Minulle annettiin uskontunnustus ikään kuin jonkinlaisena kristinuskon esittelynä. Siinä siis ikään kuin olisi kaikki se tieto mitä tarvitaan kristinuskon esittelyyn. Kuitenkin kaikki se teologia mitä olen ikinä opetellut on tässä lähestymistavassa lähinnä ongelma. Käytetyissä sanoissa on usein runsaastikin erimielisyyksiä.
Otetaan nyt vaikka kaikkivaltiuden ja kaikkitietämisen tyyliset lähestymiset.
1: Osa näkee että Jumalan kaikkivaltius tarkoittaa juuri sitä että logiikka pettää. Jumala voi rikkoa logiikan lakeja.
2: Toiset näkevät että kaikkivaltius tarkoittaa sitä että voi tehdä kaikkea mikä on loogisesti mahdollista. Logiikan lait ovat siis mahtavampia kuin Jumala. (Eikä Jumala voi muuttaa logiikan lakeja sellaisiksi että ne mahdollistaisivat vaikkapa niin suuren kiven tekemisen että sen voisi nostaa.)
3: Osa rajoittaa siihen että Jumalaa rajoittavat luonnonlait. (Pahan ongelmaa voidaan selittää siten että Jumala ei voi luoda sormea joka ei menisi vasaralla rikki. Ja käsitellä sitä tämän todellisuutemme luonnonvakioilla. Joka tarkoittaa sitä että Jumalalla ei ole tätä laajempia vaihtoehtoja tai kaikkivaltiutta ei oikeasti käsitellä.)
Kaikkitiedon kohdalla asiassa on vielä enemmän tulkinnanvaraa.
1: Esimerkiksi voidaan ajatella että universumi on äärellinen sekä kooltaan että iältään. Sen jokaisen hiukkasen historian tunteminen olisi äärellinen suorite. Siinä olisi kuitenkin yhdessä mielessä "kaikki".
2: Joku toinen voi seurata Mikko Valjakan "Jumala ja ääretön" -kirjan tietä. Siinä kaikkitieto tarkoittaa ääretöntä. Hän korostaa että äärettömyydessä kaikki todennäköisyydet menettävät merkityksensä, minkä tahansa todennäköisyyden kohdalla pelkkä mahdollisuus tarkoittaa täyttä varmuutta. Mikä voi olla on. Tässä kohden hän puhuu siitä, miten Jumala voisi ns. Hilbertin hotellin matemaattisten ominaisuuksien vuoksi tietää äärettömän määrän tietoa ja silti oppia koko ajan lisää - vaikka äärettömiä määriä.
3: Joku voisi nähdä asian kalvinistisesti niin, että kaikkitieto tarkoittaa kaikkitietoa ja tarkoittaisi enemmänkin juuri Jumalan kykyä olla yllättymättä ja oppimatta mitään uutta kun tieto on jo käsillä. Tällöin matemaattinen ääretön on selvästi väärä konsepti. Jumalan kaikkivaltius olisi siis tavallaan vielä ääretöntäkin mahtavampi.
Siksi yritys selventää kristinuskoa uskontunnustuksen kautta lähinnä lisäsi yleistä hämmennystä. Asiaa pahentaa se, että näen uskontunnustuksen paitsi listana dogmia ja tosiasiaväitteitä, myös listan joka oli Nikean kirkolliskokouksen aikaan relevanttien kiistojen lopullinen ratkaisu. Siksi listalla ei ole niitä asioita joita kritityt uskovat, vaan joista alkukristillisessä kirkossa oli erimielisyyttä. Instituutio on vain nimennyt nämä yhdeksi ja samaksi. Nykyajan keskustelussa nämä kannanotot ovat tietysti etääntyneet. Kiistat käydään muualla. Ja siksi esimerkiksi "uskonnottomuusongelmaan" ei saada kovin hyvää vastausta uskontunnustuksen kautta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hilbertin hotelli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hilbertin hotelli. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
tiistai 13. elokuuta 2013
Kuinka monta enkeliä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
"If the angels will be taking turns praising God forever, then the number of future praises must be the same as the number of past praises given the assumption that they have been taking turns praising God for an eternity. Craig insists that the number in the latter case is actually infinite. But if that’s right, then he cannot deny that the number in the former case is actually infinite as well, since the past praises and the future praises can be put in a one-to-one correspondence. Craig’s insistence that the future praises are not real is irrelevant, since past events aren’t real either on the presentist view."
(Landon Hedrick, "Heartbreak at Hilbert's Hotel")
Skolastikkojen klassinen mietelmä oli kysymys siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulanpäähän. Nämä liittyivät äärettömyyksiin. Kysymys on sittemmin redusoitunut lähinnä vertaukseksi jostakin jossa kysellään tarpeettomia ja turhan spekulatiivisia. Skolastiikallakaan ei tunnu oikein olevan mitään positiivista mainetta edes teologien tai uskonmiesten parissa. Mietin että jos minut jotenkin valikoitaisiin teologian käsittelijäksi, kysymykset todennäköisesti siirtyisivät pohtimaan sellaisia kysymyksiä kuin "kuinka monta enkeliä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?" Ja tottakai myös tämänlaisiin kysymyksiin voi liittää saivartelua.
Ensinnäkin on hyvä miettiä enkeleitä. Kuvastoissa enkelit ovat varsin kookkaita. Niiden nähdään liitelevän ja lentävän. Kuitenkin ne on itse asiassa kuvattu aineettomina, jotka ikään kuin materialisoituvat maailmaan. Aineettomuus selittää enkelien sukupuolettomuuden. Että sen että niitä mahtuu tanssimaan useampi nuppineulan päähän. Tuomas Akvinolaisella oli jopa jonkinlainen pakkomielle sepustaa enkeleistä kaikenlaista - hän sai tästä kiitokseksi erityisen doctor angelus arvonimen - ja hän selitti että enkelit eivät siirty paikasta A paikkaan B reittiä joka kulkee näiden kahden pisteen välissä olevasta paikasta, vaan teleportautuvat suoraan kohteeseensa. Kun angelos itsessään viittaa sanansaattajuuteen, teleportaatiota voidaan pitää kätevänä ominaisuutena. Se on lisäksi jotenkin scifimpi kuin klassisten uskontojen ajatus jumalten sanansaattjina jotka kiitävät matkoja ylipäätään jotain vauhtia. Akvinolainen selitti myös, että enkelit eivät tosiasiassa koostu aineesta vaan tiivistävät ilmaa siinä paikassa mihin ovatkin siirtyneet. Enkelit ovat siis tiivistettyä ilmaa.
Itse olen tosin viehättyneempi ajatukseen jossa enkelit ovat jonkinlaisia valo-olentoja. Yleensä ottaen siksi että valo on helppoa nähdä jonain ominaisuutena ja vaikeaa nähdä jonain substanssina. Kantilainen filosofioineen jossa aineen ilmeneminen ja aineen olemassaolo on erotettu, ja jako jossa asia on itsessään olemassa ja ilmenee maailmassa erilaisin ominaisuuksin, attribuutein, on korostanut jo kauan sitä että ominaisuus ja asia erotetaan toisistaan. Siksi enkelin kuvaaminen valo-olentona voisi tuntua yhtä järkevältä kuin sanoa että jokin koostuu vaikkapa vihreydestä. Kuitenkin kuten fysiikasta tiedämme, fotonit ovat varsin aineellisia. Tosin fotoneilla on myös nopeus, valolla on peräti nopeus joka on vakio! Tämänlainen erikoisuus jaksaa ilahduttaa niitä jotka pitävät tälläisestä.
Kuitenkin, puhutaanpa fotoneista tai aineen tiivistymisestä, on selvää että enkelit vaikuttavat materiaan ja vaikuttavat aineen ja energian säilymislakiin. Enkeli joka teleportautuu ja tiivistää ilmaa vaikuttaa ilmamolekyyleihin tavalla joka näyttäytyy empiirisissä laitteissa samana kuin se, että ilmamassaan kohdistettaisiin energiaa joka paineistaisi sitä. Ainemäärä pysyy kenties vakiona, mutta energiassa tapahtuu muutosta. Tämänlaisesta pitäisi jäädä merkki. Esimerkiksi jos enkeli sitten tekee jotain, kuten ilmoittaa sanoman äänivärähtelyllä - tai vaihtaa hehkulampun - tästä pitäisi jäädä merkki säilymislakeihin.
Sama pätee tietysti jos enkelit koostuisivat fotoneista (Akvinolaisen malli on vain helpompi esitellä arkitajuisesti.) Enkelit olisivat ikiliikkujien lähteillä : Ne tuottavat vähintään lyhytaikaisesti tilanteita joissa perinteinen ajatus koneiden hyötysuhteista ei toimisi. Termodynamiikka kun heittäisi häränpyllyä ja tätä kautta kaikki se mekaniikka joka on sidoksissa termodynamiikkaan muuttaisi koko olemuksensa.
Enkelien hehkulamput ja ID
Tästä päästään Intelligent Design -staran, Michael Behen, "*POOF*" -lausuntoon. Kun häneltä on kysytty ID:n toimintaa, hän on tiivistänyt aiheen tuohon sanaan. Siitä on revitty mediajulkisuutta ja se on diskreditoinut ID:tä runsaasti. En jaksa toistaa tähän liittyviä aukkojen Jumala -huomioita, koska ne eivät ole mitenkään uusia tai yllättäviä. Niiden esillletuominen on nähdäkseni vähemmän merkitystä kuin seuraava:
Howard Van Till on huomioinut että Intelligent Designin tulisi koostua sekä mielellisistä ("mind-like") ja fysikaalisista ("hand-like") aktioista. Keskustelu on usein korostanut sitä että suunnittelu olisi ikäänkuin puhdasta logosta, pelkää sanaa ja ideaa. Siksi onkin hyvä huomata että maailman Luojan täytyy olla paitsi insinööri, myös koneenrakejtaja. Vaaditaan jotain joka toimii "kädenkaltaisesti" ja järjestelee ainetta ja energiaa. ID on tähän asti ohittanut tämän kysymyksen ja selittänyt vain että "emme ota kantaa". Kuitenkin tosiasiassa tämä puoli on oleellinen ja ylittämätön osa ID:tä. Voidaankin sanoa että tämä yksittäinen kysymys on suurin jarru sen välillä että ID voisi olla aidosti tiedettä, että se voisi tehdä testattavia hypoteeseja sen sijaan että se vain presuppositionistisesti olettaisi että maailmassa on Suunnittelija ja yrittäisi sovittaa todellisuuden siihen.
Voidaan nähdä että Akvinolaisessa prosessissakin enkelien toiminnassa on kaksi vaihetta, on mielellinen "Think" ja tekemisen "Poof". On teleportaatio ja se kun enkeli tiivistää itselleen vaikutusvälineen ilmasta. Teleportaatio ei tietysti ole fysikaalista sanan vahvassa mielessä, mutta periaatteessa tällä ei ole väliä. Jos enkeli vaihtaa hehkulampun maan päällä tiettyyn aikaan ja alle sekunnin kuluttua vaihtaa hehkulampun valovuoden päästä, ihmiset voisivat vuoden päästä tietää että enkeli todella kykenee tälläiseen teleportaatiotoimintaan ajassa ja paikassa. Ja tämä tekisi enkeleistä periaateessa aivan empiriisiä olentoja. Kenties perimmäinen olemus olisi salattu, mutta tosiasiassa ihmisillä ei olisi yhtään mitään järkevää syytä uskoa enkeleihin jos niillä ei olisi sitä ruumiillista muotoa jolla esimerkiksi kommunikoitaisiin ihmisten kanssa. Näin enkelit voisivat olla ontologisesti olemassa, mutta ihminen joka väittäisi niistä mitään ei olisi tiedollisesti ollenkaan vahvoilla.
Tämä huomautus selittäneekin miksi ID:ssä olisi syytä siirtyä insinöörinäkökulmasta asentajanäkökulmaan - paitsi tietysti jos tavoitteena on vain saada kreationismia edes jossain muodossa kouluopetukseen, jolloin kysymys on poliittinen ja silloin kenties kannattaa välttää riskejä, joita tieteen tutkimus tuo. Tiedehän voisi vaikka olla antamatta vakuuttavia todisteita tästä asentelupuolesta.
Voidaankin sanoa että ID ei ole saavuttanut Behen Poofia Se on pelkkä ajatustasolle jäänyt. Kuitenkin ilman Poof -tason materialisointia tai aineen manipulointia ei mikään interaktioi aineen tai energian kanssa, jolloin kohdeo n havaitsemisen ulkopuolella eikä sitä itse asiassa edes voida pitää minkään aiheuttajana universumissamme. (Joko aineen, energian tai molempien määrä muuttuu.) ; Siksi jos meidän pitää selittää jokin asia Suunnittelulla, tarvitaan Ajatus, ja Teko. Ja kun Ajatus ja Teko kohtaavat, tapahtuu jonkinlainen POOF, joka sitten tuottaa asian. Jos siis halutaan osoittaa että jonkin takana on POOF, on osoitettava sille toimija joka on kyvykäs Ajatukseen ja jolla on resurssit Tekoon. Ilman Suunnittelijaa, tämän Tavoitteita ja Toimintamalleja tätä ei tietysti voida kuvailla.
Ajatus on kenties ajaton, ja sellainen kuin ID:läiset sitä kuvaavat. Mutta se ei yksinään voi selittää yhtään mitään universumissamme. Ei kompleksisuutta, eikä CSI -informaatiota jonka tunnistaminen ja mittaaminen on ID;ltä jäänyt jostain syystä toistaiseksi väitetasolle jossa CSI ilmenee maailmassa koska ID:läiset väittävät että sitä on jossain. Jos Selitettävä on yhtä abstrakti kuin Ajatus, sitä ei voida pitää kovin relevanttina. Yleensä tieteessä on jokin yleisesti tunnettu ongelma, jonka selittäminen on ongelmallista ja johon liittyy anomalioita. ID jostain syystä on niin puhtaan logoksen pauloissa, että se on keskittynyt enemmänkin ongelman (CSI:n olemassaolon) väittämiseen kuin sen synnyn ratkaisuun.
Toivottavasti jossain on enkeli joka vaihtaa abstrakteja idealamppuja ID:läisten aivoissa. Sillä ainakin minä olen varsin tympääntynyt tähän heidän uudelleenlämmittelyynsä jota tällä hetkellä tapahtuu. Uudelleenlämmittelyyn jossa näyttää olevan täsmälleen samat argumentit ja ydinteesit kuin esimerkiksi vuonna 2004 - edellisen vakavan kreationistisuuden nostoyritelmän - aikaan.
Äärettömien enkelten tanssi ja Craig.
William Lane Craigin alkusyyhyn keskittyvä argumentaatio ei ole klassista kreationismia. Nostan sen esiin tässä yhteydessä kaikesta huolimatta. Ihan siksi, että universumin luomisessa aineen ja energian määrä muuttuvat. Ja siksi, että äärettömyysaihe on kiinnostanut skolastikkojakin enkeleitä ja nuppineulanpäitä miettiessään. Olen toki usein ennenkin kritisoinut miehen sanomisia, mutta tässä kohden aihetta on siirrettävä kulmiin joita en aikaisemmin ole pitänyt relevantteina tai kiinnostavina. Ne ovat vähän haihattelevia ollakseen minun silmääni vakuuttavia. Moni kokee ne kuitenkin vetoaviksi. Enkeliaihe jotenkin välitti tätä vetoa minun kylmään sydämeeni asti.
Tässä yhteydessä on katsottava Craigia kokonaisuutena. Tyypilisesti Craig esittää argumenttinsa neljän argumentin kasana, jossa on kaksi tieteellistä ja kaksi filosofista argumenttia jotka ikään kuin toimivat yhdessä. Koska nykyiset fysiikan mallit ovat enemmän mahdollisuuksia kun aktuaalisesti todistettua kovaa tiedettä, niihin vetoaminen on varsin vajaata. On vaikeaa keksiä rajoitteita ja kieltoja universumille jonka luonnetta ei täysin tunneta. Siksi valtaosa ajatteleekin taatusti että filosofiset argumentit suorittavat valtaosan Craigin argumentaation voimakkuudesta. Ja tämä tekee Craigista valtaosan silmissä aika irrelevantin. Hän kokoaa argumentteja joissa on tietyt premissit, ja jos niistä on erimielinen ei voi tehdä paljon asian edestä suuntaan tai toiseen.
Silti Craigin tematiikka voidaan nostaa oleellisesti esiin. Sillä jos mietimme mistä universumin synty koostuu, voidaan nähdä että se on muutos aineen ja energian määrässä. Itse asiassa tämä ominaisuus on juuri se, jota pidetään alkusynnyssä haasteena fysikalismille. Jos ainemäärä pysyisi vain samana, voitaisiin ajatella että kaikki olisi seurausta jostain muusta. Ja tästä päädyttäisiin äärettömään regressioon jossa aineellisia reaktioita olisi pohjaan asti.
Craig toki kieltää tämän vaihtoehdon. Ja tämän tehdäkseen hänen on torjuttava äärettömyys. Tarkalleen ottaen siten että aktuaalista äärettömyyttä ei ole. Ääretön ei siis ilmene fysikaalisessa todellisuudessa. Tässä kohden hänen pääargumenttinsa on matemaattinen. Hän esitettelee äärettömyyden toimintaa Hilbertin hotellin kautta. Ja esittää että tälläinen ajatus tosimaailmassa on absurdi. Arkijärkeen se ei itse asiassa sovikaan ; Ideahan on se, että on hotelli jossa on ääretön määrä huoneita. Hotelli on täynnä, mutta sinne haluaa vielä yksi asiakas. Häntä ei voida laittaa hotelliin koska hotelli on täysi. Siksi jokaisen hotellissa olevan on siirryttävä yksi huone isompaan huoneeseen. Näin voidaan tehdä, koska numeroita on aina olemassa yksi suurempi. Näin asiakas sopii ensimmäiseen huoneeseen. Craigin mukaan tälläinen hotelli todellisuudessa olisi absurdi. Hän ei tässä teknisesti ottaen falsifioi äärettömyyttä vaan vetoaa siihen että se ei ole arkijärjen mukainen. ; Craig korostaa tätä esimerkiksi kuvittelemalla ajatusleikissä äärettömiä kirjastoja jotka toimisivat Hilbertin hotellin tavoin. Hän siis korostaa että tämä rajoite koskee kaikkea aineellista todellisuutta.
Moni on moittinut tätä lähestymistapaa ja esimerkiksi Hedrickillä on tähän mielenkiintoinen vasta-argumentti. Koska Craig rakentaa filosofisen Kalam -argumenttinsa erityisen vahvasti tiettyyn ajan teoriaan, sillä on erikoisia yhteisvaikutuksia myös Hilbertin hotelliin. Hänen argumenttinsa keskittyy siihen että tosiasiassa todellisuudessa tapahtumia ei voida siirtää eteenpäin "seuravaan huoneeseen" eli tuottaa alkupuolelta tilaa. Ilman tälläistä lokaationvaihtoa analogia Hilbertin hotellin ja äärettömyyden välillä ei päde. ; Joko Hilbertin hotellin absurdius on irrelevanttia koska se on epäanaloginen unviersumin kanssa. Tai sitten äärettömien manipulointiin liittyvät rajoitteet joita Craig käyttää eivät päde. Molemmissa tapauksissa Craigin argumentaatiossa on ristiriita joka pitäisi ratkaista. Argumentaatio on kiinnostavaa ja "Philosophical Disquicitions" -blogi on purkanut sitä helppotajuiseksi ja valaisevaksi kahdessa eri blogauksessa.
Itse olen kyhäillyt hieman toisenlaisen lähestymistavan - joka on kuitenkin jollain omituisella tavalla juuri Hedrickin inspiroima, se ikään kuin putkahti mieleen hänen juttuaan lukiessa - Se ei ole erityisen elegantti - se on enemmänkin kirves kalloon tyylistä lähestymistä. Se antaa hyvän syyn olla ottamatta asioita liian vakavasti. ;Koska Craigin argmentti nojaa siihen että universumi on selitettävä, hän on vaikeassa tilanteessa. Tosiasiassahan klassinen ajatus alkusyystä nimittäin vaatii huomion siitä että jos asioilla on syy, niin joko päädytään äärettömään tapahtumaketjuun tai sitten on jokin syy jolla ei ole syytä. Eli on yksi asia jota ei tarvitse selittää toisilla asioilla. Jostain syystä Craig nojaa että tämän syyn olisi pakko olla Jumala. Päästäkseen edes tähän asti, hän fiksuna miehenä eliminoi äärettömyyttä korostamalla että aktuaalisia äärettömiä asioita ei ole, ja koska ikuinen sarja tapahtumia vaatisi äärettömän sarjan asioita, joten sitä ei tapahdu. Tähän Hilbertin hotelliargumentti on tarkoitettu.
Korostan aktuaalista äärettömyyttä juuri samasta syystä miksi Craigkin sitä käyttää. Koska se on oleellista hänelle. Ja koska se on oleellista vasta-argumentihkolleni. Craig nojaa aktuaaliseen ja potentiaaliseen varsin klassisesti. Hänellä ei ole mitään potentiaalista ääretöntä vastaan. Eli että maailmassa on potentiaalisesti tapahtumia jotka voivat jatkua ikuisesti niin että on aina seuraava tapahtuma. Menneisyyteen on kuitenkin aina vain rajallinen aika. Universumissa selitystä vaatii vain se että jokin potentiaalinen aktualisoi. Jumala taas on pelkkää aktuaalisuutta. Siksi potentiaalinen ääretön ei ole ongelma. (Samoin matematiikka on abstraktio, joten matematiikassa äärettömyydet eivät ole samalla tavalla rajoitettuja. Ne eivät ole olemassa "oikealla tavalla" ollakseen relevantteja Craigille.)
Kuitenkin voidaan nähdä selvä kuilu aktuaalisen äärettömän ja Kalamin välillä. Sillä jos mietitään tarkasti, voidaan huomata, että tosiasiassa se, että jollain asialla ei ole mitään syytä ei tarkoita että sen takana olisi jotain aktuaalista. Voidaan jopa sanoa että se, millä Craig rakentaa tilaa Jumalalle on sitä että hän ottaa universumin koko olemassaolemisketjun - joka voi olla ääretön koska Craig ei kiistä mahdollisuutta että universumissa tapahtumia olisi edessä ikuisesti tulevaisuuteen. Hän katkaisee sen alkupäästään, ja määrittelee että koko tapahtumaketjua siirretään eteenpäin yhdellä pykälällä ja tähän pykälään määritellään Jumala. Ensimmäinen syy ei siis ole ensimmäinen fysikaalinen tapahtuma, vaan Jumala.
Toisaalta on erikoista olla puhumatta aktuaalisesta alkusyystä ja mainita Craigin pahan ongelman vastustamisen kohdalla puolustama kaikkihyvä ja kaikkitietävä Jumala. Jos Jumala on täysin aktuaalinen, kaikkitietävä ja kaikkivoipa, en tiedä että jos tämä ei ole aktuaalinen ääretön, niin mikä on!
Voi tietysti olla että Jumala on erikoistapaus, koska se ei ole universumin normaalissa vaikutuskentässä. Mutta jos tälläisiä poikkeuksia ruvetaan tilaamaan, niitä voidaan oletella muuallekin. Näin esimerkiksi ensimmäinen fysikaalinen tapahtuma on jokin jota ei tarvitse selittää samalla mallilla kuin toista fysikaalista mallia, koska ensimmäisellä tapahtumalla ei ole syytä kun taas toisella on.
(Landon Hedrick, "Heartbreak at Hilbert's Hotel")
Skolastikkojen klassinen mietelmä oli kysymys siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulanpäähän. Nämä liittyivät äärettömyyksiin. Kysymys on sittemmin redusoitunut lähinnä vertaukseksi jostakin jossa kysellään tarpeettomia ja turhan spekulatiivisia. Skolastiikallakaan ei tunnu oikein olevan mitään positiivista mainetta edes teologien tai uskonmiesten parissa. Mietin että jos minut jotenkin valikoitaisiin teologian käsittelijäksi, kysymykset todennäköisesti siirtyisivät pohtimaan sellaisia kysymyksiä kuin "kuinka monta enkeliä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?" Ja tottakai myös tämänlaisiin kysymyksiin voi liittää saivartelua.
Ensinnäkin on hyvä miettiä enkeleitä. Kuvastoissa enkelit ovat varsin kookkaita. Niiden nähdään liitelevän ja lentävän. Kuitenkin ne on itse asiassa kuvattu aineettomina, jotka ikään kuin materialisoituvat maailmaan. Aineettomuus selittää enkelien sukupuolettomuuden. Että sen että niitä mahtuu tanssimaan useampi nuppineulan päähän. Tuomas Akvinolaisella oli jopa jonkinlainen pakkomielle sepustaa enkeleistä kaikenlaista - hän sai tästä kiitokseksi erityisen doctor angelus arvonimen - ja hän selitti että enkelit eivät siirty paikasta A paikkaan B reittiä joka kulkee näiden kahden pisteen välissä olevasta paikasta, vaan teleportautuvat suoraan kohteeseensa. Kun angelos itsessään viittaa sanansaattajuuteen, teleportaatiota voidaan pitää kätevänä ominaisuutena. Se on lisäksi jotenkin scifimpi kuin klassisten uskontojen ajatus jumalten sanansaattjina jotka kiitävät matkoja ylipäätään jotain vauhtia. Akvinolainen selitti myös, että enkelit eivät tosiasiassa koostu aineesta vaan tiivistävät ilmaa siinä paikassa mihin ovatkin siirtyneet. Enkelit ovat siis tiivistettyä ilmaa.
Itse olen tosin viehättyneempi ajatukseen jossa enkelit ovat jonkinlaisia valo-olentoja. Yleensä ottaen siksi että valo on helppoa nähdä jonain ominaisuutena ja vaikeaa nähdä jonain substanssina. Kantilainen filosofioineen jossa aineen ilmeneminen ja aineen olemassaolo on erotettu, ja jako jossa asia on itsessään olemassa ja ilmenee maailmassa erilaisin ominaisuuksin, attribuutein, on korostanut jo kauan sitä että ominaisuus ja asia erotetaan toisistaan. Siksi enkelin kuvaaminen valo-olentona voisi tuntua yhtä järkevältä kuin sanoa että jokin koostuu vaikkapa vihreydestä. Kuitenkin kuten fysiikasta tiedämme, fotonit ovat varsin aineellisia. Tosin fotoneilla on myös nopeus, valolla on peräti nopeus joka on vakio! Tämänlainen erikoisuus jaksaa ilahduttaa niitä jotka pitävät tälläisestä.
Kuitenkin, puhutaanpa fotoneista tai aineen tiivistymisestä, on selvää että enkelit vaikuttavat materiaan ja vaikuttavat aineen ja energian säilymislakiin. Enkeli joka teleportautuu ja tiivistää ilmaa vaikuttaa ilmamolekyyleihin tavalla joka näyttäytyy empiirisissä laitteissa samana kuin se, että ilmamassaan kohdistettaisiin energiaa joka paineistaisi sitä. Ainemäärä pysyy kenties vakiona, mutta energiassa tapahtuu muutosta. Tämänlaisesta pitäisi jäädä merkki. Esimerkiksi jos enkeli sitten tekee jotain, kuten ilmoittaa sanoman äänivärähtelyllä - tai vaihtaa hehkulampun - tästä pitäisi jäädä merkki säilymislakeihin.
Sama pätee tietysti jos enkelit koostuisivat fotoneista (Akvinolaisen malli on vain helpompi esitellä arkitajuisesti.) Enkelit olisivat ikiliikkujien lähteillä : Ne tuottavat vähintään lyhytaikaisesti tilanteita joissa perinteinen ajatus koneiden hyötysuhteista ei toimisi. Termodynamiikka kun heittäisi häränpyllyä ja tätä kautta kaikki se mekaniikka joka on sidoksissa termodynamiikkaan muuttaisi koko olemuksensa.
Enkelien hehkulamput ja ID
Tästä päästään Intelligent Design -staran, Michael Behen, "*POOF*" -lausuntoon. Kun häneltä on kysytty ID:n toimintaa, hän on tiivistänyt aiheen tuohon sanaan. Siitä on revitty mediajulkisuutta ja se on diskreditoinut ID:tä runsaasti. En jaksa toistaa tähän liittyviä aukkojen Jumala -huomioita, koska ne eivät ole mitenkään uusia tai yllättäviä. Niiden esillletuominen on nähdäkseni vähemmän merkitystä kuin seuraava:
Howard Van Till on huomioinut että Intelligent Designin tulisi koostua sekä mielellisistä ("mind-like") ja fysikaalisista ("hand-like") aktioista. Keskustelu on usein korostanut sitä että suunnittelu olisi ikäänkuin puhdasta logosta, pelkää sanaa ja ideaa. Siksi onkin hyvä huomata että maailman Luojan täytyy olla paitsi insinööri, myös koneenrakejtaja. Vaaditaan jotain joka toimii "kädenkaltaisesti" ja järjestelee ainetta ja energiaa. ID on tähän asti ohittanut tämän kysymyksen ja selittänyt vain että "emme ota kantaa". Kuitenkin tosiasiassa tämä puoli on oleellinen ja ylittämätön osa ID:tä. Voidaankin sanoa että tämä yksittäinen kysymys on suurin jarru sen välillä että ID voisi olla aidosti tiedettä, että se voisi tehdä testattavia hypoteeseja sen sijaan että se vain presuppositionistisesti olettaisi että maailmassa on Suunnittelija ja yrittäisi sovittaa todellisuuden siihen.
Voidaan nähdä että Akvinolaisessa prosessissakin enkelien toiminnassa on kaksi vaihetta, on mielellinen "Think" ja tekemisen "Poof". On teleportaatio ja se kun enkeli tiivistää itselleen vaikutusvälineen ilmasta. Teleportaatio ei tietysti ole fysikaalista sanan vahvassa mielessä, mutta periaatteessa tällä ei ole väliä. Jos enkeli vaihtaa hehkulampun maan päällä tiettyyn aikaan ja alle sekunnin kuluttua vaihtaa hehkulampun valovuoden päästä, ihmiset voisivat vuoden päästä tietää että enkeli todella kykenee tälläiseen teleportaatiotoimintaan ajassa ja paikassa. Ja tämä tekisi enkeleistä periaateessa aivan empiriisiä olentoja. Kenties perimmäinen olemus olisi salattu, mutta tosiasiassa ihmisillä ei olisi yhtään mitään järkevää syytä uskoa enkeleihin jos niillä ei olisi sitä ruumiillista muotoa jolla esimerkiksi kommunikoitaisiin ihmisten kanssa. Näin enkelit voisivat olla ontologisesti olemassa, mutta ihminen joka väittäisi niistä mitään ei olisi tiedollisesti ollenkaan vahvoilla.
Tämä huomautus selittäneekin miksi ID:ssä olisi syytä siirtyä insinöörinäkökulmasta asentajanäkökulmaan - paitsi tietysti jos tavoitteena on vain saada kreationismia edes jossain muodossa kouluopetukseen, jolloin kysymys on poliittinen ja silloin kenties kannattaa välttää riskejä, joita tieteen tutkimus tuo. Tiedehän voisi vaikka olla antamatta vakuuttavia todisteita tästä asentelupuolesta.
Voidaankin sanoa että ID ei ole saavuttanut Behen Poofia Se on pelkkä ajatustasolle jäänyt. Kuitenkin ilman Poof -tason materialisointia tai aineen manipulointia ei mikään interaktioi aineen tai energian kanssa, jolloin kohdeo n havaitsemisen ulkopuolella eikä sitä itse asiassa edes voida pitää minkään aiheuttajana universumissamme. (Joko aineen, energian tai molempien määrä muuttuu.) ; Siksi jos meidän pitää selittää jokin asia Suunnittelulla, tarvitaan Ajatus, ja Teko. Ja kun Ajatus ja Teko kohtaavat, tapahtuu jonkinlainen POOF, joka sitten tuottaa asian. Jos siis halutaan osoittaa että jonkin takana on POOF, on osoitettava sille toimija joka on kyvykäs Ajatukseen ja jolla on resurssit Tekoon. Ilman Suunnittelijaa, tämän Tavoitteita ja Toimintamalleja tätä ei tietysti voida kuvailla.
Ajatus on kenties ajaton, ja sellainen kuin ID:läiset sitä kuvaavat. Mutta se ei yksinään voi selittää yhtään mitään universumissamme. Ei kompleksisuutta, eikä CSI -informaatiota jonka tunnistaminen ja mittaaminen on ID;ltä jäänyt jostain syystä toistaiseksi väitetasolle jossa CSI ilmenee maailmassa koska ID:läiset väittävät että sitä on jossain. Jos Selitettävä on yhtä abstrakti kuin Ajatus, sitä ei voida pitää kovin relevanttina. Yleensä tieteessä on jokin yleisesti tunnettu ongelma, jonka selittäminen on ongelmallista ja johon liittyy anomalioita. ID jostain syystä on niin puhtaan logoksen pauloissa, että se on keskittynyt enemmänkin ongelman (CSI:n olemassaolon) väittämiseen kuin sen synnyn ratkaisuun.
Toivottavasti jossain on enkeli joka vaihtaa abstrakteja idealamppuja ID:läisten aivoissa. Sillä ainakin minä olen varsin tympääntynyt tähän heidän uudelleenlämmittelyynsä jota tällä hetkellä tapahtuu. Uudelleenlämmittelyyn jossa näyttää olevan täsmälleen samat argumentit ja ydinteesit kuin esimerkiksi vuonna 2004 - edellisen vakavan kreationistisuuden nostoyritelmän - aikaan.
Äärettömien enkelten tanssi ja Craig.
William Lane Craigin alkusyyhyn keskittyvä argumentaatio ei ole klassista kreationismia. Nostan sen esiin tässä yhteydessä kaikesta huolimatta. Ihan siksi, että universumin luomisessa aineen ja energian määrä muuttuvat. Ja siksi, että äärettömyysaihe on kiinnostanut skolastikkojakin enkeleitä ja nuppineulanpäitä miettiessään. Olen toki usein ennenkin kritisoinut miehen sanomisia, mutta tässä kohden aihetta on siirrettävä kulmiin joita en aikaisemmin ole pitänyt relevantteina tai kiinnostavina. Ne ovat vähän haihattelevia ollakseen minun silmääni vakuuttavia. Moni kokee ne kuitenkin vetoaviksi. Enkeliaihe jotenkin välitti tätä vetoa minun kylmään sydämeeni asti.
Tässä yhteydessä on katsottava Craigia kokonaisuutena. Tyypilisesti Craig esittää argumenttinsa neljän argumentin kasana, jossa on kaksi tieteellistä ja kaksi filosofista argumenttia jotka ikään kuin toimivat yhdessä. Koska nykyiset fysiikan mallit ovat enemmän mahdollisuuksia kun aktuaalisesti todistettua kovaa tiedettä, niihin vetoaminen on varsin vajaata. On vaikeaa keksiä rajoitteita ja kieltoja universumille jonka luonnetta ei täysin tunneta. Siksi valtaosa ajatteleekin taatusti että filosofiset argumentit suorittavat valtaosan Craigin argumentaation voimakkuudesta. Ja tämä tekee Craigista valtaosan silmissä aika irrelevantin. Hän kokoaa argumentteja joissa on tietyt premissit, ja jos niistä on erimielinen ei voi tehdä paljon asian edestä suuntaan tai toiseen.
Silti Craigin tematiikka voidaan nostaa oleellisesti esiin. Sillä jos mietimme mistä universumin synty koostuu, voidaan nähdä että se on muutos aineen ja energian määrässä. Itse asiassa tämä ominaisuus on juuri se, jota pidetään alkusynnyssä haasteena fysikalismille. Jos ainemäärä pysyisi vain samana, voitaisiin ajatella että kaikki olisi seurausta jostain muusta. Ja tästä päädyttäisiin äärettömään regressioon jossa aineellisia reaktioita olisi pohjaan asti.
Craig toki kieltää tämän vaihtoehdon. Ja tämän tehdäkseen hänen on torjuttava äärettömyys. Tarkalleen ottaen siten että aktuaalista äärettömyyttä ei ole. Ääretön ei siis ilmene fysikaalisessa todellisuudessa. Tässä kohden hänen pääargumenttinsa on matemaattinen. Hän esitettelee äärettömyyden toimintaa Hilbertin hotellin kautta. Ja esittää että tälläinen ajatus tosimaailmassa on absurdi. Arkijärkeen se ei itse asiassa sovikaan ; Ideahan on se, että on hotelli jossa on ääretön määrä huoneita. Hotelli on täynnä, mutta sinne haluaa vielä yksi asiakas. Häntä ei voida laittaa hotelliin koska hotelli on täysi. Siksi jokaisen hotellissa olevan on siirryttävä yksi huone isompaan huoneeseen. Näin voidaan tehdä, koska numeroita on aina olemassa yksi suurempi. Näin asiakas sopii ensimmäiseen huoneeseen. Craigin mukaan tälläinen hotelli todellisuudessa olisi absurdi. Hän ei tässä teknisesti ottaen falsifioi äärettömyyttä vaan vetoaa siihen että se ei ole arkijärjen mukainen. ; Craig korostaa tätä esimerkiksi kuvittelemalla ajatusleikissä äärettömiä kirjastoja jotka toimisivat Hilbertin hotellin tavoin. Hän siis korostaa että tämä rajoite koskee kaikkea aineellista todellisuutta.
Moni on moittinut tätä lähestymistapaa ja esimerkiksi Hedrickillä on tähän mielenkiintoinen vasta-argumentti. Koska Craig rakentaa filosofisen Kalam -argumenttinsa erityisen vahvasti tiettyyn ajan teoriaan, sillä on erikoisia yhteisvaikutuksia myös Hilbertin hotelliin. Hänen argumenttinsa keskittyy siihen että tosiasiassa todellisuudessa tapahtumia ei voida siirtää eteenpäin "seuravaan huoneeseen" eli tuottaa alkupuolelta tilaa. Ilman tälläistä lokaationvaihtoa analogia Hilbertin hotellin ja äärettömyyden välillä ei päde. ; Joko Hilbertin hotellin absurdius on irrelevanttia koska se on epäanaloginen unviersumin kanssa. Tai sitten äärettömien manipulointiin liittyvät rajoitteet joita Craig käyttää eivät päde. Molemmissa tapauksissa Craigin argumentaatiossa on ristiriita joka pitäisi ratkaista. Argumentaatio on kiinnostavaa ja "Philosophical Disquicitions" -blogi on purkanut sitä helppotajuiseksi ja valaisevaksi kahdessa eri blogauksessa.
Itse olen kyhäillyt hieman toisenlaisen lähestymistavan - joka on kuitenkin jollain omituisella tavalla juuri Hedrickin inspiroima, se ikään kuin putkahti mieleen hänen juttuaan lukiessa - Se ei ole erityisen elegantti - se on enemmänkin kirves kalloon tyylistä lähestymistä. Se antaa hyvän syyn olla ottamatta asioita liian vakavasti. ;Koska Craigin argmentti nojaa siihen että universumi on selitettävä, hän on vaikeassa tilanteessa. Tosiasiassahan klassinen ajatus alkusyystä nimittäin vaatii huomion siitä että jos asioilla on syy, niin joko päädytään äärettömään tapahtumaketjuun tai sitten on jokin syy jolla ei ole syytä. Eli on yksi asia jota ei tarvitse selittää toisilla asioilla. Jostain syystä Craig nojaa että tämän syyn olisi pakko olla Jumala. Päästäkseen edes tähän asti, hän fiksuna miehenä eliminoi äärettömyyttä korostamalla että aktuaalisia äärettömiä asioita ei ole, ja koska ikuinen sarja tapahtumia vaatisi äärettömän sarjan asioita, joten sitä ei tapahdu. Tähän Hilbertin hotelliargumentti on tarkoitettu.
Korostan aktuaalista äärettömyyttä juuri samasta syystä miksi Craigkin sitä käyttää. Koska se on oleellista hänelle. Ja koska se on oleellista vasta-argumentihkolleni. Craig nojaa aktuaaliseen ja potentiaaliseen varsin klassisesti. Hänellä ei ole mitään potentiaalista ääretöntä vastaan. Eli että maailmassa on potentiaalisesti tapahtumia jotka voivat jatkua ikuisesti niin että on aina seuraava tapahtuma. Menneisyyteen on kuitenkin aina vain rajallinen aika. Universumissa selitystä vaatii vain se että jokin potentiaalinen aktualisoi. Jumala taas on pelkkää aktuaalisuutta. Siksi potentiaalinen ääretön ei ole ongelma. (Samoin matematiikka on abstraktio, joten matematiikassa äärettömyydet eivät ole samalla tavalla rajoitettuja. Ne eivät ole olemassa "oikealla tavalla" ollakseen relevantteja Craigille.)
Kuitenkin voidaan nähdä selvä kuilu aktuaalisen äärettömän ja Kalamin välillä. Sillä jos mietitään tarkasti, voidaan huomata, että tosiasiassa se, että jollain asialla ei ole mitään syytä ei tarkoita että sen takana olisi jotain aktuaalista. Voidaan jopa sanoa että se, millä Craig rakentaa tilaa Jumalalle on sitä että hän ottaa universumin koko olemassaolemisketjun - joka voi olla ääretön koska Craig ei kiistä mahdollisuutta että universumissa tapahtumia olisi edessä ikuisesti tulevaisuuteen. Hän katkaisee sen alkupäästään, ja määrittelee että koko tapahtumaketjua siirretään eteenpäin yhdellä pykälällä ja tähän pykälään määritellään Jumala. Ensimmäinen syy ei siis ole ensimmäinen fysikaalinen tapahtuma, vaan Jumala.
Toisaalta on erikoista olla puhumatta aktuaalisesta alkusyystä ja mainita Craigin pahan ongelman vastustamisen kohdalla puolustama kaikkihyvä ja kaikkitietävä Jumala. Jos Jumala on täysin aktuaalinen, kaikkitietävä ja kaikkivoipa, en tiedä että jos tämä ei ole aktuaalinen ääretön, niin mikä on!
Voi tietysti olla että Jumala on erikoistapaus, koska se ei ole universumin normaalissa vaikutuskentässä. Mutta jos tälläisiä poikkeuksia ruvetaan tilaamaan, niitä voidaan oletella muuallekin. Näin esimerkiksi ensimmäinen fysikaalinen tapahtuma on jokin jota ei tarvitse selittää samalla mallilla kuin toista fysikaalista mallia, koska ensimmäisellä tapahtumalla ei ole syytä kun taas toisella on.
maanantai 8. lokakuuta 2012
Absurdia, absurdia
Monesti hyvää filosofiaa lähestytään pelkästään logiikan ja koherenssin kautta. Tällöin virheiden kohdalla käsitellään sellaisia termejä kuin kehäpäätelmäisyys tai ristiriitaisuus. ; Itse asiassa Wittgenstein korosti että nämä olivat ne päätyypit joihin päättelyvirheet voidaan jakaa ; Että oli tautologioita (kehäpäätelmä) jotka eivät selittäneet mitään ja kontradiktiot (ristiriita) jotka eivät mahdollistaneet mitään.
Kuitenkin tämän lisäksi koetaan usein tarpeen ottaa esille muunlaisia konsepteja. Kenties yksi vaikeimmista on "absurdi". Sanaa käytetään hyvin paljon, mutta sillä on hyvin paljon erilaisia käyttötapoja. Osa niistä on hyviä ja osa on huonoja. Absurdin kohdalla ytimessä on usein se, että johtopäätöksessä on jotain sellaista omituisuutta jonka vuoksi sitä ei pitäisi hyväksyä vaikka se olisikin eheän ja koherentin päätelmän tulos.
1: Tätä kautta absurdi on kontaktissa paradoksin kanssa. Paradoksissa ideana on se, että se nojaa premisseihin jotka molemmat hyväksyvät, mutta kuitenkin sen johtopäätös on sellainen että se ei tunnu oikealta. Paradoksin ongelma on siinä että oikeat lähtökohdat johtavat väärään lopputulokseen. Virhe voidaan korjata joko hyväksymällä maailma omituiseksi mitä ei haluta tehdä. Tai korjaamalla lähtöoletuksia johon siihenkään ei olla valmiita. Tämä on "absurdilimbo".
2: Tarkemmassa tilassa absurdi on yksinkertaisempi. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että premisseistä seuraa loppupäätelmä joka on molemmista puolista aivan selvästi väärä. (Se johtaa esimerkiksi vahvasti tieteenvastaisiin tuloksiin.) Näin ollen vaikka logiikka johtaa johonkin ajatellaan että premisseissä on oltava jokin virhe kun niiden yhteensopivuus vain johtaa selkeisiin omituisuuksiin.
3: Hyvin usein absurdia käytetään kuitenkin lähinnä denialistisessa muodossa. Tällöin johtopäätös ei sovi joidenkin intuitioon ja he hylkäävät koko perustelun sanomalla sitä absurdiksi ja eivät tämän vuoksi suostu hyväksymään päätelmää. Tällöin absurdiksi kutsuminen on horse laugh -argumenttivirhe.
+: Tämän lisäksi absurdi voi tarkoittaa jotain jota ei kiistetä, mutta joka on huvittavaa. Tai jotain joka on yllättävää. Tai jotain johon ei kohdistu objektiivista ihmisenulkopuolista merkitystä. ... Mutta nämä konseptit eivät oel relevantteja tämän loppublogauksen kohdalla, joten voit toistaiseksi vaikka unohtaa ne.
Tämä kuvaus on jotain jota on kenties hyvä täsmentää. Onneksi meillä on William Lane Craig. Hänen jumalamallinsa nojaa tiettyjen äärettömyyksien ja jumalatodistuksiin jossa tietyt äärettömyyskuvat estetään fysikaalisessa maailmassa. Tämän vuoksi hän on kritisoinut matemaattista Hilbertin hotelli -mallia. "Skeptics Play" -blogissa nostetaan esille pari tuokiokuvaa siitä miten Craig on eri vaiheissa keskustellut tästä ongelmasta. Craigin ajattelu havaitaan varsin laaduttomaksi ja debattihenki vielä tätäkin surkeammaksi.
1: Tässä blogauksessa on kommentit surkuhupaisaa luettavaa. Sinne tulee Craigia puolustava nimimerkki "godboy". Hän yrittää rakentaa päätelyketjua joka johtaisi siihen että Craig olisi oikeassa. Tämä kohtaa ongelmia. Hupaisaksi asian tekee se, että jo ensimmäisessä kommentissa selitetään mikä päättelyssä on väärin. Tämän jälkeen "godboy" muuttaa joka kerran kaavaa hitusen, ja olettaa että mikä tahansa muutos ansaitsee tulla uudelleenkritisoiduksi. Valitettavasti hän haluaa pitää ytimen mukana koko ajan. Ja virheellisyydet ovat juuri tässä kohden. Näin "godboy" toistaa virhettä jonka virheellisyys on hänelle toistuvasti tuotu esille ja korjaa irrelevantteja osia argumentistaan, eli muuttaa argumenttiaan siten että olennaiset virheet säilyvät, mutta olettaa silti että tämä olisi uusi argumentti. Tämä on matematiikan kielellä tehtyä käyttäytymistä jota vastaa lähinnä suomessa ollut "Totaalista Sotaa!" - sivustolle koottu Lehto vs. Juutilainen -kina. Kina jota kuvataan surrealistisin termein aivan oman unimaailman logiikan ja tosimaailman kohtaamiseksi. Kun monille tahoille, kuten Ylioppilaskunnan Laulajille, levitetään roskasähköpostia jossa kerrotaan että joku henkilö raiskaa eläimiä, eivätkä nämä tahot ole pyytäneet tälläisiä eivätkä näe tätä tärkeänä tai relevanttina, on asia floodaajan itsensä kannalta ymmärrettävä. Tästä syntyy konflikti joka aukeaa seuraavalla tavalla. "Meidän ulottuvuutemme paradigmoja vasten asetettuna Lehdon viestissä ei ollut mitään järkeä. Mutta se, mitä Pöntiskoski ei tiennyt, oli, että viestiä ei lähetetty tästä ulottuvuudesta. Se lähetettiin ulottuvuudesta, jonka paradigmojen ja lainalaisuuksien oloissa Klaus Juutilainen juoksee Tesoman metsissä yrittäen nylkyttää eläimiä niiden anusreikään. Tämä pyrkimys liittyy Klaus Juutilaisen ryssäläisyyteen, sillä eläinten nylkyttäminen, monien muiden harrasteiden ohella, on oleellinen osa ryssäläisyyttä. Ryssäläisyys taas on kansakunnallinen vitsaus, oikein ajattelevan Suur-Suomalaisuuden antiteesi. Sen vuoksi sillä, että Klaus Juutilainen pyrkii nylkyttämään eläimiä, on kansakunnallista merkitystä ja asia kuuluu kaikille, mukaanlukien Ylioppilaskunnan Laulajat." "godboyn" asennekin on ymmärrettävä sitä kautta että Craig on kuuluisa apologeetikko eli oikealla asialla. Craigin kaltaiset ihmiset todistavat että uskominen on rationaalista. Näin ollen Craig on Totuuden ja Järkevyyden puolestapuhuja joten Craig ei voi tehdä virhettä koska ollessaan uskonrationalisointien auktoriteettihahmo, hänen kyseenalaistamisensa kyseenalaistaa koko uskon rationaalisuuden. Näin ollen Craigin virheet säilyttämällä mutta muuta osaa muuttamalla on oltava jokin keino jolla logiikan virheet ikään kuin itsestään ratkeaisivat. Ja käännytystyössä tarvitaan tuloksia koska haltuaan Pelastaa ihmsiä. Asia koskee ihmiskuntaa, kaikkia, siis myös ateisteja. Siksi on oikein vaatia arviota ateistilta sarjatulella vaikka virheen ydin onkin pysynyt samana.
"Skeptics Play" korostaa sitä, että absurdius voi olla oikein. Mutta että se mitä Craig tekee on jotain muuta. Se on juuri sitä horse laugh -mallia. "There is nothing wrong with an argument from absurdity if it is done correctly. But it is not done correctly." ... "WLC cites a couple people who objected, like me, that infinities are not absurd. His basic response is, "It looks pretty absurd to me." "Nuh uh." "Yeah too."" ... "I contend that infinities are not "absurd" in the sense of "obviously false"." "Skeptics Playssä" Tämä perusteltiin viittaamalla matematiikkaan ja sen äärettömän konsepteihin. Argumentilla on historia, joka alkaa siitä että hän käsittelee termejä hieman erikoisesti. Tämä on kenties virhe joka syntyy siitä että matematiikkaa käsitellään intuitiolla eikä matematiikalla ja näin tehdään olkiukko. Tai sitten sitä käytetään arkikieltä jotta ei oltaisi "teknisiä" jotta argumentti olisi luettavissa. Lisäksi Hilbertin hotellin taustalla oleva matematiikka on ammattimatemaatikkojen alueella vahva ala. Kun Craig joutui kritiikin alla kohtaamaan matemaatikkojen kannanottoja asiaan, hän muutti kantansa. Asia ei ollut "matemaattisesti absurdi", mutta se oli kuitenkin "oikeasti absurdi". Hän ei siis suostunut muuttamaan omaa kantaansa koska ei hyväksynyt johtopäätöstä.
On selvää että Craig vetoaa yleisöön ja yrittää vaikuttaa siltä kuin hänen absurdiksi kutsumisensa olisi sitä järkevää mallia. Se on kuitenkin sitä huonoa mallia. Ja näin tehdessään ainut absurdi kuvioissa on hän itse.
Kuitenkin tämän lisäksi koetaan usein tarpeen ottaa esille muunlaisia konsepteja. Kenties yksi vaikeimmista on "absurdi". Sanaa käytetään hyvin paljon, mutta sillä on hyvin paljon erilaisia käyttötapoja. Osa niistä on hyviä ja osa on huonoja. Absurdin kohdalla ytimessä on usein se, että johtopäätöksessä on jotain sellaista omituisuutta jonka vuoksi sitä ei pitäisi hyväksyä vaikka se olisikin eheän ja koherentin päätelmän tulos.
1: Tätä kautta absurdi on kontaktissa paradoksin kanssa. Paradoksissa ideana on se, että se nojaa premisseihin jotka molemmat hyväksyvät, mutta kuitenkin sen johtopäätös on sellainen että se ei tunnu oikealta. Paradoksin ongelma on siinä että oikeat lähtökohdat johtavat väärään lopputulokseen. Virhe voidaan korjata joko hyväksymällä maailma omituiseksi mitä ei haluta tehdä. Tai korjaamalla lähtöoletuksia johon siihenkään ei olla valmiita. Tämä on "absurdilimbo".
2: Tarkemmassa tilassa absurdi on yksinkertaisempi. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että premisseistä seuraa loppupäätelmä joka on molemmista puolista aivan selvästi väärä. (Se johtaa esimerkiksi vahvasti tieteenvastaisiin tuloksiin.) Näin ollen vaikka logiikka johtaa johonkin ajatellaan että premisseissä on oltava jokin virhe kun niiden yhteensopivuus vain johtaa selkeisiin omituisuuksiin.
3: Hyvin usein absurdia käytetään kuitenkin lähinnä denialistisessa muodossa. Tällöin johtopäätös ei sovi joidenkin intuitioon ja he hylkäävät koko perustelun sanomalla sitä absurdiksi ja eivät tämän vuoksi suostu hyväksymään päätelmää. Tällöin absurdiksi kutsuminen on horse laugh -argumenttivirhe.
+: Tämän lisäksi absurdi voi tarkoittaa jotain jota ei kiistetä, mutta joka on huvittavaa. Tai jotain joka on yllättävää. Tai jotain johon ei kohdistu objektiivista ihmisenulkopuolista merkitystä. ... Mutta nämä konseptit eivät oel relevantteja tämän loppublogauksen kohdalla, joten voit toistaiseksi vaikka unohtaa ne.
Tämä kuvaus on jotain jota on kenties hyvä täsmentää. Onneksi meillä on William Lane Craig. Hänen jumalamallinsa nojaa tiettyjen äärettömyyksien ja jumalatodistuksiin jossa tietyt äärettömyyskuvat estetään fysikaalisessa maailmassa. Tämän vuoksi hän on kritisoinut matemaattista Hilbertin hotelli -mallia. "Skeptics Play" -blogissa nostetaan esille pari tuokiokuvaa siitä miten Craig on eri vaiheissa keskustellut tästä ongelmasta. Craigin ajattelu havaitaan varsin laaduttomaksi ja debattihenki vielä tätäkin surkeammaksi.
1: Tässä blogauksessa on kommentit surkuhupaisaa luettavaa. Sinne tulee Craigia puolustava nimimerkki "godboy". Hän yrittää rakentaa päätelyketjua joka johtaisi siihen että Craig olisi oikeassa. Tämä kohtaa ongelmia. Hupaisaksi asian tekee se, että jo ensimmäisessä kommentissa selitetään mikä päättelyssä on väärin. Tämän jälkeen "godboy" muuttaa joka kerran kaavaa hitusen, ja olettaa että mikä tahansa muutos ansaitsee tulla uudelleenkritisoiduksi. Valitettavasti hän haluaa pitää ytimen mukana koko ajan. Ja virheellisyydet ovat juuri tässä kohden. Näin "godboy" toistaa virhettä jonka virheellisyys on hänelle toistuvasti tuotu esille ja korjaa irrelevantteja osia argumentistaan, eli muuttaa argumenttiaan siten että olennaiset virheet säilyvät, mutta olettaa silti että tämä olisi uusi argumentti. Tämä on matematiikan kielellä tehtyä käyttäytymistä jota vastaa lähinnä suomessa ollut "Totaalista Sotaa!" - sivustolle koottu Lehto vs. Juutilainen -kina. Kina jota kuvataan surrealistisin termein aivan oman unimaailman logiikan ja tosimaailman kohtaamiseksi. Kun monille tahoille, kuten Ylioppilaskunnan Laulajille, levitetään roskasähköpostia jossa kerrotaan että joku henkilö raiskaa eläimiä, eivätkä nämä tahot ole pyytäneet tälläisiä eivätkä näe tätä tärkeänä tai relevanttina, on asia floodaajan itsensä kannalta ymmärrettävä. Tästä syntyy konflikti joka aukeaa seuraavalla tavalla. "Meidän ulottuvuutemme paradigmoja vasten asetettuna Lehdon viestissä ei ollut mitään järkeä. Mutta se, mitä Pöntiskoski ei tiennyt, oli, että viestiä ei lähetetty tästä ulottuvuudesta. Se lähetettiin ulottuvuudesta, jonka paradigmojen ja lainalaisuuksien oloissa Klaus Juutilainen juoksee Tesoman metsissä yrittäen nylkyttää eläimiä niiden anusreikään. Tämä pyrkimys liittyy Klaus Juutilaisen ryssäläisyyteen, sillä eläinten nylkyttäminen, monien muiden harrasteiden ohella, on oleellinen osa ryssäläisyyttä. Ryssäläisyys taas on kansakunnallinen vitsaus, oikein ajattelevan Suur-Suomalaisuuden antiteesi. Sen vuoksi sillä, että Klaus Juutilainen pyrkii nylkyttämään eläimiä, on kansakunnallista merkitystä ja asia kuuluu kaikille, mukaanlukien Ylioppilaskunnan Laulajat." "godboyn" asennekin on ymmärrettävä sitä kautta että Craig on kuuluisa apologeetikko eli oikealla asialla. Craigin kaltaiset ihmiset todistavat että uskominen on rationaalista. Näin ollen Craig on Totuuden ja Järkevyyden puolestapuhuja joten Craig ei voi tehdä virhettä koska ollessaan uskonrationalisointien auktoriteettihahmo, hänen kyseenalaistamisensa kyseenalaistaa koko uskon rationaalisuuden. Näin ollen Craigin virheet säilyttämällä mutta muuta osaa muuttamalla on oltava jokin keino jolla logiikan virheet ikään kuin itsestään ratkeaisivat. Ja käännytystyössä tarvitaan tuloksia koska haltuaan Pelastaa ihmsiä. Asia koskee ihmiskuntaa, kaikkia, siis myös ateisteja. Siksi on oikein vaatia arviota ateistilta sarjatulella vaikka virheen ydin onkin pysynyt samana.
"Skeptics Play" korostaa sitä, että absurdius voi olla oikein. Mutta että se mitä Craig tekee on jotain muuta. Se on juuri sitä horse laugh -mallia. "There is nothing wrong with an argument from absurdity if it is done correctly. But it is not done correctly." ... "WLC cites a couple people who objected, like me, that infinities are not absurd. His basic response is, "It looks pretty absurd to me." "Nuh uh." "Yeah too."" ... "I contend that infinities are not "absurd" in the sense of "obviously false"." "Skeptics Playssä" Tämä perusteltiin viittaamalla matematiikkaan ja sen äärettömän konsepteihin. Argumentilla on historia, joka alkaa siitä että hän käsittelee termejä hieman erikoisesti. Tämä on kenties virhe joka syntyy siitä että matematiikkaa käsitellään intuitiolla eikä matematiikalla ja näin tehdään olkiukko. Tai sitten sitä käytetään arkikieltä jotta ei oltaisi "teknisiä" jotta argumentti olisi luettavissa. Lisäksi Hilbertin hotellin taustalla oleva matematiikka on ammattimatemaatikkojen alueella vahva ala. Kun Craig joutui kritiikin alla kohtaamaan matemaatikkojen kannanottoja asiaan, hän muutti kantansa. Asia ei ollut "matemaattisesti absurdi", mutta se oli kuitenkin "oikeasti absurdi". Hän ei siis suostunut muuttamaan omaa kantaansa koska ei hyväksynyt johtopäätöstä.
On selvää että Craig vetoaa yleisöön ja yrittää vaikuttaa siltä kuin hänen absurdiksi kutsumisensa olisi sitä järkevää mallia. Se on kuitenkin sitä huonoa mallia. Ja näin tehdessään ainut absurdi kuvioissa on hän itse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)