Karkki vai fetissikepponen

Halloween on varmasti hieno juhla lapsille. Lapset haluavat karkkia. Mutta heillä ei ole liikoja varoja ostaa sitä. Vanhemmat säännöstelevät vaikka olisivat rikkaitakin.

Mutta sitten on Halloween. Ihmiset jakavat karkkia. Kaikki ihmiset. Kaikki joita nuo lapset tuntevat. He pukevat päälle mitä tahansa hauskoja asuja voidakseen olla osa tätä. Että he saisivat karkkia.

Sama juttu köyhänä aikuisena ; Ai, olet jakamassa rahaa? Kyllä. Minä olen valmis pukeutumaan siihen. Kyllä saat kutsua minua fantasioimillasi nimillä.... Aikuisena oleminen on siitä parempaa kuin olla lapsi, että tälle tielle lähteneelle on Halloween joka päivä.

Mitä eroa on virpomisella ja halloweenilla?

Halloweenin vietto on Suomessa melko uusi ilmiö. Se on toki varmasti ollut tuttu piirrettyjen ja muun viihteen kautta. Virpomisessa on nähtävissä paljon samaa. Molemmissa kerätään hirviöksi pukeutuneena karkkia.

Onkin itse asiassa todennäköistä että halloweenin ja virpomisen välillä on samantyylinen hengellinen yhteys. Jos mietitään miksi noidat kuuluvat pääsiäiseen, se voidaan liittää ajatukseen siitä että Jeesuksen ollessa haudassa pahalla ei ikään kuin ole valvojaa ja rankaisijaa. Aiemmin virpomista onkin harjoitettu myöhemmin. Työpaikallamme vanhempi polvi muisti miten noita-armeijat virpoivat nimenomaan pääsiäissunnuntaina. Nykyisin sitä virvotaan palmusunnuntaina ja virpojien pajunoksat yhdistyvätkin suoraan kansanjoukkojen heiluttamiin palmunlehviin. On omituista että noidat liittyisivät teologis-sujuvasti tähän uuteen kontekstiin mutta näin on todellakin tapahtunut.

Jossain määrin näyttääkin siltä että virpominen on halloweenistynyt, kenties juuri siksi että meillä ei ole ollut halloweenia. Ja siksi, tavallaan, nyt meillä on niitä kaksi. (Jekkuilu kuuluu maassamme halloweenin henkeen mutta ei sisältöön. Jekkuilu kuuluu meillä oikeasti vain wappuun. Eikä siihenkään.)

Jossain mielessä pohjanmaan pääsiäiskokot kertovat kuitenkin jotain oleellista. Nimittäin sen mitä eroa on palmusunnuntailla ja halloweenilla. (Paitsi se että halloweenissa asussa on suurempia vapauksia ja siinä on eri päivämäärä.) Palmusunnuntaina noidat tuovat mukanaan omat polttopuunsa rovioon. Tämä tietenkin sopii vahvasti pääsiäisen henkeen ; Kantoihan Jeesuskin oman ristinsä teloituspaikalle (suurimmaksi osaksi).

Glitchejä ja ominaisuuksia

"Assassin's Creed Unity" sai yllättävän laajaa huomiota. Itselleni peli on vielä vieras koska se on tehty PS4:selle. Jota meillä ei vielä ole. Uutiskynnyksen ylitti kuitenkin se, miten paljon erikoisia häiriöitä pelissä on. Näitä glitchejä on kutsuttu jopa kauniiksi. Mutta ilmiselvästi ominaisuuksia ole ne eivät. Uutiskynnyksen ylittyminen on saanut Ubisoftin miettimään muutoksia viestintäköäytänteisiin. Ja toivottavasti myös betatestaukseen.

Asia ei tietenkään ole uusi. Glitchit ovat yleisiä kaikissa peleissä. Ja AC -pelisarja on tavallaan tunnettu siitä että ensin peli julkaistaan ja sitten muutaman viikon päästä ilmestyy iso bugienkorjauslaastari joka tekee pelin pelattavaksi muillekin. Kaltaiseni fanaatikot ovat toki tässä vaiheessa jo pitkällä pelaamisessa - elleivät jo pidemmälläkin.

Joskus glitchit tuovat mukaan komiikkaa. Olen itse pelaillut PS3 julkaistua "Rogueta". Siinäkin on joitain häiriöitä. Ärsyttävin on tallennuskohdassa tapahtuva kaatuminen. Joka riskeeraa koko pelin talletuksen eheyden, eli saatat teoriassa joutua aloittamaan koko pelin alusta nollasta siksi että joku koodari teki mokan siinä ainoassa kohdassa pelikoodia jossa kaatuminen tuhoaa koko pelin sen sijaan että se on vain häiriö joka pakottaa konsolin uudelleenkäynnistykseen.

Mutta on siellä jotain hieman muutakin. Ja siellä on ns. easter egg. Oikeastaan useita. Mutta tässä teemassani otan nyt niistä esille lähinnä yhden. Näitäkin piilotellaan usein peleihin. Niillä tarkoitetaan usein pieniä mutta piilotettuja yksityiskohtia. Ne voivat olla viittauksia johonkin tai muuten vaan hauskoja tai omituisia. "AC:Roguessa" on yksi melko mielenkiintoinen easter egg. Kun menee "Sleepy Hollow" nimiseen paikkaan voi huomata siellä kurpitsoja melko paljon. Tämä on tietenkin itsessään halloweenhenkinen viittaus. Kun tuossa paikassa sitten menee yöaikaan kirkkomaalle, on siellä päätön ratsumies. Joka on tietenkin luontevaa koska tästä tarinasta "Sleepy Hollow" on tunnettu, oikein Johnny Depp -tasolla tunnettu. Yhteys on toki hieman yllättävä. Sillä pelisarja ei ole perustaltaan yliluonnollinen. Toki jo Connor oli törmännyt päättömään ratsumieheen, mutta tämä mysteeri purettiin ja sen takaa paljastui aivan tavallinen naamioitu sotilas. Ongelmaan saatiin AC3:ssa Scooby Doo -ratkaisu. Tämä on tästä aivan täysin poikkeava ja tämä yksi easter egg avaa kokonaan uuden paranormaalimman mahdollisuusavaruuden pelisarjan sisällä. (Tämä oli itselleni hieman kuten Humen kanalle kirves. Yksi vastaesimerkki falsifioi hyvän koko pelisarjan läpi muutoin kantaneen pääsäännön.)

Minua tämä on huvittanut. Sillä hahmo on hyvin kestävä kaikelle vahingolle. Aamun koittaessa se haihtuu joten kohtaamisesta voi selvitä hengissä odottamalla riittävän kauan aikaa. Ovelammat ovat jo keksineet että ratsumiehen saa myös hengiltä ampumalla tämän haudalla olevan kurpitsan. Joka on luultavasti easter eggiin piilotettu tapa hoidella ongelma. Kuitenkin päättömän ratsumiehen saa hengiltä myös toisella tavalla. Ja se on itse asiassa se helpompi tapa. Sen voi hirttää. Tämä johtuu siitä että vaikka pelissä oleva köysiase ei olekaan maan tasolla letaali, siihen on ohjelmoitu kätevä instant death -ominaisuus jonka avulla vastustajia voi hirttää puiden oksille. (Puskissa piileskelevät assassiinit tekevät tästä strategisesti oleellisen asian. Niiden lähelle ei voi mennä ilman että ne hyökkäävät ja tuliaseet kaukaa herättävät lähialueen kaikkien vihollisten huomion.) Tätä ei ole ilmeisesti mietitty.

Olenkin jossain määrin huvittunut siitä että ensin päättömällä ratsumiehellä ei ole hevosta. Sitten tällä kuitenkin on pää joka on kurpitsa. Ja sitten tämän päättömän ratsumiehen voi hirttää. Tarkalleen ottaen mistä? No, kun vaan voi. Tämä ei minun mielestäni ole glitch tai ohjelmoijan virhe. Tämä on jo sen verran kokonaisvaltaista että se on ominaisuus.

Uskonto ja politiikka ; Julistaminen ei ole keskustelua

"Helsingin Sanomissa" oli näkyvällä paikalla valtio-opin professorin, Kaisa Herneen, lausunto siitä että uskonto ei ole jotain jolla poliittisista asioista päätettäisiin. Hän korostaa tässä sitä varsin hyvää perustelua, että "Rawlsin ihanneyhteiskunnassa poliittisen päätöksenteon pitää perustua niin kutsuttuun julkiseen perusteluun. Rawlsin mukaan etenkin tärkeät päätökset edellyttävät julkista perustelua. Päättäjien pitää kuunnella toisten perusteluja ja heillä pitää olla valmiutta perustella oma kantansa siten, että myös muut voivat ymmärtää ja hyväksyä perustelun."

Ajatuksessa on paljon perää. On hyvin ihmeellistä miksi minun, eikristittynä, tulisi jotenkin kumartaa sille että joku rajoittaa vaikka minun kaupassakäymispäiviä tai päiviä jona minä käyn tai en käy töissä vedoten juhlapäiviin.
1: Saan toki usein kuulla siitä miten minun pitäisi olla kristityille kiitollinen joulusta, tuosta kristinuskoa vanhempaa perua olevasta pakanajuhlasta, ja että lomat eivät ole perusteltuja. Mutta herranjestas mitä tapahtuu kun hyväksyt pointin ja jatkat tästä lähtökohdasta että haluat nimenomaan ehdottomasti pois pakkolomapäivät, että saa ihminen itse valita työrytminsä. Jumalauta että siitä tulee meteliä!

Mutta.

En kuitenkaan näe että sekularismi ja teokratia olisivat ainoat vaihtoehdot. Hyvin harva kuitenkin kannattaa sitä ajatusta että valtiota pitäisi johtaa uskonnolla. On toki ihmisiä joista "täysin kristillisten oppien varaan rakennettu valtio olisi ihanne" ja jotka ponnistelevat ahkerasti jotta mahdollisimman moni toimisi näin. He ovat de facto teokraatteja vaikka he kiistävätkin teokraattisuutensa. Ainut mikä heistä ei tee teokraatteja on se, että heillä ei ole valtaa niin paljon kuin he haluaisivat. Heitä on, mutta he eivät ole enemmistö edes kristityistä.
1: Ja he vänisevätkin uhristatuksestaan. Muistuttavat tältä osin kolmannen aallon feminismin mukanaantuomaa täydellistä sukupuolineutraaliutta. Ennen pulassa oleva neito oli nainen, yleensä prinsessa, heikko ja muutenkin tuen tarpeessa. Nykyään feminismin sukupuolineutralisoimassa maailmassa pulassa oleva neito on yllättävän usein feministien vihaama keski-ikäinen suomalainen valkoihoinen kristitty karvaperseinen mies joka kannattaa perussuomalaisia.

Tämän eron vuoksi haluaisinkin leikata omiksi käsitteikseen poliittisen päätöksenteon, julkisen keskustelun ja poliittisen vaikuttamisen ja argumentoinnin.

Näkisin että demokratian ydin on juuri siinä että se ei ole aristokratia eikä meritokratia. Toki tällä on varjopuolia. Tuoreesti keskustelin liikuntaan liittyvää tiedettä tekevän ihmisen kanssa. Hän oli pahoillaan siitä etä kouluasioista päättävien ihmisten tutkintotaso oli lukiopohjaa. Eikä sillä tasolla kovin helposti ymmärrä urheiluun liittyvää tiedettä kunnolla. Hän olisi halunnut että ministeritasolle vaadittaisiin tohtorintutkinto. Hän siis kannatti meritokratiaa. Ja ymmärrän hänen turhautumisensa.

Kelatkaa, nää ihmiset äänestää!

Mutta demokratian perushenkenä on juuri se, että yksilö voi tehdä päätöksiä ties miten tyhmien mielipiteiden, tuntemusten ja mieltymysten pohjalta. Jos joku haluaa tehdä päätöksiä esteettisen mieltymyksen pohjalta hän voi tehdä niin. Demokratia sallii siis päätöksenteon vaikka kristinopin pohjalta. Lisäksi moni poliittinen päätös ja rajoite koskee suoraan uskonelämää. On aivan asiallista että vaikka sharialakien kivityskäytänteistä tai suvivirsien laulamisista keskustellaan. Ne vaikuttavat vaikka siihen miten koulua käydään ja miten poliittinen elämä toimii. Miten voidaan esimerkiksi käsitellä koulujen toimintaa, asia joka on julkista yhteistoimintaa - eli by definition poliittista - ottamatta kantaa uskontoasioihin ja uskontoon liittyvään hienotunteisuuteen vaikkapa allaolevassa tuoreessa tapauksessa? En usko että se on mahdollista. Ja tämä on laajasti tärkeää koska politiikka pitää - kenties sen jopa pitääkin pitää - sisällään arvokeskustelua. Etiikka taas on maailmankuvaan sidottua, joko siksi että moraali ei ole objektiivinen empiirinen tieteen asia, tai koska ihmiset ovat tampioita eivätkä yllä maailmankuvariippumattomasti tähän eettiseen moraalilakien maailmaan..

Omien näkemysten perustelu oman maailmankuvan sisällä ei kuitenkaan ole keskustelua. Se ei perustele vaan vetoaa. Siinä kerrotaan oman viiteryhmän kanta ja syyt joilla tämä viiteryhmä toimii. Se ei vakuuta yhtään ihmistä toisella puolella. Samalla erimieliset voivat mollata näitä uskonnollisia periaatteita koska sekin kuuluu siihen julkiseen keskusteluun.

Jos nyt vaikka mietitään sitä että miten hienotunteinen pitää olla ihmisille joille kurpitsalyhty symbolisoi pahuutta, on syytä ottaa uskonto ja sen kohtelu esille. Jos moni on kristitty, on aivan asiallista jotenkin huomioida tämä asia. (Seikka jota näiden täsmälleen samojen yksilöiden jotka tuohtuvat kurpitsoista näyttää olevan täysin mahdotonta ymmärtää vaikka suvivirren kohdalla.) Mutta eihän tämä argumentti tietenkään erimielisiä vakuuta. En usko veisteltyjen maataloustuotteiden demonisuuteen yhtään enempää luettuani noiden ihmisten argumentteja ja näkemyksiä.
1: Itseäni hieman huvittaakin tässä kurpitsalyhtysokorassa se, että kenties olisikin hyvä jos joku vapaa-ajattelija ottaisi fundamentalistikortin vakavasti ja jatkaisi siitä eteenpäin ja sanoisi että "onko vakaumuksen fundamentalistisuus siis syy torjua niihin liittyvät ratkaisut"? Ja kysyä että mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi sen kannalta että Jehovan Todistajat eivät syö koulun verilettuja, että eikö "kaikkea pitäisi maistaa, ettei olisi pikkumainen"? Ja että jos jokin asia loukkaa vakaumusta, niin miksi niihin osoitetaan kunnioitusta kristillisten fundamentalistien kohdalla? Että fundamentalismi on irrelevanttia näiden esimerkkien varjolla. Että olisiko jokin ns. tasapuolinen ja reilu argumentti tämän asian puolella...

Mutta kyseessä ei olekaan keskustelu. Tuo on poliittista kannanottoa, ja sen ideana on pelkästään nostaa esiin viiteryhmän olemassaolo ja käyttää tämän viiteryhmän valtaa. Kyseessä ei ole mikään punnittu harkittu keskusteleva päätöksenteko jossa paras argumentti ja perustelu voittaa. Se asettuu tämänlaisen ulkopuolelle. Rawlsin periaate ei todellakaan toteudu. Se ei ole poliittista keskustelua ja jokainen joka kutsuu tämänlaista osallistumista keskusteluksi on idiootti joka ei ymmärrä että "keskustelu" on yleensä kaksisuuntainen prosessi. Ei tuo ole analyyttistä tai terävää. Se on pelkkää maailmankuvan ilmituomista. Sen paikka on poliittisessa julkisessa mielipiteenilmaisussa. Sitä ei vaan saa kutsua millään sellaisella nimellä kuin "keskustelu". Se on julistamista ja kannanottamista. Ja tätä kautta se kuuluu itseilmaisun, sananvapauden ja mielipiteenvapauden piiriin. Mutta keskustelua se ei ole. Joten on turhaa teeskennellä - ja typerää väittää - että se sellaista olisi.

Ja samalla on syytä muistaa että kun meillä on vapaus tuoda näitä näkemyksiä esiin, on vastapuolella oikeus pilkata niitä aivan yhtä yksisuuntaisesti. Ei se ole vainoa. Koska jos julistus olisi vainoa olisi koko tuo mielipiteenilmaisu itsessään vainoa.

Halloweenista, sekularismista ja Jouko Pihosta

Yleisenä elämäni varrella päähäni rakentuneista nyrkkisäännöistä kuuluu siten, että jos jonkin ei ryhmän X mukana oleva henkilö concern trollaa, hän on jo hävinnyt keskustelun ja menettää itse asiassa uskottavuutensa aiheen parissa muutoinkin. Concern trollaajahan on joku joka selittää toisen ideologian sisältöä ja mikä on tämän parasta. Ja hän tekee tämän "auttamisen" kuulumatta siihen ryhmään jonka etuja ja sisältöä hän määrittelee. Ja hän on tästä erimielinen tämän ryhmän itsensä kanssa. Eli jos joku selittää että ryhmän X pitäisi tehdä jotain tai että ryhmän X parhaaksi olisi että se tekisi jotain, ja ryhmä X ei tee näin, erehdys on käytännössä aina vaatijassa eikä oikein koskaan ryhmä X:ässä. (Pun intended, my mutant brothers.) Tämä koskee yhtä paljon ateisteja jotka näkevät kristinuskon jonkinlaisena miekkalähetyksen jatkeena jota humanistinen kulttuuri vain pitää kurissa. Tai niitä joista ateistejen merkittävin ongelma on se, miksi he eivät tee itsemurhaa.

Tämänlaiset concern trollaamiset johtuvat käytännössä siitä että kriitikko ei ymmärrä kritiikkinsä kohdetta. - Siinä missä useimmiten trollaaminen johtuu huvittelunhalusta, ääliöydestä tai keskusteluun tympääntymisestä, tämä concern trollaaminen perustuu usein hyväntahtoiseen kohteen X ymmärtämättömyyteen. Eli sitä tekevä on asenteellinen ignorantti joka ei ole edes kyvykäs asialliseen keskusteluun jonka minimitaso on se, että ymmärretään kritiikin kohde eikä tehdä pelkkiä olkiukkokyhäelmiä ja ratsasteta niillä.

Usein concern trollaamisessa on tosin mukana on myös valtakysymys. Yleensä concern trollaajan omissa intresseissä on se, että ryhmä X tekisi jotain.
1: Joki sitä kautta että concern trollaajan oma ideologia on ajamassa tähän liittyviä asioita. Näin ollen tästä malliesimerkiksi sopisi ns. fatwaenvy -asenne. esimerkiksi ne tahot joista uusateistit eivät kritisoi tarpeeksi islamisteja (jota esimerkiksi Harris ja muut uusateistien isot nimet nimen omaan kritisoivat jatkuvasti.) johtuu siitä että uskovaisia itseään miellyttäisi tämä.
2: Että saadaan ikään kuin hyökätä yhteistä vihollista kohtaan ja ateistit tekisivät työn heidän puolestaan. Tästä mainion osuman saa Jokelan ammuskeluista, joissa uskovaiset korostivat että tuo on sitä mitä järkevä ja älykäs ateisti nimenomaan tekisi. Henkenä on se, että jokainen ateistin tekemä murha on itse asiassa propagandasodan kannalta jättipotti kristitylle, ikään kuin mainosvoitto uskovaisille.

Tämä tuli vahvasti mieleen kun "Paholaisen asianajajan" kautta tutustuin Suomessa tehtyihin halloween -kannanottoihin. Itseni on ollut vaikeaa nähdä halloweeniä epäkristillisenä, koska perinteenä se on itse asiassa jotain alleviivatun amerikkalaista. Siinä on toki lainamateriaalia ties mistä perinteistä, mutta toisaalta niin on joulukuusessa ja pääsiäispupussakin. Halloween on itse asiassa puhtaasti amerikkalainen ilmiö, lyhyen ikänsä vuoksi minun silmissäni "perinteetön juhla", ja se on levinnyt sitten sieltä kaikkialle maailmaan. Se näyttäytyykin minulle jonkinlaisena sekasikiöjuhlana jossa on samassa juhlassa virpomisperinne, aprillipilat ja wapun tempaukset. Suomessa perinteettömyys nähdään epäkristillisyytenä, ja halloween onkin monille uskovaisille pakanallista perinnettä eikä historiaton.

Uskovaiset olivatkin sitten nootittaneet ja moittineen vapaa-ajattelijoita seuraavalla tavalla "Vapaa-ajattelijat eivät ole tehneet kanteluja Halloweeniin liittyen. Halloweeniin kuuluu erilaisiin, esimerkiksi noitien, "paholaisten" ja "pirujen ja piruttarien", asuihin pukeutuminen. Sopivatko nämä hahmot kouluun paremmin kuin vaikkapa Enkeli taivaan -virren laulaminen?" Pinnallisesti kysymys koskee tietysti sitä, että mitä uskonto on ja kuka sanoo mitä uskonnollisuus on. Tässä kohden on merkittävää huomata, että naamiaisia ei nykyään yleensä edes ajatella uskonnollisina. Tämä kanta on vahvana suvivirren puolustamisessa. Sillä virren kannattajat esittävät että laulu ei ole uskonnollinen. Sen sijaan ateistit kokevat että jos he laulavat sen, niin se nimenomaan on uskonnollinen. Näin ollen nootissa onkin hieman jotain järkeä ; Kysymys on se että jos ulkopuolinen tarkkailija joka ei itse halua ottaa osaa tilanteeseen kokee että se on uskontoa, niin onko se syy kieltää asia koulussa.

Itse näkisin että tässä on oleellinen ero, ja se ero on sellainen että vastaus ylläolevaan kysymykseen on irrelevantti. Ratkaiseva ero on osallistuttaminen. Jos halloweenina olisi pakko pukeutua naamiaisasuun, ja korostaa että naamiaisasu ei saisi olla enkeli tai karjapaimen vaan sen pitäisi olla nimenomaan jokin pakanallis-saatanallinen hirviö. Niin silloin halloween olisi osallistuttava. Se, että pukupakkoa ei ole, kertoo että tilaisuus ei oikesti ole osallistuttamista. Suvivirsi on pakkolaulu jolta ei voi välttyä. Halloweenpukeutuminen on jotain muuta.

Osallistuttaminen on siitä tärkeä käsite, että se kalibroi monta uskontokeskustelun asiaa. Ateistit eivät nimittäin esimerkiksi ole kieltämässä TV7 olemassaoloa. He eivät yritä ajaa Radio Deitä kielletyksi. He eivät ole kieltämässä edes katujulistamista, vaan ovat enemmänkin vaatimassa kohteliausuurajoja koska julistajat ovat joskus yli-innostuneita. Se, miksi tämä sallitaan on sama kuin halloweenissa ; Se, että asia on kenties nähtävissä uskonnollisena ei ole riittävä syy kieltää sitä kokonaan. Siksi pakanallisia taikauskojakaan ei voida kieltää. Halloweenpukeutuminen on uskonnolliseksi määriteltynäkin yksilöön itseensä kohdistuvaa uskonnollista ilmaisua joka rinnastuu ristikorun käyttämiseen. Jos tämänlaista ei pakoteta, se ei ole paha asia. Ateistit eivät ole kieltämässä vaikkapa rippilahjana suosittujen ristikorujen käyttöä kouluissa samasta syystä. Näin ollen kristinusko ei ole erityisasemassa.

Tämä olisi helppo ymmärtää jos oltaisiin tutustuttu ateistejen omiin näkemyksiin asiasta. Minäkään en ole ateisti mutta olen kohtuu hyvin perillä heidän näkemyksistään. Ihminen voi hankkia tietoa asiasta X ennen kuin lähtee laukomaan asioita. Kritiikki on perusteltua jos ja vain jos tuntee kritiikin kohteen. Olkiukottelu vie vain kaikkien aikaa ja sen lopputuloksena on se, että kohde X ei enää ota koko ideologiajunttaa vakavasti vaan näkee sen vain herjauksia heittelevänä idioottijoukkona. (Jota puyhdasoppisuuden nimissä halloweenkammoiset uskovaiset tosin mitä todennäköisesti ovatkin, mikäli induktiivinen päättely kohtaamani otoksen pohjalta vastaa todellisuutta ja se on kooltaan sen suuruinen että oikein mitään vakavasti otettavaa syytä uskoa muuta kuin että näin on..)

Halloweenkysymys johtaakin siihen että jos halloweenia pitäisi kritisoida ja kieltää kouluissa, niin millä samat ihmiset vaativat että suvivirttä pitää sietää? Laulun eiuskonnollisuus ei riitä, koska ateistit näkevät että virsi -nimi ja laulussa mainittu Luoja tekevät siitä uskonnollisia ja koska tätä luojaa peräti kiitetään laulussa, se tekee siitä ylistysaktion. Halloweenasun pukevista aika moni pitää sitä karnevalistisena, eli sitä ei tehdä uskonnollisena performanssina, se vain tulkitaan sellaiseksi ulkopuolisten voimin. Jos Halloweeniä pitää rajoittaa, samat rajoiteperustelut iskevät pakosti joulukirkkoon.
1: Halloweenkuvaston pelottavuus ei ole kovin uskovaisen kannattama argumentti. Olen kohdannut kaikenlaista helvettikuvastoa, eivätkä uskovaiset niin vain suostu näitä sensuroimaan. Minua on peloteltukin sellaisella, niin lapsena kuin aikuisenakin. Riku "Riksa" Rinne kierteli kouluja "Päivin" kanssa ("Päivin" joka ei meidän koululla käydessään osannut kertoa määritelmäeroa saatananpalvonnan ja satanismin välillä koska tämänlaisiin kysymyksiin vastaamattomuus on tosi asiantuntijan ja asioiden syvällisen ja ymmärtävän kokemisen merkki.) ja tähän liittyi sellaista saatnaanpalvontapelottelua jossa ahdistava kuvasto oli ehdottomasti mukana. Itse näen että halloweenin vaara onkin juuri se, että lapsista on kivaa pelotella ja samalla he käsittelevät pelkojaan ja tämän jälkeen kuolema ja hirviöt menettävät pelottelutehonsa. Demonitkin huvittavat eivätkä pelota.

Halloweenaihe oli kuitenkin lähinnä karkki, jolla pääsen pääaiheeseen. Nimittäin Jouko Pihoon ja sekularismiin. Sekularismi on tietysti hyvä aihe. Sillä koulutuslaitos ei kenties ole vahvasti poliittinen, mutta se on kuitenkin julkinen laitos. Politiikan ja koulutuslaitoksen yhdistävä elementti onkin se, että se on yhteinen tila jossa ollaan liikenteessä eri maailmankuvin.

Jouko Piho esitti kysymyksen "Saako uskontoa ja politiikkaa sekoittaa keskenään?" Piho esitti että saa. "Jokaisella ihmisellä on jokin arvopohja, josta käsin hän muodostaa mielipiteitään. Minulla se on kristinusko ja Raamattu. Minulle on turha tulla sanomaan, että minä en saisi sotkea uskontoa ja politiikkaa keskenään, koska ne molemmat ovat jo sekaisin minussa." Minusta tämä on mainiota ja oikein. Ehdoilla.

Ja ne ehdot ovat itse asiassa yllä. Kannatan uskonnonvapautta joka tarkoittaa sitä, että ihmisillä saa olla mikä vakaumus heitä sattuu viehättämään. Toisaalta uskon että demokratiassa pitää saada keskustella erilaisista kulmista. Samanaikaisesti koen olevani sekulaari. Tosin tämä sekularismi jonka näen ei ole sitä "tiukan määriteömän mukaista sekularismia". Se kun ei sensuroi uskontoa, vaan se on enemmänkin sitä että jokaisella on vapaus uskoa miten lystää, kunhan ei oleta että konfliktit lakaistaan maan alle. Julkiset tilat ovat paikka jossa ei saa osallistuttaa. Eli se, että joku on kristitty ei pakota minua ottamaan Jeesusta minään muuna kuin naurettavana pelleilynä. Jos tuot Jeesuksen avoimesti pöydälle, otat sen julkisen keskustelun alle. Ja tämä on sama kuin se, että minulla on lupa avoimesti olla täsmälleen päinvastaista mieltä ja nauraa tämä Jeesus aivan irrelevantiksi jutuksi koko aiheen kannalta. Demokratiassa lopputulos on sitten äänestystulos. Joka ei tarkoita samaa kuin että ei saisi yrittää uudestaan. Demokratiassa tulos tarkoittaa sitä että yhteisiä pelisääntöjä ei muokata rikkomalla lakia, vaan lakeja muutetaan demokraattisessa keskustelussa ja sitten jos tämä muutos menee läpi voidaan tehdä asioita jotka ovat ennen olleet kiellettyjä. (Tai voivat ne lait tietysti tiukentuakin, mutta ymmärrätte varmasti mistä on kysymys.)

Pihon kriitikot ovat kuitenkin tehneet virheitä. He olettavat että Piho ajaisi teokratiaa. Teokratia on toki huono asia, sillä se on sitä osallistuttavaa uskontoa jossa kaikki osallistutetaan uskontoon mutta uskontoa ei saisi kritisoida. Teokratiasta varoitetaan toki hyvällä esimerkillä : "George. W Bush piti valkoisessa talossa raamattupiiriä ja sanoi olevansa päätöksistään vastuussa vain Jumalalleen. Minä olin aina kuvitellut, että demokratiassa poliitikko on vastuussa kansalle." Mutta se, että Piho ajaisi tätä on sama kuin selittäisi että suvivirren kriitikoiden pitäisi kieltää halloween. Se on toki joillekin yksilöille mahdollista, mutta tämänlaisen rinnastuksen esittäminen kertoo kuitenkin enimmäkseen siitä, että ei tunne kritiikkinsä kohdetta. Sama henki nousee lausunnosta jossa varoitellaan että "Mikäli poliitikko kertoisi tekevänsä päätökset puristelemalla vuohenkiveksiä, lukemalla sammakon sisälmyksiä, tulkitsemalla tarot-kortteja, tähtikartarttaa, muinaista lammaspaimenten saagakokoelman ilmestykirjaa tms. luottaisitko tällaiseen poliitikkoon? Minä en." Tämä ei nähdäkseni ole sama kuin se, että tämänlainen poliitikko ei saisi olla. Nähdäkseni tilanne menee niin että demokraattisessa laitoksessa päättäjissä saa olla mukana myös idiootteja. (Jos näin ei ole, niin miten selitätte osan nykyisestä hallitusjärjestelmästä? Miten selitätte Hakkaraisen joka on politiikkaan lähes yhtä huono valinta kuin allekirjoittanut?) Itse asiassa lausunto korosti että äänestäjät olisivat kyllä riittävän valveutuneita. Se, että lausunto tiivistyy retoriseen kysymykseen nostaa esiin luottamusta ; Jos hörhönmaineessa olevan "olen profeetta" -Pihonkin oletetaan olevan riittävän valveutunut ymmärtämään että tuo ei ole rationaalista päätöksentekoa, niin selvää on että valtaosa äänestäjistä kyllä jättäisi tuon ihmisen valitsematta. Se, että hän toisi vakaumuksensa vuohenkiveksistä julkisesti esille auttaisi nimenomaan valinnanteossa paremmin kuin "ei sanaakaan uskonnosta" -mallinen sekularismi. (Joka on toki sekularismia mutta sellaista jota itse en kannata, ja jota itse asiassa yllättävän harva ihan loppuun asti kannataa. Se on vähän kuin teokratian ja Jouko Pihon vakaumuksesta avoimena olemisen kanssa. Ei pidä tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä.)

En ole yleisesti ottaen ollut kovin Pihomyönteinen. Mutta olen kuitenkin seurannut hänen toilailujaan Punk in Finlandissa. Hän oli siellä aivan "väärässä paikassa" siinä mielessä että hän ei oikein näyttänyt ymmärtävän punkkareiden asennetta. (En itsekään sitä täysin ymmärrä, mutta sentään sen verran että huomasin että Piho oli aivan väärässä paikassa, kulttuuriympäristössä jossa hän ei ymmärrä sosiaalisia tapoja ja joka saa hänet toimimaan kuin verenvuotaja haiparvessa.) Kuitenkin Piho pysyi koko ajan hyvinkin rakentavana ja asiallisena. (Mikä on melkein sama asia kuin mitä aiemmin sanoin, hänessä ei ollut reipasta itseironista ja etenkin muuta ironista kulmikkuutta.) Tämä opetti sen, että vaikka Piholla on "väärissä käsissä vaarallisia mielipiteitä" hän ei ole niitä joiden käsissä ne olisivat vaarallisia. Esimerkiksi Piho uskoo että maailmassa liikkuu useitakin nefilejä, jotka ovat kuoreltaan ihmisiä mutta joilla ei ole sielua vaan jotka ovat sisältä yksiä perkeleitä, niin hän ei ole niitä ihmisiä jotka oikeuttavat tällä sen että lataisivat haulikon ja ampua lasauttaisivat ihmistä jonka kokisi nefiliksi. (Teologisesti se ei olisi teknisesti edes murha, koska sielua ei tuhoutuisi, voisi ajatella joku muu kuin Piho. Ja näitä kaheleita löytyy maailmasta. Piho ei vain ole yksi heistä eikä Piho oikein mitenkään voi olla heistä vastuussakaan.)

Näin ollen kysymykseni onkin siinä että usein keskustelussa vastustajia kuunnellen keskustelu määrittyisi "uskontosensurismi" vs. "teokratia" -kinasteluksi. Kuitenkin käytännössä aina se on enemmän "osallistuttamiskielto" vs. "vapaus kertoa omasta vakaumuksestaan" -kinasteluksi. Vastapuoli määritellään usein väärin.

Tämä ei toki tarkoita sitä, että ongelmia ei olisi. Esimerkiksi itse näkisin että tällä hetkellä on voimakas ongelma siinä että (a) on osallistuttavia julkisia asioita kuten suvivirsi (joka on toki pieni asia, mutta valaiseva esimerkki). Ja lisäksi monesti keskustelukenttää yritetään hivuttaa teokratiseen suuntaan siten että (b) ensin uskonnosta kerrotaan ja kritiikin alla suojaudutaan että vakaumus ei ole politisoinnin asia ja että uskovaisten vakaumuksia pitää automaattisesti ja aina kunnioittaa. (c) Ja tietysti sillä että eri aiheita uskonnollistetaan, jolloin niistä ei käytännössä voi keskustella kuin uskonnollisesta vinkkelistä. Sillä kun aihe nostetaan esiin, esille tullaan päsmäröimään niin että jos haluaisi kertoa jonkin muun näkökulman kuin uskonnollisen niin tämä estetään ja tätä pidetään jopa samana kuin halua sensuroida koko uskontoaihe julkisesta puheesta. (d) Uskontosensurismi eli kielto ollenkaan näyttää omaa uskonnollista vakaumustaan on teoriassa mahdollista mutta tässä kohden ei ole riittävästi valtaa. Se on siksi enemmän valittamista kuin jotain jonka rajoitteista uskovaiset oikeasti kärsisivät. Toki tätäkin on hyvätarkastella koska uskonnottomuus saa suosiota, joka tarkoittaa samaa kuin ilmiön demokraattisen vallan kasvaminen.

Itse asiassa näen että "uskontosensuurisekluarismi" on itse asiassa jotain joka pahentaa ongelmia. Sillä se siirtää aiheet aina uskontoon. Ei enää puhuttaisi muusta kuin uskonosta kun vastapuolen argumentteja pyrittäisiin tuhota tulkitsemalla ne uskonnollisiksi. Sillä tämän jälkeen ne olisivat parlamentaarisesti kelvottomia. Lisäksi sekularismin periaatetta on jo nyt käytetty suomessa siten, että päätösten takana selvästi olevien uskonnollisten vaikutteiden esilletuonti on haluttu kokonaan estää koska uskontoa ei haluta sekoittaa politiikkaan muutoin kuin päätösten piilopremisseinä. Siksi oikea tapa on se, että hihhulit hihhuloivat ja muut ivaavat heitä. (Se tuottaa lisäksi minulle maksimaalisesti viihdettä.)

---

Kirjoittaja kohtelee virpojia ja halloweenkarnevaaleja samalla tavalla. Hieman toisenlainen suhtautuminen tulee jos oven takana on Jehovan Todistajat tai Suomen Kokoomus. Hän ei kuitenkaan kiellä kenenkään kiertämisiä, muistuttaa vain siitä mahdollisuudesta että on kenties mahdollista että etäisillä ja kaukaisilla korpimailla, kuten Suomen Lapin erämaissa, kukaan ei välttämättä muista yhtä tai kahta kiertelevää pölynimurikauppiasmormonia tai muuta kauppasaksavainolaista .. Niistä voidaankin kätevästi tehdä varaosia uuteen lihagolemiin. MWAHAAHAHAHAHAHAHAHA MWAAHAHAHAHAHAHA MWAAAAHAAAHAAAHAAAHAAAAHAHAHAAAAAAA