monta muuttujaa. Jokaisella on jokin erikoinen piirre, joka tekee heistä poikkeuksellisia. Esimerkiksi minulla on maine tyyppinä jolla on pienet kädet. Valkoihoinen keski-ikäinen heteromies on helposti vähemmistöä pienikätisyyden ja uskonnottomuuden kohdalla. Jolloin havaitaan että ”Keskivertoja” on tavallaan hyvin hyvin vähän.

Tässä idea tulee varmaan hyvin esiin toistetusta Niemöller -sitaatista jossa kerrotaan että ”ensin ne tulivat hakemaan sosialistit enkä sanonut mitään koska en ollut sosialisti” Ja joka päättyy siihen, että sanotaan että ”sitten he tulivat hakemaan minut eikä ollut ketään puhumaan puolestani”. Itse näen että esimerkiksi monokulttuuriasemassa olleen kristinuskon tämänhetkinen kriisi on siinä, että he kokevat olevansa laajakirjoisen hyökkäyksen kohteena eivätkä ymmärrä että he ovat itse rakentaneet koko ongelman. He ovat ärsyttäneet liian montaa eri vähemmistöä ja kuvittelevat että kiusatut jotenkin olisivat anteeksiantavia eivätkä yhtään vihaisia. Konservatiivista rationalismiaan puhkuvat saattavat yrittää henkiä jotain tyyntä joka on heille rationaalisuudenkorviketta. Kuten sanontoja siitä miten ”ei pidä korjata jotain jos se ei ole rikki”. Kuitenkin tosiasiassa jokainen vihainen vähemmistö on tavallaan juuri se signaali siitä että asia on rikki. Ja kun pieniä vikoja on riittävästi voidaan huomata että esiin nousee kysymys siitä miksi enemmistön pitäisi totella vähemmistöä – eli kaikkien muiden kuin eliittiin määrittäneen ”mukamaskeskiarvossa” olevaa tyyppiä joka ei kuvaa itseään yhdellä piirteellä vaan klimppinä ”keski-ikäinen valkoihoinen kristillinen lihaa syövä heteromies”.

Tavallaan ihmisoikeus – ei siis tiedetasolla - intersektionaalisessa mallissa valkoihoinen keski-ikäinen ateisti saattaa olla kovakin vihollinen juuri siksi että heitä ei hittojakaan kiinnosta ottaa päähänsä kristillisestä pajavasarasta jonkin Weberiläisen yhteiskunnan selkärangan säilyttämisteorian vuoksi johon ei itse edes usko.

Tässä voidaan jopa puhua psykologisista tiloista. Ja ne ovat tavallaan tärkeä asia. Valta-asemasta on helppoa leikkiä rationaalista ja coolia. Koska aika ei mene yhteiskunnan perusrakenteiden rattaisiin murskautuessa voi esitystyyli olla rauhallinen ja moni sekoittaa tämän samaksi kuin se että asia on hyvin perusteltu. Tässä olisi otettava huomioon sekin, että jos sitten kuluttaa päivänsä vaikka siihen että joutuu mukamas oikeuttamaan omaa ei-kristillistä vakaumusta jollekin mukamas tenttioikeuden saaneellekristitylle ääliölle niissä ikiaikaisissa ja samoissa ja miljoona kertaa vastatuissa kysymyksissä, niin siinä saattaa olla huomattavasti suurempi ponnistelu jo siinä että ei traumareaktioissa ala huutamaan kurkku suorana. ; Ero lienee helposti ymmärrettävä. Sillä monin paikoin lungius on vaihtanut puolia. Jos moni ihmettelee miten ”ennen moralisteja olivat kristityt ja nykyään liberaalit” niin siinä saattaa olla totta toinen puoli. Normistossa valtaapitävä on vallassa määritelmällisesti siten että heidän arvonsa ovat yhteiskunnan normaalit arvot. Samalla huomautan myös että konservatiivit ovat innolla huutamassa sananvapaudesta ja poliittisesta epäkorrektiudesta ja leikkivät pikku kapinallisia. Ja käyttävät tässä hyvinkin niin aggressiivista kieltä että ei ole ihme että juttua pidetään ”vihapuheena”. Koska kysymys on juuri siitä emotionaalisesta stressistä mikä tulee yksinkertaisesti siitä että joka ikinen päivä koet että et kuulu joukkoon ja jossa yhteiskunnan monille näkymättömät käytänteet hierovat arvojasi hietaan joka ikinen päivä. Minä kyllä tiedän miltä tämä tuntuu. Ja se saa ärhäköitymään. Tavalla joka ”normien mukaan eläville” vaikuttaa yliampuvalta ja triviaalilta koska he eivät tavallaan edes huomaa normeja koska he ovat heille ne helpot käytänteet joiden mukaan syntyy jouheva arki heille itselleen.

Tässä on kenties jopa havaittu että SJW:istä suuttumisessa on piirteitä joissa feministit ovat ensin ärsyttäneet keskenään tavallaan erillisiä piirejä kuten evoluutioteorian kannattajia, nörttimiehiä, inceleitä uusateistipiirejä ja monia muita. Koska sitten nämä ovat aikalailla painuneet yhteiseen rintamaan. Ei ehkä kannata vinoilla liian monelle vähemmistölle. Eikä kyse tavallaan ole koskaan argumenteista vaan siitä että on voimakas kokemus joka tiedetään todeksi ja tätä sitten tuetaan millä tahansa joka tukee tätä. (On esimerkiksi turhaa etsiä mitään kovin syvää tiedettä Incel -piirien pseudoevoluutiopsykologisista arugmenteista. Ja sanon näin nimenomaan tyyppinä jolla on aika paljonkin kunnioitusta moniin evoluutiopsykologisiin tutkimuksiin.)

Ja tässä huomautan että ongelma saattaa oikeasti olla jossain muussa kuin siinä että ”ei hyväksy tiedettä”. Eli esimerkiksi validi tutkimus saattaa nousta poliittisessa ilmapiirissä esiin hyvin omintakeisella tavalla. Evoluutiopsykologiaa dissaava antikvariaatinpitäjäkin saattaa uskoa, että tutkimuksessa on löydetty jollekin käytöspiirteelle heritabiliteettia. Mutta hän pitää ongelmana sitä että evoluutiopsykologian parissa tästä tulee helposti vankila ihmisille. Eli syntyy esimeriksi tarina jossa ”on luonnollista että miehet ovat tälläisiä”.

Samalla kuitenkin unohtuu se, että aivan tieteenfilosofiankin mukaan heritabiliteettia kuvaa sellaiset jännittävät piirteet kuin tilastollisuus ja kontekstisidonnaisuus. On nimittäin ihan tiedettyä että kelpoisuusaste on, paitsi aste eli jo sinänsä relativistinen siinä mielessä että asia on osittain ympäristöä ja osittain biologiaa, myös sellaista että kelpoisuusaste ei ole vakio vaan tietynsuuruinen tietyssä ympäristössä. On esimerkiksi tavallista että hyvissä ravinto-olosuhteissa koon ja painon ja pituuden vaihtelusta isompi osa selittyy perimällä – kaikista tulee niin pitkiä kuin geeninsä sallivat. Mutta huonoissa oloissa se kuka saa eniten ruokaa selittää populaatiossa mitatut erot eniten. Surullista on vielä sekin että tosiasiassa heritabiliteetti on tilastollinen ilmiö myös siinä mielessä että heritabilitteetti ei ole sama edes yksilöstä toiseen. Se on ennusteena vähän kuin jokin arpajaislippu jolla on kerrottu voiton odotusarvoa malliin ”joka kolmas arpa voittaa”. Mutta tosiasiassa jokin arpa voi silti 100% olla voittoarpa ja toinen 100% häviöarpa. Joten esimerkiksi homoseksuaalisuuden kelpoisuudesta saadaan aikaan hyvin mielenkiintoisia juttuja. Ja nämä usein hukkuvat kun maallikko tulkitsee evoluutiopsykologiaa ”tieteenä” ja alkaa huitomaan vaikka ideologista juttua siitä miten homoja koskeva avioliittolaki mullistuu jos homous ei olisikaan geneettistä.

Tästä saa itse asiassa hauskan vilkauksen jos miettii miten viime päivinä on keskusteltu homogeenitutkimuksesta. Sen tulkinnoissa on kyllä minun silmiini viuhunut miten ”evoluutiopsykologiaa” heitetään maallikkotasolla tavoilla joissa ei ainakaan biologian ja heritabiliteetin ymmärtäminen paista. Tuomas Aivelo kirjoitti aiheesta minusta kiehtovasti ; Hänen huomionsa on nimenomaan siinä mitä tulkintoja tutkimuksesta on tehty. Ja ennen kaikkea siitä että se ei ole jäänyt tulkintoihin vaan siihen miten tutkimuksesta on viestitty ja mitä poliittisia juttuja sen pohjalta on haluttu vetää. Nämä ovat selkeästi poliittisia. Tulkinnat nähdään usein tieteellisinä vaikka tosiasiassa ne ovat jotain jotka ottavat tiedettä ja sitten soveltavat sitä johonkin jossa on mukana arvokannanottoja, sellaisia jotka eivät siinä kulloinkin viitatussa tutkimuksessa ole todistettuja. (Tai muuallakaan.)

Itselleni kiinnostavaa oli se, että tilastollinen analyysi tehtiin tavalla jossa toinen tulkintaviitekehys saattaa hyvinkin antaa eri tulokset. Ja miten kuitenkin näyttää että homous ei lähinnä ole yhden geenin juttu kuten silmien väri vaan monen eri geenin yhteisvaikutusverkosto kuten ihmisen pituus. Ja miten silti joku homo voi olla 100% geneettisesti määräytynyt ja jollekulle homolle se on ollut 100% valinta koska tässä havaitaan asiat sellaisella tavalla. Ja niin edespäin ja niin edespäin. Jopa arkijärkiseti tajuaa että jos puhutaan homoudesta, osa voi puhua siitä että tuntee vetoa samaa sukupuolta oleviin. Tai sitten siihen että on harrastanut seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Nämä eivät ole mitenkään identtinen asia. Osa voi hillitä himonsa ja olla kaapissa. Toinen saattaa taas kokeilla homoseksiä heterona ihan vaikka kokeilu- tai haastemielessä. Ja samoin itse näkisin että jos joku harrastaa aktiivisesti ja toistuvasti seksiä on jotenkin ”vähän eri asia” jne. Asiaan on kuitenkin keskusteluissa tartuttu hyvin laajakirjoisesti ”homot on”. Eikä yksityiskohtia ole sillälailla tarkasteltu. Mikä ei tarkoita että kyseenalaistaisin tutkimuksen ja sen tuloksen. Kysymys on siitä mitä siitä voidaan sanoa. Nämä ovat metodologisia kysymyksiä. Ja ne ovat tärkeitä. Monille tärkeintä on heittää yksiselitteisiä onelinereitä ja kuvitella että se on tieteen todistamaa. Ja tässä ilmapiirissä metodologinen saivartelu saattaa vaikuttaa ”tieteen vastustamiselta”.

Tämä ongelma tavallaan alleviivaa sen, että on tavallaan virhe edes olettaa että evoluutiopsykologiaa lainaava normatiivinen kaveri josta on tärkeää poliittisesti vastustaa feminismiä ja ajaa tietynlaista ”rationaalista yhteiskuntajärjestystä” olisi oikeasti halukas – tai edes kyvykäs – keskustelemaan koko tiedeasiasta. Tämä virhe on hyvin oleellinen. Ja esimerkiksi itse koen vahvasti että tein vakavan virheen kun nuorempana debatoin kreationismia ja Intelligent Designiä vastaan niiden argumenteista käsin. Koska se oli poliittis-uskonnollinen liikehdintä ei heitä saa keskusteltua pois asiavirheistään. Sen sijaan tehoja tuli siitä kun aloin kertomaan kokemuksiani siitä miten he ovat ihmisinä vastenmielisiä ja miten he vainoavat muita. Olen tehnyt pitkiä analyysejä siitä miten Puolimatkan argumentit ovat ristiriitaisia. Mutta jos pitää katsoa mikä tehoaa niin on se tosiasia että Puolimatka lähti vainoamaan Eric Piankaa ja syytti tätä aivan tuulesta temmatulla väitteellä siitä että Pianka mukamas yritti tappaa suurimman osan ihmiskunnasta ilmalevitteisellä ebolalla. Koska ihmisoikeus. vapaus ja oikeudenmukaisuusjutuissa ei ole kysymys argumenttianalyysistä vaan aseet ovat enemmän eettisiä ja sosiologisia. Eli vaikka olenkin tehnyt varmasti suomen laajipiin kuuluvan – ellei peräti suomen laajimman – ID -ajatuksia ja argumentteja kritisoivan sivuston niin kuvaan ID:tä nykyään lähinnä sosiologisesti. Esimerkiksi sitä kautta minkälaisia ammattijakaumia ja taitoja heidän eliittijengissään on tilastollisesti.

Itse näen että on aika selvää että kelpoisuusasteet ja käytös ovat jotain jossa miehen seksuaalinen tuijottelu voi olla biologista tavalla jossa turtuma avoimessa pukeutumiskulttuurissa olisi silti mahdollinen – ja se muutoskin kenties osittain genetiikasta johtuva. Ja silti tärkein viesti on se että tutkimustulos ei tarkoita että ”pojat ovat poikia, antaa tuijottaa vaan” vaan se voi olla myös viesti siihen että ”koska naiset, kenties osittain biologisista ja ehkä paikoin kulttuurisista siveysopetuksellisista syistä” pitävät tämänlaista vastenmielisenä on kannattavaa vähän miettiä mihin ne silmät naulitsee. Eli vähän samanlainen juttu joka saa feminismin innostumaan jos haluaa vastustaa rasismia jota löytyy sitten erilaisissa testeissä. Jotka sitten tehdään samantapaisilla tavoilla kuin vaikkapa tuo homouden tutkimus.

Toki tätä löytyy muualtakin. Jos esimerkiksi katsoo sitä miten on reagoitu tutkimuksiin joissa homouteen löytyy geneettinen komponentti, niin heritabiliteettiluonnetta on yleisesti hyväksytty. Jopa minun blogini kommenttihistoriassa on väännetty aiheesta sitä kautta, että jos homoudella on heritabiliteetti niin eheytyshoidot voivat silti olla perusteltuja koska niissä osa voi eheytyä. Tämä muistuttaa siitä että normatiivisuus astuu mukaan. ”Mitä pitää tehdä”. Ja se on selvästi jotain joka tätä kautta kykenee ilman sisäistä loogista ristiriitaisuutta rakentamaan ajatuksen jossa teoriassa vaikka ominaisuuksilla oli yhtä suuret heritabiliteettiasteet, niitä voitaisiin käsitellä hyvin eri tavalla. Yhtä käsitellä ”synnynnäisenä piirteenä jonka avulla on soveliasta heittää ihmisiä armeijaan” ja toinen olisi silti ”jokin jota pitää eheyttää jotta edes yksi pelastuisi”. Tämä on jännite. Mutta se ei ole ristiriita. Ja tätä samaa löytää varmasti feminismistäkin.

Toki tämä ei tarkoita sitä, että eräitä elämänhistoriani ärsyttävimpiä keskustelujani on ollut se, kun yritin kuvata eräitä evolutiivisia käytöstutkimuksia eläimillä. Ja ne sattuivat käsittelemään seksuaalista antagoniaa. Tässä yhteydessä tutkimuksen sijaan keskusteltiin siitä ovatko vai eivätkö ole minun motiivini jotain sukupuolten välistä konfliktia leipovaa. Kun aihe nyt vaan on se, että sukupuolten erilaistuminen mahdollistaa eri geenien sammuttamisen ja aktivoimisen niin että uros voi ohjata kalsiumia sarvienkasvattamiseen ja naaras panostaa sitten imetysjärjestelmään sillä samalla kalkilla. Ja juuri siksi että uros ei joutu maitoa erittämään, se voi pukata niitä sarvia tavallaan helpommin. Ja toisaalta; Aina sitä löytyy myös niitä feministejä joista ”naturalismi” on kauheus ja joille kritiikinkorvikkeeksi kelpaa argumentin sijaan se, että sanoo taikasanan ”reduktiivinen”. Joka tarkoittaa että ”samaa kuin väärä”. Ymmärrän toki tunteen osittain koska minullekin monesti ongelma on jos joku käsittelee ominaisuuksia ”essentiaalisesti”. En tässä yhteydessä aina jaksa toistaa sitä samaa siitä miten takana on metodinen kysymys jossa ongelma ei tule ”väärästä ideologiasta” vaan siitä että tilastollisia ominaisuuksia – kuten heritabiliteettia - käsitellään tavalla jossa keskiarvosta tulee jakaumankin korvike.

Eli jos feministi vaikuttaa ristiriitaiselta, hän saattaa oikeasti ollakin tiedeignorantti asenneääliö joka valikoi faktoja sen mukaan mikä hänelle itselleen sattuu kulloinkin ideologisesti sopimaan. Tai sitten hän on muuttanut mieltään. Mutta syynä voi olla myös se, että sinulla on liian vähän muuttujia tai kritisoit olkiukkoversiota vastustajastasi. Kategoriavirheet saattavat tanssia puolellasi niin metaisesti että ristiriidat aukeaisivat jos vain osaisit purkaa omia väärinkäsityksiäsi. En usko että feminismiä voidaan kuvata yhtenä liikkeenä. Se on ennen kaikkea ihmisoikeusliike jota kuvaa se, että jopa ne LGBT+ -vähemmistöjen eri kirjaimet ovat omia pikkuliikkeitään ja ovat tavallaan vain kulkemassa yhteisellä autolla kohti samaa lopputulosta. Siksi ristiriitakokemukset eri feministien kanssa voivat johtua eri syistä. Tärkeää on oivaltaa, että kaikki on kauheaa. Ja usein tiede on jotain jota sovelletaan tai nähdään sovellettavaksi poliittisesti tavalla jossa ei ole oikeastaan paljoakaan tekemistä sen kanssa mitä se tutkimus metodinsa pohjalta tarkoittaa.

---

Viitteet:
Yle, ”Evoluutiopsykologin arkipäivää Turussa: vihapostia, puhkotut auton renkaat ja maine naistenvihaajana”
Edward O. Wilson, ”Naturalist” (1995)
Jussi K. Niemelä & Osmo Tammisalo, ”Keisarinnan uudet (v)aatteet” (2006)
Jukka Hankamäki, ”Filosofiset viuhahdukset” (2007)
Apu,”Suomeen on syntymässä Feministinen puolue. Se edustaa uudenlaista feminismiä, joka joidenkin perinteisten feministien mielestä pettää naiset. Uuden feminismin näkökulmasta taas perinteiset suomalaiset feministit edustavat itse sortajia.”
Kaiken Takana on Loinen, ”Homogeeniä ei löytynyt, koska sitä ei edes etsitty”
Helsingin Sanomat, ”Liki puolelle miljoonalle ihmiselle tehty tutkimus: Geenit eivät ennusta, sytyttääkö sama suku­puoli – ”Se on enemmän pituuden kuin silmien värin kaltainen asia””

Se kauhea homosaatio

Hetero Pride Finland 21.9. 2013 jäi muistoihimme eräänä erikoisimmista tapahtumista. Se oli tietenkin myöhässä ja jälkijättöisesti maahamme tullut kopio. Kansallismielisemme ovat hämmentävän globaaleja ja 1980 ja 1990 luvun ”Straight Pride” idea tuli maahamme. Mutta vain käväisi. Tapahtuma oli niin syvä onnistuminen että toista ei ole ilmeisesti tarvittu. Tai saatu aikaiseksi. Sen epäonnistumista ei kuitenkaan järjestäjien puolelta myönnetä joten ilmeisesti asia saatiin kokoon pienellä joukolla ja kerralla.

Tämä tapahtuma sai Suomessa erityispainotuksensa homosaatio -sanan ympärille. Idea oli tuttu; Korostetaan että ei vihata homoja ja siksi luodaan erikoisia jaotteluja. Vähän kuten ne fundamentalisti ajavat fundamentalistikristityt jotka eivät vihaa syntistä vaan syntiä. Eroa on vaikeaa nähdä ulospäin vaikka se onkin kannattajille itselleen ilmeisen rakas ja tärkeä. Näitä kulmia herätti sekin että jos homoseksuaalisuus ja homosaatio erotetaan niin miksi tapahtuma oli hetero pride? Että miksi on oletuksena että vain hetero voisi dissata homosaatiota? Tämä vihjaa että ajatus joko ei ollut loppuun asti mietitty. Tai sitten se oli vähintään osittain valehtelua. Minua kiinnostaa sisäinen koherenssi joten en välitä epäonnistumisen syistä. Kun selvää on että jotain vikaa jossain on.

Homosaation ideana oli se, että vihattiin ”homopropagandaa”. Eli sitä että esimerkiksi ”Sillä Silmällä” -tyylisissä sarjoissa homoja näytettiin positiivisessa kulmassa liikaa. Samoin homojen avoin toiminta häiritsi eri tavalla kun avoimet heteroseksuaalit. Homot saivat siis olla homoja kunhan tähän ei liittynyt medianäkyvyyttä tai katunäkyvyyttä. Kyseessä oli toisin sanoen väärien mielipiteiden ilmaisun rajoittamista koskeva kampanja. Mikäli kampanja siis oli kuvattu hetero priden järjestäjien ja kannattajien suusta rehellisesti.

Itselleni tämänlaisissa ihmetyttääkin se, että ihmisten vilpitön ”mielipiteily” ja ”hurahtaminen” nähtiin jonain jota pitää rajoittaa. Se, että ihmiset haluavat jotain homoja stailaamaan ja katsovat ohjelmia ja nämä saavat mainostuloja oli selvästi ikävä asia monille. Tätä vastaan piti taistella. Tai oikeastaan uhriutua sellaisella tavalla joka herätti kysymyksiä siitä olisivatko muutamat ryhmään kuuluvat neidit olleet sellaisia että heidän kenties pitäisi kannattaa homoavioliittoja ihan sillä että ilmeisesti haluavat päätyä naimisiin ja sekstaamaan naisten kanssa. Eivät he ainakaan perinteisiä cisheteromisnormeja uhriutumisessaan seuranneet.

Pride ja "luonnontila"

Yhteiskuntasopimus ja luonnon tila ovat hyvin yleisiä käsitteitä yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa. Tämä on esimerkiksi John Locken kannattama ajatus jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.

Yhteiskuntateoreetikoilla tätä kontrastoitiin usein villiin luonnontilaan. Mainittava on ainakin Thomas Hobbesin näkemys jossa yhteiskuntasopimusta täydennettiin ajatuksella tilasta jossa ajatellaan yhteiskuntaa jossa ei ole minkäänlaisia sopimuksia eikä niiden mukaista käyttäytymistä. Tätä luonnontilaa kuvasi kaikkien taistelu kaikkia vastaan. Hobbes korosti ajatusta jossa luonnontilassa kuka tahansa voi periaatteessa halutessaan tappaa kenet tahansa.

Hobbesmaisia kannatti tässä absoluuttista valtaa hallitsijoille. Hänen kohdallaan tämä tarkoitti käytännössä kuninkaanvaltaa, jossa sen jälkeen kun valta oli annettu ja kansalaiset olivat päättäneet että kuningas oli hyvä, oli tämän jälkeen velvollinen tottelemaan. Samalla tavalla on selvää että yhteiskuntasopimus on aina ajatus siitä että on jonkinlainen erityinen hallitus jonka alaisuuteen ihmisten olisi alistuttava.

Moni on moittinut Hobbesin ajatusta luonnontilasta. Esimerkiksi Hegel näki niiden taustan kehäpäätelmäisenä. Nykyään ajatuksena on usein korostaa että tälläistä luonnontilaa ei tosiasiassa ole koskaan ollut. Ihmiset ovat aina olleet ”sosiaalisia eläimiä”. Tässä mielessä mielikuvia voidaan viedä vaikkapa ajatuksiin eläimien sosiaalisuudesta, aina jonnekin bonobojen elintapoihin asti. On kuitenkin hyvä miettiä luonnontilaa ajatuskokeena, kontrastina sille miten yhteiskuntasopimuksen merkitys muuttaa asioita.

Philosophy Tubessa käsiteltiin John Locken ajatusta yhteiskuntasopimuksesta ja luonnontilasta osana Locken omaa elämää ja politiikantekoa. Siinä korostettiin sitä, miten Locken ajatus luonnontilasta ei ollut pelkästään tapa oikeuttaa utopistinen ajatus ihanteellisesta yhteiskuntasopimuksesta. Jokin dystooppinen kertomus jostain kuvitteellisesta meneisyydestä. Siinä korostettiin sitä miten John Locke viittasi yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan luonnontilana. Ja tälle nähtiin konkreettisia kohteita, ei jossain menneisyydessä vaan sen ajan maailmassa. Erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa. Locke paitsi kuvasi aikansa asenteita että hyötyi taloudellisesti asenteista jotka nojasivat näille hänen kuvaamilleen asenteille.

Tässä korostui se, että haluttiin ajatella että Amerikan mantereen alkuasukkaat eivät omistaneet maata tai käyttäneet sitä. Tätä korosti nomadinen elämäntapa ja se että sopimuksia oli harjoitettu suullisesti tai taistelemalla rajaoikeuksista muiden heimojen kanssa. ; Alkuasukkaat nähtiin ei-kulttuurisina komplekseina, yhteiskuntasopimuksettomaan tilaan. Heidän ikään kuin ajateltiin olevan luonnontilassa ja tätä kautta heidän asumiinsa alueisiin ei ollut omistusoikeutta eikä niitä käytetty.

Tässä korostui se, että alueen omistus annettiin alkuasukkaille jos he olisivat esittäneet länsimaisen kulttuurin tapaperinteeseen sidotun juridisen paperisopimuksen allekirjoituksineen. Muu oli sopimuksen puutetta. Toisenlainen maankäyttö ja elintapa nähtiin sopimuksen puutteeksi.

Voidaankin nähdä että tosiasiassa nämä ajatukset siitä että tiloja kuvataan ei-kulttuuriksi ovat kuvaavia; Nykyaikana ei pidettäisi paradoksaalisena puhua intiaanikulttuurista. Luonnontilateorian mukaan näin kuitenkin pitäisi olla. Voidaan toki ajatella että jokin tila voisi olla nihilismiä ja luonnontilaa jossa taistellaan toista vastaan ja muuta vastaavaa. Mutta selvää on kuitenkin että kun sormi osoitti näissä tilanteissa näihin tiettyihin kohteisiin niin nämä kohteet eivät vastanneet tätä määritelmää. Pikemminkin on niin että se, että yhteiskuntasopimusta ja pakanoiden sivistämistä korostavissa asenteissa oli mukana sitä että he olivat sokeita. Se, että he eivät nähneet jossain omistusoikeutta ei tarkoittanut omistusoikeuden puutetta vaan sokeutta. (Tämä on toki eritettävä siitä että olivatko kulttuurit julmia ja pahoja ja muita vastaavia kulttuureita. Intiaanikulttuureissa oli taatusti halveksuttavia ja rumia piirteitä joiden kritisoiminen on vapaan ja hyvän miehen velvollisuus. Mutta tämä ei ole samaa kuin näiden kulttuurien kutsuminen ei-kulttuuriksi ja nihilismiksi.)

Tämä peli meni siten että Locke ja muut saivat määritellä molempien osapuolten puolesta yhteiskunnan ja sopimuksen. Ja näiden rajojen ulkopuolella ei ollut yhteiskuntaa eikä sopimista. Joka oli sitten se luonnontila.

Eikä tämä asenne ole muuttunut. Sitä löytää tänäkin päivänä. Itse asiassa sitä löytyy Suomesta. Kun mietitään vaikka Pride -viikkoja on moniin liikkeisiin ilmestynyt sateenkaaritarroja. Nämä pahastuttavat useita kristittyjä. Samoja kristittyjä jotka eivät pahastu jos jokin liike laittaa kristillisen tarran.

Esimerkiksi Kristillisdemokraattien Sari Taunuksen mielestä Pride -kulkue edustaa suurta suvaitsemattomuutta, sanan ja mielipiteen ilmaisun rajoittamista, eri lailla ajattelevien mollaamista ja syrjimistä. ; Taunus on hyvä esimerkki siitä miten kristittyjä ei estetä vallankäytöstä ja politiikasta. Häntä ei ole tapettu. Häntä kuunnellaan ja hän pääsee tämän mielipiteen kanssa lehtiin. Häntä ei ole poltettu hengiltä. Hänelle ei ole tapahtunut mitään mitä Susanna Koivulan kirjeet tulevaisuudesta kertovat homoagendan sisällöksi.

Mutta Taunus ei ajattelekaan tilannetta siten että hänen vastassaan olisi toinen mielipide tai maailmankuva. Sen sijaan hän näkee että hän puolustaa kulttuuria ja vastapuoli edustaa vain tämän normin purkamista. Hänestä sananvapaus koskee täkmänlaisten normien puolustamista ja sen vastakohtana on kulttuurin puute.

Takana on voimakas ajatus siitä että yhteiskuntamme olisi oltava kristillinen siten että ihmiset tottelisivat kristittyjä ja kristittyjen ideologiaa riippumatta siitä mitä uskontokuntaa he edustaisivat ja kuinka vähän tai paljon kristittyjä tosiasiassa on. Pakanoita pitää pelastaa. Ateismi ja naturalismi ovat arvotyhjiötä ja nihilismiä. Näitä ajattelutapoja pidetään latteina ja sisällyksettöminä. Ei edes kunnon maailmankuvina koska kunnon maailmankuvien on vastattava esimerkiksi merkitykseen siinä määritelmässä kuin kristityt sen näkevät ja niillä ehdoilla kuin kristityt ne määräävät. Kristityt määräävät nämä asiat vastapuolenkin puolesta. Ja poikkeava ei olekaan tätä kautta mikään mielipide jonka ilmaisu vaikka ovitarralla ja kulkueilla olisi asiallista jonkin mielipiteen ilmaisua. Se on heille vain yritys rikkoa ja repiä ja sensuroida ja pilata kristillinen kulttuuri. Koska kristillisyydestä poikkeava ei ole heille relevantti maailmankuva ja kaikki sen ulkopuolella edustaa vain ”luonnontilaa” jossa heille on pelkkä anarkia, väkivalta ja kaaos. Toki on selvää että tämäkin johtuu siitä että nämä kristityt ovat sokeita eikä siksi että siellä ei olisi jotain muuta. Kuten toisenlaisia poliittisia mielipiteitä.

Jotka ovat määritelmällisesti jotain jotka vaikuttavat yhteiskuntaelämään ja näkyvät julkisessa tilassa. Ja tätä kautta ne vaikuttavat kristittyihinkin. Aivan kuten minun koulussa pakotetut ruokarukoukset joka päivä vaikuttivat minuun. Toki ymmärrän että tämä herättää antipatioita. Mutta ei tämä antipatia tarkoita että kristityt olisivat jokin epäkulttuuri ja nihilismiä ja jotain jonka näkyminen ei olisi mielipiteenilmaisu. Taunukselle homojen asian puolesta ilmeisesti saisi olla kunhan se ei näkyisi julkisessa tilassa ja kristityt saisivat kieltää homoilta avioliiton ja homoliittoja kannattavat eivät saisi ilmaista vaikka tarroilla tai kulkueilla olevansa jotain mieltä asioista. Yhteiskunta saa siis vaikka kieltää erimielisten avioliiton. Mutta yhteiskunta ei sitten jotenkin mitenkään missään koskaan ikinä saisi mitenkään ajaa mitään "homoagendaa" yhtään missään kontekstissa. Ei varsinkaan koulussa jonne tiettävästi pitää saada pakkoyhteislauluna "Enkeli Taivaata" ilman että tämä olisi mikään ongelma. Vaikka sekin on julkinen ja ehdottoman poliittinen ilmaisu ja toimintatapa; Suomessa on käytävä koulua, harvalla on varaa yksityisopetukseen ja yhteislaulu tehdään julkisessa tilassa ja laulutilanne ei tapahdu missään privaatissa makuuhuoneessa kodeissa vaan yhteisissä tiloissa. Samoin ongelmana ei tiettävästi ole se, että joku Riku "Riksa" Rinne seuraajineen kiertelee kouluissa kertomassa kristillisestä näkökulmasta ties mistä.

Hobbesin tärkein omaa oppiaan koskeva oivallus liittyikin siihen että hänellä yhteiskuntasopimus ei itse asiassa takaa ihmisille oikeuksia. Sen sijaan hänen Leviathaninsa tärkein teesi on siinä että se väistämättä ottaa niitä pois. Jos luonnontilassa ajatellaan ihmisillä olevia haluja, omistusoikeus ei merkitse mitään koska toisen omaisuus olisi itselle haluttava ja kätevä resurssi. Omistusoikeus on itse asiassa vain sitä että otetaan pois vapaus ottaa omaisuutta käyttöön vain sillä että sen ottaa käyttöön. Tässä mielessä vahvimman lain toteutuminen on yhteiskuntasopimuksen antiteesi. Kristillinen kulttuuri joka taistelee nihilismiä vastaan ei tätä kautta oikein mitenkään voi edustaa vapauksia, kuten uskonnonvapautta tai mielipiteenvapautta.

On selvää että minä en suostu allekirjoittamaan tuollaista sopimusta. Ja yhteiskuntasopimuksen ajatus perustuu siihen että ihmiset joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti suostuvat siihen, ikään kuin yleiseksi hyödyksi luonnontilasta poikkeamiseen. Itse näen että Suomessa tämä on Suomen laki. EI tarvita erikseen jotain kristillisiä lakeja jotka päättäisivät mitä lakiasioita saa ja ei saa muuttaa poliittisessa demokraattisessa myllytyksessä. En ymmärrä miksi minä haluaisin rajoittaa vapauksiani vain siksi että kristityt haluavat käyttää valtaa ja yrittävät oikeuttaa tätä halveksimalla esimerkiksi minun maailmankuvaani ”nihilismiksi” tai ”arvotyhjiöksi” tai ”latteaksi” ja vastaaviksi. Joksikin joka on lähinnä "luonnontilaa" josta minut halutaan "niin laupiaasti" pelastaa...

---

Lähteet;
John Locke, ”Two Treatises of Government” (1689) [suom. ”Kaksi tutkielmaa hallinnosta”]
Thomas Hobbes, ”Leviathan” (1651) [suom. ”Leviathan”]

Kristittyjen vastuuttomuudesta

Näin Pride -viikolla voi olla hyvä muistuttaa siitä että nykyään homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Tämä ratkaisu oli jotain jolle kauhisteltiin vakavasti ennen lainsäädännön tulemista. Kristityt liittivät siihen paljon kaikenlaista.

Tapio Puolimatka esimerkiksi kirjoitteli Helsingin Sanomiin yhteiskunnan romahtamisesta rooman valtakuntaan viittaillen. Susanna Koivula taas veteli Aidon Avioliiton alkutilaisuudessa profetaalisia kirjeitä tulevaisuudesta jossa kristittyjä vainottiin väkivaltaisesti ja raa-asti. Pekka Rahkila taas esitteli Turun Sanomissa näkemyksiään jonka mukaan lain muuttuessa "perinteisen avioliiton kannattajista tulisi suvaitsemattomia lain rikkojia".

Nämä kaikki ovat jotain jotka ovat kovia syytöksiä. Niissä kuvataan ei-kristillisiä piirejä tietynlaisiksi. Lisäksi nämä eivät ole mielipidekysymyksiä. Ne ovat yhteiskuntapoliittisia ennustuksia todellisuudesta. Voidaan jopa sanoa että nämä teoriat tulevaisuudesta ovat heidän maailmankuvansa tekemiä ennusteita. Toisin sanoen ne ovat syytöksiä joiden toteutumatta jääminen on haaste näiden ihmisten maailmankuvan järkevyydelle.

On toki niin että mielipiteenvapaus voi taata että ihmisellä saa olla sellainen mielipide että WTC -iskut tapahtuivat toukokuussa 1982. Mutta nämä ihmiset ovat väärässä. Samoin ihmisellä voi olla mielipide että heti homoavioliiton voimaanastuessa ateistit haluavat hirttää kristittyjä pappien suoliin, mutta jos tätä ei tapahdu nämä mielipiteet ovat herjaavia epätotuuksia.

Nyt asiasta on kulunut jo useita kuukausia. En ole huomannut että Susanna Koivulaa olisi kidutusmurhattu. Toki jotkut Toni Torpan tyyliset Saulus -lähetys ihmiset ennustelevat että yhteiskuntaa 20 vuoden päästä ei enää ole olemassakaan. Tuhon aikäjännettä on tässä mielessä korostettu pidemmälle. Tämä onkin jotain joka pitää painaa muistiin näiden ihmisten kanssa. Katsoa sitten mitä epäonnistumisiaan pyytävät anteeksi. Ja katsoa että miten hyvä ja totuudenmukainen heidän maailmankuvansa on - ihan sitä kautta että näkemysten faktuaalisuutta tavataan testata sen mukaan miten ennusteet pätevät. (ID -teorian paradigmannousua ja kristittyjen massavainoja odotellessa.)

Toki nämä maailmantuhon ennusteet eivät ole uusia. Itse asiassa tuoretta maailmantuhoa "sukupolven päässä" on esitetty kauan. 1960 -luvulla tämä liittyi kaikkeen mikä liittyi seksuaaliseen vallankumoukseen. Ja sitä liitettiin myös sellaiseen seksuaaliseen käyttäytymiseen jota nykyään pidetään jopa fundamentalistikristittyjen kohdalla varsin tavallisena. Tätä ovat seuranneet ties mitkä saatanapaniikit ja vastaavat. Suomessa kristittyjen yhteiskuntarappiopelotteluja ja kauhukohkaamisia on tehty niin sukunimilaista kuin lasten piiskaamissäädänteistä. Jostain syystä näihin paniikkiehin osallistuneet eivät ole tunnustaneet epäonnistuneensa tulevaisuuden ennustamisessa että ihmisinä. Vielä harvempi on tajunnut että jos maailmankuva vahvasti ennustaa jotain jota ei tapahdu ja tekee tätä vahvasti niin se kertoo että heidän maailmankuvansa on virhe.

Ja kun se liittyy siihen että ihmisryhmät leimataan jo ennakkoon väkivaltaisiksi vainoajiksi ja julmiksi, se on paitsi tosiasioidenvastainen niin myös epäinhimillinen ja asiaton ja moraaliton tapa elää ja olla. Puhtaan herjaamisesta tai väärän todistuksen antamisesta lähimmäisistä. Kristittyjen luulisi välittävän tämänlaisista asioista ja pyytelevän anteeksi. Älyllisesti rationaaliset ihmiset tietenkin myös luopuisivat moraalittomista elämäntavoistaan, mutta tätä en toki näiltä kauhukohkaavilta kristityiltä odota.

Itse muistan kauhisteluja joita 1990 -luvulla liitettiin roolipeleihin. Se maksoi minulle ystäväni hengen ja miltei omanikin. Itsemurhaan savustaminen oli täysin pätevä keino tehdä kristillistä nuorisotyötä tuolloin. En ole kuullut ainuttakaan anteeksipyyntöä. 20 vuoden ennusteet epäonnistuvat sarjatulella. Mutta anteeksipyyntöjä ei kuulu. Koska kohkaaminen ja huoli on aina siirretty seuraaviin aiheisiin. Uskonkin että 20 -vuoden kuluttua Susanna Koivulaa ei ole lynkattu vaan sen sijaan hän kauhistelee jotain sen ajan konservatiivien kauhistelemaa uutta asiaa.

Se minkä nämä ihmiset unohtavat on vastuullisuus. Vastuu sanoista ja teoista. Anteeksipyyntö olisi asiallisen ihmisen minimivaatimus. Itse taas näen että jos maailmankuva ei tee sinusta moraalisesti vahvempaa ihmistä ja tämä maailmankuva esittää olevansa missään liitoksessa moraalisuuteen, niin sitten tämä ideologia on omien ehtojensakin mukaan huono. Eli älyllisesti rehellinen ihmienn ei sellaista kunnioita, saati sellaiseen liity.

Puolimatkan huomiohuoraamo; Taustalla perverssi halu saada maksua ideologisesta masturbaatiosta

Tapio Puolimatka on kirjoittanut Seurakuntalaiseen. "Pervokulttuuri tulee seurakuntaan" Otsikko on hauska koska siinä puhutaan pervoista ja tulemisesta. Ajatus pervokulttuurista tulemisen tilassa on aina viehättänyt mieltäni.

Puolimatka on myös kirjoittanut uuden kirjan. "Seksuaalivallankumous – perheen ja kulttuurin romahdus". Juha Leinivaara ehtikin jo kommentoida asiaa lyhyesti "Paholaisen Asianajaja" -blogissaan. Itse olisin mielelläni kommunikoinut Puolimatkan kanssa filosofisestikin mutta Puolimatkan nykylinja on suojata itseään keskustelulta. Hän ei esimerkiksi toimi vanhaan tapaansa twitterissä. Onkin huomattavaa, että uuden kirjan kohdalla tilanne on kuin Leinivaara huomautti ; "Kauttaaltaan Puolimatkan kirjoitus vaikuttaa hieman ontolta. Se on tarkoitettu tietynlaisille vanhoillisille kristityille."

Onkin viehättävää huomata miten dialogista pluralismia ID -teorian puolustajien retoriikasta napannut Puolimatka "keskustelee avoimesti" nykyään ; Hän on moittinut siitä että tieteen teko voi tapahtua vain avoimessa keskustelussa jossa asioita ruoditaan. ID -teorian häviäminen debatin alla oli hänestä vaientamista ja sortoa ja muuta vastaavaa kauheaa. ; Ymmärrän toki että Puolimatka on varmasti oppinut kokemuksistaan. Julkinen keskustelu kun tarkoittaa sitä että joku tulee ystävällisesti tunkemaan "ruuvipuristinta rakkaan vihollisen päähän". Ja se mitä olemme Pianka -casesta ja Puolimatkan kokemasta julkisuusryöpytyksestä oppineet on se, että Puolimatka on mielellään "hakkaamassa" mutta hän ei itse "kestä ottaa yhtään iskua".

Olen toki esimerkiksi itse kokenut sen mitä käy kun Aidon Avioliiton nokkamiehet usuttavat "taisteluhiirensä" peräänsä. (Kiitos vaan kovasti tästäkin ihanasta kokemuksesta, Te aina yhtä Rakastettava Susanna Koivula!) Tämänlainen sähköpostitulvinta ja muu häirintä tosiaan on ymmärrettävä syy katkaista keskusteluyhteydet. Tosin minä en ole koskaan selittänyt miten tieteenteon ytimessä olisi sellainen dialoginen pluralismi jossa mikä tahansa roskanjauhanta olisi "tarpeen keskustella".
1: Olen pikemminkin sitä mieltä että tutkimusohjelmien hedelmällisyys eikä mediaan ja ruohonjuuritasolle julkaistujen tiiliskivikirjojen paksuus ja sivistyssanakirjan laajuus ratkaisee. Näin ollen esimerkiksi ID -teorian kohtalon kertoo esimerkiksi se että omat sisäiset ID -järjestelmät tuppaavat romahtamaan kuten ISCID jonka toiminta lakkasi 2014 kun ID:läiset sensuroivat toisiaan sisäisesti niin kovin että eivät saaneet yhtään julkaisua omiin juttuihinsa. Eikä tilanne ole parantunut. "Avoimen keskustelevan dialogisen pluralismin hengessä" tehtävät sisäpiirileiritykset joilla yritetään saada "avaudu vakaumuksestasi vasta kun olet opiskellut itsellesi professorintutkinto" -tyylinen dialogisen pluarlismin antiteesi jota harjoittavat vain luihut limaiset tyypit joilla ei ole kunniaa edes sen verran kuin moninkertaisesta petoksesta tuomitulla varastettujen autojen käytettyinä autoina myyvillä autokaupan halleihin ei-palkattuina soluttautuneilla autokaupustelijoilla.

Toisaalta Puolimatkan tämä kirja näyttää alleviivaavan yhden asian.

Puolimatka ei ole koskaan ollut mielipiteiden ohjaaja. Hän on aina "toisena tai kolmantena" sanomassa ties mitä asioita. Hän ei ole koskaan kehitellyt tai ohjaillut fundamentalistien yhteisöä. Sen sijaan hän on mestarillinen tiivistämään suosittuja fundamentalistien lähteitä ja listaamaan heidän mielipiteitään ja referoimaan heihin. Ja koristamaan näitä puheuta sellaisilla ei-fundamentalistisilla tyypeillä joihin em. fundamentalistit ovat viitanneet oikeuttaessaan asioitaan. Puolimatka on tässä mielessä vallitsevien fundamentalististen tuulosten tuntija ja referoija.

Tässä teoksessakin korostuu se että Puolimatka ei toimi kuten aidosti asiaansa innostuneet tyypit. Sellaiset kuin vaikkapa huolestuttavia piirteitä omaavat tyypit kuin TJT tai minä. Kun ihmisellä on kunnon innostus hän tuppaa palaamaan lempiaiheisiinsa vuodesta toiseen välittämättä siitä onko asia "kuolleen hevosen ruo(s)kintaa" vai ei. Puolimatka onkin vaihtanut selvästi aiheita pois ID -teorian tukemisesta ja Plantingan argumenttien referoimisesta. Puolimatka vaihtaa aihetta tuulosten mukana. Hän on tässä mielessä erinomainen seuraaja. Hän saa auktoriteettinsa ja arvostuksensa tätä kautta. Hän sanoo jokaisena hetkenä ääneen sellaisia asioita joita jokainen fundamentalisti haluaisi sanoa. Hän sanoo sen vain professorin auktoriteetilla ja hienommilla sivistyssanoilla.

Seurakuntalaisen tekstissä onkin sellainen "kaupallisuuden henki" joka on ollut aikaisemmin huomattavasti häivytetympää. Kirjanmyynti tuo lisätuloja ja arvostusta Puolimatkalle siinä alakulttuurissa jonka reagoinnit ja arvostus hänelle merkitsevät. Tämä ei sinänsä ole mitään kummallista. Ei minunkaan maailmassani jollain uskovaisen "mielipiteellä" ole mitään painoarvoa oman mielipiteeni muuttamisessa. (Jos he eivät arvosta niin sen parempi kikkelilleni. En vaan jaksaisi ostaa niin paljon nessuja kuin jokin Susanna Koivulan taisteluhiirten rynnistys vaatii.)

Puolimatka onkin kirjallaan tarttunut muuttuneeseen ilmapiiriin.

Ilmapiiriin jonka ytimessä on se, että homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Ja että tosiasiassa fundamentalistit dissaavat syvästi, häijysti, ilkeästi "suvakkeja" ja "liberaaleja". Tässä mielessä onkin huomattava että esimerkiksi tuore Suomessa tapahtunutta hengellistä väkivaltaa kuvaava Pellin&Miettisen "Harhaanjohtajat" -kirja. Teoksessa kommentoidaan aika paljon helluntailaisten ja muiden karismaattisten suuntausten sisällä olevia tapahtumia ja muutoksia. Tässä yhteydessä esiin nousee ns. julkisynnit. Homoseksuaalisuus on yksi "julkisynti". Muut vastaavat ovat avoliittoja ja vastaavia.

Itse näen että tämä teos on siitä merkittävä että Puolimatka on selvästi vaihtanut fokustaan. Aiemmissa teoksissaan hän on moittinut nimenomaan homoseksuaaleja. Nyt kohteena on laajempi "seksuaalivallankumous". Kaikki tähän liittyvä on pervoa. Näin ollen heteroseksuaalisuuden sijaan kohteena on huomattavasti laajempi. Käytännässä Puolimatka onkin tässä lähtenyt tielle jossa kaikki kristillisten "perhearvojen" kanssa oleva on samaa kuin pervous. Aiheeksi on siis noussut laajemmin "julkisyntiset".

Puolimatka aloitti "pervonormatiivisuus" -sanan käytön jo vuoden 2016 lopulla. Silloin konteksti oli toki vahvemmin homoseksuaalien vastustus. Puolimatkalle kun oli ideologisesti rakasta ja tärkeää sanoa professorina minkälaisia lakeja Suomessa saa olla. Tämä kirja on kuitenkin uusi ja se on ensiaskel kohti Puolimatkan viholliskuvan oleellista laajentamista.

Pervouden tuleminen iskee silmään.

Se, mikä itselleni eniten ottaa silmään Puolimatkan uudessa kirjoituksessa on se, miten hän yrittää korostaa sitä että "pervo" -sanan käyttäminen on asiallista. ; Hänen perusteluissaan on selvästi toistuva teema siitä miten "Pervo" ei voi olla loukkaus koska asialle on konnotaatioiltaan asiallinen konteksti. Puolimatka esiintyy toimivansa tässä kontekstissa.

"Heteronormatiivisuudelle vastakkaista näkemystä kutsun pervonormatiivisuudeksi. Sen mukaan ydinperheen erityisasemaa ylläpitävien sääntöjen ja seksuaalinormien hajottaminen edistää yksilön vapautumista. Tällaista lähestymistapaa edustaa niin sanottu queer-teoria (pervoteoria). Jacek Kornak kertoo väitöskirjassaan aktivistien ottaneen omakseen loukkaavan ja halveksuntaa osoittavan käsitteen ”pervo” (queer) ja antaneen sille uuden myönteisen merkityksen. Suomen Queer-tutkimuksen Seura järjestää vuosittain pervotutkimuksen päiviä ja jakaa joka toinen vuosi tunnustuspalkinnon nimeltä ”Pervotutkimusteko”."

Tässä mielessä nostan esiin sen miten tämä on antiteesissä sen kanssa miten Puolimatka on vuosien varrella vinissyt ja itkenyt "fundamentalisti" -sanan käytöstä. Hän on korostanut että termi on konnotaatioiltaan negatiivinen ja laimentunut pilkkasanaksi. Tämä on siitä kiinnostava termi että "fundamentalismi" -sanaa käytetään myös akateemisesti ja järkevästi. Siihen liittyy teologisia tutkimuslinjoja, sosiologiaa, ideologisia tutkimuksia. Jopa oma lempilapseni, kognitiivinen uskontotiede, ottaa kantaa siihen minkälaisia psykologisia erityispiirteitä fundamentalismilla on.

Kuitenkin Puolimatkan moitteen voi ymmärtää. Se että sanalla on asiallinen konteksti ei tarkoita että se ei normaalikäytössä olisi enimmäkseen pilkallinen. Ja kohdeyleisön tapa käyttää sanaa painaa enemmän kuin mikään muu.

Tosiasiassa tätä termiä kannattaa käyttää tavalliselle kansalle suunnatussa teoksessa koska tätä kautta saadaan levitettyä sanan arkimerkityksessä olevia konnotaatioita. Puolimatka käyttää "Pervo" -sanaa voidakseen levittää tietynlaista asennetta. Ja kaikki selittelyt sille miten pervo -sanaa on toisissa konteksteissa "pervoiksi syytettyjen sisällä" käytetty ironisessa ja asiallisessa yhteydessä on merkityksetöntä koska Puolimatka ei käytä tätä termiä tässä kontekstissa. "Pervot" itse eivät hänen luokitelmaansa esimerkiksi hyväksy tai pidä tässä kontekstissa asiallisena. Mutta tämä ei tietenkään ole kenellekään yllätys.

Puolimatka kun on tyyppi joka ottaa osaa tappouhkailuja sisältäviin kampanjoihin eikä suostu tarkistamaan väitteitään sen jälkeen kun hänelle face to face asiasta huomautetaan. Hän "korjaa erehdyksensä" ties mistä ilmalevitteisistä eboloistaan jos ja vain jos asianomainen lähestyy häntä lakimies ja lakitupajuttu edellä kotiin puhelimella sen jälkeen kuin face to face asiasta huomauttanut "vuotaa" tiedot asianomaisille ulkomaille.

Koska mielestäni on reilua keskustella ihmiselle samalla tavalla kuin hän itse huutaa, olen esimerkiksi muotoillut otsikon Puolimatkan asenteita sopivasti peilaavaksi. Jotain eroakin kenties on. Roastaan paremmin kuin Puolimatka. ; Tämä varmaan johtuukin siitä että Puolimatka on pervo. Ja aivan käsittämättömän normatiivinen. Jo se miten hän mielellään laajentaa viholliskuvaansa koskemaan yhä laajempaa ja laajempaa ja yhteisössä tavallisempaa elämäntapistoa kohtaan kertoo siitä halusta missä hän haluaisi yhteiskuntaa jossa mahdollisimman moni olisi juuri hänen elämäntapojaan ja toiveitaan seuraava fundamentalisti. Tämä on normatiivisuutta by definition. Sen ääripäässä on kristillinen teokratia. Ja kristillisen teokraattisuuden kohdalla ollaan hämmentävän kiinnostuneita muiden ihmisten sukuelimistä ja niiden käyttämisestä ja esimerkiksi kaikki homoseksin harrastaminen ja avoin avoliitossa eläminen on "julkihomoutta" ja "julkisyntiä". Jos kaikki mitä tekee neljän seinän sisällä vuoteessa on odotusarvoisesti "julkista", niin onhan tässä taustalla selvästi maailmankuva joka on hemmetin perverssi. Eikä sellaisella tavallisella ja kivalla tavalla. Vaan sellaisella Axl Smith -tasolla.

Jeesuslakanat

Finlayson, sama taho joka provosoi maailmaa tuottamalla Tom of Finland -lakanat, on tuomassa markkinoille Jeesuslakanat joiden luvataan kestävän viisikymmentä vuotta. Tällä kertaa luvassa tuskin on tappouhkauksia sillä jostain syystä militantit ateistit eivät ole lähettelemässä sellaisia toisin kuin lempeät ja aivan turhaan moititut hyveelliset kristityt.

Lakanan materiaali ja ilmeisesti sidoskin on hakenut innoitusta Torinon käärinliinoista. Moni pitää käärinliinaa ihmeenä jossa on kuva Jeesuksesta. Toiset näkevät sen ovelana väärennöksenä. Mielestäni olisi hyvä jos Finlayson toistaisi pussilakanaansa myös Torinon käärinliinassa olevan kuvan. Jos ei muuten niin siksi, että yrityksellä on jo ennästään kokemusta siitä että lakanaan painetaan kuvia miehen takamuksesta ;

Torinon käärinliinasta katsellaan toki useimmiten vain kasvoja. Mutta kuten kunnollisessa Finlayson -lakanaklassikossa, on Torinon käärinliinassa kuvattu vähäpukeinen mies jonka kädet eivät peitä näkymää ihmeenomaiseen ja kauniiseen miehen takamukseen.

Miltä kuulostaa?

Saara Kinnunen kirjoitti "kotimaassa" siitä miten Suomessa ei voi ilmoittautua kristityksi ilman että siitä seuraisi syrjintää. Hän kertoi miten hän oli lapsena - kirjoittaja on kuvansa perusteella varsin iäkäs - saanut vihapuhelappuja.

Toisaalta hän itsekin suhtautuu kokemaansa vainoon erikoisella tavalla "Vaikka jälkeenpäin ajattelen, että saimme osaksemme kohtuutonta vihapuhetta, mitä en kenellekään lapselle tai aikuiselle toivoisi, tuolloin emme siitä kärsineet. Luimme Apostolien tekoja ja lohdutimme toisiamme, että pilkkaa ja vainoa olivat Jeesuksen seuraajat ennenkin saaneet kokea ja iloitsimme alkuseurakunnan kristittyjen tavoin, että meidät oli katsottu arvollisiksi kantamaan pilkkaa Kristuksen nimen tähden." ... "1990-luvun alussa Venäjällä alkaneista uskovien vainoista kertova kirja Uskollinen kuolemaan asti. Meidän kokemamme vihapuhe oli laineiden liplatusta verrattuna myöhemmin rautaesiripun takana tapahtuneisiin uskovien kidutuksiin."

Tästä saadaankin esille ns. suhteellisuudentaju. Kinnusen teksti elää nimittäin siinä että hyvin monet asiat liitetään nimenomaan osaksi jotain laajempaa kristittyjen vainoamista. Mutta tässä hyvin ei-vertailtavia asioita liitetään yhteen. Menneisyys jossa ei ole edes kärsitty muutetaan joksikin vainonäytelmäksi. ; Tässä mielessä strategiana onkin se että ei puhuta vainoamisesta vaan vainon kokemisesta. Ja tässä kyseessä ei ole se mitä sinulle tehdään vaan siitä miten herkkänahkainen olet. Riittävällä herkkänahkaisuudella väärällä äänensävyllä sanottu "Hyvää huomenta" ilmentää vainoasennetta.

Lisäksi suhteellisuutta ei ymmärretä muutenkaan.

Nähdään että kristittyjen kokemuksissa olisi jotain erityistä. Ja tässä kohden paljastuu selvä vihjeettömyys. Kristityillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä kohtaa jos on ateisti tai homo. Siksi he heittävät Kinnusen tyyliin lausuntoja kuten "Mitä tuumaat; täyttyvätkö vihapuheen kriteerit, kun uskovaisia kutsutaan räjähtäneiksi aivottomiksi tyypeiksi, sairaiksi, pöpeiksi tai hulluiksi. Tai kun lestadiolaisten elämäntapaa pilkataan tai jonkun karismaattisen seurakunnan kokoontumisia luonnehditaan eläimelliseksi menoksi. Miltä kuulostaisi, jos samoja leimoja käytettäisiin vegaaneista tai rockfestareiden yleisöstä tai mistä tahansa keskiverto elämäntavasta poikkeavasta?"

Kinnunen näyttää selittävän kuten moni muukin uskova. Sanomana vaikuttaa olevan se, että jos sanoo kaveriporukassa uskovansa Jumalaan, niin heti alkaa sormella osoittelu ja loanheitto. Se että meillä on tapakulttuurissa suvivirsi, ei tee uskovaisen elämästä helpompaa. Se, että haluaisi olla julkikristitty, tuntuu olevan raskaampaa kun tulla homoutensa takia kaapista ulos. Näin tietenkin sen vuoksi että kristitty ei elä homon tai ateistin elämää eikä itse koe kiusaamista homoutensa vuoksi. Eikä siksi ymmärrä että asiantila muuttuu. Miltä jokin vaikuttaa ulkopuolelle ja mitä joutuu kohtaamaan jos on sisäpuolella ovat eri asia.

Se mitä kristittynä oleminen vaikuttaa ei-kristityltä on sekin erilaista kuin se mitä elämä kristittynä on. Joku voisi esimerkiksi sanoa että kristinuskon kohdalla vaikuttaa että kristityt ovat ylivallassa. Suomessa on lestadiolainen pääministeri. Kouluissa on syys-, joulu-, pääsiäis- ja kevätjumalanpalveluksia, virsivisaa, raamattuvisaa, seurakunnan aamunavausta ja oppitunteja. Kirkkoon kuuluu 75 % väestöstä. Ainakin kaksi kristillistä radio ja TV kanavaa, joiden lisäksi YLEn on lain nojalla lähetettävä kristillisiä hartausohjelmia. Tästä vaikutelmasta ei synny mitään jonka mukaan suomalaisia kristittyjä sorretaan. Kuitenkin pilkkalappuja ilmestyy kristittyjen pulpetteihin. Eikä tässä katsota mitä keskiverto ateisti tekee ja sanoo. Kysymys on altistumisesta ja riskistä. Vaikutelma syntyy usein massoista ja siitä mikä näkyy. Käytännössä ongelmiin joutumiseen riittää se että ärsyttää vähemmistön tyyppejä jotka aktivoituvat.

Globaalissa mielessä on katsottava että kuinka monessa paikassa kristinuskosta tulee kuolemantuomio; Ateismista 13:ssa maassa. Homoseksuaalisuudesta 10 maassa. Kristittyjen vainotilastoissa tuppaa yleensä paljastumaan myös se, että vainotuiksi riittää kritityn status ja vainotuksi tuleminen. Ja se, että monissa paikoissa kristittyjä vainoavatkin toiset kristityt. Näitä ei siivota koska siivoamisen jälkeen tilastot antaisivat erilaisia tuloksia.

Voinkin näin vertailun vuoksi sanoa että

Itse olen huomannut että jos olet uskonnoton on aivan terve ja normaali ja rationaalisena pidetty tapa esimerkiksi (1) selittää että ateismi on moraalin rappiota. Ateismi on tässä tapauksessa esimerkiksi (1) jotain joka antaa luvan olla julma (2) jotain jonka eettisyys ei voi olla mitenkään perusteltu (3) joka johtaa siihen että yhteiskunnan hyvä ja eettinen käytös romahtavat. (4) Selittää että yhteiskunta rakentuu teismille niin että ateistit ovat vain murentamassa moraalista yhteiskuntajärjestystä.

Samoin homojen kohdalla on tavallista rinnastaa heitä eläimiinsekaantumiseen (Oinosen hauveliargumentti) ja pedofiliaan. Asiaa rinnastetaan aivan tavanomaisesti "lajineutraaliin ja lukumääräneutraaliin avioliittoon" eli moniavioisuuteen ja eläimiin sekaantumiseen. Jos nuo Kinnusen maininnat ovat vihapuhetta niin saan kristityiltä käytännössä pelkkää vihapuhetta.

Muistan ajan kun "Rock and Roll'in maailma" -kasetti opetti miten rockin harrastaminen tarkoittaa saatanallisuutta ja pahuutta. Samoin roolipelaaminen. Itse asiassa lähes kaikkeen liittyy uskonnollista hysteriointia. Tätä joutui kohtaamaan elämässä ja arjessa aika usein.

Omakohtaisesti sanoisin jopa seuraavalla tavalla:

Omaelämänkerrallis-anekdootillisesti voisin tehdä kuten Kinnunenkin. Tässä tapauksessa voi tehdä kuvauksen ja sitten kysyä vastakysymys. Näin saadaan kuvaa siitä miten vertailtavissa kristittyjen ja uskonnottomien kokemukset maailmasta ovat.
1: Oma kirkostaeroaminen ja julkitulo oli aika kiinnostavaa: - Äidin ensireaktio oli itkupotkuraivari. Oli kauhein asia jota oli kuullut. Kokivatko vanhempasi epäonnistuneet kasvattajina ja ihmisinä kristillisen vakaumuksesi vuoksi? Jos eivät, et ole kokenut syvää lähipiirin hylkäämistä. Itse asiassa olet vain iloinnot jopa usean kymmenen ihmisen kaveripiiristäsi. Moni uskonnollisen perheen vesa joutuu käytännössä suvun ja kaikkien tuttujen hylkäämäksi. Välttämättä ei ole yhtään ihmistä jäljellä, sosiaalinen verkosto pitää vakaumuksenvaihdon jälkeen kasvattaa käytännössä nollasta. Ja tämän esilletuominen on juuri sitä että joutuu moittimaan näitä uskonvakaumuksia ja tätä kokemuksen kertomusta kutsutaan kristittyjen vainoamiseksi. Näppärä vaientamisstrategia kristityiltä.
2: Ihminen soitteli ensimmäiseen kokopäivätyöpaikkaani pomolle jotta tämä ymmärtäisi antaa minulle potkut. (Ei antanut.) Monesta työpaikasta sinut on yritetty potkia pois uskonvakaumuksen vuoksi? Jos et, saatat elää käsityksessä jossa työpaikan pitäminen on jotain joka on ikään kuin automaattisesti oikeus ja jonka perään ei tarvitse vakaumuksen vuoksi miettiä tai pelätä.
 Bonuskortti: Olen saanut kotiin kannetun (ei postitetun vaan nimenomaan kannetun) tappouhkauksen koska minulla oli väärä mielipide evoluutioteoriasta. Monta kertaa sinulle on käynyt vastaava kristillisen mielipiteenilmaisun vuoksi?  Jos ei, et tiedä pelottelusta mitään.

 Monien homojen kohdalla reaktiot ovat vähintään yhtä raskaita. Tutustu niihin ja vertaa omiin kokemuksiin? Esim. tapaluterilaisen perheen reaktio voi olla voimakaskin. Kannattaisi, suoraan sanoen, erottaa vainoaminen, kiusaaminen ja oma herkkänahkaisuus toisistaan. Ymmärrän että on vaikeaa jos olet vaikka kasvanut pumpulissa ja kulttuurissa joka hellii vakaumustasi niin paljon että erimielisyys tai mikään vastakarvaisuus koetaan kiusaamisena ja ahdistavana - ja esimerkiksi se että demokratia tuottaa omasta mielestä epämiellyttäviä lopputuloksia vaikka homoavioliittoon koetaan "uskonvapauden romahtamisena".

Sanonkin näin karkeasti että moni kristitty kertoo olevansa vainottu. Elämänkokemusten avaus kertoo kuitenkin siitä, että he ovat eläneet kadehdittavaa elämää. He luulevat käyneensä syvällä ja kokeneensa jotain kovaa. Mutta tosiasiassa he eivät edes tiedä mitä kova elämä tarkoittaa. He kuvittelevat olevansa kaiken nähneitä vaikka he eivät edes tiedä mitä kaikki on. (Tämä vihjeettömyys ja naivius aika suoraan johtaa siihen että he voivat pitää sellaisia höpöoptimistisia uskomuksia joissa Jumala ei koettele ketään kantokykynsä yli.) Sanonkin näin että minun seurassani ja läsnäollessani tilanne on se että jos uskovainen ei ole kristillisen vakaumuksensa vuoksi saaneet turpaansa - ei siis vain saanut turpaansa ja olleet krisitttyjä vaan saanut turpaansa nimenomaan kristinuskonsa vuoksi - on heidän syytä pitää turpansa kiinni. Kuunnella kun kokeneempi puhuu. Ehkä tätä kautta he voivat oppia jotain siitä mitä vainoaminen nykysuomessa voi olla. Eikä nolata itseään siitä että on pahastunut kun joku on käyttänyt pilkallista äänensävyä kun on ensin itse yli-innokkaita käännytysyrityksiä harjoittanut ja heitellyt asenteellisia onelinereitä ateisteille ateistejen omilla suljetuilla palstoilla.

Lyhyesti:

Kristityt ovat maailman herkkänahkaisin porukka joka mielellään määrittelee itsensä vainotuksi vähemmistöksi. Jopa ylettömänkin hyvin voiva länsimainen kristitty voi hakea uhristatusta itselleen jostain ei-itsensä kokemasta Stalinin vainosta tai mitä jossain ulkomailla tehdään kristityille. Lisäksi vainotuksi tulemisen kokemus haetaan hyvin herkkänahkaisella asennoitumisella.

Tässä tilanteessa ei oikeasti kenties edes pitäisi sanoa mitään. Sillä Karkeasti laskien tuohon "tänä päivänä kristittyjä syrjitään kamalasti" -vätteeseen voi heittää kahdenlaista kommenttia, eri mieltä olevaa tai samaa mieltä olevaa. Jos kommentoija on eri mieltä väitteen kanssa, niin se osoittaa, että tänä päivänä kristittyjä syrjitään kamalasti. Jos taas kommentoija on samaa mieltä, niin se vasta osoittaakin, että tänä päivänä kritittyjä syrjitään kamalasti. Ja jos osoittaa että kristittyjen kokema on samanlaista tai jopa pienempää kuin uskonnottomien saama kohtelu niin sitten syyllistytään uskovaisten demonisointiin...

Esimerkiksi itselleni on aika sama mihin kukakin uskoo. (Ihmiset ja mielipiteensä eivät ole useinkaan tärkeitä tai kiinnostavia.) Mutta kristityt on ainoita, jotka ovat yrittäneet käännyttää, ja vaikuttaa arkeeni millään tavalla. Ja näihin hyväntahtoisiin käännytyspyrkimyksiin kieltäytyminen koetaan hyvin loukkaavana sekin. Kun uskovaisetkin antaisivat "vaan olla" niin heihin suhtautuminen olisi helpompaa.

Kinnusen retoriseen kysymykseen voisikin sanoa että se kuulostaisi täsmälleen samalta kuin hyvin usean kristityn puhe seksuaalivähemmistöistä. Voisikin kysyä, miltä tuntuisi saada pilkan välttämiseksi sama ohje mitä he tarjoavat homoille ja uskonnottomille: menkää sinne kaappiin ja olkaa kohteliaasti hiljaa.

Kontribuutioni avioliittolain voimaanastumiseen ja homohäiden vastustajien kanssa keskusteluun.

Häähää hähää hähähähä hää hähää hähää hää hähää hähää häähä hää hähähää häähää hähähää häähähää hähähä hä hähäähähä hähäähähä hähä hähähä hähä hähää hähähähää hähä hää hähähää hää hää hähää hähää häähähää hähähää häähä häähäähää häähä hähäähä hähää hähää häähää hähää hää hää hähähää hähäähäähä hähähää hähäähähä hähäähähä häähäähää hähäähähä hähäähähä hähää hähää häähä hähäähäähä hähää hähähä häähähää hähää hähää. [stop]

Kuka ei kuulu joukkoon ; "Ulkopuolinen mädätys"

1.3. homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Avioliittolain muutosta vastustettiin osittain siten että hämärrettiin eroa kirkon ja valtion avioliiton välillä. Ja toisaalta sen kannattajat korostivat että kirkko hoitaa omat asiat autonomisesti.

Tässä mielessä asia on sinänsä mielenkiintoinen, että ainakin itselleni kirkkohääpuhe on hyvin irrelevanttia. Oma kantani on ollut karkeasti ottaen se mikä uskontoja muutenkin. Niin kauan kuin ihmisoikeuksia ja Suomen lakia ei rikota, niin syrjikööt sisäisesti ketä huvittaa. Niin kauan kun on mahdollisuus erota kirkosta eikä velvoiteta maksamaan tätä syrjimishupia, niin tehkööt oman sisäisen kannattajahallintansa miten mielivät.

Ja tätä kantaa on tietenkin laki ja kirkkokin. (Joskin he kieltämättä käyttävät hieman erilaisia sananvalintoja asian kuvaamiseen..) Suomen evankelisluterilainen kirkko kun on autonomisempi kuin valtionkirkko. Ts. sillä on valtionkirkkoon liittyvä rituaalivalta ja "luonteva läsnäolo" ja niihin liittyvä vallan ja oikeutuksen demonstrointi. Mutta valtio ei voi päättää kirkon käytänteistä muuta kuin hyvin poikkeavien tekojen kohdalla. Kirkon päätökset tehdäänkin kirkon sisällä. Kirkon autonomiaan kuuluu se, että kirkko säätää omaa toimintaansa koskevat lait, ja eduskunta vahvistaa ne. Kirkon vihkimiskäytäntöjä ja muuta uskonnonharjoittamista säätelevät lait eivät voi olla lähtöisin eduskunnasta, kuten tästä lakialoitteesta. Kirkon pitää itse sellaiset muuntuneet käytänteet laatia. Tässä seurakuntaan kuuumiseen liittyy usein vahva insentiivi ; Kirkkoon kuuluminen mahdollistaa sen että kirkon asioihi voi vaikuttaa sieltä kuuluisasta "sisältä päin". Kirkkoon kuulumattomilla ei tähän ole valtaa. (Paitsi sitä kautta että voivat ehdottaa ja kannattaa lakeja jotka koskevat uskonnon rahoittamista yhteisöverotuksella. Tai voivat asettaa omalle jäsenyydelleen ehtoja joihin kirkko sitten tarttuu tai ei kun suunnittelee asioita sieltä kuuluisasta "sisäänpäinlämpeävyydestä päin"..)

Autonomisuudesta kertoo se, miten voidaan lukea vaikka "kotimaasta" siitä, miten tilanteessa korostetaan omantunnonvapautta, joka tarkoittaa ennen kaikkea mahdollisuutta kieltäytyä vihkimisestä. Moni asia on muutenkin tilannekohtaisesti hoidettavissa. Osa paikoista suhtautuu vihkimisiin myönteisesti, osa ei. ; Oleellista on tiedostaa että homojen avioliiton vastaisen kannan mielestä on uskonnonvapauden vastaista ja vainottua olla sillä puolella jossa ei jouduta puhumaan oman näkemyksen mukaisesta toiminnasta tulevisa potentiaalisista sanktioista ja seuraamuksista.

Silti tilanne on selvästi ahdistava monille homoavioliiton vastustajalle.

Kun katsotaan homojen avioliittojen vastustajia, tässä nousee toistuvasti teema. Teema joka näkyi mainiosti "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebookryhmässä. Siellä kysyttiin kovasti tuohtuneesti siitä, miten halutaan että "kaikki menee oman pillin mukaan". Neuvottiin että jos kerhon säännöt eivät viehätä niin sitten pitää perustaa oma kerho ja mennä sinne. Kerho oli tietenkin evankelis-luterilainen kirkko.

Tuohtumukseen on tietenkin helppoa reagoida siten että jos ihmisillä on omantunnonvapaus niin kirkko on tosiasiassa paikka joka on mainostanut että sen sisällä voi vaikuttaa. Ei saisi erota kirkosta vaan vaikuttaa siihen sisältäpäin. Tästä on tehty toki hyvin vaikeaa. Säännöt ovat konservatiiviset. Tarvitaan roima enemmistö että asioita saadaan muutettua. Muuten mennään "kuten siihenkin asti". Kirkon toiminnan säilyminen ennallaan vaatii pienemmän kannatuksen kuin toiminnan muuttaminen. (En toista asiaa sanasta sanaan, mutta kysymys oli huomattavasti pejoratiivisempi joten tämä tosiasiassa antaa kysymyksestä vähemmän raivopäisen ja tätä kautta uskottavamman kuvan. Tämä on siis tavallaan palvelus. Mielestäni on hyvä joskus katsoa sanoman sisältöä ja ohittaa kiukkuista muotoa. Olen itsekin sellainen raivopää että olisi mukavaa jos itsellekin joskus tapahtuisi jotain vastaavaa.)

Mutta jos kirkko muuttaa käytänteitään niin kyseessä on juuri se että kerho muuttaa näitä sääntöjään. Kyllähän jokainen kerhovertaukseen lähtevä toki ymmärtää tämän. Samoin kuin tietenkin ymmärtää sen että jos on kaksi mielipidettä "homot eivät mene naimisiin" ja "homot menevät naimisiin" niin molempia ei voida saada. Ja että ennen ei tullut konservatiiveilta nurinaa kun asiat menivät "heidän pillinsä mukaan". Ei nurinaa kuulunut vaikka elettiin yhtenäiskulttuurissa jossa asiat menivät "heidän pillinsä mukaan" myös kirkkokerhon ulkopuolella.

On selvää että tässä onkin kysymys toisesta asiasta.

Muutosvastarintaisten parissa on kehittynyt voimakas kertomus siitä miten kirkon ulkopuoliset voimat ovat kovasti pelaamassa tässä kohden. Tästä maailmankuvasta saa kenties asiallisimman kuvan nappaamalla esiin Arto Jääskeläisen sanomisia. Jääskeläinen on huomattavasti asiallisempi kuin ryhmän kyselijä.

Jääskeläisen puheissa toistuu ajatus kirkon ulkopuolelta tulevista vaatimuksista. "Kirkkoon ja uskonnollisiin yhteisöihin kohdistetaan ulkoapäin vaatimuksia, jotka ovat perustavan laatuisesti yhteisöjen sääntöjen ja opin vastaisia. Yksi esimerkki, mutta ei ainut sellainen, on vihkiminen samaa sukupuolta olevalle parille." Tähän on löydettävissä tarkennuksia. "Kirkolla on oppi ja säännöt. Jäsenyys on vapaaehtoinen. Jos ei halua noudattaa sitä, on parempi poistua. Voithan perustaa oman seurakunnan, missä Raamatusta revitään pois ne sivut, jotka ei miellytä eikä sovi sinun kehittämääsi järkeisoppiin." Tämä teema toistuu Jääskeläisellä muuallakin, ja luo lisävaloa kokonaisuuteen. "Kaikkien suomalaisten kirkko- ja tunnustuskuntien virallinen kanta avioliittoasiassa on, että avioliitto tarkoittaa vain miehen ja naisen liittoa." ... "Kaikissa merkittävissä Raamattuun tai Koraaniinkin perustuvissa yhteisöissä virallinen kanta on miehen ja naisen liitto. Ei siitä ole epäilystä, etteikö virallisesta kannasta poikkeavia pappeja olisi tai etteikö hakemalla löytäisi edes jotain yhteisöä, joka on tuosta poikkeava."

Jääskeläisen kuva uskonnoista ja uskonnonvapaudesta onkin sellainen, että hänelle uskonto on pyhä kirja+sen dogmatiikka+sille alistuminen täysin. Toisin sanoen uskonnonvapaus on enemmänkin instituution vapautta. Sitä että Raamatulla ja sen oikeaoppisella tulkinnalla on instituutio joka antaa määräyksiä. Kokonaisuus joko otetaan sellaisenaan tai kerhosta pois. ; Tämä näkemys eroaa hyvin vahvasti siitä uskonnonvapausajattelusta joka on ollut länsimaille vallitseva hyvin kauan ; Uskonnonvapaus on yksilön vapautta. Instituutioilla ei ole omantunnonvapautta ja lupaa koostaa ihan itse omia mielipiteitään.

On erikoista että vihervasemmistolaisuus nähdään hänen lausunnoissaan suoraan epäkristillisyytenä. Mutta se onkin liitoksissa juuri tähän yksilöiden omantunnon täysin ohittavaan uskonnonvapauden uusiomääritelmään ; Dogmaa vastaan olevat eivät ole enää kristittyjäkään. Vääräoppisten tulisi erota kirkosta sen sijaan että äänestäisivät omia kantojaan ja tekisivät niistä kerhon uusia sääntöjä.

Onkin mielenkiintoista miettiä mitä kirkosta eroaminen ja kirkkoon kuuluminen ja sen ulkopuoliset voimvat tarkoittavat.

Konservatiivien menoa katsellessa on helppoa huomata että moni heistä eroaa kirkosta koska kirkko tekee heistä vääriä asioita. Tämä nähdään suoraan epäkristillisyytenä. Toisin sanoen kirkkoa uhkaavat piispat ja papitkin ovat kristinuskon ulkopuolisia voimia jotka mädättävät. ; Samalla uskonto on äärimmäisen politisoitunut ja ei-kirkkoonkin kuuluvat lainsäädäntökysymykset tulkitaan tässä samassa viitekehyksessä ja siksi kristitty joka äänestää homoseksuaaleista väärin eduskunnassa joskaan ei kirkon sisäisissä äänestyksissä edustaa myöskin kirkon ulkopuolisia pahoja voimia. ; (Kirkkoon kuulumaton voikin sitten ilmeisesti edustaa kirkon sisäpuolisia voimia? Ainakin kirkosta kovaäänisesti eronneet fundamentalistit ovat kovasti haluamassa määrittää mitä kirkon tulee tehdä.)

Tämä on tietenkin lähinnä deskriptiivinen kuvaus. Minun ei tarvinne erikseen tuomita tai kritisoida. Jääskeläisen kritisoiminen onkin kuin kantaisi lusikalla vettä kuivaan kaivoon. Sen sijaan katson mitä tämä tarkoittaa vallankäytön kannalta.

Kirkkoinstituutio on siitä mielenkiintoinen että sillä on tällä hetkellä (1) isohko ja varmahko rahoitus. Kirkollisvero yhdistettynä yhteisöverotukseen takaa jotain jota lahkoilla ei ole. (2) Melko hyvä maine. (3) Erinomainen näkyvyys.

Näistä onkin kysymys kun puhutaan siitä miksi erimielisiä halutaan ehdottomasti ajaa eroamiseen. Vaihtoehtoina kun on se, että (1) säännöt pysyvät ennallaan ja vääräoppiset poistuvat (2) säännöt muuttuvat ja itse joudutaan muuttamaan. Ja on mukavaa jäädä sellaiseen jossa on enemmän resursseja. Tähän liittyen huomiotaherättävää on sekin, miten uskonnonvapauden vastaisena monet uskonnolliset tahot näkivät sen kun kirkko leikkasi niiden taloudellista tukea. Nämä järjestöt suhtautuivat usein homoseksuaaleihin varsin vastahankaisesti ja jopa aggressiivisesti. Oli mielenkiintoista miten heidän mielipiteisiinsä ei puututtu. Ainut mihin puututtiin oli heidän rahoituksensa. Toisin sanoen uskonnonvapauden vasustamista näistä ihmisistä on se että muut ihmiest eivät halua maksaa sitä. (Tässä mielessä jokainen kristitty joka ei takaa sitä että voin miekkailla ilmaiseksi syrjii minua. Nyyh. Vainotun kyynel. Kauheaa kuin rutto, kuppa ja miesflunssa!)

Toki asiassa on yksi lisäkin.

Kirkon fundamentalistit ovat olleet sellaisia että maailma on pitkään mennyt heidän pillinsä mukaan. He ovatkin nyt olleet viimeiset pari vuosikymmentä katkeroituneita siitä että he ovat hävinneet monia kannanottoja. Tässä mielessä on luontevaa että he kokevat että maailma yhä enemmän mädättyy hyppimään liberaalien pillin mukaan. Tässä unohtuu että jokainen muutos on tarkoittanut että ennen tätä heillä on ollut maailma mallilla jossa on hypitty fundamentalistien pillin mukaan.

Tai luulenpa että harva on unohtanut yhtään mitään. Sillä samat tyypit ovat elossa. Itse asiassa uskonkin että liberaalien mädätyksessä on tuhon tuntua syistä joita psykologi kutsuisi projisoinniksi. Konservatiivit pelkäävät että liberaalit ovat samanlaisia vallassaolijoita kuin hekin ovat olleet. Kun antamieni Jäskeläisen linkkien takaa löytyy lausuntoja siitä että pitäisi tehdä vaikeammaksi tallata, on takana villi totuus. Sääntöjenmukaisen piinaamisen ammattilaiset tietävät kyllä mitä heitä itseään voi odottaa.

Olenkin hämmästynyt miten monet homoseksuaalien avioliiton puolustajat ihmettelevät ja kyselevät. Itselleni on ihan selvää mikä Jääskeläistä pelottaa. Itse asiassa on sanottava että olen pirunmoinen jätkä ja pelottava vastustaja kenelle tahansa missä tahansa asiassa ihan sillä että toimin ihmisiä kohden kuin fundamentalistikrisityt tekisivät. "WWFD" ("What Would Fundie Do") on usein oikotie aika tehokkaisiin ja häijyihin temppuihin. Jotka ovat vähemmän raakoja ja ilmiselviä kuin ISIS -terroristien päänkatkuu. Mutta jolla vihollis-puoli-ihmisiä on näpsäkkää ajaa itsemurhaan. Ja joista ei itse joudu vastuuseen kovin helposti. Häijyys-riskittömyys -akseli on se jolla Suomessa on näissä asioissa pelattu. Onkin hyvä ensin katsoa mitä Jääskeläinen haluaa korjata. Tätä kautta saadaan arvokkaita vihjeitä. Sitten tarjoan hieman spoilereita. Sitä kautta voi ymmärtää että Jääskeläisen huolet ovat todellisia. (Ei sillä että välittäisin. Itselleni merkittävää onkin lähinnä saada maksaa potut pottuina. Annan sen armon mitä osoittivat minulle. Eli tarjolla on aina vain kovemmalle vaihteelle siirtymistä eikä koskaan löysää tai periksiantamista.)
1: Suoraan sanoen asian ihmettely on vihjeettömyyttä. Vastaavaa kuin kysyisi vakavasti askarruttavana ja avoimena probleemana kysymystä "miksi ihmiset pelkäävät ja kokevat vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan?". Itse ihmettleen sitä miten en "kristinuskon kokemiseni" jälkeen ole yrittänut useampaa itsemurhaa. Samoin kuin sitä miten kostonhimoni on niinkin maltillista ja raivonpuuskani niin harvinaisia kuin ne ovat. Kiusaamiseen on ollut keinoja ja ne ovat tehokkaita ja pelottaa ajatuskin että ne kohdistuisivat itseen tai läheisiin. Asia nyt vain on näin. Jos ei kristittyjä miellytä niin toimikaa hittovie sitten oleellisesti toisella tavalla, sellaisella vähemmän mulkkumaisella ja yleispaskiaismaisella. Ymmärrän että konsepti on hämmentävän monelle moraalin rappeutumisesta huolestuneelle arvotyhjiötä pelkäävälle niinmaan totaalisen vieras. Tai en ymmärrä, mutta näin olen huomannut olevan.

"Näistä ongelmista johtuen parempi suoja sekä tarkennukset lainsäädäntöön ja menettelyihin tuntuvat tarpeellisilta:
1) Uskontokuntien autonominen asema tulisi vahvistaa eduskunnan kiireellisellä päätöksellä selkeämmin niin, että ongelmia ei synny. Periaatteen tulisi olla selkeä, että vihkiminen on yhteisön oikeus yhteisön omilla ehdoilla, ei velvollisuus. Lisäksi oikeustoimen, kuten kirkollinen vihkiminen, tulee olla pätevä ja rekisteröitävissä vain, kun se on tehty yhteisön sääntöjen mukaisesti. Nämä rajaukset poistaisivat painostuksen kirkkoa ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan.
2) Uskonto, vakaumus ja oikeus ilmaista mielipiteensä tulisi suojata paremmin syrjintää, tukahduttamista, mitätöintiä ja vihamielistä toimintaa vastaan. Myös oleellinen kohta: Riippumatta kohdistuuko teko vähemmistöön vai enemmistöön.
3) Vanhempien oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta opetuksesta ja poliittisesta vaikuttamisesta koulussa pitäisi kirjata selkeästi ja täydellisesti Suomen lakiin. Euroopan Ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artikla englanninkielisessä merkityksessään tulee ottaa huomioon. Lisäksi politisoitunut materiaali, kuten Setan tuottama, ei kuulu kouluun.
4) Oikeutta perustaa yksityiskouluja tulee vahvistaa. Lupamenettely olisi parhaimmillaan helppo ja nopea. Lupia perustaa yksityiskouluja näyttäisi olevan aiemmin hankaloitettu poliittisilta vaikuttavin perustein. Yksityiskoulut voisivat helpottaa myös kuntia mahdollistaen monipuolisemman opetuksen tarjoamisen täydentäen kunnan omaa opetustarjontaa."

Miltä näyttäisi jos tässä annettaisiin samalla mitalla?

Alla on teksti jossa on periaatteita ja tilanteita joita on aivan oikeasti tullut vastaan. Monet niistä ovat tuttuja kaikille jotka ovat olleet kirkossa - etenkin ns. "luottamushenkilöiden" kanssa tekemisissä. Nämä temput ovat monesti käytettyjä ja suosittuja. Ja niihin on liittynyt runsaastikin arvokeskustelua. Twisteistä huolimatta moni varmasti tunnistaakin tapahtuneet tilanteet. Sen jälkeen ei varmasti ole vaikeaa ymmärtää miksi niitä "Kiristyksiä" halutaan nyt. Ja miten ennen tämänlaiset käytänteet ovat olleet jotain joita nämä asiasta nyt valittavat eivät missään tapauksessa ole halunneet purkaa tai muuttaa aikaisemmin. Tässä yksinkertaisesti pelätään että metsä vastaa kuten siihen on huudettu. (Omalla kohdallani 1990 -luvun lopusta asti.) Ja rehellisesti sanoen ; On ihan inhimillistä että yhteistyö ei suju sellaisen ihmisen kanssa joka on ensin kauan ollut paskiaismainen, valtaakäyttävä, ilkeä ja muutenkin nuiva.

1: Ensin ole aktiivinen ja kartoittava seurakunnassasi. Kysele ja selvitä ihmisiltä heidän kantansa homoihin. Vaikeneminen on epäilyttävää. Korosta tässä positiivista uskonnonvapautta ja lupaa keskustella sananvapaudellisesti mielipiteistä. Utelua ei saa rajoittaa mitenkään. Ohita pyynnöt. Utele sähköpostilla. Jos muuten ei käy selväksi, kysele ihmisen tuttavilta. Tätä kautta kartoitat kaikki seurakuntasi työntekijöiden ja aktiivien homokannat. Vaadi henkilökohtaista kantaa kirkkoherralta, papeilta, kappalaisilta, kanttoreilta, diakoneilta, nuorisotyöntekijöiltä, suntioilta ja kirkkokuorolaisilta.
     1.1: Jos kanta on yhtään negatiivinen tai homojen avioliittoa vastustamista ymmärtävä, kerro että he eivät ole aidosti seurakuntalaisia. He ovat ulkopuolelta tulevaa mädätystä, huonoja kristittyjä ja Jeesuksen hylkääjiä. Kerro että he ovat uhka yhteiksunnalle. Kerro että he eivät kykene kasvattamaan lapsia. Kerro että he ovat rikollisia ja sairaita. Toista tätä heille jatkuvasti ja kaikissa yhteyksissä. Kirjoita aiheesta blogeja joka päivä. Saa kaverisikin kirjoittamaan aiheesta blogeja joka päivä. Räyhää sosiaalisessa mediassa kaveriporukalla. Aina kun joku kyseenalaistaa toimintaa, kerro että olet vain yksi ihminen ja tätä kautta sinulla ei voi olla valtaa. Ja että et kykene tai halua rajoittaa sananvapautta vaan haluat vain saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan. Jatka entiseen malliin. Jätä pajastamatta että omilla aivoilla ajattelu tunnistetaan siitä että he ajattelevat juuri kuten sinä.
     1.2: Jos olet kirkon työntekijä, korosta omantunnonvapautta niin että et suostu työskentelemään kenenkään sellaisen kanssa joka yhtään vastustaa tai haluaa millään tavalla rajoittaa homojen avioitumista ja toimintaa kirkossa. Lopeta heidän kanssaan keskustelu. Itse asiassa on parempi jos lopetat heidän tervehtimisensä. Älä vastaa jos he puhuttelevat sinua. Itse asiassa on parempi jos poistut paikalta heti, kun he tulevat samaan tilaan kanssasi. Voit myös opetella aatetoverisi kanssa käytänteen jossa keskustelette keskenänne ja annatte väärämielisen olla tilassa. Puhukaa hänen lävitseen niin että kuuntelette toisianne ja tämän ihmisen puhetta tai kehoa ei edes olisi olemassa. On myös suositeltavaa järjestää seurakunnassa boikotti niin että mahdollisimman moni seurakuntalainenkin on mukana tässä toiminnassa.

2: Seuraavaksi muista yhteiskunnallinen aktiivisuus. Muista aina että sinulla on sananvapaus ja lupa sanoa se ääneen. Vastapuolella on sen sijaan propagandaa ja loukkaavuutta jota tulee saada rajoittaa. Mahdollisesti jopa kieltää. Itse asiassa on parasta jos lainsäädännössä on pykälä joka sensuroi vastustajiasi mutta ei sinua itseäsi.
     2.1: Jos kristittyjen kulkuetta vastaan hyökätään kaasuaseella, muista pitää hurskasteleva puhe jossa korostat sitä miten kristittyjen ärsyttävä kulkue oli provokatiivinen ja että ymmärrät jotenkin kovasti sen kaasuttajan tunteita ja motiiveita. Ja jos korostuu että iskun kohteena oli myös lapsia, muistuta siitä että vanhempien tulisi tajuta että lapsia ei pidä viedä vahingolliseen aivopesutoimintaan mukaan. ; Muista vähän ajan kuluttua puhua siitä miten omatunto ja laki ovat joskus vaikeita asioita ja että jokainen joskus haluaa vähän rikkoa lakia omantuntonsa vuoksi. Muista että tämä on vain aprikointia ja pohdintaa. Asioita tulee saada miettiä. Ja tehdä omia johtopäätöksiä. (Niiden mainitseminen ääneen lehdistön edessä ei sen sijaan ole usein viisasta.)
     2.2: Jos kuulet valtion virkamiehestä joka vakaumukseensa vedoten ei suostu leimaamaan heteroiden avioliittopapereita, tee hänestä suuri sankari. Moiti kaikkia jotka kritisoivat tämänlaisa työn tekemättä jättämistä mitenkään,
     2.3: Itse asiassa muista myös että yrityksillä on lupa valikoida asiakkaansa. Jos siis kuulet että joku yritys ei myy kakkua tai ruokaa homojen avioliiton vastustajille, kiitä heitä. He ovat rohkeita suoraselkäisiä ihmisiä joiden kaltaisia pitäisi yhä useampien, mielellään kaikkien, olla.
     2.4: Keksi että kristityt haluavat tappaa ihmiskunnasta 95% ilmalevittäisellä ebolalla. Liitä tämä johonkin tiettyyn ihmiseen. Ilmianna häntä poliisille. Lietsoudu ja kirjoita tappouhkauksia. Kirjoita asia myös kirjoihin ja kansiin. Älä tarkista väitteen todenperäisyyttä. Se kertoo oleellisia asioita joita ei tarvitse sitoa tosiasioihin varmistuksin. Itse asiassa jatka tätä vuosikausia niin usein kuin kykenet. Vasta kun tämä nimeltä mainittu keksimäsi syntipukki lähestyy sinua lakimiehet edellä, vastaa yksinkertaisesti "no anteex". Kaiken pitää olla tällä sujut tai vastapuoli on kohtuuton. Voit myös mennä esiintyjiksi erilaisiin homojen avioliittoa vastustavien vastustamiseen keskittyviin tilaisuuksiin. Voit pitää siellä esitelmän joka koostuu kirjeestä tulevaisuudesta. Tässä kerrot miten jos kristittyjen homoseksuaalien avioliiton vastustajien tahto menee missään asiassa läpi niin tästä alkaa hirveä vainoamissarja. Kerro siitä miten nämä ihmiset, siinä kirjeessäsi tulevaisuudesta, polttavat vääräuskoisia noitina. Kerro miten ristiretket ovat maan uusi tapa. Voit myös värittää tarinaa vaikka pienillä esineillä raiskaamisilla, vääräoppisten vankilaan heittämisellä tai leijonien eteen laittamisella. Kerro lapsensurmista. Videoikaa tilaisuus. Levittäkää videota ja muistakaa mainita miten tämänlainen keskustelu on ehdottoman arvokasta ja miten tämänlaisia levittävät ihmiset ovat fiksuja ja kaikissa toimissaan erinomaisia ja  ihailtavan rohkeita ihmisiä. Antakaa heille kunnioitusta. Kutsukaa heitä asiantunteviksi. Ja ennen kaikkea antakaa heille vastuutehtäviä.

3: Älä unohda lapsia. Ja koulua.
    3.1: Yritä saada omia homomyönteisiä kirjojasi kouluihin. Poliittinen puolue joka on sekä puolue että poliittinen on hyvä ja neutraali taho jakamaan tätä materiaalia. Kaikki väärää mieltä oleva ei ole materiaalia johon "lapsilla on halutessaan lupa tutustua". Ne ovat propagandaa joka on kiellettävä. Yritä kieltää itse asiassa muutama kritsillinen nuorisokirja. Jos sensuurilla ei ole lainvoimaa se ei haittaa koska painotalolle tulee joka tapauksessa paniikkireaktioita usein ja kirja jää tulematta.
     3.2: Täysin asiallinen tapa lähestyä koululaisia on teeskennellä olevansa valistusasialla. Varoita ihmisiä huumeiden vaaroista tai auto-onnettomuuksista. Kerro tarinaasi. Joka on tietenkin se, että homoseksuaalien hyväksymisen ihanuus on pelastanut sinut huumeilta. Jos sinua kehotetaan poistumaan, ole ensin ällistyvänäsi ja sitten pahastuvinasi. Kerro sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta. Älä korosta sitä että tarjoamasi on jotain ihan muuta kuin mitä olit myymässä.
     3.3: Kuutele aikaasi. Mikä on hysteerisintä omassa viiteryhmässäsi juuri nyt? Pelkätäänkö homofobeja? Hyvä! Luo itsellesi kuvitteellinen menneisyys jossa olet kokenut juuri tätä pahinta pelkoasiaa. Kerro miten olit homofobi joka teki hirmutekoja. Muista olla värikäs ja liioitteleva. Älä sen sijaan seulo mikä on ero homofobin ja homoseksuaaliskriittisten välillä. Vastaile omituisia jos lapset kysyvät näistä määritteistä. Soita kitaraa. Lue saamiasi kirjeitä. Olivatpa ne todellisia tai keksittyjä. Kunhan niissä kerrotaan näistä homofobikokemuksissa. Yritä päästä oikeuteen esiintymään homofobiammattilaisena. Sen jälkeen voit esiintymiskeikoillasi puhua siitä miten olet ammattilainen homofobiaan liittyvissä rikoksissa. Ala näkemään homofobiaa kaikkialla, ennen kaikkea konservatiivien nuorten harrastuksissa kuten vaikka kirkkokuorossa. Älä välitä jos yhteyttä kuoron ja homofobian välillä ei ole : Seuraajasi nielevät kuitenkin kaiken. Näe myös symbolisia merkkejä homofobiasta aamiaismuroissasi.
     3.4: Muista että aamunavauksessa on käsiteltävä toistuvasti homojen avioliittoasioita. Erimielisiä on lohdullista laittaa käytävään. Jos käytävälläkin on kuulutustiloja, tunge harhaoppiset vekarat siivouskomeroon. Muistam myös että kun käytte kaksi kertaa vuodessa SETA:n toimistolla, että yrität kaikin keinoin kiertää sitä että joku jäisi tältä reissulta pois. Unohda vaatia tai jakaa lupalappuja. Unohda tarkastaa tämä. Jos lapsi sitten vierailee SETA:ssa ja vanhemmat ovat pahastuneita, selitä että nämä ovat pikkumaisia. Kerro että kasvatuksen ammattilaisena tiedät että lapsi ei vahingoitu yhdestä SETA -reissusta. Mitätöi erimielisyys. Taivu vasta kun vanhemmat laittavat kovan kovaa vastaan. Sillä ethän halua kantaa vastuuta teoistasi lakipykälien ja juristien silmän alla. Se kun estäisi vastaavan kikkailun seuraavien harhaoppisten äpäräin (mahdollisesti pro-heteroperheessä eläneen) kanssa. Jokainen lapsi saadaan tällä tavalla "vahingossa" vähintään kerran SETA -istuntoon.
     3.5: Luokkaretket tarjoavat loputtomasti mahollisuuksia. Ennen retkeä voit kertoa että käytte vaikka makeistehtaalla tai vastaavalla. Paikan päällä saatat kuitenkin kuulla historiallisesti arvokkaasta SETA:n toimipisteestä jossa vierailet kaikkien halukkaiden kanssa. Muut saavat joko istua bussissa tai tulla kanssasi SETAilemaan. Karkkitehdas "unohtuu" tässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kokemuksessasi.

4: Erimielisten käsittely on aina tärkeää.
    4.1: Muista aina ensin kysyä ja udella toiselta näkemyksiä ja perusteluja. Jos niitä ei kuulu, hän ei osaa vastata haasteeseen ja olet voittanut. Jos niitä kuuluu hän reagoi eli kokee kysymyksen tärkeäksi ja olet jälleen voittanut.
    4.2: Muista puhua siitä miten erimieliset ovat huonoja ihmisiä joiden moraali rapistuu tai jolla ei voi olla mitään perustaa. Jos he toimivat paremmin ja eettisemmin kuin sinä, selitä että syynä on se että homoystävällisyys takaa hyviä arvoja ja homofoobikotkin kykenevät näitä tunteita seuraamaan. Ja näin ideologiasi on ansio että he ovat niin hyviä kuin ovat.
    4.3: Poliittisesti erimieliset eivät ole samaa jengiä. He ovat ulkopuolisia. Näin mikä tahansa poliittinen kysymys voidaan sotkea omantunnonkysymykseksi. Uskonnonvapautta rikkoo se että joku on poliittisessa kysymyksessä erimielinen ja väittää itseään homojen ystäväksi. Laajenna tätä kaikkeen mahdolliseen, sellaisiinkin asioihin joista ei ole mainintaa SETA:n nettisivuilla.
     4.4: Kirjoita joka päivä vihaisia ja halveeraavia tekstejä joissa viitataan mahdollisimman laajoihin, epätäsmällisesti määriteltyihin mutta konnotaatioiltaan negatiivisiin asioihin. Älä spesifioi erimielisiä. Puhu vain homofobeista.
    4.5: Kerro että ihmisoikeudet tuntevat jonkun sinulle oman lain. Kun YK:n ihmisoikeusihminen korjaa asiaa, väistele. Jos vastapuoli tekee saman virheen muistuta että nyt heidän poliittiset saavutuksensa ovat täysin mitätöityjä koska se on "valheella aikaansaatu laki". Vaikka tämä kohta ei esiintyisi edes valtaosassa homofobien näkemyksiä, sillä ei ole väliä. Asia voitetaan retoriikalla.
     4.6: Muista olla kiukkuinen ja alatyylinen. Poliittinen epäkorrektius ja rääväsuisuus ovat vapauksiasi. Muista kuitenkin että jos vastapuolella kiihtyvät tunteet - vaikka siitä että kerrot heistä nimellä jossain lukemassasi "kirjeessä tulevaisuudesta" tai keksit että he ovat massamurhaa valmistelevia ja kaikki hänen kaverinsa massamurhaajalle taputtajia - syynä on se että hän sydämessään tietää että sinä olet oikeassa. Muistuta että tiedät että homofobi tietää sydämessään olevansa väärässä. Eli kaikki ovat erimielisiä ja vain typeryys ja kapinamielisyys on yhteiskuntarakenteita uhkaavan turmeluksen takana,
     4.7: Muista myös väittää että rooman valtakunta tuhoutui homofobeihin, viittaa vaikka kristillisten kirkkoisien valtakauteen ja vuoden 313 jälkeisen rooman romahduskauteen. Sillä mitä asiantuntijat asiasta sanovat ei paina koska voit - suoraan teokseen ja lähteeseen viittaamatta tietenkin - plagioida teosta jonka joku aatetoverisi kirjoitti 1960 -luvulla.
    4.8: Jos mahdollista, rakenna taaksesi vahva yhteistä. Muista aina opastaa lempeästi väärää mieltä mistä tahansa asiasta olevia. Menkää heidän kotiinsa ryhmänä. Kertokaa että tämä on osa ideologianne sääntöjä ja jos niitä ei noudata voi erota yhteisöstä jonka jälkeen yhteisön sisällä olevat käsittelevät eronnutta kuin tämä olisi kuollut tai ei-olemassa. Muistakaa että näissä käsitellään yksisuuntaisesti vain eheytettävien virheitä. Vaatikaa heitä tunnustamaan ryhmän edessä kaikki, ihan mitkä tahansa heteroseksuaalisten aktioiden yksityiskohdat. (Jos heillä ei ole mitään salattavaa he voivat puhua avoimesti kaikesta.) Siitä jos näitä tehdään ennen ennakkoilmoitusta, öisin tai pienille lapsille ovat vain bonus. Hauskaa on tietenkin varmistaa että jos nämä ihmiset kaikesta avusta huolimatta eroavat yhteisöstä, että heidän nykyiset työsuhteensa pyritään katkaisemaan (ne tosin ovatkin helposti kanssauskovaisten kautta saatuja) ja myös uusien työpaikkojen saamista hankaloitetaan joko kertomalla harhaoppisuudesta (jos puhutaan oikeaoppiselle työnantajalle) tai keksimällä jotain räväkkää omintakeista (jos palkkaaja onkin homofobi eli käytännössä yhteisöstäsi eronnut). Muista että tunnustuksen ja anteeksiannon jälkeen on tarpeetonta mennä poliisille. Yöll kotiin tuleminen ja konsultointi-auttaminen on riittävää. Tärkeää on sen sijaan saada uhri antamaan anteeksi tekijältä. Sillä kaunaisuus ei sovi kunnon suvaitsevaiselle ihmiselle. On ymmärrettävä ja suvaittava myös suvaitsemattomuutta! (Mutta ei homofobeja.)
     4.9: Luo erilaisia hauskoja terapioita. Mukaan voisi koristella vaikka sellaisen että sähköiskujen antaminenen kiveksille parantaa homofobian. Jos joku mainitsee nämä, puhu siitä että myös lievempiä ei-toimivia eheytysterapioita on olemassa ja että niihin saa mennä vapaaehtoisesti sellainen joka ei halua tulla uskonyhteisöstään erotetuksi ja käsitellyksi kuin kuolleena.

+: Bonuksena voit keksiä mitä tahansa. Ryöstäkää ensin jotain äärimmäisen omaa sukupuolistereotypiaanne pönkittävää (jos olet nainen, käsilaukku, jos mies pötkö dynamiittia) ja leikkikää sen jälkeen pahastuneita kun keväjuhlassa ei saakaan pakottaa kaikkia yhteislaulamaan "Lenin setä asuu Venäjällä" -kappaletta. Koska sellainen on kulttuurin ja yhteiskunnan tuho. Rappion alku. Ja ennen kaikkea merkittävin kiista ikinä. Tee näistä elämää suurempia kysymyksiä joissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Tämä on tärkeää sillä tavoitteenasi on että sinun homomyönteisyytesi on poliittista ja saa näkyä kaikkialla. Kun taas homomyönteisyys on samalla suojattu niin että sen rajoittaminen rikkoisi homomyönteisyyden autonomisuutta vastaan ja olisi tätä kautta mielipiteenvapauden vastustamista. Näin saat tunkea näkymiäsi julkisuuteen mutta sinulla itselläsi on yhteisöinstituutio joka on määrittynyt jotenkin privaatin piiriin.