Monesti hyvää filosofiaa lähestytään pelkästään logiikan ja koherenssin kautta. Tällöin virheiden kohdalla käsitellään sellaisia termejä kuin kehäpäätelmäisyys tai ristiriitaisuus. ; Itse asiassa Wittgenstein korosti että nämä olivat ne päätyypit joihin päättelyvirheet voidaan jakaa ; Että oli tautologioita (kehäpäätelmä) jotka eivät selittäneet mitään ja kontradiktiot (ristiriita) jotka eivät mahdollistaneet mitään.
Kuitenkin tämän lisäksi koetaan usein tarpeen ottaa esille muunlaisia konsepteja. Kenties yksi vaikeimmista on "absurdi". Sanaa käytetään hyvin paljon, mutta sillä on hyvin paljon erilaisia käyttötapoja. Osa niistä on hyviä ja osa on huonoja. Absurdin kohdalla ytimessä on usein se, että johtopäätöksessä on jotain sellaista omituisuutta jonka vuoksi sitä ei pitäisi hyväksyä vaikka se olisikin eheän ja koherentin päätelmän tulos.
1: Tätä kautta absurdi on kontaktissa paradoksin kanssa. Paradoksissa ideana on se, että se nojaa premisseihin jotka molemmat hyväksyvät, mutta kuitenkin sen johtopäätös on sellainen että se ei tunnu oikealta. Paradoksin ongelma on siinä että oikeat lähtökohdat johtavat väärään lopputulokseen. Virhe voidaan korjata joko hyväksymällä maailma omituiseksi mitä ei haluta tehdä. Tai korjaamalla lähtöoletuksia johon siihenkään ei olla valmiita. Tämä on "absurdilimbo".
2: Tarkemmassa tilassa absurdi on yksinkertaisempi. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että premisseistä seuraa loppupäätelmä joka on molemmista puolista aivan selvästi väärä. (Se johtaa esimerkiksi vahvasti tieteenvastaisiin tuloksiin.) Näin ollen vaikka logiikka johtaa johonkin ajatellaan että premisseissä on oltava jokin virhe kun niiden yhteensopivuus vain johtaa selkeisiin omituisuuksiin.
3: Hyvin usein absurdia käytetään kuitenkin lähinnä denialistisessa muodossa. Tällöin johtopäätös ei sovi joidenkin intuitioon ja he hylkäävät koko perustelun sanomalla sitä absurdiksi ja eivät tämän vuoksi suostu hyväksymään päätelmää. Tällöin absurdiksi kutsuminen on horse laugh -argumenttivirhe.
+: Tämän lisäksi absurdi voi tarkoittaa jotain jota ei kiistetä, mutta joka on huvittavaa. Tai jotain joka on yllättävää. Tai jotain johon ei kohdistu objektiivista ihmisenulkopuolista merkitystä. ... Mutta nämä konseptit eivät oel relevantteja tämän loppublogauksen kohdalla, joten voit toistaiseksi vaikka unohtaa ne.
Tämä kuvaus on jotain jota on kenties hyvä täsmentää. Onneksi meillä on William Lane Craig. Hänen jumalamallinsa nojaa tiettyjen äärettömyyksien ja jumalatodistuksiin jossa tietyt äärettömyyskuvat estetään fysikaalisessa maailmassa. Tämän vuoksi hän on kritisoinut matemaattista Hilbertin hotelli -mallia. "Skeptics Play" -blogissa nostetaan esille pari tuokiokuvaa siitä miten Craig on eri vaiheissa keskustellut tästä ongelmasta. Craigin ajattelu havaitaan varsin laaduttomaksi ja debattihenki vielä tätäkin surkeammaksi.
1: Tässä blogauksessa on kommentit surkuhupaisaa luettavaa. Sinne tulee Craigia puolustava nimimerkki "godboy". Hän yrittää rakentaa päätelyketjua joka johtaisi siihen että Craig olisi oikeassa. Tämä kohtaa ongelmia. Hupaisaksi asian tekee se, että jo ensimmäisessä kommentissa selitetään mikä päättelyssä on väärin. Tämän jälkeen "godboy" muuttaa joka kerran kaavaa hitusen, ja olettaa että mikä tahansa muutos ansaitsee tulla uudelleenkritisoiduksi. Valitettavasti hän haluaa pitää ytimen mukana koko ajan. Ja virheellisyydet ovat juuri tässä kohden. Näin "godboy" toistaa virhettä jonka virheellisyys on hänelle toistuvasti tuotu esille ja korjaa irrelevantteja osia argumentistaan, eli muuttaa argumenttiaan siten että olennaiset virheet säilyvät, mutta olettaa silti että tämä olisi uusi argumentti. Tämä on matematiikan kielellä tehtyä käyttäytymistä jota vastaa lähinnä suomessa ollut "Totaalista Sotaa!" - sivustolle koottu Lehto vs. Juutilainen -kina. Kina jota kuvataan surrealistisin termein aivan oman unimaailman logiikan ja tosimaailman kohtaamiseksi. Kun monille tahoille, kuten Ylioppilaskunnan Laulajille, levitetään roskasähköpostia jossa kerrotaan että joku henkilö raiskaa eläimiä, eivätkä nämä tahot ole pyytäneet tälläisiä eivätkä näe tätä tärkeänä tai relevanttina, on asia floodaajan itsensä kannalta ymmärrettävä. Tästä syntyy konflikti joka aukeaa seuraavalla tavalla. "Meidän ulottuvuutemme paradigmoja vasten asetettuna Lehdon viestissä ei ollut mitään järkeä. Mutta se, mitä Pöntiskoski ei tiennyt, oli, että viestiä ei lähetetty tästä ulottuvuudesta. Se lähetettiin ulottuvuudesta, jonka paradigmojen ja lainalaisuuksien oloissa Klaus Juutilainen juoksee Tesoman metsissä yrittäen nylkyttää eläimiä niiden anusreikään. Tämä pyrkimys liittyy Klaus Juutilaisen ryssäläisyyteen, sillä eläinten nylkyttäminen, monien muiden harrasteiden ohella, on oleellinen osa ryssäläisyyttä. Ryssäläisyys taas on kansakunnallinen vitsaus, oikein ajattelevan Suur-Suomalaisuuden antiteesi. Sen vuoksi sillä, että Klaus Juutilainen pyrkii nylkyttämään eläimiä, on kansakunnallista merkitystä ja asia kuuluu kaikille, mukaanlukien Ylioppilaskunnan Laulajat." "godboyn" asennekin on ymmärrettävä sitä kautta että Craig on kuuluisa apologeetikko eli oikealla asialla. Craigin kaltaiset ihmiset todistavat että uskominen on rationaalista. Näin ollen Craig on Totuuden ja Järkevyyden puolestapuhuja joten Craig ei voi tehdä virhettä koska ollessaan uskonrationalisointien auktoriteettihahmo, hänen kyseenalaistamisensa kyseenalaistaa koko uskon rationaalisuuden. Näin ollen Craigin virheet säilyttämällä mutta muuta osaa muuttamalla on oltava jokin keino jolla logiikan virheet ikään kuin itsestään ratkeaisivat. Ja käännytystyössä tarvitaan tuloksia koska haltuaan Pelastaa ihmsiä. Asia koskee ihmiskuntaa, kaikkia, siis myös ateisteja. Siksi on oikein vaatia arviota ateistilta sarjatulella vaikka virheen ydin onkin pysynyt samana.
"Skeptics Play" korostaa sitä, että absurdius voi olla oikein. Mutta että se mitä Craig tekee on jotain muuta. Se on juuri sitä horse laugh -mallia. "There is nothing wrong with an argument from absurdity if it is done correctly. But it is not done correctly." ... "WLC cites a couple people who objected, like me, that infinities are not absurd. His basic response is, "It looks pretty absurd to me." "Nuh uh." "Yeah too."" ... "I contend that infinities are not "absurd" in the sense of "obviously false"." "Skeptics Playssä" Tämä perusteltiin viittaamalla matematiikkaan ja sen äärettömän konsepteihin. Argumentilla on historia, joka alkaa siitä että hän käsittelee termejä hieman erikoisesti. Tämä on kenties virhe joka syntyy siitä että matematiikkaa käsitellään intuitiolla eikä matematiikalla ja näin tehdään olkiukko. Tai sitten sitä käytetään arkikieltä jotta ei oltaisi "teknisiä" jotta argumentti olisi luettavissa. Lisäksi Hilbertin hotellin taustalla oleva matematiikka on ammattimatemaatikkojen alueella vahva ala. Kun Craig joutui kritiikin alla kohtaamaan matemaatikkojen kannanottoja asiaan, hän muutti kantansa. Asia ei ollut "matemaattisesti absurdi", mutta se oli kuitenkin "oikeasti absurdi". Hän ei siis suostunut muuttamaan omaa kantaansa koska ei hyväksynyt johtopäätöstä.
On selvää että Craig vetoaa yleisöön ja yrittää vaikuttaa siltä kuin hänen absurdiksi kutsumisensa olisi sitä järkevää mallia. Se on kuitenkin sitä huonoa mallia. Ja näin tehdessään ainut absurdi kuvioissa on hän itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti