Agrologiksi kouluttautuessani oli aiheita joissa olin järkyttävän huono. Esimerkiksi koneopissa kävin minimimäärän kursseja. Syykin oli melko selvä. En harrasta koneita enkä ole koskaan harrastanut koneita. En ole tehnyt koskaan edes poikien mopoasioita. Toiset alat, kuten biologiapohjaiset kurssit taas olivat minulle hyvin helppoja koska olin tehnyt niitä paljon. Kokemus oli opettanut tietyn mindsetin joka sopi niihin. Vastaava osui tietysti muihinkin oppilaisiin ; Aiheet joissa on harjaannusta ja kokemusta ennästään ovat helppoja. Ja muut vaikeita. (Tämä on kannustavaa koska kysymys on harjaantumisesta eikä älykkyydestä.)
Sitten oli ala, jossa minulla ei ollut kokemusta mutta jossa olin silti järkyttävän hyvä. Nimittäin talouskurssit. Kävin niitä jonkin verran, koska niistä sai helppoja opintopisteitä. Se, mikä monilla oli selvästi vaikeaa ja epäintuitiivista tuntui minusta ilmiselvältä ja helpolta. Itse asiassa moni epäili että olisin syntynyt "kultalusikka suussa" ; Syynä oli tietysti se, että olen "enemmän kuin hieman haahuileva" ihmisenä. Ja lisäksi talousotteeni on sellainen jota voisi olettaa jos on tottunut käyttämään rahaa. Olen kuitenkin peräisin köyhästä perheestä. Ja vanhempanikin ovat lähtöisin köyhistä perheistä. (Ja koulutusaikana olin ansiokkaasti jatkanut tällä sukuni perinteisellä linjalla.) Sen sijaan moni sellainen keskituloisista ja jopa hieman paremista perheistä tulleet ihmiset jotka olivat tottuneet ostamaan ja tekemään kauppaa olivat enemmän vaikeuksissa talousajattelunsa kanssa. Eli karkeasti sanoen minulla oli selvä "bisnesvainu" ja vihasin sitä. Olin hyvä asiassa jota en halunnut tehdä ja erityisen luonteva alassa joka tuntui vastenmieliseltä aineelta ja sen koko aihepiirikin tuntui jotenkin epäeettiseltä.
1: Talous on minulle jotenkin likaista, vähän sama kuin joutuisi julkisesti paljastamaan että on taitava runkkaaja. Paitsi että runkaamistaidon tunnustamisesta syntyy sellainen huvittunut pulppuileva ylpeydentunne jossain syvällä sisällä, siellä häpeän alla. Talousteoriassa häpeän ja huvittuneisuuden järjestys on toinen. Ja se tekee taloudesta kammottavamman.
Olen miettinyt joitain syitä tähän. Aiemmin olin tullut siihen tulokseen että syynä oli tottumukseni evoluutioajatteluun. Ajatus voi ensin tuntua koomiselta, mutta (kreationisti josta pidän) "Tuttumies" jopa lohdutti minua murheissani. Hän kertoi että häntä talouden ja evoluutioajattelun yhteys ei ihmetytä, koska evoluutioteoria on saanut vaikutteita talousteoreettisista ideoista. Evoluutiolaskelma on siis tavallaan talouslaskelmia jotka on tehty luonnossa. Näin muotoillen yhteys tuntui järkevältä.
Nyt olen joutunut uudelleenreflektoimaan tätä. Luin nimittäin talousaiheita. Behavioral econimics, joka eroaa klassiesta talousteoriasta siten että se lähstyy kaupankäyntiä jonain jota ei kuvata ihmistä rationaalisena toimijana vaan psykologisena toimijana ; Siinä on jo kauan tunnettu ns. "endowment effect". Se kuvastaa sitä, että oikeasti esineillä ei ole yhtä arvoa ; Pikemminkin ihmiset ovat sellaisia, että he kokevat saavutuksen pienempänä kuin sen mitä he menettävät. Toisin sanoen jos sama asia menetetään, se tuntuu ikävämmältä kuin jos se saadaan. ; Saman efektin varjopuolena on jopa sekin että ihmiset jäävät "sijoitusloukkuun" ; He eivät osaa kävellä pois epäonnistuvasta projektista koska he ovat jo upottaneet siihen paljon rahaa.
1: "Nigerialaiskirjeiden" kautta huijaavat elävät toisin sanoen sillä että ihmisilä on taipumus endowment effectiin ja he ajattelevat että tehty investointi ja uhraus on jo konkreettista osaomistusta joka jää saamatta jos ei panosteta lisää.
Tämä efekti on yleinen. Talouskoulutus opettaa ihmisiä pois tästä; Fiksut talousmiehet yksinkertaisesti oppivat ajattelemaan että "pidänkö tästä asiasta kuinka paljon verrattuna muihin asioihin jotka voin saada samalla rahalla." Tämä tekee valinnasta sellaisen, että "endowment efect" murtuu ; Esineistä ei tule enää konkreettisesti omistettuja ja menetettäviä asioita, vaan enemmänkin asioita joilla on arvo ja jotka ovat vaihtoehtoisia toisten asioiden kanssa jotka eivät ole konkreettisesti omistettavia ja menetettäviä.
Kun on tehty tutkimusta, on havaittu että köyhillä ihmisillä ei ole kovin kovaa taipumusta endowment effectiin (paitsi jos he voittavat lotossa jolloin he usein ihan oikeasti sekoavat holtittomuuksiin.) Toisin sanoen heillä on todella hyvä talousnäkemys. Heillä on etumatkaa muihin ihmisiin. Tämä tuntuu ihmeelliseltä sillä talousajattelu yhdistetään helposti bisnesmiehiin. Ajatellaan että köyhän ja bisnesmiehen maailma olisi kuin eri planeetalta ja että he eivät oikein ymmärtäisi toisiaan. Kuitenkin näyttää siltä että - ainakin tässä talousajattelupuolessa - keskituloisten etäisyys bisnesmiehiin on suurempi kuin köyhien ja bisnesmiesten.
Syy on melko ilmiselvä. Köyhillä on nimittäin tapana elää siten että jokaisella ostoksella on väliä. Arvioidaan että ihmisillä on elämälle normitaso. Köyhyys tarkoittaa yksinkertaisesti ja karkeimmillaan sitä että hän elää tämän normitason alapuolella ; Keskituloiselle esimerkiksi putkiremontti on ikävä talousisku jota on investoitava ja säästettävä. Köyhienkin putket voivat hajota, mutta putkiremontti ei ole heille enää mikään realistinen mahdollisuus. Tämä ja monet muut asiat ovat taloudenpitoa. Keskituloinen on se joka kykenee hoitamaan nämä. Köyhyys tarkoittaa sitä, että selviät keskivertoelämästäsi, mutta et yllättävistä lisäkuluista. Ja koska maailmassa tapahtuu aina jotain yllättäviä asioita (kuten putkirikkoja) köyhillä varallisuustaso tuppaa laskemaan. Kun he saavat rahaa he eivät valitse enää pitämisen ja menettämisen välillä.
Behavioral economicsin lähestymistavassa esiin tuleva eräs havainto onkin se, että köyhät valitsevat erilaisten menetysten väliltä. Näin ollen ei ole mitään "endowment effectiä" joka sijaitsee vain jos valintaa harkitaan saamisen ja menettämisen termein. (Ja siksi köyhät menettävät talousajatteluetunsa jos saavat rahaa. He eivät enää elä tasonsa alapuolella joten heille kaikesta on kysymys saamisesta ja menettämisestä. Ja he eivät ole tottuneet tähän.)
Keskituloiset ajattelevat helpoten "saamista ja menettämistä". Kauppamiehet ajattelevat "vain asioita joilla on arvoa ja josta panoksella saadaan parhaat tulot". Köyhät ajattelevat "vain sitä miten estävät asioita menemästä päin persettä mahdollisimman hyvin." ; Rikkauden maksimointi ja köyhyyden minimointi ovat tietyllä tavalla yhteismitallisia. ~ Vaikka ajattelemme helposti että köyhät ovat huonoja talousajattelussa, ja että he sen vuoksi ovat köyhiä, behavioral economics on tästä hieman erimielinen ; Rikkaat ja köyhät ovat helposti hyviä talousajattelijoita, kun taas keskituloisen kohdalla voi tulla hankaluuksia.
Näin ollen olinkin erityisen tottuntu tekemään harkittuja päätöksiä. Jos keskituloinen teini ostaa itselleen skeittilaudan, se on ollut melko harkitsematon investointi. Jos minä olisin ostanut skeittilaudan, olisin joutunut säästämään ja odottamaan asiaa, joten se olisi ollut vakava valinta. Näin ollen vaikka keskituloinen lapsi olisikin tehnyt minua enemmän yksittäisiä ostoksia ja ostotapahtumia, hän ei kuitenkaan ole tehnyt välttämättä yhtään ainutta pitkälle harkittua vakavasti punnittua ostaopäätöstä.
Kenties tämä huomio kääntääkin "Tuttumiehen" havainnon toisin päin. Olen köyhästä perheestä joten olen "tottunut laadukkaaseen talousajatteluun". Olen ollut kiinnostunut luonnosta, joten biologia on luonteva yhteys. Kenties onkin niin että jos en olisi köyhästä perheestä en kenties olisi kiinnostunut luonnonvalinnan kaltaisista konsepteista vaan tehnyt jotain muuta. Evoluutiolaskelmissa on siis jotain joka on ollut skeemana minulle muualta tuttu ja tämä on antanut minulle etulyöntiasemaa siihen että kiinnostuisin tekemään tätä enemmänkin. ; En siis olekaan hyvä talousajattelusta koska pidän evoluutiosta, vaan olen hyvä evoluutiossa koska minulla on "syntyperäni kautta tuleva talousvainu." (Talousajattelun soveltaminen evoluutioon. Kerrankin pahuuden taitoja voi käyttää johonkin hyvään ja kauniiseen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti