Buddhalaisuuden jumalista

"House" -televisiosarjan 7 tuotantokaudella House seurustelee Cuddyn kanssa. Cuddyn äiti kysyy että aikooko House ryhtyä juutalaiseksi jos he menevät naimisiin. House selittää että hän on ateisti. Cuddyn äiti sanoo että suuri osa hänen tuntemistaan juutalaisista on ateisteja ja että juutalaisuudessa on kysymys yhteisöstä. Tämä voi yllättää koska teologialtaan juutalaisuus ei ole ateistinen vaan se nimenomaa opettaa vahvaa monoteismiä jossa uskotaan tiettyyn jumalaan.

Tämänlainen rakenne ei ole yllättävä. Uskonnoilla on usein erilaisia tasoja. Esimerkiksi Pascal Boyer kuvastaa sitä että uskonnoissa on varsin tavallista että on teologisesti korrekti taso joka määrittelee uskonnon filosofisen ytimen ja sitten on uskonnon reaalitaso joka on sitä elämää jota uskovat tekevät. Ja on varsin tavallista että näiden välillä on yllättävän suuri ero.

Tämä on hyvä muistaa kun puhutaan esimerkiksi buddhalaisuudesta. Klassisesti meille kerrotaan että buddhalaisuus on ateistinen uskonto. Tämä on siinä mielessä totta, että buddhalaisuutta voidaan käsitellä ateistisena uskontona. Osa buddhalaisuuden haaroista onkin ateimia. Syy tähän on buddhalaisuuden suhtautuminen metafysiikkaan "The Buddha himself rejected metaphysical speculation as a matter of principle, and his teachings focused entirely on the practical ways to end suffering." ... "scholars and Buddhists alike tend to describe Buddhism as atheistic"
1: Tosin tässä on vahvasti koulukuntakysymyksiä. "Tibetan Buddhist cosmology features a "vast number of divine beings (each with its own family, consort, and pacific and terrifying aspects), which are considered symbolic representations of the psychic life by the religiously sophisticated and accepted as realities by the common people." There are six realms of existence in the Tibetan cosmology, one of which is the realm of the gods. The gods enjoy the fruits of good karma in a paradise until their karma runs out and they are reborn in a lower realm. In fact, gods must be reborn as humans to attain enlightenment." Eli selvästi jumalausko kuuluu moniinkin buddhalaisiin suuntauksiin. Tästä myöhemmin tarkemmin.

Tämä ei tietysti - kun viittasin Boyeriin, tämä on tarkkaavaiselle lukijalle hyvin odotettavissa - ole aivan koko totuus.

"Kirkko ja kaupunki" -lehti esimerkiksi kertoo seuraavaa "Usein lähetyssaarnaaja joutuu kiusalliseen keskusteluun maassa pistäytyvien länsituristien kanssa. Monen mielestä Thaimaahan ei saisi viedä uutta uskontoa, koska buddhalaisuus on niin pitkälle kehittynyttä ja hienostunutta. Lännessä kun tunnetaan usein vain filosofinen, kirjallinen ja joidenkuiden eliittimunkkien edustama buddhalaisuus, eikä lainkaan tätä, sen polyteistista, animistista ja henkiä lepyttävää reaali- ja valtamuotoa." Haastateltu entinen buddhalainen munkki kertoo että "Thaimaalaisessa kansanbuddhalaisuudessa henget pitää ottaa huomioon joka käänteessä. Jokainen turisti on nähnyt kaupungilla henkien taloja, jotka eivät kuulu puhtaaseen buddhalaisuuteen. Myös joka kodissa on oltava henkien talo, muuten hukka perii. Vaikka moderni kaupunkilainen ei enää uskoisikaan henkiin, muut ihmiset käskevät hänen olla hiljaa siitä, etteivät henget suuttuisi. – Tunsin vahvasti, että henget hyökkäävät kimppuuni. Menin kysymään neuvoa henkimeediolta. Hän sanoi temppelin hengen tehneen minulle pahaa. En ollut kuitenkaan rikkonut temppelisääntöjä. Meedio neuvoi minua rakentamaan henkien talon, uhraamaan siinä ja pyytämään temppelin hengeltä anteeksi, muuten kuolisin. Nuori munkki jäi kokemuksensa kanssa yksin. Buddhalaisesta uskosta ei löytynyt apua tilanteeseen. Oliko hän kenties entisessä elämässään loukannut jotenkin henkiä?"

Haastattelu ja artikkeli selvästi korostavat sitä, että hienostuneeseen teologiaan viittaamalla kielletään käännytystyö, kun buddhalaisuuden ongelmat ovat pääosin nimenomaan siinä reaalisukomusten tasolla. Buddhalaisuus onkin arjen tasolla liitoksissa animistisiin uskomuksiin. Tämä ei tietysti ole buddhalaisen elitistisen filosofian mukaista, mutta se ei estä valtaosaa buddhalaisista elämästä näin.

Tosin buddhalainen filosofia ei tässä kohden ole ilmiselvä. "Takkirauta" -blogissa kerrotaan miksi agnostikot ovat yhteiskunnassa vaikeuksissa. "Syy, miksi agnostikoilla on vaikeaa tässä yhteiskunnassa, on se, että uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älykkyydellä varustettuja ihmisiä, ja ateistit hyvin vähäisellä viisaudella." ja tässä yhteydessä hän selittää että buddhalaisuus ei tarkoita ateismia. "Buddhalaisuuteen tutustuminen on varma tapa tulla agnostikoksi. Usein väitetään, että "buddhalaisuus on ateistinen uskonto" - tämä on täyttä K2CO3:a. Buddhalaisuus nimittäin ei ole ateistinen uskonto - se vain ei tunnusta antropomorfisia jumalia kuten hindulaisuudessa, vaan kiistää transkendentit antropomorfiset jumaluudet. Sensijaan buddhalaisuus ei kiistä metafysiikkaa eikä varsinkaan tathaghata-garbhaa Kysymykseen siitä, onko aabrahamilaisten uskontojen kaltaista immateriaalista, ei-antropomorfista, luojajumaluutta olemassa, buddhalaisuuden vastaus on muu. Tällainen ei-antropomorfinen luojajumaluus ei kuulu buddhalaisuuteen, mutta sitä ei myöskään kiistetä."

Buddhalaisten suhde ateistiseen identiteettiin onkin siitä mielenkiintoinen, että se riippuu siitä miten tekninen haluaa olla. Toisin sanoen reaalitason ja teologisen korrektiuden lisäksi teologinen korrektiuskin toimii tässä kysymyksessä monella eri tasolla (ja toisaalta buddhalaisuuden ateismi ei ole nihilismiä kuten ei oikein mikään muukaan ateismi käytännössä ole.) "As a Buddhist (if you are) do you also consider yourself an Atheist as well? I guess it depends on how technical you want to get. Technically Buddhists are Atheists because we do not believe in a God or Savior - we are our own Saviors. The Buddha was not a God but rather was a highly intelligent man who mapped out a path to great and everlasting peace whether in good times or bad. Being a Buddhist Atheist, however, does NOT - I repeat - does NOT mean that Buddhists are nihilistic (and I do not meant to imply that non-Buddhist Atheists are all nihilists either). Yes we believe that all things are empty but that simply means empty of any independent existence. It is a concept that propels us to act in a benevolent way toward others, animals and non-living things as our happiness is directly connected to the happiness of others and non-living things." ; Oikeastaan pitäisikin sanoa että buddhalaisuus on laajimmillaan agnostinen uskonto. "If atheism is the absence of belief in gods, then many Buddhists are, indeed, atheists. Buddhism is not about either believing or not believing in God or gods. Rather, the historical Buddha taught that believing in gods was not useful for those seeking to realize enlightenment. In other words, God is unnecessary in Buddhism. For this reason, Buddhism is more accurately called nontheistic than atheistic." Buddhalaisuus pitääkin nähdä siten että se on erottanut itsensä teleologisesta ajattelusta. Mallit nähdään harhoina jotka eivät ole unia kummempia. "It's not just belief in gods that are irrelevant to Buddhism. Beliefs play a different role in Buddhism than in many other religions. Buddhism is a path to "waking up," or being enlightened, to a reality that is not consciously perceived by most of us. In most schools of Buddhism it is understood that enlightenment and nirvana cannot be conceptualized or explained with words. They must be intimately experienced to be understood. Merely "believing in" enlightenment and nirvana is pointless."
1: Tosin länsimaissa on tämän lisäksi "pseudobuddhalaisia", jotka sekoittavat länsimaista ajattelutapaa siihen yhteensovittamattomaan buddhalaisuuteen. Tai jos haluaa olla kilttikielinen ja avomielinen voi sanoa saman niin, että on länsimainen "reaalibuddhalaisuuden taso" jossa on erilaisia koulukuntia joita itämaisessa buddhalaisuudessa ei ole. (a) He harjoittavat teleologista selittämistä, ja heille buddhalaisuus näyttäytyy jonkinlaisena huippukokemusten lähteenä. Eli heille buddhalaisten harjoitteiden tehtävänä on tarjota hedonistisia nautintoja. Ja heille esimerkiksi joogaaminen rentouttaa jotta jaksaisi kiirehtiä töissä entistä tehokkaammin. (b) Toinen länsimainen buddhaalisuuden raiskaustapa taas on uuskonservatiiviseen ihmisvihaiseen ajattelutapaan liitettävissä oleva buddhalaisuuden hakeminen jossa buddhalaisuuden kannattamisen sijasta he ovat jonkinlaisia Schopenhauerin kaltaisia ajattelijoita (Schopenhauerilla oli buddhalaisia vaikutteita mutta häntä on vaikeaa pitää buddhalaisena.) ; Se on teleologiapohjaista uskonnollista ajattelua jolle kristinusko perisynteineenkin on liian optimistinen maailmankuva ja jotka haluavat kyynistellä ja synkistellä. Mutta ei näistä tämän enempää. Tämä muistuttaa siitä että reaalitasoakin voidaan uskonnoissa pilkkoa hyvin erilaisiin osasiin. Jako teologiseen korrektiuteen ja perustason toimintaan ovatkin karkeita päälinjojen vetoja jotka ovat hyödyllisiä mutta niitä pitää aina osata soveltaa kokonaisuuteen...

Tämä voi järkyttää vahvasti länsimaista mieltä jossa uskomiseen uskominen on nykyisin toistunein perustelu julistavassa puheessa. Buddhalaisuudessa uskomiseen uskominen ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa. Toinen mikä tässä järkyttää länsimaista ajattelua on se, että teleologisuuden ja uskomiseen uskomisen tiedekään ei ole sitä mitä me täällä ajattelemme ; Esimerkiksi Alan Watts kertoo "Zen" -kirjassaan, miten tiedemiesten mallintama fysikaalinen todellisuus on harha ; Hän kuvastaa tätä siten, että jos piirrämme paperista auringon ja liimaamme tämän ikkunaan, se voi näyttää saman kokoiselta ja jopa saman väriseltä kuin aurinko. Mutta jos aurinko on sen takana piilossa, mallimme itse asiassa varjostaa. Tämä on hyvä muistutus koska länsimaisessa ajattelussa ajatellaan usein että fysikaalinen maailma on ihmisen täysin ymmärrettävissä, kun taas jumalan vaikutus eli ihmeet ja vaikka universumin synty olisivat määritelmällisesti tieteen rajojen ulkopuolella. Buddhalaisuudessa sama rajoite koskee myös fysikaalista maailmaa. Edes aurinko ei ole ihmisen ymmärrettävissä. Aistimukset ja niiden pohjalta tehdyt kaavoitukset ovat tulkintaa, eivät Totuutta. Tiede on siksi enemmän ihmisille kätevä performanssi kuin syvin Totuus.

Tässä vaiheessa huomiota herättää se, miten eri uskontojen teologiat epäonnistuvat. "Uskovaisten argumentit ovat yleensä joko kehäpäätelmiä, argumentum ad auctoritatemeja ta tai argumentum ad baculumeja. Kristityt yleensä argumentoivat kehäpäätelmin, muslimit ad baculumilla sekä argumentum ad hominem tu quoquella, jos viitsivät ylipäänsä argumentoida lainkaan. Ateistien argumentit puolestaan ovat lähes poikkeuksetta joko olkinukkeja, argumentum ad ignorantiameja tai muslimien tapaan tu quoque on hyvin suosittu. Ateistit lähes poikkeuksetta pelkistävät uskonnon pelkästään kristinuskoksi, ja sen kaikkein älyttömimmiksi ja lapsellisimmiksi muodoiksi." Itse näkisin myös, että ateismi moittii kristinuskoa ja sen lapsellisimpia muotoja. Syynä on se, että kristinusko on suurin uskonto.
1: Tosin esimerkiksi jos on lukenut uusateistien Sam Harrisia huomaa että hän vastustaa vahvasti ja äksysti erityisesti islamia. Yleensä voi huomata myös että ateistit ovat reaktiivisia ; He enimmäkseen kommentoivat törmäämiinsä lausuntoihin. Islam ja juutalaisuus ei käännytä joten kritiikki painottuu suomessakin kristinuskoon - ynnä sen alamuotoihin Jehovan Todistajiin ja Mormoneihin - sekä hare krishnaan. Koska ne ovat lähetysuskontoja jotka yrittävät osallistuttaa muita omaan teologiseen keskusteluunsa. Juutalaiset eivät välitä ja yritä ja islamistit ovat joko etäällä pysyviä tai aggressiivisia, joista jälkimmäinen ei ole länsimaissa tavallista vähintään sen vuoksi että islamilaiset ovat vähemmistönä eivätkä siksi voi tehdä aggressiivisia asioita ilman vakavia seuraamuksia ja ongelmia yleiselle oman uskontonsa harjoittamiselle ... Valtaosa ateisteille raivostumisesta johtuukin siitä että ensin kysytään ja sitten suututaan kun toinen vastaa. Tähän oma vastaukseni on että jos ette kestä vastausta, ei pidä kysyä. Ja jos tämä ei miellytä niin lyö itseäsi tiilellä päähän kunnes mieli muuttuu!

Toisaalta ateismi moittii nimenomaan kristinuskon reaalimuotoa. Tämä on tärkeä huomata ; Elämme vahvasti kristillisessä kulttuurissa ja meidän voi olla vaikeaakin huomata sitä miten suuret erot teologisesti korrektin kristinuskon ja reaalikristinuskon välillä on. Tässä mielessä uusateistit ovat omassa yhteiskunnassamme hyvinkin samanlaisia kuin kristityt lähestyssaarnaajat buddhalaisissa maissa. Heihin on helppo kohdistaa närkästystä viitaten hienostuneeseen teologiaan. Näin on varmaa että käytännön ongelmat jäävät ratkeamatta. Molemmissa tapauksissa teologisesti korrektista tasosta eli "ideologian määritellystä teologiasta" on tehty suojaverho jolla estetään "liikkeen reaalitason toimintaa" koskevaa kritiikkiä. Näin ollen teologia on abstraktio jolla ei ole merkitystä oikein muuna kuin suojana uskovaisille. Sen suojiin on hyvä mennä piiloon kun joku kritisoi vaikkapa sitä miten epäkohteliaasti ja epäreilusti uskovat toimivat uskonsa nimissä käytännön elämässä väittäen että uskonto oikeuttaa tämän epäreilun toiminnan.

Itse näkisin että agnostikkojen suurin ongelma on siinä että he eivät ole väliinputoajia, vaan heitä liitetään eri tiimeihin aina tilanteen mukaan. Uskonnollisessa valtapelissä agnostikot voidaan ottaa kimppaan ateisteja vastaan. Mutta toisaalta agnostikkoja voidaan pilkata niputtamalla ne ateismiksi. Ateistit voivat joskus määritellä agnostikot ateisteiksi koska he ovat eiteistejä a-teist. Toisaalta heitä voidaan pitää uskovaisina jotka ovat "miltei hengellisiä". Agnostikot eivät siis ole väliinputoajia ja ulkopuolisia vaan jotain jota liitetään tiimiin ja heitetään siitä ulos aina sen mukaan mikä on poliittisen opportunismin ja valtapyrkimysten kannalta kätevintä. Agnostikko on se, jolle otetaan ja annetaan kuin kananpaskan kantaja. Agnostikko ei ole irrallinen, vaan heittopussi. Agnostikolle ei siis anneta yhteisössä pysyvää identiteettiä, vaan pallottelu ja valtapelin pelinappulaksi redusoitu luonne. Tähän nähden ateistien "aina vastustettava" -leima on helpompi kantaa. Se sentään antaa yhteisöltä responssin siitä mitä on odotettavissa. Agnostikko taas joutuu aina varautumaan ja olemaan valmis adaptoitumaan siihen mitä "maailma päättää" tällä kertaa hänellä tehdä. ~ Reaalitason agnostikon elämä onkin sitä että hänellä ei ole yhteisöä. Se, minkä tässä oppii on se, että jokainen tiimi on väliaikainen ja jokainen tukija on opportunistinen hyväksikäyttäjä. Jokainen jeesaaja on todennäköisesti jossain vaiheessa vihollinen. Ja sama tietysti toisin päin.

Valitettavasti tässä kohden Cuddyn äiti on hyvin oikeassa muutoinkin kuin juutalaisuuden kohdalla ; Uskonnossa on yleensä kysymys reaalitasosta. Ja koska ihminen on sosiaalinen eläin, on yhteisö oleellinen osa uskontoa. Näin ollen agnostikoilla ei reaalitason kannalta ole yhteisöä, toisin kuin uskovaisilla tai ateisteilla (tai buddhalaisilla). Heillä on vain teologisesti korrekti taso. Jos sitäkään.